Rakennus Oy LIELAHDEN-NIEMEN -OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

Rakennus Oy LIELAHDEN-NIEMEN -OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

Kansikuva: Niemen sahan vierellä etelärinteessä sijaitseva lehto. Kuva: Kari Korte (2005)

Sisällys 1 Lähtökohta 1 1.1 Suunnittelualue 1 2 Luontoselvityksen menetelmät ja lähtötiedot 1 3 Keskeiset luontokohteet 2 3.1 Luonnonolojen yleiskuvaus 2 3.2 Arvokkaat kasvi- ja sienilajit 2 3.3 Linnusto 3 3.4 Muut eläimet 4 4 Epävarmuustekijät ja esitettävät täydennykset 4 5 Yhteenveto 5 Lähteet 6 LIITTEET Liite 1. Lepakkokartoitus Liite 2. Lielahti Niemen alueen eliöstö- ja biotooppiselvitys (Korte, K. 2005)

1 Lähtökohta Tampereen Niemenrannan osayleiskaava-alueella on tehty luontoselvitys YIT Rakennus Oy:n tilauksesta. YIT Rakennus Oy ja alueen maanomistaja M-real Oyj ovat tehneet yhteistoimintasopimuksen, jonka tavoitteena on yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa kehittää aluetta pääosin asuntorakentamiseen. Tässä selvityksessä tarkastellaan osayleiskaava-alueen luontotyyppejä, biotooppeja ja lajistoa EU-direktiivien sekä luonnonsuojelulain mukaisesti. Selvityksen on laatinut asiantuntija-arviona FM, biologi, Mattias Järvinen Työtä on ohjannut FM Jari Mannila. Selvitys perustuu suurelta osin Kari Kortteen vuonna 2005 tekemään Lielahti-Niemi -alueen eliöstö- ja biotooppiselvitykseen. 1.1 Suunnittelualue Niemenrannan osayleiskaava-alue sijaitsee noin neljä kilometriä Tampereen kaupungin keskustasta luoteeseen. Alue rajautuu Lielahdenkatuun koillisessa, idässä ja kaakossa Näsijärveen sekä lounaassa Lielahden selluloosatehtaan tehdasalueeseen. Alue on voimassa olevassa kantakaupungin yleiskaavassa merkitty kokonaisuudessaan selvitysalueeksi. Asemakaavassa alue on teollisuusaluetta. Selvitysalueen pinta-ala on noin 51 ha ja sen historia on vahvasti liittynyt puunjalostusteollisuuteen. Keskeisenä tekijänä alueella on entinen kartano sitä ympäröivine puutarhoineen ja peltoineen sekä rannan läheisyydessä ollut saha. Nykyisellään pellot ovat pääosin niittyjä ja ketoja, puutarhat ovat villiintyneet ja niissä kasvaneet lajit ovat levinneet ympäristöön. Alueen luoteispuolella sijaitsee entinen kaatopaikka, johon on tuotu Lielahden selluloosatehtaalla hyödynnetyn kalkkikiven jätettä. Kalkkikiveä on löydetty myös kaatopaikkaa laajemmalta alueelta lähellä Lielahdenkatua sekä Niemen sahan vieressä olevaa metsää. Alueen asukasmäärä oli marraskuussa 2005 Tampereen kaupungin kiinteistötietokannan mukaan 25 henkilöä. 2 Luontoselvityksen menetelmät ja lähtötiedot Selvityksen on määrä osoittaa alueella mahdollisesti havaitut EU:n luonto- ja lintudirektiivin sekä luonnonsuojelulain mukaiset arvokkaat kohteet ja lajit. Lajien esiintymien luonnonsuojelullinen arvo on sen lisäksi arvioitu lajien elinympäristöjen luontaisuuden mukaan. Luontoselvityksen pohjana on käytetty Kortteen vuonna 2005 tekemää Lielahti-Niemi - alueen eliöstö- ja biotooppiselvitystä. Kortteen tekemässä selvityksessä on inventoitu alueen kasvillisuus ja luontotyypit. Lisäksi Korte arvioi yleispiirteisesti lintujen, lepakoiden sekä muiden eläinten nykytilaa alueella tehtyjen yksittäisten havaintojen perusteella. Arviointiin sisältyy mm: - Aikaisemman selvityksen evaluointi (Korte 2005) - Luontokohteiden ja lajien arviointi - Tärkeiden lajien ja kohteiden kuvaus sekä merkittävyyden perusteet Selvityksessä ei arvioitu osayleiskaavan toteuttamisen aiheuttamia luontovaikutuksia. Rakentaminen saattaisi aiheuttaa seuraavia luontovaikutuksia: - elinympäristöjen väheneminen, - elinympäristöjen pirstoutuminen sekä reunavaikutusten lisääntyminen, - elinympäristöjen kuluminen sekä - rakentamisen aikaiset vaikutukset (mm. melu) Osayleiskaavaluonnoksen valmistuttua suunnittelualueen luontoarvoihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan erikseen. 1

