VESILAHDEN KUNTA Koskenkylän ja Mantereen osayleiskaava -metsäalueiden luontoselvitys 2009

VESILAHDEN KUNTA Koskenkylän ja Mantereen osayleiskaava -metsäalueiden luontoselvitys 2009 FM Kati Skippari Ympäristösuunnittelija Vesilahden kunta Tekninen toimi

2 TYÖN TAUSTAA Vesilahden Koskenkylän ja Mantereen metsäalueiden luontoarvot selvitettiin keväällä ja kesällä maastokauden 2009 aikana (ks. liitekartta 1, aluerajaus). Selvitysalueen pinta-ala on kokonaisuudessaan noin 26 km 2. Työn tarkoituksena oli saada tietoa osayleiskaavan laatimisen avuksi alueen metsien luonnosta ja paikantaa mahdolliset arvokkaat elinympäristöt ja luontotyypit tarkempia selvityksiä varten, sekä tarkastella alueen luontoa myös virkistyskäytön näkökulmasta. Linnustoselvitys tehtiin erikseen maastokaudella 2009 (Mikko Honkiniemi). Luontoselvityksen maastotyöt toteutettiin pääosin kesä- ja heinäkuussa. Maastotöissä keskityttiin arvokkaiden elinympäristöjen kartoittamiseen ja kasvillisuustyyppien rajaamiseen. Erillistä linnustoselvitystä maalintujen osalta ei tehty eikä myöskään kasvillisuutta tai muita eliöryhmiä (sienet, hyönteiset) tutkittu tarkemmin. Kasvillisuustyyppien ja arvokkaiden elinympäristöjen selvittäminen auttaa arvioimaan myös näiden ryhmien kannalta merkittävimmät kohteet. Luontoselvityksessä jätettiin viljellyt peltoalueet ja asutuksen välitön läheisyys lähimetsiköineen selvityksen ulkopuolelle. Nuoria (< 20 vuotiaita) taimikoita tai avohakkualueiden kasvillisuustyyppiä ei määritetty. Lisäksi rantaosayleiskaava-alue ja Pirkanmaan liiton (1995) tehdyssä selvityksessä mainitut arvokkaat luontokohteet jätettiin selvityksen ulkopuolelle. Maastotöistä ja raportoinnista vastasi Vesilahden kunnan ympäristösuunnittelija FM Kati Skippari. Alueelta ei ole olemassa aikaisempaa kattavaa luontoselvitystä. Erillisten kaavahankkeiden yhteydessä on tutkittu alueen luontoarvoja: - Rantaosayleiskaavan luontoselvitys (Maa ja Vesi, 1996) - Laitikan alueen luontoselvitys (FM Tuuli Pakkanen, 2002) - Ylämäen asemakaava-alueen laajennuksen luontoselvitys (Mira Ryömä, Vesilahden ympäristösuunnittelija, 2007) ALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalueella näkyy voimakkaasti ihmisen kädenjälki. Alueesta suuri osa on avointa kumpuilevaa peltomaisemaa, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi (Vesilahden kulttuurimaisemat, Keski-Hämeen viljely- ja järviseudun maisemamaakunta). Alueen pohjoisosassa, Valkkistentien, Mantereentien ja Vesilahdentien muodostamassa kolmiossa, sijaitsee ainoa laajempi rakentamaton metsäalue topografisesti alueen korkeimmilla kohdilla. Alueen metsät ovat kuitenkin enimmäkseen hoidettua talousmetsää, josta suuri osa on avohakattu tai harvennettu voimakkaasti 1990-2000 lukujen aikana. Laajat peltoalueet keskittyvät teiden, järvien ja Koskenjoen varrelle, alavalle savimaalle. Selvitysalueella taaja-asutus keskittyy Koskenkylän alueella pääosin Koskenkyläntien tuntumaan, Ylämäen koulun läheisyyteen sekä Valkkistentien ja Mantereentien eteläosien reunamille. Haja-asutus keskittyy yksittäisinä tilakeskuksina peltoalu-

