Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen kaari ja γ : [a, b] R m sen yksinkertainen parametriesitys, joka on paloittain C 1 -polku.

Samankaltaiset tiedostot
5 Epäoleellinen integraali

II.1. Suppeneminen., kun x > 0. Tavallinen lasku

3 Integraali ja derivaatta

Kuvausta f sanotaan tällöin isomorfismiksi.

1. Derivaatan Testi. Jos funktio f on jatkuva avoimella välillä ]a, b[ ja x 0 ]a, b[ on kriit. tai singul. piste niin. { f (x) > 0, x ]a, x 0 [

Johdatus reaalifunktioihin P, 5op

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

Riemannin integraali

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

6 Integraalilaskentaa

Polkuintegraali yleistyy helposti paloitain C 1 -poluille. Määritelmä Olkoot γ : [a, b] R m paloittain C 1 -polku välin [a, b] jaon

2 Epäoleellinen integraali

MS-A010{2,3,4,5} (SCI, ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

Kertausta ja täydennystä

Sisältö. Integraali 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 20

2.4 Pienimmän neliösumman menetelmä

Käydään läpi: ääriarvo tarkastelua, L Hospital, integraalia ja sarjoja.

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 9. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 9 () Numeeriset menetelmät / 29

Riemannin integraalista

x k 1 Riemannin summien käyttö integraalin approksimointiin ei ole erityisen tehokasta; jatkuvasti derivoituvalle funktiolle f virhe b

5 Riemann-integraali ANALYYSI B, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Ala- ja yläintegraali

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM) Laskuharjoitus 4 / vko 47, mallivastaukset

TEHTÄVÄ 1. Olkoon (f n ) jono jatkuvia funktioita f n : [a, b] R, joka suppenee välillä [a, b] tasaisesti kohti funktiota f : [a, b] R.

7 Funktiosarjoista. 7.1 Funktiosarjojen suppeneminen

Integraalilaskentaa. 1. Mihin integraalilaskentaa tarvitaan? MÄNTÄN LUKIO

Matematiikan tukikurssi

Integraalilaskenta. Määrätty integraali

Matematiikan tukikurssi

Viikon aiheet. Pinta-ala

a = x 0 < x 1 < x 2 < < x n = b f(x) dx = I. lim f(x k ) x k=1

i 2 n 3 ( (n 1)a (i + 1) 3 = 1 +

SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Funktiojonot 1

10. MÄÄRÄTYN INTEGRAALIN KÄYTTÖ ERÄIDEN PINTA-ALOJEN LASKEMISESSA

Analyysin perusteet kauppatieteilijöille P

Pertti Koivisto. Analyysi C

Riemannin integraalista

2 Riemann-integraali. 2.1 Porrasfunktion integraali. Aloitetaan integraalin täsmällinen määrittely tutkimalla porrasfunktion integraalia.

Analyyttiset funktiot ja integrointiteorian alkeita

VEKTOREILLA LASKEMINEN

Integroimistehtävät, 10. syyskuuta 2005, sivu 1 / 29. Perustehtäviä. Tehtävä 1. Osoita, että vakiofunktio f(x) c on Riemann-integroituva välillä

Matematiikan tukikurssi

Ville Turunen: Mat Matematiikan peruskurssi P1 3. välikokeen alueen teoriatiivistelmä 2007

ANALYYSI I, kevät 2009

Analyysi 2. Harjoituksia lukuihin 1 3 / Kevät Anna sellainen välillä ] 2, 2[ jatkuva ja rajoitettu funktio f, että

Syksyn 2015 Pitkän matematiikan YO-kokeen TI-Nspire CAS -ratkaisut

Lebesguen integraali - Rieszin määritelmä

Matematiikan peruskurssi. Seppo Hassi

Greenin ja Stokesin lauseet

ANALYYSI I, kevät 2009

Monikulmion pinta-ala ylioppilaille

Matemaattiset menetelmät I. Seppo Hassi

Matematiikan tukikurssi. Hannu Kivimäki

MS-A0102 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 9: Integroimismenetelmät

