Manner-Naantalin osayleiskaavan uudisrakentamisalueiden lepakkopotentiaalin arviointi

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A NAANTALIN KAUPUNKI Manner-Naantalin osayleiskaavan uudisrakentamisalueiden lepakkopotentiaalin arviointi Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P23569

2 Raportti Mäkelä Tiina Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Aineisto- ja menetelmät Lähtöaineisto Lepakoiden suojelu Menetelmät Epävarmuudet Selvitysalueen lepakkopotentiaali Jatkoselvitystarpeet... 3 Lähteet... 4 Liitteet: Liite 1. Kartta uudisrakentamisalueiden lepakkopotentiaalista MML 2015 Kannen kuva: viiksisiippalaji (Myotis mystacinus/brandtii)@ FCG Tiina Mäkelä

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (3) Manner-Naantalin osayleiskaavassa osoitettujen uudisrakentamisalueiden lepakkopotentiaalin arviointi 1 Johdanto 2 Selvitysalue Tämä työ on Naantalin kaupungin osayleiskaavoitusta palveleva lepakkopotentiaalin arviointi. Selvityksessä on arvioitu kaava-alueelle sijoittuvien uudisrakentamisalueiden potentiaalia lepakoiden elinalueena. Selvitystä voidaan käyttää hyväksi maankäytön jatkosuunnittelussa sekä tarkempien lepakkoselvitysten kohdentamisessa myöhempien suunnitteluvaiheiden aikana. Suunnittelualue kattaa noin 27 km laajuisen Manner-Naantalin osayleiskaava-alueen Naantalin keskustan alueella. Selvitysalue rajautuu pohjoisessa Maskun kuntaan, idässä Raision kaupunkiin ja lännessä ja etelässä merialueeseen. Lepakkopotentiaalin tarkastelu on kohdennettu tälle kaava-alueelle suunnitelluille uudisrakentamisalueille (liite 1). 3 Aineisto- ja menetelmät 3.1 Lähtöaineisto Selvitysalueella esiintyvästä lepakkolajistosta ei ole saatavilla lähtötietoja. Levinneisyytensä puolesta Naantalin alueella voi esiintyä ainakin pohjanlepakkoa, viiksi- ja isoviiksisiippaa, vesisiippaa ja korvayökköä, jotka voivat myös lisääntyä alueella (Diez ym. 2009, IUCN 2015, Kinnunen ym. 2015). Alueella voi esiintyä myös harvinaisempia lajeja kuten pikkulepakkoa, kimolepakkoa ja ripsisiippaa, joista on viime vuosien aikana tehty yksittäisiä havaintoja Suomen etelärannikolta. 3.2 Lepakoiden suojelu Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelulain (LSL 29 ) nojalla rauhoitettuja. Ne kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden levähdys- ja lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Ripsisiippa on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja pikkulepakko vaarantuneeksi (Rassi ym. 2010). Lisääntymis- ja levähdyspaikka on paikka, jossa lepakot lisääntyvät tai ovat päiväpiilossa. Levähdyspaikaksi voidaan käsittää myös lepakoiden talvehtimispaikka. Lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat useimmiten puuston suojassa olevissa vanhoissa puutaloissa, kellareissa, puun koloissa, kivisilloissa, luolissa tai muissa vastaavissa rakenteissa. Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreitit. Eri lepakkolajit suosivat erityyppisiä ruokailualueita. Esimerkiksi pohjanlepakko on elinympäristönsä suhteen joustava ja ruokailee usein metsänreunoissa, metsäautoteillä, puutarhoissa ja muilla puoliavoimilla paikoilla. Vesisiippaa saalistaa tyypillisesti vesistöjen suojaisilla rannoilla ja viiksisiippalajit suosivat ruokailualueinaan varttuneita, kuusivaltaisia metsäalueita.

