Ålön osayleiskaavan luontoselvitys 2014

Ålön osayleiskaavan luontoselvitys 2014 Liina Salonen & Hanna Hakamäki PARAISTEN KAUPUNKI

SISÄLLYSLUETTELO Taustaa... 1 Menetelmät... 1 Kohdekuvaukset... 3 Kiitokset... 866 Lähteet... 866 Karttaliitteet... 877

1 Taustaa Luontoselvitys tehtiin Ålön osayleiskaavaa varten. Ålön yleiskaavaa on valmisteltu pitkään, sillä sen laadintaa aloitettiin jo 1990-luvulla ja jatkettiin vuosina 2001 2005. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan vuonna 2006. Turun hallinto-oikeus kumosi valtuuston päätöksen, sillä se katsoi että ehdotus olisi pitänyt laittaa uudelleen nähtäville ja että kaava ei kaikilta osin perustunut riittäviin selvityksiin. Kaavan valmistelua jatkettiin ja uusi kaavaluonnos hyväksyttiin ympäristölautakunnassa vuonna 2008. Osayleiskaavaluonnos oli nähtävillä 1.1. 1.2.2009 ja täydennetty ehdotus 15.4. 2.6.2013. Paraisten Ålön alueella on aikaisemmin tehty useita luontoselvityksiä ja -inventointeja. ELY-keskuksen arkistoista löytyy vanhan Paraisten kaupungin käsittävältä alueelta noin 40 selvitystä. Suomen Talousseura teki 1970-luvulla laajan luontoinventoinnin, joka julkaistiin 1978. Vuonna 1990 luontoinventointia laajennettiin, ja jo tiedossa olevien kohteiden tila tarkastettiin (Lampolahti & Lampolahti). Lisäksi luontoselvityksiä on tehty mm. 1990- ja 2000- luvuilla (mm. Pettersson 1998, Mustonen 2000) ja Ålön alueelta on tehty myös useita kasvillisuus-, linnusto- (esim. Salo ym. 2000) ja hyönteisinventointeja (esim. Nupponen ym. 2013). Varsinais-Suomen ELY-keskus kuitenkin lausui että luontoselvityksen päivittämiselle on tarvetta, sillä kaavoitusta varten 1990-luvulla tehty luontoselvitys ei täysin täytä nykypäivän vaatimuksia, esimerkiksi luontotyyppien uhanalaisuudesta on nyt uutta tietoa (Raunio ym. 2008). Menetelmät Maastotyöt tehtiin kahtena kesänä, vuonna 2013 aikavälillä 1.7. 8.8. ja 9.10. 16.10. ja vuonna 2014 12. 16.5. ja 26.5. 4.6. Suurin osa maastokäynneistä tehtiin touko-, heinä- ja elokuussa, ja lokakuussa maastossa käytiin vain muutamina päivinä. Maastotöiden ajankohdat sijoittuivat pääasiassa alku- ja loppukesään, jolloin esimerkiksi rauhoitetut kämmekät voivat olla vaikeammin havaittavissa. Kuitenkin syksy 2013 ja kevät 2014 olivat poikkeuksellisen lämpimiä, joten ajankohdista huolimatta yleiskuva kasvillisuudesta oli melko hyvin nähtävissä. Muutamalle kohteelle tehtiin kuitenkin maastokäynti 5.7.2014 keväällä tehdyn kämmekkähavainnon varmistamiseksi. Maastokäynnit tehtiin yhteensä 246 suunnitellulle rakennuspaikalle, joista kartoitettiin mahdolliset luontoarvot. Alueita tarkasteltiin pääasiassa luontotyyppitasolla. Tarkempaa kasvillisuusinventointia ei tehty, vaan uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit kirjattiin ylös mikäli niitä tuli vastaan. Työn tavoitteena oli kartoittaa seuraavien kohteiden mahdollinen esiintyminen ja sijainti: - luonnonsuojelulain mukaiset suojellut luontotyypit - metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt - vesilain mukaiset suojeltavat vesiluontotyypit - uhanalaiset luontotyypit - uhanalaisten lajien esiintymät Uhanalaisuusluokat: Äärimmäisen uhanalainen (CR) Erittäin uhanalainen (EN) Vaarantunut (VU) Lisäksi on maininta joistakin silmälläpidettävistä luontotyypeistä (NT)

2 Huomionarvoiset luontokohteet on luokiteltu kahteen luokkaan: Arvoluokka 1 Arvoluokka 1:n mukaiset kohteet tulee säästää. Alueella on huomattavia luontoarvoja, esimerkiksi uhanalaisia lajeja tai uhanalaisia luontotyyppejä. Alue on arvokas, lain tarkoittama kohde, jonka luontoarvoja ei saa hävittää tai heikentää. Arvoluokka 2 Arvoluokka 2:n mukaiset kohteet suositellaan säästettäviksi mahdollisuuksien mukaan maanomistajan omalla päätöksellä. Lisäksi kohdekohtaisissa kuvauksissa mainitaan arvoluokka 2+, mikäli kohde on katsottu sellaiseksi, että sen säästäminen on erityisen toivottavaa. Joitakin yksittäisiä arvokkaita kohteita, kuten perinnebiotooppeja ja kalkkikuoppia on digitoitu karttoihin. Uhanalaisten lajien esiintymistä saatiin tietoja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta, lisäksi pidettiin neuvotteluja luonnonsuojeluyksikön ylitarkastajan Leena Lehtomaan kanssa. Maastotöitä teki kaksi kartoittajaa, kohteet 1 191 on käynyt FM (biologi) Liina Salonen ja kohteilla 49, 192 246 luontokartoittaja (eat) Hanna Hakamäki. Karttoja on Salosen ja Hakamäen lisäksi tehnyt Anni Räsänen Paraisten kaupungilta. Raportin on koostanut Liina Salonen.

3 Kohdekuvaukset Kohde 1. Mäntyvaltainen rinne on hoidettu talousmetsänä. Puuston välikerroksessa kasvaa pihlaja, kuusi ja haapa sekä tammen taimet. Rakennuspaikka on pääasiassa tavanomaista mustikkatyypin kangasmetsää (MT) ja mäen lakiosat ovat kuivahkoa puolukkatyypin (VT) mäntykangasta ja mustikkatyypin (MT) kangasta. Laakea ja korkea kalliolaki voi olla metsälain mainitsema erityisen tärkeä elinympäristö, mutta sen alapuolisille paikoille on mahdollista rakentaa. Kallioalue on arvoluokka 1. Kartta 1. Kohteella 1. on metsälain mukainen kallioalue. Luokka 1. Kohde 2. Alue on siemenpuuasentoon hakattua mäntymetsää, jonka ylispuuna on myös koivua. Pensaskerroksen muodostaa ylitiheä koivutaimikko, ja yksittäisenä kasvavat tammen ja vaahteran taimet. Pohjakerroksessa on tyypillisiä metsäsammalia ja kenttäkerroksen valtalajina on mustikkaa. Ruohoja on melko vähän ja niistä yleisimmät lajit ovat metsäkorte, kultapiisku, jänönsalaatti, sananjalka, metsäimarre, oravanmarja ja metsäalvejuuri. Pienillä lehtomaisilla laikuilla kasvaa käenkaalia. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 3. Rakennuspaikka on idänpuoleinen rinne, jossa on kuusivaltainen, osin kivikkoinen metsä. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajan, kuusen, vaahteran ja tammen taimet. Kenttäkerroksen tyypillisimmät lajit ovat mustikka, sananjalka ja niukkana kasvava kielo. Metsätyyppi on mustikkatyypin (MT) kangasmetsä, eikä alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 4. Alue on talousmetsää, jota on harvennettu melko avoimeksi. Kuusi- ja mäntyvaltaisessa metsässä kasvaa hieman myös koivua. Pensaskerroksessa on haavan, pihlajan ja tammen taimia ja kenttäkerroksen kasvillisuudessa tyypillisimmät lajit ovat mustikka ja kielo. Tontin eteläosa on rehevämpää, pohjakerroksessa metsäliekosammalta ja alueen laitamilla on lehtojen ja lehtomaisten kankaiden lajistoa, kuten käenkaalia, jänönsalaattia sekä valkovuokkoa. Tien lähellä on järeä haapa. Alueella ei kuitenkaan ole niin merkittäviä luontoarvoja että ne estäisivät rakentamisen.

