Eija-Riitta Salomaa ja Maija Walta ALKUPERÄISTUTKIMUS Hoitotulokset Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä 2004 2011 JOHDANTO. Uusista hoitokeinoista huolimatta keuhkosyövän ennuste on pysynyt huonona. Sairastuneista 10 15 % on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. POTILAAT. Aineistoomme kuului Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) 1 542 keuhkosyöpään (karsinoidit mukaan lukien) sairastunutta potilasta vuosilta 2004 2011. TULOKSET. Vuoden kuluttua diagnoosista elossa oli 37,3 % potilaista, kahden vuoden kuluttua 23,3 % ja viiden vuoden kuluttua 10,5 %. Mediaani elinaika oli 233 päivää. Naisten ennuste oli parempi kuin miesten. Kahdeksan vuoden aikana ei tapahtunut muutoksia sairastuneiden määrässä, sairastumisiässä, naisten osuudessa, leikattujen potilaiden määrässä tai ennusteessa. Merkitsevästi ennusteeseen vaikuttavia itsenäisiä tekijöitä olivat ikä (p < 0,0001), sukupuoli (p < 0,001), histologinen löydös (p < 0,0001) ja leikkaushoito (p < 0,0001). PÄÄTELMÄT. Verrattuna aikaisempiin suomalaisiin aineistoihin yhden ja kahden vuoden ennusteissa on havaittavissa vähäistä paranemista, mutta viiden vuoden ennuste ei ole muuttunut vuosikymmeniin. Keuhkosyöpä on tavallisin syöpäkuoleman syy länsimaissa, ja maailmassa noin 1,5 miljoonaa ihmistä kuoli siihen vuonna 2010 (1). Syövän ennuste on paras leikatuilla potilailla. Toteamisvaiheessa sairaus on kuitenkin 60 70 %:lla potilaista niin levinnyt, että leikkaushoito ei tule kyseeseen. Noin kolmannes kaikista keuhko syövistä on adenokarsinoomia, jotka jakautuvat erilaisiin alatyyppeihin. Muita yleisiä keuhkosyöpätyyppejä ovat levyepiteelikarsinooma ja pienisoluinen karsinooma. Keuhkojen adenokarsinoomien histologinen luokitus on uusittu vuonna 2011, ja se on jo vakiintumassa käyttöön WHO-luokituksen tilalle (2). Uuden luokituksen tavoitteena on tarkentaa keuhkosyövän diagnostiikkaa ja hoitoa (3). Molekyylibiologian nopea kehitys viime vuosikymmenten aikana on johtanut keuhkosyövän synnyn ja leviämisen parempaan ymmärtämiseen ja mullistanut monin osin aiemman solunsalpaajahoidon. Uusista lääkeaineista huolimatta viiden vuoden elossaoloennusteluvut ovat jääneet noin 15 %:iin. Viime vuosien aikana lääkehoito on suunniteltu yksilöllisesti paitsi syövän histologisen tyypin myös mutaatiomääritysten perusteella. Etenkin adenokarsinooman hoito on muuttunut, mutta myös levyepiteelisyövän hoitoon on tulossa uusia geenitekniikkaan perustuvia lääkeaineita. Tämä tulee mahdollisesti näkymään keuhkosyövän ennusteessa muutaman vuoden kuluttua. Tutkimuksemme tarkoituksena oli kartoittaa keuhkosyövän esiintyvyys VSSHP:ssä vuosina 2004 2011, selvittää sukupuoli- ja ikäjakauma sekä keuhkosyövän eri histologisten tyyppien jakauma ja ennuste. Vertailimme tuloksia koko maan kattaviin syöpärekisterin tietoihin sekä aikaisempiin suomalaisiin ja kansainvälisiin tutkimustuloksiin. Aineisto ja menetelmät Keuhkosyövän diagnostiikka on keskitetty sairaanhoitopiirissä yliopistolliseen keskussairaalaan. Keräsimme Tyksin poistoilmoitusrekisteristä ja patologian tiedostoista (histologiset ja sytologiset näytteet) kaikki uudet vuosien 2004 ja 2011 välillä todetut keuhkosyöpätapaukset, karsinoidituumorit mukaan lukien. Tarkistimme epäselvissä tapauksissa potilas- 69 Duodecim 2015;131:69 75