3 Keskeiset luontokohteet 3.1 Luonnonolojen yleiskuvaus Luontotyyppien ja biotooppien kuvauksessa on esitetty Kortteen (2005) alueelta määrittelemät luontotyypit (kuva 1). Ihmistoiminnan vaikutus on ollut selvitysalueella merkittävää, eikä alkuperäistä luontoa ole paljon jäljellä suunnittelualueella on ollut asuin-, kaatopaikka- ja teollisuustoimintaa. Selvitysalue on hyvin rikkonainen ja luontotyypit vaihtelevat suuresti perinnebiotoopeista (kaatopaikka, niityt jne.) luonnontilaisen kaltaisiin biotoppeihin. Alueen länsi- ja eteläosaa luonnehtivat avoimet niityt ja pohjoisosaa rehevät niittymäiset alueet. Alueen itäosaa leimaavat kangasmetsät ja vanha kaatopaikka, jossa huomionarvoisia biotooppeja ja uhanalaisia tai suojeltavia lajeja on muita osa-alueita runsaammin. Alueella, varsinkin sen kaakkois-osasta, on pieniä merkittäviä lehto- metsäniitty- ja ketokohteita, jotka eivät kaikesta huolimatta täytä luonnonsuojelulain arvokkaiden luontokohteiden kriteerejä. Alueella ei ole myöskään luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Kuva 1. Suunnittelualueen biotoopit (Korte 2005, muokattu). 3.2 Arvokkaat kasvi- ja sienilajit Alueen lajien uhanalaisuusarvioinnissa on sovellettu Suomen uusinta (2000) uhanalaisuusluokitusta, joka perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokitukseen. Entisen kaatopaikan läheisyydessä esiintyvät arvokkaat lajit: - imeläkurjenherne, äärimmäisen uhanalainen (CR). Esiintyy kaatopaikan itäosassa. - lehtonata, erittäin uhanalainen (EN). Esiintyy kaatopaikka-alueen koillisosassa - punakatko, vaarantunut ja uhanalainen (VU). Esiintyy seitsemässä eri kohteessa suunnittelualueella, pääosin kaatopaikka-alueen reunoilla, myös alueen kaakkoisosassa metsän ja kalliokedon reunalla. - ketoraunikki, vaarantunut ja uhanalainen (VU). Esiintyy vanhalla kaatopaikalla sekä sen eteläpuolella olevissa kalliokedoissa. - kelta-apila lähes vaarantunut (NT). Esiintyy kaatopaikalla sekä alueen länsiosan entisen pellon reunavyöhykkeellä. 2

