KIRKONKYLÄN ASEMAKAAVAMUUTOKSEN LUONTO- SELVITYS

LUHANGAN KUNTA KIRKONKYLÄN ASEMAKAAVAMUUTOKSEN LUONTO- SELVITYS Raportti 7.9.2011

I 488-P1319185 7.9.2011 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA ARVOLUOKITUS... 1 2.1 Lähtötiedot... 1 2.2 Työn toteuttaminen... 2 2.3 Kohteiden arvottaminen... 2 2.4 Uhanalaisuusluokitus... 3 2.4.1 Lajien uhanalaisuus... 3 2.4.2 Luontotyyppien uhanalaisuus... 3 3 LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA... 4 3.1 Kallio- ja maaperä... 4 3.2 Maisema... 4 3.3 Vesiluonto... 6 3.3.1 Pohjavedet... 6 3.3.2 Pintavedet... 7 3.4 Kasvillisuus... 7 3.5 Eläimistö...10 4 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(a) LAJIT, LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT...12 5 LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET...12 5.1 Suojeluohjelmien alueet...13 5.2 Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet...14 5.3 Muut arvokkaat luontokohteet...16 5.4 Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja rakennusperintökohteet...16 5.5 Muinaismuistot...17 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA RAKENTAMISSUOSITUKSET...17 LÄHTEET...18

1 LUHANGAN KUNTA KIRKONKYLÄN ASEMAKAAVAMUUTOKSEN LUONTOSELVITYS 1 JOHDANTO Tämä työ on Luhangan Kirkonkylän kaavan ajantasaistamista ja asemakaavamuutosta palveleva luontoselvitys. Luhangan kunta on aloittanut asemakaavan muutos- ja tarkistamistyön, jonka tavoitteena on yhdistää Kirkonkylän alueella olemassa olevat neljä eri asemakaavaa vuosilta 1987, 1988, 1991 ja 2003. Selvitysalueeseen kuuluu kirkonkylän noin 40 hehtaarin alue (kuva 1). Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 54 ). Työn tavoitteena on selvittää kaava-alueen kasvillisuuden ja eliöstön yleispiirteet, tärkeät luonto- ja maisemakohteet sekä mahdollinen liito-oravien esiintyminen alueella. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaiden alueiden säilyminen. Luontoselvityksen on laatinut FM biologi Tiina Mäkelä FCG Finnish Consulting Group Oy:n Helsingin toimistosta. Kuva 1. Luhangan selvitysalueen sijainti. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA ARVOLUOKITUS 2.1 Lähtötiedot Lähtötietoina asemakaava-alueen luontoselvitystä laadittaessa on käytetty Ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmän tietoja (2011). Ympä-

2 ristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmästä saatiin kaava-alueen uhanalaisrekisterin paikkatietoaineistot. Luontoselvityksessä tarvittavien kartta-aineistojen etsimisessä käytettiin maanmittauslaitoksen karttapalveluja 1. 2.2 Työn toteuttaminen Työ perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa selvitetään mm. luonnonsuojelulain (LSL 29 ), metsälain (MetsäL 10 ) ja vesilain (VL 1 luku 15 ja 17a ) suojeltujen luontotyyppien esiintyminen alueella. Lisäksi kiinnitettiin huomiota uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymisalueisiin, paikallisesti harvinaisiin ja edustaviin kohteisiin ja linnuston kannalta tärkeisiin alueisiin. Ennen maastokäyntiä hankealueen luonnonympäristön ominaispiirteisiin tutustuttiin karttatarkastelun avulla. Ilmakuvien perusteella rajattiin alustavat kasvillisuuskuviot sekä etsittiin alueita, jotka todennäköisesti sisältäisivät erityisiä luontoarvoja (mm. varttuneemman metsän alueet, rantaluhdat, purot) ja näin ollen edellyttäisivät tarkempaa maastokäyntiä. Asemakaava-alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastoinventoinnilla 30.6.2011. Selvityksen kohteena oleva alue kartoitettiin kävelemällä se systemaattisesti läpi. Maastokäynnin yhteydessä kerättiin tietoa kasvillisuuskuvioiden rajoista, puustosta, kasvilajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin alueiden luonnontilaisuutta ja edustavuutta. Näin saatiin selville alueiden maiseman ja kasvillisuuden yleiskuva sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Lisäksi kiinnitettiin huomiota alueilla esiintyvään lintulajistoon sekä kirjattiin ylös mahdolliset nisäkäs- ja muut eläinhavainnot. Maastotöiden jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi. 2.3 Kohteiden arvottaminen Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: kansainvälisesti arvokkaat kohteet, kansallisesti arvokkaat kohteet, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, paikallisesti arvokkaat kohteet sekä muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaita kohteita ovat Natura 2000 -verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaita kohteita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, 1 www.karttapaikka.fi