3 eiden korkeille kohdille metsäsaarekkeisiin ja metsän reunoille etenkin Koskenkyläntien, Valkkistentien ja Mantereentien varrella. Koskenjoen ranta-alueilla on jonkin verran asutusta sekä kesäkäytössä olevia vapaa-ajanasuntoja. Täysin luonnontilaisia alueita ei ole, vaan kaikessa näkyy tavalla tai toisella ihmistoiminnan jäljet. Selvitysalue rajautuu itäosiltaan Pyhäjärven lahtialueiksi luettaviin Hulausjärveen, Mantereenjärveen, Sauvonselkään, Rikalanjärveen ja Heinälahteen. Vesistöalue on rehevä ja järvet matalia. Vesikasvillisuus on runsasta ja monipuolista järvien rantaalueilla. Alueen luoteisosassa sijaitsee rehevä Vähäjärven suojeltu lintuvesi. Selvitysalueen eteläosan laajoja peltoaukeita halkoo Onkemäenjärvestä Mantereenjärveen laskeva Koskenjoki. Vallitsevana metsätyyppinä on tuore kangasmetsä. Myös lehtomaista kangasmetsää on runsaasti etenkin alueen pohjoisosassa Vesilahdentien tuntumassa. Rehevämmät pienet lehtoalueet keskittyvät peltoalueiden reunamille, metsäsaarekkeisiin ja metsän notkokohtiin metsäojien tuntumaan. Suurin yhtenäinen lehtoalue sijaitsee Veralhon alueella. Alue on vanhaa laidunmaata, johon on istutettu kuusimetsää. Kuusivaltaista lehtometsää löytyy myös Muurainkorven läheisyydestä. Pirkanmaan liitto teki selvityksen vuonna 1995 Vesilahden arvokkaista luontokohteista. Suunnitellulla yleiskaava-alueella selvityksessä mainituista kohteista sijaitsee laaja ja edustava räme- ja rantaniittyalue Mantereenrahka ja Hakasuo alueen kaakkoisosassa Hulausjärven länsirannalla. Alue ei ole luonnontilassa, vaan se on kattavasti ojitettu, mutta alueella on silti tyypillistä rämekasvillisuutta, rantaniittykasvillisuutta ja monipuolinen perhoslajisto. Koskenjoen alue on Pirkanmaan liiton selvityksen mukaan arvokas jokialue, joka on taantuneen saukon reviiriä. Mantereenjärvi ja Koskenjoen alue aina Onkemäenjärvelle asti kuuluu Etelä-Pirkanmaan arvokkaisiin lintuvesiin (FINIBA). Onkemäenjärvi on Natura 2000- verkostoon kuuluva lintujärvi. Selvitysalueen luoteiskulmassa on Vähäjärvi, joka on suojeltu arvokkaana lintujärvenä. Maakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja selvitysalueella edustavat Marttilan rantaniityt Mantereenjärven pohjoisosassa. KASVILLISUUSKUVIOT (liite 2) 1. Kuivahkot kangasmetsät ja kalliot Selvitysalueella on hyvin vähän kuivahkoa puolukkatyypin kangasmetsää. Pienialaiset metsälaikut keskittyvät lähinnä kallioiden lakialueille. Valtapuuna on mänty ja kitukasvuinen hieskoivu, pensaana lähinnä pihlajaa ja katajaa. Kenttäkerroksen valtalajeina on puolukka, metsälauha, mustikka ja kultapiisku. Kanervaa ei löydy selvitysalueen kuivilta kangasmetsälaikuilta juuri lainkaan. Laajimmat metsän peitossa olevat kallioalueet sijaitsevat Hailianmäen laella. Muuten kallioalueet ovat erittäin pienialaisia ja pääosin avohakattuja. 2. Tuoreet kangasmetsät Suurin osa tutkitusta alueesta on mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää. Puusto vaihtelee kuusivaltaisista varttuneista metsistä nuoriin tiheisiin taimikoihin ja hakkuualueisiin. Vanhaa metsää löytyy vain Muohonvuorilta ja Kaukomaan tilan eteläpuolelta (ks.

