TALVISALON URHEILUALUEEN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS

TALVISALON URHEILUALUEEN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS

Sisällys 1. JOHDANTO... 3 2. MENETELMÄT... 3 2.1 KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPIKARTOITUS... 4 2.2 LIITO-ORAVAKARTOITUS... 4 2.3 LINNUSTOKARTOITUS... 4 2.4 LEPAKKOINVENTOINTI... 4 3. TULOKSET... 5 3.1 YLEISTÄ... 5 3.2 METSÄLAIN ERITYISEN TÄRKEÄT ELINYMPÄRISTÖT... 5 3.3 MUUT KOHTEET... 6 3.4 BIOTOOPPIKUVIOT... 6 3.5 LINNUSTO... 10 3.6 LEPAKOT... 10 3.7 MUU LAJISTO... 11 4. KIRJALLISUUS... 11 Liite 1. Luontotyyppikohteet Liite 2. Lajihavainnot Liite 3. Biotooppikuviot Kannen kuva: Komeaa männikköä kuviolla 8. Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy Hanhenkaari 10 as 16 21420 Lieto Puh. 045-6793602

3 1. JOHDANTO Savonlinnan kaupunki tilasi Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy:ltä luontoselvityksen kaupunkikeskustassa sijaitsevalta Talvisalon alueelta. Selvitysalue sijaitsee Talvisalon eteläosassa. Se rajoittuu lännessä Hernemäen kaupunginosaan ja lounaassa Savontiehen - Savonkatuun. Kaakossa ja idässä alue ulottuu Kaikuvuoren alarinteille, ja pohjoisessa se rajoittuu kuntorataan. Selvityksen laati FM (biologi) Turkka Korvenpää, ja siihen liittyvät maastotyöt suoritettiin kesä-heinäkuussa 2017. Työn tarkoituksena oli selvittää alueen luontoarvoja, ja arvioida niiden vaikutusta maankäyttöön. Työ sisälsi seuraavat osiot: - kasvillisuuskartoitus käsittäen yleispiirteisen inventoinnin ja mahdolliset huomionarvoiset lajit - yleispiirteinen arvio alueen linnustollisesta merkityksestä - uhanalaisten eläin- ja kasvilajien elinympäristöt - luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien elinympäristöt - luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit - vesilain 2. luvun 11 :n mukaiset pienvesikohteet - metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt - Suomessa uhanalaiset luontotyypit - valtakunnalliset METSO-kriteerit täyttävät metsäkuviot - luonnon monimuotoisuuden tai maisemallisten arvojen säilymisen kannalta arvokkaat kohteet - erikoiset luonnonmuodostumat ja niiden yhdistelmät 2. MENETELMÄT Ennen maastotöiden aloittamista tarkasteltiin maastokarttoja ja ilmakuvia. Lisäksi tarkastettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään uhanalaisten lajien esiintymärekisteriin (Hertta) tallennetut havainnot. Maastotyössä alue käytiin huolellisesti läpi käytännössä useaan kertaan, sillä eri maastotyövaiheet suoritettiin osittain eri aikaan. Näin todennäköisyys havaita esimerkiksi harvinaisia putkilokasveja oli suurempi, kun maastossa liikuttiin kasvukauden eri vaiheissa. Maastossa tehdyt havainnot merkittiin työkartoille paikantaen ne GPS-laitteella sekä kirjoitettiin muistiinpanot. Mielenkiintoisista lajihavainnoista sekä mm. lepakoille sopivista päiväpiiloista merkittiin muistiin GPS:n ilmoittamat koordinaatit. Parhaimmillaan näin päästiin muutaman metrin ja huonoimmillaan noin kymmenen metrin sijaintitarkkuuteen. Maastossa otettiin digitaalisia valokuvia, jotka on luovutettu Savonlinnan kaupungin käyttöön. Alla on kuvattu tarkemmin eri työvaiheiden työmenetelmät ja esitetty eri työvaiheiden ajoittuminen.

