Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan NATURA-ALUEITA KOSKEVA SELVITYS

Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan NATURA-ALUEITA KOSKEVA SELVITYS Päivämäärä 17.12.2015 Viite 1510020496

ROVANIEMEN JA ITÄ-LAPIN MAAKUNTAKAAVAN NATURA-ALUEITA KOSKEVA SELVITYS Päivämäärä 17.12.2015 Kirjoittajat Kuvaus Tarja Ojala, Tomi Rinne, Sanna Sopanen, Joonas Hokkanen, Kaisa Torri, Jussi Mäkinen, Matti Kautto, Antti Lepola, Annu Tulonen, Petra Ihanamäki, Maija Jylhä-Ollila Kemihaaran altaan, Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen ja Rovajärven harjoitusalueen laajennuksen maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset vaikutukset sekä vaikutukset Natura-alueisiin, yhdyskuntatalouteen ja vesienhoidon ympäristötavoitteisiin Viite 1510020496 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1 1 JOHDANTO 1 OSA I: TAUSTAA 2 2 MAAKUNTAKAAVOITUS 2 2.1 Maakuntakaavoitus ja sen oikeusvaikutukset 2 2.2 Maakuntakaavoitus ja luonnonsuojelulainsäädäntö 2 2.3 Vaikutusten arviointi maakuntakaavoituksessa 2 3 TUTKITTAVIEN MAANKÄYTTÖRATKAISUJEN TARVE 4 3.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 4 3.2 Lappi erityisalueena 4 3.3 Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan tavoitteet 5 3.4 Ilmastonmuutos Lapissa 5 3.5 Tulvasuojelu 6 3.6 Puolustusvoimien harjoitusten tarpeet 6 3.7 Matkailun paikallinen, seutukunnallinen ja maakunnallinen merkitys 7 4 ARVIOITAVAT SUUNNITELMAT JA TUTKITUT VAIHTOEHDOT 8 4.1 Kemijoen tulvatilanne 8 4.2 Kemihaaran allas 8 4.3 Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennus 19 4.4 Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen laajennus 20 OSA II: ARVIOINNIT 23 5 KAAVAN MRL:N MUKAISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI, KEMIHAARAN ALLAS 23 5.1 Arviointityöryhmä 23 5.2 Aineistot 23 5.3 Epävarmuustekijät 23 5.4 Vaikutusalue 24 5.5 Vaikutusten muodostuminen 24 5.6 Ihmisten elinolot ja elinympäristö 24 5.7 Maa- ja kallioperä, pohjavedet 25 5.8 Vesistöt 28 5.9 Kalasto 34 5.10 Ilma ja ilmasto 35 5.11 Suojelualueet 36 5.12 Kasvi- ja eläinlajit sekä luonnon monimuotoisuus 39 5.13 LUonnonvarat 51 5.14 Alue- ja yhdyskuntarakenne, liikenne 54 5.15 YhdyskuntatalouS 56 5.16 Energiatalous 57 5.17 Kaupunkikuva, maisema, kulttuuriperintö ja muinaisjäännökset 59 6 KAAVAN MRL:N MUKAISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI, SALLATUNTURIN MATKAILUPALVELUALUEEN LAAJENNUS 63 6.1 Arviointityöryhmä 63 6.2 Aineistot 63

6.3 Epävarmuustekijät 63 6.4 Vaikutusalue ja vaikutusten muodostuminen 64 6.5 Maa- ja kallioperä, pohjavedet 64 6.6 Vesistöt 65 6.7 Luonnonsuojelualueet 66 6.8 Luonnonvarat 67 6.9 Kasvi- ja eläinlajit sekä luonnon monimuotoisuus 67 6.10 Alue- ja yhdyskuntarakenne, liikenne 68 6.11 Yhdyskuntatalous 70 6.12 Kaupunkikuva, maisema, kulttuuriperintö ja rakennettu ympäristö 70 6.13 Ihmisten elinolot ja elinympäristö 71 7 KAAVAN MRL:N MUKAISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI, ROVAJÄRVEN AMPUMA- JA HARJOITUSALUEEN LAAJENNUS 72 7.1 Arviointityöryhmä 72 7.2 Aineistot 72 7.3 Epävarmuustekijät 72 7.4 Vaikutusalue JA Vaikutusten muodostuminen 72 7.5 Maa- ja kallioperä, pohjavedet 73 7.6 Vesistöt ja kalasto 74 7.7 Luonnonsuojelualueet 75 7.8 Kasvi- ja eläinlajit sekä luonnon monimuotoisuus 77 7.9 Luonnonvarat 79 7.10 Alue- ja yhdyskuntarakenne, liikenne 82 7.11 Kaupunkikuva, maisema, kulttuuriperintö ja rakennettu ympäristö 85 7.12 Ihmisten elinolot ja elinympäristö 85 8 KEMIHAARAN ALTAAN JA SALLATUNTURIN