S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A LEPPÄVIRRAN KUNTA SORSAKOSKEN VENERANNANTIEN ALUEEN LUONTOSELVITYS FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21589P001
2 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kärkkäinen Jari SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3 2 SELVITYSALUE...3 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS...5 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia...5 3.2 Maisema...5 3.3 Pinta- ja pohjavedet...9 3.3.1 Pintavedet...9 3.3.2 Pohjavesialueet...9 3.4 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet...9 4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 10 4.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus... 10 4.2 Liito-oravakartoitus... 10 4.3 Linnusto ja muu eläimistö... 11 4.4 Arvokkaat luontokohteet ja niiden arvottaminen... 11 4.5 Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet... 12 4.6 Uhanalaisuusluokitus... 13 5 LUONTOSELVITYS... 14 5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit... 14 5.2 Linnusto... 15 5.3 Tavanomainen eläimistö... 16 5.4 Arvokkaat luontokohteet... 16 5.5 Arvokkaat maisemakohteet... 20 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 20 LIITTEET: Liite Arvokkaat luontokohteet Paikkatietoaineistot: Ilmakuva ja pohjakartta Maanmittauslaitos 2014 Maa- ja kallioperä GTK 2014 Kasvupaikat METLA 2014 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2014 Valokuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy; Jari Kärkkäinen
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 3 (21) 1 JOHDANTO Tämä Leppävirran Sorsakosken Venerannantien alueen kaavoitusta palveleva luontoselvitys on laadittu Leppävirran kunnan toimeksiantona. Kaavaalueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet sekä edustavat maisema-arvot. Pyrkimyksenä on myös edistää hyvän elinympäristön ja kestävän kehityksen tavoitetta. Työ liittyy Suoniemen ja Venerannantien alueen yleiskaavan muutokseen ja asemakaavoituksen. on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) kaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella ja sen tavoitteena on paikantaa arvokkaat luontokohteet, jotka ovat joko lainsäädännöllä määritelty tai muutoin alueellisesti edustavia sekä selvittää uhanalaisen tai alueellisesti muutoin huomionarvoisen lajiston esiintymiä ja esiintymisedellytyksiä riittävällä tarkkuudella. Inventoinneilla pyrittiin saamaan kattava kuva alueen merkittävistä luontoarvoista. Selvitysraportissa on esitetty alueen ympäristöolosuhteiden ja luontoarvojen nykytila sekä kaavassa huomioitavat, perustellut luontokohteet. Vaikutuksia luontokohteille ja lajistolle arvioidaan erikseen kaavaselostuksessa. Tämän luontoselvityksen ovat laatineet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n FM biologi Jari Kärkkäinen Kuopion aluetoimistosta. 2 SELVITYSALUE Suunnittelualueen koko on noin 44 ha ja se sijaitsee Leppävirran kunnan Osmajärven kylän Suolahden Venerannantien alueella (kuva 1). Venerannantien alue rajautuu Sorsaveteen ja alueen kaakkoispuolella on Sorsakosken taajama.