4 2.1 KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPIKARTOITUS Alue jaettiin kasvillisuudeltaan ja luontotyypiltään yhtenäisiin biotooppikuvioihin. Samalla arvioitiin, kuuluuko biotooppikuvio johonkin alla luetelluista kategorioista: - luonnonsuojelulain 29 :n mukainen suojeltu luontotyyppi - vesilain 2. luvun 11 :n mukainen pienvesikohde - metsälain 10 :n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö - Suomessa uhanalainen luontotyyppi - valtakunnalliset METSO-kriteerit täyttävä metsäkuvio - luonnon monimuotoisuuden tai maisemallisten arvojen säilymisen kannalta arvokas kohde - erikoinen luonnonmuodostuma tai niiden yhdistelmä Tämän jälkeen kustakin kuviosta laadittiin yleiskuvaus. Yleiskuvaus sisältää tyypillisesti kuvauksen alueen mahdollisesta puustosta ja sen luonnontilaisuudesta sekä runsaimmista putkilokasvilajeista. Mikäli kuviolla kasvaa harvinaisia tai muuten huomionarvoisia kasvilajeja, mainitaan nämä myös yleiskuvauksessa. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista tai muuten erityisen merkittävistä havainnoista otettiin muistiin tarkat koordinaatit. Lopuksi arvioitiin luonnoltaan arvokkaille kohteille annettavia maankäyttösuosituksia. Varsinainen kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus suoritettiin 21.6. ja 24.7. erikseen tätä tarkoitusta varten tehdyillä maastokäynneillä, mutta kasvillisuutta ja luontotyyppejä havainnoitiin myös muun maastotyön yhteydessä. 2.2 LIITO-ORAVAKARTOITUS Kaikki alueen metsäkuviot käytiin huolellisesti läpi samoina päivinä linnustokartoituksen kanssa linnuston kartoittamisen jälkeen. Maastossa etsittiin merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Näistä merkeistä tavallisimpia ovat suurten haapojen tai kuusten tyviltä tyypillisesti löytyvät papanat sekä virtsaamisjäljet puiden rungoilla. Liito-oravan esiintymisestä kertovia merkkejä ei löydetty. 2.3 LINNUSTOKARTOITUS Linnusto kartoitettiin kolmena aamua klo 6-10 välisenä aikana. Kartoituspäivät olivat 20.6., 21.6. ja 22.6. Sää oli kaikkina kartoituspäivinä poutainen, melko lämmin ja tyyni tai heikkotuulinen eli olosuhteet olivat hyvät. Maastotyömenetelmänä käytettiin kartoituslaskentaa. Yleisten lajien reviirejä ei merkitty kartoille, vaan näistä lajeista kirjattiin muistiin ainoastaan esiintyminen alueella. Sen sijaan kaikki uhanalaisista, silmälläpidettävistä, harvinaisista tai EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista tehdyt havainnot merkittiin kartalle. Alueella ei ole yölaulajien suosimia elinympäristöjä, joten erillisiä yölaulajakuunteluita ei suoritettu. 2.4 LEPAKKOINVENTOINTI Lepakkoinventointi koostui kahdesta osasta. Muun maastotyön ohessa etsittiin lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja ja päiväpiiloja. Näitä ovat mm. kalliojyrkänteiden onkalot ja raot, vanhat maakellarit sekä puiden kolot. Kaikista löydetyistä paikoista mitattiin koordinaatit GPS -laitteella, ja ne merkittiin lisäksi kartalle. Lepakkoja

