KESÄLAHDEN KORPELAN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS. TOIMI ympäristöalan asiantuntija HEINÄKUU 2012

Transkriptio

1 KESÄLAHDEN KORPELAN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS ympäristöalan asiantuntija HEINÄKUU 2012 HEINÄKUU 2012

2 Sivu 2/14 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Asemakaava-alueen yleiskuvaus Kallio- ja maaperä sekä maisema Nykyinen maankäyttö Alueen luonnonolot ja kasvillisuus Linnusto Yleistä Alueella tavatut lintulajit Johtopäätökset ja suositukset Lähteet... 14

3 Sivu 3/14 1. Johdanto Tämä selvitys on laadittu Kesälahden kunnan Korpelan tilalle ( ) laadittavaa asemakaavaa varten. Asemakaavoitettavalta alueelta on tehty ympäristöselvitys (Suunnittelu Haltilahti). Ympäristöselvityksen myöhäisen ajankohdan (maastokäynti ) takia alueella tehtiin linnuston ja kasvillisuuden osalta tämä täydentävä luontoselvitys. Asemakaavoitettava alue on pinta-alaltaan noin 33 hehtaaria. Asekaava-alueesta on tehty idealuonnos (liite 1), jossa suurin osa alueesta on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Alueen reunoille on kaavailtu 15 lomarakennustonttia (RA) ja kaava-alueen pohjois- ja koillisosiin viittä pientalotonttia (AO). Korpelan tilan tilakeskuksen olemassa olevat rakennukset ja pihapiiri ovat luonnoksessa merkinnällä P = palvelurakennusten korttelialue. Lisäksi alueella jo olemassa olevien tieyhteyksien lisäksi kaavaluonnoksessa on yksi uusi tieyhteys alueen itäosassa. Korpelan tilan eteläosa sisältyy oikeusvaikutteiseen Puruveden rantayleiskaavaan. Rantayleiskaavassa Puruveteen rajoittuva eteläosa tilasta on metsätalousaluetta (M). 2. Aineisto ja menetelmät Korpelan asemakaavaa varten laadittua ympäristöselvitystä ( ) on käytetty tämän selvityksen pohjana. Ympäristöselvityksen maastotyöt on tehty lokakuun puolivälissä. Maastotöiden myöhäisen ajankohdan takia selvitystä on täydennetty kartoittamalla alueen kasvillisuutta ja linnustoa kesäaikaan. Tätä luonto- ja maisemaselvitystä varten suunnittelualueelta on kartoitettu esiselvitystyönä seuraavat tiedot: olemassa olevat suojelukohteet luonnonsuojelulain luontotyyppien rajaukset (LsL 29 ) uhanalaiset ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymät valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet arvokkaat perinnebiotooppikohteet vahvistetun osayleiskaavan suojelukohteet rauhoitetut luonnonmuistomerkit muut linjoilla mahdollisesti tiedossa olevat luontoarvot kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet Tiedot suojelualueista, uhanalaisista lajeista, luonnonsuojelulain luontotyypeistä, arvokkaista maisema-alueista, perinnebiotoopeista, luonnonmuistomerkeistä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista on saatu valtion ympäristöhallinnon ylläpitämästä OIVA- ympäristö- ja paikkatietojärjestelmästä. Tiedossa olevat havainnot uhanalaisista lajeista tarkistettiin ympäristöhallinnon Hertta- eliölajit -tietokannasta. Kasvillisuusselvityksen osalta maastokäynti alueelle tehtiin (FM biologi Hanna Keski-Karhu) ja linnuston osalta ja (Heikki Pönkkä). Maastokäynnillä alue kartoitettiin kauttaaltaan arvokkaiden luontokohteiden paikallistamiseksi. Linnustoselvitystä tehtiin aamupäivällä ja yöllä, jolloin tavoitettiin sekä yö- että päiväaktiiviset lajit.