4 erityiskohteet). Laajimmat yhtenäiset kangasmetsäalueet sijaitsevat Hailianmäen ja Muurainkorven läheisyydessä, Muhonvuorilla, Murhianmäen ja Päivärinteen tilan eteläpuolisissa metsissä. Pensaskerros on varttuneemmissa metsiköissä melko niukka (pihlajaa ja katajaa).valtalajina kenttäkerroksessa on mustikka ja puolukka, muita yleisiä ovat vanamo, sananjalkakasvustot ja metsätähti sekä valoisilla paikoilla metsälauha ja vadelma. Sammalaljisto koostuu lähinnä seinä- ja kerrossammalista ja kosteammilla kohdilla karhunsammalista. 3. Lehtomaiset kangasmetsät 4. Lehdot Lehtomaisessa kangasmetsässä aluskasvillisuus on tuoretta kangasta rehevämpää ja lajistoltaan rikkaampaa. Varsinaiset lehtojen lajit kuitenkin puuttuvat tai jäävät yksittäisiksi havainnoiksi. Valtalajeina lehtomaisilla kankailla kasvaa mm. mustikka, käenkaali, metsätähti, metsä- ja korpi-imarre sekä ahomansikka. Pensaana kasvaa etupäässä pihlajaa, tuomea ja taikinamarjaa. Puusto vaihtelee puhtaista Muurainkorven, Hailianmäen, Murhianmäen ja Kaarrekallion kuusikoista (paikoin istutettua mäntyä) reheviin koivuvaltaisiin lehtisekametsiin peltojen laitamilla mm. Pujeron tilan läheisyydessä. Lehtomaiset kangasmetsät keskittyvät alueella mäkien alarinteille ja notkelmiin. Selvitysalueen pohjoisosassa Pyhäjärven suunnalla ja Muurainkorven läheisyydessä on lehtomaisten kangasmetsien osuus suurin. Myös Muhonvuorien rinteiden alaosassa on rehevää kasvillisuutta, joka muuttuu notkokohdassa metsäojan läheisyydessä lehdoksi. Selvitysalueen metsät ovat paikoin melko tiheitä, joten aluskasvillisuus on niukkaa ja koostuu pääosin erilaisista sammalista ja käenkaalikasvustosta. Selvitysalueen lehtokuviot ovat pääosin pieniä pellonreunassa tai keskellä peltoa sijaitsevia savimaan metsäsaarekkeita. Peltojen ja asutuksen välittömässä läheisyydessä olevia metsäkuvioita on käytetty usein myös laidunnukseen mm. Letsamon metsäsaarekkeet ja Veralhon-Nokiniityn alue, joka on alueen lehdoista suurin. Näillä lehtoalueilla kasvaa avoimilla paikoilla mm. vadelmaa ja mesiangervoa ja metsäkurjenpolvea. Varjoisammassa kasvaa erilaisia saniaisia, lillukkaa, ahomansikkaa, vuokkoja, orvokkeja ja kieloja ym. ruohoja. Varjoisilla paikoilla sammalpeite on runsas ja monilajinen (eri lehväsammalia). Varvut puuttuvat tyystin. Laidunnuksesta kertoo niukka pensaskerros ja suuret vanhat vankkaoksaiset ja haaroittuneet puut (haavat, koivut, männyt ja raidat). Keskellä kangasmetsää sijaitsevat lehtoalueet keskittyvät notkokohtien metsäpurojen välittömään läheisyyteen esimerkiksi Muohonvuorten väliseen notkelmaan. Näissä laikuissa saniaisten (hiirenporras, metsäalvejuuri, korpi-ja metsäimarre) ja lehväsammalien osuus on suuri, avoimilla paikoilla kasvaa runsaasti eri ruohoja (orvokkeja, lillukkaa,mesiangervoa, saroja, kevätlinnunhernettä, metsäkurjenpolvea, rentukkaa jne.). Varpuja ei ole lainkaan. Puuston valtalajina on usein istutettu kuusi. Aukkopaikoissa kasvaa erilaisia lehtipuita. Alueen lehtometsät ovat pääosin harvennettuja tai istutettuja. Lahopuuta on jonkin verran esim. Letsamon lehtosaarekkeissa. Luonnontilaisen kaltaista lehtometsää löytyy vain Muhonvuorten ja Muurainkorven notkelmasta (ks. erityiskohteet).