ALKUPERÄISTUTKIMUS TAULUKKO 1. Keuhkosyöpään vuosina 2004 2011 sairastuneiden määrä, sukupuolijakauma, histologinen jakauma ja leikattujen osuus sekä yhden, kahden ja viiden vuoden elossaoloennusteet. Lukumäärä (%) Ennuste (% elossa) 1 v kuluttua 2 v kuluttua 5 v kuluttua Kaikki 1 542 (100) 37 23 11 Naiset 521 (34) 45 29 15 Miehet 1 021 (66) 34 20 8 Levyepiteelikarsinooma 432 (28) 42 24 11 Adenokarsinooma 535 (35) 44 32 14 Pienisoluinen karsinooma 274 (18) 29 12 4 Suurisoluinen karsinooma 30 (2) 27 23 19 Muu karsinooma 161 (10) 28 14 6 Karsinoidituumori 18 (1) 100 100 87 Ei histologista varmistusta 98 (6) 15 4 1 Leikattu 246 (16) 85 72 45 Ei leikattu 1 296 (84) 28 14 4 70 kohtaisesti patologin lausunnon. Tyksissä hoidetut ulkopaikkakuntalaiset poistettiin tiedostosta. Samoin poistettiin syövät, joiden primaarinen sijainti oli muu kuin keuhko (kliinikon tekemän päätöksen perusteella, patologin lausuntoon, radiologiaan ja kliiniseen kuvaan pohjautuen) sekä mesotelioomat, sarkoomat ja lymfoomat. Keuhkosyövät jaoteltiin levy epiteelisyöpiin, adenokarsinoomiin, pienisoluisiin karsinoomiin, suurisoluisiin karsinoomiin, karsinoidituumoreihin, muuten määrittelemättömiin karsinoomiin ja histologisesti tai sytologisesti varmistamattomiin syöpiin. Hoitotiedoista vain leikkaushoito saatiin rekisteristä. Tilastokeskuksesta saimme potilaiden kuolintiedot, -päivämäärän ja -syyn. Viimeinen ajo kuolintiedoista tehtiin lokakuussa 2013. Tulokset analysoitiin SAS 9.3 -tilasto-ohjelmalla. Kategorisia muuttujia eri ryhmien välillä verrattiin khiin neliö -testillä. Muuttujien yhteyttä elinaikaan tarkasteltiin Kaplan Meierin menetelmällä, ja eroja eri ryhmien välillä analysoitiin log rank -testillä. Eri muuttujien yhteyttä kuolleisuuteen analysoitiin myös yhden ja monen selittävän muuttujan Coxin regressioanalyysillä, jonka tulokset esitetään riskisuhteina ja niiden 95 %:n luottamusväleinä. Elinaika-analyyseissä seuranta-aika laskettiin diagnoosista kuolemaan (mikä tahansa kuolinsyy) tai seurannan päättymiseen. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin arvoa p < 0,05. Tulokset Potilasaineistomme koostui 1 542 potilaasta, joista naisia oli 34 % (TAULUKKO 1). Keuhkosyöpään sairastuneita oli vuosittain 158 210. Naisia sairastui vuosittain 53 92 ja miehiä 104 146. Naisten vuosittaisessa osuudessa ei havaittu muutosta. Keskimääräinen sairastumisikä molemmilla sukupuolilla oli 69,2 vuotta. Keuhkosyövän histologia. Eri syöpätyypeistä tavallisin oli adenokarsinooma (34,4 %), levy epi teeli karsi nooma oli 28,0 %:lla potilaista ja pienisoluinen karsinooma 17,7 %:lla. Tarkemmin määrittelemätön karsinooma todettiin 10,4 %:lla, ja histologia tai sytologia uupui tyystin 6,4 %:lta