MATKAILUPALVELUALUEEN LAAJENNUKSEN YHDYSKUNTATALOUDELLISET VAIKUTUKSET 87 8.1 Käytettyjen termien selitykset 87 8.2 Menetelmät ja aineisto 87 8.3 Nykytilanne 89 8.4 Tarkasteltavien hankkeiden aiheuttamat muutokset 100 9 VAIKUTUKSET VESIENHOIDON YMPÄRISTÖTAVOITTEISIIN 111 9.1 Aineisto ja menetelmät 111 9.2 Kemijoen vesistöalueen vesienhoidon tila 111 9.3 Kemihaaran altaan vaikutukset tavoitetilan saavuttamiseen 113 10 NATURA-ARVIOINTIEN TIIVISTELMÄT 114 10.1 Kemihaaran altaan natura-arvioinnin tiivistelmä 114 10.2 Rovajärven ampuma-alueen laajennuksen natura-arvioinnin tiivistelmä 115 10.3 Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen Naturaarvioinnin tiivistelmä 116 11 NATURA-ALUEIDEN SUOJELUSTA POIKKEAMINEN 117 11.1 Aineisto ja menetelmät 117 11.2 Natura 2000 -alueiden suojelu maakuntakaavoituksessa 117 11.3 Luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain poikkeamisedellytykset 120 11.4 Yleinen etu luontodirektiivissä 122 11.5 Erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy 123 11.5.1 Yleiset perusteet 123

11.5.2 Komission lausuntokäytäntö 124 11.5.2.1 Lausuntojen tarkoitus 124 11.5.2.2 Trebel ja Trecknitz 125 11.5.2.3 Peenejoki 125 11.5.2.4 Botniabana 125 11.5.2.5 Trupbach-Siegen 126 11.5.2.6 Prosper Haniel 126 11.5.2.7 La Breña 127 11.5.2.8 TVG East 128 11.5.2.9 Baden-Baden 128 11.5.2.10 Granadilla 128 11.5.2.11 Lübeck-Blankensee 129 11.5.2.12 Schleswig-Holstein 129 11.5.2.13 Gyr 130 11.5.2.14 Elbe 130 11.5.2.15 Muut lausunnot 130 11.5.2.16 Johtopäätöksiä lausuntokäytännöstä 130 11.5.3 Korjaavat toimenpiteet 131 11.6 Muu yleinen etu EU:ssa 133 11.6.1 Yleistä 133 11.6.2 Tulvariskit 133 11.6.3 Uusiutuva energia 135 11.6.4 Rahastot 136 11.6.5 Vesipuitedirektiivin tavoitteet 136 11.7 Yleinen etu Suomen lainsäädännössä 137 11.7.1 Lunastuslaki 137 11.7.2 Vesilaki 138 11.7.3 Kaavoitus 139 11.7.4 Muu ympäristöoikeus 139 OSA III: JOHTOPÄÄTÖKSET 140 12 VAIKUTUSARVIOINTIEN PÄÄTELMÄT 140 12.1 POIKKEAMISTARVE JA YLEISTEN ETUJEN HARKINTA 140 12.1.1 Kemihaaran allas 140 12.1.2 Rovajärven ampuma-alueen laajennus 142 12.1.3 Sallatunturit 142 12.2 Vesienhoidon tavoitteet 144 LÄHTEET 145 LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3 Liite 4. Liite 5. Kemihaaran altaan alueelle sijoittuvat kiinteät muinaisjäännökset Lintuatlaksen pesimälajit Kemihaaran allasalueen 10x10 km ruuduissa. Natura-arviointi Kemihaaran allas Natura-arviointi Rovajärven ampuma-alueen laajennus Natura-arviointi Sallatunturien matkailupalvelualueen laajennus

TIIVISTELMÄ Tämä Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan Natura-alueita koskeva selvitys on laadittu kaavaluonnoksen nähtävillä olon jälkeen ennen kaavaehdotuksen nähtäville asettamista. Arvioinnissa on käsitelty kolmen maankäyttöratkaisun, Kemihaaran altaan, Rovajärven ampuma-alueen laajennuksen ja Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen, maankäyttö- ja rakennuslain sekä asetuksen mukaiset merkittävät vaikutukset, Natura-alueisiin kohdistuvat vaikutukset, yhdyskuntataloudelliset vaikutukset sekä vaikutukset vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseen. Arviointi perustuu olemassa olevaan aineistoon ja sitä ovat ohjanneet Lapin liitto, Lapin ELYkeskus ja Metsähallitus. Kemihaaran altaan aluevarauksen taustalla on varautuminen tulviin Kemijärven ja Rovaniemen kaupungeissa. Maakuntakaavassa on esitetty aluevaraus Kemihaaran altaalle (tilavuus noin 800 milj. m 3 ), jolla pystytään arvioiden mukaan torjumaan kerran 250 vuodessa toistuva tulva. Rovajärven