ISOSUON TEOLLISUUSALUEEN LAAJENNUKSEN LUONTOSELVITYS

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki ISOSUON TEOLLISUUSALUEEN LAAJENNUKSEN LUONTOSELVITYS Raportti 0141-D3960 28.4.2010

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki I SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Työn suorittaminen ja menetelmät... 1 3 Arvokkaiden alueiden valintaperusteet... 1 4 Uhanalaisuusluokitus... 2 4.1 Lajien uhanalaisuus... 2 4.2 Luontotyyppien uhanalaisuus... 3 5 Luonnon yleispiirteet... 3 6 Liito-orava... 7 7 Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet ja kohteet... 8 8 Johtopäätökset ja suositukset...13 Lähteet...14 Liitteet: Liite 1. Luontotyyppikuviot Liite 2. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet ja kohteet Raportin valokuvat Marja Nuottajärvi. Kansikuvassa näkymä Isosuontien pohjoispuoliselta kalliomäeltä lounaaseen.

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 1 (14) NAANTALIN KAUPUNKI ISOSUON TEOLLISUUSALUEEN LAAJENNUKSEN LUONTOSELVITYS 1 Johdanto Tämän työn tavoitteena on laatia Naantalin kaupungin ja Maskun kunnan rajalla sijaitsevalta Isosuon alueelta asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys. Selvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Nämä tavoitteet on mainittu maankäyttö- ja rakennuslaissa (Asemakaavan laadinta MRL 54 ). Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Selvityksen ovat laatineet Naantalin kaupungin toimeksiannosta FM, biologi Marja Nuottajärvi (luontotyyppi- ja kasvillisuusinventointi) ja FM, biologi Minna Eskelinen (liito-oravainventointi) FCG Finnish Consulting Group Oy:stä. 2 Työn suorittaminen ja menetelmät Luontoselvitys on laadittu noin 60 hehtaarin laajuiselta alueelta Naantalin kaupungin ja Maskun kunnan rajalta. Selvitysalueen rajaus on esitetty liitekartoilla. Aluetta koskien on laadittu seuraavia aiempia selvityksiä: Karhilahti Ari 2004: Naantalin kaupungin selvitys alueen liitooravareviireistä keväällä 2004. Karhilahti Ari 2006: Isosuon laajennuksen liito-oravatilanne keväällä 2006. Alueella suoritettiin maastokäynti 16.10.2009, jolloin inventoitiin alueen luontotyyppejä ja kasvillisuutta ajankohdan sallimalla tarkkuudella. Tuolloin määriteltiin myös liito-oravan elinympäristöiksi soveliaat alueet. Liito-oravaselvitys tehtiin 8.4.2010. Maastossa tarkistettiin liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt eli varttuneet ja vanhat kuusikot sekä kuusi-lehtipuusekametsät tarkistaen puiden tyvet liito-oravan jätösten varalta. Liito-oravaselvitys keskitettiin kaava-alueelle. Lisäksi tarkastettiin kaava-alueeseen rajoittuva alue, jolta oli aiempia liito-oravahavaintoja. Myös alueen ekologisia yhteyksiä tarkastellaan. Tässä selvitysraportissa on kuvattu lähtötietojen ja maastokäynnin pohjalta selvitysalueen luontotyypit ja kasvillisuus (Toivonen & Leivo 1993) sekä luonnonsuojelullisesti arvokkaiden alueiden ja kohteiden kuvaukset arvoluokituksineen. Johtopäätöksissä annetaan suosituksia luontoarvojen huomioon ottamiseen maankäytön suunnittelussa. Selvitysalueen luontotyyppikuviointi on esitetty liitteessä 1 ja luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden sijainnit ja rajaukset liitteessä 2. 3 Arvokkaiden alueiden valintaperusteet Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankintaalueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse, sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan met-

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 2 (14) 4 Uhanalaisuusluokitus 4.1 Lajien uhanalaisuus sän metsänhoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaaalueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA - alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (ML 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuus-luokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa alue-jako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT).

