LIITO-ORAVASELVITYS 101003427 2.12.2017 SIILINJÄRVEN KUNTA Kehvo Väänälänranta rantaosayleiskaava Liito-oravaselvitys 2017
Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 MENETELMÄT... 1 2.1 Lähtötiedot... 1 2.2 Maastokartoitukset... 1 3 LIITO-ORAVAN SUOJELU JA EKOLOGIA... 1 4 TULOKSET... 2 4.1 Lyhyenjärvi ja Pitkäjärvi... 3 4.2 Räimäjärvi, Räimänlahti ja Kourulampi... 7 4.3 Kallaveden pohjoisranta... 11 5 JOHTOPÄÄTÖKSET... 17 6 LÄHTEET... 17 Liitteet: Raportin valokuvat: Soile Turkulainen 2017 Kannen kuva: Liito-oravametsää Oinasjoen varressa. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen, FM William Velmala, FM maastokartoitukset, raportointi raportin tarkistus Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Juhana Herttuan puistokatu 21, 20100 Turku e-mail: etunimi.sukunimi@poyry.com
1 1 JOHDANTO 2 MENETELMÄT 2.1 Lähtötiedot Tämä liito-oravaselvitys on tehty Siilinjärven kunnan lounaisosaan Kehvo Väänälänranta -ranta-osayleiskaavaa varten keväällä 2017. Selvitykseen sisältyivät ne ranta-alueet, joiden arvioitiin soveltuvan liito-oravan elinympäristöiksi kaavaa varten vuonna 2016 tehdyssä luontoselvityksessä (Pöyry Finland Oy 2017). Tarkistettuja kohteita oli yhteensä 23. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. Selvitysalueelta (kuva 1) on tiedossa aikaisempia liito-oravahavaintoja Pohjois- Kallaveden rannalta Luhtaniemestä vuodelta 2015 sekä Pitkäjärven pohjoispuolelta vuosilta 2009 ja 2012 (Pohjois-Savon ELY-keskus 2017). Kesällä 2016 liito-oravan papanoita havaittiin niiden lisäksi yhteensä seitsemässä paikassa Pohjois-Kallaveden, Lyhyenjärven, Pitkäjärven. Iso-Petäisen ja Kourulammen rantametsissä (Pöyry Finland Oy 2017). Lähiympäristöstä liito-oravia on selvitetty Siilinjärven kirkonkylän alueelta, harjualueelta ja kunnan eteläosasta, joista kaikista tiedossa useita elinpiirejä (Pöyry Finland Oy 2012, 2013 ja 2015). 2.2 Maastokartoitukset Liito-oravaselvityksen maastokartoitukset tehtiin 25. 29.4.2017. Maastokartoituksissa etsittiin liito-oravan papanoita selvitysalueen metsäisistä osista puiden juurelta liitooravaselvitysohjeiden mukaisesti (Nieminen & Ahola 2017). Liito-oravat merkitsevät elinpiirejään ulostepapanoilla erityisesti keväisin, niin että niiden perusteella voidaan päätellä lajin oleskelevan alueella, vaikka hämärä- ja yöaikaan liikkuva eläin harvoin nähdään. Liito-oravan talvipapanat ovat kellanruskeita ja kesäpapanat tummia. Liitooravat merkitsevät reviirejään myös virtsajäljillä, ja joskus puiden alta löytyy lepän norkkoja, jotka saattavat olla liito-oravan pudottamia. Myös lumijälkiä voi näkyä. Maastokartoitusten aikaan maasto oli vielä osittain luminen, mutta metsäiset alueet olivat pääosin lumettomat ja papanat erottuivat hyvin. Havaittujen papanapuiden sijaintitiedot talletettiin GPS-laitteeseen, ja niistä kirjattiin ylös puulaji ja papanoiden määrä suurin piirtein. Myös havaitut pesäkolot, risupesät ja liito-oravalle sopivat pöntöt kirjattiin ylös. Pesäpuiden osalta tarkastelu ei kuitenkaan ole kattava, vaan selvitystä tulee niiden osalta tarvittaessa täydentää. Etenkin risupesien havaitseminen maanpinnalta käsin on hankalaa. Lisäksi maastossa tarkasteltiin liitooravien kulkuyhteyksiä. 3 LIITO-ORAVAN SUOJELU JA EKOLOGIA Liito-orava kuuluu luontodirektiivin IV(a) liitteen lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Viimeisimmässä nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa liito-orava arvioitiin silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi (Liukko ym. 2016).