5 havainnoitiin kolmena yönä detektorin avulla (Pettersson D240X) kulkien ennalta karttatulkinnan ja maastossa tehtyjen muistiinpanojen pohjalta suunniteltu reitti. Kartoitusyöt olivat 24.-25.7, 25.-26.7. ja 26.-27.7. Kaikki lepakoista saadut havainnot merkittiin maastossa lajeittain kartalle, jonka jälkeen tehtiin tulkinta alueella liikkuneiden lepakoiden yksilömääristä lajeittain sekä arvio alueen merkityksestä lepakoille. 3. TULOKSET 3.1 YLEISTÄ Selvitysalue on pääosin melko varttunutta tuoreen-lehtomaisen kankaan metsää, jossa valtapuuna kasvaa mänty. Siellä täällä esiintyy pieniä kallioita, joiden reunoilla metsätyyppi on kuivempaa. Alueen pohjoisosassa kasvaa komeaa varttunutta lehtomaista kuusikkoa. Nuorta metsää tavataan laajimmin jäähallin koillispuolen kiviaineksen läjitysalueella. Metsässä kiertelee kuntorata sekä joukko polkuja. Talvisalon urheilualueen merkittävimmät luontoarvot liittyvät varttuneeseen puustoon. Erityisesti pohjoisosan komean kuusikon tyyppisiä metsiä tapaa nykyään yhä harvemmin. Selvitysalueen luoteiskulmassa sijaitsee pieni järeää kuusikkoa kasvava lehtolaikku, joka on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Lisäksi jäähallin lähellä sijaitseva jyrkänne luokiteltiin paikallisesti luonnon monimuotoisuutta lisääväksi muuksi kohteeksi. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä, vesilaisissa suojeltuja pienvesiä, uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä ja valtakunnalliset Metso-ohjelman valintakriteerit täyttäviä kohteita ei löytynyt. Jäähallin vierestä tavattiin silmälläpidettävää kelta-apilaa. 3.2 METSÄLAIN ERITYISEN TÄRKEÄT ELINYMPÄRISTÖT 3.2.1 Hernemäen lehtokuusikko Selvitysalueen luoteiskulmassa sijaitsee varttunutta kuusikkoa kasvava, kulttuurivaikutteinen tuore lehto (Kuva 1). Lehdossa kasvaa myös hiukan mäntyä sekä muutama järeä haapa. Pensaskerroksessa esiintyy vaahteran taimia, mustaherukkaa, terttuseljaa ja vadelmaa. Kenttäkerroksessa tavataan runsaasti käenkaalia, oravanmarjaa ja puistolemmikkiä (Myosotis sylvatica), joka on puutarhakarkulainen. Kasvistoon kuuluvat lisäksi esim. koiranputki, nokkonen (Urtica dioica) ja isoalvejuuri (Dryopteris expansa). Kuvio soveltuu hyvin liito-oravan elinympäristöksi, ja liito-oravan esiintymistä siellä olisi hyvä selvittää kevätaikaan. Maankäyttösuositus: Hernemäen lehtokuusikko olisi hyvä jättää rakentamatta ja myös metsänhoidon ulkopuolelle.

6 Kuva 1. Herrnemäen lehtokuusikko. 3.3 MUUT KOHTEET 3.3.1 Jäähallin jyrkänne Savonkadun lähellä kohoaa karu, enimmillään noin kahdeksan metriä korkea, lounaaseen avautuva jyrkänne (Kuva 2). Jyrkänteellä kasvaa mm. kallioimarretta (Polypodium vulgare), karvakiviyrttiä (Woodsia ilvensis), kalliopalmikkosammalta (Hypnum cupressiforme), hohtovarstasammalta (Pohlia cruda), kiviharmosammalta (Hedwigia ciliata), kallio-omenasammalta (Bartramia pomiformis) ja kierrekivisammalta (Grimmia torquata). Jyrkänteen pohjoispään onkalot sopivat lepakoiden päiväpiiloiksi ja siellä on myös pieni louhikko. Kohde ei ole erityisen edustava eikä se täytä metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmää mm. seinämän mataluuden vuoksi. Jyrkänne lisää kuitenkin luonnon monimuotoisuutta. Maankäyttösuositus: Jyrkänne alusmetsineen olisi hyvä jättää rakentamatta aina kadunja parkkipaikan reunaan asti. Jyrkänteen alle olisi suotavaa rajata vähintään noin parinkymmenen metrin luonnontilaan jätettävä suojavyöhyke, jonka puustoa ei käsiteltäisi lainkaan. 3.4 BIOTOOPPIKUVIOT 1. Puisto. 2. Lehtomaisen kankaan komea varttunut männikkö, jossa kasvaa sekapuina hieman kuusta, koivua ja haapaa sekä taajamametsille tyypillisesti runsaasti pihlaja-alikasvosta. Metsässä esiintyy myös lähiympäristön pihoilta ja puutarhoista levinneitä vaahteran taimia. Kuviolla on pari kookasta koivupökkelöä, vanha ränsistynyt pihlaja sekä kolohaapa. Siellä täällä metsää