potilaista. Suurisoluista karsinoomaa sairasti 2,0 %, karsinoidituumori oli 1,2 %:lla sairastuneista. Naiset ja miehet erosivat merkitsevästi keuhkosyövän histologian osalta (p < 0,0001). Naisilla oli enemmän adenokarsinoomia ja vähemmän levyepiteelikarsinoomia kuin miehillä (KUVA 1). Kun otettiin huomioon molemmat sukupuolet, adenokarsinooman osuus näytti lisääntyvän tarkastelujakson aikana 33 %:n osuudesta 42 %:iin ja levyepiteelisyövän osuus vastaavasti vähenevän 29 %:sta 20 %:iin, mutta muutokset eivät olleet E-R. Salomaa ja M. Walta
Naiset 3 % Miehet 0 % 2 % 17 % 9 % 6 % 21 % 42 % Adenokarsinooma Levyepiteelikarsinooma 2 % Pienisoluinen karsinooma Suurisoluinen karsinooma Muu karsinooma Ei histopatologista varmistusta Karsinoidituumori 18 % 11 % 6 % 32 % 31 % KUVA 1. Keuhkosyövän histologinen jakauma naisilla ja miehillä. tilastollisesti merkitseviä. Muiden histologisten tyyppien, histologisesti tai sytologisesti varmistamattomien ja tarkemmin määrittämättömien karsinoomien osuudet eivät muuttuneet. Leikkaushoito. Potilaista 246 (16,0 %) lei kattiin, naisista 19,0 % (99) ja miehistä 14,4 % (147). Leikattuja oli vuosittain 26 38, leikattujen määrä ei tarkastelujakson aikana muuttunut. Levyepiteelikarsinoomista leikattiin 19,3 %, adenokarsinoomista 22,8 %, pienisoluisista 2,6 %, suurisoluisista 30,0 % ja karsinoidituumoreista 77,8 %. Leikattujen potilaiden keski-ikä oli 66,2 vuotta. Ennuste ja siihen vaikuttavat tekijät. Vuoden kuluttua diagnoosista elossa oli 37,3 % potilaista, kahden vuoden kuluttua 23,0 % ja viiden vuoden kuluttua 10,5 % (TAULUKKO 1). Peruskuolinsyy oli muu kuin keuhkosyöpä 114 potilaalla (9,2 %). Keuhkosyöpään kuolleita oli vuoden kuluttua 880 eli 57,1 % sairastuneista, kahden vuoden kuluttua 1 084 (70,3 %) ja viiden vuoden kuluttua 1 234 (80,0 %). Mediaanielinaika oli levyepiteelikarsinoomassa 260 päivää, adenokarsinoomassa 277 päivää, pienisoluisessa karsinoomassa 194 päivää, suurisoluisessa 122 päivää ja muissa 117 päivää. Eri histologisista tyypeistä karsinoidituumorien jälkeen paras ennuste oli adenokarsinoomilla (TAULUKKO 1). Leikatuista elossa oli vuoden kuluttua diagnoosista 84,5 %, kahden vuoden kuluttua 72,2 % ja viiden vuoden kuluttua 44,7 %. Naisten ennuste oli parempi (p < 0,0001), ja selvin ero sukupuolten välillä oli adenokarsinoomissa (p < 0,01). Tarkastelujakson aikana ei tapahtunut merkitsevää muutosta ennusteessa, mutta on huomioitava, että tutkimusjakson viimeisten vuosien aikana sairastuneiden seuranta ei ole kestänyt vielä viittä vuotta. KUVAS- SA 2 on esitetty vuosina 2004 2007 todettujen ja vuosina 2008 2011 todettujen tapauksien ennuste. Myöskään ei-pienisoluista karsinoomaa tai adenokarsinoomaa sairastavien tai leikattujen potilaiden ennusteissa ei havaittu muutosta tarkastelujakson aikana. Coxin monimuuttujamallissa merkitsevästi ennusteeseen vaikuttavia itsenäisiä tekijöitä olivat ikä (p < 0,0001), sukupuoli (p < 0,001), histologia (p < 0,0001) ja leikkaushoito (p < 0,0001) (TAULUKKO 2). Pienisoluisen, määrittämättömän ja histologisesti varmistamattoman syövän ennuste oli huonompi ja karsinoidituumorin parempi kuin adenokarsinooman. Levyepiteelisyövän ja suurisoluisen karsinooman riskisuhteet eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi adenokarsinoomasta (TAULUK- KO 2). Pohdinta Keuhkosyöpä oli Suomessa vuonna 2012 miesten toiseksi yleisin syöpä eturauhassyö- 71
