SOROSENLAHDEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAATIMISEEN LIITTYVÄ LUONTOSELVITYS Juha Saajoranta 2016 1
SISÄLLYSLUETTELO 1.Johdanto..2 2.Alueen yleiskuvaus 2 3.Sorosenlahden ranta.....3 4.Tarkastellun alueen keskellä olevan harjanteen pohjoisosa.....5 5.Harjanteen eteläosa.6 6.Tarkastellun alueen lounaiskulma....7 7.Eläimistö.11 7.Yhteenveto 11 2
1. Johdanto Luumäen Sorosenlahden ranta-asemakaavan suunnittelualueella toteutettiin maankäyttö- ja rakennuslain mukainen luontoinventointi kesäkuussa 2016. Inventoinnissa keskityttiin kuvaamaan tulevan ranta-asemakaava-alueen luonnon yleispiirteet ja mahdolliset luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Tällaisia ovat luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojeltavat luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a mukaiset pienvedet sekä muutoin ympäristön kannalta arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajien osalta havainnoitiin erityisesti uhanalaiset lajit (luonnonsuojelulaki 46 ) sekä erityistä suojelua vaativat lajit (LSL 47 ) ja näiden elinympäristöt. Selvityksessä tarkasteltiin myös luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit sekä lintudirektiivin liitteen I lajit ja niiden elinympäristöiksi sopivat alueet. 2. Alueen yleiskuvaus Luontotarkastelun kohteena oleva alue nousee voimakkaasti Kivijärven Sorosenlahden rannasta luoteesta kaakkoon suuntautuvalle harjanteelle (kuva 1.) ja laskeutuu notkelmaan, jossa kulkee tie harjanteen pohjoiskärjessä olevalle yleiselle uimarannalle sekä Niemelään. Tien itäpuolella maasto nousee jälleen voimakkaasti niin ikään luoteis-kaakko suuntaisen harjanteen laelle ja rajautuu idässä harjanteen takana olevalle ojitusalueelle. Pohjoisessa alueen rajauksen muodostaa naapuritilan täysi-ikäistä sekametsää kasvava puolukkatyypin kangas. Etelässä alue ulottuu hieman itä-länsisuunnassa kulkevaan voimajohtolinjan eteläpuolelle. Aluetta hallitseva harjanne (kuva 1.) on perääntyvän mannerjään muodostama syöttöharju, jossa jäätikön tunneliin ja myöhemmin railoon on kerrostunut erityyppisiä lajittuneita kivennäismaalajeja, hienorakeisimpien muodostaessa pintakerroksen. Harjanteen länsireunan pintakerros on muodostunut hienojakoisista mineraalimaa-aineksista, itäreunalla maa-aines on karkearakeisempaa ja myös siirtolohkareita on nähtävissä. Harjanteen eteläpuolella maaston vaihtelut tasaantuvat harjanteen päättymisen myötä. Sorosenlahden rannasta nouseva harjanteen länsireunalla on kallion paljastumia, myös harjanteen laella kalliopinta on vain ohuen sammalkerroksen peitossa. Tarkasteltu alue on lounaiskulmaa lukuun ottamatta käsiteltyä metsämaata. Edellä mainitulla harjanteella on toteutettu päätehakkuu noin kymmenen vuotta aikaisemmin. Kyseinen päätehakkuu ulottuu kartoitetun alueen pohjoisreunasta sen keskiosiin, jonka eteläpuolella metsä on nuorta lehtipuumetsää. Kyseisen päätehakkuualueen pinta on hakkuun jälkeen pääosin käsitelty äestämällä. Harjanteen itärinne on uudelleen metsitetty kuusen taimilla, jotka tällä hetkellä ovat noin 2,5-4 metriä korkeita. Saman ikäinen istutuskuusikko on nähtävissä myös harjanteen eteläreunassa. Tarkastellun alueen lounaiskulma aukkohakkuun reunasta aina Niemelä tien varressa olevan lemmikkieläinten hautausmaan ohi voimalinjan eteläpuolelle on vanhaa 3