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (3) 3.3 Menetelmät 3.4 Epävarmuudet Tärkeiksi ruokailualueiksi voidaan luokitella alueet, joilla ruokailee useita eri lepakkolajeja läpi kesän. Siirtymäreittinä voi toimia esimerkiksi puurivistö, joka sijoittuu lepakoiden päiväpiilon ja ruokailualueen välille. Laajemmassa mittakaavassa siirtymäreittinä käsitetään muuttavien lepakoiden muuttoreitit, joita ei käsitellä tässä selvityksessä. Tarkastelun kohteena olevien alueiden lepakkopotentiaalin arviointi perustuu alueiden rakenteellisiin ominaisuuksiin, joita voivat olla mm. puuston ikä, puulajisuhteet, hallitseva luontotyyppi sekä kolo- ja lahopuuston määrä. Selvitysalueella ei ole tehty lepakoiden detektorikartoitusta tai tarkempaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen etsintää. Maastossa tarkistettiin ne kohteet, joille on alustavasti suunniteltu uudisrakentamista ja jotka ilmakuva- ja karttatarkastelun perusteella vaikuttivat potentiaalisilta lepakkoalueilta. Muut alueet tarkasteltiin yleispiirteisemmin kartoilta. Maastokartoitukset tehtiin Maastokäynnillä tarkasteltiin kohteiden maiseman rakennetta ja niiden soveltuvuutta lepakoiden ruokailualueiksi. Lisäksi merkittiin muistiin, onko alueella lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi soveltuvia kolopuita tai rakennuksia. Uudisrakentamisalueilta rajattiin kolmeen eri luokkaan kuuluvia lepakkoalueita: hyvän, tavanomaisen ja lievän lepakkopotentiaalin alueita. Alueiden rajaukset ovat tulkintaa eivätkä niiden rajat ole tarkkoja. Käytettyjen luokkien perusteita on kuvattu alla: 1. hyvä lepakkopotentiaali: Alue on ominaisuuksiltaan sellainen, että se soveltuu useamman lepakkolajin ruokailualueeksi esim. mosaiikkimainen kulttuuriympäristö tai vanha metsä. Alueella voi esiintyä rantoja, puutarhoja, metsien- ja peltojen reunoja ja varttunutta puustoa. Alueella on lisääntymis- ja levähdyspakoiksi soveltuvia rakennuksia, kolopuustoa tai muita rakenteita. 2. tavanomainen lepakkopotentiaali: Alue on ominaisuuksiltaan sellainen, että siellä voi esiintyä vähintään yhtä lepakkolajia. Tällaisia ovat mm. hakkuun reunat, pienet metsiköt sekä tavanomaiset talousmetsäalueet, jotka ovat esimerkiksi pohjanlepakolle soveliasta ruokailualuetta. Mm. alueen kuivahkot ja tuoreet mäntykankaat ja niiden yhteydessä esiintyvät kalliomänniköt luokiteltiin lepakkopotentiaaliltaan tavanomaisiksi alueiksi. 3. lievä potentiaali: Alueet, joilla lepakoita esiintyy todennäköisesti vain satunnaisesti kuten avoimet peltoalueet, hakkuualueet, nuoret ja tiheät metsäkuviot, tiheään rakennetut urbaanit asuma-alueet ja maaainestenottoalueet. Potentiaalisten lepakkoalueiden rajaukset ovat tulkintaa, eikä alueilla elävästä lepakkolajistosta ja lepakoiden määrästä ole tarkempaa tietoa. Kaikilla potentiaalisilla alueilla ei välttämättä esiinny lainkaan lepakoita. Toisaalta lepakoita voi esiintyä satunnaisesti myös alueilla, joiden lepakkopotentiaali on arvioitu lieväksi. Esimerkiksi pohjanlepakko saattaa saalistaa toisinaan myös avoimilla pelto- ja hakkuualueilla. Lievän potentiaalin alueiden merkitys lepakoille arvioidaan kuitenkin vähäiseksi eikä niillä todennäköisesti sijaitse lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (3) 4 Selvitysalueen lepakkopotentiaali Uudisrakentamisalueilla sijaitsee muutamia eri lepakkolajeille hyvin tai erittäin hyvin soveltuvia kohteita (1. luokka), joissa