RAKENNETTAVAN PYÖRÄTIEN LUONTOSELVITYS, LUUMÄKI, TIE 378 VÄLILLÄ PUUKYLÄN TEOLLISUUSALUE-PERÄLÄNRANNAN TIENHAARA

Transkriptio

1 16T-1 RAKENNETTAVAN PYÖRÄTIEN LUONTOSELVITYS, LUUMÄKI, TIE 378 VÄLILLÄ PUUKYLÄN TEOLLISUUSALUE-PERÄLÄNRANNAN TIENHAARA Juha Saajoranta 2013

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1.Luontoselvityksen toteutus.3 2.Kartoitetun alueen luonnon yleispiirteet..3 4.Tarkastellun alueen kasvillisuus..4 5.Tarkastellun alueen eläimistö 5 6.Yhteenveto.6

3 3 1. Luontoselvityksen toteutus Tien numero 378 (Taavetti-Savitaipale) varrelle Luumäen Puukylän risteyksestä 150 metriä Savitaipaleen suuntaan rakennetaan kevyenliikenteen väylä Taavetin suunnasta katsottuna tien oikealle reunalle. Rakennettava kohde ulottuu Perälänrannan asemakaava-alueelle johtavan tien risteykseen ja on kokonaispituudeltaan n. 1,6 kilometriä. Edellä mainitun jalankulkuväylän varrella toteutettiin luontoselvitykseen liittyvä maastoinventointi siten, että tarkasteltava alue ulottui n. 150 metrin etäisyydelle tien nro 378 pientareesta. Ajankohta oli suhteellisen aikainen, mutta johtuen lämpimästä sääjaksosta, inventointi antoi riittävän kuvan tarkasteltavan alueen kasvillisuudesta ja luontosuhteista. Inventoinnissa keskityttiin kuvaamaan rakennettavan väylän luonnon yleispiirteet ja mahdolliset luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet, kuten luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojeltavat luontotyypit sekä metsälain 10 :n mukaiset tärkeät elinympäristöt. Kohteessa esiintyvää kasvi- ja eläinlajistoa inventoitiin yllä mainittuna ajankohtana ja samalla arvioitiin luonnonsuojelulain 46 :n tarkoittamien uhanalaisten lajien sekä 47 :n mukaisten erityistä suojelua vaativien lajien ja niin ikään luontodirektiivin IV a liitteen lajien elinympäristöksi soveltuvia kohteita. Uhanalaisten lajien mahdollista esiintymistä alueella on selvitetty ELY keskuksen kautta. ELY keskuksella ei ole tiedossa, että tarkasteltavalta alueelta olisi tehty havaintoja uhanalaisten lajien esiintymisestä. 2. Kartoitetun alueen luonnon yleispiirteet Tarkasteltu alue jakaantuu karkeasti kolmeen osaan. Perälänrannan tienhaarasta Taavettiin päin mentäessä maasto on pääpiirteissään tuoretta, mustikkatyypin kangasmetsää, jota halkovat muutamat kapeat taimikkoalueet, erityisesti mäen harjanteella. Puuston valtalajina on mänty, jonka ikäjakauma vaihtelee vuoden välillä. Tarkastellun alueen keskiosan muodostaa maantien reunaan ulottuva Tapion siemenviljelys nro 368 (leveydeltään noin 150 metriä). Tarkastellun alueen Taavetin puoleinen osa on rämemuuttumaa, jossa ojituksen puuston kasvua elvyttävä vaikutus on nähtävissä, vaikka ojat ovatkin lähes umpeenkasvaneita. Muuttuman tienpuoleisissa reunaosissa on havaittavissa tien maapohjaa kuivattava vaikutus. Muuttuman puusto on pääsääntöisesti vuotta vanhaa mäntyä. Perälänrannan tienhaarasta maasto nousee Kivijärven rannasta suhteellisen voimakkaasti mentäessä kohti n. 150 metriä leveää siemenviljelyä. Varsinaisia kalliopaljastumia ei juurikaan ole havaittavissa, vaikka peruskallio ulottuukin maantien penkereistä tehtyjen havaintojen perusteella lähelle pintaa. Siemenviljelmän Taavetin puoleisessa reunassa maasto laskeutuu nopeasti yllä esitettyä rämemuuttumaa kohden.