3 2.4 Uhanalaisuusluokitus 2.4.1 Lajien uhanalaisuus 2.4.2 Luontotyyppien uhanalaisuus valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA-alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaita kohteita ovat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ovat kohteita, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuus-luokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja (Rassi ym. 2001). Alueellisesti uhanalaiset lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 2. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. 2 Raunio ym. 2008a, 2008b

4 Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3 LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA 3.1 Kallio- ja maaperä 3.2 Maisema Luhangan kallioperä on pääosin suprakrustisia seurantoja eli kiillegneissiä ja kiilleliusketta. Pohjoispuolinen kallioperä on törmäysvaiheen intruusioita eli granodioriittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia (Geologinen tutkimuskeskus 2011). Kaava-alueen maaperä on Koivuniemen alueella pääosin lajittunutta sora- ja hiekkamoreenia. Luhankjärven itäpuolella on lajittunutta reunamuodostumaa. Eteläosien alueella on myös vähäisessä määrin homogeenisia savi- ja silttimuodostumia. Luhanka kuuluu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Hämeen viljelyja järvimaan Päijänteen seutuun. Alue sijaitsee Hämeen ja Itäisen Järvisuomen rajavyöhykkeellä. Seutu on korkeussuhteiltaan varsin vaihtelevaa ja Saimaan rikkonainen rantaviiva, lukuisat lahdet, niemet ja saarekkeet antavat alueelle oman leimansa. Selvitysalue on maastonmuodoiltaan kumpuilevaa ja sitä luonnehtii sekä pohjois- että eteläpuolella avautuva järvimaisema sekä idyllinen kylämiljöö. Kaava-alueen itäreunalla kohoaa kirkonmäki ja länsireunalla metsäinen Härkiönmäki. Kuva 2. Luhangan kirkko edustaa valtakunnallisesti arvokasta, vanhaa rakennuskantaa.

5 Selvitysalueen itäosalla on rakennus- ja kulttuurihistoriallista arvoa. Luhangan valtakunnallisesti arvokas kirkko on valmistunut vuonna 1893 ja edustaa arkkitehti Josef Stenbäckin runsaan puukirkkosuunnittelun huippua Suomessa. Kirkonkylässä näkyvällä paikalla, korkean mäen päällä sijaitsee maakunnallisesti arvokas Härkiönpään pihapiiri, josta aukeaa hieno näköala Luhankjärvelle. Pihapiirissä on vuonna 1949 valmistunut asuinrakennus, talousrakennus sekä hieman kauempana sementtitiilinen navetta ja lato 1950-luvulta. Puukirkon läheisyydessä sekä Hakulinniemeen johtavan tien varrella on useita Luhangan kirkonkylän vanhaan keskustaan liittyneitä maakunnallisesti arvokkaita historiallisia pihapiirejä. Lisäksi alueella on vanhoja kivikautisia asuinpaikkoja. Näitä löytyy mm. Luhanganjärvestä laskevan joen lounaispuolelta sekä joen koillispuolelta Oneisen niemen alueella. Maisemaan vaihtelua tuovat eri puolilla kirkonkylää avautuvat vesialueet, kuten pohjoispuolella oleva Luhankjärvi ja kaava-alueen eteläpuolinen Korppistensalmi joka kuuluu Päijänteen vesistöön. Luhankjärvestä kirkonkylän poikki Päijänteeseen virtaa Luhankajoki. Hidasvirtauksisen joen uoma pääosin luonnontilainen ja sitä reunustaa molemmin puolin laaja ruoho- ja ruovikkoluhta. Eteläosiltaan uomaa on ruopattu ja reunat ovat tavanomaiset. Kuva 3. Luhangan maisemaan kuuluvat Päijänteen rannan venelaiturit. Luhankaojan läheisyyteen sijoittuu ulkoilureitti, johon liittyy myös joen ylittävä kaareva kävelysilta. Polun ja rannan välissä on paikoin nuoria koivuja ja pajuja, jotka sulkevat näkymän vesimaisemaan. Muualla selvitysalue on pääosin rakennettua kulttuuriympäristöä, osin metsämaisemaa ja erityyppisiä ranta-alueita. Metsäalueilla vallitsevat varttuneet, mutta talousmetsäkäytössä olevat kuusi- ja mäntymetsät. Lehtipuuvaltaisia, pääosin istutettuja koivumetsiä on ranta-alueilla. Oneisen nimen alueella on heinänviljelykäytössä olevia peltoalueita. Pienialaisia kallioalueita on Keskustien itäpuolella sekä kirkonmäen eteläpuolisen asuinalueen tuntumassa. Keskustien kallioalueella esiintyy myös vaateliaampaa kallioketolajistoa, jota on mm. alueella runsaana esiintyvä huopakel-