7 kirjovat matalat kalliot. Kenttäkerrosta hallitsee monin paikoin rehevä mustikkavarvikko (Vaccinium myrtillus). Myös sananjalka (Pteridium aquilinum) ja lillukka (Rubus saxatilis) ovat runsaita. Muuhun kasvistoon kuuluvat mm. kielo (Convallaria majalis), ahomansikka (Fragaria vesca), käenkaali (Oxalis acetosella), metsätähti (Trientalis europaea), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas), oravanmarja (Maianthemum bifolium) ja kultapiisku (Solidago virgaurea). Kuva 2. Jäähallin jyrkänne. 3. Kalliomännikkö ja jäähallille viettävä kallioinen, osittain leikattu rinne. Rinteessä on melko runsaasti nuorta puustoa. Kallioisella rinteellä ja jäähallin läheisellä kuivalla pientareella kasvaa yleisten piennarlajien lisäksi myös hieman vaateliaampia kallio- ja niittykasveja. Kuvion lajistoon kuuluvat mm. mäkihorsma (Epilobium collinum), mäkiarho (Arenaria serpyllifolia), nurmihärkki (Cerastium fontanum), ahomansikka, ahosuolaheinä (Rumex acetosella), hietakastikka (Calamagrostis epigejos), isomaksaruoho (Sedum telephium), lampaannata (Festuca ovina), rohtotädyke (Veronica officinalis), karvakiviyrtti, mäkitervakko (Lychnis viscaria) ja silmälläpidettävä kelta-apila (Trifolium aureum). 4. Vahvasti kulttuurivaikutteinen tuore lehto, jonka vallitsevan puuston muodostavat kookkaat männyt. Niiden ohella kuviolla kasvaa mm. raitaa, koivua, pihlajaa, vaahteraa ja harmaaleppää sekä pensaista tuomea, vadelmaa ja koiranheittä. Metsään on tuotu maata muualta. Kenttäkerroksessa tavataan runsaasti vuohenputkea (Aegopodium podagraria) ja käenkaalia, joiden lisäksi lajistoon kuuluvat mm. hiirenporras (Athyrium filix-femina), lillukka, ahomansikka, kielo, huopaohdake (Cirsium helenioides) ja maitohorsma (Epilobium angustifolium). Kuviolla sijaitsee matala kallio. 5. Sekapuustoinen melko varttunut tuore lehto, jossa kasvaa runsaasti haapaa, melko paljon koivua sekä vähän kuusta ja mäntyä. Kookkaamman puuston alla esiintyy hiukan vaahteran taimia ja runsaasti nuorta pihlajaa. Kenttäkerroksessa tavataan paljon lillukkaa ja käenkaalia, joiden ohella kasvistoon lukeutuvat esim. oravanmarja ja metsäimarre. Kuvio soveltuu liito-oravan elinympäristöksi ja siellä on vanha kivimuuri, jonka raot sopivat lepakoiden päiväpiiloiksi.

8 6. Nuorta tiheää lehtipuustoa (raitaa ja koivua) urheilukentän reunalla. Niukassa pensaskerroksessa kasvaa mm. tuomea, kiiltopajua, terttuseljaa ja punaherukkaa. Kenttäkerroksessa tavataan esim. leskenlehteä (Tussilago farfara), voikukkaa (Taraxacum sp.), rönsyleinikkiä (Ranunculus repens), metsäimarretta, sananjalkaa, vuohenputkea ja koiranputkea (Anthriscus sylvestris). 7. Hiekkainen urheilukenttä. 8. Tuoreen kankaan varttunut männikkö, jossa kasvaa sekapuuna kuusta sekä muutama järeä haapa. Vallitsevan puuston alla on melko paljon alikasvoskuusia ja runsaasti nuorta pihlajaa. Kuviolta löytyi muutama kelo ja yksi kookas kuusimaapuu, mutta kaiken kaikkiaan lahopuuta esiintyy vähän. Rehevän kasvavan mustikan ohella metsässä tavataan mm. sananjalkaa, kanervaa (Calluna vulgaris), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), vanamoa (Linnaea borealis), kevätpiippoa (Luzula pilosa), metsätähteä, oravanmarjaa ja metsälauhaa (Deschampsia flexuosa). Kuviolla on joitakin matalia puustoisia kallioita. 9. Lehtomaisen kankaan järeä kuusikko (Kuva 3), jossa sekapuuna kasvaa mäntyä, hiukan koivua ja muutamia kookkaita haapoja. Metsässä on useamman pystyyn kuolleen kuusen ja männyn ryhmä sekä joitakin koivupökkelöitä. Kenttäkerroksessa tavataan runsaasti lillukkaa, oravanmarjaa ja käenkaalia, joiden lisäksi kasvistoon kuuluvat mm. vanamo, kielo, sananjalka ja metsäimarre. Siellä täällä kasvaa laikuittain rahkasammalta. Metsikkö soveltuu hyvin liitooravan elinympäristöksi, ja liito-oravan esiintymistä siellä olisi hyvä selvittää kevätaikaan. Kuva 3. Kuvio 9 on komeaa kuusikkoa. 10. Ks. kohde 3.2.1 Hernemäen lehtokuusikko. 11. Varttunut, harva, tuoreen kankaan männikkö pienellä mäellä. Kuviolla esiintyy runsaasti kuusialikasvosta. Kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, puolukkaa, sananjalkaa ja kieloa.

