Alkuperäistutkimus Uhkaako tyypin 2 diabetes myös suomalaisia lapsia? Marja-Terttu Saha, Päivi Keskinen, Riitta Veijola ja Päivi Tapanainen Tyypin 2 diabeteksen toteaminen lapsella tai nuorella on ollut harvinaista. Ensimmäiset raportit taudin esiintymisestä nuorilla tulivat Yhdysvalloista, ja ne koskivat erityisesti etnisiä vähemmistöjä. Viime vuosina pediatrisessa ikäryhmässä on todettu yhä enemmän heikentynyttä glukoosinsietoa ja tyypin 2 diabetesta jopa niin paljon, että on alettu puhua epidemiasta. Ylipainon lisääntyminen näyttää olevan selvimmin yhteydessä sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin. Epidemiologisia tutkimuksia tyypin 2 diabeteksen esiintyvyydestä Euroopassa ei ole toistaiseksi tehty, mutta esimerkiksi Englannissa lastenlääkärit ovat jo kiinnittäneet huomiota tähän ongelmaan. Kuvaamme seuraavassa omia kokemuksiamme kahden yliopistollisen lastenklinikan ylipainoisten potilaiden sokeriaineenvaihdunnan selvittelystä. Tyypin 2 diabeteksen esiintyminen on liitetty totunnaisesti ikääntymiseen, ylipainoon, vähäiseen liikuntaan ja rasvatasapainon häiriöihin. Kyseisestä taudista on käytetty myös nimitystä vanhuuden tai aikuistyypin diabetes. Tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riski on suurentunut ns. metabolisessa oireyhtymässä, jolle tunnusomaisia piirteitä ovat insuliiniresistenssi, heikentynyt glukoosinsieto ja vartalolihavuus (Uusitupa 2001). Usein todetaan myös lipidiaineenvaihdunnan häiriöitä ja verenpaineen nousua. Nykykäsityksen mukaan tyypin 2 diabeteksen patogeneesin keskeisiä tekijöitä ovat perifeerinen insuliiniresistenssi, maksan lisääntynyt sokerintuotto ja lopulta haiman heikentynyt insuliinineritys (Libman ja Arslanian 2003). Ylipainon lisääntymiseen lapsilla ja nuorilla on viime aikoina kiinnitetty huomiota (Ogden ym. 2002, Rossner 2002). Myös suomalaisilla nuorilla ylipaino näyttää äskettäin julkaistun laajan kyselytutkimuksen mukaan lisääntyneen viimeisten 25 vuoden aikana (Kautiainen ym. 2002). Ensimmäiset raportit ylipainoisten lasten ja nuorten heikentyneestä glukoosinsiedosta ja tyypin 2 diabeteksesta koskivat etnisiä vähemmistöjä (Kaufman 2002). Kaikissa tutkimuksissa todettiin lapsilla ja nuorilla, joilla oli joko heikentynyt glukoosinsieto tai tyypin 2 diabetes, vahva positiivinen sukuanamneesi tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja ylipainon suhteen. Samanlainen tulos saatiin laajassa italialaisessa ylipainoisten lasten tutkimuksessa (Invitti ym. 2003). Oraalisen glukoosirasituskokeen tulosten perusteella tässä tutkimuksessa myös raportoitiin ensimmäistä kertaa lapsilla heikentyneen glukoosinsiedon esiintyvyydeksi Italiassa 4,5 %. Myös Englannissa on kiinnitetty huomiota tyypin 2 diabeteksen esiintymiseen lasten ja nuorten ikäryhmässä (Ehtisham ym. 2000). Esitämme seuraavassa Tampereen ja Oulun yliopistollisten sairaaloiden lastenklinikoissa tehtyjä havaintoja heikentyneen glukoosinsiedon ja tyypin 2 diabeteksen esiintymisestä lapsilla, jotka oli lähetetty avoterveydenhuollosta yliopistoklinikkaan ylipainon takia. Duodecim 2003;119:1419 23 1419
