Vastaanottaja Keski-Suomen ELY-keskus Asiakirjatyyppi Liito-oravaselvitys Päivämäärä 23.5.2016 PALOKANORREN LIITO-ORAVASELVITYS
1 Tarkastus 19.5.2016 Päivämäärä 23.5.2016 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Niina Onttonen Satu Rajava Keski-Suomen ELY-keskus Kuvaus Jyväskylän Palokanorren liito-oravaselvitys 2016 Viite 1510026252
2 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Liito-oravan ekologia ja huomionarvoisuus 1 2.1 Luokitukset 1 2.2 Elinympäristöt 1 3. Inventointimenetelmä 2 3.1 Epävarmuustekijät 2 4. Lähtötiedot 3 4.1 Selvitysalueen yleiskuvaus ja rajaus 3 5. Liito-oravainventoinnin tulokset 4 5.1 Papanahavainnot 4 5.2 Liito-oravan elinympäristön ydinalue 6 5.3 Muut selvitysalueen osat ja kulkuyhteydet 7 6. Johtopäätökset 8 Lähdekirjallisuus 9
1 1. JOHDANTO Jyväskylän Palokassa sijaitsevalle Palokanorren alueelle laaditaan tiesuunnitelmaa. Alueelta on tiedossa vanha liito-oravan elinympäristö. Työn tarkoituksena on selvittää liito-oravan esiintymistä kyseisellä alueella sekä tarkistaa elinpiirin rajaus ja kulkuyhteydet. Työn tilaajana on Keski-Suomen ELY-keskus yhteyshenkilönä Kari Komi. Liito-oravakartoituksen maastotyöt ja raportoinnin toteutti ekologi FM Niina Onttonen ja yhteyshenkilönä on toiminut Satu Rajava Ramboll Finland Oy:stä. 2. LIITO-ORAVAN EKOLOGIA JA HUOMIONARVOISUUS Liito-orava (Pteromys volans, NT) on taigametsien laji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Vuoden 2006 selvityksen mukaan (Hanski ym. 2006) liito-oravan nykyinen kanta Suomessa oli noin 143 000 naarasta ja levinneisyyden painopiste on eteläisessä osassa maata. Tärkein syy liito-oravan vähenemiseen on sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut ja liito-oravalle soveltuvan metsäpinta-alan väheneminen. 2.1 Luokitukset Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisuustarkastelussa (2015) liito-orava on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi (NT); liito-oravan kohdalla luokitus perustuu kannan taantumiseen. Laji on luontodirektiivin liitteissä II ja IV (a) mainittu laji 1 sekä rauhoitettu koko maassa. Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan lisäksi, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2004 antaman ohjeen mukaan liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. 2.2 Elinympäristöt Liito-orava suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravintokohteiksi ja kolopuita tai muita pesäpaikkoja. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia, leppää ja koivua. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Liito-oravan reviirit ovat usein kallioiden juurilla, pienvesien varsilla ja rinteissä. Vanhojen sekametsien puuttuessa liito-orava suosii peltojen reunametsiä, vesistöjen rantametsiä ja pihapiirien puustoa. Liito-oravan pääravintopuu on haapa ja leppä, mutta myös koivu ja raita kelpaavat ravinnoksi. Liito-orava pesii mielellään tikan tekemässä haavankolossa, oravan tekemässä kuusen risupesässä tai pöntössä. Liito-orava käyttää vuoden aikana keskimäärin 3-8 pesäpaikkaa. Aikuisen liito-oravanaaraan elinpiiri on yleensä kooltaan 4-10 hehtaaria, koiraan keskimäärin 60 hehtaaria. Yhden koiraan elinpiirissä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Reviirillä on usein 1-3 ydinaluetta, jotka saattavat olla 100-200 metrin päässä toisistaan; näillä ydinalueilla liito-oravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevatkin. Ydinalueet ovat usein haapa- ja leppävaltaisia reheviä lehtolaikkuja, joilla on sekä ravinto- että kolopuita ja myös sopivaa suojapuustoa näiden välillä. Liito-oravan ydinalueet ovat kokonaisuudessaan luonnonsuojelulain 49 tarkoittamia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-orava liitää ihopoimunsa varassa puusta toiseen ja pystyy liitämään n. 20-30 metriä leveiden aukkojen yli, riippuen puuston korkeudesta. Yli 40 metriä leveät aukeat alkavat muodostaa esteitä liito-oravan liikkumiselle. Maassa liikkumista laji pyrkii välttämään. Liito-oravan elinmahdollisuuksia turvaamisessa on tärkeää pesäpaikkojen ja ravintopuiden säilyttämisen lisäksi huomioida lajille soveltuvat biotoopit sekä kulkureitit niin, että ne muodostavat 1 Liite II: yhteisön tärkeinä pitämät eläin ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoittava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000-verkosto) ja liite IV: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua; lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen kiellettyä.