4 TULOKSET Liito-oravan tyypillisintä elinympäristöä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa on sopivia pesäpaikkoja ja lehtipuiden lehtiä, norkkoja ja silmuja ravinnoksi (Nieminen & Ahola 2017). Liito-oravan tärkeimpiä pesäpaikkoja ovat tikkojen tekemät kolot haavoissa sekä oravan rakentamat risupesät kuusissa. Pesä voi olla myös pöntössä tai rakennuksessa. Liito-oravaurosten elinpiirit ovat kooltaan useita kymmeniä hehtaareja. Urosten elinpiirit voivat olla osittain päällekkäisiä, ja niiden alueilla voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirien koko on tyypillisesti 3 10 hehtaaria. Naaraan elinpiirillä on tavallisesti useita pesäpaikkoja eli elinpiirin ydinosia, joissa naaras viettää suurimman osan aikaa ja saa poikasia. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia, mutta poikaset siirtyvät syntymävuotensa loppukesällä uusille alueille. Liito-oravat liikkuvat aktiivisesti hämärä- ja yöaikaan pesä- ja ruokailupaikkojen välillä. Urokset ja nuoret yksilöt liikkuvat myös asuinmetsiköstä toiseen. Avoimet alueet liito-oravat ylittävät mieluiten liitämällä, mutta voivat liikkua myös maata pitkin. Liito-oravan on havaittu liitävän jopa yli 60 metriä, mutta suositeltava maksimipituus metsiköiden väliselle avoimelle alueelle on kaksi kertaa reunapuiden korkeus (Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2014). Liito-oravan elinikä on varsin lyhyt, ja elinpiiri voi olla ajoittain tyhjillään ennen kuin se asutetaan uudestaan. Seuraavassa on esitetty osa-alueittain lyhyet kuvaukset elinpiireistä ja niiden karttarajaukset. Kaikkiaan merkkejä liito-oravista löytyi alueelta 18 kohteesta (kuva 1). 2 Kuva 1. Liito-oravien elinpiirit (1-18) ja muut kartoituskohteet selvitysalueella.
Elinpiirinä on pääsääntöisesti rajattu se alue, josta löytyi papanoita ja jossa todennäköisesti on yksi tai useampia liito-oravien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Pääosin rajaukset ovat 2 3 hehtaaria eli kokonsa perusteella ne ovat liito-oravanaaraiden elinpiirien ydinalueita tai harvemmin naaraan koko elinpiiri (vrt. luku 3). Mahdollista on sekin, että osa papanahavainnoista on liito-oravaurosten elinpiireiltä. Etenkin urosten elinpiirit ulottuvat todennäköisesti laajemmille alueille kuin mitä kartoille on rajattu tai voivat kattaa kaksi tai useampia lähekkäisiä elinpiirejä. Rajauksissa on otettu huomioon myös aikaisemmat havainnot alueelta. Osa elinpiireistä vaikutti olleen pitkään käytössä ja vakaita, kun taas muutamat olivat lähinnä hakkuiden takia muuttuneet niin, ettei niiden tulevaisuudesta ole varmuutta. Muutamien rajausten sisäpuolella on myös pihapiirejä, koska liito-oravat saattavat käyttää myös pihapuita ja rakennuksia pesäpaikkoina ja liikkumisyhteyksinä, ja lisäksi niiden rajaaminen ulkopuolelle olisi ollut piirtoteknisesti hankalaa. Rajausten ei ole tarkoitus näiltä osin haitata asumista eikä ihmisten normaalia elämistä, mutta esimerkiksi pihapuita kaadettaessa on hyvä varmistaa, ettei liito-oravan pesäpuita kaadeta. 4.1 Lyhyenjärvi ja Pitkäjärvi 1. Lyhyenjärven pohjoispuolen metsä (4,9 ha) Lähteen ympäristöstä noin 300 metrin päästä Lyhyenjärven rannasta löytyi liito-oravan papanoita melko runsaasti noin kymmenen kuusen alta (kuvat 2 5). 3 Kuvat 2 ja 3. Liito-oravan elinpiirin rajaus Lyhyenjärven pohjoispuolella. Kuvat 4 ja 5. Kuusimetsää lähteen ympäristössä ja liito-oravan papanoita kuusen alla. Norontien pohjoispuolella sijaitsevalla alueella kasvaa myös muutamia haapoja, joiden alla ei kuitenkaan ollut papanoita. Lähteen ympäristö on osa noin viiden hehtaarin laajuisesta varttuneen ja osin korpimaisen kuusimetsän alueesta, joka rajoittuu taimikko-