6 tano. Kallion laella oli myös joitain lahopökkelöitä ja kolopuita. Alue on kuitenkin hyvin kulttuurivaikutteinen. 3.3 Vesiluonto 3.3.1 Pohjavedet Kuva 4. Keskustien kallioalueen kasvillisuutta. Kirkonkylän kaava-alueella sijaitsee Luhangan I -luokan pohjavesialue (kuva 5). Pohjavesialue on kokonaispinta-alaltaan 0,07km 2. Alueella sijaitsee Luhangan kirkonkylän vedenottamo. Kuva 5. Luhangan kirkonkylän I-luokan pohjavesialue (sininen rajaus) (Ympäristöhallinto 2011).

7 3.3.2 Pintavedet Toinen lähistöllä sijaitseva pohjavesialue on Koikeruksen I -luokan pohjavesialue, joka sijaitsee Turhalan alueella noin 900 metriä kaava-alueen rajalta länteen. Suunnittelualue on vesialueiden ympäröimä. Pohjoisessa alue rajautuu Luhankjärveen ja etelässä aluetta rajaa Päijänteen Korppistensalmi. Luhankjärvi on kooltaan noin 44 ha ja rantaviivaa sillä on noin 5,7 km. Järvi on lievästi rehevöitynyt ja sen vesi on hieman humuspitoista. Järveltä on tehty veden laadun mittauksia vuodesta 1975 lähtien viimeisten mittausten ollessa vuodelta 2004. Tulosten perusteella järven keskimääräinen fosforipitoisuus on 2000 -luvulla ollut hyvä. Ajoittain päällysveden happipitoisuus on ollut tyydyttävä tai välttävä ja vedessä on havaittu myös levähippusia. Kaava-alueen eteläpuolinen vesistö on Päijänteen Tammiselän, Pilkanselän ja Kotkatselän väliin jäävä kapea Korppistensalmi. Koillisessa avautuu Vanhankylänlahti. Luhangan alueella Päijänteen vesi on käyttökelpoisuusluokitukseltaan hyvää. Luhankärvestä kirkonkylän poikki virtaava Luhankajoki laskee vetensä Päijänteeseen. Kuva 6. Luhankajoen pintaa koristavat lumpeet. 3.4 Kasvillisuus Luhanka sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella. Alueen ainoa laajempi metsäalue on kaavamuutosalueen länsireunalla, Koivuniemen alueella kohoava mäki. Alue on metsätyypiltään pääosin tuoretta mustikkatyypin (MT, myrtillus tyyppi) kangasmetsää. Alueelle on suoritettu harvennushakkuu, puusto on melko nuorta eikä lahopuustoa näin ollen juuri ole. Pohjoisosiltaan mäki rajautuu Luhankjärveen. Ranta-alue on puustoinen ja tyypiltään tavanomaista rantaa.