4 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 1. Selvitysalue.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 5 (21) 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Kallioperä on kiillegneissiä ja graniittia. Maaperää leimaa kallio- ja moreenimaat. Karkeaa hietaa on hieman Paanunpohjan itäpuolella notkossa. Lisäksi saraturvetta on Suolahden pohjukassa ja alueen pohjoisosalla suonotkossa. Alueella on kaksi kallioselännettä. Alueen pohjoisosassa on Paanunlahden kallioselänne, joka jatkuu selvitysalueesta pohjoiseen. Paanunpohjan eteläpuolella on toinen selänne, joka on kaakkois-luodesuuntainen. Se ulottuu Suolahden rannalle, missä aivan rannan tuntumassa on rantakallio ja järveltä päin maanpinta nousee jyrkästi. Kuva 2. Selvitysalueen maaperäolosuhteet. 3.2 Maisema Leppävirta kuuluu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa itäiseen Järvi- Suomeen, Pohjois-Savon järviseutuun. Korkokuva on ruhjelaaksojen
6 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY muovaamaa, paikoin jyrkkäpiirteistä. Järvet ovat suuria ja niillä on sekä tiheitä saaristoja että avaria selkävesiä. Selvitysalue sijoittuu Sorsaveden itäosan rannalle ja vesistöllä on hallitseva asema alueen maisemassa. Selvitysalueen rannat ovat pitkälti rakennettua rantaa. Suolahden rannalla on myös venesatama. Luonnontilaista rantaa on paikoittain loma-asuntojen ja pysyvän asutuksen välissä. Rannat ovat pitkälti moreeni-kivikkorantoja. Suolahdella pohjukassa on myös luhtaa. Luhdan kautta tullaan rakentamaan tie ja Suoniemen salmen yli silta. Suolahden rannalle sijoittuu rantakallio, joka erottuu hyvin Suolahden vesimaisemasta. Samoin Venerannantien itäpuolella olevalla mäntyvaltaisella selänteellä on myös maisemallista merkitystä. Selänne on osa Sorsakosken luode-kaakkosuuntaista kallioselännettä. Selvitysalueelle sijoittuu myös osittain Paanunlahden kalliojyrkännealue, jolla on maisemallista merkitystä lähimaisemassa. Itse kalliojyrkänne jää metsän peittoon. Paanunlahden kallioselänne erottuu Sorsaveden maisemasta ja selänteeltä avautuu hyvin Sorsaveden maisema. Kallioselänteillä metsät ovat mäntyvaltaisia (kuva 3) ja kuusikot keskittyvät Paanunpohjan alueelle ja Suolahden luhdan pohjoispuolelle (kuva 4). Vanhaa mäntymetsää on myös Suolahden rannalla (kuva 5). Paanunlahden tilan ympäristön maisemaa luonnehtivat koivuvaltaiset metsät, jotka ovat entisiä peltoja (kuva 6). Myös alueen itäosalla on vanhoille pelloille syntyneitä koivikoita. Selänteet metsät ovat virkistysarvoiltaan merkittäviä alueita, jonne sijoittuu polkuja. Kuva 3. Paanunpohjan eteläpuolen selänteellä metsämaisemaa leimaa varttuva männikkö.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 7 (21) Kuva 4. Ilmakuva alueesta.
8 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 5. Suolahden pohjoisrannalla puusto on paikoin vanhaa ja mäntyvaltaista. Kuva 6. Ote vuoden 1973 peruskartasta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 9 (21) 3.3 Pinta- ja pohjavedet 3.3.1 Pintavedet Selvitysalue sijaitsee Vuoksen vesistön kuuluvan Sorsaveden (04.263.1.001) rannalle. Sorsaveden vesipinta-ala on 52 km² ja korkeus merenpinnasta on noin 98 metriä. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 55 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+98,50 m (toukokuussa 1982) ja alin NN+96,71 m (maaliskuussa 1942), joten äärivaihtelu on ollut 179 cm. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut NN+97,85 m. Sorsavettä on säännöstelty vuodesta 1938, nykyinen lupa on vuodelta 1992. Järven keskisyvyys on 9,6 m ja suurin syvyys 62 m. Sorsavesi saa vetensä suurelta osin Kilpikosken kautta Suonenjoella sijaitsevasta Kuvansijärvestä ja sen valuma-alueelta. Sorsavesi purkaa vetensä Sorsakosken kautta Osmajärveen, josta edelleen Osmajoen ja Kuvansijoen kautta Saimaan tasolle Varkauden eteläpuolella sijaitsevalle Siitinselälle Haukiveden pohjoisosaan. Sorsaveden ekologinen tila on hyvä. 3.3.2 Pohjavesialueet Selvitysalueelle ei sijoitu luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue sijaitsee Leppävirran keskustataajaman tuntumassa. Kyseessä on Pohjukansalon pohjavesialue (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue). Alueella ei ole lähteitä tai lähdeympäristöjä. 3.4 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura-alueita. Lähin Natura-alue Sorsaveden saaristo (FI0600030) sijoittuu noin 3,5 km etäisyydelle alueen länsipuolelle. Alueen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmien kohteita.