Potilaat ja menetelmät TaYS:n lastenklinikkaan lähetettiin 1.1.2000 15.5.2002 välisenä aikana 70 potilasta ylipainon takia (painoindeksi (BMI) 28 38 kg/m 2 ) ja OYS:n lastenklinikkaan 45 potilasta (BMI 27 40 kg/m 2 ). Näiden potilaiden sairauskertomuksista kerättiin seuraavat tiedot: pituus ja paino, puberteettiaste, poikkeavat kliiniset löydökset (striat iholla, acanthosis nigricans -muutokset) ja tiedot ravintotottumuksista. Sairauskertomuksiin kirjatut merkinnät liikuntaharrastuksista olivat niukat ja puutteelliset, joten niitä ei kerätty. Laboratoriotuloksista kirjattiin veren rasva-arvot (kolesteroli-, HDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuudet paastonäytteistä), verenglukoosin paastoarvo ja samanaikaisesti määritetty seerumin insuliinipitoisuus, HbA 1c -arvo sekä oraalisen glukoosirasituskokeen tulos. Sukuanamneesista kirjattiin ylipainon, hypertension, sepelvaltimotaudin, tyypin 2 diabeteksen, hyperkolesterolemian ja hypertriglyseridemian esiintyminen sisaruksilla, vanhemmilla ja isovanhemmilla. Sairauskertomuksista kerättiin myös tiedot potilaan ja perheen saamasta ravintoneuvonnasta, seurantakäynneistä sekä hoidon ja seurannan jatkumisesta yliopistoklinikassa tai siirtymisestä avoterveydenhuoltoon. Tulokset TaYS:n lastenklinikan 70 potilaasta seitsemällä (10 %) todettiin poikkeava tulos (taulukko) glukoosirasituksessa: kolmella heikentynyt glukoosinsieto ja neljällä diabeettinen tulos. OYS:n lastenklinikan potilaista neljällä todettiin heikentynyt glukoosinsieto. Potilaistamme kahdeksan oli tyttöjä (ikä 9 15 v) ja kolme poikia (12 13 v). Yhtä lukuun ottamatta kaikille yhteistä oli vahva positiivinen sukuanamneesi vanhempien tai isovanhempien tyypin 2 diabeteksen suhteen. Ylipainoa esiintyi myös kaikkien tutkittujen lasten perheissä ja lähisuvussa. Seuraavassa tarkempi kuvaus potilaista. Potilas 1 on 14-vuotias tyttö, jonka suvussa esiintyy ylipainoa ja tyypin 2 diabetesta. Kouluterveydenhuollossa tytön painoindeksiksi saatiin 35,2 kg/m 2 ja iholla todettiin acanthosis nigricans -muutoksia. Oraalisessa glukoosirasituskokeessa kapillaarinäytteiden verenglukoosiarvot olivat 5,2 6,1 7,3 mmol/l ja vastaavat insuliiniarvot 25 70 188 mu/l. Kokonaiskolesterolipitoisuus oli 4,5 mmol/l, HDL-kolesteroliarvo 1,13 mmol/l ja triglyseridipitoisuus 1,60 mmol/l. Kuukautishäiriöiden takia tehdyssä kaikututkimuksessa todettiin munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. Ravitsemusneuvonta on aloitettu. Diagnoosi on heikentynyt glukoosinsieto. Potilas 2 on 15-vuotias tyttö, jonka äidin veljellä diagnosoitiin sepelvaltimotauti 40 vuoden iässä. Ylipainon (BMI 38,2 kg/m 2 ) takia tehdyissä tutkimuksissa potilaan HbA 1c -arvo oli 9,2 % ja oraalisessa sokerirasituskokeessa jo verenglukoosin lähtöarvo oli diabeettinen, 7,8 mmol/l. Rasitusarvot olivat 12,9 ja 13,6 mmol/l. Kokonaiskolesterolipitoisuus oli 5,9 mmol/l, HDL-kolesteroliarvo 1,11 mmol/l ja triglyseridiarvo 2,75 mmol/l. Verenglukoosin paastoarvoa 7,9 mmol/l vastaava seerumin insuliinipitoisuus oli 61 mu/l. Potilaalle aloitettiin metformiinilääkitys ja annettiin ruokavalio-ohjausta. Kuuden kuukauden seurannan jälkeen BMI oli 37 kg/m 2 ja HbA 1c -arvo 7,0 %. Potilaan hoitoa jatketaan