Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö PÄÄTÖS N:o YM14,13/5222/2001 Annettu julkipanon jälkeen 9.4.2003 ASIA Ylä-Savon seudun maakuntakaavan vahvistaminen VAHVISTETTAVAKSI SAATETTU PÄÄTÖS Pohjois-Savon liiton maakuntavaltuuston päätös 11.6.2001 Kaavan sisältö Ylä-Savon seudun maakuntakaava käsittää Iisalmen, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Sonkajärven, Varpaisjärven ja Vieremän kunnat. Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa on ajantasaistettu aiempien seutukaavojen aluevaraukset, jotka tällä kaavalla on tarkoitus kumota. Uusia alueidenkäyttömuotoja vahvistettuihin seutukaavoihin verrattuna ovat retkisatamat, kallioalueet, perinnemaisemat, virkistyskalastus- ja erämatkailualueet, käytöstä poistetut kaatopaikat ja pilaantuneet maa-alueet. Maakuntakaavan valmistelu on aloitettu rakennuslain voimassa ollessa, mutta kaava on hyväksytty maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät koske Ylä-Savon seudun maakuntakaavaa, mutta ne on kuitenkin pyritty ottamaan huomioon suunnittelutyössä. Kaavan hyväksymispäätöksestä tehtiin ympäristöministeriölle yksi valitus. LAUSUNNOT Ministeriöiden lausunnot Sisäasiainministeriö, opetusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä työministeriö ovat antaneet asiasta lausunnon. Lisäksi oikeusministeriölle, puolustusministeriölle, valtiovarainministeriölle, kauppa- ja teollisuusministeriölle sekä maa- ja metsätalousministeriölle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen. Sisäasiainministeriö toteaa, että maakuntakaava ei ole ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa ja näin ollen ministeriö ei näe esteitä maakuntakaavan vahvistamiselle. Opetusministeriö on pyytänyt Museoviraston lausunnon, johon ministeriö yhtyy. Museovirasto ei vastusta maakuntakaavan vahvistamista. Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat kaavassa hyvin huomioitu. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristön aluevaraukset ja niitä koskevat määräykset ovat riittäviä. Lähinnä kuntakaavoitusta palvelevassa kohdeluettelossa on vähäisiä puutteita.
2 Liikenne- ja viestintäministeriö kiinnittää huomiota tieverkon toiminnallisiin luokituksiin. Lukuisten teiden toiminnallista luokkaa on nostettu ja yksityisteitä on merkitty yleisiksi teiksi. Liikenne- ja viestintäministeriö ei ole kaikilta osin samaa mieltä esitettyjen tieluokitusten kanssa. Kantatien 77 Kyyjärvi - Siilinjärvi muuttaminen valtatieksi ei ole lähitulevaisuudessa perusteltua. Kantatien 88 Raahe-Iisalmi palauttaminen takaisin valtatieksi ei ole myöskään aiheellista. Ministeriö esittää tiettyjen seututeiden palauttamista yhdysteiksi: - Mt 5572 Uitto - Pielavesi, - Mt 5640, 5646 Vianto (Maaninka) - Lapinlahti, - Mt 5861 Takkomäki - Sonkajärvi, - Mt 5862 Poromäki - Laakajärvi, - Mt 5863 Sonkajärven kko - Sonkakoski, - Mt 5910 Vieremä - Ryhälänmäki ja - Mt 7693 Maaselkä - Kiuruvesi. Yhdysteiden osalta ministeriö toteaa, että ainoastaan Palojärven yksityistien muuttaminen yleiseksi tieksi Kiuruvedellä on vireillä. Maakuntakaavassa on joitakin rakennussuojelukohteita siirretty aluemerkinnän sisään kuuluviksi. Tämä on lisännyt suojelukohteiden määrää. Liikenneja viestintäministeriön mukaan suojelukohteiksi on tullut useita sellaisia rautatieasemarakennuksia, joiden suojelukelpoisuus tulisi arvioida vasta yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää poistettavaksi seuraavia suojelukohteita: SR 24.605 (Alapitkän asema Lapinlahti), ma 21.535 (Peltosalmen asema, Iisalmi aluerajauksen SRkohdeluettelosta) ja ma 26.534 (Kauppilanmäen pysäkki, Sonkajärvi aluerajauksen SR-kohdeluettelosta). Mainitut kohteet eivät ole olleet Ratahallintokeskuksen ja Museoviraston selvityksissä esillä suojelukohteina, eikä niillä voi olla Ratahallintokeskukselta saadun lausunnon perusteella seudullista tai valtakunnallista merkitystä. Lapinlahdella merkitty vesiviskuri (SR 24.604) tulisi poistaa kaavaehdotuksesta, koska yksittäiset koneet ja laitteet eivät kuulu maakuntakaavassa suojeltaviin kohteisiin. Liikenne- ja viestintäministeriö kiinnittää myös huomiota vesiväylästön merkintätapoihin varsinaisten väylien ja venereittien osalta. Lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että