4 4 3. Tarkastellun alueen kasvillisuus Edettäessä Perälänrannatien suunnasta Taavettia kohden maasto nousee suhteellisen voimakkaasti. Puusto on vuotiasta talousmetsää, jonka valtalajina on mänty (peittävyys 70 %). Aluspuuna kasvaa harvakseltaan nuorta kuusta. Kenttäkerroksen valtalajina on rehevänä kasvava mustikka (Vaccinium myrtillus), jonka peittävyys on arviolta 85 %. Mustikan seassa kasvaa paikoin metsälauhaa (Deschampsia flexuosa) sekä puolukkaa Vaccinium vitis-idaea), kanervaa (Calluna vulgaris) ja kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense). Pohjakerroksen ehdoton valtalaji on seinäsammal (Pleurozium schreberi), jonka peittävyys on n. 90 %. Seinäsammalen ohella pohjakerroksen lajeja ovat harmaaporonjäkälä (Cladonia rangiferina), pääsääntöisesti tien reunan läheisyydessä, kangaskarhunsammal (Polytrichum juniperinum) sekä kerrossammal (Hylocomium splendems). Pohjakerros on lähes yhtenäinen. Mäen rinteen yläosassa puuston tiheys kasvaa paikoin lähes rääseikkömäiseksi ja ikärakenne muuttuu edellä esitettyä nuoremmaksi. Rinteen yläosassa, noin 30 metrin etäisyydellä tien reunasta on nuori viljelty mäntytaimikko, jossa puuston ikä on vuotta. Männyn taimien seassa kasvaa samanikäistä hies- ja rauduskoivua(betula pubescens, B. verrucosa). Suhteellisen yhtenäisen kenttäkerroksen valtalaji taimikkoalueella on kanerva, jonka peittävyys on n. 40 %, mustikan peittävyyden ollessa n. 20 %. Edellä mainittujen lajien lisäksi alueella kasvaa kangasmaitikkaa laikkumaisina kasvustoina, puolukkaa, oravanmarjaa (Maianthemum bifolium) sekä metsätähteä (Trientalis europaea) pieninä laikkuina. Myös kieloa esiintyy. Niin ikään pohjakerros on aukkoinen, valtalajin, seinäsammal, peittävyyden ollessa n. 50 %. Harmaaporonjäkälän osuus kasvaa erityisesti taimikkoalueella, ollen n. 20 %. Edellä esitettyjen ohella pohjakerroksen lajeja ovat kangaskarhunsammal sekä pieninä laikkuina esiintyvä isohirvenjäkälä (Cetraria islandica). Mäen päällä puusto muuttuu sekametsäksi, erityisesti tien läheisyydessä aluspuuna esiintyy nuorta v. vanhaa raudus- ja hieskoivua sekä n vuotta vanhoja kuusia. Ylispuuston valtalajina on suppealla alueella järeää, n vuotiasta mäntyä, kuusta ja muutamia täysikasvuisia rauduskoivuja. Kenttäkerros on mäen harjanteella aukkoinen puolukkatyypin kangas. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat metsämaitikka, kanerva, mustikka ja metsälauha. Aukkoisen pohjakerroksen valtalaji on seinäsammal. Em. ohella esiintyy kangaskarhunsammalta, harmaaporonjäkälää, valkeaa poronjäkälää (Cladonia arbuscula) sekä isohirvenjäkälää lajille tyypillisinä yksittäisinä laikkuina. Mäen yläosassa on toteutettu metsän uudistuksia, jotka viljellyn taimikon ikärakenteesta päätellen on toteutettu samoihin aikoihin edellisessä kappaleessa esitellyn uudistusalueen kanssa. Mäen päällä on niin ikään muutaman aarin suuruinen rämemuuttuma, jossa puuston kasvu on selkeästi elpynyt. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, jonka peittävyys on n. 50 %. Mustikan seassa kasvaa kanervaa (peittävyys 15%). Myös tupasvillaa (Eriophorum vaginatum)ja yksittäisiä lakan (Rubus chameamorus) lehtiä on nähtävissä. Pohjakerroksen märemmissä osissa kasvaa rämerahkasammalta (Sphagnum angustifolium), mättäiden reunoilla ja yläosissa kerrossammalta, seinäsammalta, harmaaporonjäkälää sekä