aluevarauksen taustalla ovat Puolustusvoimien tarpeet kehittää Suomen merkittävintä ampuma- ja harjoitusaluetta. Sallatunturien matkailupalvelualueen laajennuksen taustalla on Sallan kunnan halu kehittää matkailua kunnan alueella. Kemihaaran altaan merkittävimmät kielteiset vaikutukset kohdistuvat Kemijokeen ja sen sivujokiin veden määrän ja laadun muutoksina, Kemihaaran soiden Natura-alueen direktiiviluontotyyppeihin ja lajeihin, porotalouden harjoittamisen edellytyksiin sekä allasalueen muinaisjäännöksiin ja rakennettuun ympäristöön Kemijokivarressa. Toisaalta myös myönteiset vaikutukset rakennettuun ympäristöön ovat huomattavan suuria, sillä Kemihaaran altaalla voidaan suojata tulvalta arvioiden mukaan noin 1 350 rakennusta Rovaniemen kaupungissa. Paikallisille ihmisille kielteisiä vaikutuksia aiheutuu myös metsästyksen vaikeutumisesta sekä moninaiskäytön estymisestä. Kemihaaran altaan yhdyskuntataloudelliset vaikutukset ovat huomattavan suuret, sillä rakentamisaikana se työllistää noin 2 500 henkilöä ja rakentamisen jälkeisenä ensimmäisenä viisivuotiskautena 30-40 henkilöä. Myös vaikutukset aluetalouteen ovat huomattavat. Kemihaaran altaalla saavutettavat tulvasuojelun kokonaishyödyt nousevat 91,0 miljoonaan euroon. Aluevarauksen vaikutukset vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseen sen sijaan ovat kielteisiä. Kemihaaran altaan vaikutukset Kemihaaran soiden Natura-alueeseen ovat merkittävän kielteisiä ja aluevarauksen toteuttaminen edellyttää poikkeamista luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain säädöksistä. Selvitysten perusteella poikkeamiselle näyttää olevan ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen ja tulvasuojeltavaan ympäristöön liittyvä erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy. Valtioneuvosto voisi siten päättää poikkeamisesta ilman komission lausuntoa. Tulvasuojelu on yksi EU:n prioriteeteista ja siitä on säädetty tulvariskidirektiivillä, jonka tarkoituksena on mm. ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Merkittävä heikentäminen edellyttää korvaavia toimenpiteitä, jotta heikentämisen kohteena olevien direktiiviluontotyyppien ja lajien suojelutaso säilyy nykyisellä tasolla. Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen laajennuksen merkittävän kielteiset vaikutukset kohdistuvat porotalouden harjoittamiseen sekä ihmisten elinoloihin ja mahdollisuuksiin käyttää Rovajärven aluetta moninaiskäyttöön ja virkistäytymiseen. Aluevarauksen vaikutukset Haikara-aapa- Vitsikkoaavan Natura-alueeseen on arvioitu enintään kohtalaisiksi, sillä harjoitustoiminnan aiheuttama lisäys Natura-alueelle leviävässä melussa on enintään 5 db. Vaikutukset ovat useaan lintulajiin vähäisiä ja yhdessä arvioituna kohtalaisia. Arvioinnin johtopäätökseen on vaikuttanut se, että Natura-alue sijaitsee jo nykyisin melualueella. Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen vaikutuksiksi työllisyyteen on rakentamisvaiheessa arvioitu 5 ja toiminnan aikana 22 työpaikkaa. Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat Aatsinki-Onkamon Natura-alueeseen ja siellä erityisesti direktiiviluontotyyppeihin tunturikankaat ja boreaaliset luonnonmetsät. Aluevaraus sijoittuu alueelle, jolla esiintyy huomattavan edustavia vanhan metsän alueita huomionarvoisine kääpä-, jäkälä ja sammallajeineen. Natura-alueeseen kohdistuvat heikentävät vaikutukset on arvioitu merkittäviksi. Merkittävä heikennys edellyttäisi valtioneuvoston poikkeuspäätöksen lisäksi Euroopan komission lausuntoa.