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 3 (14) 4.2 Luontotyyppien uhanalaisuus 5 Luonnon yleispiirteet Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 1. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Valmistunut arviointi on tutkimus, jonka tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään ympäristöhallinnossa vasta myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois- Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. Naantali ja Masku kuuluvat Varsinais-Suomen eliömaakuntaan ja Lounaisen rannikkomaan hemiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. (Etelä- Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmä 2000). Pinta-alaltaan 60 hehtaarin laajuinen selvitysalue sijoittuu Naantalin ja Maskun kunnanrajalle siten, että eteläinen suurempi osa alueesta sijoittuu Naantalin puolelle. Alueen eteläosaan sijoittuu itä-länsisuuntaisesti Isosuontie. Selvitysalue on rakentamatonta metsämaata lukuun ottamatta Isosuontietä, tien pohjoispuolista maa-aineisten ottopaikkaa sekä kahta vanhaa viljelykätöstä poistunutta peltokuviota. Välittömästi selvitysalueen itäpuolella on läjitysalue, länsipuolella Maskuntien varren asutusta ja metsää sekä pohjois- ja eteläpuolilla metsää, peltoa ja asutusta. Selvitysalueen metsien ikä on pääosin nuorta; erityisesti Isosuontien eteläpuolinen alue on kauttaaltaan tiheää 15 25 -vuotiasta nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää (kuva 1). Tien pohjoispuolisilla alueilla on sekä vastaavaa nuorta metsää että vanhemman metsän kuvioita. Maskun puolella on lisäksi laajahko avohakkuuala. 1 Raunio ym. 2008a, 2008b

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 4 (14) Kuva 1. Isosuontien eteläpuolista nuorta kasvatusmännikköä. Selvitysalueen vallitseva metsäkasvillisuustyyppi on kuivahko puolukkatyypin mäntykangas, joka on pääosin sukkessiovaiheen nuorta metsää ja kenttäkerroksen lajistossa on vielä nähtävissä hakkuiden jälkeen runsastunutta heinikkoa. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaan kuivahkot kankaat lukeutuvat silmälläpidettäväksi luontotyypiksi. Valtapuu männyn ohella kuivahkolla kankaalla kasvaa myös nuorta kuusta ja rauduskoivua. Paikoin on rauduskoivuvaltaisia metsiköitä ja Isosuontien pohjoispuolella kuivahkolla kankaalla kasvaa muutamia pieniä tammentaimia. Isosuontien eteläpuolella selvitysalueen länsilaidalla on myös kuvio istutettua lehtikuusikkoa. Pensaskerros koostuu em. puiden taimista. Kenttäkerroksen lajistoa ovat puolukka, kanerva, metsälauha, lampaannata, mustikka, sananjalka, metsäimarre, riidenlieko ja variksenmarja. Kuivahkolla kankaalla on pieniä kallioisia kohtia, joilla kasvaa valko- ja harmaaporonjäkälää sekä pieniä soistuneita painanteita, joissa puolestaan kasvaa rahkasammalta, juolukkaa, rätvänää, suopursua ja saroja. Selvitysalueen pohjoisosissa Maskun kunnan puolella on tuoretta mustikkatyypin mänty kuusikangasta (kuva 2), jolla on myös pienempiä kuusivaltaisia kuvioita. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaan tuoreet kankaat lukeutuvat silmälläpidettäväksi luontotyypiksi. Selvitysalueen luoteiskulmassa tuoreen kankaan puusto on pääosin varttunutta tai vanhahkoa, muualla nuorempaa. Tuoreilla mäntykankailla pensaskerroksessa kasvaa katajaa, rauduskoivua ja pihlajaa. Kenttäkerroksessa vallitsee mustikkavarvikko, muita lajeja ovat puolukka, metsätähti, kevätpiippo, oravanmarja ja metsälauha. Tuoreilla kuusikankailla kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, metsäkastikka, vanamo, pikkutalvikki, nuokkutalvikki, kevätpiippo ja metsäkorte.

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 5 (14) Kuva 2. Tuoretta mustikkatyypin mänty kuusikangasta selvitysalueen pohjoisosissa. Kallioisilla mäillä tuore ja kuivahko kangas vaihettuvat selvärajaisesti kuiviin kanerva-jäkälätyypin ja karuihin jäkälätyypin mäntykankaisiin (kuva 3). Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaan kuivat kankaat lukeutuvat vaarantuneiksi uhanalaisiksi luontotyypeiksi ja karut kankaat äärimmäisen uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Luonnontilaltaan hyvät kalliomänniköt lukeutuvat luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi alueiksi (kuvaus kappaleessa 7). Kalliomäet ovat arvokkaita luonnonmaiseman elementtejä ja kunnanrajan tuntumassa mäillä sijaitsee polkuja, joten aluetta käytetään ilmeisesti aktiivisesti virkistykseen. Kalliomäkien väleissä ja matalammilla mäillä kasvillisuustyyppi on kanerva-jäkälätyypin mäntykangasta (CiT), jolla kasvaa vaihtelevan ikäistä männikköä, pensaskerroksessa katajaa ja kenttäkerroksessa valtalajit ovat kanerva, puolukka, sianpuolukka ja lampaannata. Luonnontilaltaan parhaat kanerva-jäkälätyypin mäntykankaat lukeutuvat luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi alueiksi (kuvaus kappaleessa 7).

