Neuropsykologiset häiriöt ja kehityspsykologinen ymmärrys Tuija Aro PsT, neuropsykologian erikoispsykologi, psykoterapeutti Jyväskylän yliopisto ja Attentio Oy Kehittyvät aivot - tulevaisuuden toivot 16.3.2016 klo 14.00-17.15, Mattilanniemi, MaA-rakennus, sali 102
Mitä on neuropsykologia? Psykologian erikoisala, joka tutkii aivojen ja käyttäytymisen välistä suhdetta. Antaa tietoa kehityksestä, muutoksista ja poikkeavuuksista aivotoiminnassa ja näiden yhteyksistä toimintaan, käyttäytymiseen, suoriutumiseen.
Neuropsykologisia kehityksellisiä häiriöitä Visuaaliset vaikeudet Ei-kielellinen oppimisvaikeus Aspergerin oireyhtymä Neurologiset sairaudet Erilaiset oppimisvaikeudet Toiminnanohjauksen vaikeudet ADHD Motoriset vaikeudet Kielelliset vaikeudet
Usein oireilu päälekkäistä Esimerkki: ADHD ja psykiatrinen oireilu Biederman & Faraone, 1996 Suomalainen aineisto (Hurtig, Taanila & Ebeling, 2005): Nuoruusikäisistä tarkkaavuushäiriöisistä käytöshäiriötä esiintyi 36 prosentilla.
Miksi oppimisvaikeudet eivät ole vain oppimisen ongelmia? Kielellinen vaikeus Lukivaikeus vaikeus Kielteisiä kokemuksia koulusta ja oppimisesta Koulun laiminlyöntiä, mielenkiinnon suuntautuminen muuhun Puutteita sosiaalisissa taidoissa Yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta Mielialan laskua, ahdistuneisuutta, käyttäytymisen ongelmia Opinnoista syrjäytymistä
Mitä tekee neuropsykologi? Psykologi ei tutki aivoja vaan kognitiivisia toimintoja ja osatoimintoja testeillä, keskustelemalla, kyselyillä ja havainnoimalla ja testeillä auttaa mm. ymmärtämään vaikeuden luonnetta, toimimaan vaikeuden kanssa ja lievittämään vaikeuden aiheuttamaa haittaa, sopeutumaan.
Neuropsykologilla käytössä useita teorioita ja testejä
ja hienoja malleja toiminnoista ja osatoiminnoista A traditional box-and-arrow model of processes involved in recognizing and repeating spoken words Bishop ym., 2013
Mutta: mitä tiedämme lapsen kokemuksesta? TEORIA LAPSI Metakognitio Tietääkö tehtävästä? Motivaatio Strategiat Arvostaako asiaa? Tietääkö, miten toimia? Aiemmat kokemukset, odotukset, muistot, tunteet, käsitys itsestä, tilanne
Lapselle vaikeus ei ole testiprofiili tai poikkeava suoritus Mä olen niiiin tyhmä Isi ja äiti ovat pettyneitä
Äiti luulee, että mää en oikeen pysty keskittymää, mutta kyllä mä pystyn. - poika 3.lk Sais sen lukihäiriön kuutamoon, muutenkin niin typerä! -poika 2.lk
Kehityspsykologiasta apua vaikeuden luonteen ja lapsen kokemuksen ymmärtämiseen? 1. Miten muodostuu minäkäsitys: minä oppijana, kaverina, lapsena, harrastajana? 2. Mikä muovaa lapsen uskoa onnistumiseen? 3. Mitä tunteita oppimiseen liittyy? 4. Miten varhaiset kokemukset vaikuttavat lapsen kognitiiviseen kehitykseen?
1. Minäkäsitys ja käsitys itsestä oppijana Minäkäsitys Tausta Arvot Ulkonäkö Asenteet Ominaisuudet
Minäkäsitys Tausta Arvot Ulkonäkö Asenteet Ominaisuudet Minä harrastajana Minä lukijana Minä koululaisena Minä lapsena Minä piirtäjänä Minä tyttönä/poikana Minä käsitöissä Minä ystävänä Minä laskijana
Minäkäsityksen kehityksen kaksi prosessia: Eheytyminen ja eriytyminen = kyky yhdistää minän eri ominaisuuksia yhdeksi niiden erilaisuudesta ja jopa ristiriitaisuudesta huolimatta. = minäkäsityksen monipuolisuus; arviot itsestä voivat olla erilaisia eri asioissa.
