LUONTOSELVITYS Julkinen versio 101002915 18.9.2017 MONDO MINERALS B.V. BRANCH FINLAND
Sisältö 1 JOHDANTO... 1 1.1 Selvitykset... 2 1.2 Lähtötiedot... 3 2 LIITO-ORAVASELVITYS... 3 2.1 Yleistä liito-oravasta... 3 2.2 Selvitysmenetelmät... 3 2.3 Tulokset... 3 2.4 Vaikutukset... 5 3 KASVILLISUUSSELVITYS... 5 3.1 Selvityksen toteutustapa... 5 3.2 Kasvillisuuden yleiskuvaus... 5 3.3 Suojeltavat ja monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet... 6 3.4 Vaikutukset kasvillisuuteen... 10 4 SUDENKORENTOSELVITYS... 10 4.1 Yleistä sudenkorennoista... 10 4.2 Selvitysmenetelmät... 11 4.3 Tulokset... 11 4.4 Vaikutukset... 14 5 VIITTEET... 15 LIITE 1. Kaivosvesiputken luontohavainnot, vain viranomaiskäyttöön Kannen kuva: Kaivosvesiputki sijoittuu Savirannantien varteen, kuva Rykölän kohdalta. Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen, FM biologi William Velmala, FM biologi maastotyöt, raportointi maastotyöt, raportointi Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Elektroniikkatie 13 90590 OULU e-mail: etunimi.sukunimi@poyry.com
1 1 JOHDANTO Mondo Minerals B.V. Branch Finland on jättänyt Paltamossa sijaitsevan Mieslahden kaivoksen ympäristö- ja vesilupahakemuksen vuonna 2015. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 7.3.2017 pyytänyt täydentämään hakemusta (PSAVI/3365/2014). Hakijan on selvitettävä lummelampi- ja täplälampikorentojen esiintyminen rakentamisaikaisten vesipäästöjen vaikutusalueella ja mahdollisella kaivosvesiputken rantautumisalueella Pitkänperänlahdessa. Lisäksi hakija on 18.12.2016 lausunnoista, muistutuksista ja mielipiteistä antamassaan vastineessa ilmoittanut kartoittavansa maastokaudella 2017 kaivosvesiputken alueelta liito-oravan elinpiirit sekä kasvillisuuden ja luontotyypit. Hankealue sijaitsee Paltamon kunnassa noin 10 kilometriä Paltamon keskustasta kaakkoon (Kuva 1-1). Suunniteltu kaivosvesiputki sijoittuu Savirannantien eteläpuolelle ja se rantautuu vesialueelle Säynäjäniemen kohdalla. Putkilinjan pituus on 3,5 km, sen asentamiseen tarvittava vyöhyke on 10 m. Tämä luontoselvitys on laadittu Mieslahden kaivoksen ympäristö- ja vesilupahakemuksen täydennystä varten Pöyry Finland Oy:n toimesta. Hankealueelle on tehty luontoselvityksiä maastokautena 2017. Kuva 1-1. Hankealueen sijainti.
1.1 Selvitykset 101002915 2 Hankealueelle tehdyt luontoselvitykset on koottu taulukkoon (Taulukko 1-1). Maastossa selvitetyt alueet on esitetty kartalla (Kuva 1-2). Taulukko 1-1. Alueelle tehdyt maastoselvitykset. luontoselvitys liito-orava luontotyyppi- ja kasvillisuus sudenkorennot maastokäynnit 26.5.2017 (FM biologi Ella Kilpeläinen) 7.7.2017 (FM biologi Ella Kilpeläinen) 8.7.2017 (FM biologi William Velmala) Kuva 1-2. Kaivosvesiputken linjaus ja maastossa selvitetyt alueet.
