LUONTOSELVITYS Seinäjoen Kyrkösjärven itäranta

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "LUONTOSELVITYS Seinäjoen Kyrkösjärven itäranta"

Eeva Oksanen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 LUONTOSELVITYS Seinäjoen Kyrkösjärven itäranta Pöyry Finland Oy 2011

2 1. YLEISTÄ Tämän luontoinventoinnin tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö Seinäjoen Kyrkösjärven itärannalla (Kartta 1) sellaisia luontoarvoja, jotka olisi huomioitava ko. alueiden maankäyttöä suunniteltaessa. Työn tilaajana oli osastopäällikkö Liisa Märijärvi-Vanha-nen (Pöyry Finland Oy). Inventoinnin teki FM Hannu Tuomisto heinäkuussa Kartta 1. Kyrkösjärven itäranta Inventointien perusteella kootusta raportista tuli ilmetä esiintyykö tutkimusalueella 1) luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä 2) metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä 3) vesilain 1961/264 1 luvun 15a, 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita 4) uhanalaisluokituksen (Rassi 2010) mukaisia lajeja 5) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja 6) lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja 7) tai muita huomioitavia luontoarvoja

Kyrkösjärven itäranta Inventointien perusteella kootusta raportista tuli ilmetä esiintyykö tutkimusalueella 1) luonnonsuojelulain 1096/1996 4 luvun 29 mukaisia luontotyyppejä 2) metsälain 1093/1996 3

3 2. LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV (a) LAJIT Inventointien yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota em. lajeihin. 2.1 Liito-orava Liito-orava (Ptreomys volans) on Euroopan Unionin luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) mainittu uhanalainen laji. Luonnonsuojelulain (ls-laki /1096) 49.1 :n mukaan em. luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä. Liito-oravalle lajinomaisena käyttäytymispiirteenä on, että eläin ulostaa elinpiirillään olevien puiden tyvelle riisinjyvänkokoisia papanoita. Erityisesti ulostepapanoita löytyy suurten kuusten ja haapojen tyviltä. Koska hämäräaktiivisen liito-oravan suora havainnointi on vaikeaa, perustuu lajin elinpiirin määrittäminen papanalöytöihin. 2.2 Lepakot Kuva 1. Liito-oravan ulostepapanoita Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit (Chiroptera) ovat luonnonsuojelulain 38 :n (Luonnonsuojelulaki 1096/1996) mukaan rahoitettuja. Lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) lueteltuihin lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Lepakot ovat hyönteissyöjiä, jotka saalistavat yöllä ja nukkuvat päivällä. Ne suunnistavat pimeässä lähettämiensä korkeiden ultraäänien kaikujen avulla. Lepakot tuottavat ääntä jatkuvasti liikkuessaan ja hahmottavat siten ympäristöään. Eri lajien saalistustavat ovat erilaisia. Myös ultraäänten voimakkuus ja taajuus sekä ääntelytapa vaihtelevat lajeittain. Lepakoita inventoitaessa käytetään lepakkodetektoria, joka muuntaa lepakoiden äänet ihmiskorvin kuultavaksi.

1 :n mukaan em. luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä.

4 Lepakoiden havainnoinnissa käytettiin apuna Pettersson Elektronik AB:n lepakkodetektoria D 200. Kuva 2. Lepakkodetektori. 2.3 Viitasammakko Viitasammakko (Rana arvalis) on tavallista sammakkoa (Rana temporaria) hieman pienikokoisempi aitosammakoihin (Ranide) kuuluva laji. Viitasammakko on sammakkoa teräväkuonoisempi, ja lisäksi näillä lähisukuisilla lajeilla on eroa värityksessä ja takajalan rakenteessa. Myös koiraiden kutuaikaisessa ääntelyssä on eroa. Viitasammakoiden ääntely muistuttaa uppoavan pullon pulputusta, sammakoiden ääntely on kurnutusta. Viitasammakot suosivat elinympäristöinään rantoja, tuoreita kangasmetsiä, soita ja peltoja. Kutupaikakseen ne tarvitsevat vesistöjä ja tulvarantoja. Viitasammakko on Euroopan unionin luontodirektiivin (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, liite IV a) suojaama laji, jonka kaikenlainen häirintä ja lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kiellettyä.