Miten tukea? Eriytynyt ja eheä käsitys itsestä auttaa hyväksymään vaikeuden Vaikka jokin on vaikeaa minulle, osaan paljon muita asioita ja silloinkin kun epäonnistun olen hyvä koululainen Tieto vaikeudesta ja sen luonteesta auttaa asettamaan realistisia odotuksia ja rajaa vaikeuden merkitystä. Lapsella on hyvä olla realistinen käsitys kyvyistään. Tuen ei tule kohdistua vain taidon oppimiseen. Ks. lisää mm. Harter, 2012; Aro ym., 2014
2. Usko omaan onnistumiseen - minäpystyvyys Minäpystyvyys usko omiin taitoihin, usko onnistumiseen Ponnistelu, sitkeys, motivaatio Oppimisessa suoriutuminen
Heikko minäpystyvyys Ennakoin epäonnistuvani Välttelen tehtäviä. Luovutan kohdatessani vaikeuksia. En keksi ratkaisu ongelmiin. En osaa aloittaa tehtäviä itsenäisesti. Aliarvioin kykyni enkä saa taitojani käyttööni. Olen häiriöherkkä. Tarvitsen paljon opettajien tukea. Alisuoriudun. En pidä koulusta. Tehtävät jännitävät ja ahdistavat minua. Hyvä minäpystyvyys Ennakoin onnistuvani Uskallan ottaa haasteita vastaan. Olen luova ja joustava. Arvioin kykyni oikein ja saan taitoni käyttöön. Pystyn ponnistelemaan vaikeissakin tehtävissä Asetan realistisia tavoitteita. Olen itseohjautuva. Pidän oppimisesta ja olen ennemän oppimiskeskeinen kuin suorituskeskeinen.
Usko omaan onnistumiseen - minäpystyvyys Minäpystyvyys usko omiin taitoihin, usko onnistumiseen Onnistumisen Vertaisoppimiskokemukset kokemukset Kannustus Fyysisten ja emot. tilojen tulkinta Oppimisessa suoriutuminen
Hallinnan/ osaamisen kokemukset Mallioppimiskokemukset Verbaaliset kannusteet Kehon tila (fysiologia) Koen paljon epäonnistumisia. Oppiminen on työlästä. Saan Koen onnistumisia. kielteistä palautetta taidoistani ja suorituksistani. Oppiminen on minulle helppoa ja palkitsevaa. Saan hyvää palautetta taidoistani ja suorituksistani. Vertaan itseäni minua parempiin oppilaisiin. En osaa samaistua onnistujiin. Samaistun toisiin oppilaisiin, joiden onnistuminen vahvistaa omaa pystyvyyden kokemustani. En koe saavani kannustusta. Ymmärrän taidot pysyviksi ominaisuuksiksi, joihin en voi vaikuttaa, joten yrittämisen kehuminen ei kannusta Minua kannustetaan. minua. Ymmärrän, että taidot kehittyvät harjoittelun kautta ja ponnistelusta ja yrittämisestä saamani palaute lisää pystyvyyden tunnettani Hätäännyn huomatessani jännittäväni ja alan ennakoida sen häiritsevän suoritustani. Tulkitsen jännityksen hyväksi työvireeksi. Hyvä minäpystyvyys Heikko minäpystyvyys
Miten tukea? Aseta saavutettavissa olevia tavoitteita. Tunnista onnistumiset ja auta lasta huomaamaan ne. Auta huomamaan toisten onnistumiset, ne voivat olla mallina ja kannusteena. Osoita taidon kehittyminen eli anna tarkkaa ja konkreettista palautetta jatkuvasta edistymisestä ja tehdystä työstä. Ohjaa vertaamaan omaan aikaisempaan suoritukseen. Anna lapselle tila tunnistaa ja nimetä omat tunteensa kulloisiakin koulutehtäviä kohtaan. Ks. lisää mm. Bandura, 1997; Pajares, 1996; Bong & Hocevar, 2002; Zimmerman, 1995
3. Tunteet ja oppiminen Ihmisellä herää tunteita liittyen itselle merkityksellisiin tapahtumiin, tilanteisiin ja asioihin. Oppimiseen liittyvät tunteet voivat liittyä oppimistilanteeseen ja tehtävään, omaan suoriutumiseen tai muihin ihmisiin. Eri tunteet vaikuttavat toimintaamme eri tavoin.
Myönteiset tunteet Kielteiset tunteet Yleisesti myönteisiä vaikutuksia suoriutumiseen Esim. myönteisiä muistoja, usko omiin kykyihin paranee, luova ajattelu lisääntyy Yleisesti kielteisiä vaikutuksia suoriutumiseen Esim. huomio omaan tunnetilaan tehtävän sijaan, jäykkyys ja analyyttisyys lisääntyvät
Tunteet ja oppiminen Myönteiset tunteet kuten ylpeys, ilo ja toivo lisäävät uskoa onnistumiseen ja halua onnistua sekä tunnetta mahdollisuudesta vaikuttaa. Viha => olennaisen tiedon muistaminen heikkenee, ajatuksen karkaavat tehtävän kannalta epäolennaiseen. Häpeä => vaikea ponnistella. Suru => haasteiden vältteleminen. Mutta asia ei ole ihan näin yksikertainen...