1.2 Lähtötiedot 101002915 3 Uhanalaisten lajien esiintymätiedot tarkistettiin valtion ympäristöhallinnon ylläpitämästä Eliölajit-tietojärjestelmästä (Kainuun ELY-keskus 2.6.2017/Marja Hyvärinen). 2 LIITO-ORAVASELVITYS 2.1 Yleistä liito-oravasta Liito-orava suosii iäkkäitä yhtenäisiä kuusikkoja, mutta tarvitsee elinpiirilleen myös lehtipuustoa (haapa, koivu ja leppä) sekä kolopuita. Lajin esiintymisen kannalta keskeistä on metsäkuvioiden yhtenäisyys sekä kuvioiden välisten kulkuyhteyksien säilyminen. Tyypillisiä lajin esiintymispaikkoja ovat puronvarsikuusikot sekä peltojen reunametsät (Hanski ym. 2001). Liito-oravan levinneisyyden painopiste on Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisrajan kulkiessa noin Oulu Kuusamo -linjalla. Liito-oravaa esiintyy hankealueella. Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Liukko ym. 2016) liito-orava kuuluu luokkaan silmälläpidettävä (NT, Near Threatened). Lisäksi liito-orava on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu (LsL 1096/96) ja Suomen kansainvälinen vastuulaji. Luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia. Levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan (Ympäristöministeriö 2017, Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö 2004). 2.2 Selvitysmenetelmät 2.3 Tulokset Liito-oravan potentiaalisia elinympäristöjä kartoitettiin kaivosvesiputken linjauksen alueelle 26.5.2017 tehdyllä maastokäynnillä. Linjauksen alue tutkittiin noin 50 m levyiseltä vyöhykkeeltä. Myöhäisestä keväästä johtuen varjoisimmilla paikolla oli vielä lunta. Maastoselvityksen aikaan sää oli poutainen ja pääosin aurinkoinen. Selvitys on tehty liito-oravan kartoitusohjeiden mukaisesti (Nieminen ym. 2017, Sierla ym. 2004) papanakartoitusmenetelmää hyödyntäen. Maastossa etsittiin papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden alta, huomiota kiinnitettiin erityisesti suurikokoisiin kuusiin ja haapoihin. Lisäksi tarkkailtiin kolopuita ja risupesiä. Kaivosvesiputken lähistöltä on tiedossa olevia liito-oravahavaintoja ELYn tietojärjestelmän mukaan. Putkilinjauksen lähimmät havainnot on tehty vuonna 2012. Selvitetyltä alueelta ei tehty havaintoja liito-oravan papanoista tai havaittu pesäpaikkoja. Kaivosvesiputken alueella arvioitiin olevan kaksi liito-oravalle potentiaalista aluetta, jotka on esitetty viranomaiskäyttöön osoitetulla kartalla. Säynäjäniemen rannan tuntumassa on tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa on seassa lehtipuustoa mm. isoja haapoja (Kuva 2-1). Ranta-alue on lehtipuuvaltaista lehtomaista rantametsää. Alueella havaittiin oravan syönnöksiä, mutta ei merkkejä
4 liito-oravasta. Lähistöllä noin 200 metrin etäisyydellä on kaksi tiedossa olevaa liitooravahavaintoa. Kuva 2-1. Putkilinjan rantautumiskohdan lehtomaista rantametsää, jonka takana liitooravalle potentiaalinen kuusikko. Kuva keväällä (vasen) ja kesällä (oikea). Toinen potentiaalinen liito-oravan elinympäristö on Siimeksen kohdalla Antinsuolta tulevan puron / ojan varressa (Kuva 2-2). Alueelta on v. 2012 tehty papanahavaintoja kuusen juurelta. Havaintopisteeltä on matkaa putken linjaukselle 35 metriä. Tältä kohtaa, tai muualtakaan rajatun kuvion alueelta ei havaittu merkkejä liito-oravasta. Kuva 2-2. Liito-oravalle potentiaalinen elinympäristö Antinsuolta tulevan puron länsipuolella.