yhtenäisen verkoston. Populaation eri yksilöiden elinpiirit eivät saa joutua eristyksiin ja poikasille tulee taata reitit uusille elinpiireille. 3. INVENTOINTIMENETELMÄ Liito-oravan esiintymistä alueella kartoitettiin etsimällä lajin ruokailu- ja pesimäpaikoiksi sopivien puiden ja puuryhmien alta liito-oravan papanoita. Erityisen tarkasti tarkistettiin kolopuiden, metsikön suurempien kuusten sekä isojen haapojen tyvet. Papanoita kertyy yleensä eniten talven aikana käytettyjen kolopuiden alle. Liito-oravan käyttämän kolopuun alla ei kuitenkaan ole aina havaittavissa jätöksiä, ja pesäpaikan lisäksi papanoita löytyy myös ruokailupuiden sekä liikkumisreitin puiden alta. Maastokäynti suunnittelualueelle tehtiin 22.4.2016. Havainnot tallennettiin GPS-paikantimella. Puita katseltiin kiikareilla mahdollisten kolojen ja risupesien löytämiseksi. Lisäksi maastossa arvioitiin elinympäristön laatua ja rajausta sekä mahdollisia kulkureittejä. 2 3.1 Epävarmuustekijät Liito-oravakartoitus on helpointa toteuttaa kevättalvella, jolloin puiden tyvet ovat lumesta vapaina ja papanat erottuvat vaaleina. Kesällä papanat muuttuvat ruskeimmiksi ja vaikeammin havaittaviksi liito-oravan ravinnon muuttuessa. Kartoitusajankohta oli Keski-Suomen korkeudella soveltuva ja alueelta löydettiinkin runsaasti papanoita laajalta alueelta. Varsinaista pesäpuuta alueelta ei kuitenkaan pystytty määrittämään, mikä mahdollistaa sen sijainnin myös selvitysalueen ulkopuolella.
3 4. LÄHTÖTIEDOT 4.1 Selvitysalueen yleiskuvaus ja rajaus Selvitysalue sijaitsee Jyväskylän Palokan kaupunginosassa. Tiesuunnitelma koskee Palokkäjärven ja Alvajärven välissä kulkevaa Palokanorren tieosuutta. Suunnittelualue sijaitsee pääosin rakennetulla alueella. Kuvassa 1 on esitetty selvitysalueen sijainti. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti. Alueelle on tehty aikaisempia liito-oravakartoituksia Keski-Suomen ELY-keskuksen toimesta (Jyväskylän Koilliskehä Palokka-Vaajakoski, Tarveselvityksen päivitys 2012). Vuoden 2011 selvityksessä on havaittu nyt tarkasteltava liito-oravan elinpiiri, jonka rajaus on esitetty kuvassa 2. Selvitysalue päättyy rakentamattomalle alueelle, jolla aiemmin havaittu elinympäristö sijaitsee. Alueen itä- ja koillispuolella sijaitsee laajoja metsäalueita, mitkä jatkuvat ilmakuvatarkastelun perusteella melko yhtenäisenä erityisesti koillisen suuntaan. Selvitysalueen koillispuolella 8 km päässä sijaitsee myös Touruvuoren luonnonsuojelualue sekä toinen aiemmassa selvityksessä havaittu Pappilanvuoren itäpuoleinen liito-oravan elinpiiri.