jotkut vesiväylät ja -reitit on esitetty nykyistä tilannetta syvempinä. Kauppamerenkulun satamat ja retkisatamat olisi syytä myös merkitä toisistaan poikkeavilla merkinnöillä. Lopuksi ministeriö painottaa hiljaisten alueiden suojelutarvetta ja esittää Pohjois-Savon liitolle, että se ottaisi ne jatkosuunnittelun kohteeksi Ylä- Savon kaupunkiseuduilla. Työministeriö kiinnittää lausunnossaan huomiota Ylä-Savon elinkeinoedellytysten parantamiseen. Työllisyyden kannalta on merkittävää, että luodaan myös maakuntakaavoituksella uusien yritysten sijoittumiselle hyvät edellytykset. Tällöin alueella tulee kiinnittää huomiota liikenneyhteyksiin ja työvoiman saatavuuteen. Ylä-Savolle on erityisen tärkeätä kehittää TENyhteysverkkoon kuuluvaa valtatietä 5. Myös kantatiehen 77, ns. Siniseen tiehen tulee kiinnittää huomiota. Sen merkitys on lisääntymässä mm. matkailu-, elämys- ja kulttuuripalvelujen osalta. Lausunnossa painotetaan, että
3 maakuntakaavoituksessa tulee tukea muuta yhteiskuntapoliittista suunnittelua, laajoja ja kestäviä hyvinvointivaikutuksia etsivään suuntaan. Muut lausunnot VALITUKSET Valituksen sisältö Maakuntakaavasta on antanut lausuntonsa myös Pohjois-Savon ympäristökeskus, joka viittaa antamaansa lausuntoon Ylä-Savon seudun maakuntakaavaehdotuksesta. Siinä kiinnitetään huomiota maakuntakaavaehdotuksen havainnollistamiseen ja eräisiin luonnonsuojelukohteisiin. Maakuntavaltuuston päätöksestä ovat valittaneet Matti ja Tuulikki Kärkkäinen Espoosta. Valittajat vaativat ensisijaisesti erämatkailualueen rme 21.340 poistamista maakuntakaavasta. Toissijaisesti valittajat vaativat, että ympäristöministeriö pyytää valituksesta uuden vastineen Pohjois-Savon liitolta. Valittajat harjoittavat metsätaloutta omistamillaan metsätiloilla Iisalmen ja Kiuruveden kaupungeissa sekä Pielaveden kunnassa. Erämatkailualueella rme 21.340 valittajat omistavat Iisalmen kaupungin Pitolamminmäen kylässä sijaitsevan Ilveskallion tilan RN:o 1:54 (98,31 ha). Ensisijaista vaatimusta valittajat perustelevat seuraavasti: Aluevaraus on maankäyttö- ja rakennuslain säännösten (4, 25 ja 28 ) vastainen, eikä se perustu valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Aluevaraus ei perustu maakunnalliseen priorisointiin eikä vaihtoehtoisten alueiden vertailuun. Aluevarausta tehtäessä ei ole otettu huomioon, millaisia erämatkailualueita naapurimaakunnat tarjoavat. Kaavassa ei ole perusteltu tarvetta käyttää erämatkailualuemerkintää, joka ei sisälly ympäristöministeriön kaavamerkintäasetukseen. Maankäyttö- ja rakennuslaki tai sen perusteella annetut säädökset eivät tunne kehittämisluonteisia merkintöjä. Laki ei tunne myöskään ohjeellisen rajauksen käsitettä liiton esittämässä merkityksessä. Alueen muut merkinnät ovat enimmäkseen ristiriidassa erämatkailualueen kanssa. Aluevaraus on ulkoilulain vastainen. Näin ollen aluevaraus on tehty lakiin perustumattomasti. Lisäksi liitto on ylittänyt toimivaltansa ryhtyessään käyttämään kaavoitusmenettelyä tiedottamiseen ja asukkaiden aktivointiin. Erämatkailualuetta ei määritellä lainsäädännössä. Ellei käsitettä täsmennetä kaavoitusmenettelyssä, jää maanomistajan oikeusturva riippumaan viranomaisten kulloisestakin tulkinnasta. Lähdeteosten ja erämaalain hallituksen esityksen mukaan erämatkailuun käytettäville alueille on tunnusomaista tiettömyys, laaja-alaisuus, asumattomuus ja syrjäisyys. Kaikkien näiden kriteerien perusteella aluevaraus on epätarkoituksenmukainen. Epätarkoituksenmukaisuus johtuu puutteellisesta valmistelusta. Kylätoimikunnan kokouksessa 26.6.1996 keskusteltiin matkailun mahdollisuuksista (moottorikelkkareitit, enduropyöräily, patikointi, lumikenkämatkailu, ratsastus ja ruokailu nuorisoseuran talolla). Keskustelua ei voi tulkita aloitteeksi erämatkailualueen saamiseksi alueelle. Enduroon eli maastomoottoripyöräilyyn tarkoitettua aluetta ei voida sijoittaa pohjavesialueelle (pv 21.657). Aluevaraus ei perustu maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n edellyttämiin selvityksiin. Aluevarauksen suunnittelussa ei ole myöskään kiinnitetty huomiota läheiseen Väisälänmäen alueeseen, jonka matkailuyritysten kehittämistä aluevaraus saattaa vaikeuttaa.