1 1 JOHDANTO Tämän selvityksen tavoitteena on arvioida Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan kolmen maankäyttöratkaisun, Kemihaaran altaan, Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen sekä Sallatunturin matkailupalvelujen alueen laajennuksen vaikutukset ennen kaikkea Natura 2000 suojelualueisiin sekä selvittää, voidaanko ratkaisut tai joku niistä sisällyttää maakuntakaavaan huolimatta siitä, että niillä on tai saattaa olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueiden luontoarvoihin. Lisäksi on arvioitu maankäyttöratkaisujen merkittävät vaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain 9 edellyttämällä tavalla. Tehtäväksi asetettiin: 1) Arvioida Kemihaaran altaan, Sallatunturin matkailupalveluiden alueen laajennuksen ja Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen laajennuksen maankäyttöratkaisujen ja niiden vaihtoehtojen merkittävät vaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 :n edellyttämällä tavalla (riittävät tutkimukset ja selvitykset). 2) Tehdä luonnonsuojelulain 65 66 mukainen Natura-arviointi maankäyttöratkaisujen vaikutuksista läheisten Natura-alueiden luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ja lajeihin (LSL 65 ja 66, 92/43/ETY 6 (4) ja 9 artiklat, 79/409/ETY 9 artikla). 3) Selvittää maankäyttöratkaisujen merkittävyys yleisen edun kannalta (yleinen etu määritellään ongelman kautta, johon maankäytöllä haetaan ratkaisua). 4) Arvioida Kemihaaran altaan osalta lisäksi vaikutukset vesienhoidon ympäristötavoitteisiin. Laaditut Natura-arvioinnit on esitetty tämän raportin liitteinä. Tässä raportissa on keskitytty maankäyttöratkaisujen MRL:n mukaisten vaikutusten arviointiin, yleisen edun selvitykseen sekä Natura-alueiden suojelusta poikkeamisen edellytyksiin. Tämä selvitys on laadittu Rambollissa Lapin Liiton toimeksiannosta. Rambollilla selvityksen laatimiseen osallistuneet henkilöt on jäljempänä esitetty aluekohtaisesti (luvut 5, 6 ja 7). Vaikutusten arviointia ohjasi työryhmä, joka kokoontui arvioinnin laatimisen aikana kolme kertaa (24.6., 28.8. ja 21.10.2015). Työryhmässä oli edustajat Lapin liitosta, Lapin ELY-keskuksesta sekä Metsähallituksesta. Arviointiraporttiluonnosta käsiteltiin myös maakuntakaavan ohjausryhmän kokouksessa 8.10.2015.

2 OSA I: TAUSTAA 2 MAAKUNTAKAAVOITUS 2.1 MAAKUNTAKAAVOITUS JA SEN OIKEUSVAIKUTUKSET Maakuntakaavassa esitetään alueidenkäytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja maakunnan kehittämisen kannalta tarpeelliset alueet. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella, kuin on tarpeen valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta, taikka useamman kuin yhden kunnan alueidenkäytön yhteen sovittamiseksi (MRL 25 ). Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueidenkäytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maakuntakaava ei yksin ole peruste rakentamiseen suuntautuvien lupien myöntämiselle. Ennen nyt käsiteltävien maankäyttöratkaisujen toteuttamista tulee tarvittaessa laatia yksityiskohtaisemmat yleis- ja/tai asemakaavat. Hankkeista tulee laatia hankesuunnitelmat, joiden perusteella toteutetaan tarvittaessa ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen YVAmenettely. YVA-selostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto on liitettävä sen jälkeisiin suunnitelmiin ja lupahakemuksiin. Niissä tulee osoittaa, miten arviointi on suunnitelmassa tai lupahakemuksessa otettu huomioon. Mikäli hankkeesta ei edellytetä YVA-menettelyä, tulee suunnitelman ympäristövaikutukset selvittää tarvittavaa lupaa varten. 2.2 MAAKUNTAKAAVOITUS JA LUONNONSUOJELULAINSÄÄDÄNTÖ Maankäyttö- ja rakennuslain 197 mukaan Kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Lain velvoitteesta huolimatta voidaan maakuntakaavan osalta sen yleispiirteisyydestä johtuen lähteä kuitenkin siitä, että kaavan toteuttamiselle on löydettävissä yksityiskohtaisemman suunnittelun avulla luonnonsuojelulain asettamien reunaehtojen mukainen ratkaisu. Maakuntakaavan hyväksymiselle ei siten yleensä ole näistä luonnonsuojelulain säännöksistä aiheutuvaa estettä. Maakuntakaavaa laadittaessa on luonnonsuojelulain 65 mukaisesti arvioitava, sisältyykö siihen hankkeita tai suunnitelmia, jotka joko yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentävät niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi maakuntakaavan vaikutusalueella sijaitsevat alueet on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Mikäli tällaisia hankkeita tai suunnitelmia todetaan olevan, on maakuntakaavan laadinnassa noudatettava luonnonsuojelulain 65 ja 66 mukaista menettelyä. 2.3 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Ympäristövaikutusten arvioinnista kaavoituksessa säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 9 :ssä. Tätä pykälää muutettiin keväällä 2015 (6.3.2015/204). Sen mukaan: Kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus.