4 Kohde 5. Alueelle on jo rakennettu. (kiinteistö 1:105) Kohde 6. Alue sijaitsee peltojen ja hevoslaitumien lähellä sijaitsevassa rinteessä, joka osittain on lehtomaista kangasta (OMT), mutta pääasiassa mustikkatyypin kangasta (MT). Kenttäkerroksessa mustikka on peittävin laji, ja pohjakerroksessa kasvaa metsäsammalia. Pensaskerroksessa on vaateliaampia lajeja kuten taikinamarjaa, lehtokuusamaa sekä vaahteran ja tammen taimia. Puusto on paikoitellen ylitiheä ja kasvillisuus sen vuoksi vähäistä. Puulajisto on monipuolista, sekametsässä kasvavat kuusi, mänty, koivu ja pihlaja sekä harvakseltaan raita ja haapa. Valoisammilla paikoilla kasvaa mm. kieloa, ahomansikkaa, käenkaalia ja sananjalkaa. Rakennuspaikan eteläosassa on korkea avokallio. Kallio on pääasiassa sammalpeitteinen, ja painanteissa on kallioketojen lajeja, kuten mäkitervakkoa, isomaksaruohoa, kivikkoalvejuurta, kalliokieloa, kallioimarretta, keltamataraa, ahomansikkaa, piikkiohdaketta, ukontulikukkaa ja myös jänönsalaattia. Ketokäenminttu on kalkinsuosija, ja kalliokedon kalkkivaikutuksesta kertovat myös haisukurjenpolvi, ukontulikukka ja paikalla kasvava yksittäinen saarni. Karut kalliokedot ovat erittäin uhanalaisia (EN) ja kalkkivaikutteiset kalliokedot äärimmäisen uhanalaisia (CR) luontotyyppejä. Kallio on todennäköisesti myös metsälaissa mainittu erityisen tärkeä elinympäristö. Kohde on luokan 1 kohde, jonka luontoarvoja ei saa hävittää tai heikentää. Rakentaminen tulisi suunnata kallioalueen alapuoleiselle alueelle. Arvoluokka 1. Kartta 2. Kohteella 6 ja 10 on luokan 1 luontoarvoja (punainen viivoitus), ja kohteilla 8. ja 9. luokan 2 luontoarvoja (sininen viivoitus).

5 Kohde 7. Alue on maaston muodoiltaan vaihteleva. Valtapuusto kallioilla on mänty, kallioiden alapuolella kuusi. Lehtipuita, kuten tammea, raitaa, vaahteraa ja pihlajaa on välikerroksessa. Pensaskerroksen pensaita ovat taikinamarja, lehtokuusama ja kataja. Alue on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää jossa laikuttaisena on lehtomaisen kankaan piirteitä. Kallioilla kuitenkin kasvaa myös jänönsalaattia ja juoteissa käenkaalia, ahomansikkaa ja kallioimarretta. Maastokäynnillä ei havaittu rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 8. Sekametsän puusto koostuu pääasiassa kuusesta, männystä, koivusta ja haavasta. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajan ja tammen taimia sekä lehtokuusamaa. Alueella on mosaiikkimaisesti niin mustikkatyypin (MT) kangasta kuin lehtometsälaikkuja. Paikoitellen varpuja on vähän ja kenttäkerroksessa peittävimpiä ovat ruohot kuten jänönsalaatti, ahomansikka, metsäapila, rätvänä, koiranputki, sananjalka ja kultapiisku. Yksittäisenä kasvaa myös lehtokorte ja vaateliaampi lehtolaji, mustakonnanmarja. Alueen keskiosassa lehtolajeja on enemmän, mustakonnanmarjan lisäksi siellä kasvaa mm. metsäimarre, käenkaali, ahomansikka ja valkovuokko. Maastokäynti tehtiin heinäkuussa, mutta keväällä alueella todennäköisesti on paljon kevätkukkijoita. Parhaimmat alueet sijaitsevat pellon lähellä. Kohde on kulttuurivaikutteinen, eikä ole enää luonnontilainen vaan nuorempaa puustoa on poistettu ja aluetta on hoidettu talousmetsänä. Alue rajautuu peltoon, tiehen ja ympärillä oleviin pihapiireihin. Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat vaarantuneet, mutta koska kohde ei ole luonnontilainen, ja lehtokasvillisuutta on lähinnä pieninä laikkuina, katsotaan kohteen kuuluvan luokkaan 2. Kohteet 9 10. Lalavikenin rantalehto Lalavikenin rannalla on kostea keskiravinteinen saniaislehto. Rannan alavammalla ja kosteammalla vyöhykkeellä puusto on pääasiassa tervaleppää ja kenttäkerroksessa hiirenporras on vallitsevin laji. Kosteimmissa kohdissa kasvavat myös mesiangervo, nokkonen, käenkaali ja ojakellukka. Rinteen yläosissa on tuoretta keskiravinteista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Lehtipuuvaltaisessa metsässä yleisimmät lajit ovat pihlaja, tuomi ja koivu, sekä paikoitellen voimakkaastikin varjostava kuusi. Kuivemmilla rinteillä kasvaa myös mäntyä. Pensaskerroksessa on lehtopensaita, kuten taikinamarjaa, valko- ja punaherukkaa, lehtokuusamaa, tammen taimia ja näsiää. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa kasvaa valkovuokkoa, käenkaalia, oravanmarjaa, jänönsalaattia, sudenmarjaa ja lehtokortetta sekä myös vaateliaampaa lehtolajia, mustakonnanmarjaa. Sananjalkaa ja muita saniaisia, kuten hiirenporrasta ja metsäalvejuurta on runsaasti. Kuivemmilla paikoilla kasvaa ahomansikka, lehtonurmikka ja kivikkoalvejuuri. Pohjakerroksessa kasvaa mm. lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla viihtyvä metsäliekosammal. Alueen itäosa, tien varressa oleva alue, on hakattu vastikään, mutta kenttäkerroksessa kasvaa edelleen lehtolajeja, kuten sudenmarja, kielo, käenkaali, jänönsalaatti, ahomansikka ja valkovuokko. Alueen keskiosasta, rinteeltä löytyi rauhoitettu kämmekkä, soikkokaksikko. Länsiosassa, lähellä mökkien pihapiiriä kasvoi terttuseljaa, joka on pihoilta karannut haitallinen vieraslaji. Kosteat keskiravinteiset lehdot ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä ja alue on myös metsälain suojelema, rehevä lehtolaikku. Alueella kulkee luonnontilainen noro, joka on sekä vesilain että metsälain mukainen luontotyyppi. Luonnontilaisena säilynyt osa rannan lehdosta ja noro on rajattu karttaan 2 punaisella, ja ne ovat luokan 1 kohteita. Karttaan sinisellä rajattu vyöhyke ei enää ole luonnontilainen, se on luokkaa 2.

6 Lalavikenin rannassa, kohteilla 9 ja 10 on kosteaa saniaislehtoa. Kohde 11. Alueelle on osoitettu kaksi rakennuspaikkaa. Eteläosa rakennuspaikasta sijoittuu rinteelle, jossa on sekametsää. Kallionalusrinne on mustikkatyypin (MT) kangasta ja lehtomaista kangasta (OMT), jossa kasvaa mm. mustikkaa, lillukkaa, metsäimarretta, sananjalkaa, käenkaalia, sini- ja valkovuokkoa, kultapiiskua ja kivikkoalvejuurta. Metsäimarretta ja käenkaalia on laikuittaisina kasvustoina runsaastikin, ja myös vaateliaampaa lehtokasvia, mustakonnanmarjaa löytyi yksittäisenä. Vaahterantaimia ja lehtokuusamaan on siellä täällä. Aluetta on harvennettu ja se on melko avoin. Kallioalue voisi olla myös metsälain suojelema erityisen tärkeä elinympäristö. Luontoarvoiltaan kohde on luokkaa 2, jonka säästämistä suositellaan. Rakennuspaikkoja voitaisiin siirtää hiukan pohjoisemmaksi, jolloin kasvillisuudeltaan monipuolinen rinne jäisi rakentamisen ulkopuolelle. Alueen pohjoisosassa on maatalous- ja kulttuurivaikutteista aluetta, mm. mesiangervovaltainen niitty. Alueet voisivat sopia esimerkiksi perinnebiotooppeina hoidettaviksi, mutta niistä ei kuitenkaan löytynyt sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät rakentamisen alueelle.