2.4 Vaikutukset 101002915 5 Kaivosvesiputki sijoittuu Savirannantien varteen. Putken vaatiman puustosta vapaan alueen leveys on noin 10 metriä. Tällä alueella, eikä välittömästi sen läheisyydessä ole havaintoja liito-oravasta tai sen pesäpaikoista. Vanhojen havaintotietojen perusteella liito-orava kulkee nykyiselläänkin Savirannantien yli. Liito-orava pystyy liitämään jopa 70 metrin matkan, joten kaivosvesiputken vaatiman puustosta vapaan vyöhykkeen lisäys tien varteen ei estä liito-oravaa liitämästä tien yli. 3 KASVILLISUUSSELVITYS 3.1 Selvityksen toteutustapa Kasvillisuusselvityksen tarkoituksena oli selvittää kaivosvesiputken alueen luonnon yleispiirteet ja luonnonarvojen kannalta huomioitava kohteet. Suunnitellun kaivosvesiputken linjaus tutkittiin koko matkaltaan noin 30 metrin levyiseltä vyöhykkeeltä. Kasvillisuutta tarkkailtiin jo toukokuussa tehdyn liito-oravaselvityksen yhteydessä. Erityistä huomiota kiinnitettiin seuraaviin kohteisiin: vesilain 2:11 kohteet metsälain 10 :n mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt luonnonsuojelulain 29 :n luontotyypit uhanalaiset luontotyypit (Raunion ym. v. 2008 mukaan), hankealue sijoittuu tämän luokittelun mukaan Etelä-Suomen alueelle muut selkeät luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet kuten harjumuodostumat ja luonnontilaiset suot uhanalaisten ja huomioitavien lajien esiintymät 3.2 Kasvillisuuden yleiskuvaus Kaivosvesiputkilinjauksen varrella metsät ovat suurimmaksi osaksi talouskäytössä ja alueella on useita hakkuita ja taimikoita. Pääosin metsät ovat kuivahkoja tai tuoreita kankaita, joiden kenttäkerroksessa esiintyy kasvillisuustyypille tyypillisiä lajeja kuten varpuja. Mäntyvaltaiset metsät ovat variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kuivahkoja kankaita ja kuusivaltaiset metsät taas puolukka-mustikkatyypin (VMT) tuoreita kankaita (Kuva 3-1). Muutamalla kohdalla linjauksen alueella on lehtomaisia metsäkurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyypin (GOMT) kankaita mm. putken rantautumiskohdassa (Kuva 2-1), Siimeksen kohdalla (Kuva 3-2) sekä kahden puron / ojan varsilla. Lehtomaisten kankaiden pääpuuna on kuusi, mutta lehtipuita (koivu, haapa, pihlaja, leppä) kasvaa runsaasti sekapuuna, lisäksi esiintyy pensaita mm. kataja ja pajut. Kenttäkerrosta vallitsevat ruohomaiset lajit kuten metsäkurjenpolvi, lillukka, mesiangervo ja metsäalvejuuri.