10 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Kaavoitettavan alueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä alueella mahdollisesti esiintyvä arvokas lajisto. Maastoselvityksillä pyrittiin paikantamaan arvokkaita kohteita, jotka muodostuvat osin ihmisen muokkaamista ympäristöistä ja eri luontotyyppien yhdistelmistä alueellinen edustavuus ja lähiluontokohteiden säilyttäminen huomioiden. raportissa on kuvailtu alueen luonnon yleis- ja erityispiirteet sekä paikannettu luonnon kannalta arvokkaat kohteet, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti edustavia kohteita, arvokkaita luontotyyppejä tai uhanalaisen, EU:n luonto- ja/tai lintudirektiiveissä mainitun tai muutoin merkittävän kasvilajiston kasvupaikkoja tai eläinlajiston elinympäristöjä. Selvitysalueelle sijoittuvat arvokkaat luontokohteet ja arvokkaan lajiston esiintymät on esitetty kartoilla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu. Maastotöiden tueksi selvitettiin kaavoitettavan alueen ja sen lähistön tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoaineisto ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit -tietokanta, Pohjois-Savon ELYkeskus 31.5.2013). Luontoselvityksessä on hyödynnetty seuraavia aineistoja ja tietolähteitä maastoselvitysten pohjatiedoiksi sekä selvitysten täydentämiseksi: Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot Hertta uhanalaispaikkatiedot ja suojelualuetiedot (ELY-keskus) Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta asiantuntijoille Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet) 4.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus Suunnittelualueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä kartoitettiin 27.5.2013. Alue kartoitettiin systemaattisesti niin, kartoitus kattoi koko selvitysalueen. Piha-alueita ei kartoitettu. Selvitysalue kuvioitiin kasvillisuuden ja luontotyyppien perusteella. Kasvillisuusinventoinneissa tarkasteltiin metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (Meriluoto ym. 1998), luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisia arvokkaita luontotyyppejä sekä mahdollisia arvokkaan tai alueellisesti huomionarvoisen lajiston kasvupaikkoja. 4.2 Liito-oravakartoitus Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteissä IV (a) mainittu laji ja se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) uusimmassa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010). Selvitysalueelta kartoitettiin liito-oravatilanne 27.5.2013. Maastossa tutkittiin liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt eli varttuneet vanhat kuusimetsän ja kuusisekametsät, joissa kasvaa sekapuuna lehtipuuta kuten haapaa ja koivua. Maastossa etsittiin ulostepapanoita, joita kertyy liito-oravan pesimiseen, ruokailuun, liikkumiseen ja oleskeluun talven aikana käyttämien puiden tyville. Tällaisia puita ovat erityisesti kookkaat kuuset ja haavat. Lisäksi havainnoitiin kolopuita, risupesiä, pesäpönttöjä sekä metsän rakennetta ja soveltuvuutta liito-oravalle. Työn suorittamisessa on huomioitu viranomaisohjeistukset (Sierla ym. 2004, Söderman 2003).