Kohde 161. Talousmetsänä hoidettu ylitiheä kuusikko kasvaa mustikkatyypin kankaalla, jossa ei havaittu merkittäviä luontoarvoja.

Transkriptio

1 55 Kohde 160. Pellon ja tien varrella olevalla metsäisellä alueella on sekä tasaikäistä, noin 40-vuotiasta männikköä että vanhojen koivujen ryhmiä. Alueella on mahdollisesti aikaisemmin ollut rakennuksia tai pihapiiri, sillä vanhoja omenapuita ja syreenipensaita sekä humalaa kasvaa alueella edelleen. Alue on myös melko rehevöitynyt, sillä koiranputkea, nokkosta ja keltamoa kasvaa runsaasti. Kohteelta ei löytynyt erityisiä luontoarvoja. Kohde 161. Talousmetsänä hoidettu ylitiheä kuusikko kasvaa mustikkatyypin kankaalla, jossa ei havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 162. Tien varrella olevan metsän puusto on melko tasaikäistä mutta kuitenkin monilajista ja lahopuuta on alueella runsaasti. Suurimmat lahopuumäärät sijoittuvat alueen koilliskulmaan. Myös isoja haapoja ja kolohaapoja on alueella useita. Alue on mustikkatyypin kangasmetsää, mutta siellä täällä on kausikosteita painanteita. Aivan rakennuspaikan länsipuolella on pienialainen soistuma jossa kasvaa mm. hiirenporrasta ja suo-orvokkia. Lahopuusto, metsän kosteusolosuhteet ja haavat tuovat alueelle monimuotoisuutta ja se on luokan 2 kohde. Alue voisi sopia vaikka Metsien monimuotoisuus- eli METSO-kohteeksi. METSO on vapaaehtoinen suojeluohjelma jossa maanomistaja voi halutessaan tarjota metsäänsä suojeluun. Suojelusta maksetaan korvaus ja maanomistuksen voi halutessaan säilyttää itsellään. Lisätietoja asiasta saa paikallisesta ELY-keskuksesta. Rakennuspaikat suositellaan siirrettäväksi tien toiselle puolelle, tai alueen länsipuolelle, pellon ja tien välille sijoittuvalle alueelle. Kartta 34. Kohteet 162, ja 164. Kohde 163. Kohde on mustikkatyypin kangasmetsää joka on talousmetsäkäytössä. Alueella on osin tehty raivauksia, eikä se ole luonnontilainen. Erityisiä luontoarvoja ei alueella havaittu. Kohde 164. Pellon reunassa on pienialainen, kalliopohjainen pienruohoketo. Alue on osin rehevöitynyt ja heinittynyt mutta ketojen peruslajistoa kuten ahomansikkaa, sikoangervoa, mäkitervakkoa, keltamaksaruohoa ja mäkikauraa. Puustoiset osat ovat mustikkatyypin kangasmetsää ja lehtomaista kangasta jossa ei ole erityisempiä luontoarvoja. Pienruohoketo on luokan 2 kohde.

2 56 Kohde 165. Tien pohjoispuolella olevalla kohde on lehtipuuvaltainen metsän reuna jossa koivun ja haavan lisäksi kasvaa yksittäisiä jaloja lehtipuita kuten tammea, vaahteraa ja lehmuksen taimia. Pensaskerros on tiheä ja pihlajan lisäksi siinä kasvaa lehtopensaita kuten taikinamarjaa ja lehtokuusamaa. Kenttäkerros on paikoitellen harvaa ylitiheän puuston vuoksi, mutta valtalajina valoisimmilla laikuilla on mustikka. Alue on pääasiassa mustikkatyypin kangasmetsää ja aivan tien varrella lehtomaista kangasta. Lisäarvoa tuo lahopuusto, mutta ihmistoiminnan vaikutus on alueella niin voimakas, etteivät luontoarvot ole kovin merkittävät. Kohde 166. Hevoslaitumena oleva kohde on pääasiassa rehevää nurmea, mutta laidunnettuna on myös pienialainen katajaketo. Pienruohokedoilla kasvaa monipuolisesti ketojen lajeja kuten huopakeltanoa, mäkitervakkoa, mäkilemmikkiä, mäkikauraa, pölkkyruohoa, nuokkukohokkia, pukinjuurta, aholeinikkiä, kevätesikkoa ja sikoangervoa. Pienruohokedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä joten alue kuuluu luokkaan 1 ja rakentaminen suositellaan kohdennettavaksi alueen ulkopuolelle. Kartta 35. Kohteella 166 on katajaketoa joka kuuluu luokkaa 1 (siniset rajaukset). Kohde 167. Kohde on piha-aluetta jossa säilytetään työkoneita, joten kohteella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 168. Kojkullafjärdenin rannassa on kalkkivaikutteisia kallioketoja ja rinnelehtoa sekä kesämökkien pihapiirejä. Aivan rannassa on lehtipuuvaltainen rinnelehto jossa lehtopensaita kasvaa tiheänä pusikkona. Kalkkivaikutteisilla kalliokedoilla kasvaa runsaana mm. nuokkukohokki, mäkitervakko, mäkikaura, sikoangervo, kevätesikko, keltamaksaruoho, haisukurjenpolvi, pölkkyruoho ja ukontulikukka. Rannan rakennuspaikalta on puustoa kaadettu ja se vesoo nyt voimakkaasti vaahteraa, tuomea, tervaleppää ja lehtokuusamaa. Kalliokedot ovat kalkkivaikutteisia, uhanalaisia luontotyyppejä ja rinnelehto on metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Nämä alueet ovat luokan 1 kohteita.

