Loimaan keskeisten alueiden osayleiskaavan luonto tietojen täydennys Alueella on useita liito-oravan elinpiirejä

Transkriptio

1 Loimaan keskeisten alueiden osayleiskaavan luonto tietojen täydennys 2014 Alueella on useita liito-oravan elinpiirejä Suomen Luontotieto Oy 25/2014 Jyrki Matikainen, Tikli Matikainen ja Pihla Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Liito-oravakohteiden tarkistus Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Tarkistetut luontokohteet Uudet luonnonsuojelualueet Vanhat luonnonsuojelualueet Muut kohteet Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Loimaan kaupungin tekninen toimi /Kalle Rautavuori tilasi keväällä 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä Loimaan osayleiskaavaan liittyvien luontotietojen täydennyksen. Selvitys liittyy työn ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin ja sitä käytetään alueen kaavoituksen tausta-aineistona. Tehtävän yhteyshenkilönä Loimaan kaupungilla on toiminut Kalle Rautavuori ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen (ent.oja ). 2. Aineisto ja menetelmät Loimaan keskeisten alueiden osayleiskaavaa varten on tehty erillinen luontoselvitys (FCG Oy 2012), joka perustui kuitenkin lähinnä vanhoihin selvityksiin. Selvitystä varten ei tehty kattavia uusia maastokartoituksia eikä esim. vanhoja liito-oravan havaintopaikkoja tarkistettu. Osayleiskaavan esittelyvaiheessa ELY-keskus pyysi täydennystä kaavassa rajattuihin luontokohteisiin ja pyysi myös kaava-alueen liito-oravatietojen päivitystä. Alueelle on kaavan teon yhteydessä tullut uusia luonnonsuojelualueita, joista tieto ei kaavatyön aikana ollut vielä tullut kaavan laatijan tietoon. Lisäksi ELY- keskus pyysi muutaman luontokohteen suojeluarvojen arvioimista sekä kohteiden rajausehdotusta mahdollisen suojelun toteutumiseksi. Nyt tehdyn selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Liito-oravan elinpiiriä kohteella 8 3

4 3. Tulokset 3.1 Liito-oravakohteiden tarkistus Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Kahdelletoista kohteelle tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen välisenä aikana. Niillä alueilla, joissa ei havaintoja tehtykeväällä, käytiin vielä uudelleen elokuun alussa syönnöshavaintoja sekä kolopuita etsimässä. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueilta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueilta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi kohteilta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueilta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Alueelta tarkistetut liito-oravakohteet on esitetty pistemäisinä kohteina tai elinpiirin rajauksina liitekartoissa 1-4 Liito-orava maassa 4

5 Kohde 1. Vienolan pellonreunus elinpiiri Alueella on järeää pellonreunus metsää, jossa liito-oravahavainnot on aiemmin tehty. Puusto koostuu kuusista (Picea abies), rauduskoivuista (Betula pendula) ja muutamista kookkaista haavoista (Populus tremula). Alueella on ainakin yksi vanha käpytikan pesäkolo. Metsäsaarekkeen keskiosa on hakattu ja myös pellonreunapuustoa on myrskytuhojen vuoksi raivattu. Liito-oravalle sopivaa ympäristöä on jäljellä vain pellon reunassa ja saarekkeen keskiosassa. Tulokset: Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta, mutta etäisyys seuraavalle asutulle elinpiirille on lyhyt, joten kyse voi olla samoista yksilöistä. Kohde 2. Kankaanpään pellonreunus elinpiiri Alue on osittain harvennettua sekametsää, jossa haapaa kasvaa erityisesti pellon reunoilla. Osa alueesta on hieman kosteampipohjaista kuusikkoa. Tulokset: Alueelta löytyi liito-oravan jätöksiä usean hehtaarin alueelta eikä selkeää liitooravan elinpiirin ydinaluetta kyetty rajaamaan. Jätösten määrän perusteella alueella asustaa useampi liito-oravayksilö. Alueen harvennuksesta huolimatta liito-oravan elinympäristö on säilynyt elinkelpoisena. Pesäkoloa ei alueelta kuitenkaan löytynyt, mutta alueella huuteli uuttukyyhky, joten kolopuita alueella todennäköisesti on. Kohde 3 Uusitalon saarekkeen elinpiiri Peltojen ympäröimä saareke, josta osa on varttunutta sekametsää. Puusto koostuu kookkaista kuusista, haavoista, rauduskoivuista sekä myös raidoista (Salix caprea). Puusto on paikoin hyvin tiheää. Tulokset: Alueelta löytyi liito-oravan jätöksiä koko saarekkeen alueelta eikä selkeää liitooravan elinpiirin ydinaluetta kyetty rajaamaan. Jätösten määrän perusteella alueella asustaa useampi liito-oravayksilö. Pesäkoloa ei alueelta kuitenkaan löytynyt puuston tiheyden ja huonon näkyvyyden vuoksi, mutta niitä hyvin suurella todennäköisyydellä alueella on. Alue on ympäristönsä puolesta erinomaista liito-oravan elinympäristöä. Kohde 4 Uusitalon saarekkeen eteläpuoleisen saarekkeen elinpiiri Peltojen keskellä sijaitseva metsäsaareke, joka on hakattu lähes kokonaan muutama vuosi sitten. Ainoastaan alueen koillisreunassa on kapea hakkaamaton metsäkaistale. Kaistale on sekametsää ja kohteella kasvaa myös haapaa. Tulokset: Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta, ja ilmeisesti saarekkeen laaja avohakkuu on karkottanut kohteen liito-oravat. Nykyisellään peltoon rajautuva sekametsäkaistale on liian pienialainen liito-oravan elinympäristöksi. Kohde 5 Kytösen alueen elinpiiri Kytösen alueelta on Ely:n tietokannan mukaan tehty kaksi eri ilmoitusta liito-oravista. Alueella on tehty hakkuita, mutta kohteella on jäljellä myös jonkin verran liito-oravalle sopivia sekametsälaikkuja. Tulokset: Alueelta ei löytynyt merkkejä lajin esiintymisestä. Ympäristön perusteella laji saattaisi vielä alueelle palata. Aivan tilan pihapiiriin rajautuvaa varttuneen metsän kuviota ei tutkittu. 5