alueisiin ja peltoihin. Aluetta ei kartoitettu tarkemmin, koska se jää kaava-alueen ulkopuolelle. Pohjoisen suuntaan on yhteys laajemmille metsäalueille ja Repomäen harjualueen liito-oravaelinpiireille (Pöyry Finland Oy 2013). 2. Pitkäjärven länsipuolen rinnemetsä (3,1 ha) Koivusaarentien ja Pitkäjärven välisessä rinteessä on noin kolmen hehtaarin alueella järeäpuustoista kuusikkoa ja kuusisekametsää, jossa on joukossa koivuja ja haapoja. Liito-oravan papanoita oli noin 30 kuusen alla ja muutamien alla runsaasti (kuva 6 9). Papanoita löytyi myös noin kymmenen haavan ja muutamien koivujen ja raitojen alta. Pesäpaikat saattavat olla kuusissa risupesissä. Alueella on myös muutamia pönttöjä. Sekä rannassa että alueen reunoilla on ruokailupuiksi sopivia harmaaleppiä. Metsä rajoittuu omakotitalojen pihapiireihin ja länsipuolella lammaslaitumeen. Rinnettä ala virtaa noro. Poikittain alueen kautta kulkevat puhelin- ja sähkölinjat, jotka jakavat sen useampaan osaan, mutta ovat kapeita avoimia alueita eivätkä haittaa liito-oravien liikkumista. Koivusaarentien länsipuolella on laaja metsäinen alue, jonka suuntaan liitooravat saattavat liikkua, vaikka tiehen rajoittuva reuna onkin pääosin taimikkoa. Mahdollisesti liito-oravat liikkuvat talviaikaan myös Pitkäjärven yli jäätä pitkin, vaikka puuton alue onkin noin 150 metriä. Samalla kohdalla järven toisella puolella on liitooravaelinpiiri. 4 Kuvat 6 ja 7. Liito-oravan elinpiirin rajaus Pitkäjärven länsipuolella. Kuvat 8 ja 9. Pitkäjärven länsipuolen liito-oravametsän reunahaapoja ja haapa noron varressa. 3. Pitkäjärven itäpuolen Mattilanpellon metsä (2,0 ha) Peltojen ympäröimässä noin kahden hehtaarin kokoisesta hakamaisesta metsäsaarekkeesta löytyi liito-oravan papanoita etenkin luoteisosasta (kuvat 10 13). Siellä kasvaa
järeitä ja nuorempia kuusia, yksittäisiä mäntyjä, koivuja, nuorehkoja haapoja, harmaaleppiä ja tuomia. Muutamien kuusten ja haapojen alla papanoita oli runsaasti, ja joukossa oli sekä talvi- että kesäpapanoita. Alueella on ainakin yksi mahdollinen pesäkolo pellonreunan koivussa. Lisäksi papanoita löytyi niukemmin saarekkeen eteläosasta, jossa kasvaa pellon reunassa kymmeniä haapoja, joista ainakin kaksi on kolopuita. Kaikkiaan papanapuita oli saarekkeen alueella yli 20. Ruokailupuiksi sopivia harmaaleppiä on etenkin luoteisosassa. Saarekkeen kautta kulkee pihatie ja eteläreunalla on uudehko omakotitalo. Saareke on melko eristynyt, mutta Aanokintien reunapuiden kautta on jonkinlainen yhteys kaakkoon. Lisäksi liito-oravat saattavat liikkua Pitkäjärven yli talviaikaan jäätä pitkin (ks. kohde 3). 5 Kuvat 10 ja 11. Liito-oravan elinpiirin rajaus Pitkäjärven itäpuolella Mattilanpellossa. Kuvat 12 ja 13. Mattilanpellon liito-oravametsää ja mahdollinen liito-oravan pesäkolo koivussa. 4. Pitkäjärven itäpuolen Aanokkilantien metsä (2,0 ha) Noin 400 metriä kaakkoon edellisestä elinpiiristä on havaintoja liito-oravasta vuosilta 2009 ja 2012 (Pohjois-Savon ELY-keskus 2017)(kuvat 14 ja15). Keväällä 2017 alueelta ei löytynyt papanoita. Aanokkilantien etelä- ja länsipuolella on noin kahden hehtaarin alue järeäpuustoista rinnekuusikkoa, joka on ennallaan ja oletettavasti samanlainen kuin silloin kun siellä havaittiin liito-oravia. Yleispiirteiltään se sopii edelleen liitooravan elinympäristöksi. Haapoja ei ole, mutta pellon reunassa kasvaa harmaaleppiä. Tien pohjoispuolella papanahavainnot sijoittuivat taimikoiden ympäröimään metsäsaarekkeeseen. Se on äskettäin harvennettu eikä ole varmaa, soveltuuko se enää liitooraville. Liito-oravan pesäpuita tai mitään liito-oravan oleskeluun viittaavaa ei havaittu. Sen kautta on kuitenkin mahdollinen liikkumisyhteys.