Viitasammakko on sammakkoa teräväkuonoisempi, ja lisäksi näillä lähisukuisilla lajeilla on eroa värityksessä ja takajalan rakenteessa. Myös koiraiden kutuaikaisessa ääntelyssä on eroa.

5 3. TULOKSET 3.1 Kyrkösjärven itäranta (Kartta 1) Yleiskuvaus Kyrkösjärven itärannalla tutkittu alue on pinta-alaltaan noin 50 hehtaaria, ja se rajautuu länsireunastaan Kyrkösjärven tekoaltaan patovalliin ja sitä seurailevaan tiehen, ja itäreunastaan avonaisiin peltoalueisiin. Tutkimusalueen keskellä on Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitos. Voimalaitoksen pohjoispuolella on puustoltaan vuotta vanhaa kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää.siellä kenttäkerroksen valtalajeina ovat mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), oravanmarja (Maianthemum bifolium) ja metsätähti (Trientalis europaea). Lehtipuustoa on runsaasti. Raitoja (Salix caprea), haapaa (Populus tremula) ja harmaaleppää (Alnus incana) on yksittäisinä puina ja pieninä ryhminä. Tuoreen kangasmetsän sisällä on pieniä avokalliopaljastumia, ja niiden ympärillä puusto on mäntyvaltaista (Pinus sylvestris). Suota on kapeina korpipainanteina ja tutkimusalueen eteläosassa on osin ojituksen kuivattamaa isovarpurämettä. Rehevää niittykasvillisuutta on Kyrkösjärven tekoaltaan patopenkereillä ja metsäalueen itäpuolisilla entisillä peltoalueilla. Metsiä ja peltoja halkoo kaksi voimalinjakäytävää. Voimalinjojen alustoilla on nuorta lehtipuustoa; koivua (Betula sp.), pajuja (Salix sp.) ja harmaaleppää (Alnus incana). Avoimemmilla paikoilla on muutamia suurehkoja katajia (Juniperus communis). Voimalaitoksen itäpuolella on lisäksi metsittynyttä vanhaa peltoa. Siellä puusto on lehtipuuvaltaista. Suuret hieskoivut (Betula pubescens) ja pensasmaiset tuomet (Prunus padus) varjostavat kenttäkerroksen valtalajeina rehottavia mesiangervoja (Filipendula ulmaria) ja virmajuuria (Valeriana sambucifolia). Ahomansikkaa (Fragaria vesca) ja metsäorvokkia (Viola riviniana) on pieninä kasvustoina. Voimalaitokselle Hamarintieltä johtavan Sevontien eteläpuolella on avoin rehevä niittyalue ja agility-kenttä. Niityn valtalajeina ovat pelto-ohdake (Cirsium arvense), huopaohdake (Cirsium helenioides), koiranputki (Anthriscus sylvestris), nokkonen (Urtica dioica), ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja kastikat (Calamagrostis sp.). Kuva 3. Tutkimusalue rajautuu itäreunastaan Kyrkösjärven tekoaltaan patopenkereeseen.

3.1.1 Yleiskuvaus Kyrkösjärven itärannalla tutkittu alue on pinta-alaltaan noin 50 hehtaaria, ja se rajautuu länsireunastaan Kyrkösjärven tekoaltaan patovalliin ja sitä seurailevaan tiehen, ja

6 Liito-oravan suosima vanha kuusikko rajautuu rehevään niittyyn.. Kuva 4. Voimalinja halkoo maisemakuvaa ja metsiä. Kuva 5.

7 Kuva 6. Kuivaa kangasmetsää voimalaitoksen kaakkoispuolella. Kuva 7. Tutkimusalueen pohjoisosassa on tuoretta kangasmetsää ja liito-oravien ruokailuhaapoja.

8 Kuva 8. Rämettä alueen eteläosassa. Kuva 9. Sevontien eteläpuolella oleva agility-kenttä ja rehevä niitty.

9 3.1.2 Kyrkösjärven itärannalla huomioitavat luontoarvot Tutkimusalueella ei esiinny: a) luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä b) vesilain 1961/264 1 luvun 15a, 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita Tutkimusalueella esiintyy: a) metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä sarakorpi b) uhanalaisluokituksen (Rassi 2010) mukaisia lajeja linnut; rantasipi (Actitis hypoleucos), punavarpunen (Carpodacus erythrinus) nisäkkäät; liito-orava (Pteromys volans) c) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja liito-orava (Pteromys volans), pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) d) lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja palokärki (Dryocopus martius) a Metsälain 1093/ luvun 10 mukainen tärkeä elinympäristö Tutkimusalueen pohjoisosassa on noin puolen hehtaarin laajuinen ja melko luonnontilainen sarakorpi (Kuva 10, Kartta 3). Kuva 10. Korpi.