9 12. Tuoreen kankaan varttunut kuusi-mäntymetsä. Kuviolla kasvaa yksi vanha pihlaja sekä suuri koivu ja siellä on nuorta lehtipuustoa kasvava aukio. Kenttäkerroksessa esiintyvät mm. metsätähti, oravanmarja, käenkaali ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). 13. Selvästi kulttuurivaikutteinen, pääasiassa nuorta lehtipuustoa kasvava tuorekostea lehtometsä. Puusto muodostuu harmaalepistä, raidoista ja koivuista. Itäreunan mäellä kasvaa kookkaita mäntyjä. Pensaskerroksessa tavataan tuomea, vadelmaa, koiranheittä ja vaahteran taimia. Kenttäkerroksessa esiintyy mm. nokkosta, vuohenputkea, kieloa ja kuviolta löytyi myös puutarhasta karannut jalokiurunkannus (Corydalis nobilis). 14. Kallion louhinnassa syntyneen kiviaineksen läjitysalue, johon on kasvanut tiheää nuorta puustoa (mäntyä, koivua, harmaaleppää ja raitaa). Kuviolla tavataan mm. metsäalvejuurta, hiirenporrasta, nokkosta, rönsyleinikkiä ja soistuneissa kohdissa pullosaraa (Carex rostrata). Kuvion kaakkoiskulmassa sijaitsee pieni, melko pysyvävetiseltä vaikuttava lampare, jonka reunat ovat soistuvia. Lampareessa ja sen reunoilla kasvaa mm. leveäosmankäämeä (Typha latifolia), pullosaraa, jokapaikansaraa (Carex nigra), suo-ohdaketta (Cirsium palustre) ja vähän järviruokoa (Phragmites australis). Lampare voisi sopia viitasammakon kutupaikaksi, vaikka onkin pienialainen ja matala. 15. Kallioleikkaus ja sen päällä varttunutta männikköä. Leikkauksessa kasvavat mm. isomaksaruoho, ahosuolaheinä, mäkitervakko ja karvakiviyrtti. Männikössä esiintyy runsaasti kieloa, puolukkaa, mustikkaa ja sananjalkaa, joiden lisäksi lajistoon kuuluu mm. kanerva. 16. Jyrkkä rinne, jossa kasvaa varttunutta männikköä sekä muutama nuori haapa, vähän koivua ja jäähallin parkkipaikan vieressä jokunen iso pihlaja. Alikasvoksena on runsaasti nuorta pihlajaa ja hiukan nuorta vaahteraa. Maapohja on rehevää kuivaa-tuoretta lehtoa ja pensaskerroksessa kasvaa tuomea ja jopa koiranheittä. Kenttäkerroksessa tavataan runsaasti lillukkaa, metsäkastikkaa (Calamagrostis arundinacea), sananjalkaa ja kieloa, joiden ohella kasvistoon kuuluvat esim. ahomansikka, kivikkoalvejuuri ja nuokkuhelmikkä (Melica nutans) sekä Jäähallin parkkipaikan lähellä jopa hyvin niukkana tavattava mustakonnanmarja (Actaea spicata). Jäähallin lähellä kulttuurivaikutus näkyy kasvilajistossa varsin selvästi. Siellä kasvaa mm. vuohenputkea. Rinteessä on matalia kallioseinämiä, joilla esiintyy mm. hohtovarstasammalta, kierrekivisammalta ja kiilto-omenasammalta (Bartramia ithyphylla). Parkkipaikan kulmauksesta lähtee runsaasti käytetty leveä polku itään. Ihmisvaikutus näkyy lehdossa niin selvänä, ettei sitä luokiteltu metsälakikohteeksi. 17. Ks. kohde 3.3.1 Jäähallin jyrkänne. 18. Melko varjoisa lounaaseen-etelään avautuva jyrkänne jäähallin kulmalla. Karu, noin kymmenen metriä korkea seinämä on hyvin niukkasammaleinen. Sillä kasvaa kuitenkin esim. kierrekivisammalta. Jyrkänteen alla on kulunutta lehtoa, jossa tavataan varsin niukkana mm. mustakonnanmarjaa. Jyrkänne ei ole riittävän edustava, ja sen alapuolinen metsä on niin kulunut, että kuviota ei luokiteltu metsälakikohteeksi eikä se muutenkaan juuri lisää luonnon monimuotoisuutta. 19. Kallioinen, varttunut, melko harva männikkö. Metsässä kasvaa sekapuina koivua, raitaa sekä harmaaleppää, ja vallitsevan latvuskerroksen alla tavataan runsaasti nuorta pihlajaa. Kuviolla on pieniä aukioita ja polkuja. Niiden varsilla kasvillisuus on paikoitellen niittymäistä, mutta muuten kuviolla tavataan mm. mustikkaa,

