VIRRENKULMA III:N ASEMAKAAVA LUONTOSELVITYS

VIRRENKULMA III:N ASEMAKAAVA LUONTOSELVITYS Esa Lammi 12.9.2014

VIRRENKULMA III:N ASEMAKAAVA LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 2 2 Selvitysalue ja tietolähteet... 2 3 Menetelmät... 2 3.1 Liito-oravainventointi... 4 3.2 Pesimälinnustoselvitys... 4 3.3 Lepakkoselvitys... 4 3.4 Kasvillisuuden ja luontotyyppien inventointi... 5 3.5 Viitasammakkoinventointi... 5 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 5 5 Liito-orava... 10 6 Pesimälinnusto... 10 6.1 Huomionarvoiset lajit... 11 7 Lepakot... 12 7.1 Lepakoille tärkeät alueet... 12 8 Arvokkaat luontokohteet ja lajit... 13 9 Suositukset... 14 10 Lähteet ja kirjallisuus... 14 Kansi: Ojitettua rämettä selvitysalueen pohjoisosasta. Ilmakuvat Keravan kaupunki, Pohjakartat Maanmittauslaistos. Valokuvat Esa Lammi. 1

1 JOHDANTO Keravan kaupunki on laatimassa asemakaavaa kaupungin pohjoisosaan Virrenkulman asuinalueen länsipuolelle. Tästä Virrenkulma III -nimisestä kaava-alueesta on valmistunut osallistumis- ja arviointisuunnitelma vuonna 2013. Asemakaavan tavoitteena on mahdollistaa Virrenkulman asuinalueen laajentaminen länteen ja samalla säilyttää luontoarvoja ja virkistysalueita. Suunnittelualue on rakentamaton ja se palvelee nykyisin virkistysalueena. Alue on merkitty yleiskaavaan osin pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi ja osin lähivirkistysalueeksi. Suunnittelualueella ei ole aiemmin tehty kattavaa luontoselvitystä. Keravan kaupunki tilasi kaavasuunnittelussa tarvittavan luontoselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Toimeksiantoon kuuluivat keväällä tehty liitoorava-, viitasammakko- ja pesimälinnustoselvitys sekä kesällä tehty lepakkoselvitys ja kasvillisuuden ja arvokkaiden luontokohteiden inventointi. Tässä raportissa esitellään Virrenkulma III:n luonnonolot, arvokkaat luontokohteet sekä huomionarvoisten eläin- ja kasvilajien esiintymät. Lisäksi annetaan suosituksia maankäytön suunnittelun tueksi. Selvityksen on laatinut biologi FM Esa Lammi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. Lepakoita käsittelevästä osuudesta vastasivat FM Nina Hagner-Wahlsten ja FM Rasmus Karlsson, tmi BatHouse. 2 SELVITYSALUE JA TIETOLÄHTEET 3 MENETELMÄT Suunnittelualue (25 ha) sijaitsee Kalevan kaupunginosassa Pihkaniityn asuinalueen ja kunnanrajan välissä (kuva 1). Alueen keskiosassa on laajahko, kallioinen mäki, jota reunustavat itä- ja pohjoispuolella olevat metsäiset suot. Mäen laella ja alarinteillä on ulkoilureitti ja ulkoilukäyttöä palveleva vanha rakennus. Muutoin alue on rakentamaton. Suunnittelualueen itäpuolella on Virrenkulman asuinalue ja länsipuolella virkistyskäytössä olevaa metsää. Keravan lintuatlaksen (2006 2008) mukaan suunnittelualueella on tavattu pesimäaikaan useita huomionarvoisia lintulajeja. Alueen itärajalla on Keravan yleiskaavaan 2020 merkitty arvokas luontokohde, Pihkaniityn niittyalue. Selvitystä varten kootusta muusta lähtöaineistosta (Keski-Uudenmaan ympäristökeskus, Tuusulan kunta, OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu ja Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietokanta) ei ilmennyt muita arvokkaita luontokohteita tai lajiesiintymiä. Luontoselvitys tehtiin asemakaavatarkkuudella soveltaen Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi -oppaan (Söderman 2003) ohjeita. Työ painotettiin niihin lajeihin ja luontotyyppeihin, joiden säilyttämiseen on lainsäädännön tuomat velvoitteet. Maastossa inventoitiin liito-oravan, huomionarvoisten lintulajien, lepakoiden sekä huomionarvoisten kasvilajien esiintyminen koko alueelta ja arvioitiin viitasammakkoinventoinnin tarve. Lisäksi selvitettiin arvokkaiden luontokohteiden esiintyminen. Näitä ovat luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit vesilain 2 luvun 11 :n mukaiset pienvesikohteet 2

lajistollisesti merkittävät metsälain 10 :n mukaiset elinympäristöt Suomessa uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008a, b) mahdolliset muut arvokkaat luontokohteet. Kuva 1. Virrenkulma III:n selvitysalue (vihreä rajaus) kartta- ja ilmakuvapohjalla. 3