4 Kuva 2. Alueella vuonna 2011 havaittu Pappilanvuoren länsirinteen elinpiiri. 5. LIITO-ORAVAINVENTOINNIN TULOKSET 5.1 Papanahavainnot Alueella havaittiin useiden puiden alta liito-oravan papanoita melko laajalta alueelta. Papanoita oli varsinkin suurten kuusien tyvellä. Muutaman alueen laidalla sijaitsevan kuusen alla papanoita oli sen verran runsaasti, että kyseessä saattoi olla pesäpuu. Kolohaapoja ei havaittu, mutta alueella esiintyy runsaasti tavallista oravaa (Sciurus vulgaris), joka rakentaa risupesiä kuuseen. Liitoorava voi käyttää näitä risupesiä pesäpaikkanaan, samoin kuin linnun pönttöjä, joita alueella oli muutamia. Kuva 3. Suuri kuusi, jonka juurelta havaittiin liito-oravan papanoita.
Kuva 4. Maastoselvityksen tulokset. Keltaisilla tähdillä on esitetty papanahavainnot ja tummanvihreällä tähdellä järeä kuusi, jonka tyvellä oli runsaasti papanoita. Vihreä viivoitettu rasteri on maastokäynnin perusteella rajattu alue, jolla liito-oravan liikkuminen pystyttiin todentamaan. 5
6 5.2 Liito-oravan elinympäristön ydinalue Alueella kasvaa järeitä kuusia ja haaparyhmiä, sekä satunnaisia raitoja, jotka sopivat liito-oravan pesä- ja ruokailupuiksi. Alueelta löydettiin runsaasti liito-oravan papanoita. Aluetta voidaan pitää liito-oravan reviirin ydinalueen, joka on aktiivisessa käytössä papanahavaintojen perusteella. Alue tulee säilyttää pirstoutumatta. Rajattu liito-oravan ydinalue on kooltaan noin 2,8 hehtaaria, mikä itsessään on pieni. Alueen reunalla on runsaasti haapoja ja haaparyhmiä (kuva 4) ja järeää kuusikkoa. Keskiosa edustaa varttunutta kuusikkoa. Maasto nousee itää ja kaakkoa kohti ja rajattu liito-oravan elinympäristön ydinalue rajautuu varttuneeseen kuusivaltaiseen metsään. Kallioiden lakialueilla esiintyy myös runsaasti mäntyä. Reunustavat alueet soveltuvat liito-orava alueeksi, joita pitkin se voi liikkua. Kuva 5. Selvitysalueella esiintyy varttuneen kuusikon lisäksi runsaasti haapaa ja koivua erityisesti reuna-alueilla.