ALKUPERÄISTUTKIMUS TAULUKKO 2. Keuhkosyöpää sairastavien riskisuhde kuolla Coxin regressioanalyysin perusteella, kun käytettiin yhden muuttujan ja monimuuttujamallia. Merkittävät p-arvot esitetty. Yhden muuttujan malli (n = 1 542) Monimuuttujamalli (n = 1 542) Muuttuja Riskisuhde (95 %:n p-arvo Riskisuhde (95 %:n p-arvo luottamusväli) luottamusväli) Ikä 1,03 (1,02 1,03) < 0,0001 1,02 (1,01 1,02) < 0,0001 Leikkaus Ei 1 Kyllä 0,21 (0,17 0,25) < 0,0001 0,24 (0,20 0,29) < 0,0001 Sairastumisvuosi 1,01 (0,99 1,04) Histologia < 0,0001 < 0,0001 Adenokarsinooma 1 1 Levyepiteelisyöpä 1,1 (0,96 1,26) 0,96 (0,84 1,10) Pienisoluinen syöpä 1,57 (1,35 1,83) < 0,0001 1,22 (1,04 1,42) 0,01 Suurisoluinen syöpä 1,23 (0,82 1,85) 1,66 (1,10 2,50) < 0,05 Muu karsinooma 1,49 (1,24 1,80) < 0,0001 1,22 (1,02 1,47) < 0,05 Karsinoidituumori 0,06 (0,01 0,23) < 0,0001 0,09 (0,02 0,35) 0,001 Ei histologista varmistusta 2,56 (2,05 3,19) < 0,0001 1,68 (1,34 2,10) < 0,0001 Sukupuoli Mies 1 1 Nainen 0,79 (0,70 0,88) < 0,0001 0,82 (0,73 0,92) 0,001 72 vän jälkeen ja naisten neljänneksi yleisin syöpä rintasyövän, paksusuolisyövän ja kohdunrunkosyövän jälkeen. Miehillä todettiin 1 741 uutta keuhkosyöpää ja naisilla 793. Miehillä keuhkosyöpä lisääntyi vuosien 1957 1961 jälkeen, mutta oltuaan vuosina 1977 1981 suurimmillaan (2 053 tapausta vuosittain) ilmaantuvuus alkoi vähentyä. Naisten sairastuvuus on sen sijaan koko ajan lisääntynyt (4). Miehillä keuhkosyövän ilmaantuvuus on suurimmillaan 80 84-vuotiaiden ikäryhmässä ja naisilla 85 vuotta täyttäneillä (4). Syöpärekisterin mukaan miesten ikä vakioitu sairastuvuus 100 000 henkilövuotta kohden oli sairaanhoitopiirissämme 35,6 vuosina 2001 2005 ja 25,4 vuonna 2011. Naisten vastaavat luvut olivat 10,1 ja 16,5 (4). Tähän tutkimukseen kerätty aineisto perustui sairaalan poistoilmoitusrekisteriin, jonka luotettavuus ei ole sataprosenttinen. Kun aineistoamme verrataan syöpärekisterin tietoihin, voidaan kuitenkin todeta, että se on kohtalaisen kattava. VSSHP:n väkiluku oli noin 466 000. Syöpä rekisterin tietojen perusteella VSSHP:ssä sairastui keuhkosyöpään vuosittain 142 miestä ja 59 naista vuosina 2002 2006 sekä 142 miestä ja 80 naista vuosina 2007 2011. Näin ollen tutkimuksestamme puuttuu noin 12 % syöpärekisterin tietoon tulleista tapauksista. Joitakin yksittäisiä keuhkosyöpätapauksia on voitu todeta Tyksin ulkopuolella lähinnä huonokuntoisilla vanhuksilla tai ruumiinavauksissa, ja ne eivät ole omassa aineistossamme mukana. Koska emme käyneet kaikkia potilasasiakirjoja lävitse, meillä ei ole tiedossamme tarkempia potilaskohtaisia tietoja esimerkiksi potilaiden