5 5. Soistuneet kangasmetsät Selvitysalueella ei ole lainkaan varsinaisia suoalueita. Alueella on lähinnä pieniä soistuneita kangasmetsälaikkuja. Koska valtaosa metsästä on hoidettua kangasmetsää, kosteammatkin kohdat on ojitettu kauan sitten ja ojitus on kuivattanut metsänpohjaa. Selvitysalueen metsissä suolaikut ovat pääosin erilaisia korpia, joissa rahkasammalkasvustot keskittyvät painanteisiin. Isoimmat yhtenäiset korpilaikut sijaitsevat Päivärinteen tilan eteläpuolisessa metsikössä, Nokiniityn lähellä ja Hailianmäen sekä Kaarrekallion väliin jäävällä alueella (ks.erityiskohteet). Peruskartalla kosteiksi merkityt alueet ovat enimmäkseen ojitettuja kosteita lehtoja. 6. Metsittyvät ja niittymäiset pellot 7. Pellot 8. Muut alueet LINNUSTO MUU ELÄIMISTÖ Pienimmät ja sijainniltaan hankalimmat peltolaikut on jätetty niityksi tai metsitetty. Tällaisia niittyjä on mm. Murhianmäen ja Mustisen metsäalueiden keskellä ja Päivärinteen tilan läheisyydessä. Suurin osa selvitysalueen pelloista on edelleen aktiivisessa viljelykäytössä. Selvityksen ulkopuolelle on rajattu kokonaan asuintalojen ja muiden rakennusten ja rakennelmien pihoiksi tai lähimetsäalueeksi luettavat alueet. Alueelle tehtiin erillinen linnustoselvitys maastokaudella 2009, josta on oma raporttinsa. Luontoselvityksen ohessa linnustoa ei erityisemmin tarkasteltu. Pääosin havaittu lajisto oli hyvin tavanomaista (tiaiset, vihervarpunen, pajulintu, kirjosieppo jne.). Lajeista mainittakoon mm. Hailianmäen ja Muurainkorven tuntumassa havaitut tiltaltti (runsaasti) ja palokärkipari sekä hiirihaukkapari. Peltoaukeilla tuulihaukka on yleinen. Hailianmäen ja Muurainkorven tuntumassa oli runsaasti hirven jälkiä ja hirven tekemiä polkuja. Hirviä myös liikuskeli näkösällä useina päivinä. Metsäkauriinjälkiä oli jonkin verran ja valkohäntäpeuran jälkiä runsaasti Veralhon-Nokiniityn lehdossa, Letsamon lehtometsissä ja muissa Mantereentien luoteispuolen pellonreunametsiköissä. Myös rusakoista, metsäjäniksistä ja oravista kertyi havaintoja eri puolilta selvitysaluetta. ERITYISKOHTEET (liite 3) Alueelta ei löytynyt luonnonsuojelulain tai vesilain tarkoittamia suojeltavia kohteita lukuun ottamatta kohdetta 1 eli viiden pennin mäntyä Murhianmäen metsäalueen kärjessä (kuva 1). Mänty on vanha, paksuoksainen ja runsashaarainen sekä kasvaa aukealla paikalla peltojen ja niityn keskellä. Mänty on mahdollisesti luonnonsuojelulain