3 Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Vaikutusten arvioinnissa on noudatettava, mitä MRA:n 1 :ssä säädetään: Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 9 :ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset: 1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön; 2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon; 3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin; 4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; 5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön. Maakuntakaavan ympäristövaikutusten arvioinnissa on luotava yleiskuva kaikista asetuksen määrittelemistä vaikutuksista. Sen jälkeen tulee arvioida maankäyttöratkaisujen merkittävät vaikutukset, joihin selvitysten ja arviointien tulee keskittyä.

4 3 TUTKITTAVIEN MAANKÄYTTÖRATKAISUJEN TARVE 3.1 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET Valtioneuvosto päätti valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista vuonna 2000. Päätöstä tarkistettiin 13.11.2008 tavoitteiden sisällön osalta. Maankäyttö- ja rakennuslain 24.2 mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueidenkäytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavoilla on tässä keskeinen rooli. Niiden avulla tavoitteet konkretisoidaan maakunnallisiksi ja seudullisiksi alueidenkäytön ratkaisuiksi, jotka ohjaavat vuorostaan kuntakaavoitusta. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 :ssä on erikseen maakuntakaavan sisältövaatimuksena korostettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista: Maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan yhteen sovitettava maakuntakaava-alueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoituksen kanssa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin: Toimiva aluerakenne Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Helsingin seudun erityiskysymykset Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet 3.2 LAPPI ERITYISALUEENA Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosille on yhteistä harva asutus, ankara ilmasto ja pitkät välimatkat. Muun Euroopan tapaan myös tämän alueen tulevaisuuden haasteita aiheuttavat globalisaatio, energiahuolto, ilmastonmuutos ja väestön ikärakenteen muutokset. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi on luotu NSPA-verkosto (Northern Sparsely Populated Areas), jonka tehtävänä on kasvattaa tietoa alueen erityisluonteesta EU:ssa, vaikuttaa unionissa harjoitettavaan politiikkaan ja luoda alustoja parhaille käytännöille. Suomesta NSPA-alueeseen kuuluvat Lappi, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois- Karjala, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo. Euroopan arktinen alue ja sen raaka-aineet tarjoavat merkittävän mahdollisuuden työllistymiselle ja kasvulle sekä NSPA:n että koko Euroopan alueella. Tämä edellyttää kuitenkin alueelta saatavien raaka-aineiden jalostusasteen kasvua sekä EU:n rahoituskanavien käytön suunnittelua. Arktisen alueen työmarkkinoita tulisi hyödyntää nykyistä paremmin, sillä tulevaisuudessa ammattitaitoisten työntekijöiden kysyntä alueella kasvaa; tämä edellyttää yhteistyötä etenkin Pohjoismaiden ja Venäjän välillä. NSPA-alue kattaa 10 % koko EU:n pinta-alasta ja on tärkeä osa arktista aluetta. Alueen merkittävimpiä haasteita tulevaisuudessa ovat: Tehokkaiden kuljetusyhteyksien luominen Raaka-aineiden jalostusasteen nosto Alueen houkuttelevuus työmarkkinoilla Ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentäminen Yhteyksien ylläpitäminen kolmansien maiden kanssa, esim. Venäjä Vuonna 2014 valmistunut Lappi-sopimus sisältää lakisääteisen strategian, joka ohjaa maakunnan kehittämistä nelivuotiskausittain. Siinä on kuvattu keskeiset edunvalvonnan teemat ja strategiset valinnat, joihin eri toimijat maakunnassa keskittyvät. Sopimus ohjaa myös paikallisella tasolla Euroopan rakennerahastovarojen suuntaamista. Maakuntaohjelman mukaisia toimenpiteitä rahoitetaan mm. kuntien, Tekesin, ELY-keskusten, maakuntaliittojen sekä EU:n (mm. EAKR, ESR, In-