nuorisopoliklinikassa ja diagnoosi on tyypin 2 diabetes. Potilas 3 on 14-vuotias tyttö, jonka suvussa on todettu verenpaine- ja sepelvaltimotautia, hyperkolesterolemiaa, tyypin 2 diabetesta ja ylipainoa. Potilas lähetettiin lastenklinikkaan poikkeavien maksaentsyymiarvojen takia: vatsakipujen takia tehdyissä tutkimuksissa ALAT oli 203 U/ l, ASAT 159 U/l ja glutamyylitransferaasiarvo 35 U/l. Potilaan BMI oli 29 kg/m 2. Iholla todettiin acanthosis nigricans -muutoksia. Oraalisessa glukoosirasituskokeessa verenglukoosin paastoarvo oli diabeettinen, 6,5 mmol/l. Tätä vastaava seerumin insuliinipitoisuus oli 189 mu/l ja kahden tunnin verenglukoosiarvo 10,7 mmol/l, joka kapillaarinäytteestä määritettynä täyttää heikentyneen glukoosinsiedon kriteerin. Gynekologisessa kaikututkimuksessa todettiin monirakkulaiset munasarjat. Potilaalle aloitettiin metformiinilääkitys, jonka annosta suurennettiin vähitellen 500 mg:aan kolmasti päivässä. Lääkityksen aikana BMI pysytteli arvossa 29 kg/m 2, mutta HbA 1c -arvo pieneni 5,8 %:sta 5,0 %:iin. Neljän kuukauden lääketauon jälkeen BMI oli 34 kg/m 2 ja lääkehoito aloitettiin uudelleen. Seuranta jatkuu nuorisopoliklinikassa, ja paastoverinäytteen perusteella diagnoosina on tyypin 2 diabetes. Potilas 4 on 13-vuotias tyttö, jonka suvussa esiintyy tyypin 2 diabetesta. Potilaalle tehtiin ylipainon (BMI 27,4 kg/m 2 ) takia tutkimuksia, ja oraalisen glukoosirasi- Taulukko. Oraalisen glukoosirasituskokeen tulosten tulkinta (The Expert Committee on the Diagnosis and Classification of Diabetes mellitus 1999). Kokoveren glukoosipitoisuus (mmol/l) Plasman glukoosipitoisuus laskimonäyte kapillaarinäyte (mmol/l) Heikentynyt glukoosinsieto 0 ja 2 tunnin arvo < 6,1 ja 6,7 9,9 < 6,1 ja 7,8 11,0 < 7,0 ja 7,8 11,0 Diabetes 0 ja 2 tunnin arvo 6,1 ja/tai 10,0 6,1 ja/tai 11,1 7,0 ja/tai 11,1 1420 M-T Saha, ym.
tuskokeen tulos oli diabeettinen: veren glukoosipitoisuus oli 6,1 15,2 14,7 mmol/l ja vastaavat seerumin insuliinipitoisuudet 32 310 330 mu/l. HbA 1c -arvo oli 5,6 %. Kokonaiskolesteroli oli 3,6 mmol/l, HDL-kolesterolipitoisuus 1,31 ja triglyseridipitoisuus 0,40 mmol/l. Kertanäytteistä määritetty verenglukoosin paastoarvo oli 6,6 mmol/l ja tätä vastaava seerumin insuliinipitoisuus 107 mu/l. Ravitsemusneuvonta on aloitettu. Ensimmäiseksi tavoitteeksi on asetettu painonhallinta, ja diagnoosi on tyypin 2 diabetes. Potilas 5 on 11-vuotias tyttö, jonka suvussa on todettu tyypin 2 diabetesta ja hyperkolesterolemiaa. BMI oli 28,6 kg/m 2. Oraalisessa glukoosirasituskokeessa kapillaarinäytteistä saatiin verenglukoosiarvot 5,9 17,3 9,9 mmol/ l. Seerumin insuliinipitoisuuksia ei määritetty. Ravitsemusneuvonta on aloitettu ja diagnoosi on heikentynyt glukoosinsieto. Potilas 6 on kymmenvuotias tyttö, jonka suvussa esiintyy verenpainetautia, hyperkolesterolemiaa ja tyypin 2 diabetesta. Tutkimukset käynnistettiin tytön ylipainon takia; BMI oli 28 kg/m 2. Oraalisessa glukoosirasituskokeessa kapillaarinäytteiden verenglukoosiarvot olivat 5,4 8,9 8,3 mmol/l ja vastaavat seerumin insuliinipitoisuudet 36 240 330 mu/l. Kokonaiskolesterolipitoisuus oli 6,3, HDL-kolesteroliarvo 1,23 mmol/l ja triglyseridipitoisuus 