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Yhteenveto, osa II

ANALYYSI I, kevät 2009

5 ( 1 3 )k, c) AB 3AC ja AB AC sekä vektoreiden AB ja

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 9: Integroimismenetelmät

.) (b) Vertaa p :tä vastaavaa kineettistä energiaa perustilan kokonaisenergiaan. ( ) ( ) = = Ek

Johdatus fraktaaliderivaattoihin ja niiden sovelluksiin

Reaalinen lukualue. Millainen on luku, jossa on päättymätön ja jaksoton desimaalikehitelmä?

Vastaa kaikkiin kysymyksiin (kokeessa ei saa käyttää laskinta)

4. Reaalifunktioiden määrätty integraali

Numeerinen integrointi.

Suorat, käyrät ja kaarevuus

4 Taso- ja avaruuskäyrät

Sinilause ja kosinilause

Sarjat ja integraalit

VEKTOREILLA LASKEMINEN

11. MÄÄRÄTTY INTEGRAALI JA TILAVUUS

Säännöllisten operaattoreiden täydentäviä muistiinpanoja

Analyysi B. Derivaatta ja integraali. Pertti Koivisto

Pertti Koivisto. Analyysi B

VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA TILASTOTIETEEN VALINTAKOE Ratkaisut ja arvostelu

HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI

Esimerkki 8.1 Määritellään operaattori A = x + d/dx. Laske Af, kun f = asin(bx). Tässä a ja b ovat vakioita.

Lisää määrätystä integraalista Integraalin arvioimisesta. Osoita: VASTAUS: Osoita: Osoita:

Riemann-integraalin ja mittaintegraalin vertailua

Oletetaan sitten, että γ(i) = η(j). Koska γ ja η ovat Jordan-polku, ne ovat jatkuvia injektiivisiä kuvauksia kompaktilta joukolta, ja määrittävät

Funktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot

a) Mikä on integraalifunktio ja miten derivaatta liittyy siihen? Anna esimerkki = 16 3 =

Vektorianalyysi II (MAT21020), syksy 2018

Matematiikan peruskurssi 2

Matematiikan johdantokurssi, syksy 2017 Harjoitus 6, ratkaisuista. 1. Onko jokin demojen 5 tehtävän 3 relaatioista

Preliminäärikoe Pitkä Matematiikka

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ PISTEYTYSKOKOUS

3.3 KIELIOPPIEN JÄSENNYSONGELMA Ratkaistava tehtävä: Annettu yhteydetön kielioppi G ja merkkijono x. Onko

peitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.

saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla ehto Tarkoittaako tämä ehto mitään järkevää ja jos, niin mitä?

Matematiikan tukikurssi

1 Taso- ja avaruuskäyrät

Sisältö. Funktiojonot ja -sarjat 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 15

Analyysi III S

Johdatus matemaattiseen päättelyyn

Toispuoleiset raja-arvot

sin θ θ θ r 2 sin 2 θ φ 2 = 0.

Automaattimalleista poikkeava tapa kuvata yksinkertaisia kieliä. Olkoot A ja B aakkoston Σ kieliä. Perusoperaatioita:

Numeerinen integrointi

Transkriptio:

Muodostetn vektorikentän kri-integrli yksinkertisen kren tpuksess. Plutetn mieleen, että joukko C R m on yksinkertinen kri, jos löytyy sellinen jtkuv bijektio γ : [, b] C, jok on ploittin C 1 -funktio (=yksinkertinen prmetriesitys). Huomutus 4.1.7. Emme ole näyttäneet, miksi kren sileydestä luopuminen on sllittu. Tämä seur smn tpn kuin Luseen 4.1.3 yhteydessä. Trkempi todistus sivuutetn. Määritelmä 4.1.12. Olkoon C R m yksinkertinen kri j γ : [, b] R m sen yksinkertinen prmetriesitys, jok on ploittin C 1 -polku. (i) Yksinkertinen kri C on suunnistettu pisteestä γ() pisteeseen γ(b), kun sille sllitn vin yksinkertisi prmetriesityksiä γ, joiden lkupiste on γ() j loppupiste on γ(b). Suunnistettu yksinkertist krt merkitään C +. (ii) Jtkuvn vektorikentän f : D R m R m integrli yli yksinkertisen suunnistetun kren C + on f ds = f(γ(t)) γ (t)dt C + missä γ on C + :n jokin yksinkertinen prmetriesitys j Riemnn-integrli lsketn vstvsti ploittin.

Esimerkki 4.1.9. Olkoot I 1 jn pisteestä (0, 1) pisteeseen (1, 1), I 2 jn pisteestä (1, 1) pisteeseen (1, 1) j C = I 1 I 2. Tällöin C on yksinkertinen kri, sillä sen eräs yksinkertinen prmetriesitys on { (t, 1) kun 0 t 1 γ(t) =. (1, t 2) kun 1 t 3 γ on injektiivinen. γ on ploittin C 1 j sen derivtt välillä [0, 1] on γ (t) = (1, 0) (0, 0) j derivtt välillä [1, 3] on γ (t) = (0, 1) (0, 0). (Huom! derivtt pisteessä t = 1 ei ole, vn inostn toispuoliset derivtt). Suunnistetn C + pisteestä (0, 1) pisteeseen (1, 1). Funktion f(x 1, x 2 ) = 1 2 ( x 1x 2, x 2 ), missä x 1, x 2 R, kri-integrli yli suunnistetun yksinkertisen kren C + on 3 1 f ds = f(γ(t)) γ 1 3 1 (t)dt = (t, 1) (1, 0)dt+ C + 0 0 2 1 2 ( t+2, t 2) (0, 1)dt = 1 4

4.2 Suljetut käyrät j polut Ljennetn kri-integrlin käsite sellisille käyrille, joiden päätepisteet yhtyvät. Toisin snoen käyrän päätepisteet rikkovt käyrän prmetriesityksen injektiivisyyden, jolloin kysessä ei ole yksinkertinen kri. Määritelmä 4.2.1. (i) Jtkuv funktio γ : [, b] R m on suljettu yksinkertinen polku, jos γ() = γ(b) j kuvus γ : [, b) R m on injektiivinen. (i) Joukko C R m on yksinkertinen suljettu käyrä, jos löytyy sellinen suljettu yksinkertinen ploittin C 1 -polku γ : [, b] R m, että C = γ([, b]). Tällöin snotn, että γ on suljetun yksinkertisen käyrän C yksinkertinen prmetriesitys. (iii) Yksinkertinen suljettu käyrä C R m on suunnistettu yksinkertisen prmetriesityksen γ suuntn, jos sille sllitn vin sellisi yksinkertisi prmetriesityksiä γ, jotk kiertävät käyrää C smn suuntn kuin γ.

Esimerkki 4.2.1. ) Neliön kehä j ympyrän kehä ovt yksinkertisi suljettuj käyriä. b) Kun piirrät numeron 8, niin tällöin muodostunut tsokäyrä ei ole yksinkertinen suljettu käyrä, sillä käyrän prmetriesityksen injektiivisyyys rikkoutuu khteen kertn. (Mielikuv: muurhinen juoksee pitkin käyrää j pysähtyy, kun ensimmäisen kerrn kulkee smn pisteen yli. Jos muurhisen kulkem reitti peittää koko käyrän, niin käyrä on yksinkertinen j suljettu).

c) Olkoon C = {(x 1, x 2 ) R 2 : x 2/3 1 +x 2/3 2 = 1}. Tällöin C on yksinkertinen suljettu käyrä, sillä funktio γ(t) = (cos 3 (t), sin 3 (t)), missä t [0, 2π] on sellinen, että γ([0, 2π]) = C γ : [0, 2π) R 2 on injektiivinen γ on C 1 -funktio (mutt ei sileä).