tupakoinnista tai ammatista. Myöskään tärkeitä ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä, kuten potilaan yleistilaa kuvaavaa indeksiä tai syövän levinneisyyttä ja hoitoa (leikkauksia lukuun ottamatta) ei tässä tutkimuksessa selvitetty. Keuhkosyövän histologinen jakautuma on muuttunut ajan myötä niin, että adenokarsinooman osuus on lisääntynyt ja levyepiteelikarsinooman osuus on vähentynyt. Se, johtuuko tämä muutos naisten ja tupakoimattomien syövän yleistymisestä vai potilaiden ikääntymisestä, kevytsavukkeista tai joistain muista tekijöistä, esimerkiksi tarkentuneesta histopatologisesta diagnostiikasta, on vielä selvittämättä. Omassa aineistossamme ei tilastollisesti merkitseviä muutoksia havaittu todennä- E-R. Salomaa ja M. Walta
Elossaolevien osuus (%) 100 80 60 40 20 Diagnoosivuosi 2004 2007 2008 2011 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Elinaika (v) KUVA 2. Keuhkosyöpään vuosina 2004 2007 ja vuosina 2008 2011 sairastuneiden ennuste. köisesti tarkastelun lyhyen aikajakson vuoksi. Kansainväliseen aineistoon verrattuna adenokarsinooman ja pienisoluisen syövän määrä aineistossamme oli samanlainen, levyepiteelikarsinoomien osuus suurempi ja suurisoluisen karsinooman pienempi (5). Tutkimusajanjaksolla adenokarsinoomien alaluokitus ei vielä ollut käytössä eikä mutaatioanalyysejä tehty rutiinimaisesti. Spesifisesti tiettyyn solutyyppiin vaikuttavat lääkeaineet ovat haastaneet diagnostiikan, ja histopatologinen tutkimus käsittääkin nykyisin monia immunohistokemiallisia tutkimuksia, joita ei aikaisemmin ole ollut käytössä. Siksi olisi ollut odotettavissa, että määrittämättömien karsinoomien osuus olisi vähentynyt. Näin ei kuitenkaan käynyt. Histologisesti tai sytologisesti tarkemmin määrittämättömien karsinoomien osuus oli 10 %. Tämä on suurempi osuus kuin aiemmassa Pohjois-Suomessa kerätyssä aineistossa, mikä johtunee siitä, että patologi tarkasteli uudelleen kaikki tuon potilasaineiston koepalat (6). Viisi maata käsittävässä suuressa rekisteritutkimuksessa määrittämättömien syöpien osuus vaihteli välillä 3,7 10,7 % (7). Suomesta vuosien 1990 1992 ajalta kerätyssä aineistossa sairastuneiden naisten osuus oli selvästi pienempi (9,5 %) ja keuhkosyöpää sairastavat olivat keski-iältään vajaat kaksi vuotta nuorempia (6). Myös histologiassa oli selvä ero oman aineistomme ja aiemman tutkimusaineiston välillä: 1990-luvun aineistossa levyepiteelikarsinooma oli tavallisin syöpätyyppi, ja sitä sairasti kaikista potilaista 40 % ja miespotilaista 43 %. Adenokarsinoomaa sairasti 23 % miehistä ja 46 % naisista. Histologian muutosta aikaisempaan tutkimukseen verrattuna selittää osittain naisten osuuden lisääntyminen, sillä heillä adenokarsinooma on vallitseva syöpätyyppi, sekä toisaalta adenokarsinooman lisääntyminen miehillä. Keuhkosyövän hoito on muuttunut merkittävästi 1980-lukuun verrattuna. Silloin levinnyttä ei-pienisoluista keuhkosyöpää ei juuri hoidettu, koska tehokkaita lääkkeitä ei ollut. Ei-pienisoluisen keuhkosyövän solunsalpaajahoito