3 57 Kartta 36. Kohde 168, kalkkivaikutteiset kalliokedot ja rinnelehto ovat luokan 1 kohteita. Kohde 169. Kohteella on tehty hakkuita ja alue kasvaa nyt tiheää lehtipuu- ja pensasvesaikkoa. Alue ei ole luonnontilainen eikä siinä ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 170. Alueella säilytetään työkoneita ja kohteelle on tuotu maa-ainesta. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 171. Vanhan pihapiirin tuntumassa ja peltosaarekkeen länsireunalla on kallioketoja joissa kukkii näyttävästi mm. mäkitervakko, mäkikaura, pölkkyruoho, heinäratamo, keltamatara ja ruotsinpitkäpalko. Nämä pienialaiset kohteet ovat luokan 2 kohteita, mutta rakennuspaikkoja löytyy hyvin myös näiden alueiden ulkopuolelta.

4 58 Kartta 37. Kohde 171. Kohde 172. Kohteella on pääasiassa mustikkatyypin/lehtomaisen kankaan metsää, mutta myös vanhaa pihapiiriä ja kalkkivaikutteisia kallioketoja. Erityisesti alueen suurimmalla kalliokedolla kasvillisuus on monipuolista. Kalliokielo, mäkitervakko, haurasloikko, tuoksusimake, mäkikaura, keltamaksaruoho ja kataja kasvavat runsaina. Kohteen suurialaisin kalkkivaikutteinen kallioketo on uhanalainen luontotyyppi ja luokan 1 kohde. Pienialaisemmat ketoalueet ovat luokan 2 kohteita.

5 59 Kartta 38. Kohteet 172 ja 179. Kohde 173. Kohteella on tasaikäistä mäntymetsää ja pienialainen tiheä kuusikko mustikkatyypin kankaalla. Avoimet alueet ovat heinittyneet. Talousmetsäkäytössä olevalla alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 174. Idän puoleisella rinteellä kasvaa noin 40-vuotiasta mäntyä ja varttuneempaa kuusimetsää. Pensaskerroksessa on taikinamarjaa ja lehtokuusamaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus koostuu mustikkatyypin ja lehtomaisen kankaan lajeista. Talousmetsäkäytössä olevalla aluella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 175. Kohteella on ihmistoiminnan vaikutus voimakasta. Puustoisilla alueilla on tehty hakkuita ja metsän reunamilla on rehevöityneitä niittyjä sekä vanha lato. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 176. Alue on pääasiassa talousmetsää joka suurimmalta osaltaan ei ole luonnontilaista. Polun ja kallioalueen väliin jää kuitenkin pieni kaistale luonnontilaista kuivaa lehtoa, joka on metsälain mukainen rehevä lehtolaikku ja luokan 1 kohde. Rakentaminen on kuitenkin mahdollista muulle osalle aluetta, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja.

6 60 Kartta 39. Kohteet 176 ja 178. Kohde 177. Mustikkatyypin kankaalla olevaa talousmetsää, jossa kasvaa tasaikäistä mäntyä sekä lehtipuuvesaikkoa. Kohteella ei todettu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 178. Aivan tien tuntumassa kohoaa jyrkästi kalkkivaikutteinen kallioketo. Alueella on monipuolinen ketokasvillisuus jonka lajeihin kuuluvat mm. mäkitervakko ja mäkikaura, ahomansikka, hopeahanhikki, haurasloikko, haisukurjenpolvi, keltamaksaruoho, pukinparta, mäkilemmikki ja mäkivirvilä. Runsaana kasvavat myös kalkkia vaativa ketokäenminttu ja voimakkaasti taantunut, uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi luokiteltu kissankäpälä. Katajaa kasvaa kallionlaen ympäristössä runsaasti ja myös

7 61 vaateliain puumme, saarni kasvaa kalliolla. Kalkkivaikutteinen kallioketo on äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi, ja luokan 1 kohde. Kohteella 178 on uhanalainen luontotyyppi, kalkkivaikutteinen kallioketo. Kohde 179. Kohteella on pääasiassa talousmetsäkäytössä olevaa mustikkatyypin-lehtomaisen kankaan sekametsää sekä kalliometsää. Alueella on kuitenkin myös kalkkivaikutteinen kallioketo jossa runsaana kasvaa ketolajeja kuten kalliokieloa, mäkikauraa, haurasloikkoa, mäkitervakkoa, haisukurjenpolvea, ketotädykettä, keltamaksaruohoa, mäkilemmikkiä ja kivikkoalvejuurta. Kalkkivaikutteinen kallioketo on äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi ja luokan 1 kohde. Rakentamista voidaan kuitenkin ohjata kalliokedon ulkopuolisille alueille joissa ihmistoiminnan vaikutus on voimakasta ja joilla ei havaittu merkittäviä luontoarvoja.