6 Kuva 3-1. Putkilinjan varren taimikkoa (vasen) ja tuoretta kangasta (oikea). Avoimemmilla alueilla, kuten linjauksen alussa olevan sähkölinjan alla, kasvaa korkearuohoista kasvillisuutta kuten mesiangervo, metsäkurjenpolvi, maitohorsma, koiranputki, ojakellukka (Kuva 3-2). Putkilinjaus kulkee noin 130 metriä Antinmäki- Kylmänpuro-Hevossuo Natura-alueella, joka tältä kohtaa on nuorta koivua ja mäntyä kasvavaa lettokorpea (Kuva 3-6). Kuva 3-2. Putkilinjauksen alkupäässä on avointa niittymäistä kasvillisuutta (vasen). Lehtomaista kangasta linjauksen lähistöllä Siimeksen kohdalla (oikea). 3.3 Suojeltavat ja monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet Selvitysalueella esiintyy runsaasti valkovuokkoa, jota havaittiin kukkivana liitooravaselvityksen yhteydessä toukokuussa 2017. Lajia esiintyi niin lehtomaisissa kankaissa kuin tienvarrella ojanpenkalla molemmilla puolilla Savirannantietä. Havainnot on esitetty kartalla (liite 1, vain viranomaiskäyttöön). Valkovuokko on Kainuussa rauhoitettu, lisäksi laji on alueellisesti uhanalainen alueella 3b, johon selvitysalue kuuluu. Rauhoitetun lajin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Lähimmät havainnot huomioitavista kasvilajeista Eliölajit tietojärjestelmän mukaan ovat musta-apilasta ja tikankontista. Lajien suojelustatus on esitetty alla taulukossa
7 (Taulukko 3-1). Musta-apilaa on havaittu vuonna 2011 Savirannantien eteläpuolisesta ojasta. Tikankontin lähin esiintymä sijoittuu Savirannantien pohjoispuolelle noin 50 metrin etäisyydelle putkilinjasta. Laji on havaittu viimeksi vuonna 2004. Kumpaakaan lajia ei havaittu näiltä paikoilta heinäkuun 2017 maastokäynnillä. Sen sijaan Savirannantien pohjoispuolelta tehtiin havainto rauhoitetusta valkolehdokista. Lajihavainnot on esitetty kartalla (liite 1, vain viranomaiskäyttöön). Taulukko 3-1. Kaivosvesiputken alueella sen lähistöllä havaitut uhanalaiset ja huomioitavat putkilokasvit. Laji Valtak. RT Rauh. DIR. Havaintovuosi Cypripedium calceolus tikankontti NT x x 2004 Trifolium spadiceum musta-apila NT x 2011 Anemone nemorosa valkovuokko LC x x 2017 Plantanthera bifolia valkolehdokki LC x 2017 valtak. = valtakunnallinen uhanalaisuus (Rassi ym. 2010; NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä); RT = alueellisesti uhanalainen (3b); rauh. = rauhoitettu; DIR. = luontodirektiivin liitteen IVb laji. Kuva 3-3. Valkolehdokki (vasen) ja valkovuokko (oikea), kuvassa taustalla leskenlehteä. Putkilinjauksen puolessa välissä olevan Antinsuolta alkunsa saavan puron varsi voidaan lukea metsälain mukaiseksi arvokkaaksi elinympäristöksi (Kuva 3-4). Alueella on havaittavissa kevättulvan vaikutus. Puron varsi on lehtomaista kangasta, jossa kasvaa mm. valkovuokko, mesiangervo, metsäkorte, metsäkurjenpolvi, kielo ja metsäalvejuuri (Kuva 3-5).
8 Kuva 3-4. Antinsuolta alkunsa saavan puron varsi on metsälain mukainen arvokas elinympäristö.
9 Kuva 3-5. Antinsuolta laskevan puron varsi keväällä ja kesällä kuvattuna. Putkilinjaus sijoittuu noin 130 metriä Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuo Natura-alueen Mölkän osa-alueelle. Tällä kohtaa on tiheää nuorta mäntyä ja koivua kasvavaa lettokorpea (Kuva 3-6). Kenttäkerroksen kasvillisuudessa esiintyy mm. mesiangervo, metsäkurjenpolvi, ojakellukka, korpikastikka, lillukka ja kultapiisku. Sammalista esiintyy mm. heterahkasammal, kultasammal sekä kampasammal. Kuva 3-6. Natura-alueella tien läheisyydessä kasvaa tiheästi nuorta koivua ja mäntyä. Kauempana tiestä puusto väljenee ja kasvillisuus ilmentää lettokorven piirteitä.