Kaikki maakuntakaavan merkinnät ovat oikeusvaikutuksiltaan samanarvoisia, joten liiton tulkinta erämatkailualuemerkinnän ohjausvaikutuksen lievyydestä on lakiin perustumaton. Alueella maa- ja metsätaloutta harjoittaville syntyy riski mittavista taloudellisista menetyksistä erityisesti siksi, ettei kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisen rahoituksen saaminen tarpeellisille hankkeille ole viranomaisten maakuntakaavan edistämisvelvoitteen vuoksi varmaa. Natura-ohjelman kokemusten perusteella on varauduttava myös siihen, että ympäristöministeriö käyttää hyväkseen säädösten muuttumista ja kaavan oikeusvaikutukset saattavat siten olla ennalta arvaamattomat. Lisäksi erilaiset ulkopuoliset käyttäjäryhmät saattavat tulkita, että jokamiehen erämatkailuoikeuden toteuttaminen on alueella ensisijaista toimintaa. Tämä voi vaikeuttaa metsätalouden harjoittamista ja riistanhoitotyötä sekä lisätä roskaantumista. Toissijaista vaatimusta valittajat perustelevat seuraavasti: Pohjois-Savon liiton maakuntasuunnittelija Seppo Laitila on ollut hallintomenettelylain 10 :n 2 ja 6 kohtien nojalla esteellinen valmistelemaan liiton vastineita valittajien muistutukseen ja valitukseen, koska hän on maakuntakaavatyöryhmän sihteerinä virkavastuussa kaavan valmistelun yhteydessä mahdollisesti tapahtuneesta virheellisestä menettelystä. Valittajien oikeusturvan vuoksi päätösehdotuksen laatijana ei voida käyttää henkilöä, jonka voi edes epäillä toimivan omassa asiassaan ja yrittävän mahdollisesti peitellä mahdollisia omia virheellisiä menettelyjään ja laiminlyöntejään maakuntakaavan valmistelussa. Näin ollen vastineita ei ole liitossa käsitelty hallintomenettelylain ja hyvän hallintokäytännön edellyttämällä tavalla. 4 VASTINEET YM. Pohjois-Savon liitto on antanut vastineen lausunnoista ja valituksesta. Lisäksi liitto on ympäristöministeriön pyynnöstä toimittanut 18.12.2002 päivätyn lisäselvityksen rme-aluerajausten varausperusteista. YMPÄRISTÖMINISTERIÖN PÄÄTÖS Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Kannanotot ministeriöiden lausuntoihin Valittajat ovat antaneet vastaselitykset liiton vastineesta ja lisäselvityksestä. Valtioneuvoston 30.11.2000 antama päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista on tullut voimaan 26.11.2001. Näin ollen valtioneuvoston päätös ei ole ollut esteenä 11.6.2001 tapahtuneelle Ylä-Savon seudun maakuntakaavan hyväksymiselle eikä myöskään maakuntakaavan vahvistamiselle. Liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon osalta ympäristöministeriö toteaa, että Pohjois-Savon liitto on tieverkon suunnitteluperiaatteiden osalta esittänyt toiminnallisen luokituksen, joka lähtökohdiltaan perustuu tieviranomaisten luokitukseen. Arvioitaessa maakuntakaavan toteuttamisedellytyksiä on pidettävä mielessä maakuntasuunnittelun pitkä aikatähtäys. Maakuntakaavassa ilmaistu tieluokitus ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta ja tiesuunnittelua. Maakuntakaavan tulkinta on kuitenkin tältäkin osin yleispiirteinen.
Valta- ja kantatiet muodostavat yhdessä päätieverkon eikä niillä ole keskenään kovinkaan suurta eroa. Valtatiet yhdistävät maakunta- ja ylempiluokkaisia keskuksia toisiinsa ja toimivat tärkeimpinä ulkomaanreitteinä. Kantatiet yhdistävät kaupunkikeskukset tärkeimpiin liikennetarvesuuntiin ja ovat laatu- ja palvelutasoltaan lähellä valtateitä. Kantatie 77 on osa ns. kansainvälistä Sinistä tietä. Sen kehittäminen on myös elinkeinoelämän kannalta perusteltua. Lausunnossaan työministeriö katsoo, että Sinisen tien merkitys kasvaa mm. matkailun takia. Kantatien 88 kautta kulkee suorin Kuopion ja Oulun kaupunkiseutujen välinen yhteys. Koska molemmat kaupunkiseudut ovat valtakunnallisesti merkittäviä aluekeskuksia ja tie palvelee muutoinkin pitkämatkaista liikennettä, voidaan kantatien 88 katsoa täyttävän valtatielle määritellyt liikenteelliset vaatimukset. Kun lisäksi otetaan huomioon maakuntakaavan pitkä aikatähtäys, ei ympäristöministeriö katso olevan perusteita puuttua maakuntakaavan luokitusratkaisuun kantateitä 77 ja 88 koskevilta osin. Seututiet yhdistävät kuntakeskukset tärkeimpiin liikennetarvesuuntiinsa ja kytkevät merkittävimmät muut liikennettä synnyttävät kohteet ylempiluokkaiseen verkkoon. Maakuntakaavassa on esitetty useita yhdysteitä seututeiksi, joilla ei ole liikenne- ja viestintäministeriön mielestä seututien merkitystä. Tältä osin ympäristöministeriö on ottanut liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon huomioon jäljempänä ilmenevällä tavalla. Yhdystiet toimivat etupäässä paikallis- ja kyläkeskusten sekä hajaasutusalueiden liikenneyhteyksinä. Liikenne- ja viestintäministeriön lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että useita yksityisteitä on muutettu yhdysteiksi. Maakunnan tasapainoisen aluerakenteen kannalta on tärkeätä, että paikalliskeskuksista ja haja-asutusalueilta on tyydyttävä palvelujen saavutettavuus. Tällä tavalla tuetaan maankäytön kehittämistä ja pyritään ylläpitämään sekä edistämään taloudellista aluerakennetta. Yhdystietasoisella tieverkolla turvataan osaltaan maaseudun elinkeinoelämän