peltoa, jossa sarkaojat ovat vielä nähätvissä. Tämän alueen keskivaiheilla pohjaveden pinta on lähellä maan pintaa, vaikka avointa vesipintaa ei tarkastuksen yhteydessä havainnoitukaan. Kuva 1. Luontotarkastelun kohteena olevan alueen yleispiirteet 3. Sorosenlahden ranta Maanpinta kohoaa lahden rannasta paikoin jyrkkänä siten, että harjanteen pohjoisosassa on näkyvissä paljas korkeimmillaan 3-4 metrin korkuinen kalliorinne. Rantavyöhykkeen leveys vaihtelee tarkastelualueella muutamasta metristä noin metriin kohdassa, jossa kalliorinne laskeutuu jyrkästi lahden rantaan. Rantavyöhykkeen rajaa polku, joka päätyy kalliorinteen eteläpuolelle ilmeisesti vanavalkamana pidettyyn paikkaan. Rantavyöhykkeen puusto on lehtipuuvaltaista, lajiston muodostavat nuoret, noin 25-30 vuotta vanhat tervalepät, haavat ja rauduskoivut, joista muutama yksilö on edellä esitettyä ikäjakaumaa vanhempaa (50-60 vuotta). Pensaskerroksen valtalajina on pihlaja, jonka peittävyys on tiheimmillään 50-60 prosenttia. Muita pensaskerroksen lajeja ovat rauduskoivu, kuusi, raita, pajut, vadelma, paatsama ja näsiä. Rantavyöhykkeen kenttäkerroksen lajeja ovat: o ruokohelpi o järviruoko o järvikorte o metsäkorte o metsäkurjenpolvi 4
o tädyke o sananjalka o lillukka o koiranputki o mustikka (mätäspinnoilla) o metsäalvejuuri o rantakukka Pohjakerros on rantavyöhykkeellä paljas. Rannasta nouseva rinne kohoaa tarkastelualueen pohjoisreunassa jyrkkänä kalliorinteenä, mutta muuttuu loivemmaksi mentäessä kohden tarkastelualueen eteläreunaa. Tarkastellun rinteen eteläosassa puusto on nuorta, noin 20 vuotta vanhaa rauduskoivua, joka kasvaa suhteellisen tiheänä (kuva 2.). Pensaskerroksen valtalajina on pihlaja, muita pensaskerroksen lajeja ovat nuoret rauduskoivut, kuusen taimet, haapa sekä vadelma. Kenttäkerroksen lajeja ovat: o mustikka (valtalaji) o sananjalka o metsäalvejuuri o koiranputki o metsäkorte o metsämaitikka o lillukka o keltano o kielo o ketunleipä o oravanmarja Rinteessä ei ole havaittavissa lehtomaisuutta. Maasto jatkuu samantyyppisenä harjanteen laen itäpuolella. Harjanteen laki on puolukkatyypin kangasta, jossa humuskerros on ohut. Puuston valtalajina on mänty, osa männyistä on iältään 25-30 vuotta vanhoja, mutta alueella on myös joitakin täysikasvuisia yksilöitä. Harjanteen laella ja sen reunaosissa kasvaa harvakseltaan rauduskoivuja. Pensaskerroksen lajeja ovat nuoret männyt, pihlaja sekä kuusen taimet. Kenttäkerroksen valtalaji harjanteen laella on puolukka. Sen ohella kasvaa kanervaa ja notkelmissa mustikka. Mustikka muuttuu nopeasti kenttäkerroksen valtalajiksi siirryttäessä pois harjanteen laelta. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat metsäkastikka, nurminata, sananjalka, oravanmarja, metsämaitikka ja metsäalvejuuri. Sananjalka kasvaa paikoin laajoina kasvustoina. Harjanteen pohjakerros on pääosin seinäsammalen peittämä. Kallioharjanne ja sen länsireunan avoin kalliorinne ovat metsittyneet niin, ettei niiltä ole järvelle päin katsottuna tai järveltä katsottuna sellaista merkittävyyttä, että ne tulisi luokitella maisemallisesti arvokkaaksi kohteeksi. 5
Kuva 2. Sorosenlahdesta nousevan harjanteen länsirinteen rauduskoivikkoa 4. Tarkastelualueen keskellä olevan harjanteen pohjoisosa Harjanteen länsireuna nousee erityisesti pohjoisosastaan kohtalaisen jyrkästi harjanteen laelle ja laskee loivempana itäreunastaan kohden ojaa, joka rajaa tarkastelualueen, lukuun ottamatta sen koilliskulmaa. Alueen pohjoisosan lakiosassa sekä länsireunassa on toteutettu päätehakkuu ja kylvöäestys vuonna 2013. Niin ikään itärinteessä on toteutettu päätehakkuu ja metsänuudistus kuusen taimelle 11 vuotta aikaisemmin. Alueelle on jätetty muutama