3.4 Vaikutukset kasvillisuuteen 101002915 10 Kaivosvesiputkilinjan vaatima kasvillisuudesta vapaa vyöhyke on noin 10 metriä, jolta poistetaan puusto. Putken asennusta varten kaivetaan ojamainen ura. Putken asennuksen jälkeen paikalta kaivetut maat sijoitetaan takaisin kaivu-uraan. Paikalla ollut kenttäkerroksen kasvillisuus palautuu entiselleen. Linjauksen aluetta pidetään puustosta vapaana, joka lisää tien varren reunavyöhykettä. Kaivosvesiputken linjauksen alue on pääosin tavallista talouskäytössä olevaa metsää. Putken kaivaminen ei vaikuta tavanomaiseen kasvilajistoon. Vaikutukset linjauksen alueella oleviin huomioitaviin kohteisiin on käsitelty seuraavaksi. Putkilinjan alueella esiintyy runsaasti rauhoitettua valkovuokkoa. Lajia esiintyy myös Savirannantien pohjoispuolella sekä muualla Pitkänperän ja Mieslahden alueella. Esiintymiä jää putkilinjan alle. Kaivutöiden yhteydessä pyritään pitämään pintakerroksen maa-aines erillään ja sijoittamaan ne kaivetun uran päälle, jolloin valkovuokko voi kasvaa entisellä paikallaan. Valkovuokon osalta hankkeelle laaditaan erillinen poikkeuslupahakemus. Mahdollinen musta-apilan esiintymä on myös vaarassa jäädä putkilinjan alle. Laji palautuu todennäköisesti takaisin putken asennuksen jälkeen. Valkolehdokin ja tikankontin esiintymälle ei aiheudu vaikutuksia, koska ne sijoittuvat tien pohjoispuolelle. Putkilinjalle sijoittuu kaksi puroa/ojaa, näiden kohdalla putki porataan uoman ali. Toinen alitus on Antinsuolta tuleva puro, jonka ympäristö on metsälain mukainen kohde. Toinen alitus on putkilinjauksen alkuosalle sijoittuva oja, joka ei ole luonnontilainen. Poraaminen ei vaikuta vesiuoman rakenteeseen tai sen lajistoon. Puustoa poistetaan saman levyiseltä vyöhykkeeltä kuin muualtakin. Vaikutukset Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuo Natura-alueen Mölkän osa-alueelle ovat samanlaiset kuin muuallakin, puuston poisto lisää reunavaikutusta, mutta kenttäkerroksen lajisto palautuu putken asentamisen jälkeen. Tarkemmin vaikutuksia Naturaalueen suojeluperusteille arvioidaan erikseen laadittavassa Natura-arvioinnissa. Kokonaisuudessa kaivosvesiputken vaikutukset kasvillisuuteen maa-alueella jäävät vähäisiksi ja lyhytaikaisiksi. 4 SUDENKORENTOSELVITYS 4.1 Yleistä sudenkorennoista Suomessa on tavattu kaikkiaan reilut 60 sudenkorentolajia. Vuoden 2010 uhanalaisarviossa (Rassi ym. 2010) vain yksi sudenkorentolaji, kääpiötytönkorento, arvioitiin uhanalaiseksi (luokka EN, erittäin uhanalainen). Suomessa esiintyvistä sudenkorentolajeista kuusi kuuluu Euroopan Unionin luontodirektiivin (Neuvoston direktiivi 92/ 43/ETY, liite IV(a)) mukaisiin ns. tiukan suojelun lajeihin, ja sitä myöten ne ovat Suomessa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Nämä lajit ovat idänkirsikorento, viherukonkorento, kirjojokikorento, sirolampikorento, lummelampikorento ja täplälampikorento. Niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti lisääntymiskauden aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. (Ympäristöministeriö 2013)