2,16 mmol/l. Ravitsemusneuvonta on aloitettu ja diagnoosi on heikentynyt glukoosinsieto. Potilas 7 on 13-vuotias poika, jonka suvussa on todettu verenpainetautia, hyperkolesterolemiaa ja tyypin 2 diabetesta. Ylipainon (BMI 29 kg/m 2 ) takia tehdyissä tutkimuksissa kokonaiskolesteroliarvo oli 6,2 mmol/l ja triglyseridipitoisuus 1,62 mmol/l. Oraalisessa glukoosirasituskokeessa laskimonäytteistä määritetyt veren glukoosipitoisuudet olivat 5,2 12,1 11,4 mmol/l ja verenglukoosin paastoarvoa vastaavaksi seerumin insuliinipitoisuudeksi saatiin 118 mu/l. HbA 1c -arvo oli 5,8 %. Maksaentsyymien määritystulokset olivat poikkeavat: ALAT 158 U/l, ASAT 64 U/l ja glutamyylitransferaasi 53 U/l. Ravitsemusneuvontaa on pyritty antamaan, mutta motivaatio-ongelmien takia neuvontaa ei ole vielä onistuttu aloittamaan toivotulla tavalla. Painonnousu jatkuu ja HbA 1c -arvo on nyt 7,2 %. Metformiinihoitoa ollaan aloittamassa ja diagnoosi on tyypin 2 diabetes. Potilas 8 on 15-vuotias tyttö, jonka suvussa esiintyy verenpainetautia, hyperkolesterolemiaa ja heikentynyttä glukoosinsietoa. Hänen painonsa alkoi nousta kahdeksan vuoden iässä. Tutkimusten käynnistyessä BMI oli 32,1 kg/ m 2 ja kuukautiset olivat jääneet pois. Kokonaiskolesterolipitoisuus oli 5,3 mmol/l, HDL-kolesteroliarvo 0,89 mmol/ l, ja triglyseridiarvo 2,56 mmol/l. Oraalisessa glukoosirasituskokeessa verenglukoosiarvot olivat 6,1 10,2 9,1 mmol/l ja vastaavat insuliiniarvot 37 118 114 mu/l. Kaikututkimuksessa todettiin monirakkulaisen tyyppiset munasarjat. Potilas sai ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa, ja hänelle aloitettiin metformiinihoito. Seurannassa paino on laskenut (painoindeksi on nyt 27,3 kg/m 2 ), kuukautiskierto on säännöllistynyt ja rasva-arvot ovat pienentyneet. Metformiinihoito jatkuu. Diagnoosi on heikentynyt glukoosinsieto. Potilas 9 on 13-vuotias poika, jonka suvussa esiintyy sydän- ja verisuonisairauksia. Tutkimukset aloitettiin merkittävän ylipainon (BMI 40 kg/m 2 ) vuoksi. Perusterveydenhuollossa todettiin verenglukoosin suuri paastoarvo 6,8 mmol/l ja poikkeava tulos glukoosirasituskokeessa: kahden tunnin verenglukoosiarvo oli peräti 12 mmol/l. Lastenpoliklinikassa tehdyssä glukoosirasituskokeessa verensokeriarvot olivat 6,1 11,6 8,3 mmol/l ja vastaavat insuliinipitoisuudet 40 183 162 mu/l. Kokonaiskolesteroliarvo oli 5,3, HDL-kolesterolipitoisuus 0,95 mmol/l ja triglyseridiarvo 3,65 mmol/l. Potilas sai ravitsemusnevontaa ja häntä kannustettiin liikkumaan. Lisäksi aloitettiin metformiinihoito. Seurannan aikana paino on vähentynyt: painoindeksi on nyt 35,7 kg/m 2. Oraalisen glukoosirasituskokeen verenglukoosiarvot ovat normaalit, ja rasva-arvot ovat pienentyneet. Metformiinihoito jatkuu. Diagnoosi on heikentynyt glukoosinsieto. Potilas 10 on 15-vuotias tyttö, jonka suvussa on ilmennyt verenpaine- ja sepelvaltimotautia, hyperkolesterolemiaa ja tyypin 2 diabetesta. Hänen painonsa alkoi nousta kymmenen ikävuoden jälkeen nopeasti, ja tutkimusvaiheessa painoindeksi oli 37,5 kg/m 2. Oraalisessa glukoosirasituskokeessa verenglukoosiarvot olivat 5,9 11,2 8,8 mmol/l ja vastaavat insuliinipitoisuudet olivat 27 262 337 