Määritelmä 4.2.2. (i) Olkoon C yksinkertinen suljettu käyrä j olkoon γ : [, b] R m sen yksinkertinen prmetriesitys. Olkoon f : D R m R sellinen jtkuv funktio, että C D. Funktion f kri-integrli yli C:n on fds = f(γ(t)) γ (t) dt, (4.2.4) missä γ on jokin C:n yksinkertinen prmetriesitys. C (ii) Olkoon C + yksinkertinen suljettu käyrä j olkoon γ : [, b] R m sen yksinkertinen prmetriesitys. Olkoon f : D R m R m sellinen jtkuv funktio, että C D. Funktion f kri-integrli yli C + :n on f ds = f(γ(t)) γ (t)dt, (4.2.5) C + missä γ on jokin C + :n yksinkertinen prmetriesitys. Seurv luse näyttää, että yhtälön (4.2.4) oiken puolen rvo ei riipu prmetriesityksen vlinnst (yhtälö (4.2.5) sivuutetn). Tämä osoitt, että (4.2.4) on hyvin setettu määritelmä. Luse 4.2.1. Olkoon C R m yksinkertinen suljettu käyrä j olkoon γ : [, b] R m j γ : [c, d] R m sen yksinkertisi prmetriesityksiä. Olkoon f : D R sellinen jtkuv funktio, että C D. Silloin d f(γ(t)) γ (t) dt = f( γ(t)) γ (t) dt c

Todistus. Trkstelln vin tpus joss molemmt polut kiertävät käyrää C smn suuntn. Vstkkiset kiertosuunnt käsitellään smn tpn. Olkoon ensin γ() = γ(c) Jtkuvn funktion integrlifunktio on jtkuv, joten ε f(γ(t)) γ (t) dt = lim f(γ(t)) γ (t) dt ε 0 Kun 0 < ε < b, niin C ε = γ([, b ε]) on yksinkertinen kri, jonk yksinkertinen prmetriesitys on γ [,b ε. Merkitään [c, d ε ] = γ 1 (C ε ), missä d ε = γ 1 (γ(ε)). Tällöin γ : [c, d ε ] C ε on bijektio (j C 1 -polku). Kosk d ε riippuu jtkuvsti luvust ε, on lim ε 0 dε c f( γ(t)) γ (t) dt = d c f( γ(t)) γ (t) dt. (4.2.6) Lisäksi funktion f integrlit pitkin injektiivisiä polkuj γ [,b ε] j γ [c,dε ] ovt smt (Luse 4.1.3). Tällöin ε f(γ(t)) γ (t) dt = lim f(γ(t)) γ (t) dt ε 0 dε = lim f( γ(t)) γ (t) dt = ε 0 c Täten luseen väite pätee, kun γ() = γ(c). d c f( γ(t)) γ (t) dt.

Oletetn seurvksi, että γ() γ(c). Silloin löytyy sellinen t 0 (, b), että γ(t 0 ) = γ(c). Määritellään polun γ periodinen jtke γ kikille reliluvuille settmll γ(t + m(b )) := γ(t) kikill t [, b] j m Z. Trkestelln jtkeen rjoittum γ : [t 0, t 0 + (b )]. Tällöin γ(t 0 ) = γ(c), jolloin funktion f integrlit pitkin polkuj γ [t0,t 0 +(b )] j γ yhtyvät yllä olevn nojll. Lisäksi funktion f polkuintegrli pitkin polku γ : [t 0, t 0 + (b )] on t0 +b t0 fds = f(γ(t)) γ (t) dt = f(γ(t)) γ +b (t) dt + f(γ(t)) γ (t) dt t 0 t 0 b γ [t0,t 0 +b ] = = = t 0 f(γ(t)) γ (t) dt + t 0 f(γ(t)) γ (t) dt + f(γ(t)) γ (t) dt. t0 t0 f(γ(t + b )) γ (t + b ) dt f(γ(t)) γ (t) dt

