PUULAN RANTAYLEISKAAVAN MUUTOKSEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 PUULAN RANTAYLEISKAAVAN MUUTOKSEN LUONTOSELVITYS Juha Saajoranta

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. LUONTOSELVITYKSEN TOTEUTUS 2. RANTAYLEISKAAVAN MUUTOSALUEEN LUONNON YLEISPIIRTEET 3. KASVILLISUUS- JA LUONTOTARKASTELU 3.1 Saaren luoteiskulma 3.2 Saaren eteläranta 4. ELÄIMISTÖ 5. SUOJELTAVAT ELÄIN- JA KASVILAJIT 6. YHTEENVETO Karttaliite: Hirvensalmen Iso-Häähkiäisen saaressa toteutetun luontoselvityksen kohteet 2

3 1. LUONTOSELVITYKSEN TOTEUTUS Luontoselvitykseen liittyvä maastoinventointi toteutettiin Inventoinnissa keskityttiin kuvaamaan kaavoitettavan alueen luonnon yleispiirteet ja mahdolliset luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet. Tällaisia ovat mm. luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojeltavat luontotyypit sekä metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt. Alueella esiintyvää kasvi- ja eläinlajistoa inventoitiin ja samalla arvioitiin luonnonsuojelulain 46 tarkoittamien uhanalaisten lajien sekä 47 mukaisten erityistä suojelua vaativien lajien ja niin ikään luontodirektiivin IV a liitteen lajien elinympäristöksi soveltuvia kohteita. Kasvillisuuden selvittäminen tapahtui havainnoimalla kasvillisuutta ja sen muutoksia maastossa liikuttaessa. Tämän lisäksi kasvillisuuskartoitus toteutettiin kartoituspisteiden avulla. Ennakkotietoja uhanalaisten lajien mahdollisesta esiintymisestä alueella saatiin tietoa niin ikään Etelä-Savon ELY keskuksesta. Eläimistön havainnointi perustui kuulo- ja näköhavaintoihin. Mahdolliset kolopuut (haavat, lahoavat koivupökkelöt sekä muut lahoavat puut) tarkastettiin kiikaroimalla rungot. 2. RANTAYLEISKAAVAN MUUTOS ALUEEN LUONNON YLEISPIIRTEET Iso-Häähkiäinen sijaitsee noin 10 kilometrin etäisyydellä Hirvensalmen keskustasta koilliseen Pääskynsaaren ja Väisälänsaaren välissä. Kokonaisuudessaan alle kaksi kilometriä pitkä saari suuntautuu koillisesta lounaaseen. Saaren maasto on vaihtelevaa, monin paikoin maasto nousee rannasta voimakkaasti. Osa saaren rannoista on kalliopintaisia. Saari jakautuu kolmeen harjanteeseen, joista kaksi suuntautuu luoteesta kaakkoon. Kolmas sijaitsee saaren pohjoisosassa. Harjanteiden välissä maasto laskeutuu selkeiksi notkelmiksi. Saaren keskiosassa sijaitsee vapaaajan käytössä oleva maatila, jonka pellot ovat metsittyneet. Iso-Häähkiäinen on kokonaisuudessaan metsätalouskäytössä ja sillä on voimassa oleva metsätaloussuunnitelma. Metsänuudistuksia on viime vuosina toteutettu saaren keskiosassa. Inventoiduista alueista saaren eteläreunassa sijaitseva alue on etelään viettävä, aurinkoinen rinne, jonka kasvillisuutta luonnehtivat mustikkatyypin metsille tyypilliset lajit. Rantavyöhyke on karu ja vähälajinen. Luoteisnurkassa sijaitseva alue on varjoinen, osin kalliorantainen alue, jonka kasvillisuutta luonnehtivat niin ikään mustikkatyypin metsän lajit. Tosin tutkitun alueen pohjoispäässä kenttä- ja pohjakerroksen lajit puuttuvat paikoin kokonaan tiheän kuusikon vuoksi. Rantavyöhyke on kapea ja lajistollisesti köyhä. Maastoinventoinnin yhteydessä tarkasteltiin myös mahdollisia 3