täysikasvuinen haapa (kuva 3.) harjanteen länsirinteeseen, samoin yksittäisiä rauduskoivuja, pystyyn kuolleita kuusia kolopuiksi sekä pihlajia itärinteeseen. Pensaskerros muodostuu täysikasvuisten haapojen ympäristössä erittäin tiheästä haapakasvustosta. Muutoin harvan pensaskerroksen valtalajina on pihlaja. Muita pensaskerroksen lajeja ovat rauduskoivu, erityisesti itärinteen metsänuudistusalueella, vadelma sekä kuusen ja männyn taimet. Harjanteen lakiosa on ennen päätehakkuuta ollut puolukkatyypin kangasta, jonka kenttäkerroksessa kasvaa edelleen valtalajina olevan puolukan ohella kanervaa, mustikkaa, sananjalkaa, metsäkastikkaa ja maitohorsmaa. Rinteet ovat olleet ennen päätehakkuuta oletettavasti mustikkatyypin tuoretta kangasta. 6
Kuva 3. Harjanteelle jätetty yksittäinen haapa Mustikka on edelleen monin paikoin kenttäkerroksen valtalaji, vaikka metsäkastikka ja sananjalka ovatkin vallanneet alaa, samoin maitohorsma. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat erityisesti nuoria haapoja kasvavissa kohdissa: o metsätähti o ahomansikka o lillukka o niittyleinikki o keltano o ketotädyke o poimulehti o oravanmarja o suolaheinä Pohjakerros on harjanteen laella aukkoinen, seinäsammaleen ollessa valtalajina (peittävyys 40 %). Muita pohjakerroksen lajeja ovat kytökarhunsammal ja kerrossammal pieninä laikkuina. Rinteiden tiheiköissä pohjakerros puuttuu kokonaan. 7
Päätehakkuualue jatkuu edellä kuvatun tyyppisenä lähelle harjanteen etelärinnettä. Myös etelärinteessä on toteutettu päätehakkuu ja metsitys kuusella. Kuusitaimikon ikä on samaa luokkaa kuin harjanteen itärinteessä olevalla taimikolla (uudistus toteutettu 11 vuotta sitten). Sekä itärinteen taimikossa, että harjanteen etelärinteessä kuusten välissä kasvaa saman ikäistä rauduskoivua sekä pihlajaa. Kasvillisuus on tiheää, paikka paikoin niin tiheää, että kulkeminen on hankalaa. Ylispuusto puuttuu, lukuun ottamatta aiemmin mainittuja yksittäisiä lehtipuita sekä pystyyn kuolleita kuusia. Pensaskerroksen lajeja ovat vadelma, raita sekä kuusen, pihlajan ja rauduskoivun taimet. Kenttäkerros on aukkoisimmissa paikoissa mustikan valtaama, myös puolukkaa esiintyy mätäspinnoilla, samoin kanervaa itärinteessä. Muutoin valtalajeina ovat sananjalka ja metsäkastikka. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat maitohorsma, kielo, lillukka, oravanmarja, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi koiranputki, karhunputki ja keltano. Pohjakerros on pääsääntöisesti paljas, mätäspinnoilla seinäsammal on valtalaji, muita lajeja on vähän, hieman kytökarhunsammalta ja kerrossammalta. 5. Harjanteen eteläosan koivikko Harjanteen eteläosan laen ja itärinteen puusto muodostuu nuorista, 15-20 vuotta vanhoista rauduskoivuista. Pääosa alueesta on raivattu, kuitenkin siten, että harjanteen laki on tiheämpikasvuista ja ilmeisesti raivaamatta. Myös tällä alueella maapohja on toteutetun hakkuun jälkeen käsitelty. Rauduskoivun peittävyys vaihtelee 50-60 prosentin välillä. Itärinteen koivikossa oli havaittavissa jonkin verran lumituhoja. Aluspuuston muodostavat nuoret kuuset sekä pihlajat, jotka ovat myös pensaskerroksen valtalajeja. Muita pensaskerroksen lajeja ovat vadelma ja raita. Kuvattu koivikko jatkuu samantyyppisenä alueen itäosassa aina voimajohtolinjaan saakka. Kenttäkerroksen valtalajina on lakialueen tiheikössä mustikka, joka kasvaa paikoin rehevänä. Muita kenttäkerroksen lajeja tiheiköissä ovat: o oravanmarja o lillukka o metsämaitikka o sananjalka o niittyleinikki o harakankello o metsäkastikka o metsäalvejuuri o keltano o kallioimarre o metsäkurjenpolvi Harvennetulla alueella sananjalka ja metsäkastikka syrjäyttävät mustikan valtalajin asemasta, muutoin kenttäkerroksen lajistossa ei ole eroavaisuuksia. 8