- ketoneilikka lähes vaarantunut (NT). Esiintyy kaatopaikka-alueen länsipuoleisella niityllä sekä Niemen sahan länsipuoleisessa niittymäisessä rinteessä, metsän reunalla. - suppilohytykkä, vaarantunut ja uhanalainen (VU) sieni. Kahdesta esiintymistä toinen sijaitsee vanhalla kaatopaikalla, toinen kasvupaikka sijaitsee metsänreunavyöhykkeessä kaatopaikan eteläpuolella. Muualla suunnittelualueella esiintyvät arvokkaat kasvilajit: - keltamatara vaarantunut ja uhanalainen (VU). Esiintyy palatsin luoteispuolella olevalla kalliokedolla aidatun alueen rajalla. - musta-apila lähes vaarantunut (NT). Esiintyy palatsin pohjoispuolella rehevällä niityllä. - karhunlaukka, alueellisesti hävinnyt (RE) ja silmälläpidettävä (NT). Esiintyy kaatopaikan lounaispuoleisessa sekametsässä. Esiintymä koostuu pelkästään 3-4 yksilöstä. Lajien sijainti on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Suunnittelualueen suojeltavien kasvi- ja sienilajien kasvupaikat (Korte 2005, muokattu). 3.3 Linnusto Alueen puutarhamaiset ja lehtipuuvaltaiset, paikoin pensaikkoisetkin metsät toimivat monien lintulajien elinympäristönä. Alueella ei ole suoritettu systemaattista lintulaskentaa, joten havaittujen lintujen lukumääriä ei tässä yhteydessä voida määritellä. Koska havainnot ovat sattumanvaraisia eikä systemaattisia, olemassa olevaa tietoa linnuista ei voida pitää täysin luotettavana. Yksittäisten havaintojen perusteella linnustosta voidaan todeta, että alueella esiintyy tärkeitä lintulajeja, kuten: - ruisrääkkä, joka on havaittu selvitysalueen länsirajan pellolla (kuva 3). Ruisrääkkä on luokiteltu lähes uhanalaiseksi (NT), EU:n lintudirektiivin I lajiksi sekä Suomen erityisvastuulajiksi. - pikkutikka - kivi- ja pensastasku Suojeltavien lintujen sijainnit on esitetty kuvassa 3. 3

Kuva 3. suunnittelualueen suojeltavien lintulajien elinalueiden sijainnit (Korte 2004, muokattu). er= Erityisesti suojeltu, Dir= lintudirektiivin liitteen I laji, Vas=vastuulaji, VU= vaarantunut uhanalainen laji, NT= lähes uhanalainen laji (nearly treatened). 3.4 Muut eläimet Niemen sahan ja kaatopaikan välinen alue on mahdollisesti tärkeä lepakoiden biotoopi. Lielahden tehtaan pohjoispuolella on havaittu neljä lepakkolajia; vesisiippoja, pohjanlepakoita, isoviiksisiippoja sekä viiksisiippoja. Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin. Niiden elinpaikoista tai kannoista ei ole tarkempaa tietoa. Suunnittelualue sijaitsee taajamassa, joten sitä ei voida pitää suurien nisäkkäiden tärkeänä elinympäristönä. Alueella havaittuja eläimiä ovat rusakko, hirvi sekä orava. Alueella ei ole liito-oravalle sopivia elinympäristöjä. Suunnittelualueen hyönteisten nykytilaa ei voida arvioida niukan lähtötiedon vuoksi. 4 Epävarmuustekijät ja esitettävät täydennykset Suunnittelualueen lepakkokannasta on niukasti tietoa, joten sen nykytilaa ei voida arvioida. Koska lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin, alueelta olisi suotavaa tehdä lepakkolajien kartoitus. Lepakkoselvitysmenetelmiä on kuvattu liitteessä 1. Alueella ei myöskään ole tehty systemaattista lintulaskentaa, joten nykytilaa ei tehtyjen selvitysten perusteella voida arvioida. Jos lintujen esiintymisestä halutaan tarkempaa tietoa, se edellyttää systemaattisen linnustoselvityksen tekemistä. Alueen käytöstä poistetut entiset pellot ovat nykyisin niittyjä tai ketoja, joilla on yleensä runsas hyönteispopulaatio. Suunnittelualueelta ei ole tehty hyönteisinventointia, joten niiden arviointia ei voi tehdä. Alueelta ei ole havaintoja arvokkaista hyönteislajeista. 4