8 62 Kohteella 179 on kalkkivaikutteista kallioketoa. Kohde 180. Rinteessä, mustikkatyypin-lehtomaisella kankaalla, kasvaa tasaikäistä sekametsää. Puusto on melko nuorta, noin 35-vuotiasta, jossa valtalajit ovat mänty ja koivu. Kenttäkerroksessa kasvaa pääasiassa kielo ja mustikka, ja pensaskerroksessa on lehtopensaita, kuten taikinamarjaa ja lehtokuusamaa sekä vaahteran taimia. Alue ei ole luonnontilainen eikä siellä havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 181. Alueella on hakkuuaukea jossa mäntyä on jätetty siemenpuuksi. Lehtipuu vesoo voimakkaasti. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 182. Rakennuspaikan itäosassa on tasaikäistä varttunutta mäntymetsää. Aluetta on hoidettu harventamalla ja se on melko avointa lehtomaista kangasmetsää. Rakennuspaikan länsiosassa on kalkkivaikutteinen kallioketo jossa on monipuolinen kasvillisuus. Keltamaksaruoho, haisukurjenpolvi, pölkkyruoho ja mäkikaura kasvavat runsaina. Kallionalusrinne on jyrkkäpiirteinen ja rehevä. Lehtipuuvaltaisesta rinteestä löytyi yksittäinen jalavan taimi, ja alueella on paljon lahopuuta ja se on säilynyt luonnontilaisena. Kalkkivaikutteinen kallioketo on uhanalainen luontotyyppi ja rinnelehto on metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Nämä alueet kuuluvat luokkaan 1. Rakennuspaikan muut osat ovat talousmetsäkäytössä ja niistä ei löytynyt mainittavampia luontoarvoja.

9 63 Kartta 40. Kohde 182. Kohde 183. Rinteessä on lehtomaisen kankaan varttunutta sekametsää. Pensaskerroksessa kasvaa taikinamarja, lehtokuusama ja vaahteran taimet. Kenttäkerroksessa on mustikan lisäksi ruohoja kuten ahomansikkaa, rohtotädykettä, syylälinnunhernettä ja siellä täällä myös lehtolajeja kuten lehtonurmikkaa, kevätlinnunhernettä ja jänönsalaattia. Alueetta on hoidettu talousmetsänä eikä siellä havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 185. Alue on tasaikäistä, talousmetsäkäytössä olevaa kalliometsää ja mäntymetsää mustikkatyypin kankaalla. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja, ainoastaan tien varrelta löytyi pienialainen kallioketo jossa kasvaa mm. viime vuosikymmeninä taantunut, uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi luokiteltu kissankäpälä. Kallioketo on luokan 1 kohde, mutta rakentaminen voidaan ohjata alueen muille osille.

10 64 Kartta 41. Kohteella 185 on pienialainen kallioketo. Kohde 186. Alueella on kalliometsää ja tasaikäistä talousmetsää. Rakentamista estäviä luontoarvoja ei havaittu. Kohde 187. Kalliometsästä ja tasaikäisestä talousmetsästä muodostuvalla alueella ei havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 188. Alueella on vastikään tehty hakkuita. Talousmetsäkäytössä olevasta kangasmetsästä ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Kohde 189. Kohteella on tasaikäinen, varttunut kuusimetsä lehtomaisella kankaalla. Alue ei ole luonnontilainen, eikä sieltä havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 190. Kohteella kasvaa pääasiassa haapaa ja mäntyä. Pensaskerroksessa taikinamarjaa, lehtokuusamaa, katajaa ja pihlajan, tuomen ja tammen taimet kasvavat tiheästi. Kenttäkerroksessa on kielo valtalajina, ja mustikan ja puolukan lisäksi valoisimmilla paikoilla kasvaa lillukkaa, ahomansikkaa, sikoangervoa ja kevätesikkoa. Pohjakerroksessa kerrossammal ja vaateliaampi metsäliekosammal ovat valtalajit. Alue on lehtomaista kangasta ja kasvillisuus on monipuolista, mutta ihmistoiminta on vaikuttanut alueen luonnontilaisuuteen, joten alue on luontoarvoiltaan luokkaa 2.

11 65 Kartta 42. Kohteella 190 on luokan 2 kohde. Kohde 191 Kalkkivaikutteisella kangasmetsäalueella on pienialainen ruohoinen saraneva jossa kasvaa mm. raate, terttualpi, tupasvilla ja kurjenjalka. Saranevat ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia, vaarantuneita luontotyyppejä. Saraneva on arvoltaan luokkaa 1 ja sen säästäminen on mahdollista rakennusten hyvällä sijoittelulla.