mu/l. Kokonaiskolesterolipitoisuus oli 5,7 mmol/l, HDL-kolesteroliarvo 1,29 mmol/l ja triglyseridipitoisuus 1,45 mmol/l. Kaikututkimuksessa todettiin monirakkulaisen tyyppiset munasarjat. Metformiinihoito aloitettiin ravitsemusneuvonnan tueksi. Seurannassa potilaan paino on alentunut; painoindeksi on nyt 34 kg/m 2. Verenglukoosiarvot ovat normaalistuneet, mutta rasva-arvot eivät ole muuttuneet. Metformiinihoito jatkuu. Diagnoosina on heikentynyt glukoosinsieto. Potilas 11 on 12-vuotias poika, jonka suvussa on todettu verenpainetautia ja tyypin 2 diabetesta. Painonnousun ja väsymyksen takia tehdyissä tutkimuksissa todettiin glukoosirasituskokeessa verenglukoosiarvot 5,8 7,9 9,3 mmol/l ja vastaavat insuliinipitoisuudet 16 33 46 mu/ l. Painoindeksi oli 21,9 kg/m 2. Ravitsemusneuvonta on aloitettu ja liikuntaa pyritään lisäämään. Diagnoosina on heikentynyt glukoosinsieto. Pohdinta Tyypin 2 diabetesta ei enää voida pitää vain aikuisten sairautena. Tämän sairauden esiintymisestä pediatrisessa ikäryhmässä on toistaiseksi tehty vain vähän epidemiologisia tutkimuksia, mutta joitakin tietoja on käytettävissä esimerkiksi Yhdysvalloista ja Italiasta (Kaufman 2002, Invitti ym. 2003). Yhdysvalloissa 1990- luvun lopulla peräti 8 45 % uusista diabetesdiagnooseista pediatrisessa ikäryhmässä koski tyypin 2 diabetesta ja suurin osa näistä lapsista ja nuorista kuului etnisiin vähemmistöihin (Libman ja Arslanian 2003). Myös Englannissa on raportoitu ensimmäisistä tyypin 2 potilaista (Eh- Uhkaako tyypin 2 diabetes myös suomalaisia lapsia? 1421
tisham ym. 2000). He ovat olleet 9 16-vuotiaita ja ylipainoisia ja kuuluneet etnisiin vähemmistöihin, kuten ensimmäiset yhdysvaltalaisetkin potilaat. Oulussa ja Tampereella diagnosoimamme potilaat ovat kaikki suomalaista alkuperää. Onkin mahdollista, että lasten heikentynyttä glukoosinsietoa ja tyypin 2 diabetesta esiintyy tulevaisuudessa entistä enemmän kaikissa väestöryhmissä. Tyypin 1 diabeteksen diagnosointi lapsuusiällä on yleensä helppoa; oireet ovat tyypillisiä ja selvään hyperglykemiaan liittyy usein ketoosi tai ketoasidoosi. Tyypin 2 diabetes on uudenlainen haaste, koska selkeät diabetekseen viittaavat oireet puuttuvat usein eikä esimerkiksi diabeettista ketoasidoosia esiinny tyypillisesti. Omat potilaamme löytyivät pääosin ylipainon perusteella käynnistetyissä selvittelyissä. Mutta jos ylipainoa ei ole, miten diagnoosiin päästään? Sukuanamneesista voi olla hyötyä: melkein kaikilla potilaillamme oli positiivinen sukuanamneesi aineenvaihduntaongelmien ja useilla jopa selvän tyypin 2 diabeteksen suhteen. Tämä havainto tehtiin myös italialaisessa tutkimuksessa (Invitti ym. 2003), ja positiivinen sukuanamneesi katsottiin lihavuuden ohella tärkeäksi tyypin 2 diabeteksen vaaratekijäksi myös yhdysvaltalaisessa aineistossa (Kaufman 2002). Näyttää siltä, että sukuanamneesi kannattaa selvittää ainakin silloin, kun lapsen suhteellinen paino tai painoindeksi alkaa nousta selkeästi yli normaalirajojen. Jos sukulaisilla esiintyy ylipainoa, tyypin 2 diabetesta, suurentuneita rasva-arvoja tai viitteitä metabolisesta oireyhtymästä, on syytä harkita verenglukoosin paastoarvon ja insuliinipitoisuuden