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 6 (14) Kuva 3. Jäkälälätyypin karukkokangasta kallioisella mäellä; pikkukuvassa sianpuolukka. Kalliomäkien väleissä on pieniä suokuvioita, joista osa on luonnonsuojelullisesti arvokkaita ja ne on kuvattu kappaleessa 7. Isosuontien eteläpuolella sekä selvitysalueen itäosissa on ojitettuja luonnontilaltaan muuntuneita korpikuvioita, joilla kasvaa hieskoivua, kuusta ja vähän raitaa. Kenttäkerroksessa on sekä rämeiden, korpien että kangasmetsien lajeja: saroja, suopursua, juolukkaa, mustikkaa, puolukkaa, metsäkortetta, suoputkea, kurjenjalka, suoorvokkia, metsäalvejuurta, sananjalkaa, metsäkastikkaa ja purtojuurta. Selvitysalueen keskiosissa on pieniä sara- ja isovarpurämekuvioita, joiden luonnontila on metsänhakkuiden vuoksi heikentynyt; niillä kasvaa nuorta männikköä ja koivikkoa ja kenttäkerros on heinittynyttä. Rämelajistoa ovat kanerva, suopursu, juolukka, variksenmarja ja karpalo. Yllämainitut suotyypit eivät lukeudu uhanalaisiksi luontotyypeiksi selvästi heikentyneen luonnontilansa takia. Selvitysalueen itälaidalla läjitysaluetta vasten sijaitsee kaksi vanhaa viljelemätöntä peltokuviota. Niillä kasvaa heinävaltaista korkeakasvuista lajistoa kuten timotei, nurmipuntarpää, nokkonen, rönsyleinikki, leskenlehti, siankärsämö, pelto-ohdake ja pietaryrtti. Peltojen laidoilla kasvaa muutamia vanhoja kuusia ja haapoja. Selvitysalueella ei sijaitse luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä, alueen pintavesiuomat ovat kaivettuja metsä- tai pellonreunusojia. Isosuontien pohjoispuolella on lisäksi maa-ainesten ottoalue. Selvitysalueen nisäkäslajistoon kuuluvat hirvi, valkohäntäpeura, mäyrä, metsäjänis ja orava. Harvinaisempaan lajistoon kuuluu liito-orava, jonka elinalue rajautuu kaava-alueeseen. Matelijoista alueella havaittiin kyy. Alueen linnusto on kangasmetsille tyypillistä lajistoa. Maastoinventoinneissa havaittiin talitiainen, hömötiainen, peippo, puukiipijä, mustarastas ja varis. Sekametsien tyypillinen laji on lehtokurppa. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueen linnustoon kuuluvat palokärki sekä metsäkanalinnuista pyy ja teeri, joka on myös valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji. Palokärjen syönnösjälkiä havaitiin läjitys-