6 tarkoittama suojeltava yksittäispuu. Männyn ohitse kulkee niityltä laskeva lähdenoro, jonka kasvillisuus on rehevää (mataraa, orvokkeja, saroja, luhtalemmikkiä). Männyn taustalla on tuore niitty, jolla on melko runsas niittykasvilajisto sekä kostean niityn saroja. Männylle pääsee peltotietä pitkin ja tietä käytetäänkin ratsastuksessa. Talvella männyn ohi kulkee usein latu. Kuva 1. Viiden pennin mänty Mahdollisia metsälain 10 mukaisia luontokohteita löytyi alueelta kaikkiaan seitsemän (kohteet 3,6,7,8,9,10 ja11). Suurin osa kohteista ovat metsälaissa tarkoitettuja luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä rehevine lähiympäristöineen. Myös kaksi rehevää luonnontilaisen kaltaista korpilaikkua löytyi alueelta. Täysin luonnontilaisia kohteita ei alueelta löytynyt. Kohde 3 on metsänoro ja siihen liittyvä pienialainen lehtolaikku Letsamon peltoaluetta reunustavassa vanhan metsän saarekkeessa(kohde 2). Noron ympäristö eroaa selkeästi muusta kasvillisuudesta etenkin tuuhean metsäkortekasvuston vuoksi (kuva 2). Kohteen maasto on kosteaa ja lehväsammalien peittämää. Noro kulkee rinnettä pitkin päätyen tasaisempaan rehevään lehtolaikkuun. Noron ympäristössä maatuu vanhaa lahopuuta ja puita on kaatunut noron päälle. Muu puusto on iäkästä hieskoivua tai kuusta.

7 Kuva 2. Metsänoro (kohde 3). Kohde 6 on metsäoja, joka sijaitsee Muhonvuorten vanhan metsän muodostamassa notkossa. Ojassa ei korkeimmilla kohdillaan ole vettä, mutta kasvillisuus eroaa merkittävästi ympäristöstään rehevien saniaisten, ruohojen ja lehväsammalien runsauden ansiosta (kuva 3). Ojan alaosan läheisyydessä on kosteita rahkasammallaikkuja painaumissa. Kasvupaikka on suojaisa ja kostea. Ojan ympäristössä on järeitä kuusia, harmaaleppiä ja jonkin verran lahopuuta. Oja on luonnontilaisen kaltainen. Ojan läheisyydessä kulkee polku, joka on kuitenkin ollut pitkään samalla paikalla. Kuva 3. Muhonvuorten metsäojaa (kohde 6.) Kohde 7 sijaitsee Muhonvuorten notkelmassa, metsäojan tuntumassa. Rinteiden väliseen notkossa on tasainen kostea pienialainen lehtoalue, jonka valoisimmissa kohdissa on runsaasti erilaisia ruohoja (orvokkeja, koiranputkea, kevätlinnunhernettä, ojakellukkaa, metsäkurjenpolvea jne.). Kohde on suojassa vanhojen järeiden kuusten keskellä. Puusto on pääosin kuusta ja lehtipuita kuten koivua (Kuva 4.).