4 maisemallisesti merkittäviä kohteita. Inventoiduilla alueilla ko. kohteita ei havaittu. Muualla saaren ympäristössä on kalliorantoja, jotka muovaavat saaren maisemaa. 3. KASVILLISUUS- JA LUONTOTARKASTELU 3.1 Saaren luoteiskulma Saaren luoteiskulmassa sijaitseva kohdealue on esitetty liitteen 1. kartassa. Alueen eteläreuna on sekametsää, jonka puuston valtalajeina ovat noin 30 vuotta vanhat raudus- ja hieskoivut ( peittävyys n. 35%). Ylispuuston muodostavat harvat, yli 70 vuotta vanhat männyt. Näiden lisäksi aluspuina ovat kuusi (peittävyys 15 %) sekä nuoret, noin 20 -vuotiaat haavat ja muutama yli 40 vuotta vanha haapa. Pensaskerroksen lajeja ovat harmaaleppä. pihlaja sekä yksittäiset katajat. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka ( Vaccinium myrtillus ), jonka peittävyys on n. 60%. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat: -metsäalvejuuri ( Dryopteris carthusiana ) -maahumala ( Glechoma hederacea ) -metsäkastikka ( Calamagrostis arundinacea ) -rantakukka ( Lythorum salicaria ) -oravanmarja ( Maianthemum bifolium ) -metsätähti ( Trienthalis europaea ) -ketunleipä ( Oxalis actesella ) -rönsyleinikki ( Ranunculus repens ) -nuokkutalvikki ( Orthilia secunca ) -kurjenjalka ( Comarum palustre ) Pohjakerroksen valtasammal on seinäsammal ( Pleurozium schreberi ). Sen ohella esiintyy kangaskarhunsammalta ( Polytrichum juniperinum ). Siirryttäessä hieman alueen pohjoisreunaa kohden maasto nousee rantaan asti ulottuvalle kapealle kallioharjanteelle, jonka puuston muodostaa pienikasvuinen mänty. Pensaskerros puuttuu käytännössä kokonaan. Kenttäkerroksen valtalajina on em. kallioharjanteen takana mustikka (peittävyys > 60%), kallion päällä mustikan osuus on noin 30%. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat kanerva ( Calluna vulgaris ), kaarnikka ( Empetrum nigrum) ja puolukka ( Vaccinium vitis-idaea ). Pohjakerroksen valtalajina on edelleen seinäsammal, mutta kallion päällä on valkeasta poronjäkälästä ( Cladonia arbuscula ) ja osittain harmaasta poronjäkälästä ( Cladonia rangiferina ) muodostunutta kasvustoa. 4

5 Siirryttäessä edelleen pohjoiseen puuston valtalajiksi muodostuu noin 30 -vuotias kuusi. Alueella on toteutettu hakkuu ja myös aluspuuston ensiharvennus. Kuusikon peittävyys on n. 70 %. Pensaskerroksen muodostavat yksittäiset pihlajat, hieskoivut sekä harmaalepän taimet. Kenttäkerros on pääosin paljas, mutta siellä täällä esiintyviä lajeja ovat: -mustikka -puolukka -oravanmarja -metsäkastikka -metsäalvejuuri -maitohorsma ( Epilobium angustifolium ) -sananjalka ( Pteridium aquilium ) -metsätähti -korpiorvokki ( Viola epsila ) Pohjakerros puuttuu käytännössä kokonaan. Rantavyöhykkeellä valtapuuna ovat raudus- ( Betula pendula ) ja hieskoivu ( Betula pubeskens ) ( ikä v.). Muita vyöhykkeen lajeja ovat pihlaja ( Sorbus aucuparia ) sekä harmaaleppä ( Alnus incana ). Samat lajit toistuvat pensaskerroksessa. Em. lisäksi pensaskerroksessa havaittiin yksittäinen korpipaatsama ( Rhamnus frangula ) sekä vadelmaa ( Rubus idaeus ). Rantavyöhykkeen kenttäkerroksen lajeja ovat: -oravanmarja -karhunputki ( Angelica sylvestris ) -rantakukka -kurjenjalka -metsäalvejuuri -sudenmarja ( Paris quadrifolia ) -mesimarja ( Rubus arcticus ) -viiltosara ( Carex acuta ) -riidenlieko ( Lycopodium annodinum ) -järvikorte ( Equisetum fluviatile ) -järviruoko ( Praghmites autralis ) Alueen halki virtaa sulamisvesien muodostama puro, joka maastoinventoinnin aikana oli kuiva, mutta jonka varressa kasvoi harvakseltaan rentukan lehtiä. Edettäessä alueen takareunalle vuotiaan männyn osuus puustossa kasvaa (peittävyys n. 30%). Toinen puuston valtalaji on saman ikäinen kuusi, jonka peittävyys on niin ikään n. 30 %. Edellisten lisäksi seassa on hieman koivua. 5