8 Kuva 7. Koivuniemen tuoretta kangasmetsää. Pääpuulaji Koivuniemen pohjoisreunalla on varttuneempi kuusi ja mäen korkeimmilla kohdilla sekä länsirinteillä mänty. Itärinteellä on keski-ikäinen mäntyä ja rauduskoivua kasvava, harvennettu metsäkuvio. Alueen keskiosissa on nuori lehtipuuvaltainen taimikkoalue. Eteläreunalla, Luhankjärventien eteläpuolella on nuori kuusivaltainen ja kulttuurivaikutteinen sekametsäalue, jossa esiintyy paikoin mm. kieloa ja rauhoitettua valkolehdokkia kasvavia, pieniä lehtolaikkuja. Kenttäkerroksen valtalajeja Koivuniemen alueella ovat varvut; mustikka ja puolukka. Näiden lisäksi esiintyy tavanomaista tuoreen kankaan lajistoa mm. metsäkastikka, metsätähti, kultapiisku ja sananjalka. Varjoisemmalla, Luhankjärveen viettävällä pohjoisrinteellä esiintyy paikoin runsaita hiirenporraskasvustoja. Pensaskerroksessa on paikoin runsaasti pihlajaa. Alueella ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Kaava-alueen keskiosa rajoittuu pohjoisreunaltaan Luhankjärveen. Alue on länsiosiltaan rehevöitynyttä, pensoittunutta ja kulttuurivaikutteista vanhaa peltoaluetta. Valtalajeja ovat pelto-ohdake, nurmipuntarpää, ranta-alpi ja karhunputki. Lahden pohjukassa levittäytyy puuton rantaluhta, joka muodostuu veden rajan järviruokovyöhykkeestä ja mantereen puolella juolavehnä- ja nurmipuntarpääkasvustosta. Mantereen puoleinen alue rannasta on viljelystä poistettua peltomaata. Kirkkomäen ja Koivuniemen väliin jäävä Härkiönmäki on melko tiheään rakennettua. Rakentamatonta luonnonympäristöä löytyy vain niemekkeen pohjoisnurkasta, joka on pääosin tuoretta mustikkatyypin kangasmetsää. Härkiönmäen pohjoisreunalla, Luhankjärven rannalla sijaitsee metsäinen louhikko, jossa kasvaa runsaasti kivikkoalvejuurta. Pääpuulajeja ovat rauduskoivu ja puumainen, kookas pihlaja. Alueella on paikoin tuoreen lehdon piirteitä ja kasvilajistosta löytyy vaateliaampiakin lajeja mm. mustakonnanmarja ja paatsama. Pensaskerroksessa yleisenä esiintyvät tuomi ja vadelma. Ylärin-

9 ne on lajistoltaan vaatimattomampaa ja puusto harvennushakattua, nuorta rauduskoivua. Kuva 8. Puuton kallioalue Härkiönmäellä. Härkiönmäen koillisnurkkaan jää puuton kallioalue, jonka ei ole luonnontilainen. Alue on kokonaisuudessaan puuton. Alueelle on kehittynyt niittykasvilajistoa ja runsaina esiintyvät mm. kurjenkello ja sarjakeltano. Paikoin kalliota peittävät runsaat maitohorsma- ja pelto-ohdakekasvustot. Alueen keskellä on vanha lato. Luhankajoen pohjoispäässä, länsirannan savimaalla on pieni puustoinen saareke, joka on metsätyypiltään lehtomaista kangasta. Alueella havaittiin rauhoitettu kämmekkälaji, lehtoneidonvaippa. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat mm. kielo ja sarjakeltano. Pensaskerroksessa kasvaa runsaasti pihlajaa ja punaherukkaa. Pääpuulaji on rauduskoivu, mutta sekapuuna esiintyy myös runsaasti harmaaleppää ja kookasta raitaa. Lahopuuta esiintyy alueella jonkin verran sekä maapuuna että pystypökkelöinä.