tunteilla on erilaisia vaikutuksia Myönteiset tunteet Kielteiset tunteet Aktivoivat Passivoivat Aktivoivat Passivoivat nautinto rentoutus viha tylsistyminen ilo tyytyväisyys turhautuminen suru toivo helpotus ahdistus pettymys ylpeys häpeä toivottomuus kiitollisuus
ja tehtävät ovat erilaisia Kielteinen tunne kuten ahdistus ei vaikuta helpoissa tehtävissä, mutta heikentää suoritusta vaikeissa tehtävissä. Kielteiset tunteet kuten ahdistus ja viha, jopa häpeä vähentävät tarkkaavuutta ja kiinnostusta, mutta voivat lisätä motivaatiota ja panostusta. Myönteiset tunteet kuten rentous ja kielteiset tunteet kuten tylsistyneisyys ja toivottomuus aktiivisuustaso laskee ei ole hyväksi oppimiselle tai yleensä suoriutumiselle.
Ks. lisää mm. Pekrun, 2006; Pekrun ym., 2007; Valiente ym., 2012; Gläser-Zikuda ym., 2013 ja lisäksi vaikuttavat lapsen taidot ja hänen käsityksensä mahdollisuudestaan vaikuttaa sekä asian merkitykset hänelle. Ei ahdistusta
Miten tukea? Lapsen hallinnantunnetta tulee lisätä: tarjoa jäsennystä ja selityksiä, anna ratkaistavissa olevia tehtäviä, tarjoa mahdollisuus saada apua, mutta myös onnistua itsenäisesti. Lasta voi auttaa tunteiden säätelyssä: auta tunnistamaan tunteita, anna tilaa niiden ilmaisemiselle, opeta lasta rentoutumaan, rauhoittumaan. Mm. Pekrun, 2006; Pekrun ym., 2007;
4 Varhaiset kokemukset ja kognitiivinen kehitys Varhainen stressi vaikuttaa kognitiiviseen kehitykseen kielteisesti: koulusuoritus heikko, yksilöllistämisen tarve suuri neurologisia poikkeavuuksia heikkoutta kognitiivisissa testeissä kieli muisti, oppiminen, suunnittelu tarkkaavaisuus/toiminnanohjaus psykomotoriikka mm. de Bellis ym., 2009
Vaikutus riippuu lapsen iästä tapahtumien aikaan eli siitä, mikä aivojen kehityksen vaihe on (perustoiminnot vs. korkeammat kognitiiviset toiminnot). Herkkiä ovat myöhemmin ja pisimpään kypsyvät etuotsalohkon alueet ja assosiaatioalueet, jotka vaikuttavat mm. toiminnanohjauksen taitojen kehitykseen, tarkkaavaisuuteen, motoriseen koordinaatioon ja eri aistialueilta tulleen tiedon yhdistämiseen. Gogtay & Thompson, 2010; Lenroot ym.,2009
Eli varhainen stressi vaikuttaa Korkeisiin, komplekseihin kognitiivisiin ja affektiivisiin toimintoihin, jotka liittyvät aivoalueisiin, joiden kehitys vilkasta syntymän jälkeen. Erityisen herkkä on mantelitumake ja siksi tunteiden säätelykyky kärsii herkästi. Monet vaikeudet, erityisesti tunteisiin liittyvät, näyttäisivät kestävän vuosia, vaikka stressi loppuisi. Nämä altistavat myöhemmille psykopatologioille. Pechtel & Piazzagalli, 2011
MUTTA Hyvä hoiva voi auttaa jossain määrin korjaamaan kognitiivisia vaikutuksia. Stressin vaikutus tunne-elämään voi olla pysyvämpi kuin kognitioissa. Ks. lisää mm. Cohen ym., 2008; Nelson ym., 2007; Tottenheim & Sheridan, 2010
Varhaiset kokemukset ja kognitiivinen kehitys Kasautuvat varhaiset riskit Mitä enemmän riskitekijöitä lapsuudessa on sitä - heikompaa on kognitiivinen suoriutuminen - heikompaa on koulusuoriutuminen - huonompaa on hyvinvointi ja terveys. Evans ym., 2013: ACE Study
Kasautuvien riskien vaikutusmekanismit kognitiiviseen kehitykseen: - kodin ilmapiiri ja turvallisuus sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutus näyttävät vaikuttavan siihen, miten riskien kasautuminen vaikuttaa - riskien ajoittuminen elämän varrelle vaikuttaa eri tavoin eri kognitiivisiin toimintoihin Guinosso ym., 2015
Kasautuvien riskien ajoittumisen vaikutus: Guinosso ym., 2015
Guinosso ym., 2015
Miten tukea? Vanhemmuuden tukeminen ja varhaiskasvatukseen panostaminen ovat ensisijaisia lapsen kognitiivisen kehityksenkin kannalta: - vanhemman responsiivisuus ja sensitiivisyys, - kodin ja ympäristön virikkeisyys ja - turvallisuus.
Kiitos tarkkaavuudestanne!