12 66 Kartta 43. Kohteella 191 on pienialainen suo, luokka 1. Kohteella 191 on pienialainen ruohoinen saraneva.

13 67 Kohde 192. Kalliomännikköä ja kangasmetsää. Alueella kasvaa mm. mäntyä, kuusta, katajaa, jokusia nuoria tammia, taikinamarjaa, mustikkaa ja puolukkaa. Uhanalainen luontotyyppi (CR): karu pienruohoketo Aivan tien laidalla hyvin kapeana kaistaleena esiintyy ketokasvillisuutta, mm. ahopukinjuuri, huopakeltano, syylälinnunherne, pölkkyruoho, ahomansikka ja mäkitervakko. Huomionarvoiset lajit: sikoangervo, heinäratamo. Lisäksi alueella esiintyy uhanalaista (VU) keltamataraa. Arvoluokka: 2+ Kartta 44. Kohteet 192 ja 195. Kohde 193. Kalliomännikköä, jolla esiintyy mm. muutamia lakkapäämäntyjä, kuollutta pystypuuta, sammalpeitettä ja nuoria kuusia. Kangasmetsää, jossa kasvaa kuusta, mäntyä ja mustikkaa. Kohde 194. Mustikkatyypin kangasmetsää, jossa kasvaa kuusta ja mäntyä. Kohde 195. Nuorta männikköä, vanhoja kantoja ja kalliota. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö: rehevä lehtolaikku Tervaleppävaltainen lehto. Alueen etelälaidalla kulkee vanha oja ja länsilaidalla tie. Maaperä on melko tasaista, alue saattaa olla vanhaa niittyä tai laidunmaata. Alue jatkuu tien länsipuolella. Sekapuuna kasvaa kuusta, mäntyä, pihlajaa ja tuomea.

14 68 Lajistoa: punaherukka, vadelma, hiirenporras, isoalvejuuri, käenkaali, nokkonen, ranta-alpi, mesiangervo, koiranputki, tesma, ojakellukka, puna-ailakki ja jänönsalaatti. Arvoluokka: 2+ Kohde 195, rantalehto. Kohde 196. MT- kangasmetsää, jossa kuusta ja mäntyä. Vanhoja kantoja. Kohde 197. Kangasmetsää, jossa kasvaa kuusta ja mäntyä. Rannalla on Itämeren kasvipeitteistä moreeni- kivikko- ja lohkarerantaa (silmälläpidettävä luontotyyppi), lajistossa mm. meriratamoa ja merisuolaketta. Kohteelle on tehty soratie. Kohde 198. Kalliomännikköä ja vähän peltoa. Alueen poikki kulkee vanha metsäkoneen tai traktorin ajoura. Länsipuolella kulkee tie. Perinnebiotooppialue joka koostuu uhanalaisista luontotyypeistä: karu kallioketo (EN), karu pienruohoketo (CR) sekä tuore pienruohoniitty (CR). Alue sijaitsee pellon itäpuolella, osin sähkölinjan alla. Perinnebiotooppialue on paikoin umpeenkasvanut (mm. lehtipuuvesaikkoa), heinittynyt ja rehevä. Rajaus tehtiin alueen edustavimmaksi katsotusta osasta. Alueella kasvaa jokunen mänty, pihlaja ja koivu. Kataja, taikinamarja ja muutamia vaahteran taimia kasvaa paikoittain harvakseltaan. Kaakkoislaidalla lienee ollut jokin rakennus sillä maassa on hieman tiiltä ja kiviä. Muuta lajistoa: mäkitervakko, tuoksusimake, siankärsämö, aholeinikki, metsäapila, nuokkuhelmikkä, ahomansikka, niittynurmikka, kalliokielo, timotei, kevätesikko, pölkkyruoho, kelta- ja isomaksaruoho, hopeahanhikki, nurmitädyke, hietakastikka, koiranputki, ahdekaunokki, syylälinnunherne ja keltamo. Huomionarvoiset lajit: sikoangervo, mäkikaura. Lisäksi alueella esiintyy uhanalaista (VU) keltamataraa. Arvoluokka: 2+

15 Kartta 45. Kohde 198 ja

16 70 Kohde 198. Rajauksen pohjoisosa: pienruohoketoa kivikkoisessa rinteessä. Kohde 199. Kangasmetsää, kalliomännikköä. Jälkiä vanhasta harvennushakkuusta. Kohde 200. Kalliomännikköä, istutusmännikköä ja vanha oja. Kuusi- ja mäntyvaltaista tuoretta kangasmetsää. Kohde 201. Kivikko- ja kalliorantaa, kangasmetsää. Jotain rakennelmia on jo. Kohde 202. Peltoa ja peltoalueen keskellä sijaitseva metsäinen saareke, jolla on harvennettua männikköä ja vähän kalliota. Uhanalainen luontotyyppi (EN): karu kallioketo Etelään loivasti viettävällä kalliorinteellä sijaitseva kohde on melko pienialainen (kartta 45). Lajistossa mm. mäkitervakko, huopakeltano, tuoksusimake, siankärsämö, ahomansikka, hietakastikka, kelta- ja isomaksaruoho. Huomionarvoiset lajit: sikoangervo. Lisäksi alueella esiintyy uhanalaista (VU) keltamataraa. Arvoluokka: 2