7 5.3 Muut selvitysalueen osat ja kulkuyhteydet Selvitysalueen muista osista ei tehty havaintoja liito-oravasta tai lajille erityisesti soveltuvista elinympäristöistä. Palokanorren selvitysalueen nykyisen tiealueen läheisyydessä sijaitseva puusto on melko vähäistä eikä varsinaista metsäaluetta esiinny. Puusto on pääasiassa lehtipuuvaltaista ja enimmäkseen nuorta. Tien varressa sijaitsee yksi varttunut kuusiaita, joka on kuitenkin hyvin eristynyt, eikä sen alueelta tehty havaintoja liito-oravasta. Alvajärven ja Palokkajärven yhdistää Pappilanjoki, jonka ranta on puustoinen ja voi toimia pohjois-eteläsuuntaisena kulkuyhteytenä. Tämän yhteyden huomioiminen tiesuunnitelmaa laadittaessa olisi toivottavaa. Liito-oravat pystyvät käyttämään myös yksittäisiä puita liikkumiseen ja ruokailuun tai pesintään soveltumaton oleva metsä voi soveltua kulkureitiksi. Liito-orava voi liikkua enintään noin 40 metriä leveän aukon poikki. Se voi käyttää liikkumiseensa myös esimerkiksi lyhtypylväitä tai tiealueiden reunoille sitä varten erityisesti rakennettuja hyppypylväitä. Liitoorava suosii ravintokohteinaan lehtipuita, erityisesti haapaa, minkä istuttaminen tai säästäminen alueella on myös lajin kannalta suotuisaa. Seudun itä-länsisuuntaiset liikkumismahdollisuudet ovat vähäisiä alueen järvien sekä taajamarakenteen takia, minkä vuoksi voisi olla toivottavaa säästää puustoyhteys Palokanorren tiealueen reunalla, mikä voisi mahdollistaa lajin yksilöiden liikkumisen Jyväskylän taajamarakenteen pohjoispuolisilla alueilla valtatien 4 (vt 4) yli sen länsipuolelle. Kuva 6. Alueelle esitetyt kulkuyhteydet.
8 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Luonnonsuojelulain 49 mukaan liito-oravan lisääntymis- tai levähdysalueita ei saa hävittää tai heikentää. Selvityksen perusteella alue on edelleen hyvin liito-oravalle soveltuva ja aktiivisessa käytössä. Papanahavaintojen perusteella alueella on myös mahdollinen pesintä. Siksi elinympäristön ydinalueen säilymisen kannalta on kriittistä, että rajattu ydinalue säilyisi kokonaisuudessaan, samoin kuin alueen itä-koillispuolinen metsäalue, joka on myös lajille soveltuvaa biotooppia. Koska selvityksessä keskityttiin vain tämän tietyn elinpiirin selvittämiseen, ei voida varmuudella sanoa, mihin suuntaan liito-oravan kulkureitit alueelta kulkevat ja missä sijaitsee tällä hetkellä muita elinvoimaisia liito-oravan elinympäristöjä. Selvitettävä alue on kooltaan riittämätön yksistään ylläpitämään elinvoimaista liito-oravapopulaatiota. Selvitysalueelle mahtuu ainoastaan yhden yksilön reviiri, joten kulkuyhteyksien säilyttäminen ja vahvistaminen eri elinpiirien välillä on siten välttämätöntä alueen liito-oravapopulaation säilymisen kannalta. Laajemmalle kohdistetulla liito-oravakartoituksella saadaan parempi varmuus alueen liito-oravapopulaation tilasta ja kulkureiteistä kun tiedetään, mitkä elinympäristöt ovat edelleen käytössä ja jos mahdollisia papanahavaintoja tehdään kulkureittien varrelta. Tiesuunnitelmassa tulee huomioida, että rajattu elinympäristö säilyy kokonaisuudessaan ja tielinjauksella ei heikennetä liito-oravan levähdys- ja lisääntymisaluetta. Tiesuunnitelmassa tulee huomioida myös, että liito-oravan puustoiset kulkureitit säilyvät. Kulkureittejä voidaan vahvistaa tien varrella lehtipuumetsikön säilyttämisellä ja hoidolla, sekä itä-länsisuuntaisen kunnostettavan yhteyden haapaistutuksin, jolloin tiehanke jopa parantaa liito-oravan liikkumisyhteyksiä seudulla. Puiden etäisyys ei saa olla yli 40 metriä, ja puiden tulee olla riittävien korkeita, jotta liito-orava pystyy käyttämään puita tehokkaasti liikkumiseen. Puuistutuksia voidaan tehdä tulevaisuutta ajatellen siten, että ne kunnostavat yhteyden tulevaisuudessa puiden kasvaessa.
9 LÄHDEKIRJALLISUUS Hanski, I.K. ym. 2006: Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. 34 s. Jyväskylän kaupunki 2012: Jyväskylän koilliskehä Palokka-Vaajakosk. Tarveselvityksen päivitys. 42 s. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.