linnut; rantasipi (Actitis hypoleucos), punavarpunen (Carpodacus erythrinus) nisäkkäät; liito-orava (Pteromys volans) c) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja liito-orava

10 Kartta 3. Kyrkösjärven itärannan sarakorpi b Uhanalaisluokituksen (Rassi 2010) mukaiset lajit Tutkimusalueella esiintyi kaksi kansallisessa uhanalaisluokituksessamme mainittua lintulajia; rantasipi (Actitis hypoleucos) ja punavarpunen (Carpodacus erythrinus). Molemmat kuuluvat uhanalaisluokkaan NT eli silmälläpidettävät. Varoitteleva rantasipi havaittiin kahdella eri paikalla (Kartta 4) (sininen pallo) ja laulava punavarpuskoiras yhdellä paikalla (Kartta 4) (punainen pallo). Havainnot viittaavat molempien lajien mahdolliseen pesintään ko. paikoilla. Havainnot tehtiin kahdella eri kartoituskäynnillä.

rantasipi (Actitis hypoleucos) ja punavarpunen (Carpodacus erythrinus). Molemmat kuuluvat uhanalaisluokkaan NT eli silmälläpidettävät.

11 Kartta 4. Punavarpusen (punainen) ja rantasipin (sininen) tn. pesäpaikat c Luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaiset lajit Liito-orava (Pteromys volans) Vaskiluodon Voima Oy:n voimalaitoksen pohjoispuolella on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Inventoinnin yhteydessä löytyi useita liito-oravan käyttämiä pesäpönttöjä ja koloja. Lisäksi laji olemassaolosta kertoivat useista paikoista löytyneet liito-oravan ulostepapanat ja yhdestä pesäpöntöstä kuolleena löytynyt liito-oravan poikanen. Kartassa 5 on merkittynä liitooravan käyttämät pesäpöntöt ja kolopuut sinisellä värillä ja papanalöydökset punaisella värillä.

lisääntymis- ja levähdysalue. Inventoinnin yhteydessä löytyi useita liito-oravan käyttämiä pesäpönttöjä ja koloja.

12 Kartta 5. Liito-oravan käyttämät pesäkolot ja pöntöt (sininen) ja papanalöydökset so. ruokailu- ja/tai reviiripuu (punainen).

13 Kuva 11. Vaskiluodon Voima Oy:n voimalaitoksen pohjoispuolella olevassa tuoreessa kangasmetsässä on suuria kolohaapoja. Liito-orava käyttää haapoja pesäpaikkoinaan ja ruokailupuinaan. Kuva 12. Liito-oravan käyttämä pesäpönttö.

14 Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) Yksittäinen pohjanlepakko havaittiin saalistuslennolla tutkimusalueen itäpuolisen pellon ja metsän rajalla. Mahdollisesta lisääntymis- ja/tai levähdyspaikasta ei kuitenkaan tullut havaintoja. Havaintopaikka on merkitty Karttaan 6. Kartta 6. Pohjanlepakon saalistusalue Kuva 13. Pohjanlepakko

Mahdollisesta lisääntymis- ja/tai levähdyspaikasta ei kuitenkaan tullut

15 3.1.2.d Lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukainen laji Ko. lintudirektiivin lajeista alueella esiintyy palokärki (Dryocopus martius). Sen pesinnästä alueella ei ole havaintoa, mutta lajin ruokailujälkiä havaittiin useilla paikoilla Vaskiluodon Voima Oy:n voimalaitoksen pohjoispuolella olevalla metsäalueella.

Sen pesinnästä alueella ei ole havaintoa, mutta lajin ruokailujälkiä

Samankaltaiset tiedostot

LUONTOSELVITYS SATAMONMÄKI-JÄNISKALLIO

LUONTOSELVITYS SATAMONMÄKI-JÄNISKALLIO SEINÄJOEN KAUPUNKI 2015 LUONTOSELVITYS 1. YLEISTÄ Tämän luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö Seinäjoen kaupungissa Satamonmäen ja Jäniskallion