10 Kuva 9. Luhankjärven rantamaisemaa. Luhankajoen rannat ovat reheväkasvuista ja paikoin pensaikkoista ruoho- ja ruovikkoluhtaa. Alueen itäinen reuna kuuluu Luhankajoen rantaluhdan luonnonsuojelualueeseen. Runsaina esiintyviä kasvilajeja ovat mm. korpikastikka, kurjenjalka, luhtamatara, keltakurjenmiekka sekä avovesialueella lumme ja ulpukka. Luhankajoen länsirannalla esiintyy paikoin pieniä rantaniittyalueita, joiden kasvilajistoon kuuluvat mm. karhunputki, niittynätkelmä, nurmirölli ja niittysuolaheinä. Jokivarren itäpuolen ja Keskustien välissä on tiheä lehtipuuvaltainen, istutettu metsäalue. Keskustien itäpuolella kohoaa Kirkonmäki. Alueen kasvi- ja eläinlajisto ovat hyvin kulttuurivaikutteisia ja ympäristöä värittävät pienten pihojen rehevät puutarhat. Lievemmin rakennettua aluetta löytyy alueen pohjoisosista, jossa Vanhankylänlahden ja Luhankjärven väliselle kannakselle jää kolme pientä heinäpeltoa. Peltojen eteläpuolelle sijoittuu pääosin hakattu ja nyt lehtipuuvaltaista taimikkoa kasvava lehtomaisen kangasmetsän alue. Hautausmaan alapuolelle on säästynyt hyvin pieni tuoreen lehdon alue, jonka luonnontilaisuus on muuttunut alueen ympärillä tehtyjen hakkuiden johdosta. Hakkuilta säästyneellä alueella esiintyy runsaasti lehtokuusamaa, paatsamaa, oravanmarjaa ja mustakonnanmarjaa. Heinäpeltojen länsipuolelle jää pieni lampi, jonka luonnontilaisuutta on muutettu kaivauksin. Lampi rajautuu Keskustiehen. Rannoilla esiintyviä kasvilajeja ovat mm. keltakurjenmiekka, hiirenporras ja vesialueella pikkulimaska. Luhangan keskustan alueen kasvillisuustyypit on esitetty kuvassa 10. 3.5 Eläimistö Kuva 10. Luhangan keskustan kasvillisuustyypit. Eläimistötiedot perustuvat maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Nisäkäslajistoon kuuluvat mm. orava, metsäjänis ja metsäkauris.

11 Alueen metsien pesimälinnustoon kuuluu yleisiä havu-, lehtimetsien ja kulttuuriympäristön lintulajeja. Luhankjärvellä ja Vanhankylänlahdella havaittiin pesivät silkkiuikkupariskunnat. Kuva 11. Luhankajärven rantaluhta kelpaa elinympäristöksi monille hyönteisille. Luhankajoen länsipuolisessa metsäsaarekkeessa havaittiin mm. lehto- ja hernekerttu. Alueen useissa pystylahopuissa havaittiin valkoselkätikan syönnösjälkiä, mutta alueen pienuudesta johtuen laji ei pesi alueella. Alueella havaittiin myös metsäkauriin jälkiä, mikä antaa viitteitä rehevän ranta-alueen merkityksestä riistalajeille. Luhankajoen rantaluhdan ruovikossa havaittiin mm. rytikerttusen ja punavarpusen (NT) reviirit. Muita alueella havaittuja lajeja olivat pensaskerttu, ruokokerttunen ja kalalokki. Kuva 12. Luhangan keskustassa viihtyi mm. ritariperhonen.