käynnistyi platinapohjaisilla lääkkeillä 1980-luvun lopulla, ja uusia etenkin adenokarsinoomaan tehoavia lääkeaineita on tullut käyttöön viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Pemetreksedi sai myyntiluvan Euroopassa vuonna 2004, erlotinibi vuonna 2005 ja gefitinibi vuonna 2009. Bevasitsumabi sai myyntiluvan ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon EU:n alueella 2007. Muutkin hoitokeinot ovat parantuneet. Leikkaukset tehdään nykyisin useimmiten tähystysleikkauksina, ja sädehoito voidaan kohdentaa uudella tekniikalla paremmin vain syöpäkudokseen (8). Valitettavasti omassa tutkimuksessamme poistoilmoitusrekisteristä oli mahdollista saada tietoon vain leikkaukset. Tarkoituksenamme on tulevaisuudessa selvittää myös muun hoidon vaikutusta ennusteeseen. Vaikka monien muiden syöpäsairauksien ennuste on parantunut, keuhkosyövän pitkäaikaisennusteessa ei ole lisääntyneistä hoitomahdollisuuksista huolimatta tapahtunut muutosta kolmenkymmenen viime vuoden aikana (7). Muita ennusteen kehityksessä jälkeen jääneitä syöpätauteja ovat muun muassa mesoteliooma ja haimasyöpä (4). Yksi selitys on potilaiden pieni määrä. Syöpärekisterin mukaan vuosina 2007 2011 todetuista keuhkosyövistä 53 55 % oli lähettänyt etäpesäkkeitä taudin toteamisvaiheessa ja vain 17 % oli syövän levinneisyyden puolesta leikattavissa. Omassa tutkimuksessamme leikattiin 73
ALKUPERÄISTUTKIMUS 74 YDINASIAT 88 Tutkimuksessamme keuhkosyöpään sairastuneista potilaista kolmannes oli naisia, ja sairastuneiden keski-ikä oli 69,2 vuotta. 88 Adenokarsinooma oli tavallisin keuhkosyövän histologinen tyyppi. 88 Sairastuneista 16 % leikattiin. 8 8 Kahdeksan vuoden aikana ei tapahtunut muutoksia sairastuneiden määrässä, sairastumisiässä, naisten osuudessa, leikattujen määrässä tai ennusteessa. 16 % potilaista. Pohjois-Suomen 1990-luvun aineistossa leikattuja oli enemmän, 20 % (6). Keuhkosyöpä havaitaan siis useimmiten liian myöhään leikkausta ajatellen. Nykyiset tarkat levinneisyyden selvittämiseksi käytetyt TT ja PET-TT voivat jopa vähentää leikattavien potilaiden määrää, kun muutoin paikallisena pidetyn syövän pienetkin etäpesäkkeet havaitaan leikkausta edeltävissä tutkimuksissa. Omassa tutkimuksessamme emme käyttäneet suhteellisia elossaololukuja, toisin kuin syöpärekistereissä. Suhteellinen elossaoloosuus huomioi, kuinka suuri osuus potilaista on elossa tietyn ajan kuluttua diagnoosista samanikäiseen ja samaa sukupuolta edustavaan väestöön verrattuna. Keuhkosyöpä on varsin tappava tauti, joten muut kuolemansyyt eivät merkittävästi muuta keuhkosyöpäkuoleman riskissä olevien henkilöiden määrää, ja erot absoluuttisten ja suhteellisten elossaololukujen välillä ovat pieniä. Yksi aineistossamme ennusteeseen parantavasti vaikuttanut tekijä saattoi olla se, että potilaiden kerääminen ei ollut täysin kattava, ja siitä puuttuivat sairaalan ulkopuolella sekä vain ruumiin avauksessa todetut tapaukset. Tutkimuksemme viiden vuoden elossaololuvut, 8 % miehistä ja 15 % naisista, vastasivat