4 Sivu 4/14 Maastotöiden aikana suunniteltu linjaus kuljettiin läpi ja tehtiin muistiinpanot alueen kasvillisuudesta, linnustosta, puustosta, luontoarvoista ja arvokkaista maisemallisista tekijöistä. Työssä käytetty uhanalaisluokitus pohjautuu Suomen uhanalaisten lajien punaiseen kirjaan (Rassi ym. 2010). Myös silmälläpidettävät lajit ja Suomen vastuulajit pohjautuvat kyseiseen esitykseen. Luontotyyppitarkastelu perustuu metsälakiin (Metsälaki /1093), luonnonsuojelulakiin (Luonnonsuojelulaki /1096) ja Euroopan yhteisön neuvoston luontodirektiiviin (92/43/ETY). Lisäksi luontotyyppitarkastelussa on huomioitu uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008). Metsätyypit perustuvat Kuusipalon (1996) Suomen metsätyypit teokseen ja soiden osalta luokittelu pohjautuu Laineen ja Vasanderin (1993) Suotyypit kirjaan. Natura 2000-luontotyyppiopasta (Airaksinen & Karttunen 2001) on käytetty ko. luontotyyppien määrittämiseen. 3. Asemakaava-alueen yleiskuvaus 3.1 Kallio- ja maaperä sekä maisema Kesälahden seudulla kallioperä on mikrokliinigraniittia (GTK, Suomen kallioperäkartta). Graniittisen kallioperän päällä on jääkauden hiomaa louhikkoista ja kivistä moreenimaata. Kaava-alue viettää etelään ja kaakkoon. Rantaviiva on aikoinaan ollut korkeammalla, luultavasti nykyisen Väärämäentien paikkeilla. Kaava-alueen kaakkoispuolella Aittolahdessa on historiallinen asuinpaikka, joka todennäköisesti sijaitsee muinaisella järven rannalla. Kaava-alueen keskivaiheilla on muutamia jääkauden aikaisia siirtolohkareita (kuva 1). Harjumaisen rinteen keskivaiheilla pohjavesi purkautuu paikoin pintaan ja laskee pieninä louhikkoisina puroina etelään Hummonselkään. Kuva 1. Siirtolohkare ja nuorta kasvatuskoivikkoa Väärämäentien eteläpuolen rinteessä.

5 Sivu 5/14 Alueen maisemakuvaa hallitsevat eri-ikäiset talousmetsät ja hakkuuaukot (kuva 2). Vaikka maasto viettää jyrkähkösti etelään Hummonselälle, puusto estää järvinäkymät ylhäältä pohjoisosista järvelle. Kuva 2. Harvennettua kuusikkoa rantaan vievän hiekkatien luoteispuolella. Maisemallisesti tärkein ja hallitsevin elementti on kaava-alueen keskivaiheilla sijaitseva Korpelan tilakeskus vanhoine rakennuksineen, pihapuineen, puukujanteineen, peltoineen ja pelloilta raivattuine kiviröykkiöineen (kansikuva ja kuva 3). Peltoja ympäröivät metsät ovat entisiä kaski- ja laidunmaita. Kuva 3. Korpelan tilan ulkorakennuksia ja komea maisemamänty tien itäpuolella.

6 Sivu 6/ Nykyinen maankäyttö Asemakaava-alueen metsät ovat pääosin voimakkaan metsätalouskäytön muokkaamia talousmetsiä (kuva 4). Korpelan tilan pellot alueen keskivaiheilla ovat edelleen viljelykäytössä. Pohjoisosassa kaava-alueen läpi kulkee päällystetty Väärämäentie. Väärämäentieltä lähtee pieni hiekkatie lounaaseen, joka etelässä kulkee rannan suuntaisesti siellä oleville kesämökkitonteille. Lisäksi alueella on muutamia metsäautotieuria ja alueen keskivaiheilla sähkölinja. Alueen luoteisosassa on rakennettu tontti ja rannassa useita lomarakennuksia. Keskivaiheilla aluetta on Korpelan noin 100 vuotta vanha, kaunis tilakeskus puutarhoineen ja rakennuksineen. Kuva 4. Kaava-alueen vanhimmat metsäkuviot on äskettäin suurilta osin hakattu tai harvennettu. 3.3 Alueen luonnonolot ja kasvillisuus Kesälahti kuuluu eteläboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Kalliolan (1973) kasvimaantieteellisen aluejaon mukaan alue kuuluu Etelä-Suomen alueeseen ja Järvi-Suomen vyöhykkeeseen. Aiemmassa ympäristöselvityksessä (Haltilahti 2011) kaava-alue on kuvioitu metsiköittäin ja kasvillisuuskuvioittain. Tässä selvityksessä on aiempaa selvitystä täydennetty kasvillisuudeltaan ja muulta lajistoltaan arvokkaimpien kohteiden paikallistamiseksi. Alueen metsät ovat pääosin tuoreita mustikkatyypin (MT) ja lehtomaisen kankaan käenkaalimustikkatyypin (OMT) metsiköitä (kuva 5). Pohjois- ja länsiosissa on paikoin myös puolukkatyypin (VT) kuivahkoja kankaita. Kasvillisuudeltaan arvokkaimmat kohteet sijoittuvat nykyisen pellon reunoilla kasvaviin koivikoihin, alueen läpi kulkevan hiekkatien

7 Sivu 7/14 tiepenkoille, pohjaveden purkautumispaikoille ja kahden pohjois-eteläsuuntaisen puron varsille (liite 2). Kuva 5. Alueen metsät ovat heinäisiä ja harvennettuja kuivahkoja-lehtomaisia kankaita. Peltoa ympäröivät koivikot ovat todennäköisesti entisiä kaski- ja laidunmaita. Kasvillisuus on kehittymässä kohti alkuperäistä lehtomaista ja lehdon kasvillisuutta, mutta kulttuurivaikutteinen lajisto on vielä paikoin vallitsevana. Kuva 6. Pellon koillispuolista harvennettua koivikkoa. Sananjalan ja muun kulttuurikasvillisuuden runsaudesta päätellen alueet ovat entisiä kaski- ja laidunmaita.