Alueen pohjakerros on pääosin paljas ja lajistoltaan köyhä. Aukkoisemmissa paikoissa seinäsammal on valtalaji, sen ohella kasvaa kivipinnoilla kangas- ja kytökarhunsammalta sekä pieninä laikkuina kerrossammalta. Tiheiköissä pohjakerros on paljas. 6. Tarkastelualueen lounaiskulma Luontoselvityksen kohteen lounaiskulma poikkeaa muusta alueesta. Lounaiskulmalla tarkoitetaan tässä aluetta, joka rajautuu lännessä Niemelän tiehen, pohjoisessa harjanteen päätehakkuualueeseen sekä viime aikoina rakennettuun, harjannetta kiertävään tiehen. Etelässä alue jatkuu hieman voimajohtolinjan eteläpuolelle ja idässä alue rajautuu edellisessä kappaleessa kuvattuun nuoreen koivikkoon. Ainakin osa alueesta on ollut viljelykäytössä, koska alueella on nähtävissä säännöllisin välimatkoin itä-länsisuunnassa kulkevia, osittain umpeenkasvaneita sarkaojia. Alueen luoteiskulmassa kasvaa suhteellisen tiheää käenkaali-oravanmarja tyypin (Omat) kuusikkoa, jossa puusto on täysikasvuista tai lähes täysikasvuista. Samantyyppinen kuusikko jatkuu kapeana, muutaman metrin levyisenä vyöhykkeenä Niemelän tien varressa voimajohtolinjalle saakka. Aluspuusto puuttuu kokonaan tai sen muodostavat nuoret, 10-20 vuotta vanhat haavat, harmaa- ja tervalepät sekä kuuset. Myös pensaskerros on harva, sen muodostavat muutamat pihlajat, kuusen ja haavan taimet sekä aukeimmissa kohdissa vadelma ja myös mustaherukka. Kuusikon kenttäkerros on avoin, valtalajina on laajoina kasvustoina kasvava oravanmarja, paikoin valtalajina on käenkaali. Mustikka kasvaa lähellä maantietä. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat: o maitohorsma o lillukka o keltano o kielo o metsäalvejuuri o tädyke o niittyleinikki o metsäkorte o nurmirölli o metsäkastikka Pohjakerros on aukkoisen seinäsammal kerroksen peittämä. Myös kangaskarhunsammalta ja kytökarhunsammalta esiintyy pieninä laikkuina. Harjanteen eteläkärjen kohdalla, lännen suunnasta tulevan kuusikkovyöhykkeen jatkeena on noin puolen hehtaarin laajuinen vyöhyke, jossa puuston muodostavat lähes yksinomaan haavat. Puuston ikä vaihtelee nuoresta, noin 20 vuotta vanhoista yksilöistä täysikasvuisiin haapoihin. Puissa ei todettu koloja, tosin tarkastelun ajankohtana lehvästö peittää osan rungoista. 9
Edellisessä kappaleessa kuvattu haapaa kasvava metsikkö on osa lehtipuuvaltaista korpimaista ja, kuten todettu, viljelykäytössä ollutta aluetta. Alueen kasvillisuus ei ole erityisen vaateliasta. Puusto on pääosin nuorta, 20-40 vuotta vanhaa, alueen eteläosassa valtapuuston muodostavat rauduskoivut. Muita puulajeja ovat harmaaleppä, hieskoivu, haapa ja tervaleppä. Pensaskerroksen muodostavat nuoret haavat ja harmaa- ja tervalepät sekä pihlaja. Näiden joukossa kasvaa paatsamaa, mustaherukkaa sekä vadelmaa. Kenttäkerros on paikoin metsäkortteen valtaama, erityisesti metsäkortetta kasvaa alueen keskivaiheilla, jossa puuston ovat muutaman aarin alueella korvanneet raita, virpapaju ja kiiltopaju. Kyseisellä alueella pohjavesi on lähellä maan pintaa, vaikka avovesipintaa ei ole nähtävissä. Alueen halkaisee pohjois-eteläsuuntainen oja, jolla oletettavasti on kuivattava vaikutus. Alueen kenttäkerroksen lajeja ovat: o hiirenporras o metsäalvejuuri o lillukka o maitohorsma o metsäangervo o poimulehti o käenkaali (alueen reunaosissa) o oravanmarja (alueen reunaosissa) o metsäkurjenpolvi o keltano o koiranputki o vuohenputki o ohdake o kielo (alueen reunaosissa) o niittyleinikki o kevätlinnunsilmä o kurjenjalka Metsälain 10 :n mukaisesti monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Tällaisiin kohteisiin sisältyvät lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus. Kuten aikaisemmin on todettu, tarkasteltu alue on ollut viljelykäytössä joitakin vuosikymmeniä sitten. Tämä näkyy puustossa siten, että vaikka puusto on lajistoltaan monipuolinen, ei sitä voida pitää erirakenteisena. Sinänsä alue erottuu selvästi ympäröivästä metsäluonnosta. Alueen kasvillisuus on rehevää, mutta ei erityisen vaateliasta. Pohjakerros on jokseenkin paljas, eikä 10
lehtokorville tyypillistä pohjakerroksen lajistoa ollut havaittavissa, ei myöskään lähteisyyttä suosivia lajeja. Tähän vaikuttanevat kenttäkerroksen rehevyys sekä alueen halkaiseva oja. 7. Eläimistö Kohteessa toteutettiin 15.4.2016 liito-oravatarkastus. Tarkastusta ei tuolloin ulotettu edellisessä kappaleessa kuvattuun alueen lounaiskulmaan, koska aluetta ei tuolloin ollut liitetty osaksi kokonaisuutta. Toteutetun tarkastuksen aikana ei tehty havaintoja liito-oravien pesinnästä tai liikkumisesta alueella. Tuolloin tarkastetulla alueella ei havainnoitu pesintään soveltuvia kolopuita. Muutoin kohteen eläimistö on tavanomaista, nisäkkäistä hirven jälkiä havaittiin alueelle rakennetuilla teillä. Linnuista havainnoitiin seuraavat: o peippo o tiltaltti o leppälintu o mustarastas o punakylkirasta o räkättirastas o harmaalokki o kuikka o rantasipi o metsäkirvinen o västäräkki 8. Yhteenveto Luumäen Sorosenlahden itäpuolella toteutettiin ranta-asemakaavan laatimiseen liittyvä luontoselvitys kesäkuun 2016 aikana. Tarkastelussa on kuvattu kohteen luonnon yleispiirteet ja luonnon monimuotoisuuden kannalta olennaiset kohteet, kuten luontotyypit, tärkeät elinympäristöt, mahdolliset pienvedet, ympäristön kannalta olennaiset kohteet sekä alueen eläin ja kasvilajistoa. Alue muodostuu kahdesta luoteis-kaakko suuntaisesta harjanteesta, joista pienempi sijaitsee Sorosenlahden rannassa ja toinen alueen keskellä. Luontoselvityksen kohteena oleva alue on pääosin voimakkaasti käsiteltyä metsämaata, jossa on toteutettu päätehakkuita laajasti aluetta hallitsevan harjanteen laella sekä rinteissä. Päätehakkuiden kohteina olleilla alueilla on toteutettu metsänuudistus toimenpiteitä. Poikkeuksen edellä esitetystä muodostaa kohteen lounaiskulma, jossa hakkuita ei ole toteutettu. Alue on vanhaa lehtipuilla metsittynyttä peltoa, jossa puuston valtalajina on pohjoisosassa haapa ja eteläosassa rauduskoivu. Iältään puusto on 20-40 vuotta vanhaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus on rehevää, mutta ei vaateliasta. 11
Tarkastellun kohteena olevan alueen eläimistö on havainnoinnin perusteella tavanomaista. Luontoselvityksen kohteena olevalla alueella toteutettiin liito-oravakartoitus huhtikuussa 2016. Tarkastusta ei tuolloin ulotettu edellisessä kappaleessa esiteltyyn lehtokorpeen, koska alue ei tuolloin ollut kaavoituksen kohteena. Kevään tarkastuksessa ei tehty havaintoja liito-oravien pesinnästä tai liikkumisesta alueella. Myöskään kesäkuussa toteutetun selvityksen aikana ei tehty havaintoja liito-oravien oleskelusta. Liito-oravalle soveltuvia kolopuita on vähän. Luontoselvityksen kohteena olevan alueen lounaiskulma on kuitenkin biotoopiltaan sellainen, että liito-oravan esiintyminen on mahdollista. 12