Maastossa käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60C ja 62s), jolla luontokohteet ja lajien havaintopaikat voitiin paikantaa asemakaavoituksen kannalta riittävällä tarkkuudella. 3.1 Liito-oravainventointi Liito-oravan esiintyminen selvitettiin kiertämällä alueen metsät ja etsimällä liito-oravan jätöksiä Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti. Jätöksiä etsittiin erityisesti kookkaiden haapojen, järeiden kuusten ja kolopuiden tyviltä. Liitooravaselvityksen maastotyöt tehtiin 5.3.2013. Selvityksestä vastasi Esa Lammi. Selvitys oli osa koko Keravan kattanutta liito-oravainventointia, joten tarkastelualue kattoi myös Virrenkulma III:n asemakaava-alueen ympäristöä. 3.2 Pesimälinnustoselvitys Linnustoselvityksen tavoitteena oli arvioida pesimälinnuston kannalta arvokkaimpia kohteita ja antaa tarvittaessa suosituksia maankäytön suunnittelua varten. Pesimälinnusto inventoitiin kolmeen laskentakierrokseen perustuvalla kartoituslaskennalla. Laskentapäivät olivat 24.4., 19.5. ja 16.6.2014. Laskennoissa koko alue kierrettiin kattavasti läpi niin, että mikään kohta ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi kulkureitistä. Laskennat tehtiin varhain aamulla Helsingin yliopiston eläinmuseon kartoituslaskentaohjeita (Koskimies & Väisänen 1988) noudattaen. Laskenta-aamut olivat sateettomia ja lähes tyyniä. Laskentojen aikana kirjattiin muistiin kaikki havaitut lintulajit. Ns. huomionarvoisten lajien (uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, lintudirektiivin liitteen I lajit, petolinnut, kanalinnut, tikat sekä lehtoja ja vanhoja metsiä suosivat lintulajit) havaintopaikat ja havainnon tyyppi (laulava koiras, pari jne.) merkittiin karttapohjalle. Laskentakertoja oli tieteelliseen linnustonseurantaan kehitettyjen ohjeiden suositusta vähemmän. Tämän vuoksi tulokset tulkittiin ns. maksimiperiaatteen mukaisesti, jolloin reviiriksi tulkittiin yksikin pesintään viittaava havainto lajille sopivassa ympäristössä. Paritulkinnoista jätettiin pois ylilentäneet linnut ja muut linnut, joiden ei oletettu pesivän alueella. Tuloksissa otettiin huomioon maaliskuisen liito-oravaselvityksen aikana tehdyt lintuhavainnot. Laskennoista vastasi Esa Lammi. 3.3 Lepakkoselvitys Lepakkoselvityksen tarkoituksena oli selvittää alueen lepakkolajisto, paikallistaa tärkeät lepakoiden ruokailualueet, ruokailupaikoille johtavat lentoreitit sekä mahdolliset lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat. Selvitys tehtiin reittikartoitusmenetelmällä. Kartoitusreitti kattoi koko alueen ja noudatti teitä, polkuja ja muita helposti yöllä kuljettavia reittejä. Inventointikierros tehtiin kesä elokuussa 2014 kolme kertaa (5.6., 9.7. ja 1.8.2014). Alueen koilliskulmassa oli käytössä myös yksi kartoitusyön ajan maastossa ollut passiiviseurantalaite, joka tallensi ohi lentäneiden lepakoiden kaikuluotausääniä. Kartoitusyöt olivat sateettomia, tyyniä ja lämpimiä (> +10 C). Kartoituskierroksilla liikuttiin rauhallisesti kartoitusreittiä pitkin ja kuulosteltiin lepakoita ultraäänidetektorilla (Pettersson 240), joka muuttaa lepakoiden korkeataajuiset kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Selvityksessä käytettiin lisäksi digitaalista tallenninta, joka tallensi lepakoiden äänet muistikortille. Lepakkohavainnot kirjattiin muistiin ja merkittiin kartoille. 4