8 Kuva 4. Muhonvuorten lehtolaikku (kohde 7). Kohde 8 on rehevä metsäoja, joka laskee Hailianmäen suunnasta luoteeseen peltoalueelle. Ojan ympäristöön on jätetty lahopuuta ja tuulenkaatoja. Ojan reunustalla kasvaa lehtipuita kuten harmaaleppää ja koivua. Ojassa kasvaa paikoin runsas hiirenporras- ja alvejuurikasvusto ja muutenkin ojan reunavyöhykkeen kasvillisuus on rehevää ja poikkeaa ympäristöstään selkeästi. Oja on säilytetty etenkin yläjuoksultaan luonnontilaisen kaltaisena ja sitä reunustaa paikoin järeitä haapoja. Muuten metsä ojan läheisyydessä on hoidettua talousmetsää ja osa ojasta rajautuu avohakkuualueen reunaan. Kohde 9 on myös rehevä metsäoja, joka sijaitsee kohteen 8 läheisyydessä Hailianmäen luoteisosassa avohakkuualueen keskellä. Ojan reunustalle on jätetty noin 40 metrin levyinen puustoinen suojavyöhyke, joka on luonnontilaisen kaltainen. Ojassa on ympäristöstään poikkeava rehevä kasvillisuus ja reunustalla on jonkin verran lahopuuta. Metsätie halkaisee ojan. Metsätien toisella puolella jatkuu kohteen 9 metsäoja. Metsäojan lähimaasto on kosteaa ja melko ravinteikasta korpialuetta (kohde 10), jossa kasvaa mm. okarahkasammalia, metsäkortetta, oravanmarjaa ja alvejuuria. Puusto koostuu lähinnä kuusista, joiden tiheä latvusto varjostaa korpea. Kenttäkerroksen peittävyys on pieni. Pohjakerros koostuu rahkasammalista, karhunsammalista sekä seinä- ja kerrossammalista. Kohde 11 sijaitsee kohteen 10 läheisyydessä, Hailianmäen ja metsäautotien vieressä sijaitsevan kumpareen välisessä kosteassa notkelmassa. Alueella on lyhyt metsäoja, jonka ympäristö on kosteaa korpimaastoa. Maassa on lahopuuta ja kaatuneet puut on jätetty maatumaan (kuva 5). Kenttäkerros on kohdetta 10 runsaampi, paljon erilaisia ruohoja, metsä- ja korpi-imarretta, alvejuuria, käenkaalia, suo-orvokkeja jne., pohjakerroksessa kasvaa runsaasti mm. okarahkasammalta. Kohteen 11 läheisyydessä on tehty harvennushakkuita, mutta ojan ympäristö on jätetty käsittelemättä.

9 Kuva 5. Hailianmäen pohjoisosan rehevää korpea (kohde 11). Kaikkien edellä mainittujen metsälakikohteiden metsänkäsittelyssä tulisi huomioida kohteiden ominaispiirteet ja pyrkiä säilyttämään ne. Puustoa voidaan poistaa ja kohteita käsitellä, mutta se olisi tehtävä harkiten, siten ettei kosteus ja kasvuolosuhteet muutu oleellisesti ja alueelle jää riittävästi lahopuuta. Muita arvokkaita elinympäristöjä löytyi viisi kohdetta (kohteet 2, 4, 5, 13,14). Arvokkaiden elinympäristöjen säilyttämistä suositellaan mutta siihen ei ole suoranaista lakivelvoitetta. Niiden luonnonarvot tulisi turvata metsälakiin sisältyvän metsien monimuotoisuuden säilyttämisen yleisen velvoitteen ja hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti metsänomistajan omalla päätöksellä. Pääosin kohteet ovat alueella vanhan kangasmetsän alueita tai pieniä lehtoja, joista löytyy myös järeää ja vanhaa lehtipuuta sekä lahopuuta. Kohde 2 rajautuu etelä-, itä- ja länsipuolelta avohakkuualueeseen, jonka keskelle mäenrinteeseen on jätetty vanhan kangasmetsän saareke (kuva 6). Metsässä kasvaa vanhoja järeitä kuusia, hieskoivuja ja haapoja. Metsän pienilmasto on kostea ja suojaisa. Kenttäkerros koostuu pääosin varvuista (mustikka ja puolukka), mutta liekokasvillisuuslaikkuja löytyy satunnaisesti. Metsässä on pystyyn kuolleita puita, lahopuuta ja tuulenkaatoja. Pensaskerros on niukka ja metsä onkin helppokulkuinen. Metsä on mahdollinen liito-oravan elinympäristö.