10 lillukkaa, puolukkaa, sananjalkaa, käenkaalia ja ahomansikkaa. Männikön kaakkoiskulmassa sijaitsee kaksi pientä ohutturpeista soistumaa, joissa toisessa esiintyy mm. jokapaikansaraa ja niukasti pienikokoista korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides). 20. Tuoreen kuivahkon kankaan melko varttunut männikkö, jossa kasvaa jonkin verran nuorta pihlajaa ja entisellä johtoaukealla lehtipuuvesakkoa. Kuvion kenttäkerroksessa tavataan mm. kanervaa, metsätähteä, mustikkaa, vanamoa, metsälauhaa ja puolukkaa. 21. Melko varttunut tuoreen kankaan männikkö, jossa kasvaa paljon nuorta pihlajaa. Kuviolla on pieni kallio. Kenttäkerroksessa tavataan runsaasti mustikkaa, jonka lisäksi kasvistoon kuuluvat mm. sananjalka, metsälauha, oravanmarja, variksenmarja (Empetrum nigrum) ja vanamo. Itäreunan rämeisillä kohdilla kasvaa suopursua (Rhododendron tomentosum). Kuviolta löytyi vanhoissa männyissä kasvava, nykyisin harvinaisehko, männynkääpä (Phellinus pini). 22. Nuorta sekapuustoa (koivua, pihlajaa, haapaa, raitaa ja kuusta) kasvava kuvio kuntoradan reunoilla. Radan koillispuolella on pieni nuori harmaalepikko. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kieloa, mustikkaa ja sananjalkaa. Kuntoradan reunassa sijaitsevaa noromaista uomaa pitkin valuu vettä jäähallin suuntaan. 23. Jäähalli parkkipaikkoineen ja muine lähiympäristöineen. Kuvion pohjoislaidan matalassa jyrkänteessä on lepakoiden päiväpiiloiksi sopivia rakoja. 24. Tiheää nuorta lehtipuustoa (pihlajaa, raitaa, harmaaleppää ja koivua) kasvava kuvio, jolle on aikoinaan läjitetty maata ja kiviä. Kenttäkerroksessa tavataan mm. kultapiiskua, metsäkastikkaa, lillukkaa, koiranputkea, metsäimarretta, kieloa ja syyläjuurta (Scrophularia nodosa). Pienellä jyrkänteellä kasvaa esim. kallioimarretta ja pikkukastesammalta (Plagiochila porelloides). 3.5 LINNUSTO Talvisalon urheilualueen linnusto koostuu yleisistä havumetsien linnuista. Kaikkiaan havaittiin 21 lintulajia, jotka todennäköisesti pesivät alueella tai sen lähistöllä. Nämä lajit ovat harakka, hippiäinen, hömötiainen, kirjosieppo, käpytikka, laulurastas, lehtokurppa, metsäkirvinen, mustarastas, pajulintu, peippo, punakylkirastas, punarinta, puukiipijä, rautiainen, räkättirastas, sinitiainen, talitiainen, varis, vihervarpunen ja västäräkki. Uhanalaiseksi (vaarantunut) luokiteltu hömötiainen on voimakkaasti taantunut vanhojen kuusimetsien pesimälintu. mutta se ei vielä ole varsinaisesti harvinainen. Selvitysalueen koilliskulman kuusikossa havaittiin hömötiaispoikue, joka on pesinyt jossakin Talvisalon alueen kuusikossa. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei selvitysalueella ole erityistä linnustollista merkitystä, eikä linnustoon pohjautuvia maankäyttösuosituksia ole tarpeen esittää. 3.6 LEPAKOT Selvitysalueella havaittiin niukasti lepakoita. Jokaisella detektorihavainnointikerralla kuultiin yksi isoviiksisiippa / viiksisiippa (lajeja on mahdotonta erottaa toisistaan pelkän detektorin avulla). Lisäksi yhtenä yönä kuultiin yksi pohjanlepakko. Tämä ei ollut kovinkaan yllättävää, sillä yhtenäiset ja suhteellisen tiheät metsät eivät ole lepakoiden