Lepakkoselvityksestä maastotöistä vastasi Rasmus Karlsson. Selvitys oli osa koko Keravan kattanutta lepakkoinventointia, joten tarkastelualue kattoi myös Virrenkulma III:n asemakaava-alueen ympäristöä. 3.4 Kasvillisuuden ja luontotyyppien inventointi Selvitysalueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin 25.7.2014, jolloin koko alue kierrettiin kattavasti läpi. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykseen kuuluivat biotooppikuvioiden mukainen osa-aluejako ja mahdollisten erityiskohteiden inventointi. Osa-alueilta kirjattiin muistiin luonnonolojen yleiskuvaus, runsaimmat kasvilajit ja mahdolliset vähälukuiset lajit. Inventointitietojen perusteella arvioitiin, onko selvitysalueella luonnonsuojelulain, vesilain tai metsälain mukaisia kohteita tai muita säilyttämisen arvoisia luonnonympäristöjä. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinnista vastasi Esa Lammi. 3.5 Viitasammakkoinventointi Viitasammakko on liito-oravan tavoin luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kiellettyä. Viitasammakot lisääntyvät matalavetisillä, rehevillä rannoilla, pienissä lampareissa ja toisinaan myös syvissä ojissa. Lajin esiintyminen on luotettavimmin selvitettävissä huhti toukokuun vaihteessa, jolloin koiraat ääntelevät kutupaikoilla kuuluvasti pulputtaen. Soidinääntely on vilkkainta yleensä iltahämärissä (esim. Sierla ym. 2004). Selvitysalueelta etsittiin viitasammakolle sopivia kutupaikkoja ensimmäisen lintulaskennan yhteydessä. Lisääntymispaikoiksi sopivia kohteita ei todettu, joten viitasammakkoinventoinnin tekeminen alueelle ei ollut tarpeen. 4 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue jaettiin luonnonolojen perusteella kahdeksaan osa-alueeseen (kuva 2), joita kuvataan tässä luvussa. Osa-alue 1 Varttunutta, männikköistä kangasmetsää, joka on vanhoista ojista päätellen entistä niittyä. Puusto on noin 20 metrin korkuista ja harvennettua. Sekapuuna kasvaa koivua ja joitakin kuusia (kuva 3). Koivusta ja pihlajasta koostuva pensaskerros on paikoin melko tiheä. Myös vaahteraa on jonkin verran. Kenttäkerroksessa on tuoreen ja lehtomaisen kankaan lajistoa, mm. mustikkaa, puolukkaa, jänönsalaattia, sananjalkaa, ahokeltanoa ja metsälauhaa. Osa-alueen eteläpäässä ulkoiluitien varrella on pieni metsäkumpare, jossa on tyypillistä tuoreen kankaan kasvilajistoa. Puusto on kuusivaltaisempaa kuin osa-alueen pohjoisemmassa osassa. Kumpareen pohjoispuolitse luoteeseen laskeva oja on kaivettu kauan sitten suoraksi. Ojan varrella on tavanomaista kangasmetsien kasvillisuutta. Osa-alueen länsireunassa kasvaa rauhoitettua valkolehdokkia (kuva 8, si. 13). Eteläpäässä oli yksi ja luoteisosassa kaksi silmälläpidettävän sirittäjän reviiriä (kuva 7, sivu 11). 5

Kuva 2. Virrenkulman selvitysalueen kuvauksessa käytetty osa-aluejako (1 8). Kuva 3. Metsää osa-alueen 1 länsireunasta. 6