10 Kuva 6. Vanhan kangasmetsän saareke (kohde 2). Kohde 4 koostuu kahdesta vanhasta metsälaidunsaarekkeesta keskellä Letsamon peltoja. Saarekkeet ovat haapalehtoja, joita on harvennettu ja käsitelty. Lehtoihin on jätetty kuitenkin runsaasti järeitä vanhoja haapoja sekä lahopuuta (kuva 7.). Osassa puista kasvaa kääpiä. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. ahomansikkaa, niittyleinikkiä, keltanoa erilaisia heiniä, lillukkaa ja jonkin verran saniaisia. Sammallaikkuja on siellä täällä lehtikarikkeen seassa. Lehto on mahdollinen liito-oravan habitaatti. Kuva 7. Vanha haapalehto (kohde 4).

11 Kohde 5 on vanhan kangasmetsän alue Muhonvuorilla (kuva 8). Metsä on tuoretta tai lehtomaista kangasta ja puusto on vanhaa kuusikkoa, hieskoivuja ja yksittäisiä vanhoja haapoja. Muhonvuorten pohjois- ja itäosassa on tehty laajoja avohakkuita, mikä näkyy metsän reuna-alueiden tuulenkaatoina. Muhonvuorten rinteet muodostavat suojaisan ja kostean pienilmaston ja rinteitä pitkin valuvat ravinteet muodostavat rehevämpää lehtomaista kasvillisuutta rinteiden alaosaan ja notkelmaan (ks. kohteet 6 ja 7). Metsässä on vain vähän vanhoja harvennushakkuiden jäänteitä ja lahopuuta on runsaasti. Metsä on mahdollista liito-oravan elinympäristöä. Kuva 8. Muhonvuorilla kulkevan polun varrella (kohde 5). Kohde 12 on vanha Veralhon ja Nokiniityn metsälaidun ja selvitysalueen laajin lehtoalue. Alue on ojitettu ja mahdollisia soistumia ei enää ole. Maasto on kuitenkin kosteaa lehtoa. Alue on paikoin metsitetty kuusella. Kuusikon kenttäkerros on varjostuksen vuoksi niukka, mutta erilaisia lehväsammalia ja suikerosammalia on runsaasti pohjakerroksessa (Kuva 9). Paikoin alueella on avoimempia pienialaisia metsäniittykohtia, joissa erilaiset ruohot ja heinät ovat runsaita. Puusto vaihtelee vanhoista monihaaraisista raidoista koivuihin, haapoihin ja ojien läheisyydessä leppiin. Huolimatta ihmisjäljestä alue on mielenkiintoinen ja etenkin sammallajisto saattaa olla monimuotoinen. Alue on mahdollista liito-oravan elinympäristöä.

12 Kuva 9. Veralhon lehtoa ja lehdon pohjakerroksen sammalia. Kohde 13 on pienialainen vanhan puun lehtolaikku Vesilahdentien kupeessa. Metsässä on runsaasti isoja järeitä kuusia, haapoja ja koivuja. Metsikössä on vanha työmaakoppi ja muita oleskeluun viittaavia merkkejä. Tontti on mahdollisesti rakentamiseen suunniteltu. Kohde on mahdollinen liito-oravan elinympäristö. Kohteen läheisyydessä Vesilahdentien toisella puolella on tehty liito-oravahavaintoja. Kohde 14 sijaitsee Muhonkorvessa ja on mahdollisesti entistä rehevää korpea, mutta ojitettuna nykyisellään kosteaa lehtomaastoa, jossa kasvaa järeitä haapoja, koivuja ja kuusia (yksittäisiä). Alueella on tehty tuoreita hakkuita, joissa on poistettu kaikkein järeintä puustoa (pääosin haapoja). Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti ruohoja ja saniaisia. Vanhat ojitusojat halkovat aluetta, mutta ovat pääosin kuivia. Puiden juurenniskat ovat paikoin paljaana, mikä kertoo entisestä suomaastosta (Kuva 10). Alue on mahdollista liito-oravan elinympäristöä. Kuva 10. Muhonkorpi (kohde 14).