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 11 (21) Niiltä metsäkuvioilta, joilta löydettiin liito-oravan jätöspapanoita, kirjattiin ylös seuraavat tiedot: Pesäpuiden (kolopuut, risupesäpuut, pöntöt) sijainnit sekä muiden liito-oravan käyttämien puiden (joiden tyviltä havaittiin liito-oravan ulostepapanoita) sijainnit GPS laitteella paikannettuna. Papanamäärä, puu laji, ja sen läpimitta. Metsän rakenne ja ominaispiirteet liito-oravan kannalta Esiintymän rajaus varovaisuusperiaatetta noudattaen (Sierla ym. 2004) eli siinä laajuudessa, mitä liito-orava vähintään tarvitsee säilyäkseen metsäkuviolla pitkällä aikavälillä. Puustoiset kulkuyhteydet esiintymältä muihin suuntiin. Liito-oravan esiintyminen vaihtelee vuosien ja vuodenaikojen välillä, lajille soveltuvan elinympäristön asettamissa rajoissa. Se, että joltain metsäkuviolta ei löydetä inventointiajankohtana papanoita, ei sulje pois mahdollisuutta, että seuraavana vuonna alue onkin liito-oravan käytössä. Liito-orava käyttää elinpiirinsä eri osia eri tavalla eri vuodenaikoina ja sillä on myös käytössään vaihtopesiä, jolloin kevään ja kesän poikueet voivat olla eri pesissä. Jotkin lajille ihanteelliset metsäkuviot voivat olla autioina joinain vuosina, jos esimerkiksi kuviolla elänyt yksilö on menehtynyt. Kuviolle voi kuitenkin levitä uusi liito-oravayksilö ja lajille onkin oltava sekä asuttuja että asumattomia metsäkuvioita tarjolla. Mikäli metsätaloudessa ja maankäytön suunnittelussa jätetään jäljelle vain kulloinkin asutut metsäkuviot, johtaa se alueen liitooravien taantumiseen ja häviämiseen pitkällä aikavälillä. 4.3 Linnusto ja muu eläimistö Tiedot selvitysalueen linnustosta sekä muusta tavanomaisesta eläimistöstä perustuvat pääosin maastohavaintoihin. Linnuston osalta selvitysalueella pesivää linnustoa on hahmotettu myös valtakunnallisen lintuatlaksen (Valkama ym. 2011) aineistoihin perustuen. Selvitysalueella muuta eläimistöä havainnoitiin maastotyön yhteydessä. 4.4 Arvokkaat luontokohteet ja niiden arvottaminen Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ). Lisäksi selvityksessä huomioitu myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Luontokohteita suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (Lsl 46
12 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY ja 47 ) esiintymät sekä EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a) sisällytettyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ). Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Luontokohteiden arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 1996): a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat ja edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 4.5 Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet Luonnonmaisemaltaan merkittäväksi luokitetaan näkymältään edustavat rantamaisemat, näkymäalueiden rajapinnat (niemen kärjet, pienet saaret) sekä rantaosuudet, joilla on maisemallisia erityispiirteitä. Arvokkaiksi alueiksi mielletään myös edustavimmat pienvesien pienmaisemat. Arvoluokitus on luontokohteiden mukainen.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 13 (21) Kulttuurimaisemaltaan arvokkaiksi kohteiksi valitaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiksi todetut kulttuurimaisema-alueet ja perinnemaisemat sekä selvästi vesimaisemasta erottuvat kulttuurimaisemat. 4.6 Uhanalaisuusluokitus Selvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä- Suomessa. Selvitysalue luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella kuin lajit (Raunio ym. 2008). Uhanalaisuusluokka on selvityksessä esitetty koko maan ja Etelä-Suomen osalta.