Osa-alue 2 Ojitettu räme, josta on aikanaan nostettu turvetta. Suon parhaiten säilyneet osat ovat isovarpurämemuuttumaa (ks. kansikuva), jonka valtakasveihin lukeutuvat juolukka, mustikka, puolukka, suomuurain ja suopursu. Suon reunaalueet ovat turvekankaita ja kuivahtaneita mustikkakorpia. Itäreunan ja eteläpään puusto on kuusivaltaista, mutta muualla valtapuuna on mänty, joka saavuttaa suon keskiosissakin 15 metrin korkeuden. Koivua on runsaasti osaalueen luoteisosassa. Koko osa-alueen eteläosa on entistä turpeenottoaluetta, jonne rämeen kasvillisuus on jo ehtinyt palata. Luoteisosassa on pienempiä turvekaivantoja, joista osa on märkiä ja puuttomia. Niiden kasvillisuutta luonnehtivat suovehka ja pullosara (kuva 4). Vaatelaita, ravinteikkaasta kasvupaikasta kertovia suokasveja niistäkään ei tavattu. Osa-alue 3 Ojitettu korpialue. Kuusimäen luoteispuolelta alkaa laajahko korpialue, joka on kokonaan ojitettu. Osa-alue 3 on mustikka- ja ruohoturvekangasta. Puusto on varttunutta, melko tiheässä kasvaa mäntyä ja koivua, mutta alueella on myös nuorempia, koivikkoisia kohtia. Osa-alueella on runsaasti vanhoja, pieniä turvekaivantoja ja niiden väliin kaivettuja ojia. Kenttäkerroksen kasvillisuus on vaihtelevaa. Lajistoon kuuluvat mm. mustikka, metsäalvejuuri, paatsama, suo-orvokki, metsäkorte ja riidenlieko. Vanhojen kaivantojen rahkasammalpinnoilla kasvaa mm. tähtisaraa, järvikortetta, kurjenjalkaa, maariankämmekkä ja suovehkaa. Osa-alueelta ei löydetty vaateliaita kasvilajeja. Huomionarvoisista lintulajeista havaittiin pyy ja sirittäjä (kuva 7, s. 11). Kuva 4. Vehkan täyttämä vanha turpeenottoalue osa-alueen 2 luoteiskulmasta. 7

Osa-alue 4 Kuusimäen pohjoisrinteen harvennettua kangasmetsää. Kuusimäen pohjoisrinteen puusto on mäntyvaltaista ja varttuvaa. Metsää on harvennettu joitakin vuosia sitten ja suurin osa pienpuustosta on samalla poistettu. Rinteeseen on jätetty lähinnä nuorehkoja mäntyjä ja koivuja (kuva 5). Pensaskerroksessa on harvakseltaan muutaman metrin korkuista pihlajaa ja koivua. Kenttäkerroksessa on tuoreen kankaan lajistoa, mm. mustikkaa, kieloa, sananjalkaa ja metsäkastikkaa. Osa-alue 5 Kallioinen, metsäinen mäki. Noin 20 metrin korkuisen Kuusimäen pohjoisrinteellä on avokalliota, mutta muut lakialueen kalliot ovat metsäisiä silokallioita. Puustona on varttunutta, matalaa männikköä, jossa on sekapuuna koivua ja jokunen kuusi. Vanhaa puustoa on niukasti. Kallioalueet ovat karuja ja niiden kasvillisuus on runsaan ulkoilukäytön kuluttamaa. Kasvilajistossa vallitsevat metsälauha, lampaannata, kanerva ja ahosuolaheinä. Hieman vaateliaampaa lajistoa edustavat pohjoispään avokalliolla kasvava jäykkärölli ja kalliohatikka. Mäen itärinteen metsä on muista rinteistä poiketen kuusivaltaista. Puusto on varttunutta ja kasvillisuudessa on tuoreen kankaan lajistoa. Osa-alueen kaakkoiskulmassa ulkoilumajan pohjoispuolelle on pieni kalliojyrkänne, joita Kuusimäen muissa osissa ei ole. Kuva 5. Kuusimäen pohjoisrinteen harvennettua metsää. 8