6 Suomen Luontotieto Oy Kohde 6 Koivukosken itäpuoleinen liito-oravan elinpiiri Alueella on jonkin verran varttunutta sekametsää, josta tosin valtaosa on harvennettu ja lehtipuuta on poistettu. Alueella kasvaa jonkin verran rauduskoivua, mutta haapaa alueella on niukasti. Optimaalista liito-oravan elinympäristöä ei alueella enää ole. Tulokset: Alueelta ei löytynyt merkkejä lajin esiintymisestä. Kohde 7 Koivukosken elinpiiri Alueella on liito-oravalle soveliasta varttunutta sekametsää pienellä alueella. Aivan pellonreunassa sekametsää on hakattu ilmeisesti myrskytuhojen johdosta ja alueen länsipuolella on laaja avohakkualue. Tulokset: Alueelta ei löytynyt merkkejä lajin esiintymisestä, mutta ympäristönsä puolesta kohde on tyypillistä liito-oravan elinympäristöä. Kohde 8 Äyvärin tilan koillispuoleinen elinpiiri Alueen poikki kulkevan voimalinja ja kahden talon pihapiirin väliin jää varttunut kuusikko, jossa kasvaa myös haapaa ja rauduskoivua. Muuten aluetta ympäröivät pellot ja harvennettu taimivaiheen ohittanut mänty-kuusimetsä. Talojen pihapiireihin rajoittuva alue on tyypillistä liito-oravan elinympäristöä. Tulokset: Alueelta löytyi liito-oravan jätöksiä metsikön keskiosasta, suurten kuusten alta sekä pellonreunassa kasvaneen haavan alta. Talojen pihapiireissä kasvoi kookkaita lehtipuita, mutta niiden tyviä ei tutkittu. Kohteella on selkeä liito-oravan elinpiiri. Kohteet 9-10 Niittykulman alueen elinpiirit Niittykulman alueiden elinpiireistä on asemakaavoitusta varten laadittu tarkat elinpiirien rajaukset, jotka on esitetty asemakaavatyötä varten laaditussa luontoselvityksessä (Suomen Luontotieto Oy 2012). Tulokset: Kumpikin asemakaavaselvityksessä mainituista elinpiireistä oli asuttu keväällä Liito-oravan käyttämiä kolopuita Niittykulman alueella 6

7 Kohde 11 Kauriinojan elinpiiri Kauriinojan alueella tehty liito-oravahavainto on tehty peltosaarekkeessa sijaitsevan talon pihapiirissä, mutta alueelta on kuitenkin epäyhtenäinen, puustoinen yhteys läheisille Petäjoen elinpiireille. Tulokset: Kauriinojan saarekkeessa ei havaittu liito-oravan jätöksiä, mutta Petäjoen alueella liito-oravan jätöksiä oli laajalla alueella jokivarressa. 3.2 Tarkistetut luontokohteet Uudet luonnonsuojelualueet Salmin-Lammin luonnonsuojelualue (YSA206975) Pienialainen metsäsaareke valtatie 9 kaakkoispuolella. Valtatien ja luonnonsuojelualueen väliin jää turvetuotantoalue ja kohde on käytännössä saareke laajojen peltojen keskellä. Alue on järeäpuustoista sekametsää, jossa valtapuuna kasvaa kuusi, mutta erityisesti saarekkeen reunoilla on myös haapaa ja rauduskoivua. Puusto on hyvin tiheää ja saarekkeen keskiosassa aluskasvillisuus on niukkaa. Maapohja on rehevää ja aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu mm. tesma (Milium effusum) ja sudenmarja (Paris quadrifolia). Alueella on jonkin verran lahopuuta ja useita kolopuita. Kohde on liito-oravalle sopivaa elinympäristöä, mutta alueelta ei nyt löytynyt merkkejä lajista. Kaavaehdotus: Alue tulee esittää kaavassa luonnonsuojelualueen rajojen mukaan SL alueena. Hirvenoton luonnonsuojelualue (YSA207343) Varttunutta ja osin myös vanhaa metsää, jossa on erittäin runsaasti lahopuuta (jopa yli 200 runkoa /ha). Alueen länsipäässä on myrskytuhoalue, jossa on kaatuneita ja lahoavia puita osittain toistensa päällä. Alueella on jälkiä vanhoista hakkuista, joten erityisen vanhaa puustoa ei ole. Alueella esiintyy todennäköisesti merkittävää lahopuuhun sidoksissa olevaa lajistoa (kääpäsieniä, kovakuoriaisia) poikkeuksellisen runsaan lahopuuston seurauksena. Kaavaehdotus: Alue tulee esittää kaavassa luonnonsuojelualueen rajojen mukaan SL alueena Salmin-Lammen luonnonsuojelualue pohjoisesta päin kuvattuna 7