Esimerkki 4.2.2. Olkoon f(x 1, x 2, x 3 ) = ( x 2, x 2 1, 2x 2 3) kikill x 1, x 2, x 3 R. Olkoon C = {(x 1, x 2, x 3 ) R 3 : x 2 1 + x 2 2 = 1 j x 3 = 1}. Silloin C on yksinkertinen suljettu käyrä, sillä sen yksinkertinen prmetriesitys on γ(t) = (cos(t), sin(t), 1), t [0, 2π]. (Selvästi γ : [0, 2π] C on surjektio, γ : [0, 2π) C on injektio j γ on C 1 -funktio). Suunnistetn C + prmetriesityksen γ suuntn. Silloin 2π f ds = f(γ(t)) γ (t)dt C + = = 0 2π 0 2π 0 ( sin(t), cos 2 (t), 2) ( sin(t), cos(t), 0)dt sin 2 (t) + cos 3 (t)dt = π.

4.2.1 Anlyysin perusluseen yleistys Anlyysin perusluse kertoo, että f (t)dt = f() f(b) kikille C 1 -funktioille f : [, b] R. Osoitetn seurvksi nlyysin perusluseen moniulotteinen vstine. Luse 4.2.2. Olkoon D R m voin j f : D R C 1 -funktio. Jos γ : [, b] R m on sellinen ploittin C 1 -polku, että γ([, b]) D, niin f(γ(b)) f(γ()) = f dγ. (4.2.7) Todistus. Riittää näyttää tpus, joss γ on C 1 -polku, sillä väite seur silloin summmll yhteen integrlej yli osvälien. Lsketn yhdistetyn funktio f γ derivtt: Luseen 3.2.2. nojll funktioll γ : [, b] R m löytyy C 1 -ljennus johonkin voimeen joukkoon (, b ) jok sisältää suljetun välin [, b]. Voidn olett, että ljunnuksen kuvjoukko sisältyy joukkoon D. (Trvittess ljennus voidn rjoitt vointen joukkojen (, b ) j γ 1 (D) leikkukseen). γ

Nyt f j γ on määritelty voimiss joukoiss, jolloin derivoinnin ketjusäännön nojll (f γ) (t) = m j=1 f (γ(t)) dγ i(t) x i dt erityisesti jokisell t [, b]. Anlyysin perusluseen nojll = f(γ(t)) γ (t), Toislt, f(γ(b)) f(γ()) = (f γ) (t)dt = (f γ) (t)dt. f(γ(t)) γ (t)dt = γ fdγ.

Korollri 4.2.1. Olkoot D R m voin j f : D R C 1 -funktio. (i) Jos γ, γ ovt sellisi C 1 -polkuj pisteestä p D pisteesen q D joiden kuvjoukot sisältyvät joukkon D, niin f dγ = f d γ. (ii) Jos γ : [, b] R m on sellinen C 1 -polku, että γ() = γ(b), niin f dγ = 0. Todistus. Seur Luseest 4.2.2. γ γ Esimerkki 4.2.3. Olkoon g(x) = 1 x kun (0, 0, 0) x R3. Lske työ, jonk vektorikenttä G = g tekee, kun hiukkseen vikutt voim G [yksikkö=newton] j hiukknen liikkuu pitkin polku γ(t) = (t, t 2, exp(t 2 )), [yksikkö=metri] missä t [1, 2]. Rtkisu: 1 G dγ = g(γ(2)) g(γ(1)) = 22 + 2 4 + e + 1 52[ yksikkö=joule]. 8 1 + 1 + e 2 γ γ