7 Kartta 3. Kohteella 11 on lehtomaista kangasta, jonka säästämistä rakentamiselta suositellaan. Kohde 12. Alue on peltoa, eikä alueella näin ollen ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 13. Kohde sijaitsee tien varrella olevalla rinteellä, jossa kasvaa talousmetsäkäytössä olevaa kuusimetsää ja pienellä alueella myös koivikkoa. Puusto on tasaikäistä ja voimakkaan varjostuksen ja neulaskarikkeen vuoksi kasvillisuus on paikoitellen niukkaa. Alueella kasvaa harvakseltaan taikinamarjaa, ja kenttäkerroksessa on pääasiassa mustikkaa ja sananjalkaa. Harvakseltaan kasvaa myös valkovuokkoa ja syylälinnunhernettä. Erityisesti tien varren valoisimmilla kohdilla lehtolajistoa on runsaammin ja maa on multavaa. Itäosassa on karu, sammaleinen avokallio, ketolajistoa ei juuri ole vaan painanteissa kasvaa lähinnä metsälauhaa. Alueen käytön ja puuston rakenteen perusteella kohteella ei kuitenkaan katsota olevan luontoarvoja, jotka estäisivät rakentamisen.

8 Kartta 4. Kohteella 14 on rantalehto. Kohde 14. Levovikenin rannassa on kostea keskiravinteinen rantalehto. Valtapuulajeja ovat lehtipuut kuten tervaleppä, pihlaja, hieskoivu, tuomi ja vaahtera sekä havupuista kuusi. Rannan tiheässä pensaskerroksessa kasvaa mm. taikinamarja, punaherukka, vadelma ja tuomi. Kenttäkerroksessa kasvaa kookkaita saniaisia, pääasiassa sananjalkaa, metsäalvejuurta ja hiirenporrasta. Kuivemmilla osilla mustikkaa kasvaa vain laikkuina, ja muuten kenttäkerroksen kasvillisuus on ruohovaltaista. Useat lehtolajit kuten valkovuokko, jänönsalaatti, sudenmarja, metsäimarre, oravanmarja, lehtokorte, koiranputki ja nokkonen viihtyvät alueella. Kuivemmilla kohdilla kasvaa mm. ahomansikka, päivänkakkara, kissankello, kivikkoalvejuuri, nuokkuhelmikkä, kultapiisku ja nurmitädyke. Rannan tervaleppälehdossa (NT) yleisimmät lajit ovat mesiangervo, ranta-alpi, hiirenporras, rentukka, kurjenjalka, tummarusokki, ojaleinikki ja rehevillä kasvupaikoilla viihtyvä keltakurjenmiekka. Ranta on ruovikoitunut umpeen. Lahopuuta, erityisesti tuulenkaatoja on paljon. Alue voi olla metsälain erityisen tärkeä elinympäristö, rehevä lehtolaikku. Kosteat keskiravinteiset lehdot ja tervaleppälehdot eivät ole uhanalaisia, mutta ne ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Monipuolisuutensa vuoksi kohde on arvioitu luonnonarvoiltaan luokkaan 1.

9 Kohteella 14 on rantalehtoa. Kohde 15. Alueella on rakentaminen jo aloitettu. Kohde 16. Alue on kallioinen ja mäntyä kasvava mustikkatyypin (MT) talousmetsä, jossa ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kartta 5. Kohteilla 17 ja 18 on perinnebiotooppia.

10 Kohde 17. Alue rajoittuu länsiosastaan hiekkatiehen ja on muuten peltojen ympäröimä metsäsaareke. Eteläosassa on mustikkatyypin (MT) kankaalla kasvavaa ylitiheää haavikkoa, jossa ylispuustona on mänty. Saarekkeen keskellä on heinittynyttä ja umpeenkasvanutta kallioketoa, jossa kasvaa pääasiassa metsälauhaa. Aivan tien lähellä, alueen länsiosassa kallioketo on lajistoltaan monipuolisempi, ja siellä kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten mäki- ja ahdekaura, sikoangervo, keltamatara ja haisukurjenpolvi. Uhanalaista ketoneilikkaa (VU) on hieman tien laidassa. Kalliokedolla kasvaa myös haurasloikko ja isomaksaruoho. Kalliokedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä, mutta alue on hyvin pieni, vain muutamien neliömetrien kokoinen, joten se on luokan 2 kohde, joka olisi toivottavaa säästää esimerkiksi rakennuspaikkojen sijoittelulla. Kohde 18. Alue on pääasiassa sekapuustoista mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Tien varrella on rehevää niittyä, jonka valtalajeja ovat vadelma, nurmipuntarpää, peltopillike, ahdekaunokki ja peltokorte. Pientareella kasvaa niittylajeja. Alueen pohjoisosassa on heinittynyt perinnebiotooppi. Tien vieressä olevalla niityllä kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja kuten ahde- ja mäkikaura, keltamatara, kevätesikko ja sikoangervo. Monipuolisesta lajistosta löytyy myös piennarpoimulehti, mäkikuisma, pukinjuuri, päivänkakkara, kissankello, lillukka ja nurmipuntarpää. Puusto on pääasiassa harvaa ja alueella on perinnebiotoopille tyypillisesti leveäoksaisia maisemapuumäntyjä sekä vanhoja koivuja. Myös vaahteraa ja pihlajaa kasvaa alueella ja pensaskerroksessa on taikinamarjaa. Osin alue on vadelman valtaama. Alueella on tuoreita heinäniittyjä ja tuoreita pienruohoketoja, jotka ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Nämä perinnebiotooppialueet ovat luokan 2 kohteita. Rakennuspaikat suositellaan sijoitettavaksi muualle kiinteistön alueella, ainakin osittain rakennuspaikat voitaisiin siirtää hieman etelämmäs. Kohde 19. Rakennuspaikalla on monilajinen perinnebiotooppi, joka on pitkälle metsittynyt ja umpeenkasvamassa. Ylispuuna noin 50-vuotias tasaikäinen männikkö, ja yksittäinen isompi vaahtera, välikerroksessa kasvaa vaahteraa ja haapaa. Pensaskerroksessa taikinamarjaa ja katajaa on paljon, joukossa myös isoja pylväskatajia. Metsittyneet alueet ovat mustikkatyyppin (MT) kangasmetsää ja lehtomaista kangasta, jossa kieloa kasvaa runsaasti. Alue on todennäköisesti entistä hakamaata ja niittyä jossa kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten sikoangervoa, kevätesikkoa, heinäratamoa sekä ahde- ja mäkikauraa. Muita niittylaikuilla ja metsän laiteilla kasvavia lajeja ovat ahomatara, mäkikuisma, pukinjuuri, tuoksusimake, syylälinnunherne ja ahomansikka. Alueen lähellä on Natura 2000-verkostoon kuuluva vanha kalkkilouhos, joten alueen lajisto on todennäköisesti monipuolisempaa kalkkilaskeuman ja kallioperän kalkkipitoisuuden vuoksi. Alueella on lajistoltaan monipuolinen, todennäköisesti kalkkivaikutteinen, pienruohoketo, joka on uhanalainen luontotyyppi, ja luokan 1 kohde. Rakennuspaikka suositellaan siirrettäväksi samalla kiinteistöllä olevalle, pohjoisemmalle niemelle jossa on karumpaa talousmetsää.