kuljetustarve ja kuljetusten säännöllisyys. Ympäristöministeriö katsoo, että uudet, esitetyt yhdystiet ovat vertailukelpoisia kaavassa esitettyihin muihin yhdysteihin. Näillä teillä esiintyy mm. läpikulkuliikennettä ja matkailua palvelevaa liikennettä. Liikenne- ja viestintäministeriön lausunnossa poistettavaksi esitetyt rautatiehistoriaan liittyvät kohteet on osoitettu joko suoraan SR-merkinnällä (Alapitkän asema ja Lapinlahden vesiviskuri) tai ne sisältyvät ma-merkinnällä osoitettuihin alueisiin (Peltosalmen asema ja Kauppilanmäen pysäkki). Arvokkaat maisema-alueet on kaavassa osoitettu ma-merkinnällä. Peltosalmen asema ja Kauppilanmäen pysäkki sisältyvät ma-rajausten kohdalla kaavaselostuksessa oleviin kohdeluetteloihin, jotka eivät vahvistu. SRmerkinnällä osoitetaan rakennussuojelulain tai maankäyttö- ja rakennuslain perusteella suojeltavia alueita. Poistettavaksi esitetyt asemarakennukset ja pysäkki ovat Pohjois-Savon liiton tekemän selvityksen "Ylä-Savon seutukaava, kulttuuriympäristö, 1996" mukaan arvotettu maakunnallisesti merkittäviksi kohteiksi. Maakuntakaava kohdistuu ensisijaisesti valtakunnallisiin, maakunnallisiin, seudullisiin ja ylikunnallisiin alueidenkäyttökysymyksiin. Maakuntakaava 5
6 voi sisältää myös pienialaisia kohteita, mikäli niillä on maakunnallista tai valtakunnallista merkitystä tai niiden esittäminen on perusteltua seudun oloista johtuvien erityisten tarpeiden kannalta. Maakuntakaava on kuitenkin myös tällöin maankäyttö- ja rakennuslain 4 :n 3 momentin mukainen yleispiirteinen suunnitelma. Maakuntakaavan SR- ja ma-merkinnöillä ei ratkaista yksityiskohtaisesti säilyttämis- ja suojelukysymyksiä eikä määrätä näitä kysymyksiä koskevista menettely- ja yhteistyötavoista. Rakennusten suojelu ei lopullisesti toteudu maakuntakaavalla, vaan joko yksityiskohtaisessa kaavassa tai rakennussuojelulain mukaisella päätöksellä. Ympäristöministeriö pitää kyseisten suojelukohteiden osoittamista perusteltuna. Liikenne- ja viestintäministeriön poistettavaksi esittämä Soinlahden asemarakennus (SR 21.609) Iisalmessa ei ole kaavakartalla eikä myöskään SR-kohteiden luettelossa, joten sitä koskeva huomautus lausunnossa on aiheeton. Liikenne- ja viestintäministeriön lausunnossa tuodaan esille, etteivät laiva- ja veneväylille esitetyt syvyydet vastaa nykyistä tilannetta eikä niiden syventämiselle löydy perusteita. Ylä-Savon alueella on otettu yhdeksi maakunnan kehittämistavoitteeksi veneilyn lisääminen ja sen edellytysten parantaminen. Se merkitsee mm. veneja laivareittien syventämistä, jota myös Järvi-Suomen merenkulkupiiri on alustavasti selvittänyt. Ympäristöministeriö toteaa, että maakuntakaavassa esitettyjä laivaväylien syvyyksiä on tulkittava yleispiirteisesti. Työministeriön lausunnossa tuodaan esille valtatien 5 ja kantatien 77 merkitys elinkeinoelämän edellytysten parantamisen näkökulmasta. Ympäristöministeriö viittaa näiden teiden osalta liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon johdosta lausumaansa. Johtopäätöksenä ministeriöiden lausunnoista ympäristöministeriö katsoo, että ministeriöiden kannat eivät ole maankäyttö- ja rakennuslain 31 :n 4 momentin tarkoittamalla tavalla eriävät, eikä tällaista tilannetta synny myöskään vahvistamispäätöstä tehtäessä. Asiaa ei siten ole tarpeen siirtää valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavaksi. Lausuma valituksesta Menettelyvirhettä koskeva väite Valittajien mukaan Pohjois-Savon liiton maakuntasuunnittelija Seppo Laitila on ollut hallintomenettelylain 10 :n 2 ja 6 kohtien nojalla esteellinen valmistelemaan liiton vastineita valittajien muistutukseen ja valitukseen, koska hän on maakuntakaavatyöryhmän sihteerinä virkavastuussa kaavan valmistelun yhteydessä mahdollisesti tapahtuneesta virheellisestä menettelystä. Kuntalain 86 :n 1 momentin ja 52 :n 2 momentin nojalla maakunnan liiton viranhaltijan ja työntekijän esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylain 10 ja 11 :ssä säädetään. Hallintomenettelylain 10 :n 1 momentin 2 kohdan nojalla virkamies on esteellinen, jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen. Hallintomenettelylain 10 :n 1 momentin 6 kohdan nojalla virkamies
7 on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Pohjois-Savon liiton maakuntasuunnittelija Seppo Laitila on tehtävänkuvansa mukaisesti osaltaan laatinut Ylä-Savon seudun maakuntakaavaa. Kaavaselostuksesta käy ilmi, että hän on toiminut myös kaavan laadintaa varten perustetun maakuntakaavatyöryhmän sihteerinä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaavaehdotuksesta tehtyä muistutusta tai kaavan hyväksymispäätöksestä tehtyä valitusta koskevasta ratkaisusta olisi odotettavissa Seppo Laitilalle hallintomenettelylain 10 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua erityistä hyötyä tai vahinkoa. Jäljempänä esitetyillä perusteilla maakuntakaavan laadinnassa ei ole tapahtunut valituksessa esitettyjä virheellisyyksiä. Asiassa ei ole käynyt ilmi muitakaan sellaisia seikkoja, joiden perusteella Seppo Laitila olisi voinut olla hallintomenettelylain 10 :n nojalla esteellinen valmistelemaan