HEINOLAN SINITAIPALEEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS 2008

Transkriptio

1 HEINOLAN SINITAIPALEEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS 2008 Marko Vauhkonen & Nina Hagner-Wahlsten

2 HEINOLAN SINITAIPALEEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS 2008 SISÄLLYS 1 JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET LIITO-ORAVA LEPAKOT VIITASAMMAKKO PESIMÄLINNUSTO MUUT HAVAINNOT SUOSITUKSET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS...12 Kansi: Liito-oravan elinympäristöä Sinitaipaleen asemakaava-alueella. Valokuva Marko Vauhkonen. 2

3 1 JOHDANTO Heinolan kaupunki laatii asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Sinilähteen kaupunginosassa sijaitsevalle Sinitaipaleen alueelle. Tämän Ruotsalaisen Nyynäistenlahden rannalla sijaitsevan asemakaava-alueen pinta-ala on noin 43 hehtaaria. Asemakaavaa varten tehtiin vuonna 2005 luonto- ja maisemaselvitys, jota täydennettiin liito-oravan osalta vuonna 2007 (Suunnittelukeskus Oy 2007). Heinolan kaupunki tilasi alustavasti suunniteltujen rakentamisalueiden osalta luontoselvityksen täydennyksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työhön sisältyi liito-oravan, lepakoiden ja viitasammakon esiintymisen selvittäminen sekä pesimälinnustoselvitys. Työn on tehnyt kevään ja kesän 2008 aikana FM Marko Vauhkonen. Lepakoiden osalta alikonsulttina toimi Tmi BatHouse, jossa selvityksen suunnittelusta, aineiston käsittelystä ja raportoinnista vastasi FM Nina Hagner-Wahlsten. Lepakkoselvityksen maastotyöt tekivät Marko Vauhkonen ja fil. yo Rasmus Karlsson. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Täydennysselvitykset tehtiin Sinitaipaleen asemakaavan alustavasti suunnitelluilla rakentamisalueilla, jotka on rajattu kuvan 1 karttaan. Selvitysalueiden yhteispinta-ala on noin 32 hehtaaria. Havaintoja tehtiin myös selvitysalueiden ulkopuolelta liikuttaessa alueelta toiselle. Työtä tehtäessä oli käytettävissä alueen ilmakuva, metsätaloudelliset kuviotiedot sekä Suunnittelukeskuksen (2007) raportti. Liito-orava Liito-oravaselvityksen maastotyöt tehtiin 6. ja Sierlan ym. (2004) julkaisun ohjeiden mukaisesti. Liito-oravan jätöksiä (kuva 3, alaluku 3.1) etsittiin kolopuiden, kookkaiden haapojen, leppien ja koivujen sekä suurten kuusien tyviltä. Inventointi keskitettiin varttuneisiin kuusi-, lehti- ja sekapuustoisiin metsiköihin, jotka ovat puuston rakenteen perusteella liito-oravalle sopivimpia esiintymisalueita. Mäntyvaltaiset ja nuoret metsiköt inventoitiin yleispiirteisesti. Selvitysalueilta etsittiin erikseen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi sopivia kohteita (kolopuut ja risupesät). Lepakot Lepakot ovat aktiivisia toukokuusta syys lokakuuhun. Ne käyttävät mm. ruokailuun eri alueita kesän eri vaiheissa, minkä vuoksi lepakkokartoitus tulee toistaa eri ajankohtina. Selvitysalueet inventoitiin sääoloiltaan sopivina tyyninä poutaöinä , ja Maastotöiden tavoitteena oli paikallistaa lepakoille tärkeät kevät- ja lisääntymiskauden saalistusalueet sekä niille johtavat mahdolliset kulkureitit. Liito-oravaselvityksen yhteydessä todetut lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sopivat kolopuut tarkastettiin illalla. 3