17 71 Kohde 202. Karua kallioketoa. Kohde 203. Havupuuvaltaista (kuusi ja mänty) kangasta jossa kasvaa mustikkaa ja puolukkaa. Harvennusjälkiä. Itälaidalla vähän vanhaa rehevää ja heinittynyttä peltoa tai niittyä, jolla kasvaa mm. koiranputkea, nurmipuntarpäätä, mesiangervoa ja voikukkaa. Kohde 204. Harvennettua nuorta metsää, jossa koivua, kuusta ja mäntyä. Kohde 205. Kalliomännikköä ja melko tiheää kuusikkoa. Kohde 206. Kuusi- ja mäntyvaltaista kangasmetsää, kalliota. Paikoin kasvaa kieloa ja katajaa. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö: rehevä lehtolaikku Uhanalainen luontotyyppi (VU): tuore keskiravinteinen lehto Alueella kasvaa muutama melko iso tammi ja metsälehmus sekä kohtalaisesti nuorempaa lehmusta. Sekapuuna kasvaa mm. kuusta ja nuorta pihlajaa. Kenttäkerroksessa esiintyvät mm. valko- ja sinivuokko, sikoangervo, kielo, metsäkastikka, ahomansikka, ahomatara, nuokkuhelmikkä, syylälinnunherne ja lillukka. Arvoluokka: 1

18 72 Kartta 46. Kohteet 206, 207 ja 217. Kohteen 206 lehto.

19 73 Kohde 207. Sekapuuvaltaista kangasmetsää, jossa kasvaa mm. mäntyä, kuusta, koivua sekä jokunen melko kookas tammi. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mustikkaa ja jonkin verran ruohoja. Uhanalainen luontotyyppi (CR): kalkkivaikutteinen pienruohoketo Ketoa esiintyy kapeana kaistaleena tien laidalla loivasti lounaaseen viettävällä rinteellä. Lajistossa mm. mäkitervakko, huopakeltano, litteänurmikka, ahdekaunokki, nuokkuhelmikkä, hopeahanhikki. Huomionarvoinen lajisto: sikoangervo, ketokäenminttu. Lisäksi alueella esiintyy uhanalaista (VU) keltamataraa. Arvoluokka: 1 Kohde 207. Kalkkivaikutteista pienruohoketoa. Kohde 208. Alue sijaitsee teiden risteyksessä. Kangasmetsää, jossa kasvaa mäntyä sekä vähän pihlajaa ja tammea. Kenttäkerroksessa esiintyy mm. mustikkaa ja paikoin runsaasti kieloa. Kohde 209. Mäntyvaltaista kangasmetsää. Yksi talo näyttäisi jo rakennetun alueelle. Kohde 210. Kalliota, MT- kangasta jossa kuusta ja mäntyä. Etelälaidalla pellon reunassa on vanha lato.

20 74 Kohde 211. Kalliota, peltoa ja havupuuvaltaista kangasmetsää. Kohde 212. Vähän kalliota, peltoa ja havupuuvaltaista kangasmetsää. Puustoa harvennettu. Kohde 213. Havupuuvaltaista kangasmetsää, vähän kalliota. Kohde 214. Maatalousvaikutteinen alue teiden risteyksessä. Etelälaidalla sijaitsee suuli. Kasvillisuus on rehevää, mm. koiranputkea ja heinää. Kohde 215. Kangasmetsää. Puusto on tasaikäistä talousmännikköä. Kohde 216. Kalliomännikköä. Kalliopinta on osin jäkäläpeitteistä. Kohde 217. Metsäinen saareke, joka sijaitsee peltoalueiden keskellä. Länsilaidalla on suuli. Luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi: jalopuulehto Uhanalainen luontotyyppi (CR): tammilehto Alue vaikuttaa täyttävän luonnonsuojelulain tammivaltaisen jalopuulehdon kriteerit puiden määrän ja runkojen läpimitan suhteen. Myös nuorempaa tammea esiintyy kohtalaisesti. Tammi näyttäisi levinneen alueella luontaisesti, mihin viittaa muutama varsin iäkäs ja kookas puuyksilö. Puut kasvavat alueella ryhmittäisesti. Sekapuuna kasvaa haapaa, kuusta, koivua ja mäntyä. Pensaskerroksen lajistossa esiintyy mm. katajaa ja taikinamarjaa. Muuta lajistoa: valko- ja sinivuokko, kielo, syylälinnunherne, kevätesikko, sikoangervo, metsäapila ja ahomatara.alueen länsilaidalla on maatalousvaikutteista aluetta: suuli ja joitakin traktorin työkoneita. Suulin takana pienellä alueella maaperä on melko tasaista, saattaa olla vanhaa peltoa tai niittyä. Havupuiden harvennus lehdosta voisi olla paikallaan. Arvoluokka: 1 Perinnebiotooppialue, joka koostuu uhanalaisista luontotyypeistä: karu kallioketo (EN) ja karu pienruohoketo (CR) Keto sijaitsee metsäsaarekkeen pohjoislaidalla. Alueen länsipäässä on rehevää ja koiranputkivaltaista kasvustoa. Rajaus on tehty alueen edustavimmaksi katsotusta osasta. Lajistossa mm. isomaksaruoho, kalliokielo, kevätesikko, ahopukinjuuri, ahomansikka, valkovuokko ja tuoksusimake. Huomionarvoinen lajisto: sikoangervo, heinäratamo. Arvoluokka: 2+ Ehdotetaan rakennuspaikkojen siirtoa metsäsaarekkeen pohjoispuolelle. Pohjoislaidalla on vanha hakkuuala, jossa kenttäkerroksen kasvillisuus myös rehevää ja lehtomaista, mutta puusto lähinnä nuorta lehtipuuvesaikkoa ja taikinamarjaa.