liiton vastineita. Edellä esitetyn perusteella Seppo Laitila ei ole ollut esteellinen valmistelemaan Pohjois-Savon liiton vastineita valittajien muistutukseen ja valitukseen, eikä vastineiden käsittelyssä ole tapahtunut valituksessa esitettyä menettelyvirhettä. Näin ollen ympäristöministeriö hylkää menettelyvirhettä koskevan väitteen ja siihen perustuvan valittajien toissijaisen vaatimuksen uuden vastineen pyytämisestä liitolta. Aluerajaus rme 21.340 Valittajien ensisijainen vaatimus kohdistuu Iisalmen kaupungissa sijaitsevaan aluerajaukseen rme 21.340 (Pörsänmäki-Lampaanjärvi). Merkinnän rme selitys on "Erämatkailualue, ohjeellinen rajaus". Kaavaselostuksen mukaan merkinnällä osoitetaan laajemmat erämatkailuun ja retkeilyyn soveltuvat tai tässä käytössä jo olevat alueet. Merkintään ei liity kaavamääräyksiä eikä rakentamisrajoitusta. Merkintään liittyy suositus: "Alueella tapahtuva rakentaminen ja muu toiminta tulisi sopeuttaa alueen käyttötavoitteeseen. Alueelle tulisi laatia toteuttavien yhteisöjen ja maanomistajien yhteistyönä käyttösuunnitelma, jossa tarkastellaan matkailuun liittyviä toimintoja, metsänhoitoa ja rantojen ja vesistöjen käyttöä.". Maankäyttö- ja rakennuslain 4 :n 3 momentin mukaan maakuntakaava sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaavan tehtävä ja suhde muuhun maakunnan suunnitteluun määritellään maankäyttö- ja rakennuslain 25 :ssä. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelun kokonaisuuden muodostavat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Pykälän 3 momentin mukaan maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Pykälän 4 momentin mukaan maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. Näin ollen maakuntasuunnitelmassa määritellään maakunnan kehityksen tavoitteet ja strategiat niiden saavuttamiseksi. Maakuntakaavalla puolestaan
8 luodaan alueidenkäytöllisiä edellytyksiä tavoitteiden saavuttamiselle ja toteutetaan maakunnan kehittämisstrategiaa. Pohjois-Savon liiton maakuntavaltuusto on 10.6.2002 hyväksynyt Pohjois- Savon maakuntasuunnitelman v. 2020, jonka laadinta on aloitettu vuonna 2000. Maakuntasuunnitelmassa matkailun kehittämisen tavoitteeksi asetetaan matkailutulon kasvu, kannattava ja kilpailukykyinen matkailun yritystoiminta, alan työpaikkojen lisääminen sekä kokonaislaadun nostaminen. Matkailua koskevan strategian lähtökohtana on asiakaslähtöinen, laadukas, ympäristövastuullinen ja ympärivuotinen matkailun yritystoiminta. Maakuntasuunnitelman luonnon virkistyskäyttöä koskevassa osassa todetaan, että luonto on Pohjois-Savon matkailun keskeisin kehittämisresurssi ja viitataan vuonna 2001 valmistuneeseen Pohjois-Savon matkailustrategiaan, jossa korostetaan kestävään kehitykseen ja luontoa säästäviin ratkaisuihin perustuvaa matkailun kehittämistä. Kehittämisstrategiaksi määritellään luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun lisääminen. Ylä-Savon seudun maakuntakaavan selostuksen kirjallisuusluettelossa mainitaan Pohjois-Savon aikaisempi maakuntasuunnitelma vuodelta 1997. Myös siinä tavoitteeksi asetetaan luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun lisääminen muun muassa kehittämällä luonto- ja kalastusmatkailua maaseudun sivuelinkeinoksi. Kaavaselostuksen mukaan rme-merkinnällä osoitetuilla alueilla on mahdollisuudet kehittää erämatkailuun liittyviä toimintoja ja rme-aluerajausten tavoitteena on erähenkisen luontomatkailun perusedellytysten parantaminen alueella. Näin ollen rme-aluerajaukset luovat alueidenkäytöllisiä edellytyksiä maakuntasuunnitelmissa matkailulle ja luonnon virkistyskäytölle asetettujen tavoitteiden saavuttamiselle ja toteuttavat maakuntasuunnitelmissa määriteltyä kehittämisstrategiaa. Maakuntakaavan sisältövaatimukset asetetaan maankäyttö- ja rakennuslain 28 :ssä, jonka 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on muun muassa kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Pykälän 3 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Maakuntakaavalla tulee siten luoda alueidenkäytölliset edellytykset matkailuelinkeinoa koskevien maakunnallisten tavoitteiden saavuttamiselle sovittaen ne yhteen muiden alueidenkäyttötarpeiden kanssa. Näin ollen maakuntakaavassa voi olla tarpeen ja perusteltua osoittaa alueita, joilla on erähenkisen luontomatkailun kehittämismahdollisuuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 :n 1 momentin mukaan maakuntakaava on mahdollisuuksien mukaan yhteen sovitettava maakuntakaava-alueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoituksen kanssa. Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa rme-aluerajausten osoittaminen perustuu maakunnallisiin tavoitteisiin. Aluerajauksiin ei liity sellaisia ylimaakunnallisia suunnittelutarpeita tai vaikutuksia, että niiden osoittaminen olisi edellyttänyt erityisen ylimaakunnallisen selvityksen tekemistä. Naapurimaakuntien liitot ovat osallistuneet maakuntakaavan laadintaan muun muassa lausuntomenettelyn kautta, eikä niillä ole ollut huomautettavaa rme-aluerajauksista. Valituksessa rme-aluerajaus rinnastetaan ulkoilulain (606/1973) mukaiseen valtion retkeilyalueeseen ja sen perustamisedellytyksiin. Ylä-Savon seudun maakuntakaavan rme-aluerajauksella ei kuitenkaan osoiteta eikä perusteta