5 5 kangaskarhunsammalta. Alueen halkaisee umpeen kasvanut oja. Edellä esitelty muuttuma ulottuu lähelle tien reunaa, jossa maasto muuttuu jälleen mustikkatyypin kangasmetsäksi. Lähestyttäessä siemenviljelmää Savitaipaleen suunnasta kasvillisuus muuttuu nuorta, vuotta vanhaa koivikkoa kasvavaksi hakkuualueeksi. Koivujen (hies- ja raudus) osuus puuston peittävyydessä on n. 60 %. Koivun ohessa alueen puulajeja ovat pihlaja (Sorbus aucuparia) (peittävyys 15 %), nuoret haavat (Populus tremulsa) sekä kuusen taimet. Pensaskerros on vadelman (Rubus idaeus) valtaama. Kenttäkerroksen valtalajina on sananjalka (Pteridium aquilinum), muina lajeina ovat metsäkastikka, mustikka, kielo (Convallaria majalis), metsätähti ja oravanmarja. Pohjakerros on suurelta osin paljas. Tapion siemenviljelmän Taavetin puoleisessa rinteessä on kapea (30 m leveä) kaista harventamatonta mäntytaimikkoa, jossa puuston ikä vaihtelee vuoden välillä. Alueella on todettavissa jonkin verran lumituhoja. Em. kaistan alapuolella puusto harvenee ja ikä kasvaa vuoden välille. Kenttäkerros on aukkoinen erityisesti tiheikön alueella, mutta muuttuu yhtenäisemmäksi alarinteessä. Kenttäkerroksen valtalajeina vuorottelevat kanerva (30%) ja puolukka (paikoin 60%). Edellä mainittujen lisäksi rinteessä tavataan mustikkaa, kangasmaitikkaa ja metsäkastikkaa. Rinteen alaosassa mustikasta tulee kenttäkerroksen valtalaji (mustikkatyypin kangas), ennen metsätyypin muuttumista rämemuuttumaksi. Rinteessä osittain aukkoisen pohjakerroksen lajeja ovat seinäsammal (30 %), kynsisammal Dicranum polysetum)(20%), kangaskarhunsammal, vaalea poronjäkälä maantien reunassa sekä harmaaporonjäkälä. Iso hirvenjäkälä kasvaa rinteessä yksittäisinä laikkuina. Edellä kuvatun rinteen jälkeen tutkittu alue muuttuu rämemuuttumaksi, joka jatkuu tutkitun alueen Taavetin puoleiseen reunaan lähelle Puukylän teollisuusalueen risteystä. Rämemuuttuma on ojitettu, mutta ojat ovat lähes umpeen kasvaneita. Vaikka kenttäkerroksessa on nähtävissä rämemäisiä piirteitä, on ojituksen vaikutus selvästi nähtävissä puuston kasvun lisääntymisenä. Alueen valtapuuston muodostaa vuotias männikkö, aluspuuna ovat nuoret n vuotiaat hies- ja rauduskoivut, joiden osuus kasvaa lähestyttäessä tiealuetta. Rämemuuttuman kenttäkerroksen valtalaji on suopursu (Rhododendron tomentosum), jonka peittävyys kenttäkerroksessa on n. 50 %. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka (peittävyys n. 15 %), tupasvilla (5 %), lakka (+), vaivero (Chamaedaphne calyculata) (+), juolukka (Vaccinium uliginosum) (10 %), kanerva ja vaivaiskoivu (Betula nana)(5 %). Tiealueen läheisyydessä kanervan osuus kenttäkerroksessa kasvaa. Pohjakerroksen mätäspintojen lajeja ovat kerrossammal erityisesti alueen reunaosissa, seinäsammal mätäspinnoilla, kynsisammal, kytökarhunsammal (Polytrichastrum longisetum) sekä harmaa poronjäkälä. Umpeen kasvaneiden ojien märillä pinnoilla sekä mättäiden välissä kasvaa rämerahkasammalta, punarahkasammalta Sphagnum magellanicum sekä ruskorahkasammalta (Sphagnum fuscum). Peittävyydeltään kattavimmat lajit ovat kerros- ja seinäsammal.

6 6 4. Tarkastellun alueen eläimistö Luontoselvitysalueen eläimistö koostui havainnointiajankohtana tavanomaisista lajeista. Todettuja lajeja olivat: hirvi (ulosteet) (Alces alces) metso (ilmeisesti kanahaukan tappama naarasmetso) (Tetrao urogallus) käki (Cuculus canorus) peippo (Fringilla coeleps) pajulintu (Phylloscopus trochilus) mustarastas (Turdus merula) leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) harmaalokki (Larus argentatus) pyy (Tetrastes bonasia) Alueella ei havaittu merkkejä uhanalaista lajeista, niiden liikkumisesta tai pesimisestä. 5. Yhteenveto Tien numero 378 varrelle (Taavetti Savitaipale) rakennetaan kevyenliikenteenväylä välille Perälänrannan tienhaara Luumäen Puukylän risteys. Edellä mainitussa rakennuskohteessa toteutettiin luontoselvityksen maastokatselmus Inventoinnissa huomioitiin luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojeltavat luontotyypit sekä metsälain 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt. Kohteessa esiintyvää kasvi- ja eläinlajistoa inventoitiin ja samalla arvioitiin luonnonsuojelulain 46 tarkoittamien uhanalaisten lajien sekä 47 :n mukaisten erityistä suojelua vaativien lajien ja niin ikään luontodirektiivin IV a liitteen lajien elinympäristöksi soveltuvia kohteita. Inventoitu alue on pääosin talousmetsää, mukaan lukien alueen Taavetin puoleinen rämemuuttuma. Alueen jakaa osiin Tapion siemenviljelmä. Siemenviljelmän ja Perälänrannantien välinen alue on pääosin mustikkatyypin kangasmetsää, jossa vallitsevana puulajina on mänty. Ko. alue rajautuu idässä taimikkoon, jossa männyn istutus on toteutettu vuotta sitten. Mäen yläosassa on metsänuudistusalueita, jotka rajautuvat maantiehen. Inventoidun alueen Taavetin puoleinen osa on rämemuuttumaa, jossa metsän kasvu on nopeutunut huolimatta kaivettujen ojien umpeenkasvamisesta. Oletettavasti lajistollisia muutoksia on tapahtunut myös kenttä- ja pohjakerroksen lajistossa. Alueella ei havaittu merkkejä liito-oravista tai muista uhanalaisista lajeista tai niiden liikkumisesta ja pesimisestä alueella. Alueella ei myöskään todettu olevan suojeltavia luontotyyppejä tai tärkeitä elinympäristöjä.