6 Kuvat 14 ja 15. Liito-oravan elinpiirin rajaus Pitkäjärven itäpuolella Aanokkilantiellä. 5. Pitkäjärven Pitkälahden rantametsä (0,9 ha) Pitkäjärven Pitkälahdessa oli erittäin runsaasti liito-oravan talvi- ja kesäpapanoita kahden rannassa kasvavan järeän haavan alla (kuvat 16 19). Ainakin toisessa niistä on koloja, ja se on lähes varma pesäpuu. Toinen kasvaa aivan vesirajassa, niin ettei sen runkoa nähty kokonaan. Lisäksi papanoita löytyi mökkitien eteläpuolella taimikkorinteen reunassa kasvavien haapojen alta ja nuoren kuusikon reunasta. Alueen ympärillä on nuoria kuusimetsiä ja taimikoita, niin että tyypillistä liito-oravametsää ei haapoja lukuun ottamatta juuri ole. Nuori rantakuusikko oli keväällä harvennettu, ja hakkuutähteet haittasivat papanoiden löytämistä sen alueelta. Kartalle rajattu vajaan hehtaarin alue on liito-oravan elinpiiriksi pieni, ja se saattaakin jatkua niemen sisäosassa. Noin 200 metrin päässä eteläpuolelta Neulaniemen rantakuusikosta ei löytynyt papanoita. Kuvat 16 ja 17. Liito-oravan elinpiirin rajaus Pitkäjärven Pitkälahdessa. Kuvat 18 ja 19. Papanoita haavan alla ja mahdollinen liito-oravan pesäkolo sen rungossa.
Muut tarkistetut kohteet Pitkäjärven eteläosasta tarkistettiin lisäksi Koukkumäen kalliomäen rantarinteen metsä ja Neulaniemen rantametsä ja koillispuolelta Kumpusen rannasta Hautalahden metsä (kuva 1). Niiden alueelta ei löytynyt keväällä 2017 papanoita. Yleispiirteiltään ne kuitenkin soveltuvat liito-oravan elinympäristöiksi. 4.2 Räimäjärvi, Räimänlahti ja Kourulampi 6. Räimäjärven Jokilahden ja Tamppijoen metsä (3,0 ha) Räimäjärven Jokilahteen idästä laskeva Tamppijoen puronvarsimetsä on hyvää liitooravametsää, ja papanoita löytyi runsaasti sekä järeiden kuusten ja että haapojen alta (kuvat 20 23). Yhteensä papanapuita oli yli kolmekymmentä. Pesäpuuna on ainakin yksi kolohaapa itäpuolen rinteen yläosassa. Sen alla oli kesä- ja talvipapanoita hyvin runsaasti. Puron varressa kasvaa harmaa- ja tervaleppiä, jotka sopivat ruokailupuiksi. Lisäksi itäpuolella olevan vanhan mökin lähellä on haavikko ja koivikkoa, joissa liitooravat voivat ruokailla ja joiden kautta on yhteys Jokilahden rantaan. Jokilahden rantarinteen kuusikosta löytyi papanoita muutamien kuusten alta. Alueen itä- ja pohjoispuolilla on laajahkot metsäalueet, vaikka osin ne ovatkin taimikoita ja hakkuita. Liitooravien kulkuyhteydet lienevät niihin suuntiin. Pohjoisosassa elinpiirin ydinalueen kohdalla puronvarsimetsä rajoittuu selkeästi taimikkoon ja länsipuolella pihapiirin ja pellon reunaan. 7 Kuvat 20 ja 21. Liito-oravan elinpiirin rajaus Räimäjärven Tamppijoella. Kuvat 22 ja 23. Tamppijoen jokivarsimetsää ja liito-oravan papanoita kolohaavan alla.
7. Räimänkosken metsälaitumen metsä (1,9 ha) Räimänlahden pohjukassa Kehvontien varressa sijaitsevalta peltojen ja asutuksen ympäröimältä mäeltä löytyi noin 20 puun alta liito-oravan papanoita (kuvat 24 27). Enimmäkseen papanapuut olivat kuusia, mutta joukossa oli myös muutama koivu ja haapa. Muutamien kuusten alla talvi- ja kesäpapanoita oli melko runsaasti. Pääosa alueesta on väljäpuustoista metsälaidunta, ja pohjoisosan kautta kulkee sähkölinja. Myös mäen eteläreunalla Kehvontien ja rannan välissä sijaitsevan loma-asunnon pihapuiden alla oli vähän papanoita. Koloja tai risupesiä ei havaittu yhtä rannan leppäpökkelössä olevaa koloa lukuun ottamatta, mutta niitä saattaa silti olla alueella tai sitten rakennuksissa on liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Rannan loma-asunnon lisäksi lounaisrinteessä on autioitunut mökki. Sekä mäellä että rannassa on ruokailupuiksi harmaaleppiä, rannassa myös tervaleppiä. Alue on melko eristynyt, mutta itään päin voi olla pihapuuston kautta yhteys laajemmille metsäalueille. Epävarmemmat yhteydet ovat etelään Räimänlahden ja Räimäjärven lasku-uoman rantapuustoja ja pajukoita pitkin. 