kuitenkin Suomen Syöpärekisterin vuosien 2007 2009 tilastoja, joiden mukaan viiden vuoden suhteellinen elossaololuku oli miehillä 8 % ja naisilla 13 % (4). Tutkimuksemme tarkastelujakson aikana keuhkosyöpään sairastuneiden ennuste ei parantunut, kuten ei myöskään Englannissa tehdyssä rekisteripohjaisessa tutkimuksessa (9). Varhaisempiin suomalaisiin aineistoihin verrattuna ennusteluvut ovat pysyneet hyvin samankaltaisina. Viiden vuoden kuluttua elossa oli 12 % Pohjois-Suomen 1990-luvun aineiston ja 10 % VSSHP:n 1990-luvun 50 69-vuotiaisiin miehiin rajoittuneen aineiston potilaista (10, 11). Lyhyen aikavälin ennuste kuvastaa myös muun kuin leikkaushoidon vaikuttavuutta. Yhden vuoden suhteellinen elonjäämisluku on muun muassa Englannissa tasaisesti noussut 13 15 %:sta 29 33 %:iin 1970-luvulta lähtien (12). Syöpärekisterin mukaan yhden vuoden kuluttua diagnoosista miesten suhteellinen elossaolo-osuus oli 35 % vuosina 2005 2007 ja 32 % vuosina 2007 2009. Naisten vastaavat luvut olivat 40 % ja 41 % (4). Omassa aineistossamme vuoden kuluttua elossa oli 34 % miehistä ja 45 % naisista. Kahden vuoden kuluttua elossa oli omassa aineistossamme 23 % potilaista, Pohjois-Suomen aineistossa 19 % (10). Adenokarsinoomaa sairastavista kahden vuoden kuluttua elossa oli omassa tutkimuksessamme 32 % ja viiden vuoden kuluttua 14 %, kun osuudet Pohjois-Suomen aineistossa olivat 23 % ja 19 %. Lyhyen aikavälin parempi ennuste aineistossamme, siitä huolimatta että potilaamme olivat keski-iältään vanhempia, saattaa selittyä suuremmalla naisten osuudella tai tekijöillä, joita ei tässä tutkimuksessa kartoitettu, esimerkiksi tupakointitavoilla ja taudin levinneisyydellä. Uusien lääkeaineiden osuus ennusteen paranemiseen on myös mahdollinen. Naisten parempi ennuste ei johtunut histologisista eroista sukupuolten välillä eikä siitä, että naisia leikattiin jonkin verran enemmän. Naiset olivat samanikäisiä kuin miehet, joten sekään ei voi selittää sukupuolten välistä ennuste-eroa. Tupakoimattomien ennuste on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu paremmaksi. Tupakoimattomien suurempi osuus naisten joukosta tai naispuolisten tupakoitsijoiden vähäisempi tupakointi saattavat olla selittäviä tekijöitä sukupuolten väliselle erolle ennusteessa. Tätä selvitetään jatkotutkimuksessa. E-R. Salomaa ja M. Walta
Lopuksi VSSHP:ssä todettiin tutkimusjaksollamme vuosittain 160 219 uutta keuhkosyöpätapausta. Vaikka vain 16 % potilaista päätyi leikkaukseen, vuoden kuluttua diagnoosista elossa oli 37,8 % potilaista, mikä on hieman enemmän kuin aiempina vuosina tehdyissä tutkimuksissa. Viiden vuoden elossaoloennuste oli kuitenkin edelleen kovin huono, 10,5 %, eikä se ole parantunut vuosikymmeniin. Keuhkosyöpään sairastuneiden elossaololuvut VSSHP:ssä vastaavat syöpärekisterin ilmoittamia valtakunnallisia elossaololukuja. Odotamme mielenkiinnolla, miten ennuste muuttuu uusien jo käytössä olevien sekä käyttöön tulossa olevien uuteen teknologiaan perustuvien lääkeaineiden vaikutuksesta. * * * Kiitämme Tero Vahlbergiä tilastollisen käsittelyn tarkastamisesta. KIRJALLISUUTTA 1. Lozano R, Naghavi M, Foreman K, ym. Global and regional mortality from 235 causes of death for 20 age groups in 1990 and 2010: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2010. Lancet 2012;380:2095 128. 