5 terreg, Kolarctic) rahoitusvälineillä. Lapin maakuntaohjelman strategiset valinnat vuosille 2014 2017 ovat: Kilpailukykyä ja työtä avoimessa ja arktisessa Lapissa Rakennemuutokseen vastaaminen tehemä pois Yhteydet ovat kunnossa tulla tänne ja toimia täällä ja täältä Saamelaiskulttuurin strategiset valinnat 3.3 ROVANIEMEN JA ITÄ-LAPIN MAAKUNTAKAAVAN TAVOITTEET Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavassa käsiteltävistä keskeisistä asioista seuraavat liittyvät tässä selvityksessä käsiteltäviin maankäyttöratkaisuihin: 1) Ilmastonmuutoksen huomioiminen tulvariskien hallinnassa 2) Energiantuotanto, erityisesti vesivoima ja vesivoimaan perustuvan säätövoiman lisääminen 3) Matkailun kehittäminen Matkailuelinkeinon paikallinen merkitys korostuu erityisesti syrjäisillä alueilla sijaitsevissa matkailukeskuksissa. Alueiden elinvoimaisuutta voidaan vahvistaa tiiviillä yhteistyöllä Norjan, Ruotsin ja Venäjän Barentsin alueiden sekä koko arktisen alueen kanssa (valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet). Matkailutoiminnot muodostavat omat vyöhykkeensä. Matkailun ja siihen läheisesti liittyvien toimintojen merkitys aluerakenteeseen ja palveluvarustukseen on suurin Tunturi-Lapin, Pohjois-Lapin ja Itä-Lapin alueilla. Itä-Lappia ja Kuusamoa yhdistää maakunnan rajan ylittävänä yhteistyöalueena erityisesti matkailullisesti Koillis-Suomen käytävä. 4) Puolustusvoimien tarpeiden huomioiminen 3.4 ILMASTONMUUTOS LAPISSA Maakuntakaava-alue sijoittuu kahdelle ilmastollisesti erilaiselle alueelle. Etelä-Lapin alueeseen kuuluvat Rovaniemen ja Kemijärven kaupungit sekä Ranuan, Posion ja Sallan kunnat. Keski- Lapin ilmastolliseen alueeseen kuuluvat Pelkosenniemi ja Savukoski. Alueen ilmasto on pääasiassa mantereinen ja vuodenajoista talvi on hallitseva. Ilmastonmuutoksen seurauksena sademäärän ennustetaan kasvavan 10 30 % vuoteen 2080 mennessä. Sadanta lisääntyy kaikkina vuodenaikoina, mutta sademäärän muutos voi olla suurempaa talvisin. Vuosivalunta kasvanee vuoteen 2100 mennessä 0-60 % riippuen sadantaskenaariosta. Pohjois-Suomessa lumen sulaminen aiheuttaa jatkossakin suurimman tulvauhkan. Lähitulevaisuudessa kevättulvat voivat vielä hieman kasvaa Pohjois-Suomessa johtuen lisääntyneestä sadannasta, mutta pitemmällä aikavälillä tulvat pienenevät 10 20 %. Muutokset tulvien ajoittumisessa vaikuttavat esimerkiksi vesivoimatuotantoon ja vesistöjen säännöstelykäytöntöihin. Talvivalunnan kasvu ja kevättulvien väheneminen voi pienentää ohijuoksutustarvetta, mikä voisi lisätä tuotetun energian määrää. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset Lapin ilmastoon ovat ennusteiden mukaan seuraavat: Ilmastonmuutos nostaa keskilämpötilaa Lapissa erityisesti talvisin, lyhentää lumikautta ja aiheuttaa lisää sateita. Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia myös routaan, vesistöjen jäätymiseen ja Perämeren pintaan. Lämpötilan arvioidaan nousevan vuoteen 2100 mennessä noin 3 7 astetta. Muutos tapahtuu pohjoisessa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Arvion mukaan talvet lämpenevät enemmän kuin kesät ja maan pohjoisosassa enemmän kuin eteläosassa. Sadannan on arvioitu kasvavan noin 13 26 %. Arvioiden mukaan muutos vaikuttaa paitsi kokonaissademääriin, myös sadannan jakautumiseen siten, että pitkät kuivat jaksot ja rankkasateet yleistyvät. Hydrologisten prosessien (mm. sadanta, haihdunta) muuttuessa vaikutukset heijastuvat vesistöjen kokonaisvirtaamiin ja virtaamien rytmiikkaan. Syksyn ja talven tulvat lisääntyvät, kun taas kevättulvat vähenevät etenkin Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa kevättulvat aluk-

6 si kasvavat. Myös talven vedenkorkeudet kasvavat, talvitulvat lisääntyvät ja sulajaksojen aiheuttamat hyydetulvariskit kasvavat. 3.5 TULVASUOJELU 3.5.1 Lähtökohdat Laki tulvariskien hallinnasta säädettiin vuonna 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia ja edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Lain mukaan vesistöalueittain tulee määritellä merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) Välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) Pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle tai 5) Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetään tulvariskien hallinnan tavoitteet kullekin merkittävälle tulvariskialueelle sekä toimenpiteet, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan. Toimenpiteitä valittaessa on pyrittävä vähentämään tulvien todennäköisyyttä sekä käyttämään muita kuin tulvasuojelurakenteisiin perustuvia tulvariskien hallinnan keinoja, jos se olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. 