8 Kuvat 24 ja 25. Liito-oravan elinpiirin rajaus Räimänkoskella. Kuvat 26 ja 27. Räimänkosken metsälaidun pohjoisesta päin nähtynä ja mäkialueen puustoa. 8. Räimänlahden länsipuolen rantametsä (2,2 ha) Rannan loma-asuntojen väliin jää metsäsaarekkeita, joista etenkin pohjoisimmassa kuusi-mäntysekametsässä oli muutamien kuusten alla papanoita, vaikka se ei yleispiirteiltään ole parasta liito-oravametsää (kuvat 28 31). Kuusissa ei havaittu risupesiä, vaikka etenkin yhden kuusen alla talvi- ja kesäpapanoita oli erittäin paljon. Vajaan hehtaarin kokoinen metsikkö rajoittuu itä- ja eteläpuolella tuoreeseen hakkuualueeseen (ei näy vielä ilmakuvassa), johon jätetyn haavan alla oli myös papanoita. Haavassa ei havaittu koloja. Elinpiirinä rajatun alueen eteläosassa on vajaan hehtaarin alue vanhaa
kuusivaltaista rantametsää, josta papanoita löytyi muutamien kuusten alta. Pienen pellon rantapuuston ja mökkipihan kautta on niiden välillä heikohko yhteys. Myös pohjoiseen Räimänkosken suuntaan on jonkinlainen yhteys pellonreunapuustoa pitkin. Sekä länsi- että eteläpuolilla on taimikkoalueet, mutta liito-oravien liikkuminen niiden kautta lienee kuitenkin mahdollista. Eteläpuolella tarkistettiin rantapuusto noin kilometrin matkalla, koska alueella kasvaa järeitäkin haapoja, mutta papanoita ei havaittu. Mökkipihat ja hakkuualue haavan ympärillä on rajattu mukaan elinpiiriin. 9 Kuvat 28 ja 29. Liito-oravan elinpiirin rajaus Räimänlahden länsipuolella. Kuvat 30 ja 31. Hakkuun reuna pohjoisosassa ja sekametsää eteläosassa. 9. Kourulammen rantametsä (2,9 ha) Kourulammin koillispuolella Räimänmäen rinteessä on jäljellä vanhaa kuusisekametsää, jonka arvioitiin kesällä sopivan liito-oraville. Liito-oravan papanoita löytyi kuitenkin eniten rannan ja Kourulammintien välisestä varttuneesta talousmetsäisestä kuusikosta (kuvat 32 35). Pääosa papanapuista oli kuusia, mutta joukossa oli myös muutamia rannan tervaleppiä, jotka sopivat ruokailupuiksi. Muutamien kuusten alla papanoita oli paljon. Kaikkiaan papanapuita oli noin 20. Pesäpaikat saattavat olla kuusissa risupesissä, loma-asunnon pihapiirin rakennuksissa tai linnunpöntöissä. Räimänmäen alarinteen alueelta vain yhden kuusen alta löytyi vähän papanoita. Elinpiirin rajaus on kuitenkin ulotettu sinne asti, niin että haaparyhmä on otettu mukaan. Alueelta on metsäiset yhteydet useimpiin ilmansuuntiin, mutta hakkuualueet voivat olla esteinä.
10 Kuvat 32 ja 33. Liito-oravan elinpiirin rajaus Kourulammilla. Kuvat 34 ja 35. Rantakuusikko Kourulammin eteläpuolella ja papanakasoja kuusen juurella. 10. Iso-Petäisen Kourulahden rantametsä Iso-Petäisen Kourulahden rantametsästä löytyi muutamia papanoita kesällä 2016. Sen jälkeen papanapuiden länsipuolella on tehty vanhan mökkitontin raivaus ja pienialainen hakkuu. Keväällä muutamia papanoita oli samojen kuusten ja yhden niiden lähellä kasvavan haavan alla (kuvat 36 ja 37). Rinnesekametsä mökkitontin länsipuolella voisi soveltua liito-oravalle, mutta siellä ei havaittu papanoita. Havaintopisteet on merkitty kartalle, mutta alueelle ei rajattu elinpiiriä. Lisäksi tarkistettiin Kourulahden pohjukan peltoa ympäröivät kuusivaltaiset rinnemetsät ja eteläpuolella oleva Lapinlammesta lähtevän puron varsi. Kummallakaan alueella ei havaittu papanoita, vaikka myös ne voisivat yleispiirteiltään soveltua liito-oraville. Kuvat 36 ja 37. Liito-oravan papanahavainnot Iso-Petäisen Kourulahdessa.