11 Kartta 6. Kohteet 19, 20, 21 ja 23. Kohde 20. Rakennuspaikan länsiosassa on kallioketo, jossa kasvaa mm. ahomansikka, haurasloikko ja huomionarvoisista perinnebiotooppilajeista sikoangervo, kevätesikko, ahdekaura, mäkikaura, haisukurjenpolvi ja uhanalainen keltamatara (VU). Puustoisilla osilla kasvaa tasaikäinen mäntymetsä, jossa koivuja ja kuusia on siellä täällä. Välikerroksessa kasvavat pihlaja ja vaahtera, ja pensaskerroksessa kataja ja taikinamarja. Tämän lehtomaisen kankaan kenttäkerroksessa kasvaa mm. kielo ja sinivuokko. Alueen lähellä on Natura 2000-verkostoon kuuluva vanha kalkkilouhos, joten alueen lajisto on todennäköisesti monipuolisempaa kalkkilaskeuman ja kallioperän kalkkipitoisuuden vuoksi. Monilajinen kallioketo on uhanalainen luontotyyppi ja luokan 1 kohde, joka tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. Rakennuspaikat tulisi sijoittaa rakennuspaikan pohjois- ja itäosaan. Kohde 21. Metsän reunavyöhykkeellä on kulttuurivaikutteisuutta ja lehtomaista kangasta. Keskiosat ovat mustikkatyypin (MT) mäntyvaltaista, tasaikäistä talousmetsää. Länsireunan kalliokedolla kasvaa lillukkaa, mäkitervakkoa, kalliokieloa, ahomansikkaa, haisukurjenpolvea, haurasloikkoa ja huomionarvoisista perinnebiotooppilajeista keltamataraa (VU) ja mäkikauraa. Kallioketo on arvoltaan luokkaa 2 ja rakentamista suositellaan sen ulkopuoliselle alueelle. Kohde 22. Alueella on joutomaa-alue, jota ympäröi talousmetsäkäytössä olevan kangasmetsän reuna-alueet. Rehevällä ja typpirikkaalla joutomaalla kasvavat mm. nurmipuntarpää, pelto-ohdake, nokkonen, vadelma, pujo, mesiangervo, hevonhierakka, peltopillike, ukontatar, neidonkieli ja vieraslaji komealupiini. Tällaiset

12 joutomaa- eli ruderaattialueet voivat olla esimerkiksi perhosille ja linnustolle monipuolisia alueita, mutta alueella ei kuitenkaan katsota olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 23. A-1/3 paikka on sijoitettu metsän reunaan. Aivan alueen vieressä on hevoslaitumia ja metsä on rakenteensa perusteella perinnebiotooppia, jossa kasvaa leveäoksaisia, komeita maisemapuumäntyjä ja vanhoja koivuja. Pensaskerroksessa on katajaa ja taikinamarjaa ja kenttäkerroksessa runsaana kasvaa kielo ja ahomansikka. Metsän reunavyöhykkeellä kasvavat huomioarvoiset perinnebiotooppilajit keltamatara (VU) ja sikoangervo. Perinnebiotooppilajistoa on vain kapealla reunavyöhykkeellä, ja metsän sisäosissa muuttuu mustikkatyypin (MT) mäntyvaltaiseksi talousmetsäksi. Luontoarvot eivät kuitenkaan ole niin merkittävät että ne estäisivät rakentamisen alueelle, mutta niiden jättämistä rakentamisen ulkopuolelle kuitenkin suositellaan. Alue hyötyisi laiduntamisen jatkamisesta ja valoisuuden lisäämisestä esimerkiksi puustoa harventamalla. Metsänreunavyöhyke noin 20 metrin leveydeltä on luokkaa 2. Kohde 24. Alue on talousmetsäkäytössä olevaa mustikkatyypin (MT) kangasmetsää jossa valtapuulajina on mänty ja koivu. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 25. Alueella on siemenpuuasentoon hakattu mäntymetsä, sekä noin 15-vuotias mänty- ja koivutaimikko. Metsätyypiltään alue on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Kallioalueet ovat sammalpeitteiset ja karut, ainoastaan yksittäisenä kasvaa perinnebiotooppien huomionarvoinen laji, ahdekaura. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 26. Alueella on havupuuvaltaista metsää ja osin myös laidunnuskäytössä olevaa vanhaa peltoa. Alueen poikki kulkee metsätie. Pellon laidalla, rakennuspaikan eteläosassa, on niittylaikkuja joissa kasvaa perinnebiotooppilajistoa, kuten pukinjuurta, ahdekaunokkia, piennarmataraa, kissankelloa, tuoksusimaketta, rohtotädykettä, mäkitervakkoa sekä perinnebiotooppien huomionarvoisista lajeista uhanalaista keltamataraa (VU) sekä ahde- ja mäkikauraa. Alue on pienialainen, ja luokan 2 kohde, jonka maanomistaja voi halutessaan jättää rakentamisen ulkopuolelle. Tällaiset niityt ja kedot hyötyisivät laidunnuksesta ja/tai niitosta. Metsäiset alueet ovat pääasiassa tasaikäistä, mäntyvaltaista sekametsää. Muita puulajeja ovat kuusi ja lehtipuista koivu, raita ja haapa. Alueella on jonkin verran tuulenkaatoja ja pystyyn kuolleita puita. Metsätyyppi on mustikkatyypin kangasta (MT) sekä lehtomaista kangasta (OMT), jossa varsinkin metsätien varrella käenkaalia ja oravanmarjaa on runsaasti. Alueelta ei kuitenkaan löytynyt luontoarvoja, jotka estäisivät rakentamisen.

13 Kartta 7. Kohteella 26. on pienialainen niitty, jonka maanomistaja voi halutessaan säästää. Kohde 27. Rakennuspaikka on rinteessä, joka rajautuu etelä- ja itäosastaan tiehen. Alue on vastikään hakattu siemenpuuasentoon. Pensaskerrosta ei vielä ole, lukuun ottamatta yksittäisiä vesovia lehtipuita. Vesominen on voimakasta ja kasvillisuus muutenkin hakkuualalle tyypillisen rehevää. Kenttäkerroksessa sananjalka on peittävin lajin. Rinteessä kukkii näyttävästi tulokaslaji karvahorsma, joka on ravinteikkaiden kasvupaikkojen laji ja suosii sekä kalkki- että typpirikkaita kasvupaikkoja. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 28. Rakennuspaikka on sijoitettu metsän reunaan, osin myös pellon puolelle ja rakennuspaikan reunalla on pieni peltosaareke. Puuston rakenteen ja metsän laiteen lajiston perusteella alue on vanhaa laidunmaata, ja alue onkin osa paikallisesti arvokkaaksi inventoitua perinnebiotooppia Vannaisten niitty ja lehtoalue (VARELY:n kartta-aineistot) jota on hoidettu erityisympäristötuella. Metsän reunassa ja peltosaarekkeella kasvaa niittyjen lajistoa kuten tuoksusimaketta, metsäapilaa, ahdekaunokkia, mäkikuismaa ja useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten mäkikauraa, syylälinnunhernettä, keltamataraa (VU) ja vaateliaampaa kevätesikkoa. Metsä on sekapuustoista, mustikkatyypin kangasmetsää (MT) jossa kasvaa komeita leveäoksaisia kilpikaarnamäntyjä ja tammen taimia. Perinnebiotoopit ovat luokan 2 kohteita, joiden säästämistä suositellaan.