4.2.2 Konservtiivinen vektorikenttä Määritelmä 4.2.3. Olkoon D R m voin j G : D R m jtkuv. Vektorikenttä G on konservtiivinen, jos löytyy sellinen C 1 -funktio g : D R, että G = g. Kuvust g nimitetään tällöin vektorikentän G potentilifunktioksi. Esimerkki 4.2.4. )Vektorikentän G(x) = (0, 0, 1) missä x R 3, potentilifunktio on g(x 1, x 2, x 3 ) = x 3. b) Vektorikentän G(x) = x x, missä 0 x Rm potentilifunktio on log( x ). Opetelln seurvksi tunnistmn konservtiivisi vektorikenttiä o luseen vull. Luse 4.2.3. Olkoon D R m voin j G : D R m jtkuv vektorikenttä. Seurvt väitteet ovt yhtäpitäviä: 1. On olemss sellinen C 1 -funktio g : D R, että G = g. 2. Jos γ, γ ovt ploittin C 1 -polkuj pisteestä p pisteeseen q, joiden kuvjoukot sisältyvät joukkoon D, niin γ G dγ = γ G d γ. 3. Löytyy sellinen C 1 -funktio g : D R, että γ G dγ = g(q) g(p), missä γ on sellinen vpsti vlittu ploittin C 1 -polku pisteestä p pisteeseen q, että sen kuvjoukko sisältyy joukkoon D. 4. Jokisell p D j jokisell selliselle ploittin C 1 -polulle γ pisteestä p pisteeseen p pätee γ G dγ = 0.

Todistus. L. 4.2.2 j Kor. 4.2.1 seur, että (1) (2), (3), (4). Sivuutetn muiden impliktioiden näyttö. Esimerkki 4.2.5 (Tp 1: Eri poluill eri integrli). Tutki, onko vektorikenttä G(x 1, x 2 ) = ( x 2, x 1 ), missä x 1, x 2 R, konservtiivinen. Rtkisu: Näytetään, että Väite 2 ei ole tott. Olkoon missä t [0, π/2] j γ(t) = (cos(t), sin(t)), γ(t) = (cos( t), sin( t)) = (cos(t), sin(t)), missä t [0, 3π/2]. Silloin kummnkin polun lkupiste on (1, 0) j loppupiste on (0, 1). (Polut kulkevt eri reittejä). Silloin π/2 G dγ = ( sin(t), cos(t)) ( sin(t), cos(t))dt = π 2 j γ γ G d γ = 0 3π/2 0 (sin(t), cos(t)) ( sin(t), cos(t))dt = 3π 2. Nähdään, että Väite 2 ei päde, jolloin G ei ole konservtiivinen. (Oikeiden polkujen löytäminen on joskus hnkl).

Esimerkki 4.2.6 (Tp 2: Pyörteettömyys). Olkoon G(x 1, x 2, x 3 ) = (e 1+x 2 1 +sin(x 3 ) 2, x 2, x 3 ) kikill x 1, x 2, x 3 R. Silloin G toteutt jtkuvuutt tiukemmn ehdon G C 1 (R 3 ; R 3 ). Jos G 0, niin Väite 1 ei ole tott, sillä muutoin tulisi oll g 0. Lsketn e 1 e 2 e 3 G(x 1, x 2, x 3 ) = x 1 x 2 x 3 e 1+x 2 1 +sin(x 3 ) 2 x 2 x 3 ( ) = 0,, 0 + sin(x 3) cos(x 3 ) 1+x 2 1 + x 2 1 + sin(x 3 ) 2e 1 +sin(x 3 ) 2, 0 (0, 0, 0). Täten vektorikenttä G ei ole konservtiivinen. (Tämän strtegin onnistuminen riippuu G:n muodost j jtkuvst differentioituvuudest. Tulos G = 0 ei trkoit, että G olisi konservtiivinen!).