on myös lajien lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sopivia rakennuksia tai kolopuustoa. Lisäksi alueella sijaitsee muutamia laajoja ja varttuneita metsäalueita, jotka voivat olla viiksi- ja isoviiksisiippojen ruokailualueita. Näille metsäalueille sijoittuvat polut ja pienet aukeat voivat olla myös pohjanlepakoiden ruokailualueita. Lepakot voivat käyttää metsäalueilla mm. vanhoja tikankoloja lisääntymis- ja levähdyspaikkoinaan. Luokan 1. alueita sijoittuu uudisrakentamisalueille kuitenkin verrattain vähän. Uudisrakentamisalueita sijoittuu runsaasti tavanomaisille tuoreille ja kuivahkoille, talouskäytössä oleville mäntykankaille, joiden lepakkopotentiaali on arvioitu tavanomaiseksi (2. luokka). Tavanomaisen lepakkopotentiaalin alueiksi on luokiteltu myös kalliomänniköt. Uudisrakentamisaluetta sijoittuu vain vähän sellaisille rantaalueille, jotka olisivat vesisiipalle potentiaalista ruokailualuetta. Tällaisia ranta-alueita sijoittuu Ruonan alueelle (Kultakari) sekä Lammasluodon edustalle. Uudisrakentamisalueita sijoittuu melko runsaasti lepakoiden kannalta vähäarvoisille, lievän lepakkopotentiaalin alueille (3. luokka). Niitä ovat pääasiassa selvitysalueen avoimet peltoalueet. Uudisrakentamisalueiden lepakkopotentiaali on esitetty liitteessä 1. 5 Jatkoselvitystarpeet ja suositukset Suunnittelualueen lepakkopotentiaalin kartoitusta voidaan käyttää apuna selvitysalueen maankäytön jatkosuunnittelussa. Jatkoselvitystarpeet on esitetty luokittain alla. 1-luokan alueet: Nämä ovat lepakoiden kannalta potentiaalisimpia elinalueita, joille sijoittuu myös lisääntymis- ja levähdyspaikaksi soveltuva kolopuu tai rakennus. Mikäli alueelle ollaan sijoittamassa alueen ominaisuuksia muuttavia toimintoja, tulee asemakaavoitusvaiheessa laatia tarkempi lepakkoselvitys. Tarkempien selvitysten tulisi sisältää lepakoiden päivehtimispiilojen inventoiminen ja tarvittaessa talvehtimiseen soveltuvien paikkojen tarkastaminen. Alueiden osalta on lisäksi suositeltavaa kartoittaa alueen merkitystä saalistusympäristöinä ja siirtymäreitteinä vähintään kolmen kerran kartoituksena, kuten Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ohjeissaan suosittelee (SLTY, 2012). 2-luokan alueet: Myös näillä alueilla voi sijaita lepakoille tärkeitä siirtymäreittejä ja/tai ruokailualueita. Mikäli alueille ollaan suunnittelemassa alueita merkittävästi muuttavia toimia, on alueiden lepakkotilanteen tarkempi selvittäminen suositeltavaa Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ohjeiden mukaisesti. 3- luokan alueet: alueiden arvioidaan olevan lepakoille vähämerkityksisiä. Näiden alueiden osalta ei ole välttämätöntä kartoittaa lepakkoja ellei myöhemmin ilmene uutta tietoa, joka puoltaisi kartoittamista. FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Laatinut: FM, Tiina Mäkelä

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (3) Lähteet Diez, C., von Helversen, O. & Nill, D. 2009: Bats of Britain, Europe & Northwest Africa. A&C Black Publishers Ltd, London. FCG Manner-Naantalin luontoselvitys. Raportti. 46 s. Kinnunen, H, Kyheröinen, E-M. ja Stjernberg, T. 2009: Suomen lepakot. Luonnontieteellinen keskusmuseo (viitattu ). Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. 2012: lepakkokartoitusohjeet. 7.s. Suomen Luontotieto Oy 2013: Naantalin Kukolan asemakaavan muutosalueen lepakkokohteiden tarkastus Raportti 30/2013.

7