14 Kartta 8. Kohteet 28 29,31 34. Punaisella 1 luokan kohteet, sinisellä luokan 2 kohteet. Kohde 29. Norrgårdin tammilehto Vannaisten Norrgårdin tammilehto on mainittu jo aikaisemmissa luontoselvityksissä (mm. Pettersson 1998, Suunnittelukeskus Oy 2000). Petterssonin selvityksessä alue todettiin luonnonsuojelulain luontotyypiksi ja kansallisesti arvokkaaksi. Myös kaavaehdotuksessa alueella on SL-1 -merkintä, mutta silti osalle alueesta on osoitettu rakennuspaikka. Lehdossa kasvaa kymmeniä komeita tammia, ja aluetta on hoidettu poistamalla mäntyjä ja koivuja. Harvassa pensaskerroksessa kasvavat kataja, tuomi ja taikinamarja. Kenttäkerroksessa viihtyvät lehtojen ruohot kuten kielo, metsäapila, ahomatara, mesiangervo, koiranheinä, heinäkaura, juolavehnä, sikoangervo, lillukka, nuokkuhelmikkä, keltamatara, mäkikuisma, sinivuokko, hietakastikkaa, lehtonurmikka, haisukurjenpolvi, kivikkoalvejuuri, karhunputki, metsävirna ja vaateliaampi kevätesikko. Alue on luonnonsuojelulain luontotyyppi, jaloista lehtipuista koostuva metsikkö, ja myös metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Alue voi myös sisältyä Natura 2000-luontotyyppiin jalopuumetsät (9020). Kohde kuuluu luokkaan 1, jonka luontoarvoja ei saa hävittää tai heikentää.

15 Norrgårdin tammilehtoa, kohde 29 Kohde 30. Rakennuspaikka on sijoitettu metsänreunassa olevaan rinteeseen. Puusto on melko nuorta, noin 35- vuotiasta mäntyä, koivua ja haapaa. Itäosassa on kuitenkin myös isoja tammia ja alueella kasvaa myös pylväskatajaa. Alueet ovat todennäköisesti aikoinaan olleet laidunnuksessa, sillä perinnebiotooppilajistoa kasvaa avoimemmilla kohdilla. Huomionarvoisista perinnebiotooppilajeista löytyy mm. mäkikaura, sikoangervo, keltamatara (VU) ja syylälinnunherne. Heti ylempänä rinteellä kasvaa kieloa, lillukkaa ja sinivuokkoa, sekä varpuja kuten mustikka ja puolukka. Alue on kulttuurivaikutteinen eikä enää luonnontilainen, eikä siellä maastokäynnillä todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 31. Rakennuspaikalla metsää on harvennettu ja puustosta on kaadettu tammea, koivua, pihlajaa ja haapaa. Alueelle on jätetty kasvamaan mäntyä ja haapaa, sekä komeimpia tammia laidoille. Myös yksittäinen poikkeuksellisen kookas raita on säästetty. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, taikinamarjaa, orjanruusua ja lehtokuusamaa. Alue on kuivaa lehtoa, jossa kielo on valtalajina. Muita lehdon ruohoja ovat kevätesikko, sinivuokko, sudenmarja, oravanmarja, lillukka, ahomansikka, mäkikuisma, valkovuokko ja kivikkoalvejuuri. Myös mustikkaa on vähän ja pohjalla kasvaa runsaana metsäliekosammal. Alue on lehtoa, mutta metsänkäsittelyn vuoksi se ei enää ole luonnontilainen. Kuivat keskiravinteiset lehdot ovat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. Aivan vieressä sijaitsee luonnonsuojelulain luontotyypin mukainen Norrgårdin tammilehto. Alueella on luontoarvoja ja sen säästämistä suositellaan, mutta koska se ei ole luonnontilainen, katsotaan sen olevan luokkaa 2. Kohde 32. Kohteella on peltoa ja mustikkatyypin kangasmetsää (MT) jossa mänty on valtalajina. Pensaskerroksessa kasvaa kataja, taikinamarja ja tammen taimet. Metsän reunan kapaella paahteisella osalla on ketolajistoa, kuten sikoangervoa, nuokkukohokkia, keltamataraa (VU) ja pukinjuurta. Pienen kokonsa vuoksi alue ei ole kovin merkittävä, joten se on luontoarvoiltaan luokkaa 2. Alue voidaan ottaa huomioon rakentamisessa tai alueen hoitoa suunniteltaessa.

16 Kohde 33. Kohde on peltojen keskellä sijaitseva kallioinen katajaketosaareke. Alue on aikaisemmin inventoitu paikallisesti merkittäväksi perinnebiotoopiksi (Lehtomaa 2000). Laidunnushistoriasta kertovatkin saarekkeella kasvavat leveäoksaiset komeat männyt. Pensaat ovat perinnebiotoopeille tyypilliset taikinamarja ja puumaiset, vanhat katajat. Varsinkin saarekkeen eteläreuna on komeassa kukassa ja pienruohokedolla kasvavat mm. tuoksusimake, sarjakeltano, ahdekaunokki, metsäapila sekä useat huomionarvoiset perinnebiotooppilajit kuten syylälinnunherne, heinäratamo, nuokkukohokki, mäkikaura, pukinjuuri, sikoangervo, uhanalainen keltamatara (VU) ja silmälläpidettävä ketoneilikka. Niityllä oli paljon perhosia ja kimalaisia. Perinnebiotoopit ovat taantuneet huomattavasti ja karut pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia. Kohde on luontoarvoltaan luokkaa 1 ja rakennuspaikka tulisi sijoittaa muualle. Kohteen pohjoispuolella on luokkaan 2 kuuluvaa perinnebiotooppia (kartta 8, sininen viivoitus). Kohde 34. Kohteella on rehevöitynyt niitty jossa valtalajeina ovat timotei, peltokorte, pujo ja vadelma. Metsänlaiteet ovat kulttuurivaikutteisia ja pahasti rehevöityneet ja umpeenkasvaneet. Osin alueella on hyviä paahteisia ketolaikkuja joilla kasvaa myös huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja kuten mäki- ja ahdekauraa, ketoneilikkaa, sikoangervoa, keltamataraa (VU) sekä pukinjuurta, sarjakeltanoa ja mäkikuismaa. Alue on kuitenkin jo pitkälle heinittynyt. Parhaimmat ketoalueet on merkitty karttaan ja ne ovat luokkaa 2. Nämä alueet maanomistaja voi ottaa huomioon suunnitellessaan rakentamista tai maankäyttöä. Tällaiset alueet hyötyisivät laidunnuksesta tai niitosta ja niittojätteen poisviennistä jolloin maaperä pysyy riittävän köyhänä. Kohde 35. Tienvarrella sijaitsevat rakennuspaikat ovat tiheää sekametsää, jossa kasvaa kuusta, koivua ja mäntyä sekä yksittäinen iso tammi. Pensaskerroksessa on pihlajaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus on harvaa ja kariketta on paljon. Alue on mustikkatyypin kangasta (MT) ja lehtomaista kangasta (OMT), jossa harvakseltaan kasvaa myös käenkaali, valkovuokko, kultapiisku, koiranputki, lillukka, ahomansikka, kalliokielo, syylälinnunherne, nurmitädyke, ja paikoitellen jopa vaateliaampi kevätesikko. Eteläosassa on niitty, jossa kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja kuten heinäratamo, sikoangervo, nuokkukohokki, ahdekaura, syylälinnunherne, kevätesikko, uhanalainen keltamatara (VU), ja silmälläpidettävä ketoneilikka. Muita niityn lajeja ovat mm. pukinjuuri, ahomansikka, särmäkuisma, nurmitädyke, metsäapila, hietakastikka, kissankello, taikinamarja, orjanruusu ja lehtokuusama. Alue on heinittynyt ja sananjalkaa on paikoitellen paljon. Pellon reunassa on pylväskatajaa ja huomionarvoisista lajeista pölkkyruohoa ja aholeinikkiä. Karut pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä, mutta kohde on pieni ja pahasti heinittynyt. Alueella on luontoarvoja, joiden vuoksi alueen säästämistä ja hoitoa suositellaan, se on luokan 2 kohde. Tällaiset perinnebiotooppialueet hyötyvät esimerkiksi laidunnuksesta ja niitosta.