12 Kirkonmäellä havaittiin yleisiä kulttuuriympäristön lintulajeja mm. tervapääsky, leppälintu, västäräkki, punakylki- ja räkättirastas, pajulintu sekä harmaasieppo. Puutarhat houkuttelevat alueelle perhosia ja maastokäynnin yhteydessä tehtiin havaintoja mm. ritari- ja pihlajaperhosista. 4 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(a) LAJIT, LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT Selvitysalueelta oli aiempia tietoja seuraavista uhanalaisista tai harvinaisista lajeista 3 : ketoneilikka sekä isolampisukeltaja. Silmälläpidettävä (NT) ketoneilikka on tavattu Koivuniemen alueella ja luontodirektiivin liitteen IV (a) laji isolampisukeltaja Luhankajoen vesialueelta. Isolampisukeltaja on myös rauhoitettu laji. Lähialueilla on tavattu myös vaarantunut hirvenkello, silmälläpidettävät ketokaunokki, ketoneilikka ja harvinainen humalanvieras. Kyseisiä lajeja ei tavattu maastokäynnin yhteydessä. Luhankajoen luonnonsuojelualueella tavataan harvinaista piurua. Alueella havaittiin myös merkkejä valkoselkätikan (EN) ruokailusta. Lajin ruokailusuppiloita oli useissa lahopökkelöissä Luhankajoen suistossa. Lintudirektiivilajeista alueella tavataan kalatiiraa. Maastotöiden yhteydessä tarkistettiin luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista liito-oravalle soveliaiden metsien esiintymistä alueella. Lajin elinympäristövaatimukset täyttäviä varttuneita metsäalueita ei alueelta löytynyt. Koivuniemen alueen varttunut, mutta puulajistoltaan yksipuolinen kuusikko on käsitelty talousmetsäperiaatteiden mukaisesti eikä alueella ei ole liito-oravan tarvitsemia kolopuita. Lehtipuuston ja etenkin haavan ja lepän osuus metsäalueella on vähäinen. Muualtakaan selvitysalueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Maastokäynnin yhteydessä alueella havaittiin koko maassa (Ahvenanmaata lukuun ottamatta) rauhoitettu lehtoneidonvaippa. Lajia esiintyy lähinnä lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä ja esiintyminen painottuu maan etelä- ja itäosiin. Huomionarvoisista kasvilajeista tavattiin myös rauhoitettua valkolehdokkia Koivuniemen alueella. 5 LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei ole Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita tai valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Alueella sijaitsee Luhankajoen rantaluhdan yksityinen luonnonsuojelualue. Alueella ei ole luonnonsuojelulain (LSL 29 ) mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ) selvitysalueella ovat alueelta löytyvät pienet, rehevät lehtolaikut, Härkiönmäen kivikkorinne ja Luhankjärven rantaluhdat. Maisemallista merkitystä on mm. Luhankajoen sekä Luhankjärven rantaluhdan alueella sekä eteläpuolisella Korppistensalmen ranta-alueella venevalkamineen. Kirkonmäen asutusalueella on kulttuurihistoriallista merkitystä ja se kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. 3 Ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmä

13 Selvitysalueen luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaimmat kohteet on esitetty kuvassa 13. 5.1 Suojeluohjelmien alueet Kuva 13. Luhangan kirkonkylän arvokkaat luontokohteet. 1. Luhankajoen rantaluhta (YSA093456) Pinta-ala: 0.3 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: avo- ja pajuluhdat (NT) Kasvillisuus ja linnustokohde. Yksityismaalla sijaitseva Luhankajoen rantaluhta on vuonna 1995 rauhoitettu suojelualue. Suojelualue kattaa Luhankajoen itärannalla levittäytyvän luhtaisen alueen, joka muodostuu ulommasta järviruokovyöhykkeestä ja sitä ympäröivästä ruoho- ja saraluhdasta. Ruoho- ja saraluhta vaihettuu vähitellen pajuluhdaksi. Luhtaista aluetta ympäröi istutettu, nuorehko koivumetsä, joka sulkee näkymän Keskustielle. Avoluhdan tyypillisiä lajeja ovat korpikaisla, järvikaisla, ranta-alpi, viiltosara, kurjenjalka, luhtamatara ja keltakurjenmiekka. Alueella esiintyy myös harvinaista piurua. Luhta-alueella havaittuja lintulajeja olivat mm. punavarpunen ja ruoko- ja rytikerttunen. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ).