14 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5 LUONTOSELVITYS 5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Leppävirta sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi- Suomen kasvi-maantieteellisellä alueella (2b). Kaavoitettavan alueen talousmetsät vaihtelevat kasvupaikkatyypiltään pääasiassa kuivahkojen ja lehtomaisen kankaiden välillä (kuva 7). Kalloselänteillä metsät ovat puolukkatyypin (VT) kuivahkoja mäntykankaita ja kalliopaljastumakohdilla kuivia kanervatyypin (CT) mäntykankaita. Tuoreet ja lehtomaiset kankaat sijoittuvat selänteiden rinteille. Lehtoja on vähän ja ne sijoittuvat purojen varsille ja notkopaikoille. Lehdot ovat joko saniaisvaltaisia kosteita lehtoja tai tuoreita lehtoja. Kuva 7. Alueen kasvupaikat (Metla 2014 ).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 15 (21) Pääosa Paanunpohjan tilan ja alueen itäosalla olevat vanhat pellot on metsitetty koivulle, joiden kasvillisuus on osin heinittynyttä ja kulttuurivaikutteisten kasvien vallitsemaa (kuva 8). Koivikoiden kasvillisuus on rehevää ja luontaisia lajeja ovat mesiangervo, hiirenporras, vadelma ja nurmilauha. Tilan länsipuolella on myös metsäinen hevoslaidun. Kuva 8. Valoisaa ja rehevää koivikkoa Paanunpohjan tilan alueella. Selvitysalueen luonnontilaiset suot ovat rantaluhtia tai pienialaisia suokohteita. Nämä ovat luonteeltaan isovarpu-, korpirämeitä ja kangaskorpia. Alueella on lisäksi yksi pienialainen metsäkortekorpi. Rantojen kasvillisuus on varsin karua. 5.2 Linnusto Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa on selvitetty koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina 2006 2010. Selvitysalue sijoittuu pääosiltaan Leppävirran Sorsakosken (Ruutu 692:353, selvitysaste erinomainen) atlasruudun alueelle. Sorsakosken keskustan atlasruudussa on havaittu atlaskartoituksen aikana yhteensä 271 lintulajia, joista 93 lajia on tulkittu alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Linnusto koostuu pääosin Suomen yleisimmistä ja runsaslukuisempina esiintyvistä lajeista, jotka tulevat hyvin toimeen myös ihmisvaikutteisilla alueilla. Näitä ovat peippo, pajulintu, punakylkirastas, laulurastas, räkättirastas, västäräkki, vihervarpunen, talitiainen, harakka, varis ja varpunen.
16 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Lehtimetsissä lajisto on monipuolisin ja siihen kuuluvat mm. lehtokurppa, sirittäjä, peippo, pajulintu ja rastaat. Myös käpytikka pesii Suolahden rantalehtimetsissä. Havupuuvaltaisilla kuvioilla lajistoon kuuluvat mm. metsäkirvinen, hippiäinen, hömötiainen, punarinta, pyy ja leppälintu. Rantavyöhykkeellä pesi kalalokki. Kalatiira ruokailee alueen vesillä. Suolahden pohjoisosan luhtaisilla rantasoilla pesii kuovi. Huomionarvoisia lajeja ovat alueella sirittäjä, pyy ja pohjantikka, jonka syönnöksiä todettiin selvitysalueen pohjoisosalla. Sirittäjä, joka suosii tuoreita tai lehtomaisia lehti- tai sekametsiä, on varsin yleinen alueella. Laji on silmälläpidettävä. Pyy esiintyy alueen pohjoisosalla. 5.3 Tavanomainen eläimistö Alueen nisäkäslajisto on tyypillistä taajama-alueiden ja kulttuurivaikutteisten metsäkuvioiden sekä metsälajistoa, joka koostuu etupäässä alueellisesti yleisistä lajeista. Yleisimpiä nisäkkäitä ovat metsäjänis, orava ja kettu sekä useat tavanomaiset piennisäkäslajit. Selvitysalueen reunaosien laajemmilla metsäalueilla esiintyy myös hirveä. Selvitysalueelta ei havaittu eikä ole tiedossa luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja. Liito-oravalle sopivaa elinympäristöä on Paanunlahden kalliojyrkänteen kuusivaltaisissa alusmetsissä. Lajista ei tehty alueelta havaintoa. Lähin tiedossa oleva liito-oravan elinalue sijaitsee Paloniemessä, Paanunlahden metsistä 500 metriä luoteeseen (Havainto 10.5.2005, Liito-oravalaskenta 2003 05). 5.4 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit, lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Selvitysalueelta ei ole havaittu eikä ole tiedossa luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja. Liito-oravalle sopivaa elinympäristöä on mm. Paanunlahden kalliojyrkänteen kuusivaltaisissa alusmetsissä, mutta lajista ei tehty havaintoa. Lähin tiedossa oleva liito-oravan elinalue sijaitsee Paloniemessä, Paanunlahden metsistä 500 metriä luoteeseen. Kaava-alueen linnustoon kuuluvat lintudirektiivin liitteen I lajeista teeri ja pyy. Lisäksi alueen ranta-alueella ruokailee kuikkia, jotka pesivät selvitysalueen ulkopuolella. Valtakunnallisesti silmälläpidettävistä (NT) lajeista alueen linnustoon kuuluvat teeri ja sirittäjä. 