3.5.2 Tulvasuojelu suunnittelualueella Rovaniemen ja Kemijärven kaupungit on maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (20.12.2011) nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi tulvariskialueiksi. Alueet sisältyvät Suomen 21 merkittävän tulvariskialueen joukkoon. Tulvariskien vähentämiseksi, tulvien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi sekä tulviin varautumisen parantamiseksi on laadittu tulvariskien hallintasuunnitelma. Tulvariskien hallintasuunnitelma on laadittu Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristövastuualueella Kemijoen vesistöalueen tulvaryhmän ohjauksessa. Suunnitelmassa esitetään alueelle ehdotetut tulvariskien hallinnan tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi perusteluineen sekä viranomaisten toiminnan kuvaus tulvatilanteessa. Suunnitelma perustuu vesistöalueelta tehtyyn tulvariskien alustavaan arviointiin, tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin sekä olemassa olleisiin tulvariskien hallinnan asiakirjoihin. Suunnitelmaehdotus on ollut kuultavana ja asianosaisilla on ollut mahdollisuus esittää mielipiteensä suunnitelmaehdotuksesta. Tulvariskien hallintasuunnitelmat valmistellaan siten, että ne voidaan hyväksyä ja julkaista 22.12.2015. 3.6 PUOLUSTUSVOIMIEN HARJOITUSTEN TARPEET Rovajärven ampuma- ja harjoitusalue on Suomen suurin (noin 1 100 km 2 ) ja tärkein raskaiden aseiden ampuma- ja harjoitusalue. Alue on pääosin Metsähallituksen hallinnoimaa valtion maata, josta Metsähallitus on tehnyt Puolustusvoimien kanssa käyttöoikeussopimuksen. Rovajärven alue on ollut Puolustusvoimien käytössä vuodesta 1949 lähtien. Aluetta on laajennettu merkittävästi kaksi kertaa; Sarriojärven alue liitettiin ampuma- ja harjoitusalueeseen jo alueen perustamisvuonna 1949 ja vuonna 1989 alueeseen liitettiin Köngäsvuoman alue. Vuonna 1969 alue jaettiin käyttötarkoituksen mukaan ampuma- ja suoja-alueeseen ja vuonna 1986 alue määritettiin Puolustusvoimien valtakunnalliseksi pääampuma-alueeksi. Maavoimien esikunta on vuonna 2010 luokitellut Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen kehitettäväksi ampuma- ja harjoitusalueeksi. Tämä merkitsee mm. sitä, että alueen kunnossapitoa (ml. rakennuskanta, johtamisjärjestelmä, huollon tukeutumisjärjestelmä, tiestö, ampumapaikat) kehitetään jatkuvasti.

7 Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen käyttöaste on noin 200 vuorokautta vuodessa. Luku sisältää sekä ampumapäivät että sotaharjoitusvuorokaudet. Käyttöasteessa on ollut vuosittaista vaihtelua, mikä selittyy mm. joukkotuotannossa, harjoitusten määrässä sekä määrärahojen vaihtelussa tapahtuneilla muutoksilla. Maavoimien esikunnan määrittelemän Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen tavoitetilan 2020+ mukaan alueella on mahdollistettava mm. nykyisen ja tulevien asejärjestelmien ammunnat ja kaksipuolisen taistelun harjoittelu taisteluosaston ja operatiivisen yhtymän kehyksessä. Tavoitteen ja toimintaedellytysten turvaamiseksi Puolustusvoimat on esittänyt selvitettäväksi mahdollisuudet laajentaa harjoitusaluetta (tästä tarkemmin luvussa 4.4). 3.7 MATKAILUN PAIKALLINEN, SEUTUKUNNALLINEN JA MAAKUNNALLINEN MERKITYS Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI) keväällä 2013 tekemän ja 12 kuntaa käsittävän selvityksen mukaan Lapin matkailu jätti vuonna 2011 maakuntaan 544 miljoonaa euroa ja työllisti 3 858 henkilötyövuotta. Lapin 12 kunnan välitön matkailutulo oli 15 % kaikkien toimialojen liikevaihdosta ja välitön matkailutyöllisyys 16 % kaikkien toimialojen henkilötyövuosista kyseisissä kunnissa. Maakuntakaava-alueen kunnista tutkimukseen kuuluivat Kemijärvi, Pelkosenniemi, Ranua, Rovaniemi ja Salla. Taulukossa 3-1 on esitetty matkailun talousvaikutukset näissä kunnissa. Taulukko 3-1 Matkailun talousvaikutukset kunnissa, jotka kuuluivat vuonna 2013 tehtyyn selvitykseen. Alue Välitön matkailutulo, Matkailun osuus liikevaihdosta, % Välitön matkailutyöllisyys, htv Matkailun osuus työllisyydestä, % Kemijärvi 15,8 milj. 9,3 98,2 7,7 Pelkosenniemi 10,4 milj. 45,7 76,5 38,4 Ranua 7,1 milj. 8,5 43,6 6,7 Rovaniemi 174,9 milj. 7,8 1 224,8 9,1 Salla 8,1 milj. 15,1 59,7 12,2 Sallan matkailukeskus sijaitsee Venäjän rajan tuntumassa. Pääsesonki on talvikaudella, mutta venäläisten matkailu on tehnyt matkailusta aikaisempaa vilkkaampaa ympäri vuoden. Salla on profiloitunut perhematkailukohteena sekä toisaalta alppilajien kilpailu- ja harjoituspaikkana. Rajanylitykset ovat kaksinkertaistuneet Sallan rajanylityspaikalla viimeisten vuosien aikana. Myös rekisteröidyt yöpymiset ovat kasvaneet viime aikoina; vuosien 2011 ja 2012 välillä kasvu oli noin 2,5 %. Nopeasti kasvava rajanylittäjien määrä merkitsee suurta joukkoa potentiaalisia asiakkaita Sallan matkailuelinkeinolle. Sallassa matkailun välitön kokonaistulo on yli kahdeksan miljoonaa euroa ja alan suora työllistävä vaikutus noin 60 henkilötyövuotta.