4.2 Selvitysmenetelmät 101002915 11 Kartoitus tehtiin 8.7.2017. Selvitys tehtiin klo 9 17 välillä ja otollisessa säässä: selvityksen aikaan tuuli oli heikkoa (3 4 m/s) ja pilvisyys 2/8 (osuus pilviä taivaalla). Lämpötila oli kartoituksen aikaan +19 22 C. Sudenkorentoja havainnoitiin kiertelemällä niiden potentiaalisimpia elinympäristöjä (Kuva 4-1) kumiveneellä ja Mieslahden Pitkänperän pohjukassa myös rantoja pitkin kävellen. Havainnointi painottui nimenomaan lampikorentolajeille potentiaalisiksi lisääntymisalueiksi arvioiduille vesi- ja ranta-alueille, joten näillä kohteilla vietettiin selvästi enemmän aikaa kuin muualla. Havainnoinnissa käytettiin apuna kiikareita (Swarovski EL 10x42) ja digitaalista järjestelmäkameraa teleobjektiivin kanssa (Nikon D7200, Nikkor 300mm f4 PF + 1,4x telejatke). Selvityksessä keskityttiin etsimään siro-, lumme- ja täplälampikorentoja, eikä kaikkia selvityksen yhteydessä havaittuja muita korentoja siten yritetty määrittää eikä yksilömääriä laskea systemaattisesti. Kaikki vastaan tulleet lajit pyrittiin kuitenkin tunnistamaan. Maastoselvityksen teki biologi (FM) William Velmala. Kuva 4-1. Lummelampikorento esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa rehevillä pikkujärvillä ja lammilla, joilla kasvaa lummetta ja ulpukkaa. Lummelampikorentoja ei juuri tapaa vesistöjen rannoilta tai kuivalta maalta, vaan ne viihtyvät kaukana rannasta, kelluslehtisten kasvien kasvupaikoilla. Kuvat William Velmala 8.7.2017. 4.3 Tulokset Työn tarkoitus oli selvittää esiintyykö Mieslahden Pitkänperän alueella (Kuva 1-2) EU:n luontodirektiiviin kuuluvia sudenkorentolajeja. Selvityksessä havaittiin 40 50 lummelampikorentoa, joten laji on selvästikin runsas Pitkänperän alueella. Alueella havaittiin useita parittelevia lummelampikorentoja (Kuva 4-4). Selvitysalue ja lummelampikorennon lisääntymisalueet on rajattu kartoille kuvissa Kuva 4-2 ja Kuva 4-3. Muualla selvitysalueella ja esimerkiksi suunnitellun kaivosvesiputken rantautumisalueella ei ole lummelampikorennolle tai muille lampikorennoille soveltuvaa habitaattia.
12 Kuva 4-2. Mieslahden vesistövaikutusten aluerajaus ja lummelampikorennon lisääntymisalue Pitkänperälahdessa. Peruskarttarasteri MML 09/2017.
13 Kuva 4-3. Lummelampikorennon lisääntymisalue Pitkänperälahdessa. Ortoilmakuva MML 09/2017. Selvityksessä ei havaittu muita suojelullisesti huomionarvoisia lajeja (uhanalaiset, EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) ja rauhoitetut lajit). Muut EU:n luontodirektiivissä mainitut lampikorennot ovat helposti tunnettavia lajeja ja kaikki selvitysalueella olevat potentiaaliset näiden lajien lisääntymisympäristöt kartoitettiin hyvissä sääolosuhteissa ja sudenkorentojen aktiivisuuden kannalta oikeaan vuorokauden- ja vuodenaikaan (myös muiden korentolajien aktiivisesta esiintymisestä päätellen). Niinpä selvitystarkkuuden voidaan katsoa olevan hyvä ja onkin todennäköistä, että siro- ja täplälampikorentoa ei esiinny selvitysalueella.