11 suosituimpia ruokailu- ja elinalueita. Lepakoille sopivia päiväpiiloja löytyi kaikkiaan kolme. Selvitysalueella on vain vähän merkitystä lepakoiden elinalueena eikä lepakoiden esiintymiseen pohjautuvia maankäyttösuosituksia ole tarpeen antaa. 3.7 MUU LAJISTO Talvisalon urheilualueelta ei ole tallennettu havaintoja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään uhanalaisten lajien esiintymärekisteriin (Hertta). Melko läheltä on kuitenkin vuonna 1956 löydetty erittäin uhanlaista keltakynsimöä (Draba nemorosa). Kasvupaikaksi on mainittu Hernemäen kaatopaikka. Selvitysalueella ei ole tällä hetkellä lajille sopivia kasvupaikkoja. Tässä työssä löydettiin silmälläpidettävää kelta-apilaa jäähallin vierestä kuivalta pientareelta muutamia kukkivia kasveja. Kelta-apila esiintyy pientareilla ja joutomailla monesti enemmän tai vähemmän tilapäisinä esiintyminä. Sille sopivia kasvupaikkoja on siis tarjolla varsin runsaasti. Esiintymää ei ole tarpeen erityisesti huomioida maankäytössä. Kuviolla 14 sijaitseva kosteikkolampare voisi kenties sopia viitasammakon kutupaikaksi. Selvitysalueelta ei löydetty eikä sieltä ole ennestään tiedossa liito-oravan reviirejä, mutta alueella on metsäköitä, jotka sopisivat hyvin lajin elinympäristöiksi. Tällaisia ovat kuviot 5, 9 ja 10. Liito-oravia päästiin kartoittamaan vasta kesäkuussa, joten on olemassa pieni mahdollisuus, että liito-oravia elää alueella, vaikka niistä ei nyt nähtykään merkkejä. 4. KIRJALLISUUS Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta A: 21.05.1992. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta A:02.04.1979. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen monisteita 188. Suomen ympäristökeskus. 128 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264+ 572 s. Syrjänen, K., Hakalisto, S., Mikkola, J., Musta, I., Nissinen, M., Savolainen, R., Seppälä, J., Seppälä, M., Siitonen, J. & Valkeapää, A. 2016. Monimuotoisuudella arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. Metsoohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016-2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016. 75 s. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016. Suomen

12 lintujen uhanalaisuus 2015. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s.

13 Liite 1. Luontotyyppikohteet

14 Liite 2. Lajihavainnot

15 Liite 3. Biotooppikuviot