21 75 Kohde 217. Lehto. Yleiskuva lehtoalueesta. Kuva on otettu alueen eteläpuolella kulkeva tien laidalta.

22 76 Kohteen 217 ketoa. Kohde 218. Havupuuvaltaista kangasmetsää. Merkkejä puuston harvennuksesta. Kohde 219. Pieni saareke peltoalueen keskellä. Vähän kalliota ja muutama koivu sekä mänty. Itälaita vaikuttaisi vanhalta kedolta. Lajistossa esiintyy mm. ahomansikkaa, siankärsämöä ja ahomataraa, mutta alue melko rehevöitynyt ja heinittynyt (mm. koiranputkea ja nurmipuntarpäätä). Lisäksi alueella esiintyy uhanalaista (VU) keltamataraa. Kohde 220. Havupuuvaltaista kangasmetsää, vähän kalliota. Jälkiä puuston harvennuksesta. Kohde 221. Rehevä ja kulttuurivaikutteinen alue. Lännempänä alue muuttuu kangasmetsätyyppiseksi. Läheisyydessä vanhoja maatilarakennuksia. Alue saattaa olla vanhaa laidunmaata. Kasvillisuus lehtomaista, mm. mustaherukkaa, kevätesikkoa ja sikoangervoa. Puusto on pääosin melko tiheää tuomipensaikkoa. Lisäksi mm. omenapuu ja syreeni kasvavat alueen laiteilla. Kohde 222. Vähän kalliota ja kangasmetsää jossa mm. mäntyä ja mustikkaa. Alue on todennäköisesti vanhaa laidunta. Perinnebiotooppialue, joka koostuu uhanalaisista luontotyypeistä: karu kallioketo (EN) ja karu pienruohoketo (CR) Alueen kaakkoisrinteellä sijaitseva pienialainen kohde, joka on säilynyt osittain avoimena. Länteen viettävässä rinteessä on vähän kallioketoa. Harvakseltaan kasvaa mm. muutamia mäntyjä ja vähän katajaa. Lajistossa mm. mäkitervakko, keltamaksaruoho, siankärsämö, kevätesikko, poimulehti, niittysuolaheinä, ahomatara, ahomansikka ja ojakellukka. Huomionarvoinen lajisto: sikoangervo, heinäratamo. Lisäksi uhanalaisen (VU) keltamataran esiintymä.

23 77 Muita havaintoja: kottaraisia. Arvoluokka: 2+ Kartta 47. Kohde 222, perinnebiotooppi. Kohtella 222 on osittain jo umpeenkasvanutta pienruohoketoa (32.1).