4 Kuva 1. Selvitysalueiden (alustavasti suunnitellut asemakaavan rakentamisalueet) sijainti ja rajaukset. Mittakaava 1: Jalkaisin kuljettavat kartoitusreitit suunniteltiin etukäteen ja niihin tutustuttiin maastossa illalla ennen kuin varsinainen kartoitus alkoi noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Reittejä suunniteltaessa hyödynnettiin alueen polkuja, joiden käyttäminen helpotti suunnistamista ja vähensi liikkumisesta aiheutuvia häiriöääniä. Kartoituksessa reittiä pitkin käveltiin rauhallisesti ja lepakoita kuunneltiin kannettavan ultraääni-ilmaisimen eli lepakkodetektorin (Pettersson D240x) avulla. Laitteella voidaan havaita lepakoiden päästämät korkeataajuiset kaikuluotausäänet. Hyvältä vaikuttavilla saalistusalueilla pysähdeltiin ja lepakoita havainnoitiin tarkemmin. Kartoitukseen käytettiin jokaisena yönä aikaa 4 5 tuntia. Lepakoiden ääniä nauhoitettiin digitaalisella tallentimella käyttäen detektorin heterodyne- ja aikalaajennustoimintoja. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto sekä AnaLook). Heinä- ja elokuun kartoi- 4

5 tuskerroilla käytettiin myös maastoon jätettävää automaattisesti rekisteröivää detektoria (AnaBat SD1 CF). Lepakoita ei aina pysty määrittämään lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään tässä raportissa lajiparina nimellä viiksisiipat. Siippalajit (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) ovat myös tietyissä olosuhteissa mahdottomia erottaa toisistaan. Tällöin havainto on merkitty siipaksi. Viitasammakko Viitasammakon esiintyminen selvitettiin ja Ranta-alueet kierrettiin kävellen läpi sopivina lämpiminä ja tyyninä iltoina. Pulputtavaa soidinääntä pitäviä koiraita kuunneltiin viitasammakolle sopivissa elinympäristöissä ja havaintopaikat merkittiin kartalle. Pesimälinnusto Huomionarvoisia lintulajeja (erityisesti suojeltavat, uhanalaiset, silmälläpidettävät, alueellisesti uhanalaiset ja lintudirektiivin liitteen I lajit) havainnoitiin jatkuvasti muiden selvitysten maastokäyntien yhteydessä. Erillisillä maastokäynneillä ja selvitysalue käveltiin läpi varhain aamulla niin, ettei mikään alue jäänyt sataa metriä kauemmaksi kulkulinjasta. Lintuja havainnoitiin jatkuvasti ja huomionarvoisten lajien havaintopaikat merkittiin kartalle. Kaikissa maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx), jolla mm. havaintopaikat voitiin paikantaa riittävällä tarkkuudella. Tiheä puusto heikensi ajoittain paikannusten tarkkuutta. 5

6 3 TULOKSET 3.1 LIITO-ORAVA Selvitysalueelta löydettiin yksi kuusessa oleva risupesä ja kolme kolohaapaa, joiden tyvillä oli liito-oravan papanoita. Nämä kohteet (kuva 2) ovat lähiympäristöineen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-oravan papanoita (kuva 3) löydettiin myös kolmen muun haavan tyveltä. Näissä puissa ei havaittu koloja, joten ne ovat todennäköisesti lajin käyttämiä ruokailupuita. Lisäksi alueelta löydettiin kaksitoista haapaa ja kaksi koivua, joissa on tikan kovertama kolo sekä viisi kuusessa olevaa risupesää (kuva 4). Nämä kohteet sopivat liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi, vaikka merkkejä lajin esiintymisestä näissä puissa ei vuonna 2008 havaittukaan. Liito-oravien käyttämät puut voivat vaihdella vuodesta toiseen ja mahdollisesti myös saman vuoden eri aikoina. Kuva 2. Todetut liito-oravan käyttämät kolopuut ja risupesät (4 kpl) on merkitty punaisilla tähdillä. Nämä kohteet lähiympäristöineen ovat lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Sinisillä tähdillä on merkitty kolme muuta haapaa, joiden tyviltä löydettiin liito-oravan papanoita. Vihreillä tähdillä on merkitty kolopuut, jotka sopivat liito-oravalle ja lepakoille. Keltaisilla tähdillä on merkitty risupesät, jotka sopivat liito-oravalle. Mittakaava 1:

7 Kuva 3. Liito-oravan esiintyminen voidaan todeta puiden tyviltä löytyvien papanoiden perusteella. Valokuva Marko Vauhkonen. Kuva 4. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat tavallisesti kolopuita tai oravan rakentamia risupesiä. Valokuva Marko Vauhkonen. 7