6 Pensaskerroksen muodostavat yksittäiset pihlajat, raudus- ja hieskoivut sekä haavat. Mustikan osuus kenttäkerroksessa kasvaa selvästi tutkitun alueen takareunassa, peittävyys on yli 70 %. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat: -metsäkastikka -vanamo ( Linnea borealis ) -kielo ( Convallaria majalis ) -kangasmaitikka ( Melampyrum pratense ) -puolukka -metsätähti -oravanmarja Pohjakerroksen muodostaa seinäsammal. Siellä täällä esiintyy metsäkerrossammalta ( Hylocomnium splendens ) ja kangaskynsisammalta ( Dicranum polysetum ) yksittäisinä laikkuina. 3.2 Saaren eteläreuna Saaren eteläreunan maastoinventoinnin kohde on esitetty liitteen 1. kartassa. Inventointikohteen kaakkoiskulma on tasainen nimenkärki, josta maasto nousee suhteellisen voimakkaasti edettäessä inventointikohteen keskiosaan. Alueen länsipäässä maasto jälleen muuttuu loivemmaksi. Kohteen kaakkoiskulman niemenkärjen puusto muodostuu täysikasvuisista, yli 70 vuotiaista männyistä ja koivuista, joiden molempien peittävyys on noin 20 % kunkin. Pensaskerroksen valtalajeina ovat pihlaja (peittävyys 20% ), sekä raudus- ja hieskoivut (peittävyys 20 %). Em. lisäksi pensaskerroksessa esiintyy haapaa, pajua sekä yksittäisiä katajia. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, jonka peittävyys on 50 %. Lisäksi esiintyy puolukkaa (peittävyys 15 %), metsäkastikkaa, maahumalaa ja kieloa rannan läheisyydessä. Pohjakerros muodostuu seinäsammalesta. Rantavyöhyke on kauttaaltaan karu ja inventoinnin aikana lähes kasviton, lukuun ottamatta siellä täällä kasvavia järviruokokasvustoja. Varsinaista rantavyöhykettä ei juuri ole, vaan maasto nousee suoraan järven pinnasta metsäisenä. Rannan puuston muodostavat nuoret hies- ja rauduskoivut sekä nuoret haavat. Kenttäkerroksen valtalajina on jo rantavyöhykkeessä mustikka ja pohjakerroksen muodostaa seinäsammal. Ylispuusto muodostuu alueen rinteellä harvoista, täysikasvuisista (yli 70 v.) männyistä. Pensaskerros muodostuu rinteessä paikoin tiheästäkin mäntytaimikosta, haavan ja koivujen 6

7 taimista sekä yksittäisistä katajista ja pihlajista. Alueen länsiosassa vanhan aluspuuston muodostavat vuotiaat männyt, joiden peittävyys on 50 % sekä saman ikäiset koivut ja yksittäiset haavat. Pensaskerroksen muodostavat edelleen männyn taimet sekä yksittäiset pihlajat ja katajat. Pensaskerros on paikoin tiheä. Mäen rinteessä mustikka on kenttäkerroksen valtalaji, joskin sen peittävyys vaihtelee tiheiden taimikoiden alla lähes nollasta valoisampien alueiden 70 prosenttiin. Mäen lakiosissa mustikan peittävyys on 30 %. Lisäksi ko. alueella esiintyy kanervaa, hieman puolukkaa sekä kieloa. Pohjakerroksen valtalaji on kauttaaltaan seinäsammal, tosin pohjakerros on paljas tiheissä taimikoissa. Mäen harjalla kasvaa harmaaporonjäkälää kohdissa, joissa kalliopinta on näkyvissä. Kerrossammalta esiintyy laikkuina harvakseltaan, samoin kangaskarhunsammalta ( Polytrichum juniperinum ). 4. ELÄIMISTÖ Eläimistöä havainnoitiin kuulo- ja näköhavainnoin sekä tarkastamalla mahdolliset kolopuut kiikaroimalla ja havainnoimalla mahdolliset liito-oravien jätökset kiikarilla tarkastettujen puunrunkojen tyveltä. Luontoselvityksen yhteydessä ei havaittu merkkejä liito-oravista. Muita havaittuja eläimiä olivat: -teeri ( Lyrurus tetrix ) -kalalokki ( Larus canus ) -kuikka ( Gavia arctica ) -kalatiira ( Sterna hirundo ) -peipponen ( Fringilla coeleps ) -punarinta ( Erithacus rubecula ) -leppälintu ( Phoenicurus phoenicurus ) -kirjosieppo ( Fidecula hypoleuca ) -punakylkirastas ( Turdus iliacus ) -räkättirastas ( Turdus pilans ) -korppi ( Corvus corax ) -heinäsorsa ( Anas patyrhynchos ) Edellä esitettyjen lisäksi alueella havaittiin hirven ulosteita. 5. SUOJELTAVAT ELÄIN- JA KASVILAJIT Luontoselvityksen yhteydessä ei todettu luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Tarkastetuilla 7