8 Sivu 8/14 Erityisesti pellon koillisosan tasaikäisessä istutuskoivikossa sekä rantaan vievän hiekkatien varressa ja sen länsipuolen koivikossa niittykasvillisuus vallitsee yhä ja kaski- ja laidunmailla viihtyvää sananjalkaa on runsaasti (kuva 6). Näillä alueilla kasvaa monia perinnebiotooppien huomionarvoisia lajeja, kuten huopakeltanoa, lehtomaitikkaa, peurankelloa, mäkitervakkoa, kissankäpälää ja kesämaitiaista. Ne eivät ole uhanalaisia lajeja, mutta harvinaistuneet perinteisen maankäytön (kaskeaminen, laidunnus, niitto) loppumisen myötä. Alueen keskivaiheilla on pienialainen louhikkoinen lehtokorpi ja lähteisyyttä (kuva 7). Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mesiangervoa, hiirenporrasta, korpikastikkaa, huopaohdaketta, tähtisaraa, metsäkortetta ja korpiorvokkia. Sammalkerroksessa kasvaa lähteisyyttä indikoivia meso- ja eutrofisia lajeja kuten lettohiirensammalta (Bryum pseudotriquetrum), korpilehväsammalta (Plagiomnium ellipticum) ja rantasiipisammalta (Fissidens osmundoides). Ne eivät ole uhanalaisia, joskin silmälläpidettäviä (LC) lajeja. Kuva 7. Lähteikköä ja sitä ympäröivää lehtokorpea. Edellä mainitun tihkupinnan ja sitä ympäröivän lehtokorven kieppeiltä laskee lähes pohjoiseteläsuuntainen perattu purouoma (kuva 8). Lisäksi alueen länsireunalta laskee toinen kapea purouoma Hummonselkään (kuva 9). Puronvarren metsät ovat kauttaaltaan käsiteltyjä koivutaimikoita, hakattuja kuusikoita tai harvennettuja sekametsiä. Näiden kahden purouoman ympärillä on kapea vyöhyke louhikkoista kosteaa saniaislehtoa (FT), jota luonnehtivat mm. hiirenporras, metsä- ja korpi-imarre, metsäalvejuuri, sudenmarja, ojakellukka ja rönsyleinikki. Kaakkoisreunan koivikoissa kostea puronvarsilehto vaihettuu

9 Sivu 9/14 paikoin tuoreeksi (käenkaali-oravanmarja OMaT-tyyppi) lehdoksi ja heinäiseksi lehtomaiseksi (OMaT) kankaaksi, jossa entisestä kaski- ja laidunkäytöstä kertoo paikoin runsas sananjalkakasvusto. Kuva 8. Perattua purouomaa ja hiirenporraslehtoa harvennetulla sekametsäkuviolla. Kuva 9. Louhikkoinen, kapea purouoma harvennetussa kuusikossa. 4. Linnusto 4.1 Yleistä Asemakaava-alueen linnustoa selvitettiin maastokäynnein ja Kartoituksen suoritti Heikki Pönkkä. Kartoitusten aikana vallitsi tyyni ja puolipilvinen/pilvinen säätila. Ihmistoiminnot ovat muokanneet alueen ilmettä hyvin voimakkaasti. Alueen luonnonympäristöä ovat muuttaneet maa- ja metsätalous ja rakentaminen. Alueen vanhimmat kuusikot on hakattu hiljattain (kuva 10). Asemakaava-alueen metsät koostuvat pääosin

10 Sivu 10/14 hoidetuista nuorista koivikoista (kuva 11). Peltoalueet ovat tehokkaan viljelyn piirissä (kuva 12). Selvitysalueen lintulajisto on hyvin niukkaa ja tavanomaista. 4.2 Alueella tavatut lintulajit Uhanalaiset lintulajit (Rassi ym. 2010) Äärimmäisen uhanalaiset (CR): Ei tavattu Erittäin uhanalaiset (EN): Ei tavattu Vaarantuneet (VU): Ei tavattu Silmälläpidettävät (NT): Punavarpunen, sirittäjä Alueellisesti uhanalaiset (Eteläboreaalinen vyöhyke, Järvi-Suomi): Ei tavattu Lintudirektiivi liitteen I lajit (Lintudirektiivi 2009/147/EY) Ei tavattu Muut lajit Lehtokurppa, sepelkyyhky, käki, punakylkirastas, mustarastas, laulurastas, peippo, haarapääsky, talitiainen, harmaasieppo, pajulintu, leppälintu, metsäkirvinen, lehtokerttu, pensaskerttu, viitakerttunen. Kuva 10. Hakkuualueilla ei ole merkitystä linnuille.