13 VIRKISTYSKÄYTTÖ- JA RETKEILYMAHDOLLISUUDET (Liite 3) Selvitysalueen metsät ovat enimmäkseen aktiivisesti hoidettua talousmetsää, jossa vuorottelevat avohakkuualat, tiheät nuoren koivun taimikot ja nuorehkot tiheät kuusitai mäntymetsät. Virkistyskäytön kannalta maasto on paikoin hankalakulkuista. Puuston varttuessa virkistyskäyttömahdollisuudetkin kasvavat. Joillakin alueilla on selkeitä merkkejä ahkerasta käytöstä etenkin hevosten ratsastusreitteinä. Liitekartassa 3 on hahmoteltu metsässä kulkevia käytettyjä polkuja, metsäteitä ja ratsastusreittejä, joita ei välttämättä näy peruskartalla. Polkujen sijainnit ovat suuntaa-antavia. Ratsastuksen kannalta tärkein alue on Ahontien päässä sijaitseva metsäalue, joka on suurelta osin avohakattua aluetta, mutta silti kelvollista ulkoilumaastoa. Alueella on selkeät ja käytetyt polut, jotka kulkevat metsässä ja avohakkuualalla. Alue sijaitsee lähellä Vesilahden ratsastukoulua. Metsäaluetta voi jatkaa aina Murhianmäelle asti, missä on runsaasti polkuja ja helppokulkuista maastoa (joskin pieni alue). Alue on lähellä Koskenkylän taaja-asutusta. Alueen rakentaminen tulisi suunnitella niin, että ulkoilumahdollisuudet säilyvät ja niitä on mahdollisuus parantaa tulevaisuudessa. Hailianmäen länsipuolella kulkee ulkoiluun käytetty polku, jota pitkin pääsee Kaarrekallion metsäautotielle ja edelleen Vesilahdentielle. Polku kulkee pääosin harvennetussa varttuneessa kangasmetsässä, mutta Muhonvuorten läheisyydessä polku kulkee avohakkuualan läpi aina Pujerontielle asti. Tuore avohakkuu on osittain peittänyt polun jälkiä maastossa, mutta hakkuukoneiden uraa pitkin pääsee kulkemaan (kuva 11). Avohakkualan polulta on mahdollisuus kulkea myös Muhonvuorten keskellä kulkevalle polulle, joka on mielenkiintoinen alue luontoharrastajalle. Alueen rakentaminen tulisi suunnitella niin, että ulkoilumahdollisuudet säilyvät ja niitä on mahdollisuus parantaa tulevaisuudessa. Mantereentieltä lähtee kaksi metsätien uraa Kolhosten ja Nokiniityn suuntaan. Tiet kulkevat enimmäkseen avohakkuualan keskellä. Tiet yhtyvät toisiinsa metsässä, joskin yhteys on vaikeasti havaittavissa hakkuiden vuoksi. Päivärinteen tilan eteläpuolella sijaitseva metsikkö on helppokulkuista maastoa ja sopisi hyvin lähivirkistysalueeksi. Metsässä on runsaasti peuran tallaamia polkuja. Kuva 11. Hailianmäeltä etelään avohakkuualalle.

14 KÄYTETTY KIRJALLISUUS Hotanen J-P ym. 2008. Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus Oy, Kairisto Oy, Hämeenlinna. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.) 1986: Retkeilykasvio. Suomen luonnonsuojelun tuki Oy. Helsinki. Laine, J. &Vasander, H. 2008: Suotyypit. Metsäkustannus Oy, Karisto OY, Hämeenlinna. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. 142 s. Meriluoto, M. & Soininen, T.2008: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti kustannus, Karisto Oy, Hämeenlinna. Pirkanmaan Liitto 1995: Arvokkaat luontokohteet, Vesilahti. Julkaisu D 40, Tehokopiointi Ky.