Osa-alue 6 Rehevä puronvarsinotkelma. Kosteapohjaisessa notkelmassa suoraksi kaivetun puron ympäristössä on ruohokorven ja lehtokorven kasvillisuutta, mm. hiirenporrasta, metsäalvejuurta, metsäkortetta, korpikaislaa, suo-orvokkia, terttualpia, jänönsalaattia ja nurmilauhaa. Kauempana puronvarresta kasvillisuus muuttuu lehtomaiseksi kankaaksi ja tuoreeksi kankaaksi. Puustona on harvennettua mäntyä ja koivua, osa-alueen itäpäässä myös harmaaleppää. Osa-alueella oli sirittäjän reviiri (kuva 7, s. 11). Osa-alue 7 Koivuvaltainen, harvennettu metsäkuvio, jossa on ulkoilureittejä. Puusto on varttuvaa ja siinä on koivun lisäksi mäntyä ja joitakin kuusia (kuva 6). Harvennuksen jälkeen rehevöitynyt pensaskerros on paikoin tiheä ja koostuu pihlajasta ja koivusta. Aluskasvillisuus on tyypillistä tuoreen kankaan lajistoa. Osa-alueen läpi laskee kaakosta tuleva pieni oja, jonka varrella kasvaa mm. hiirenporrasta, metsäalvejuurta ja vadelmaa. Ulkoilureittien kunnossapidon yhteydessä reittien varsille on levinnyt myös maa-aineksen mukana kulkeutuneita kasveja, kuten lupiinia ja kyläkellukkaa. Myös tällä osa-alueella oli sirittäjän reviiri (kuva 7, s. 11). Osa-alue 8 Kuusisekametsä. Selvitysalueen lounaiskulman rinne on varttuvaa kuusisekametsää, jossa kasvaa sekapuuna lähinnä koivua. Aluskasvillisuus on tuoreelle kankaalle tunnusomaista: mustikkaa, kieloa, metsäkastikkaa ja sananjalkaa. Kuva 6. Kevättalvinen maisema osa-alueiden 7 ja 8 rajalta. Kuva on otettu liito-oravaselvityksen yhteydessä 5.3.2014, jolloin lunta oli maastossa enää paikoittain. 9

5 LIITO-ORAVA Selvitysalueelta ei löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Alueella on vain vähän liito-oravalle sopivaa metsää, sillä harvennetut mänty-koivusekametsät ja puustoiset suot eivät täytä lajin vaatimuksia. Ainoa Keravan pohjoisosista tunnettu liito-oravan elinalue on Yli-Keravalla runsaan 600 metrin päässä selvitysalueelta. Liito-oravalle soveliasta metsää on lähempänä Tuusulan puolelta. Selvitysalueen rajan lähellä Tuusulan puolella tehdyt tarkistukset eivät kuitenkaan paljastaneet merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Tuusulan puoleiselta metsäalueelta ei ole aiempiakaan liito-oravahavaintoja. Liito-oravan esiintyminen Virrenkulman alueella ei ole todennäköistä. 6 PESIMÄLINNUSTO Selvitysalueella tehtiin pesintään viittaavia havaintoja 25 lintulajista (taulukko 1). Maaliskuisella liito-oravakierroksella havaittiin lisäksi harmaapäätikka, mutta laji ei myöhempien käyntikertojen perusteella pesinyt selvitysalueella. Linnustoon kuului pelkästään metsälintuja. Suurin osa alueen linnuista on lajeja, jotka tulevat toimeen monenlaisissa metsissä, myös selvitysalueelle tyypillisissä nuorehkoissa, harvennetuissa metsissä (kirjosieppo, käpytikka, laulurastas, mustarastas, pajulintu, peippo, punakylkirastas, punarinta, räkättirastas, sepelkyyhky, sinitiainen, talitiainen). Varttuneita ja vanhoja havumetsiä suosivia lajeja olivat pyy, puukiipijä, töyhtötiainen, hömötiainen ja hippiäinen. Niiden havaintopaikat (yksi tai kaksi reviiriä kutakin lajia) keskittyivät itäosan suoalueen kuusikkoisiin reunoihin ja Kuusimäen kaakkoisrinteelle. Vaateliaat lehtimetsien lajit puuttuivat sirittäjää lukuun ottamatta. 6.1 Huomionarvoiset lajit Pyy kuuluu EY:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Laji pesii eri-ikäisissä metsissä, joissa kasvaa tavallisesti ainakin sekapuuna leppiä ja koivuja. Pyy tavattiin alueen pohjoisreunasta. Reviiri todennäköisesti ulottui Tuusulan puolelle, jossa lajille sopivaa ympäristöä on tarjolla enemmän. Palokärki on EY:n lintudirektiivin liitteen I laji, joka suosii vanhoja havu- ja sekametsiä. Palokärjet liikkuvat pesimäaikana melko laajalla alueella ja reviirin tulkinta on hankalaa, ellei pesää löydetä. Maaliskuisen liito-oravatarkistuksen aikana palokärki havaittiin selvitysalueen länsipuolella parinsadan metrin päässä alueelta. Yksi palokärki käväisi toukokuun lintulaskennan aikana myös selvitysalueella. Kyseessä oli ravintoa etsivä lintu, joka todennäköisesti pesi selvitysalueen ulkopuolella. Sirittäjä on silmälläpidettävä lintulaji, joka suosii elinympäristöinään reheviä seka- ja lehtimetsiä. Laji viihtyy hyvin myös harvennetuissa mänty- ja koivuvaltaisissa metsissä sen jälkeen kun niihin on kasvanut uusi lehtipuuvaltainen pienpuusto. Virrenkulman alue on sirittäjälle sopivaa ympäristöä: sirittäjäreviirejä todettiin eri puolilla aluetta kaikkiaan kuusi (kuva 6). 10