Esimerkki 4.2.7 (Tp 3: Etsi g osittisdifferentiliyhtälöiden vull). Olkoon G(x 1, x 2, x 3 ) = (2x 1 x 2 x 3 + x 3, x 2 1x 3 + 1, x 2 1x 2 + x 1 ) kikill x 1, x 2, x 3 R. Kirjoitetn osittisdifferentiliyhtälöt (jotk rtkistn nlyysin perusluseen vull integroimll yhden muuttujn suhteen) g x 1 (x 1, x 2, x 3 ) = 2x 1 x 2 x 3 + x 3 g (x 1, x 2, x 3 ) = x 2 x 1x 3 + 1 2 g (x 1, x 2, x 3 ) = x 2 x 1x 2 + x 1 3 Vertmll g:n lusekkeit sdn selville vlint x1 0 dx 1 g(x 1, x 2, x 3 ) = x 2 1x 2 x 3 + x 3 x 1 + C(x 2, x 3 ) }{{} =g(0,x 2,x 3 ) x2 0 dx 2 g(x 1, x 2, x 3 ) = x 2 1x 2 x 3 + x 2 + C(x 1, x 3 ) x3 0 dx 3 g(x 1, x 2, x 3 ) = x 2 1x 2 x 3 + x 1 x 3 + C(x 1, x 2 ) g(x 1, x 2, x 3 ) = x 2 1x 2 x 3 + x 2 + x 1 x 3 Täten vektorikenttä G on konservtiivinen, kosk se toteutt Väitteen 1. (Joskus päädytään hnkliin osittisdifferentiliyhtälöihin).

4.2.3 Yhteenveto polkuintegrleist Kun f : D R m R on jtkuv, γ : [, b] R m on C 1 (ti ploittin C 1 ) j γ([, b]) D, niin polkuintegrli fds = f(γ(t)) γ (t) dt. Mitä trkoitt ploittin C 1? γ : [, b] R m on jtkuv γ väli [, b] voidn jk osväleihin, joill γ on C 1 -funktio. (Tämä sllii, että eri osvälien yhteisissä päätepisteissä γ:n toispuoliset derivtt voivt oll erisuuret.) Kun f : D R m R m on jtkuv, γ : [, b] R m on C 1 (ti ploittin C 1 ) j γ([, b]) D, niin polkuintegrli f dγ = f(γ(t)) γ (t)dt. Kun f = g, niin polkuintegrlin lskeminen on helppo g dγ = g(b) g(). γ γ

4.2.4 Yhteenveto kri-integrleist Kri-integrlist käytetään myös nimitystä viivintegrli. Kun C R m on yksinkertinen kri j f : C R on jtkuv, niin fds = f(γ(t)) γ (t) dt, C missä γ : [, b] R m on kren C yksinkertinen prmetriesitys. Käytännössä täytyy ensin etsiä kren yksinkertinen prmetriesitys! γ : [, b] C surjektio j injektio γ : [, b] R m (ploittin) C 1 -polku Kun C R m on yksinkertinen kri j f : C R m on jtkuv, niin kren C suunnisus (=polkujen kulkusuunt) on vlittv ennen funktion f kri-integrlin lskemist. (Muutoin kri-intgrlin merkki vihtuisi eri poluill). Kun suunnistus on C +, niin funktion f kri-integrli fds = f(γ(t)) γ (t)dt, C + missä γ : [, b] R m on kren C + yksinkertinen prmetriesitys.

Yksinkertisen kren yleistys sdn liimmll kren päätepisteet yhteen, jolloin päädytään yksinkertiseen suljettuun käyrään. Jtkuvn funktion f : C R kriintegrli yli yksinkertisen suljetun käyrän C on fds = f(γ(t)) γ (t) dt, C missä γ : [, b] R m on suljetun käyrän C yksinkertinen prmetriesitys (γ([, b]) = C, injektio välillä [, b) ploittin C 1 ). Jtkuvn funktion f : C R m integrli yli suunnistetun yksinkertisen suljetun käyrän C + on f ds = f(γ(t)) γ (t)dt, C + missä γ : [, b] R m on C + :n yksinkertinen prmetriesitys (surjektio, injektio välillä [, b), ploittin C 1, suunnistus).