9 retkeily-, ulkoilu- tai virkistysaluetta. Rajaus ei luo alueella liikkuville jokamiehenoikeuksia laajempia oikeuksia. Mahdollisten luontomatkailuhankkeiden toteuttaminen edellyttää yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja sopimusta maanomistajan kanssa. Myös kaavaselostuksessa todetaan, että kohteiden toteutuminen riippuu täysin paikallisesta aktiivisuudesta ja tapahtuu eri tahojen välisenä yhteistyönä, jossa maanomistajat ovat luonnollisesti mukana. Ympäristöministeriö on 31.3.2000 antanut asetuksen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä. Kaavamerkintäasetuksen 1 :n nojalla kaavoissa voidaan tarvittaessa käyttää muitakin kuin asetuksen liitteen mukaisia merkintöjä. Näin ollen Pohjois-Savon liitto voi maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin perustuen käyttää maakuntakaavassa rme-merkintää. Kaavaselostuksen perusteella rme-merkinnällä osoitetaan alueita, jotka ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että niillä on erähenkisen luontomatkailun kehittämismahdollisuuksia. Merkinnän ohjausvaikutus kohdistuu yksityiskohtaisempaan suunnitteluun ja muuhun viranomaistoimintaan. Merkintä on aluevarausmerkintää yleispiirteisempi, joten se jättää yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle ja päätöksenteolle enemmän liikkumavaraa. Merkinnän yleispiirteisyyttä korostaa se, että alueiden rajaukset ovat ohjeellisia. Aluerajaukselle rme 21.340 sijoittuvat muut maakuntakaavamerkinnät eivät ole ristiriidassa rme-merkinnän tavoitteiden kanssa. Mahdollisten luontomatkailutoimintojen sijoittumista koskevassa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja päätöksenteossa on otettava huomioon myös valituksessa mainittu tärkeä pohjavesialue pv 21.657. Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Lainkohtaa täsmentää maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1, jonka mukaan kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Kaavaselostuksen mukaan rme-merkinnällä osoitettujen alueiden valinnassa on otettu huomioon erityisesti kuntien ja muiden paikallisten tahojen, muun muassa kylätoimikuntien esitykset ja paikallistuntemus. Toimittamassaan lisäselvityksessä liitto toteaa, ettei rme-aluerajauksista ole tehty erillisselvitystä, vaan liitto on katsonut, että olemassa olevat tiedot ja kaavatyöryhmän edustama paikallistuntemus antavat edellytykset ohjeellisten rajausten osoittamiseen. Lisäselvityksessä liitto esittää aluerajaukselle rme 21.340 seuraavia perusteita: Alue levittäytyy Pörsänmäen kyläkeskuksen ympärille ja sen tavoitteena on edistää matkailun kehittämistä ja tukea palvelujen säilymistä. Alue on maastomuodoiltaan ja luonnoltaan pienipiirteisesti vaihtelevaa sisältäen järviä, lampia, soita ja ympäristöstään yli 100 metrin korkeuteen kohoavia mäkiä. Asutus sijoittuu pääasiassa yleisten teiden varsille, eikä muodosta estettä erämatkailutoimintojen kehittämiselle. Voimakkaasti vaihteleva mäkimaasto puolestaan muodostaa luontaisen meluesteen yleiseltä tieltä tulevalle liikennemelulle. Alue tarjoaa kohtuullisen suppealla alueella päivä-
10 retkien puitteissa monipuolista savolaista luontoa matkailijoiden koettavaksi. Alueen kautta kulkee moottorikelkkailun runkoreitti. Liitto on rme-aluerajaksia suunnitellessaan ottanut maankäyttö- ja rakennuslain osallistumista ja vuorovaikutusta koskevien säännösten mukaisesti huomioon myös paikallisten tahojen näkemyksiä. Esitetyn selvityksen perusteella alue on ominaisuuksiltaan sellainen, että erähenkisen luontomatkailun kehittäminen on alueella mahdollista. Kun otetaan huomioon rmemerkinnän sisältö, tarkoitus ja jäljempänä esitetyt oikeusvaikutukset, aluerajauksen rme 21.340 voidaan katsoa perustuvan riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Myöskään valituksessa mainittu Väisälänmäen alue ei ole esteenä aluerajauksen osoittamiselle. Maakuntakaavan on yleispiirteisyydestään huolimatta oltava riittävän täsmällinen sen oikeusvaikutuksien arvioimiseksi. Merkinnän rme tarkoituksena on osoittaa alueita, jotka ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että niillä on erähenkisen luontomatkailun kehittämismahdollisuuksia. Luontomatkailulla tarkoitetaan luonnon virkistyskäyttöön perustuvaa matkailua. Kun otetaan huomioon maakuntakaavan yleispiirteisyys ja rme-merkinnän sisältö ja tarkoitus, merkinnän on katsottava olevan riittävän täsmällinen, jotta sen pohjalta voidaan ratkaista, miten maakuntakaavaa on tältä osin pidettävä ohjeena yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Valittajien mukaan alueella maa- ja metsätaloutta harjoittaville syntyy riski mittavista taloudellisista menetyksistä siksi, ettei kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) mukaisen rahoituksen saaminen tarpeellisille hankkeille ole viranomaisten maakuntakaavan edistämisvelvoitteen vuoksi varmaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 :n 2 momentin nojalla viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Tämä maakuntakaavan viranomaistoimintaa ohjaava oikeusvaikutus eli viranomaisvaikutus koskee lähtökohtaisesti kaikkia viranomaisia, joilla on alueiden käyttöä koskevia tehtäviä. Viranomaisvaikutuksen merkitys erityislainsäädännön nojalla tapahtuvassa viranomaisen päätöksenteossa riippuu toisaalta siitä, miten päätöksenteon edellytyksistä on kysymyksessä olevassa erityislaissa säädetty ja toisaalta siitä, mikä on kysymyksessä olevan maakuntakaavamerkinnän ja siihen mahdollisesti liittyvän kaavamääräyksen sisältö ja tarkoitus. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla tehtävä rahoituspäätös on alueiden käyttöä koskeva viranomaistoimi, joten maakuntakaavan viranomaisvaikutus koskee päätöksen tekevää viranomaista eli metsäkeskusta. Viranomaisvaikutuksella on merkitystä erityisesti siltä osin kuin metsäkeskuksen päätöksentekoon sisältyy tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Merkinnän rme vaikutuksista metsätalouden harjoittamiseen todetaan kaavaselostuksessa seuraavaa: "Merkinnällä ei voi maankäyttö- ja rakennuslain perusteella ohjata alueen metsänkäsittelyä. Metsät hoidetaan metsälain ja Metsäkeskus Tapion suositusten mukaan.". Merkintään ei liity metsätalouden harjoittamista koskevia määräyksiä. Merkinnän sisällön ja tarkoituksen
11 perusteella on katsottava, että viranomaisten maakuntakaavan edistämisvelvoite vaikuttaa rme-aluerajausten osalta ensisijaisesti erä- ja luontomatkailua koskevaan viranomaisten suunnitteluun ja muuhun, esimerkiksi erilaisia tukitoimenpiteitä koskevaan, päätöksentekoon. Sen sijaan kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla tehtäviä rahoituspäätöksiä koskevassa kokonaisharkinnassa rme-merkinnän vaikutus on vähäisempi. Merkintä ei estä rahoituksen myöntämistä, kunhan toimenpiteellä ei hävitetä alueen niitä ominaisuuksia, joiden vuoksi sillä on erähenkisen luontomatkailun kehittämismahdollisuuksia. Lisäksi on huomattava, että kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla on mahdollista myöntää rahoitusta myös sellaisille toimenpiteille, jotka parantavat alueen soveltuvuutta erähenkiseen luontomatkailuun. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 :n nojalla maakuntakaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Mahdollisten luontomatkailuhankkeiden toteuttaminen edellyttää yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja sopimusta maanomistajan kanssa. Esitetyn selvityksen perusteella rme-aluerajausten osoittaminen on Ylä-Savon seudun kehittämisen kannalta perusteltua ja kysymyksessä oleva alue on ominaisuuksiltaan sellainen, että erähenkisen luontomatkailun kehittäminen on alueella mahdollista. Metsien hoitoon ja käyttöön rme-aluerajauksilla sovelletaan metsälakia (1093/1996). Merkintään ei liity rakentamisrajoitusta. Kun otetaan vielä huomioon rmemerkinnän edellä selostetut oikeusvaikutukset, merkinnästä ei voida katsoa aiheutuvan valittajille maanomistajina kohtuutonta haittaa. Edellä esitetyn perusteella aluerajaus rme 21.340 ei ole lainvastainen eikä Pohjois-Savon liitto siten ole ylittänyt sille maakuntakaavan laatijana kuuluvaa toimivaltaa. Näin ollen ympäristöministeriö hylkää valituksen. Vahvistamatta jätetyt aluevaraukset ja määräykset Eräät seututievaraukset Yleiset tiet luokitellaan sen mukaan, minkälaista liikennettä ne välittävät. Seututiet ovat seutukuntien sisäisiä yhteyksiä ja liittävät näitä maan päätieverkkoon. Ne yhdistävät kuntakeskukset tärkeimpiin liikennetarvesuuntiinsa ja kytkevät merkittävimmät muut liikennettä synnyttävät kohteet ylempiluokkaiseen verkkoon. Seuraavien seututievarausten ei voida katsoa täyttävän maakuntakaavalle asetettavia vaatimuksia: - Mt 5572 Uitto - Pielavesi, - Mt 5640, 5646 Vianto (Maaninka) - Lapinlahti, - Mt 5861 Takkomäki - Sonkajärvi, - Mt 5862 Poromäki - Laakajärvi, - Mt 5863 Sonkajärven kko - Sonkakoski, - Mt 5910 Vieremä - Ryhälänmäki ja - Mt 7693 Maaselkä - Kiuruvesi. Nämä yhdystiet palvelevat pääosin paikallista liikennettä, vaikka niillä on myös jonkin verran pitempimatkaista ja läpikulkevaa liikennettä. Ne eivät siten vastaa liikenteellisiltä ominaisuuksiltaan seututeitä eikä maakuntakaava-asiakirjoissa ole esitetty sellaista selvitystä, jolla kyseisten teiden luokan
Maakuntakaavan vahvistaminen OIKAISUNLUONTEISET KORJAUKSET 12 nostamista voidaan perustella ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen järjestelyjen taikka alue- ja yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Ympäristöministeriö jättää vahvistamatta edellä esitetyt seututeiden aluevaraukset. Aluevarauksiin RM 21.331, T 24.801 ja MU 25.272 sekä aluerajaukseen el 28.905 liittyvät rakentamismääräykset Maankäyttö- ja rakennuslain 33 :n 1 momentin mukaan maakuntakaavassa virkistys- tai suojelualueeksi taikka liikenteen tai teknisen huollon verkostoja tai alueita varten osoitetulla alueella on voimassa rakentamista koskeva rajoitus. Rakentamisrajoituksen aluetta voidaan kaavassa erityisellä määräyksellä laajentaa tai supistaa. Rakentamisrajoitusalueella maakuntakaavalla on suoraan rakennusten rakentamiseen kohdistuva oikeusvaikutus. Maankäyttö- ja rakennuslain 30 :n 1 momentin nojalla maakuntakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan maakuntakaava-aluetta suunniteltaessa ja rakennettaessa. Rakentamista koskevat maakuntakaavamääräykset eli rakentamismääräykset liittyvät kiinteästi maankäyttö- ja rakennuslain 33 :n mukaiseen rakentamisrajoitukseen. Rakentamismääräyksillä voidaan täsmentää maakuntakaavan suoraan rakennusten rakentamiseen kohdistuvaa oikeusvaikutusta. Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa rakentamisrajoitusalue on määritelty kaavamerkintöjen selitykseen liitetyllä merkinnällä 1) ja siihen liittyvällä määräyksellä. Kaavan RM-, T- ja MU-alueilla sekä el-aluerajauksella (Lentoliikenteen erityisalue, ohjeellinen rajaus) ei ole voimassa rakentamisrajoitusta. Aluevarauksiin RM 21.331, T 24.801 ja MU 25.272 sekä aluerajaukseen el 28.905 liittyy kuitenkin rakentamismääräys. Kaavamääräyksillä ei voida laajentaa maakuntakaavan oikeusvaikutuksia. Rakentamismääräyksiä ei siten voida maankäyttö- ja rakennuslain 30 :n 1 nojalla antaa rakentamisrajoitusalueen ulkopuolisille alueille, koska maakuntakaava ei suoraan ohjaa rakennusten rakentamista näillä alueilla. Näin ollen ympäristöministeriö jättää edellä mainitut rakentamismääräykset vahvistamatta. Ympäristöministeriö katsoo, että Ylä-Savon seudun maakuntakaava muilta kuin edellä vahvistamatta jätetyiltä osin täyttää sille maankäyttö- ja rakennuslain 28 :ssä asetetut sisältövaatimukset. Koska maakuntakaavan vahvistamiselle muilta osin ei muutoinkaan ole maankäyttö- ja rakennuslain 31 :n 3 momentista johtuvaa estettä, ympäristöministeriö vahvistaa maakuntakaavan. Samalla vahvistetaan kaava-alueella voimassa olevien seutukaavojen kumoaminen lukuun ottamatta edellä vahvistamatta jätettyjä tieosuuksia. Ympäristöministeriö on tehnyt maakuntakaavaan maankäyttö- ja rakennuslain 31 :n 6 momentin nojalla seuraavat oikaisunluonteiset korjaukset:
13 - Kaavakartan otsakkeesta on poistettu sana "ehdotus". - Kaava-alueen rajaa osoittava viivamerkintä on korjattu yhtenäiseksi. - Pääradan merkintä on korjattu yhtenäiseksi. - Kaavamerkintä S 26.506 on korjattu kaavaselostuksen mukaisesti merkinnäksi SL 26.506. - RM-merkintöjen selitykseksi on kaavakarttaan ja -selostuksen liitteeseen 1 korjattu "Matkailupalvelujen alue" liiton tarkoituksen ja kaavaselostuksen (s. 44) mukaisesti. - Kaavakarttaan on lisätty seuraava viittaus: Tämän maakuntakaavan mer kintöihin liittyvät maakuntamääräykset ja suositukset esitetään maakunta kaavan selostuksen liitteissä 1 ja 2. Kaavaselostus on saatavilla Pohjois- Savon liitosta (Sepänkatu 1, PL 247, 70101 Kuopio). - RM-merkintään liittyvä rakentamismääräys on muutettu suositukseksi liiton tarkoituksen ja kaavaselostuksen (s. 44) mukaisesti. Korjaukset on tehty kaavakarttaan ja -selostuksen liitteeseen 1 punaisella lukuun ottamatta pääradan merkintää, joka on korjattu mustalla värillä. Kaavan voimaantulo Ympäristöministeriö määrää maankäyttö- ja rakennuslain 201 :n perusteella maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. JATKOTOIMENPITEET Pohjois-Savon liiton on maankäyttö- ja rakennusasetuksen 93 :n mukaisesti kuulutettava kaavan voimaantulosta. Pohjois-Savon liiton tulee lisäksi lähettää päätös tiedoksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 95 :n mukaisille viranomaisille otettavaksi huomioon suunnittelussa, päätöksenteossa sekä alueidenkäyttöä koskeviin toimenpiteisiin ryhdyttäessä. Oikeusvaikutukset Maankäyttö- ja rakennuslain 32 :n 1 momentin mukaisesti maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. SOVELLETUT OIKEUSOHJEET Maankäyttö- ja rakennuslain 32 :n 2 momentin mukaisesti viranomaisten on suunnitellessaan alueidenkäyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamista otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteellä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 33 :n mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus on voimassa kaavassa 1)-merkinnällä osoitetuilla alueilla. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 4 ' 3 mom., 9 ', 17 ', 25 ', 27 ', 28 ', 29, 30, 31 ', 33 ', 191 ', 201 ' ja 209 ' 5 mom. Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 ', 9, 10 ', 93 ja 95 ' Kuntalaki (365/1995) 4 ', 52 2 mom., 86 1 mom., 90 ja 92 ' Hallintomenettelylaki (598/1982) 10 Ympäristöministeriön asetus ympäristöministeriön maksullisista suoritteista (1332/2001) 3 ' ja 5 '
14 MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä. Ministeri Suvi-Anne Siimes Ylitarkastaja Jorma Keva LIITE Valitusosoitus JAKELU JA MAKSU Päätös, maksutta Pohjois-Savon liitto, PL 247, 70101 Kuopio Päätös, maksu 135 euroa Matti ja Tuulikki Kärkkäinen, Sepetlahdentie 7 A 21, 02230 Espoo Tiedoksi Oikeusministeriö Sisäasiainministeriö Puolustusministeriö Valtiovarainministeriö Opetusministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö Kauppa- ja teollisuusministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Työministeriö Pohjois-Savon ympäristökeskus, PL 1049, 70101 Kuopio Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosasto jke.pik.ylä-savo13-14