8 3.2 LEPAKOT Sinitaipaleen alueella esiintyi selvityksen perusteella kolme lepakkolajia (viiksisiippalajit laskettu yhdeksi lajiksi; ks. luku 2): pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksisiipat. Lepakoiden havaintopaikat on merkitty kuvaan 5. Pohjanlepakkoa tavattiin lähinnä selvitysalueiden reunoilla olevilla aukeammilla paikoilla sekä ranta-alueilla. Vesisiipasta tehtiin havaintoja vain rannoilla. Viiksisiippoja esiintyi puustoltaan harvoissa metsiköissä sekä metsiköiden aukkopaikoissa. Kuvaan 2 merkityt kolopuut ovat lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sopivia kohteita. Niissä ei kuitenkaan havaittu merkkejä lepakoiden esiintymisestä heinäkuun maastokäynnillä. Asemakaava-alueen itäpuolella on rakennettua aluetta, jossa sijaitsevat vanhemmat rakennukset ovat todennäköisempiä lepakoiden päiväpiilo- ja lisääntymispaikkoja. Pääosa Sinitaipaleen alueen lepakkohavainnoista tehtiin heinä- ja elokuun maastokäynneillä. Osa havainnoista koski ohilentäviä yksilöitä. Alueelta ei erottunut lepakoiden kannalta erityisen tärkeitä saalistusalueita. Saalistavia lepakoita havaittiin harvakseltaan eri puolilla asemakaava-aluetta harvapuustoisilla paikoilla (rannat, polut, harvennushakatut metsiköt). Sinitaipaleen alueen metsät ovat monin paikoin niin tiheäpuustoisia, että lepakoiden tarvitsemaa ilmatilaa on vain vähän. Kuva 5. Sinitaipaleen alueen lepakkohavainnot kesällä Ilmakuva Centroid Sito Oy. 8

9 3.3 VIITASAMMAKKO Soidintavia viitasammakkokoiraita todettiin kolmessa paikassa: kahdessa Kylmäojan lounaispuolisessa pikkulahdessa sekä Perosenpohjan pohjukassa (kuva 6). Nämä lahdet ovat viitasammakolle tyypillisiä kutupaikkoja, joten ne on tulkittava lajin lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi. Viitasammakkoa saattaa esiintyä muuallakin alueen rannoilla. Esimerkiksi Sääksenkynnen alueella on lajille sopivaa elinympäristöä, joka ei kuulunut vuoden 2008 selvitysalueisiin. Kuva 6. Viitasammakon todetut lisääntymis- ja levähdyspaikat (punaiset rajaukset) sekä turrisammalen (ks. alaluku 3.5) havaintopaikat (vihreät pallot). Mittakaava 1:

10 3.4 PESIMÄLINNUSTO Selvitysalueella ei tavattu erityisesti suojeltavia lintulajeja. Uhanalaisia, silmälläpidettäviä, alueellisesti uhanalaisia ja lintudirektiivin liitteen I lajeja tavattiin yhteensä kahdeksan. Lajit on koottu taulukkoon 1 ja niiden reviirien sijainti on merkitty kuvaan 7. Sijainnit perustuvat reviirikäyttäytymistä ilmentäneiden lintuyksilöiden havaintopaikkoihin. Todellisuudessa lintujen reviirit ovat suurempia kuin kartan symbolit. Varpuspöllön osalta on merkitty havaintopaikka, jossa lajista tehtiin näköhavainto yhdellä maastokäynnillä. Varpuspöllön pesimäpaikka ei ole tiedossa ja se saattaa sijaita kaukanakin ko. havaintopaikasta. Kuvasta 7 puuttuu käki, josta tehtiin vain yksi tarkemmin paikantamaton äänihavainto. Käen tulkittiin pesivän alueen ulkopuolella. Kuva 7. Huomionarvoisten lintulajien reviirien tai havaintopaikkojen (varpuspöllö) sijainti vuonna Punainen = pikkutikka, keltainen = pyy, vihreä = harmaapäätikka, sininen = tiltaltti, harmaa = varpuspöllö, violetti = pikkusieppo ja ruskea = taivaanvuohi. Mittakaava 1:

11 Taulukko 1. Sinitaipaleen alueella vuonna 2008 tavatut huomionarvoiset lintulajit. Uh.al. = luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi säädetty laji, VU = vaarantuneeksi luokiteltu, NT = silmälläpidettäväksi luokiteltu ja RT = alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltu laji, Direkt. = EY:n lintudirektiivin liitteen I laji ja Rev. = lajin arvioitu reviirimäärä alueella. Laji Tieteellinen nimi Uh.al. VU NT RT Direkt. Rev. harmaapäätikka Picus canus x x x 1 käki Cuculus canorus x x 0 pikkusieppo Ficedula parva x x 1 pikkutikka Dendrocopos minor x x 2 pyy Bonasa bonasia x 3 taivaanvuohi Gallinago gallinago x 1 tiltaltti Phylloscopus collybita x 2 varpuspöllö Glaucidium passerinum x MUUT HAVAINNOT Maastotöiden yhteydessä löydettiin turrisammalta (Oxystegus tenuirostris) kahdesta kuvaan 6 (ks. alaluku 3.3) merkitystä paikasta. Laji on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT; Rassi ym. 2001) ja uhanalaisuustarkastelun vyöhykkeellä 2a alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi (RT; Ulvinen ym. 2002). Turrisammal kasvaa mm. lehdoissa, rannoilla ja purovarsissa. Laji esiintyy todennäköisesti muuallakin kaava-alueella, sillä turrisammalelle sopivia kasvupaikkoja on monin paikoin. 4 SUOSITUKSET Liito-oravan, lepakoiden ja viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskee luonnonsuojelulain 49 :n hävittämis- ja heikentämiskielto. Kuvaan 2 on merkitty vuonna 2008 todetut liito-oravan käyttämät kolopuut ja risupesät, joiden kohdalle tai välittömään läheisyyteen ei tule osoittaa rakentamista tai muuta luonnonoloja muuttavaa maankäyttöä. Kuvaan 2 on merkitty myös muut liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sopivat kolopuut ja risupesät. Jos näille alueille osoitetaan rakentamista tai muuta luonnonoloja muuttavaa maankäyttöä, tulee liito-oravan esiintyminen tarkistaa ennen alueella tehtäviä toimenpiteitä, sillä liito-oravan käyttämät lisääntymis- ja levähdyspaikat saattavat vaihdella vuodesta toiseen. Maastoinventointi on tehtävä sopivaan aikaan keväällä. Kaavassa tulee huolehtia myös siitä, että alueella säilyy liito-oravan kannalta riittävästi ruokailupuita sekä puustoiset kulkuyhteydet ympäröiville alueille (vrt. Ympäristöministeriö 2005). Lepakoiden esiintymisalueet voidaan jakaa niiden merkityksen perusteella kolmeen luokkaan: I lisääntymis- ja levähdyspaikat, II tärkeät ruokailualueet tai siirtymäreitit ja III muut lepakoiden käyttämät alueet. Kaikki kuvaan 5 merkityt lepakoiden havaintopaikat arvioitiin luokkaan III kuuluviksi alueiksi (muut ruokailualueet ja siirtymäreitit). Näistä alueista voidaan mahdollisuuksien mukaan jättää rakentamisen ulkopuolelle ne, joissa on tehty useita lepakkohavaintoja. Lepakoiden vuoksi asemakaava-alueen rannoilla tulisi säilyttää tuu- 11

12 lilta suojaava ja ranta-aluetta pimentävä puustoinen vyöhyke. Ranta-alue toimii lepakoiden saalistusalueena ja siirtymäreittinä. Kuvaan 6 merkityille viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikoille ei tule osoittaa luonnonoloja muuttavaa maankäyttöä (esim. uimarannat, venevalkamat). Suuri osa kuvaan 7 merkityistä huomionarvoisten lintulajien reviireistä sijoittuu alustavasti suunnitelluille asemakaavan rakentamisalueille (vrt. kuva 1, luku 2). Useimmat alueen huomionarvoisista metsälinnuista tulevat häviämään alueelta rakentamisen myötä, sillä niille sopivia elinympäristöjä ei säily riittävästi rakentamisalueiden ulkopuolella. Kuvaan 1 rajatuista rakentamisalueista voi linnustollisesti arvokkaimpana pitää Perosenpohjan koillispuolista aluetta, jonka itäosa tulisi jättää rakentamatta. Tällä alueella on pääasiassa koivua ja haapaa kasvavaa lehtimetsää, jolla on suuri merkitys uhanalaisten tikkojen kannalta. Samalla alueella on myös liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Suunnittelukeskus Oy 2007: Sinitaipaleen asemakaava-alueen luonto- ja maisemaselvitys. Liito-oravaselvitys s. + 2 liitettä. Ulvinen, T., Syrjänen, K. & Anttila, S. 2002: Suomen sammalet levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristö 560: Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. 16 s. + liitteet. 12