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 7 (14) 6 Liito-orava alueen eteläpuolen metsistä sekä selvitysalueen länsiosassa. Teerestä tehtiin havaintoja eri puolilta selvitysaluetta, mm. Isosuontien pohjoispuolella, vanhojen peltojen läheisessä metsässä ja selvitysalueen länsiosan metsissä. Liito-oravan (Pteromys volans) luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa on kolopuita (Etelä-Suomessa yleensä haapoja) pesäpaikoiksi ja lehtipuita eli haapaa, leppää ja koivua ravinnoksi. Lehtipuusto voi olla kuusimetsässä pieninä ryhminä tai hajallaan. Liito-orava pesii palokärjen tai muiden tikkojen tekemässä kolossa yleensä haavassa ja joskus kuusessa risupesässä. Laji pesii myös pöntössä. Liito-oravametsissä on tyypillisesti monenikäistä metsää ja useita eri latvuskerroksia. Lisääntymis- ja levähdysalueet sijaitsevat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat liitooraville, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravalle tärkeitä metsän osia ovat myös ruokailu- ja pesälaikkujen väliset kuusimetsän osat. (Hanski 2003, Hanski ym. 2001) Kuva 4. Liito-oravalle soveliasta kuusikkoa selvitysalueen itälaidalla. Aiempia liito-oravahavaintoja on tehty Maskuntien läheisyydessä selvitysalueesta länteen (Karhilahti 2004). Kevään 2010 inventoinneissa laji todettiin tältä alueelta. Elinalue sijaitsee Isosuontien molemmin puolin ja rajautuu kaavaalueeseen. Liito-oravalle sopivaa elinympäristöä on pieninä kuvioina selvitysalueen itäosassa Isosuontien pohjoispuolella (kuva 4). Näiltä alueilta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta kevään 2010 maastoinventoinneissa. Lajille soveliaat metsäkuviot ovat nuorten mäntykankaiden ympäröimiä, pinta-alaltaan suhteellisen pieniä ja toisistaan eristyksissä. Isosuontien eteläpuolinen selvitysalueen osa on liito-oravan kannalta merkityksetöntä hakkuualaa ja korkeintaan kulkuyhteydeksi sopivaa nuorta mäntyvaltaista metsää.

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 8 (14) 7 Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet ja kohteet Seuraavassa on esitetty selvitysalueen luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet ja kohteet, joiden sijainnit ja rajaukset on esitetty liitteessä 2. Kohteiden numerointi on yhtenevä tekstissä ja liitekartoilla. 1. Kalliomänniköt ja jyrkänteet Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Isosuontien pohjoispuolella on luonnontilaltaan hyviä karukkokankaita eli kalliomänniköitä ja jyrkänteitä, jotka ovat mahdollisia metsälain 10 mukaisia metsäluonnon erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Niillä on myös arvoa maisemallisina elementteinä; eteläisimmät kalliomäet erottuvat kaunismuotoisine mäntyineen Isuosuontielle ja niiden lakialueilta avautuu näkymiä lähi- ja kaukomaisemaan. Kalliometsissä on sekä jäkäläpeitteistä kalliota että lohkareikkoa. Puusto koostuu kitukasvuisista vanhoista käkkyrämännyistä (kuva 5), alueilla on myös muutamia mäntykeloja. Jäkäliköt ovat luonnontilaltaan pääasiassa hyviä, kulumista on nähtävissä vain kallioilla kulkevalla polulla. Kalliopainanteissa kasvaa puolukkaa, kanervaa, variksenmarjaa ja mustikkaa. Jäkälikön lajistoa ovat valko-, harmaa- ja palleroporonjäkälä sekä isohirvenjäkälä. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaan karukkokankaat ovat äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä. Kuva 5. Luonnontilaltaan hyvissä kalliometsissä kasvaa kitukasvuisia mäntyjä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 9 (14) 2. Karut kanerva- ja jäkäläkankaat Arvoluokka: Muu luonnonsuojelullisesti arvokas Isosuontien pohjoispuolella, kallioisten mäkien rinteillä ja niiden väleissä on luonnontilaltaan hyvää kuivaa kanerva-jäkälätyypin mäntykangasta (kuva 6), jolla on myös maisemallista arvoa ja virkistysarvoa. Vanha väljä männikkö toimii kalliomännikkö- ja jyrkännekohteita kehystävänä vyöhykkeenä, jolla on merkitystä myös läntisemmän avosuon vesitasapainon kannalta. Männikössä kasvaa sekapuuna hieman kuusta, pensaskerroksessa em. puiden taimien lisäksi katajaa ja kenttäkerroksessa kanervaa, puolukkaa, sianpuolukkaa ja lampaannataa. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaan kuivat kankaat ovat vaarantuneita uhanalaisia luontotyyppejä. Kuva 6. Kalliomäkien rinteet ovat kuivaa kanerva-jäkälätyypin mäntykangasta. 3. Avosuot Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Selvitysalueella sijaitsee kaksi pientä luonnontilaltaan hyvää ojittamatonta avosuota (kuva 7), jotka ovat mahdollisia metsälain 10 mukaisia metsäluonnon erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Itäisempää suokohdetta täydentää suon reunalla kohoava kapea mutta korkea jyrkänne, joka on maisemallisestikin kaunis elementti. Suot ovat tyypiltään vetistä suursaranevaa, jolla kasvaa mm. luhta- ja pullosaraa, tupasvillaa ekä karpaloa ja raatetta. Nevoja reunustavat kapeat isovarpurämevyöhykeet, jolla kasvaa harvaa männikköä ja hieskoivua sekä kenttäkerroksessa suopursua, juolukkaa ja karpaloa. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaan suursaranevat ovat vaarantuneita uhanalaisia luontotyyppejä ja isovarpurämeet silmälläpidettäviä luontotyyppejä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 10 (14) Kuva 7. Selvitysalueen läntisempi avosuo. Kuva 8. Metsäkortekorpi selvitysalueen itäosassa. 4. Metsäkortekorpi Arvoluokka: Muu luonnonsuojelullisesti arvokas Selvitysalueen itäosassa vanhalle pellolle laskevassa rinteessä sijaitsee ympäristöstään erottuva, luonnontilaltaan melko hyvä metsäkortekorpilaikku (kuva 8). Korven puustoa on varttunut vanha kuusikko, jossa kasvaa sekapuuna hieskoivua ja mäntyä. Korvessa on nähtävissä mättäiden ja kosteiden välipintojen luontainen vaihtelu, syksyisellä maastokäynnillä mättäiden väleissä oli myös vesipintaa. Mättäillä kasvaa metsäkerrossammalta, metsäkortetta, mus-