14 Selvityksessä havaittiin 10 muuta sudenkorentolajia, vaikka muita lajeja ei aktiivisesti etsitty/määritetty. Kaikki havaitut lajit on listattu taulukossa Taulukko 4-1. Taulukko 4-1. Selvitysalueella havaitut sudenkorenlajit (yhteensä 11 lajia) ja niiden suojeluluokitus; EU = EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. Laji Sirokeijukorento Keihästytönkorento Sirotytönkorento Isotytönkorento Vaskikorento Välkekorento Ruskoukonkorento Ruskohukankorento Pikkulampikorento Isolampikorento Lestes sponsa Coenagrion hastulatum Coenagrion pulchellum Erythromma najas Cordulia aenea Somatochlora metallica Aeshna grandis Libellula quadrimaculata Leucorrhinia dubia Leucorrhinia rubicunda Suojelu Lummelampikorento Leucorrhinia caudalis EU Kuva 4-4. Parittelevat lummelampikorennot Mieslahdella 8.7.2017. William Velmala. 4.4 Vaikutukset Lummelampikorennon lisääntymispaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (LsL 49 ). Vesien johtaminen kaivosalueelta Mieslahteen saattaa teoriassa muuttaa vesistön olosuhteita siten, että toiminnan vaikutuksia lummelampikorentoon on tarkasteltava. Veden laadun heikkeneminen esimerkiksi kiintoainekuormituksen takia saattaa heikentää vesistöä lummelampikorennon lisääntymisalueena. Vedessä elävät
5 VIITTEET 101002915 15 sudenkorentojen toukat ovat alttiita mahdollisille veden laadun muutoksille, etenkin veden samentumiselle tai talviaikaiselle happikadolle. Hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukaan kaivoshankkeen rakentaminen on vaiheistettu viiteen (I V) vaiheeseen rakentamisaikaisten päästöjen hallitsemiseksi. Kiintoainepäästöä Pitkänperään voi syntyä rakentamisvaiheen alussa lyhyenä aikana, jolloin kaivosvesiputki ei ole vielä toiminnassa. Pumppaamo ja kaivosvesiputki rakennetaan valmiiksi ensimmäisinä rakentamistoimenpiteinä, jolloin käytännössä lähes kaikki rakentamisaikaisetkin työmaa-alueiden vedet kootaan altaaseen ja johdetaan kaivosvesiputkeen. Luonnontilaisina pysyvät vedet pidetään erillään työmaa-alueiden vesistä ja johdetaan nykyistä reittiä Pitkänperään. Mikäli putkeen ja Pitkänperään johdettavien vesien laatu ei vastaa tavoitetasoa, se varmistetaan kemikaalikäsittelyllä. Rakentaminen ajoitetaan tulvakausien ulkopuolelle huuhtoumien hallitsemiseksi. Rakentamisen alkuvaiheen jälkeen ja kaivostoiminnan aikana kiintoaine- tai muutakaan päästöä Pitkänperään ei tule lainkaan. Kaivosvesiputken purkupaikka on viety kauas rannasta ja kaivosvesiputken rantautumispaikka sijaitsee myös etäällä lummelampikorennon lisääntymishabitaatista. Purkupaikasta ja kaivosvesiputken rantautumispaikasta on noin 1,5 1,6 km selvityksessä rajatun lummelampikorennon lisääntymisalueen lähimmälle reunalle. Suuren etäisyyden vuoksi kaivosvesien purkaminen Mieslahteen ei todennäköisesti heikennä lummelampikorennon lisääntymisaluetta. Veden laatu ei toiminnan myötä heikkene siinä määrin, että haittavaikutuksia voisi aiheutua 1,5 kilometrin päässä sijaitsevalle lisääntymisalueelle, eivätkä rakentamistoimenpiteet kohdistu lisääntymisalueen ranta-alueille. Hanski, I., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä A. 2001. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. 130 s. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I.K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M & Pitkänen, J. 2016. Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 p. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 1992. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö 2004. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro Ym4/501/2003. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017. Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017: 1 278. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
16 Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. ja Nironen, M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö sarja, nro 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 2004. 113 s. Terhivuo T., henkilökohtainen tiedonanto. Teoksessa Sierla ym. (2004). Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö sarja, nro 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 2004. 113 s. Ympäristöministeriö 2013. EU:n luonto ja lintudirektiivit. http://www.ym.fi/fi- FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Lajien_suojelu/EUn_lintu_ja_luontodirektiivit. www-dokumentti. (päivitetty 19.5.2016, viitattu 1.9.2017) Ympäristöministeriö 2017. Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Kirje, YM1/501/2017