Muut tarkistetut kohteet Räimänlahden länsipuolelta tarkistettiin rantapuusto Pekolanlahden kohdalta ja siitä pohjoiseen ja etelään (kuva 1). Alueelta ei löytynyt keväällä 2017 papanoita. Se liittyy kuitenkin pohjoispuolella olevaan elinpiirin ja siellä on mm. kolohaapoja, niin että liitooravien liikkuminen sen kautta tai elinpiirin sijoittuminen sinne on hyvin mahdollista. 4.3 Kallaveden pohjoisranta 11. Kuivinniemen metsä (3,7 ha) Niemessä on loma-asuntojen välissä toisiinsa liittyviä sekapuustoisia metsiköitä, joissa kasvaa järeitä kuusia, koivuja ja runsaasti haapoja (kuvat 38 41). Liito-oravan papanoita oli useiden puiden alla runsaasti. Eniten niitä oli itäosassa rannan lähellä ja metsäkumpareella sekä länsiosassa lomarakennusten välissä ja pellon reunassa. Koillisessa papanapuita oli autioituneen talon pihapiirissä ja eteläreunalla vähän käytetyn lomaasunnon pihapuiden alla. Yhteensä papanapuita oli lähes 40. Kolohaapoja on ainakin kaksi, ja pesiä saattaa olla myös kuusissa ja pihapiirien rakennuksissa. Keskellä aluetta on vanha pelto, jonka reunoilla on liito-oraville sopivaa ruokailupuustoa. 11 Kuvat 38 ja 39. Liito-oravan elinpiirin rajaus Kuivinniemessä. Kuvat 40 ja 41. Kuivinniemen liito-oravametsää ja kolohaapa. 12. Kannaslahden rantametsä (1,3 ha) Lahden pohjoispuolella on tehty äskettäin hakkuu. Liito-oravan papanoita löytyi hakkuun ja pellon välissä kasvavien neljän haavan alta (kuvat 42 ja 43). Keskemmällä on harmaaleppiä ruokailupuiksi, ja haapoja kasvaa myös rannassa. Hakkuu on pienentänyt elinpiirin pinta-alaa ja sen säilyminen on epävarmaa.
12 Kuvat 42 ja 43. Liito-oravan elinpiirin rajaus Kannaslahdessa. Hakkuun takia rajaus on epävarma. 13. Puiroolahden eteläinen metsä (1,5 ha) Pienessä niemessä lomarakennusten ympäristössä kasvaa järeitä haapoja ja kuusia. Liito-oravan papanoita oli niiden alla sekä pohjoisempana pihapiirien rakennusten, pellon ja Puiroonlahdentien väliseen kulmaan jäävässä kuusimetsikössä (kuvat 44 47). Kuvat 44 ja 45. Liito-oravan eteläisen elinpiirin rajaus Puiroolahdessa. Kuvat 46 ja 47. Puiroolahden eteläisen niemen puustoa ja pesäpuuhaapa eteläisen alueen pohjoisosassa. Kummallakin alueella on kolohaapoja, joista ainakin kolmen alla oli runsaasti papanoita. Alueet on rajattu yhdeksi elinpiiriksi, vaikka yhteys rannan pajukon kautta ei olekaan kovin hyvä. Niemessä on ruokailupuiksi sopivia rannan tervaleppiä ja pieni haavikko. Elinpiiri liittyy puustoisella yhteydellä pohjoisempaan Puiroolahden elinpiiriin. Välissä on kaksi pihapiiriä ja nuori koivikko. Mahdollista on, että myös pohjoinen alue
on samaa elinpiiriä tai ainakin samaa liito-oravauroksen elinpiiriä. Yhteyden säilyttäminen niiden välillä on joka tapauksessa tärkeää. Puiroonlahdentien yli on yhteys laajemmalle metsäalueelle. 14. Puiroolahden pohjoinen metsä (3,7 ha) Puiroonlahdentien ja rannan välissä on varttunutta kuusivaltaista sekametsää, jossa kasvaa myös haapoja (kuvat 48 ja 49). Osittain metsä on mäntyvaltaisempaa. Lisäksi sinne sijoittuu ilmeisesti loma-asuntokäytössä olevan jyhkeän hirsirakennuksen pihapiiri. Liito-oravan papanoita löytyi ympäri aluetta etenkin järeiden kuusten ja muutamien haapojen alta. Kolopuina havaittiin yksi haapapökkelö, jonka alla ei kuitenkaan ollut papanoita. Pesäpaikat saattavat olla kuusissa risupesissä ja pihapiirin rakennuksissa tai linnunpöntöissä. Puiroolahden pohjoinen elinpiiri liittyy eteläisempään Puiroolahden elinpiiriin, jonka suuntaan on tärkeä säilyttää puustoinen yhteys. Lisäksi Puiroonlahdentien yli on yhteys laajemmalle metsäalueelle. 13 Kuvat 48 ja 49. Liito-oravan pohjoisen elinpiirin rajaus Puiroolahdessa. 15. Läävinniemen rantametsä (1,6 ha) Läävinniemessä oli loma-asunnon pihapiirin kolmen reunakuusen erittäin runsaasti liito-oravan papanoita ja yhden kuusen alla muutamia (kuvat 50 53). Rannassa on ruokailupuiksi sopivia tervaleppiä, joista yhden alla oli papanoita. Lisäksi etelämpänä oli kolohaavan alla muutamia vanhoja papanoita. Papanapuita oli vain muutamia eikä niitä löytynyt mistään suunnasta lisää. Alue lienee elinpiirin osa ja pihapiirin kuusissa tai rakennuksissa saattaa olla pesäpaikka. Luoteispuolella on parinsadan metrin päässä puronvarsi, jossa kasvaa järeitä kuusia, mutta niiden juurella ei ollut papanoita, vaikka kesällä 2016 niitä oli vähän yhden kuusen alla (Pöyry Finland Oy 2017). Sen sijaan kauempaa luoteesta löytyi papanoita yhden puun alta. Rantapuuston kautta saattaa olla liito-oravien kulkuyhteys länteen Luhtaniemen suuntaan ja epävarmempi yhteys itään. Tosin on epävarmaa, toimiiko se peltoalueen kohdalla lännempänä ennen Rykirantaa. Lisäksi pohjoispuolella on laaja yhtenäinen metsäalue.