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 11 (14) tikkaa ja puolukkaa, välipinnoilla puolestaan korpirahkasammalta ja metsäkortetta. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaan metsäkortekorvet ovat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. 4. Isosuontie-Maskuntie liito-oravaesiintymä Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Liito-oravan elinalue sijaitsee Maskuntien itäpuolella, Isosuontien molemmin puolin ja rajautuu kaava-alueeseen lännessä. Laji on havaittu alueelta aiemmin tehdyissä liito-oravakartoituksissa (Karhilahti 2004). Elinalueen ydinalue sijaitsee Isosuontien eteläpuolella. Metsämpäristö vaihtelee pienipiirteisesti. Tien läheisyyden kallion-alus- ja puronvarsimestä on varttunutta kuusikangasta. Mäntyvaltaisen kallion lakialueen etelärinteessä on varttunutta kuusivaltaista metsää, jossa vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, haapa ja koivu. Alueella on kolohaapoja. Idässä elinalue rajoittuu mäntytaimikkoon. Elinalueen länsiosassa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspuut sijoittuvat metsittyneen niityn ympärille. Koivua ja haapaa kasvava alue on liito-oravan ruokailualuetta. Pellonreunuskoivikossa on järeä kolopuutammi, joka on liitooravan pesäpuu. Myös pihapiiri ja hevoslaitumet ovat osa liito-oravan elinaluetta. Isosuontien pohjoispuolella elinalueen metsät ovat tuoreita kuusikankaita, joiden väliin jää karuja kalliomännniköitä. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostvat kuusi, mänty ja koivu, seassa kasvaa yksittäisiä haapoja. Pohjoisessa on haapavaltaisia tien- ja pellonreunuskuvioita sekä kallioiden välissä entisiä niittyjä, joilla kasvaa koivua, harmaaleppää ja haapaa. Näillä alueilla on merkitystä liito-oravan ruokailualueina. Kuva 9. Liito-oravan elinalue (vihreä rasteri) ja ruokailualueet (turkoosi rasteri) sijaitsevat Isosuontien molemmin puolin. Elinalue rajautuu kaavaalueeseen (punainen viiva)