8 3.2.2 Vanhat luonnonsuojelualueet Rapakonkallio Geologisten arvojen perusteella rauhoitettu moreeniselänne, jossa on näkyvissä myös muinaisrantoja. Alueella on geologisesti mielenkiintoisia luoteis-kaakkois ja koillis-lounais- suuntaisia lohkarealueita, jotka ovat mahdollisesti pitkittäis- ja päätemoreeneista muodostuneita rantavalleja. Metsä alueella on nuorehkoa, mutta osa puustosta on hieman varttuneempaa. Alueen reunoilla kasvaa jonkin verran haapaa ja rauduskoivua, mutta muuten alueen puusto on kuusivaltaista ja harjanteen keskiosissa myös mäntyvaltaista. Kivikkoalueet ovat alueella lähes puuttomia ja sammal -ja jäkäläkasvustojen peittämiä. Alue on osa patsaspuistoa, jossa puusto on hieman vanhempaa. Alueen pohjoispuolella kasvaa liuskalehtinen koivu, joka on aiemmin rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Alueen pohjoispuolella on erillinen yksityinen suojelualue, mutta muuten aluetta ympäröivät hoidetut talousmetsät. Pienialainen suojelualue on notkelmassa sijaitseva tupasvillarämelaikku, jonka putkilokasvilajisto on kuitenkin tavanomaista. Rauhoitettua koivua lukuun ottamatta alueen biologiset arvot ovat tavanomaiset. Kohteen arvo tulee kasvamaan puuston ikääntyessä ja lahopuun lisääntyessä. Kaavaehdotus: Osayleiskaavaehdotuksessa rajattu alue käsittää alueen merkittävimmät luontokohteet eli rajaus on riittävä Muut kohteet Petäjoen monimuotoisuuskohde Kaava-alueen eteläosassa Petäjokivarressa on poikkeuksellisen edustava monimuotoisuuskohde. Jokivarressa kasvaa vanhaa puustoa ja alueella on runsaasti lahopuuta. Alueella on myös laidunnusta sekä merkkejä laajemmasta aiemmasta jokivarsilaidunnuksesta. Alueella Rapakonkallion luonnonsuojelualue 8

9 Suomen Luontotieto Oy on myös kosteita painanteita ja pohjavesipurkaumia. Uhanalaisesta ja vaateliaasta eliölajistosta alueella esiintyy mm. saukko, liito-orava, raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria) ja mäkilehtoluste (Brachypodium pinnatum). Näistä mäkilehtoluste on Lounais-Suomessa hyvin vähälukuinen, ravinteikkuutta vaativa laji. Alueen tarkempi inventointi saattaisi paljastaa myös harvinaisempaa selkärankais- ja sienilajistoa. Kaavaehdotus: Alue tulee esittää kaavassa Ely-keskuksen mukaisena laajempana rajauksena ja kohde tulisi suojella Luonnonsuojelulailla. Mannisenmäki (Mannisenkangas) Maakunnallisesti arvokas kallio ja moreeniselänne (Heikkinen ym. 1995), jonka biologiset arvot ovat kuitenkin tavanomaiset. Kallioalueen ympärillä on hoidettua talousmetsää ja useita laajoja avohakkuualueita eikä merkittäviä luontoarvoja kohteella havaittu. Kaavaehdotus: Osayleiskaavaehdotuksessa rajattu alue on geologisesti merkittävä, ja tämä tulisi osoittaa asianmukaisella kaavamerkinnällä. Hirvenoton luonnonsuojelualueen tuulenkaatorytö alueen länsiosassa 9

10 4. Lähteet ja kirjallisuus Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset Suomen Luontotieto Oy 2012: Loimaan Niittykulman asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 10

11 5. Liitteet Karttaliitteet

12 12

13 13

14 14

15 15

16 16

17 17

18 18

19 19