14 Kuvat 50 ja 51. Liito-oravan elinpiirin rajaus Läävinniemessä. Kuvat 52 ja 53. Papanoita kuusen juurella Läävinniemessä ja puronvarsimetsää, josta ei löytynyt papanoita. 16. Rykirannan rantametsä (4,0 ha) Rykirannan rantametsiköistä lomarakennusten välistä löytyi liito-oravan papanoita useiden puiden alta (kuvat 54 57). Kuvat 54 ja 55. Liito-oravan elinpiirin rajaus Rykirannan kohdalla. Eniten niitä oli itäosassa veneenlaskupaikan itäpuolen rantametsikössä sekä länsiosassa pihakuusten alla. Pääosa puista oli järeitä kuusia, mutta joukossa oli myös rannan tervaleppiä ja raitoja. Keskiosassa on liito-oravan mahdollinen pesäkolo koivussa. Myös itä- ja länsiosissa voi olla pesäpuita tai pesäpaikkoja rakennuksissa tai linnunpöntöissä. Alue ei ole aivan yhtenäinen, mutta rajattiin kuitenkin yhdeksi elinpiiriksi, josta osa saattaa olla liito-oravanaaraan elinpiiriä ja osa liito-oravauroksen laajempaa elinpiiriä. Alue rajoittuu pohjoispuolella taimikkoon ja nuorempiin metsiin. Alueelta on rannan-
suuntaisesti yhteys länteen Läävinniemen suuntaan pellon reunapuuston kautta. Pohjoispuolella on laaja yhtenäinen metsäalue. Liito-oravan pesimistä alueella voidaan turvata ripustamalla pihanreunapuihin sopivia pesäpönttöjä. 15 Kuvat 56 ja 57. Rykirannan rannan tervaleppiä ja pihapuustoa lomarakennuksen ympärillä. 17. Luhtaniemen metsä (3,8 ha) Luhtaniemessä on tiedossa oleva liito-oravien elinpiiri, josta on kirjattu ylös papanapuita vuonna 2015 (Pohjois-Savon ELY-keskus 2017). Kuvat 58 ja 59. Liito-oravan elinpiirin rajaus Luhtaniemessä. Kuvat 60 ja 61.Luhtaniemen liito-oravametsää ja papanakuusi piharakennuksen takana. Mökkiläisiltä saadun tiedon mukaan niemessä on pesinyt liito-orava ainakin kolmena kesänä. Keväällä 2017 niemen alueella oli papanoita lomarakennusten ympäristön kuusten ja haapojen alla (kuvat 58 61). Yhteensä papanapuita löytyi noin 20. Kolohaapoja havaittiin yksi, mutta mahdollisesti rakennuksissa tai linnunpöntöissä on pesäpaikkoja. Mökkiläiset kertoivat, että pohjoisosassa on aiemmin ollut kaksi isoa kolo-
haapaa liito-oravan pesäpuina, mutta ne kaatuivat myrskyssä pari vuotta sitten. Osa pihojen puustosta on mäntyvaltaista, ja ympäristössä on nuorta mäntyvaltaista metsää. Rannassa on ruokailupuustoksi harmaaleppiä ja pohjoisosan suojuotin alueella koivuja. Alueelta on rantapuuston tai suonreunan kautta yhteys pohjoiseen Oinasjoelle ja metsäinen yhteys itään Rykirannan suuntaan. Kolohaapa sijaitsee tien vieressä, joten sen säilyminen tulisi pyrkiä turvaamaan. Lisäksi on suositeltavaa ripustaa alueelle liitooravalle pönttöjä. 18. Oinasjoen jokivarsimetsä (2,3 ha) Oinasjoen alaosassa kasvaa joen pohjoispuolella järeitä rantahaapoja, joista useiden alla oli runsaasti liito-oravan papanoita (kuvat 62 65, kansikuva). Lisäksi papanoita oli kuusten alla. Pesäpuiksi sopivia kokohaapoja on useita. Myös idempänä jokivarressa on hyvin liito-oravalle sopivaa järeitä kuusia kasvavaa puronvarsimetsää, joka on rajattu mukaan elinpiiriin, vaikka sieltä ei löytynyt papanoita. Kokonaisuudessaan alue on noin kahden hehtaarin laajuinen. Rannan terva- ja harmaalepät ja koivut sopivat liitooraville ruokailupuiksi. Alueelta on rantapuuston kautta yhteys etelään Luhtaniemeen sekä myös lännen suuntaan. Pohjoispuolella on laaja yhtenäinen metsäalue. 16 Kuvat 62 ja 63. Liito-oravan elinpiirin rajaus Oinasjoen varressa, Kuvat 64 ja 65. Oinasjoen rantapuustoa ja kolohaapa. Muut tarkistetut kohteet Kehvonsalon saaren itäosasta tarkistettiin kuusikkoinen rinnemetsä (kuva 1). Alueelta ei löytynyt keväällä 2017 papanoita. Liito-oravien esiintyminen saaressa ei ole mahdotonta, sillä itäpuolella ovat Puiroolahden elinpiirit noin 200 metrin päässä ja pohjois-