11 Sivu 11/14 Kuva 11. Hoidettujen nuorten metsien lintulajisto on hyvin niukkaa. Kuva 12 Korpelan pihapiiri tarjoaa sopivan elinympäristön monelle lintulajille.

12 Sivu 12/14 5. Johtopäätökset ja suositukset Kaava-alueella ei ole luonnonsuojelulaissa suojeltujen lajien tai luontotyyppien rajauksia, eikä Hertta-tietokannassa ollut havaintoja uhanalaisista lajeista. Maastokäynnilläkään alueelta ei löytynyt uhanalaisia lajeja, eikä alueella ole liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Vaikka puronvarsien lehdot ja lehtokorpi ja tihkupinta eivät ole puustoltaan luonnontilaisia, ne ovat kenttäkerroksen kasvillisuudeltaan selvästi ympäristöstään erottuvia luontokohteita. Vaikka purouomat eivät olekaan täysin luonnontilaisia ja siten vesilain tarkoittamia vesiluontotyyppejä, ne ja niiden välitön lähiympäristö tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida kaavoituksessa. Kohteet voi huomioida kaavoituksessa metsälain mukaisina luontotyyppeinä esimerkiksi merkinnällä luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) tai my (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja). My merkinnän määräyksenä voi olla esim: ympäristöarvoiltaan (maisemaltaan ja kasvillisuudeltaan) merkittävä alue. Alue pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnonmukaisena. Rakentaminen ja ympäristönhoito on alueella sallittua niin, että luonnonympäristön ominaispiirteet säilyvät. Asemakaavaluonnoksessa (liite 1) kaakkoon erkanevan uuden tieyhteyden eteläpuolella oleva kaakkoisempi lomarakennustontti sijoittuu lähteikön ja lehtokorven alueelle ja tulisi poistaa/siirtää muualle. Samoin uuden tieyhteyden länsipuolella olevaa eteläisintä tonttia tulee pienentää tai siirtää niin, ettei se ulotu puron alueelle. Lisäksi olemassa olevan tien länsipuolella oleva eteläisin lomarakennustontti tulisi siirtää luonnontilaisen kaltaisen purouoman säästämiseksi. Kuva 13. Korpelan tilakeskus ja komeita maisemapuita. Hiekkatien oikealla puolella näkyy komea tammikujanne.

13 Sivu 13/14 Korpelan tilakeskuksen maisemalliset elementit: vanhat rakennukset, vanhat tammet ja vaahterat, puukujanne ja maisemamänty tulee pyrkiä huomioimaan ja säästää mahdollisuuksien mukaan (kuva 13). Asemakaava-alueen luonnonympäristö on voimakkaasti ihmistoimintojen muuttamaa. Alueella ei ole suurta merkitystä linnustolle. Asemakaava-alueen merkittävimmät linnustoarvot sijoittuvat Korpelan tilan pihapiiriin, jossa tavattiin punavarpunen, viitakerttunen, pensaskerttu ja sirittäjä. Peltoalueella ei tavattu pesiviä lintuja. Peltoalueella ei sijaitse avo-ojia eikä muitakaan pesimäpaikoiksi soveltuvia hoitamattomia alueita. Lähtöaineistossa esitetyn asemakaavan idealuonnoksen ( ) toteuttamiselle ei ole linnustollista estettä.

14 Sivu 14/14 Lähteet Airaksinen, O. & K. Karttunen 2001: Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 194 s. Huttunen, A. & Pahtamaa, T. 2002: Luontoselvityksen yleis- ja asemakaavoissa. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste s. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. 144 s. Laine, J. & H. Vasander 1993: Suotyypit. Kirjayhtymä. Helsinki. 80 s. Lintudirektiivi 2009/147/EY Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132. Metsälaki 1093/116. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2001: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste s. Rassi P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.), 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. s Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Anne Raunio, Anna Schulman ja Tytti Kontula (toim.) (2008): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. 264 S. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. 572 S. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Vesilaki 587/2011. Pohjakarttana käytetty maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa: ympäristöalan asiantuntijaosuuskunta Kolmikanta Salokylä p

15 Liite 1.

16 Liite 2.