Keravan lintuatlaksessa alueelta mainitaan pyyn ja harmaapäätikan lisäksi pikkutikka, tiltaltti ja pikkusieppo, joita ei vuonna 2014 tavattu. Vanhoja, lahopuustoisia metsiä suosivan pikkutikan ja pikkusiepon elinolot ovat kärsineet lintuatlaksen jälkeen tehdyistä hakkuista, jotka käsittävät suuren osan Virrenkulman alueesta. Tuusulan puolella selvitysalueen pohjoisimman kulman tuntumassa on jäljellä vanhaa metsää. Alueella kuultiin 19.5. laulava pikkusieppo. Tiltaltille sopivaa metsää Virrenkulman alueella on edelleen, mutta ainoa yksilö kuultiin sekin Tuusulan puolelta. Kuva 7. Vuoden 2014 lintulaskennoissa tavattujen huomionarvoisten lintulajien reviirit ja todennäköisesti muualla pesineen palokärjen havaintopaikka. Taulukko 1. Virrenkulman selvitysalueen lintulaskennoissa v. 2014 havaitut lajit laskentapäivittäin. Dir = lintudirektiivin liitteen 1 laji ja NT = silmälläpidettävä laji. Laji 24.4. 19.5. 16.6. pyy (dir) sepelkyyhky palokärki (dir) käpytikka metsäkirvinen pajulintu sirittäjä (NT) kirjosieppo punarinta mustarastas laulurastas räkättirastas punakylkirastas Laji 24.4. 19.5. 16.6. harmaasieppo puukiipijä sinitiainen talitiainen töyhtötiainen hömötiainen hippiäinen varis peippo punatulkku vihervarpunen viherpeippo 11

7 LEPAKOT Kesällä 2014 tehdyssä Keravan lepakkoselvityksessä Virrenkulman alueella havaittiin viiksisiippoja ja pohjanlepakoita. Lepakoita havaittiin erityisesti poluilla ja ulkoilureiteillä, jotka toimivat lepakoiden ruokailupaikkoina ja myös siirtymäreitteinä alueilta toisille. Pohjanlepakko on keskikokoinen lepakkolaji, jolle ominaisia elinympäristöjä ovat erilaiset metsäiset tai puustoiset kulttuurimaisemat myös kaupungeissa. Laji välttelee laajoja puuttomia alueita. Pohjanlepakot saalistavat tyypillisesti yli viiden metrin tai jopa 20 metrin korkeudella maan pinnasta, usein puunlatvojen tasalla. Suosittuja saalistuspaikkoja ovat pienet metsäaukeat ja puuston reunustamat rauhalliset tiekäytävät. Suomessa pohjanlepakkoa on tavattu pohjoisinta Lappia myöten ja se onkin yleisin ja runsain lepakkolajimme. Selvitysalueella havaittiin 5.6. 2 pohjanlepakkoa, 9.7. samoin kaksi ja 1.8. 3 pohjanlepakkoa. Heti alueen länsipuolella pohjanlepakoita havaittiin enemmänkin. Lepakot käyttivät siirtymäreittinään Virrenkulman selvitysalueen luoteisosasta lounaaseen suuntautuvaa ulkoilureittiä. Viiksi- ja isoviiksisiippaa ei voida varmuudella erottaa toisistaan pelkän maastohavainnon perusteella. Molemmat ovat pienikokoisia, tyypillisesti metsissä tai niiden reunoilla ja pienillä aukioilla saalistavia lajeja. Viiksisiippa suosii ilmeisesti isoviiksisiippaa enemmän kulttuuriympäristöjen metsiköitä. Loppukesällä viiksisiipat siirtyvät usein metsistä saalistamaan avoimemmille alueille, kuten rannoille tai pihoille. Isoviiksisiippa on lähisukulaistaan selvemmin metsälaji ja sitä voi tavata jopa mäntykankailla. Suomessa molempia lajeja tavataan maan etelä- ja keskiosissa ja ne ovat melko yleisiä. Viiksisiippa havaittiin Virrenkulman suunnittelualueella 5.6. ja 1.8. Alueen koilliskulmassa (osa-alue 1) ollut passiiviseurantalaite rekisteröi myös viiksisiipan. Heti selvitysalueen länsipuolella tehtiin myös kaksi viiksisiippahavaintoa. 7.1 Lepakoille tärkeät alueet Havaintojen perusteella suurin osa Virrenkulma III:n asemakaava-alueesta rajattiin II arvoluokan lepakkokohteeksi (kuva 7). Selvityksessä ei todettu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Virrenkulmasta lounaaseen kunnanrajan suuntaisesti lähtevä ulkoilureitti on tärkeä lepakoiden siirtymäreitti, mutta se jää lähes kokonaan selvitysalueen ulkopuolelle. Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999. Sopimus velvoittaa huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATSsopimuksen mukaan luokan II alueiden arvo lepakoille on huomioitava maankäytössä. 12