2. Travis WD. Pathology of lung cancer. Clin Chest Med 2011;32:669 92. 3. Lappi-Blanco E, Mäkinen JM, Jartti A, ym. Keuhkosyöpien tarkentuva diagnostiikka. Duodecim 2012;128:2225 35. 4. Suomen syöpärekisterin tilastot. www. cancer.fi/syoparekisteri/tilastot/. 5. Walters S, Maringe C, Coleman MP, ym. Lung cancer survival and stage at diagnosis in Australia, Canada, Denmark, Norway, Sweden and the UK: a population-based study, 2004-2007. Thorax 2013;68:551 64. 6. Mäkitaro R, Pääkkö P, Huhti E, ym. An epidemiological study of lung cancer: history and histological types in a general population in northern Finland. Eur Respir J 1999;13:436 40. 7. Janssen-Heijnen ML, Coebergh JW. The changing epidemiology of lung cancer in Europe. Lung Cancer 2003;41:245 58. 8. Nykänen A, Räsänen J, Salo J, ym. Keuhkosyövän tähystyskirurgia. Duodecim 2014;130:145 51. 9. Khakwani A, Rich AL, Powell HA, ym. Lung cancer survival in England: trends in non-small-cell lung cancer survival over the duration of the National Lung Cancer Audit. Br J Cancer 2013;109:2058 65. 10. Mäkitaro R, Pääkkö P, Huhti E, ym. Prospective population-based study on the survival of patients with lung cancer. Eur Respir J 2002;19:1087 92. 11. Salomaa ER, Liippo K, Taylor P, ym. Prognosis of patients with lung cancer found in a single chest radiograph screening. Chest 1998;114:1514 8. 12. Lung cancer survival statistics. Cancer research UK 2013. http://www.cancerresearchuk.org/cancer-info/cancerstats/ types/lung/survival/#trends. EIJA-RIITTA SALOMAA, dosentti, yleislääketieteen ja keuhkosairauksien erikoislääkäri, vs. vastuualuejohtaja TYKS, medisiininen toimialue, keuhkosairauksien vastuualue MAIJA WALTA, LL, terveyskeskuslääkäri Varkauden kaupunki SIDONNAISUUDET Eija-Riitta Salomaa: Asiantuntijapalkkio (Eli Lilly), luentopalkkio (Actelion, Eli Lilly), koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Actelion, Eli Lilly, Intermune, Novartis, Pierre Fabre) Maija Walta: Ei sidonnaisuuksia Summary The prognosis of lung cancer continues to be poor treatment outcome within The Hospital District of Southwest Finland in 2004 to 2011 Background: The survival of lung cancer patients is still poor; 10 15% are alive five years after diagnosis. Material and methods: We evaluated 1 542 patients with new lung cancer diagnosis in 2004 2011. Results: The one-, two- and five-year survival rate was 37.3%, 23.3% and 10.5%, respectively. The prognosis of women was better. There were no changes over the 8 years in the number or age of patients, the share of women, the histology, the number of operated patients or survival. Conclusions: Compared with earlier Finnish studies the short-term prognosis seems to be little better. 75