24 78 Kohde 223. Jäkälä- ja sammalpeitteistä kalliota, jolla kasvaa harvakseltaan mäntyä, MT- tyypin havupuuvaltaista kangasmetsää. Kohde 224. Kalliomännikköä ja havupuuvaltaista kangasmetsää. Kohde 225. Havupuuvaltaista kangasmetsää. Puustoa on harvennettu. Kohde 226. Havupuuvaltaista kangasmetsää, kenttäkerroksessa puolukkaa ja mustikkaa. Puustoa on harvennettu. Kohde 227. Kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Joukossa jokusia mäntyjä. Puustoa on harvennettu. Alueen eteläpuolella hevoslaidun. Kohde 228. Havupuuvaltaista tuoretta kangasmetsää. Alueella kasvaa muutamia nuoria tammia. Kohde 229. Itään viettävässä rinteessä tuoretta havupuuvaltaista kangasmetsää. Sekapuuna kasvaa vähän koivua. Hieman esiintyy nuorta vaahteraa ja haapaa. Kohde 230. Itään viettävässä rinteessä on mäntyvaltaista kangasmetsää. Pellon laidassa sijaitsee suuli. Kohde 231. Tien pohjoispuolella sijaitseva peltoalueen rajaama pieni metsäinen saareke. Alueen tien laitaan rajautuvalla reunalla esiintyy hieman ketomaista kasvillisuutta, mm. huopakeltanoa ja mäkitervakkoa. Vähän kalliota ja kangasmetsää, jossa kasvaa mäntyä, kuusta haapaa sekä muutama nuori vaahtera. Kohde 232. Tasaikäistä nuorehkoa talousmännikköä ja vähän kalliota. Harvennusjälkiä. Kohde 233. Tasaikäistä talousmännikköä. Harvennusjälkiä. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö: vajaatuottoinen kallio Kalliolla kasvaa eri-ikäistä mäntyä. Yksi lakkapäämänty ja kelo, jossa tikan paja. Vähän nuorta koivua pihlajaa ja vaahteraa. Sammal- ja jäkäläpeitteinen kallio. Kalliolla lisäksi vähän ketomaista kasvillisuutta, mm. huopakeltanoa, ahomansikkaa ja kalliokieloa. Arvoluokka: 2 Uhanalainen luontotyyppi (CR): avoin laakea kalkkikallio Lievästi kalkkivaikutteisen kallioalueen lajistossa mm. keto-orvokki, haurasloikko, mäkihorsma, hopeahanhikki, isomaksaruoho ja rohtotädyke. Paljon on myös sammal- ja jäkäläpeitettä. Arvoluokka: 2+ Uhanalainen luontotyyppi (CR): avoin laakea kalkkikallio Kalkkivaikutteisen kallioalueen lajistossa esiintyvät mm. keto-orvokki, pelto-orvokki, ketokäenminttu, ruoholaukka, kelta- ja isomaksaruoho, kalliokohokki ja mäkihorsma. Paljon on myös sammal- ja jäkäläpeitettä. Alue jatkuu pohjoisemmas rakennuspaikan ulkopuolelle. Arvoluokka: 2+

25 79 Kartta 48. Kohteet 233 ja 235, vajaatuottoinen kallio ja rantaluhta. Kohteella 233 on vajaatuottoinen kallio.

26 80 Kohteen 233 kalkkivaikutteista kalliota. Kohde 234. Nuorehkoa tasaikäistä talousmännikköä. Vähän kalliota. Jälkiä harvennuksesta. Kohde 235. MT- tyypin tuoretta kuusivaltaista kangasmetsää. Rannalla kasvaa kapealti tervaleppää. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö: vähätuottoinen kitu- ja joutomaan elinympäristö, rantaluhta Tervaleppävyön ja meriveden väliin jäävällä alueella on ruoko- ja kaislaluhtaa. Järviruo on lisäksi alueella esiintyy mm. mesiangervoa, rentukkaa, terttualpia, ketohanhikkia, luhtalitukkaa, suo-orvokkia, meriluikkaa ja rölliä. Rajaus: katso kartta 48. Huom. rajaus ei ole koko alueen rajaus, vaan ensisijainen tarkastelu on kohdistettu rakennuspaikan alueelle. Arvoluokka: 2

27 81 Kohteen 234 rantaluhta. Kohde 236. Havupuuvaltaista kangasmetsää ja vähän kalliota. Etelälaidalla hakkuuala. Kohde 237. Havupuuvaltaista kangasmetsää ja vähän sammal- ja jäkäläpeitteistä kalliota. Kohde 238. Havupuuvaltaista kangasmetsää. Paikoin kataja kasvaa melko runsaana. Uhanalainen luontotyyppi (EN): karu kallioketo Lajistossa mm. keltamaksaruoho, keto-orvokki, nuokkuhelmikkä, lillukka, koiranputki, kivikkoalvejuuri, haurasloikko, ahosuolaheinä, hietakastikka, ahomansikka, hopeahanhikki, kyläkellukka, kallioimarre, lehtonurmikka ja mäkihorsma. Kallio saattaa olla lievästi kalkkivaikutteinen. Arvoluokka: 2

28 82 Kartta 49. Kohde 238, kallioketo. Kohde 239. Mäntyvaltaista kangasmetsää, joukossa nuorta kuusta ja katajaa. Harvennusjälkiä. Uhanalainen luontotyyppi (EN): karu kallioketo ja karu pienruohoketo Tien laidalla sijaitsevalla pienellä kallioalueella kasvaa mm. mäkitervakko, ahomansikka, haurasloikko, keltamaksaruoho, huopakeltano, särmäkuisma ja mäkihorsma. Kallio saattaa olla lievästi kalkkivaikutteinen. Arvoluokka: 2