17 Kartta 9. Kohde 35 Kohde 36. Metsän reunaan sijoitettu rakennuspaikka on mustikkatyypin kangasmetsää (MT). Valtapuulajeja ovat mänty, kuusi, koivu, vaahtera ja pihlaja. Pensaskerroksessa on taikinamarjaa sananjalka. Lehtomaisen kankaan piirteitä tuovat alueella harvakseltaan kasvavat valkovuokko, sormisara, lillukka ja lehtotesma. Metsän laidalla kasvavat niittyjen lajit pukinjuuri ja sikoangervo. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 37. Rakennuspaikan läpi kulkee hiekkatie. Tien eteläpuolella on pieni kallioketo, jossa kasvaa haisukurjenpolvea, iso- ja keltamaksaruohoa, sikoangervoa ja keltamataraa (VU). Kallioalusissa on pähkinäpensasta, taikinamarjaa ja ruusua ja kenttäkerroksessa mustikan lisäksi sinivuokkoa ja käenkaalia. Kallioketo alusineen on luokkaa 2, joka suositellaan säästettäväksi. Tien pohjoispuolella on kallioinen, mäntyvaltainen rinne, jossa ei todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja.

18 Kartta 10. Kohteella 37 on kallioketoa. Kohde 38. Rakennuspaikan läpi kulkee hiekkatie. Tien pohjoispuolella on matala ja sammalpeitteinen karu kallio. Puustossa kasvaa pääasiassa mänty ja kuusi, sekä yksittäiset vaahterat. Pensaskerroksessa kasvaa pähkinää, taikinamarjaa, ruusua ja harsuuntunutta katajaa. Tien eteläpuolella on kookkaita kuusia ja pellon reunassa tiheä ryhmä nuoria haapoja. Alue on kulttuurivaikutteinen, eikä siellä todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 39. Rakennuspaikan länsiosa on lehtomaista kangasta, jossa kuusi on yleisimpänä puulajina. Maasto viettää kohti Mustfinnträsketin järveä, ja muuttuu rehevämmäksi tasaikäiseksi koivikoksi ja kulttuurivaikutteiseksi suurruohoniityksi, jossa kasvaa mm. vadelma, mesiangervo, nokkonen, suo-ohdake, sananjalka, metsäalvejuuri, ojakellukka ja ranta-alpi. Alueella ei todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 40. Alue on lehtomaista kangasta (OMT), jossa kuusi on vallitsevin puulaji. Puustossa kasvaa myös leveäoksaisia mäntyjä, vaahteraa ja pihlajaa sekä tammen taimia. Taikinamarjaa on pensaskerroksessa runsaasti ja alueella on myös pystyyn kuollutta pylväskatajaa. Metsän rakenteen lisäksi kasvillisuudessa on perinnebiotooppiin viittaavaa lajistoa kuten ahomansikkaa ja sikoangervoa. Alueella ei kuitenkaan todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 41. Kohteella on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää jossa valtapuulajin, männyn, lisäksi kasvaa kuusta ja koivua. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja.

19 Kohde 42. Alueella kasvaa tasaikäinen kuusimetsä. Pohjalla kerros- ja seinäsammal ovat yleisimmät ja peittävimmät lajit, mutta laikuittaisena kasvaa mm. sulkasammal sekä painanteissa rahkasammalet. Kenttäkerroksessa mustikkaa ja vanamoa kasvaa harvakseltaan. Alue on ojitettu, eikä maastokäynnin perusteella alueella ole rakentamista estäviä erityisiä luontoarvoja. Kohde 43. Alueella on havupuuvaltainen kangasmetsä, jossa ei todettu olevan merkittäviä luontoarvoja. Kohde 44. Alueella on mäntyvaltainen, tasaikäinen talousmetsä jossa ei todettu olevan merkittäviä luontoarvoja. Kohde 45. Sydmontien varrella oleva rakennuspaikka on mahdollisesti vanhaa peltoaluetta jossa kasvaa nyt nuoria koivuja. Puuston alle on muodostunut suurruohoinen kasvillisuus jossa kasvaa koiran- ja vuohenputkea, nurmipuntarpäätä, pelto-ohdaketta ja muita rehevän paikan kasveja. Rakennuspaikka jatkuu osittain rinteessä olevaan talousmetsään. Alueelta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Kohde 46. Rakennuspaikan halki kulkee hiekkatie jonka länsipuolella olevalla rinteellä kasvaa noin 30-vuotias mäntyvaltainen sekametsä. Tien itäpuolella on kulttuurivaikutteinen, kivikkoinen kaistale joka jää pellon ja tien väliin. Alueella kasvavassa puustossa on kuusta, koivua ja haapaa ja pensaskerroksessa taikinamarjaa. Näiltä kohteilta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Kohde 47. Kohde sijaitsee tien varrella olevassa rinteessä. Tien laidalla metsä on ylitiheää kuusikkoa, ylempänä rinne on havupuuvaltaista sekametsää. Rinteestä löytyy myös hiukan vanhempaa puustoa, kuten yksittäisiä keloja ja kilpikaarnamäntyjä, jotka ovat monimuotoisuutta parantavia, mutta muuten alueelta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja, vaan se on melko tavanomaista kangasmetsää. Kohde 47. Omarantainen rakennuspaikka sijaitsee Åntalantien itäpuolella, aivan Sunnanbergsvikenin rannalla. Alue rajoittuu SL-1 alueeseen ja vajaan 200 metrin päässä on Natura 2000-verkostoon kuuluva niemenkärki. Rakennuspaikka on osin kallioisessa rinteessä, jossa on tavanomaista mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Ranta on ruovikoitunut. Rakentamisen vaikutus Natura 2000-alueeseen arvioidaan Ålön osayleiskaavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä, mutta itse rakennuspaikalla ei todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 48. Åntalantien länsipuolelle on osoitettu rakennuspaikkoja, jotka sijoittuvat kuusivaltaiseen mustikkatyypin (MT) kangasmetsään. Rakennuspaikat sijaitsevat noin 50 metriä rannasta, johon on kaavassa merkitty suo-1 alue (lintuvesien suojeluohjelma). Alueelta ei löydetty merkittäviä luontoarvoja. Kohde 49. Rakennuspaikka sijaitsee Sydänperävikenin rannassa, johon on kaavassa merkitty suo-1 alue (lintuvesien suojeluohjelma). Rakennuspaikka sijaitsee pellon reunassa olevalla metsäisellä kaistaleella, joka on vanhaa perinnebiotoopia. Puustossa on vanhoja koivuja ja haapoja, ja pensaskerroksessa kasvaa paljon katajaa. Kenttäkerroksesta löytyy useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten kevätesikko, piennarpoimulehti, sikoangervo, nurmilaukka ja keltamatara (VU). Pienruohokedot ovat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä ja edustavan lajiston vuoksi alue on luokan 1 kohde.

20 Saman kiinteistön alueella, rakennuspaikan ulkopuolella rannalla on kapea tervaleppäreunus ja rehevää kasvillisuutta, mm. mesiangervoa. Rannalla on ruokoluhtaa, mutta alue ei ole metsälain mukainen elinympäristö, koska se ei sijaitse metsään rajoittuvalla rannalla, vaan on maatalousvaltaisen alueen yhteydessä (eteläpuolella kapean terveleppävyön takana on peltoa). Avoluhtiin kuuluva ruokoluhta on silmälläpidettävä (NT) luontotyyppi. Lajistossa järviruo on lisäksi mm. kurjenjalka, vesisara, rentukka, suoputki, mesiangervo, ranta-alpi ja osmankäämi. Peltoalueen keskellä metsäsaarekkeesta työntyvä loiva rinne lienee ollut aiemmin osana karjalaidunta. Nyt alue on osittain rehevöitynyt ja umpeenkasvanut. Lajistossa on mm. kevätesikko, nurmitädyke, koiranputki, voikukka, nurmipuntarpää, ahomansikka, aholeinikki, niittyleinikki, huopakeltano, ojakellukka, ahdekaunokki, ahomatara ja mesiangervo ja huomionarvoisista lajeista alueella kasvaa sikoangervo ja heinäratamo. Lisäksi alueella esiintyy uhanalaista (VU) keltamataraa. Perinnebiotooppialueella on uhanalaisia luontotyyppejä, karua kallioketoa (EN), karua pienruohoketoa (CR) ja tuoretta pienruohoniittyä (CR). Arvoluokka: 2+ Rakennuspaikat tulisi siirtää näiden rajattujen alueiden ulkopuolelle. Kartta 11. Kohteella 49 on 1 ja 2+ luokan perinnebiotooppia.