parimäärityksiä. Jos todetaan hyperinsulinemia (viitealueella oleva verenglukoosin paastoarvo ja seerumin insuliinipitoisuus yli 20 mu/l), voidaan oraalisen glukoosirasituskokeen avulla diagnosoida heikentynyt glukoosinsieto tai tyypin 2 diabetes. Ensimmäisen vaiheen keinot puuttua tilanteeseen ovat ravitsemusneuvonta, joka tähtää koko perheen ruokailutottumusten muuttamiseen, ja liikuntaan kannustaminen. On syytä muistaa, että heikentynyt glukoosinsieto ja tyypin 2 diabetes ovat saman, vakavan ja potentiaalisesti komplikaatioita aiheuttavan taudin eri asteita. Molempien hoidossa elämäntapamuutokset ovat ensisijaisen tärkeitä. Suomalaisessa tutkimuksessa, joka koski heikentynyttä glukoosinsietoa potevia aikuisia, saavutettiin yksilöllisen ruokavalio- ja liikuntaneuvonnan avulla merkittävä väheneminen sairastuvuudessa tyypin 2 diabetekseen (Tuomilehto ym. 2001). Näitä tuloksia tulisi soveltaa, kun suunnitellaan puuttumista lasten ja nuorten ylipainon lisääntymiseen. Yhdysvaltalaisessa Diabetes Prevention Program -tutkimuksessa elämäntapamuutoksilla pystyttiin hidastamaan tyypin 2 diabeteksen etenemistä ja elämäntapojen muuttaminen todettiin myös diabeteksen estossa tehokkaammaksi keinoksi kuin metformiinihoito (Kaufman 2002). Tyypin 2 diabeteksen lääkehoidossa on lasten ja nuorten osalta eniten kokemuksia metformiinista. Myös osa omista potilaistamme sai sitä. Tutkittua tietoa metformiinin tehosta ja turvallisuudesta lapsipotilailla on kuitenkin erittäin vähän, ja siksi tämän lääkkeen käyttöä tulee harkita tarkoin. Metformiinihoitoa tyypin 2 diabeteksessa on toistaiseksi arvioitu ainoastaan yhdessä satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa, jossa potilaat olivat 10 16-vuotiaita. Metformiiniryhmän potilailla glukoositasapaino parani merkitsevästi enemmän kuin lumeryhmässä ja haittavaikutuksia esiintyi suunnilleen saman verran kuin aiemmissa aikuispotilailla tehdyissä tutkimuksissa (Jones ym. 2002). Hiljattain tehdyssä lumekontrolloidussa tutkimuksessa metformiinilääkityksellä saavutettiin samanaikainen veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuden pieneneminen sellaisilla ylipainoisilla nuorilla, joilla oli hyperinsulinemia ja tyypin 2 diabetesta sairastava lähisukulainen (Freemark ja Bursey 2001). Näiden tulosten perusteella metformiinilla voisi olla käyttöä myös pyrittäessä ehkäisemään tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joiden riski saada tämä tauti on lisääntynyt. Metformiinin käyttöä rajoittavat gastrointestinaaliset haittavaikutukset, ja niitä esiintyi omillakin potilaillamme. Metformiinilääkitys rajoittuneekin lapsilla ja nuorilla erityistapauksiin, esimerkiksi sellaisiin tyypin 2 diabetesta sairastaviin potilaisiin, joiden elämäntapoja ei onnistuta muuttamaan toivotulla tavalla. Lääkityksestä näyttäisi- 1422 M-T Saha, ym.