5.5 Arvokkaat luontokohteet Kaavoitettavan alueen arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ympäristöstään erottuvia, luonnontilaisia, luonnontilaisen kaltaisia tai perinteisen maankäytön luomia kohteita. Luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä numeroitu. Kaikki arvokkaat luontokohteet on esitetty raportin liitekartalla (liite 1).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 17 (21) 1. Suolahden luhta Pinta-ala: 1,20 ha Paikallisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Metsäluhdat (koko maa VU, Etelä-Suomi VU), avoluhdat (koko maa LC, Etelä-Suomi NT), pensaikkoluhdat (koko maa LC, Etelä-Suomi NT) Maankäyttösuositus: luo Luhta on pääosin saraluhtaa, jolla yleisesti kasvavat raate, pallosara, jouhisara, vaivero, suokukka, isokarpalo, tupasvilla, kalvas-, puna- ja rämerahkasammal. Hiekoivua on hieman laiteella. Saraluhdan reunalla on pajuluhtaa ja kapeasti metsäluhtaa. Luhdan kautta tullaan rakentamaan tie Suoniemeen ja silta Suoniemen salmen yli. Keväällä 2013 tielinja oli hakattu. Itä- Suomen Aluehallintovirasto on myöntänyt luvan sillan ja tiepenkereen rakentamiseen (SAVI/199/04.09/2010). Lupa on voimassa vuoden 2015 loppuun saakka Luontokohde voidaan lukea Metsälain 10 :n kohteisiin luhdat. Kuva 9. Suolahden luhta. 2. Suolahden lehto A Pinta-ala: 0,07 ha Paikallisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (koko maa VU, Etelä-Suomi VU) ja kosteat keskiravinteiset lehdot (koko maa NT, Etelä-Suomi NT) Maankäyttösuositus: luo Suolahden lehto A on pienialainen lehtipuuvaltainen lehto Suolahdenluhdan reunalla. Kasvillisuus on kosteaa saniaisvaltaista ja tuoretta lehtoa ja siinä ilmenee kulttuurivaikutus. Aluskasvillisuutta luonnehtivat metsäalvejuuri, hiirenporras, mesiangervo, oravanmarja, ojakellukka, huopa-ohdake, metsäkorte, poimulehti, vuohenputki, nurmilauha, lillukka, rönsyleinikki ja ora-
18 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY vanmarja. Kohde kuuluu sirittäjän reviiriin ja se voidaan lukea Metsälain 10 :n kohteisiin lehdot. Kuva 10. Suolahden lehto A. 3. Suolahden lehto B Pinta-ala: 0,18 ha Paikallisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (koko maa VU, Etelä-Suomi VU) Maankäyttösuositus: luo Pieni kulttuurivaikutteinen lehtipuulehto, missä kasvillisuutta luonnehtivat tuomi, koivu, harmaaleppä, hiirenporras, rönsyleinikki, puna-ailakki, karhunputki ja vadelma. 4. Paanunlahden lehto Pinta-ala: 0.25 ha Paikallisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Kosteat keskiravinteiset lehdot (koko maa NT, Etelä-Suomi NT) Maankäyttösuositus: luo Paanunlahden lehto on suurten saniaisten luonnehtima norovarsilehto 1. Tie jakaa lehdon kahteen osaan ja kohde on osittain kulttuurivaikutteinen. Purouoma on luonnontilainen tien ja rannan välissä, mutta vanhan pellon osalla purouoma on joskus perattu. Koivikon kohdalla uoma on luonnontilaistunut. Hiirenporras on aluskasvillisuuden ehdoton valtalaji. Muita runsaampia lajeja ovat käenkaali, sudenmarja, puna-ailakki, rönsyleinikki, kurjenjalka, mesiangervo, korpi-imarre, vuohenputki ja mustaherukka.. 1 Norolla sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 19 (21) Luontokohde voidaan lukea Metsälain 10 :n kohteisiin lehdot ja kohdetta koskee vesilain luontotyyppisäännös (VesiL 2:11, Eräiden vesiluontotyyppien suojelu). Kuva 11. Paanunlahden lehdon valtalajina on hiirenporras. 