14 Kuva 14. Luhankajoen yksityinen luonnonsuojelualue kirkonkylän keskustassa. 5.2 Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet 2. Luhankajoen läntinen rantaluhta Pinta-ala: 0.4 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: avo- ja pajuluhdat (NT) Kasvillisuus ja linnustokohde. Luhankajoen läntinen ranta-alue on ominaispiirteiltään hyvin itärannan suojelualueen kaltainen. Alueella esiintyy kuitenkin jossain määrin enemmän rantaniittymäisiä piirteitä ja kukkivien kasvien lajisto on paikoin monipuolinen. Sarojen osuus luhdasta on vähäisempi. Alueelle ominaista lajistoa edustavat järvikaisla, niittysuolaheinä, karhunputki, niittynätkelmä, niittyleinikki, nurmirölli ja keltakurjenmiekka. Alue on kasvamassa umpeen ja luontoarvojen säilymistä edesauttaisi esim. raivaus ja niitto.

15 Kuva 15. Luhankajoen länsipuolista niittyaluetta. 3. Luhankjärven rantaluhta Pinta-ala: 0,4 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: avo- ja pajuluhdat (NT) Kasvillisuuskohde. Rannan luhtainen vyöhyke koostuu järviruokovyöhykkeestä ja sisemmästä ruoho- ja saraluhtavyöhykkeestä. Ruoho- ja saravaltainen alue vaihettuu umpeenkasvavaksi hylätyksi peltoalueeksi, jonka lajisto on yksipuolista juolavehnä- ja nurmipuntarpääkasvustoa. Alueen sivuitse kulkee ulkoilureitti. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 16. Luhankjärven rantaluhta ja vanhaa peltoaluetta.

16 4. Härkiönmäen kivirinne Pinta-ala: 0,1 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: kivikot (LC) Härkiönmäen pohjoiseen viettävällä rinteellä sijaitsee rinnekivikko, joka on mahdollisesti roudan nostama. Kivet ovat sammalpeitteisiä ja niiden väleissä on runsaita saniaiskasvustoja. Kenttäkerroksen valtalaji on kivikkoalvejuuri. Pääpuulajeja alueella ovat puumainen pihlaja sekä rauduskoivu. Pensaskerroksen muodostavat vadelma, tuomi ja korpipaatsama. Vaateliaampaa lajistoa alueella edustaa harvalukuisena alueella esiintyvä mustakonnanmarja. Kuva 17. Härkiönmäen kivikkorinne 5.3 Muut arvokkaat luontokohteet Kivikot ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Alue sijoittuu Vanhanselän Saviselän ekologiselle vyöhykkeelle, joka kattaa Päijänteen vesialueet, saaret ja ranta-alueet Kuhmoisten Pihlajakosken ja Luhangan Judinsalon kohdalta pohjoiseen päin Korpilahden Kärkistensalmelle saakka (Uusitalo 2006). Tämän johdosta viheryhteyksien huomioiminen rakentamisessa tällä alueella on erityisen tärkeää. Kaava-alueen pieni koko ja aluetta ympäröivän luonnonympäristön rakentamattomuus kuitenkin lieventävät viheryhteystarvetta kaava-alueen sisäpuolella. Ranta-alueiden säilyminen rakentamattomina ja puustoisina on kuitenkin suotavaa. 5.4 Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja rakennusperintökohteet 1. Luhangan kirkko (valtakunnallisesti arvokas) Luhangan seurakunta itsenäistyi 1864 Sysmän emäseurakunnasta. Kappelioikeudet Luhanka oli saanut jo 1766, jolloin pitäjään oli rakennettu puukirkko tapuleineen. Seurakunnan itsenäistymisen jälkeen Luhangan seurakunta halusi uuden suuremman kirkon, ja sen suunnittelijaksi pyydettiin arkkitehti Josef Stenbäck. Piirustukset valmistuivat 1880-luvun lopulla ja kirkko vuonna 1893, osittain vanhan kirkon hirsistä. Uusi kirkko pystytettiin Kangastenmäelle. Uusgoottilainen länsitornillinen pitkäkirkko on suunniteltu 1500 hengelle, ja se