21 Kohde 49. Yleiskuva rannalta kohti perinnebiotooppia. Kohde 50. Aivan suojelualueen (SL-1) ja Natura-alueen rajalla oleva rakennuspaikka on todennäköisesti ollut joskus perinnebiotooppia, joka on metsittynyt havupuuvaltaiseksi kangasmetsäksi. Alueen lähellä, peltojen ja peltoteiden pientareilla on huomionarvoista perinnebiotooppilajistoa, ja rakennuspaikalla kasvoikin mm. sikoangervoa. Aivan rakennuspaikan itärajalla on vanha kalkkilouhos, joka on otettu mukaan Naturaalueeseen, ja rakennuspaikan länsipuolella olevassa rinteessä on useita kalkkikuoppia, jotka eivät kuitenkaan kuulu Natura-verkostoon. Rakennuspaikan lähellä on luontoarvoja, ja rakentamisen vaikutukset Natura-alueeseen arvioidaan Ålön osayleiskaavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä, mutta itse rakennuspaikalla ei kuitenkaan todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Rakentamisessa tulee kuitenkin huomioida lähellä sijaitseva Natura-alue, johon tulee jättää riittävä suojavyöhyke (kts.natura-arviointi). Suojavyöhykkeelle ei saa sijoittaa rakennuksia tai pihaistutuksia. Alueelle ei myöskään saa kasata maa-ainesta, sijoittaa kompostia tai tehdä muuta vastaavaa, mikä voisi heikentää alueen luonnontilaa. Myös jätevesijärjestelmiä suunnitellessa tulee huomioida, että jätevesiä ei saa ohjata suojelualueelle tai Natura-alueelle.

22 Kartta 12. Kohteella 50 rakennuspaikan ja Natura-alueen väliin tulee jättää suojavyöhyke. Alueella on useita hyviä perinnebiotooppeja (alueet mustalla viivoituksella, luokka 2) joissa kasvoi mm. maarianverijuuri ja kangasajuruoho. Alueen länsipuolella on kalkkikuoppia, jotka on merkitty punaisella katkoviivalla. Kohde 51. Alueen lähellä on pienialaisia perinnebiotooppeja, ja hiekkatien varrella kasvavat männyt ovat leveäoksaisia ja kilpikaarnaisia. Muuten alue on talousmetsänä hoidettua mustikkatyypin (MT) mäntymetsää, josta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Kohde 52. Hiekkatien varrella oleva rakennuspaikka on mustikkatyypin sekapuustoista kangasmetsää tai lehtomaista kangasta. Alueella ei havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 53. Rakennuspaikka sijoittuu tien varrella olevaan rinteeseen. Aivan alueen itäreunassa on pieni paahteinen pienruohoketo jossa kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten kangasajuruoho, sikoangervo, keltamatara (VU), nuokkukohokki, häränsilmä ja mäkikaura. Karut pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia, ja se on luokan 1 kohde. Rakennuspaikat mahtuvat kuitenkin hyvin muulle osalle, joka on mäntyvaltaista talousmetsää ja mustikkatyypin (MT) kangasta. Näillä alueilla ei havaittu merkittäviä luontoarvoja.

23 Kartta 13. Kohteessa 53 on pienruohoketo. Kohde 54. Alueen itäosa sijaitsee maatilan pihapiirissä ja on pääasiassa rehevää niittyä ja joutomaata. Länsiosa on talousmetsänä hoidettua mäntykangasta. Alueen pohjoisosassa oli pienialainen kallioketo jossa kasvoi mm. ahomansikkaa ja kangasajuruohoa. Kohteet 55. 57. Pettebyn Stornäset Stornäsetin länsiosa kuuluu Paraisten kalkkialueiden Natura-alueeseen (FI0200134). Alueen kallio- ja maaperässä on tavanomaista enemmän kalkkia, jonka vuoksi alueella on poikkeavan monimuotoinen lajisto sekä uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Lähellä sijaitsee Pettebyvikenin Natura-alue (FI0200092). Stornäsetin etelä- ja lounaisosa on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi, jossa kasvaa useita huomionarvoisia kasvilajeja sekä uhanalainen sammallaji etelänhiippasammal (Lehtomaa 2000). Osaa alueesta on hoidettu maatalouden erityisympäristötuella. Alueella on tehty hyönteisselvitys, jossa todettiin alueella elävän yksi uhanalainen ja kolme silmälläpidettävää lajia. Selvityksessä löydettiin mm. isoarokoisa (EN, erityisesti suojeltava), ajuruohosulkanen(nt), kesäkuusamahitukoi (NT), laidunkääpäkoi ja mahdollisesti myös mansikkakääpiökoi (NT). Kohteessa tiedetään myös olevan vaarantuneen ja erityisesti suojeltavan palosirkan populaatio. Selvityksessä todettiin perhosten kannalta merkittäviä alueita olevan kangasajuruohoa kasvavat kalliokedot, lehtokuusamaa kasvavat etelä- ja länsirinteet, avoimet ketoalueet ja tammea kasvavat harvat metsät. Isoarokoisan nykyesiintymiä tunnetaan vain muutamia Suomessa, joten populaatio on valtakunnallisesti merkittävä (Faunatica 2012, luonnos.) Alueella kasvaa kalkkikallioilla viihtyvä erittäin uhanalainen laji, seinäraunioinen, joka on luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. Eteläpuolella on paikallisen asukkaan kertoman mukaan aikoinaan ollut pihapiiri ja kalkkiuuneja.

ELY-keskuksen lausunnossa todettiin että perinnebiotooppien rajaus tulisi olla suurempi, sillä hyönteisselvityksessä on todettu alueella elävän uhanalaisia lajeja (Faunatica 2012, luonnos), ja niittyalueet tulee huomioida kaavoituksessa. Alueen länsiosat ovat hevoslaitumina, mutta laidun on tältä osin kulunut ja rehevöitynyt, alueella kuitenkin kasvaa edelleen mm. maarianverijuurta, heinäratamoa, sikoangervoa ja keltamataraa (VU). Alueella elää myös uhanalainen palosirkka, joten hoidon tehostaminen olisi tärkeää. Laidunaluetta tulisi jatkaa koko perinnebiotooppialueelle, myös metsän yläosiin ja perinnebiotooppialue ei saisi olla yhteydessä lannoitettuihin nurmiin. Rinnettä tulisi raivata avoimemmaksi poistamalla nuorempaa puustoa. Laidunaluetta olisi suositeltavaa jatkaa myös alueen itäosiin (karttarajaus punaisella, kartta 14). Perinnebiotooppialueet tulisi laiduntaa omana lohkonaan, ja laidunpainetta tulisi tarkkailla, niin että eläimet siirretään toiselle lohkolle kun perinnebiotooppialue on laidunnettu. Parhaimmat alueet ovat alueen eteläosassa, peltojen läheisyydessä, jossa on kalkkivaikutteisia pienruohoketoja. Valitettavasti nämäkin perinnebiotoopit kärsivät heinittymisestä, mutta alueella kasvaa silti useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten kevätesikkoa, sikoangervoa, mäkikauraa, ahdekauraa, keltamataraa (VU), maarianverijuurta, kangasajuruohoa, ketoneilikkaa (VU), heinäratamoa ja nurmilaukkaa. Stornäsetin sisäosista löytyi myös rauhoitettu soikkokaksikko ja käärmeenpistoyrtti. Stornäsetin rinteellä sijaitsevalle A-1/2-rakennuspaikalla mäntymetsä on hakattu siemenpuuasentoon, ja lehtipuut vesovat alueella voimakkaasti. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa on kuitenkin poikkeuksellisen monipuolinen perinnebiotooppikasvillisuus ja alueella kasvaa lehtopensaita ja puita, esimerkiksi lehmusta ja alueella eläville uhanalaisille perhosille tärkeää lehtokuusamaa. Perinnebiotooppilajisto on todennäköisesti jopa hyötynyt hakkuiden seurauksena lisääntyneestä valoisuudesta, mutta alue kaipaisi pikaista hoitoa, esimerkiksi laidunnusta. Idässä tien varrella on kapea kaistale lehtoa, jossa kasvaa mm. jaloja lehtipuita ja vaateliaampaa mustakonnanmarjaa. Stornäsetin keskiosat ovat karumpaa mäntyvaltaista kangasmetsää, mutta aivan laellakin on pieniä kallioketoja joissa kasvaa mm. ahomansikkaa ja kangasajuruohoa. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä, ja kalkkivaikutteiset pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia. Kalkkivaikutteisia pienruohoketoja arvioidaan Suomessa olevan vain 100 170 hehtaaria, josta valtaosa sijaitsee Ahvenanmaalla (Raunio ym. 2008) Alueella elää useita huomionarvoisia kasvi- ja perhoslajeja sekä uhanalainen ja erityisesti suojeltu laji, palosirkka. Itäisin alue, lehto voi olla metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Alue muodostaa jo olemassa olevan SL-1 -alueen kanssa kokonaisuuden, joka kuuluu luontoarvoiltaan luokkaan 1. Rajauksessa on huomioitu paitsi alueelta löytyneet luontotyypit, myös Faunatica Oy:n tekemän perhosselvityksen tulokset. 24