8 alueilla ei myöskään tavattu luonnonsuojelulain 46 :n mukaisia uhanalaisia lajeja, 47 :n mukaisia erityistä suojelua vaativia lajeja tai luontodirektiivin IV a liitteen lajien elinympäristöksi soveltuvia kohteita. 6. YHTEENVETO Iso Häähkiäisen saaressa Hirvensalmella toteutettiin rantayleiskaavan muutokseen liittyvä luontoselvitys Selvitys toteutettiin karttaliitteen 1. osoittamilla alueilla saaren luoteisosassa ja eteläreunassa. Kasvillisuutta havainnoitiin maastossa liikuttaessa sekä erillisten kartoituspisteiden avulla. Eläimistöä havainnoitiin näkö- ja kuulohavaintojen perusteella sekä tarkastamalla mahdolliset kolopuut kiikaroimalla pesäkolojen löytämiseksi. Lisäksi liito-oravien jätöksiä tarkastettiin oletetuilla liikkuma-alueilla puiden tyveltä. Molempien tarkastettujen alueiden rantavyöhykkeet ovat kapeita ja karuja sekä lajistoltaan köyhiä. Tarkastetut alueet ovat lähes täysin mustikkatyypin metsiä. Ylispuuna on pääosin harva, täysikasvuinen männikkö, vaikka puustoa leimaakin monin paikoin sekametsä. Saaren luoteisosan eteläreunan rehevähkö mustikkatyypin kangas muuttuu rannassa nopeasti karuksi kallioharjanteeksi ja edelleen edettäessä alueen pohjoisreunaan tiheäksi kuusimetsäksi, jonka kenttä- ja pohjakerros ovat aukkoisia ja laajoilta alueilta paljaita. Edettäessä rannasta kohti saaren sisäosia kasvillisuus muuttuu jälleen mustikkatyypin kangasmetsäksi. Pohjakerroksen muodostaa seinäsammal. Saaren eteläreunassa maasto nousee tutkitun alueen keskiosissa voimakkaasti heti kapean rantavyöhykkeen jälkeen. Alueen itä- ja länsiosissa maasto on loivaa. Ylispuuna on harva, täysikasvuinen männikkö. Sen sijaan aluspuusto on vaihtelevaa sekametsää. Taimikko on paikoin tiheää, valtalajina pääsääntöisesti mänty. Kenttäkerroksen kasvillisuus kuvastaa mustikkatyypin kangasmetsän lajistoa. Valtalajin, mustikan peittävyys vaihtelee kuitenkin huomattavasti lähinnä taimikon tiheyden mukaan. Myös eteläisellä alueella pohjakerroksen muodostaa seinäsammal. Alueen eläimistö kuvastaa mustikkatyypin metsien lajistoa sekä toisaalta Puulaveden karuja olosuhteita. Alueella ei maastotarkastuksen aikana havaittu uhanalaisia kasvi- tai eläinlajeja, tai niiden elinympäristöksi soveltuvia luontotyyppejä tai elinympäristöjä, ei myöskään maisemallisesti merkittäviä kohteita. 8

9 Karttaliite 1. Hirvensalmen Iso Häähkiäisen saaressa toteutetun luontoselvityksen kohteet (alueen luoteiskulma sekä saaren eteläinen ranta). 9