5 Yhteenveto Alueella on pieniä arvokkaita luontokohteita (lehtolaikut, metsäniityt sekä kedot), mutta nämä eivät kuulu luonnonsuojelulain- tai metsälain mukaisiin kohteisiin, koska suunnittelualue ei ole luonnonvarainen, vaan ihmisen toiminnan tuloksena syntynyt. Suunnittelualueella esiintyy muutamia tärkeitä lintulajeja. Suunnittelualueen entisillä pelloilla ja niiden reunavyöhykkeissä esiintyy arvokasta kasvillisuutta. Elinympäristöinä arvokkaita ovat muun muassa perinnebiotoopit kuten kedot, metsäniityt sekä lehdot. Tärkeimpiä uhanalaisia ja suojeltavia kasvilajeja ovat keltamatara (VU), ketoraunikki (VU), kelta-apila (NT), musta-apila (NT), punakatko (VU), karhunlaukka (NT, RE), ketoneilikka, sekä suppilohytykkä (VU). Vanhalla kaatopaikalla esiintyvillä lajeilla ei ole yhtä suurta merkitystä luonnonsuojelun kannalta kuin edellä mainituilla lajeilla, sillä kaatopaikka-alue on ihmisen muokkaama ja muutostilassa oleva elinympäristö (mm. maaperän ravinnetasoa nostava kalkki). Tällaisissa elinympäristöissä sijaitsevia lajiesiintymiä voidaan näin ollen luokitella tilapäisiksi (Pertti Rassi, Ympäristöministeriö, lausunto). Kaatopaikalla esiintyviä mainitsemisen arvoisia lajeja ovat mm. imeläkurjenherne (CR), lehtonata (EN) sekä punakatko. Suunnittelualueella esiintyy havaintojen perusteella lepakoita, joiden kaikki lajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin. Alueen lepakoista ei ole riittävästi tietoa, eikä niiden esiintymispaikkoja kyetä täsmällisesti paikallistamaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että alueen luontoarvoja ovat varmuudella joidenkin uhanalaisten ja suojeltavien kasvilajien esiintymispaikat. Linnuston, lepakoiden ja hyönteisten osalta pitää tehdä lisäselvityksiä, jos niiden nykytilaa halutaan kartoittaa. Kulttuurivaikutteisessa ympäristössä on säilynyt lehtomaisia laikkuja ja iäkkäitä jaloja lehtipuita. Niiden säilyminen on suotavaa, koska ne voivat toimia tulevan asuinalueen puistojen ja viheralueiden runkona. 5

Lähteet Koskimies, P. & Lokki, J. 2003: Kotimaan linnut. WS Bookwell Oy, Porvoo 2003, 6. painos. Rassi, P. Ympäristöministeriö, suullinen lausunto. Siivonen, Y. 2002. Espoon eteläosien lepakkokartoitus 2002. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 3/2002. 33 s. Siivonen, Y. & Wermundsen, T. 2005. Lepakot kannattaa kartoittaa. Batcon Group. 6 s. Suomen Ympäristökeskus (SYKE). 2006. Suomen hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät linnut. www.ymparisto.fi Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 109. s. 194. Ympäristöministeriö. 2003. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit. Suomen ympäristö 634 6

Liite 1. Lepakkokartoitus Jos epäillään, että suunnittelualueella esiintyy lepakoita, niiden esiintymisalueet olisi syytä selvittää. Lepakoiden kannalta on tärkeää säilyttää yhteydet metsien, lampien, järvien, vanhojen rakennusten ja muiden lepakoiden suosimien paikkojen välillä (Siivonen & Wermundsen, T. 2005). Lepakkokartoitus tehdään kesällä yöaikaan äänidetektorilla. Selvitysalue käydään yleensä läpi kolme kertaa: kesä-, heinä- ja elokuussa. Lepakot pitävät ääntä mm. kaikuluodatessaan hyönteisiä tai paikantaessaan sijaintiaan liikkuessaan paikasta toiseen. Äänet voidaan epäselvissä tilanteissa nauhoittaa ja analysoida tarkemmin tietokoneella. Menetelmällä löydetään lepakoiden säännöllisesti käyttämät ruokailualueet, kulkureitit ja lepakkokoloniat (Siivonen & Wermundsen, T. 2005). On tärkeää todeta, että luvut lepakkohavainnoista ovat suuntaa-antavia ja absoluuttisia lepakkomääriä ei voi millään menetelmillä laskea (Siivonen 2002). Lepakoiden kannalta tärkeät alueet voidaan arvottaa merkitykseltään luokkiin (Siivonen & Wermundsen, T. 2005). Tämä on erityisesti tärkeää kaavoituksessa jolloin pitää tietää, mitkä kohteet pitää ensisijaisesti huomioida, jos kaikkia kohteita ei ole mahdollista säästää. Luokat voi Siivonen & Wermundsenin (2005) mukaan nimetä esimerkiksi seuraavasti: I = arvokas lepakkoalue II = tärkeä lepakkoalue III = muu lepakkoalue