vät omien kokemustemme perusteella hyötyvän myös ne ylipainoiset tytöt, joilla todetaan monirakkulaiset munasarjat ja glukoosiaineenvaihdunnan poikkeavuus. Kontrolloitujen lisätutkimusten tarve on kuitenkin molempien potilasryhmien osalta ilmeinen. Lopuksi Tyypin 2 diabetesta ja heikentynyttä glukoosinsietoa on todettavissa selkeästi myös suomalaisilla lapsilla ja nuorilla. Lastenlääkäreiden ja terveyskeskuslääkäreiden on syytä olla tästä tietoi- sia ja pyrkiä löytämään ne potilaat, joiden glukoosiaineenvaihdunnassa esiintyy poikkeavuutta ja joita uhkaa varhainen sairastuminen tyypin 2 diabetekseen. Ylipainoisten lasten ja nuorten sukuanamneesin tarkistaminen on tärkeää, ja harkinnan mukaan tutkimuksia jatketaan oraalisella glukoosirasituskokeella. Paikallisesti kannattaa selvittää yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa. Perheen elämäntapojen ja ruokailutottumusten kartoitus, ohjaus tarvittaviin muutoksiin ja jatkoseuranta järjestynevät luontevimmin lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Kirjallisuutta Ehtisham S, Barrett TG, Shaw NJ. Type 2 diabetes mellitus in UK children an emerging problem. Diabet Med 2000;17:867 71. Freemark M, Bursey D. The effects of metformin on body mass index and glucose tolerance in obese adolescents with fasting hyperinsulinemia and a family history of type 2 diabetes. Pediatrics 2001;107:e55. Invitti C, Guzzaloni G, Gilardini L, Morabito F, Viberti G. Prevalence and concomitants of glucose intolerance in European obese children and adolescents. Diabetes Care 2003;26:118 24. Jones KL, Arslanian S, Peterokova VA, Park JS, Tomlinson MJ. Effect of metformin in pediatric patients with type 2 diabetes. Diabetes Care 2002;25:89 94. Kaufman FR. Type 2 diabetes mellitus in children and youth: a new epidemic. J Pediatr Endocrinol Metab 2002;15:737 44. Kautiainen S, Rimpelä A, Vikat A, Virtanen SM. Secular trends in overweight and obesity among Finnish adolescents in 1977 1999. Int J Obes Retal Metab Disord 2002;26:544 52. Libman I, Arslanian S. Type 2 diabetes in childhood: The American perspective. Horm Res 2003;59(Suppl 1):69 76. Ogden CL, Flegal KM, Carroll MD, Johnson CL. Prevalence and trends in overweight among US children and adolescents, 1999 2000. JAMA 2002;288:1772 3. Rossner S. Obesity: the disease of the twenty-first century. Int J Obes Relat Metab Disord 2002;26(Suppl) 4:S2 S4. The Expert Committee on the Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus. Report of the Expert Committee on the Diagnosis and Classification of Diabetes mellitus. Diabetes Care 1999;22(Suppl 1):S5 S19 Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG, ym. for the Finnish Diabetes Prevention Study Group. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343 50. Uusitupa M. Liikunta ja ruokavalio ovat metabolisen oireyhtymän täsmähoitoa. Duodecim 2001;117:621 30. MARJA-TERTTU SAHA, LT, erikoislääkäri, apulaisopettaja marja-terttu.saha@uta.fi Tampereen yliopiston lääketieteen laitos 33014 Tampereen yliopisto ja TAYS:n lastenklinikka PL 2000, 33521 Tampere PÄIVI KESKINEN, LT, erikoislääkäri Tampereen yliopiston lääketieteen laitos 33014 Tampereen yliopisto ja TAYS:n lastenklinikka PL 2000, 33521 Tampere RIITTA VEIJOLA, LT, erikoislääkäri, apulaisopettaja PÄIVI TAPANAINEN, dosentti, osastonylilääkäri OYS:n lasten ja nuorten sairaala PL 23, 90029 OYS ja Oulun yliopiston lastentautien klinikka PL 5000, 90014 Oulu Uhkaako tyypin 2 diabetes myös suomalaisia lapsia? 1423