29 83 Kartta 50. Kohde 239, kallioketo ja 240, kalkkivaikutteinen pienruohoketo ja kalkkikallio. Kohde 240. Tarkastelualueella kalliorinteen eteläpuolella on havupuuvaltaista talousmetsää, jota on harvennettu. Uhanalaiset luontotyypit: kalkkivaikutteinen pienruohoketo (CR) sekä puustoinen laakea kalkkikallio (VU) Kallioalue, jolla esiintyy paikoin kalkkivaikutteisuutta. Alueen keskivaiheilla on pieni notkelma, jossa esiintyy pienruohoketoa. Kallioalue on luultavasti ollut aiemmin avoimempi, mm. katajat ja männyt osittain kasvattaneet alueetta umpeen. Silmälläpidettävä (NT) kissankäpälä kasvaa paikoitellen huomattavan runsaana. Muuta lajistoa: taikinamarja, vadelma, lehtokuusama, keltamaksaruoho, ahomansikka, jänönsalaatti, peltoorvokki, aho-orvokki, mäkitervakko, haurasloikko, nuokkuhelmikkä, mäkihorsma, rätvänä ja ahomatara. Arvoluokka: 1

30 84 Kohteen 240 kalkkivaikutteista pienruohoketoa. Kohde 241. Havupuuvaltaista kangasmetsää. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mustikkaa ja käenkaalia. Harvennusjälkiä. Alueen etelälaidalla on peltoa. Kohde 242. MT- tyypin kangasmetsää, jossa valtapuustona kuusi ja mänty. Sekapuuna kasvaa vähän mm. koivua. Kohde 243. Vanha hakkuuala, jolla kasvaa lehtipuuvesaikkoa. Kohde 244. Havupuuvaltaista kangasmetsää. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö: vajaatuottoinen kallio Kallioalueella kasvaa harvakseltaan eri-ikäistä mäntyä. Muutamia kilpikaaranaisia lakkapäämäntyjä. Lisäksi on hieman lahoa maapuuta sekä jokunen kelo. Alue on myös maisemallisesti kaunis. Kalliot ovat pääosin sammal- ja jäkäläpeitteiset. Paikoin kasvaa hieman katajaa ja puolukkaa sekä nuorta koivua ja pihlajaa. Huom. tarkastelu on kohdistettu ensisijaisesti rakennuspaikan alueelle. Arvoluokka: 2+

31 85 Kartta 51. Kohde 244, vajaatuottoinen kallio Kohde 244, vajaatuottoinen kallio.

32 86 KIITOKSET Anni Räsänen, Heidi Saaristo-Levin ja Turkka Michelsson Paraisten kaupunki, Leena Lehtomaa Varsinais- Suomen ELY-keskus. LÄHTEET Airaksinen, O. & Karttunen, K. (1998) Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöopas s. Blomqvist, B., Duncker, M., Petterson, K-O. 2010: Paraisten lintuatlas. Tasapaino Oy. Kaarina Lampolahti, J. & Lampolahti, J (1990) Paraisten luontoinventoinnin 1990 loppuraportti Paraisten kaupungin ympäristönsuojelulautakunnalle Lehtomaa, L. (2000) Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 160. Lounais- Suomen ympäristökeskus, Turku. 429 s. Meriluoto, M., Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti kustannus, Tapio. Helsinki Mossberg, B., Stenberg, L. 2012: Suuri pohjolan kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki Mustonen, K. (2000) Pargas stad Delgeneralplan för Ålön Naturutredning. Suunnittelukeskus Oy. Nupponen K., Sundell P. & Nieminen M. (2013) Uhanalaisten perhosten selvityksiä Paraisten Nauvossa ja Pettebyssä sekä Turun Kakskerrassa vuonna 2012 (luonnos). Faunatica Oy, Espoo Pettersson, K-O (1998) Ålö naturinventering. Pargas. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) (2010) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/ s. Salo M., Blomqvist B., Duncker M. & Pettersson K-O. (2000) Paraisten Pettebyvikenin linnustoselvitys. Biota. Nro 5/2000. Suomen Talousseura (1978) Paraisten luonnoninventointi. 323 s. Söderman, T. (2003) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöopas s.

33 87 KARTTALIITTEET Osa-alueet

34 Osa-alue 1. Kohteet

35 Osa-alue 2. Kohteet

36 90 Osa-alue 3. Kohteet Osa-alue 4. Kohteet

37 Osa-alue 5. Kohteet

38 Osa-alue 6. Kohteet 37 46,

39 Osa-alue

40 Osa-alue 8. Kohteet 55 59,

41 Osa-alue 9. Kohteet

42 Osa-alue 10. Kohteet 75 92,

43 Osa-alue 11. Kohteet ,

44 Osa-alue 12. Kohteet

45 Osa-alue 12. Kohteet

46 Osa-alue 13. Kohteet 122,

47 Osa-alue 14. Kohteet

48 Osa-alue 15. Kohteet 153, , 179, , 205, ,

49 Osa-alue 16. Kohteet ,

50 Osa-alue 17. Kohteet ,

51 Osa-alue 18. Kohteet 73 74, 151, , , 182,

52 Osa-alue 18. Kohteet , 240,