Kuva 8. II arvoluokan lepakkoalue (vihreä rajaus) sekä huomionarvoisten kasvien löytöpaikat Viirrenkulma III:n alueella. 8 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJIT Virrenkulman III:n asemakaava-alue on tavanomaista metsämaastoa, jonka puustoa on joitakin vuosia sitten harvennettu ja nuorennettu. Alueen suot on ojitettu ja niistä on aikoinaan nostettu turvetta. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulain tai vesilain suojaamia kohteita eikä uhanalaiseksi arvioituja luontotyyppejä. Kuusimäen kallioinen pohjoisrinne on metsälain mukainen erityisen arvokas elinympäristö, mutta se on runsaan ulkoilukäytön kuluttama ja kasvistoltaan tavanomainen. Aluetta ei ole syytä rajata arvokkaaksi luontokohteeksi. Yleiskaavaan 2020 luontokohteena rajattu Virrenkulman niittyalue sijoittuu Kuusimäen itäpuolelle. Alue on metsittynyt ja sen kaakkoisosa on jäänyt pallokentän alle. Alkuperäistä niitty-ympäristöä ei ole jäljellä. Aluetta ei voida pitää arvokkaana luontokohteena. Selvitysalueella ei todettu uhanalaisia eläin- tai kasvilajeja. Alueen koilliskulmassa Pihkaniityntien pientareella (kuva 7) kasvaa pieni esiintymä silmälläpidettävää (NT; ks. Rassi ym. 2010) ketoneilikkaa. Silmälläpidettävistä linnuista tavattiin sirittäjä, joista pesi kuusi paria eri puolilla aluetta (ks. luku 6). Pihkaniityn asuinalueen puoleisella metsäalueella kasvaa luonnonsuojelulailla rauhoitettua valkolehdokkia, joita kesäkuussa oli kukassa toistakymmentä yksilöä. Alueen lounaisosassa ulkoilureitin lähellä (kuva 8) kasvaa nuori, hakkuista toipuva metsälehmus. 13

9 SUOSITUKSET Kuusimäki ja siitä lounaaseen jatkuva metsäinen korpialue on Keravan pohjoisosien ainoa II arvoluokan lepakkoalue (kuva 8). Alueen säilyminen lepakoille suotuisana edellyttää, että ainakin sen ydinosat ja yhteys lounaaseen säilytetään nykytilassaan. Aluetta voidaan käyttää ulkoiluun ja sinne on mahdollista perustaa uusia ulkoilureittejä lepakoiden elinolojen heikkenemättä. Uusia reittejä ei kuitenkaan tulisi valaista, jotta alue säilyisi suotuisana valaisemattomia metsäalueita suosiville viiksisiipoille. Valkolehdokin kasvupaikat olisi hyvä huomioida alueen suunnittelussa esimerkiksi jättämällä osa-alueen 1 länsireuna virkistyskäyttöön. Virrenkulman niittyalue on syytä poistaa valmisteilla olevan uuden yleiskaavan luontokohteista. 10 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Koskimies, P. & Väisänen, R. A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss. 58 70. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. 14