5 JOHTOPÄÄTÖKSET 6 LÄHTEET puolella salmi on vain noin 50 metriä leveä. Lisäksi tarkistettiin rantametsä Läävinniemen pohjoispuolella (ks. Läävinniemen rantametsän kohdekuvaus). Liito-oravaselvityksen perusteella liito-oravia esiintyy rantaosayleiskaava-alueella monin paikoin sekä järvien rannoilla että Kallaveden pohjoisrannalla. Pitkäjärven ja Lyhyenjärven rannoilta löytyi useita elinpiirejä, samoin Räimänjärven Räimänlahden- Kourulammen alueelta ja Kallaveden rannalta sekä itä- että länsiosista. Monet elinpiireistä olivat rakennettujen alueiden lähellä, jopa aivan lomarakennusten pihapiireissä. Liito-oravat saattavat jopa suosia rantametsiä, sillä rannoilla kasvaa usein lehtipuustoa ja rantapuustoa on säilytetty hakkuissa ja pihapiireissä. Pihapiireissä voi myös olla pesäpaikoiksi sopivia pönttöjä ja rakennusten koloja. Liito-oravat tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja metsien käytössä Ympäristöministeriön (2016) ohjeistuksen mukaisesti. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulailla (49 ). Liito-oravan pesäpuita ja mahdollisia pesäpuita sekä niiden läheisiä puita ei saa kaataa. Suositeltavaa on säilyttää vähintään elinpiirin ydinalueeksi rajattu alue puustoisena. Lisäksi tulee turvata liito-oravien kannalta tarpeellisten liikkumisyhteyksien säilyminen. Erityisesti lähellä toisiaan sijaitsevien elinpiirien väliset yhteydet tulee ottaa huomioon, niin että niiden välillä säilyy puustoa. Joissakin paikoissa yhteyksiä on suositeltavaa parantaa säilyttämällä etenkin pellonreunojen puustoa. Myös liito-oravalle sopivien pönttöjen ripustaminen on suositeltavaa, sillä sopivien pesäpaikkojen puuttuminen rajoittaa usein liito-oravan esiintymistä tai ainoa pesäpuu saattaa kaatua myrskyssä. Joissakin tapauksissa yksittäisten rakennuspaikkojen osoittaminen elinpiirien alueelle voi olla mahdollista, mutta silloin niihin tulisi tehdä vielä tarkempi pesäpuiden kartoitus ja elinpiirien ydinalueiden rajaus. Liito-oravien esiintymistä ja yhteyksiä ranta-alueiden ulkopuolelle ei voida tämän selvityksen perusteella arvioida, sillä ne eivät olleet selvityksen piirissä, eikä sieltä ole aikaisempia havaintotietoja. Useissa kohdissa rantametsät kuitenkin liittyvät laajempiin metsäalueisiin, joissa saattaa olla elinpiirejä ja joiden kautta on kulkuyhteyksiä. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016. Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017. Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017: 1 278. Pöyry Finland Oy 2012. Etelä-Siilinjärven osayleiskaavan luontoselvitys. Pöyry Finland Oy 2013. Harjualueen täydentävä luontoselvitys. Pöyry Finland Oy 2015. Siilinjärven kirkonkylän osayleiskaavan luontoselvitys. Pöyry Finland Oy 2017. Kehvo-Väänlänranta rantaosayleiskaavan luontoselvitys. Ympäristöministeriö 2016. Liito-oravan suojelu.http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Lajiensuojelutyo/Yksittaisten_lajien_suojelu/Liitooravan_suojelu. 17