17 5.5 Muinaismuistot on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Kirkko jäi pois talvikäytöstä vuonna 1958. Luhangan vanha kirkko edustaa ennen kaikkea arkkitehti Stenbäckin runsaan puukirkkosuunnittelun huippua Suomessa 2. Härkiönpää Härkiönpään pihapiiri sijaitsee kirkonkylässä näkyvällä paikalla, korkean mäen päällä, josta aukeaa hieno näköala Luhankajärvelle. Pihapiirissä on vuonna 1949 valmistunut asuinrakennus, talousrakennus sekä hieman kauempana sementtitiilinen navetta ja lato 1950-luvulta. Päärakennuksessa on korkea tiilikatteinen aumakatto, neli- ja kuusiruutuiset ikkunat sekä nelikulmaisten pylväiden kannattelema katos sisäänkäynnissä. Piharakennus muistuttaa tyyliltään päärakennusta. Siinä on aumakatto ja neliruutuiset ikkunat. 3. Moiskalan lähialueet ja kirkonkylän kokonaisuus Luhangan puukirkon läheisyydessä sekä Hakulinniemeen johtavan tien varrella on useita Luhangan kirkonkylän vanhaan keskustaan liittyneitä historiallisia pihapiirejä. Kaava-alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä on tiedossa seuraavia muinaismuistokohteita: - Härkiönpää (435010017), kivikautinen asuinpaikka. - Oneinen (435010006), kivikautinen asuinpaikka, laajuutta ei määritelty - Mämminiementie (1000004201), ajoittamaton asuinpaikka - Hakanen (435010005), kivikautinen asuinpaikka, laajuutta ei määritely 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA RAKENTAMISSUOSITUKSET Selvitysalue on pääosin rakentamiseen hyvin tai kohtalaisesti soveltuvaa, luonnonarvoiltaan tavanomaista, kulttuurivaikutteista metsä- ja rantaluontoa, metsätalousmenetelmin hoidettua kangasmetsää ja viljelykäytössä olevaa peltoa. Herkimpiä kohteita alueella ovat järvien ranta-alueet. Pinnanmuodoiltaan selvitysalue on kumpuilevaa. Rinteitä on Koivuniemen, Härkiönmäen sekä Kirkonmäen alueilla. Rakentamisen ja muun maankäytön ulkopuolelle suositetaan mahdollisuuksien mukaan jätettäväksi arvokkaat luontokohteet lähiympäristöineen. Tällaisia kohteita selvitysalueella ovat rantaluhdat, kivikkorinne sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet. Metsälain suojellut luontotyypit osoittaa kaavaan luomerkinnällä (luo = luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Pienialaisten, osin kulttuurivaikutteisten, kohteiden ominaispiirteet säilyvät myös, jos ne säästetään osana lähivirkistysaluetta (VL). Luhangan kirkonkylä sijoittuu tärkeän ekologisen vyöhykkeen alueella. Viheryhteydet eli viherkäytävät edistävät ja turvaavat lajien siirtymistä alueelta toiselle. Ranta-alueiden säilyminen puustoisena onkin suositeltavaa. FCG Finnish Consulting Group Oy

18 Hyväksynyt: Jari Kärkkäinen Biologi, FM Laatinut: Tiina Mäkelä Biologi, FM LÄHTEET Geologian tutkimuskeskus 2008: www.gsf.fi 10.7.2011 Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. 144 s. Kirjayhtymä Oy, Rauma. Luhangan kunta 2011: www.luhanka.fi 15.7.2011. Luonnontieteellinen keskusmuseo 2011: www.atlas3.lintuatlas.fi 16.7.2011 Maanmittauslaitos 2011: www.paikkatietoikkuna.fi 20.7.2011 Maanmittauslaitos 2011: www.karttapaikka.fi 28.6 20.7.2011 Museovirasto 2009: www.rky.fi 15.7.2011 Oikeusministeriö 2011: www.finlex.fi 10.7.2011 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö. Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14.

19 Uusitalo, A. 2006: Ekologisesti arvokkaiden alueiden huomioiminen maakuntakaavoituksessa. 68s. Keski-Suomen Liitto, Jyväskylä. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava, Keuruu. Ympäristöhallinto 2011: www.ymparisto.fi 16.7.2011 Ympäristöhallinto 2011: www.ymparisto.fi/oiva 16. 20.7.2011