5. Paanunlahden korpi Pinta-ala: 0,1 ha Paikallisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Kangaskorvet (koko maa VU, Etelä-Suomi VU) ja aitokorvet (koko maa VU, Etelä-Suomi VU) Maankäyttösuositus: luo Pienialainen metsäkorpi- ja kangaskorpilaikku. Valtapuu on kuusi. Laiteella kasvillisuus on lehtomaista kangasta. Luontokohde voidaan lukea Metsälain 10 :n kohteisiin korvet. 6. Paanunlahden kalliojyrkänne Pinta-ala: 0,7 ha (selvitysalueella) Maakunnallisesti merkittävä Uhanalaiset luontotyypit: Karut varjoisat kalliojyrkänteet (koko maa NT, Etelä-Suomi NT) Maankäyttösuositus: luo Paanunlahden kalliojyrkänne kuuluu laajempaan luontokokonaisuuteen Ollinlahden-Paanunlahden jyrkännealueeseen, joka on maakunnallisesti merkittävä kalliojyrkänne-, louhikko- ja luolaseutu Sorsakosken taajaman pohjoispuolella. Kalliojyrkänteen lajistoon kuuluvat mm. kallioimarre, haurasloikko, karvakiviyrtti ja kalliosammalet. Mehiläishaukka on tiettävästi pesinyt alueella. Vanhoissa kuusimetsissä ja kuusisekametsissä pesivät mm. tiltaltti ja palokärki.
20 (15) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Selvitysalueelle sijoittuu jyrkänteen etelälaide, missä on varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa ja kuivaa ja kuivahkoa mäntykangasta. 5.6 Arvokkaat maisemakohteet Selvitysalueen luonnonmaiseman merkittävimmät kohteet ovat Suolahden kalliot, jotka hallitsevat ja leimaavat Suolahden ja Venerannantien lähimaisemaa. Paanunlahden kalliojyrkänteillä on paikallista maisemallista arvoa, mutta ne eivät erotu kauas metsämaisemassa. 6 YHTEENVETO Leppävirran Sorsakosken Venerannantien alueen maankäyttöä suunnitellaan yhdessä Suoniemen alueen kanssa. Tämä luontoselvitys koskee Venerannantien aluetta. Kasvillisuutta leimaa rehevät istutuskoivikot ja kuivahkot ja tuoreet mäntyja kuusikankaat. Alueen eläimistö on tyypillistä lehti- ja havumetsien lajistoa. Selvitysalueella on seuraavat arvokkaat luontokohteet, jota suurelta osin ovat pienialaisia kulttuurivaikutteisia lehtoja: Suolahden luhta, Suolahden lehto A, Suolahden lehto B, Paanunlahden lehto, Paanunlahden korpi ja Paanunlahden kalliojyrkänne. Selvitysalueen luonnonmaiseman merkittävimmät kohteet ovat Suolahden kalliot ja Paanunlahden kalliojyrkänne.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Venerannantien alueen 21 (21) LÄHTEET GTK 2014: Suomen kallioperäkartta. WWW-palvelu: http://geomaps2.gtk.fi/geo/ (viitattu 29.4.2014). Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997). Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti kustannus. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 192 s. Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta (NDir 79/409/ETY). Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (NDir 92/43/ETY). Rajasärkkä, A., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Tiainen, J., Valkama, J. & Väisänen, R.A. 2013: Lintujen alueellinen uhanalaisuus Suomessa. Linnut-vuosikirja 2012: 44 49. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat I ja II. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saarela, S-R. ja Söderman, T. 2008: Ekologisesti kestävät kaupunkiseudut ja niiden ekosysteemipalvelut. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2008. 44 s. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristö-keskus. Luonto ja luonnonvarat. 196 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. WWW-dokumentti: http://atlas3.lintuatlas.fi (viitattu 20.11.2013). Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. 567 s.