25 Kartta 14. Pettebyn Stornäsetin perinnebiotooppialueet kuuluvat luokkaan 1 (punainen viivoitus). Kohde 58. Omarantainen rakennuspaikka sijaitsee aivan Natura-alueen rajalla, Lillnäsetin lehdon pohjoispuolella. Rakennuspaikan vieressä on jo rakennettu mökki, ja rakentamaton rakennuspaikka on osin kalliolla. Alueella on laikkuina lehdon kasvillisuutta, mutta alueen luontoarvoja ei kuitenkaan katsota merkittäviksi. Rakentamisen vaikutus Natura 2000-alueeseen arvioidaan Ålön osayleiskaavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Kohde 59. Rakennuspaikka sijoittuu aivan Natura 2000-alueen rajalle, Lillnäsetin lehdon lounaispuolelle, johon sijoittuu alueen edustavin osa, jalopuumetsikkö. Rakennuspaikka on pääosin laidunnetulla nurmella, joka on tasainen, entinen peltoalue. Metsän laidan tuntumassa on hieman kivisempi alue, jossa kasvaa harvakseltaan ketoneilikkaa (VU). Muuten kedon lajisto on yksi puolista, ja rakennuspaikalla ei ole muita merkittäviä luontoarvoja. Rakentamisella voi kuitenkin olla haitallisia vaikutuksia Natura-alueen jalopuulehtoon, eikä rakennuksia ja piha-aluetta ei tulisi sijoittaa aivan sen läheisyyteen. Tarkempi tarkastelu rakentamisen vaikutuksista tehdään Ålön osayleiskaava-alueelle laadittavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Kohde 61. Rakennuspaikat on sijoitettu peltojen keskelle työntyvään metsäiseen niemeen. Alue on kulttuurivaikutteinen. Puustossa valtalajina on mänty, mutta lehmusta on Simonbyntien puoleisessa osassa runkopuuna ja pensaana. Alueella kasvaa myös leveäoksaisia kilpikaarnamäntyjä ja kookkaita koivuja ja pihlajia, ja pensaskerroksessa on lehtopensaita kuten tuomea, vaahteraa ja lehtokuusamaa. Alueella on pienruohoketolaikkuja joissa kasvaa ahomansikka, mustikoiden keskellä, pukinjuuri, ahomatara, metsäapila, kalliokielo, lillukka ja huomionarvoisista lajeista mäkikaura, syylälinnunherne, kevätesikko,

26 aholeinikki ja sikoangervo. Entisestä laidunnuksesta kertoivat myös alueelta löytyneet piikkilangat. Alue on ihmistoiminnan vaikutuksen vuoksi hyvin monimuotoinen. Kohteella on niin mustikkatyypin mäntymetsää kuin lehtoa ja perinnebiotooppiakin, ja mahdollisesti myös vanhaa pihapiiriä. Alue on luontoarvoiltaan luokkaa 2. Kartta 15. Kohteella 61. on kulttuurivaikutuksen vuoksi monipuolista lajistoa, alue kuuluu luokkaan 2 (sininen viivoitus). Kohde 62. Kallioinen peltosaareke sijaitsee Simonbyntien eteläpuolella. Heinittyneellä katajakedolla kasvaa leveäoksaisia mäntyjä, pylväskatajaa, taikinamarjaa ja lehtokuusamaa. Kedon kasveja ovat mm. piikkiohdake, kalliokielo, rohtotädyke, tuoksusimake, mäkitervakko, isomaksaruoho, ahomansikka, lillukka ja pukinjuuri. Umpeenkasvun vuoksi huomionarvoisia perinnebitoooppilajeja, kuten kevätesikkoa, sikoangervoa, mäkikauraa ja keltamataraa (VU) kasvaa harvakseltaan. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä ja ylläpitävät monipuolista lajistoa. Katajakedot voivat olla myös luonnonsuojelulain luontotyyppejä. Kohde on luontoarvoiltaan luokkaa 2, jonka rakennuspaikka suositellaan siirrettäväksi pellon puolelle. Kohde kaipaisi pikaista hoitoa, esimerkiksi vuosittaista niittoa jolla heinien kasvua saataisiin hillittyä.

27 Kartta 16. Kohteella 62 on katajaketoa, kohteella 63 kasvaa lehtoneidonvaippa ja kohteella 64 on kalkkivaikutteinen kallioketo. Kohde 63. Aluella on tasaikäinen mäntymetsä, jossa välikerroksessa tiheänä kasvaa haapaa, pensaskerroksessa on katajaa ja lehtokuusamaa. Alue voi olla vanha metsälaidun, sillä leveäoksaiset männyt kertovat alueen olleen joskus avoimempi, ja kenttäkerroksen kasvillisuudessa on kangasmetsälajien lisäksi sikoangervoa, ahomansikkaa ja lillukkaa. Metsätyypiltään alue on lehtomaista kangasta ja mustikkatyypin kangasmetsää. Alueen lähellä kasvaa rauhoitettu ja alueellisesti uhanalainen lehtoneidonvaippa. Lehtoneidonvaipan kasvupaikka sijaitsee sähkölinjan alla, kallion ja tien välissä. Kasvupaikka on luokan 1 kohde. Kohde 64. Pihapiirin tuntumassa on kallioketo joka todennäköisesti on kalkkivaikutteinen. Sikoangervoa kasvaa kedolla paljon, muita ketolajeja ovat ahomansikka, haurasloikko, isomaksaruoho, tuoksusimake, mäkitervakko ja keltamaksaruoho. Alueella kasvoi myös kalkkia suosiva ketokäenminttu ja useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten ahdekaura ja heinäratamo sekä uhanalaiset keltamatara (VU) ja ketoneilikka (VU). Karut kalliokedot ovat erittäin uhanalaisia ja kalkkivaikutteiset kalliokedot äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä, joten kohde on luokkaa 1 eikä sen luontoarvoja saa hävittää tai heikentää. Kohde 65. Alueelle on jo rakennettu. Kohde 66. Rakennuspaikka sijaitsee pellon reunassa sijaitsevassa idänpuoleissa metsärinteessä. Merenrantaan on matkaa noin 200 metriä. Sekametsän pääpuulaji on mänty, jonka lisäksi alueella kasvaa kuusi, haapa ja pihlaja. Pensaskerroksen lajeja ovat kataja ja harvakseltaan kasvava taikinamarja ja lehtokuusama. Kenttäkerroksessa peittävin laji on mustikka, mutta puolukkaa, sananjalkaa, ahomansikkaa, lillukkaa, hietakastikka, kivikkoalvejuurta ja sinivuokkoa kasvaa myös harvakseltaan. Pohjakerroksessa kasvaa tavanomaisia metsäsammalia kuten kerros- ja seinäsammal. Rinne on tavanomaista mustikkatyypin kangasmetsää (MT) jossa ei ole merkittäviä luontoarvoja.