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 12 (14) 28.4.2010 0141-D3960 Isosuontien eteläpuolelta todettiin 14 papanapuuta ja viisi (5) reviiripuuta, joista yksi vanha tammi, yksi kolohaapa ja loput kuusia. Isosuontien pohjoispuolelta todettiin neljä (4) papanapuuta ja kaksi (2) reviiripuuta, joista toinen kolohaapa. Muut liito-oravan merkitsemät puut olivat kuusia. Reviiripuiksi on tulkittu liito-oravan voimakkaasti merkitsemät puut, joiden alla papanoita on yli 50 kpl. Usein nämä puut ovat liito-oravan pesäpuita. Papanapuiden alla papanamäärä on alle 50 kpl. Kuva 10. Elinalueen eteläosa on harvapuustoista sekametsää. Vanha tammi on liito-oravan pesäpuu. Kuva 11. Isosuontien eteläreunassa elinalue sijaitsee kuusivaltaisessa puronvarsi- ja kallionalusmetsässä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 13 (14) 8 Johtopäätökset ja suositukset Selvitysalueen luontoarvot painottuvat Isosuontien pohjoispuoliselle osalle, missä sijaitsevat alueelta rajatut luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet ja kohteet. Arvokohteet ovat kalliomänniköiden, jyrkänteiden ja vähäpuustoisten soiden osalta paikallista arvoluokkaa ja nämä kohteet suositellaan säilytettäväksi rakentamattomina. Ympäristön maankäyttö todennäköisesti vaikuttaa suokohteiden vesitasapainoon ja sen kautta kohteiden luonnontilaan pitkällä aikavälillä, minkä vuoksi alueen valumaolot suositellaan otettavaksi huomioon maankäytön suunnittelussa. Kalliomäkiä ympäröivät kanerva-jäkäläkankaat sekä selvitysalueen itäosan korpilaikku lukeutuvat muiksi luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi kohteiksi ja ne suositellaan säilytettäväksi mahdollisuuksien mukaan rakentamattomana. Isosuontien eteläpuolisella selvitysalueen osalla ei havaittu maankäytön suunnittelussa huomioon otettavia luontoarvoja. Lännessä kaava-alueen ja Maskuntien välisellä alueella, Isosuontien molemmin puolin, on liito-oravan elinalue, joka rajoittuu suoraan kaava-alueeseen. Kaavan toteuttaminen ei pienennä liito-oravan elinaluetta eikä heikennä lajin elinmahdollisuuksia alueella, sillä rakentamisen alle jää nuoria mäntykankaita ja mäntytaimikoita, joilla on liito-oravalle merkitystä korkeintaan kulkuyhteysinä. Liikkumiseen soveltuvia metsiä ja runsaasti rakennettavan alueen pohjois- ja eteläpuolelle, jotka ovat liito-oravan pääliikkumissuunnat. Selvitysalueen arvokkaat luontokohteet sekä selvitysalueen reunamilla ja välittömästi alueen ulkopuolilla sijaitsevat varttuneet vanhat metsäiset alueet muodostavat pääasiallisen ekologisten yhteyksien verkoston. Selvitysalueen avoimien tai puustoltaan nuorien osien merkitys ekologisena yhteytenä on vähäinen. FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Perttu Hyöty aluepäällikkö, dipl.ins. Laatinut: Marja Nuottajärvi projektipäällikkö, FM (biologi) Laatinut: Minna Eskelinen projektipäällikkö, FM (biologi)

FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki 14 (14) Lähteet Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö 2000. Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 437, Luonto ja luonnonvarat. Oy Edita Ab, Helsinki, 284 s. Hanski,I. K. 2003: Voimalinjojen rakentamisen vaikutukset liito-oravan (Pteromys volans) esiintymiseen ja suotuisaan suojelutasoon. Lausunto 20.10.2003 Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459, Ympäristöministeriö, 130 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki, 656 s. Karhilahti Ari 2006: Isosuon laajennuksen liito-oravatilanne keväällä 2006. Karhilahti Ari 2004: Naantalin kaupungin selvitys alueen liito-oravareviireistä keväällä 2004. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Toivonen, H. & Leivo, A. 1993: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus, kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 14, 96 s.

vanha pelto vanha pelto Maaainesten ottoalue kuivahko puolukkatyypin mäntykangas, jolla pieniä luonnontilaltaan heikentyneitä soistumia ja jäkälikköjä istutettu lehtikuusitaimikko karukkomäntykangas karu kanerva- ja jäkälätyypin mäntykangas suursaraneva metsäkortekorpi luonnontilaltaan muuntuneet korvet ja rämeet Tuore mustikkatyypin mänty kuusikangas

Selvitysalueen rajaus Luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet: 1. Kalliomänniköt ja jyrkänteet, mahdollisia metsälain 10 mukaisia metsäluonnon erityisen tärkeitä elinympäristöjä, arvoluokka: paikallisesti arvokas 2. Karut kanerva- ja jäkäläkankaat, Luonnontilaltaan hyvät karut kanerva- ja jäkäläkankaat, joilla maisemallista ja virkistysarvoa, arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas 3. Avosuot, Luonnontilaltaan hyvä avosuo (saraneva), mahdollinen metsälain 10 mukainen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö, arvoluokka: paikallisesti arvokas 4. Metsäkortekorpi, Luonnontilaltaan hyvä metsäkortekorpi, arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Teeri (lintudirektiivilaji, silmälläpidettävä laji) Liito-orava (luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, vaarantunut laji)