8 4 ARVIOITAVAT SUUNNITELMAT JA TUTKITUT VAIHTO- EHDOT 4.1 KEMIJOEN TULVATILANNE Kemijoen vesistöalue on vähäjärvinen ja siitä johtuen vuotuiset vedenkorkeus- ja virtaamavaihtelut ovat suuria. Pahimmat tulvat ovat syntyneet tilanteissa, joissa lumen vesiarvot ovat olleet suuret ja lisäksi kevään tulo on viivästynyt. Lähihistoriassa rakenteille vahinkoja aiheuttaneita tulvia Kemijoella on ilmennyt vuosina 1966, 1973, 1977, 1979, 1981 ja 1993. Vahinkokohteet ovat Taivalkosken ja Ossauskosken välillä Tervolassa, Valajaskosken ja Vanttauskosken välillä sekä Kemijärven ja Kitisen välisellä jokiosalla. Kemijoella suurimmat tulvavahingot kohdistuvat Rovaniemen seudulle, erityisesti Saarenkylän ja Koskenkylän alueille. Pahimmat vahingot syntyvät, kun tulvavesi nousee tason +78.00 yläpuolelle. Mikäli Ounasjoen ja Kemijoen tulvat toteutuisivat samanaikaisesti, vahinkojen suuruudeksi on arvioitu Rovaniemellä vähintään 22 milj.. 4.2 KEMIHAARAN ALLAS Kemijoen tulvaryhmä on määritellyt vesistöalueen tulvariskien hallinnan ensisijaiseksi tavoitteeksi riittävän suuren, tulvavesiä pidättävän tekoaltaan rakentamisen Kemijoen yläjuoksulle. Seuraavassa esitellään maankäyttöratkaisun suunnittelussa esillä olleita vaihtoehtoja, joita on tutkittu Kemijoen monitoimiallas selvityksessä (Kemijoki Oy 2011) ja Kemijoen tulvariskien hallinnan suunnittelun monitavoitearvioinnissa (Lapin ELY-keskus 2014). 4.2.1 Kemihaaran allas ja aiemmin tutkitut vaihtoehdot Lapin liiton hallitus teki 28.6.2010 Kemijoki Oy:lle esityksen, että yhtiö aloittaisi tulvariskien hallintaan liittyvän selvitystyön Kemijoen yläosalla. Selvityksen lähtökohtana oli yhdistää tulvasuojelu ja energiantuotanto. Suunnittelutyön tavoitteena oli löytää sellaisia vaihtoehtoja, joilla voidaan merkittävästi pienentää Rovaniemen kaupungin tulvariskiä (veden korkeuden alenema vähintään 0,75 metriä). Vaihtoehdon tuli toteutustavaltaan olla myös sellainen, että saatava energiahyöty kattaa rakentamiskustannukset, eli hanke on itsessään kannattava, eikä vaadi erillisiä tukitoimia. Toteutuksen tuli huomioida alueen luontoarvot, minimoida asutukselle ja elinkeinotoiminnalle mahdollisesti aiheutuvat haitat ja tukea aluetaloudellista kehitystä mm. luomalla edellytyksiä matkailun ja virkistyskäytön kehittämiselle. Työssä pyrittiin löytämään vaihtoehtoja, jotka toteuttaisivat nämä reunaehdot mahdollisimman hyvin. Tutkittavan alueen pohjoisrajan Kemijoessa määrittelee koskiensuojelulaki. Sen mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa muun muassa Kemijoen ja Tenniöjoen yhtymäkohdan yläpuolisissa vesistöissä Savukosken ja Sallan kunnissa.

9 Kuva 4-1 Ounasjoen erityissuojelulailla ja koskiensuojelulailla rajatut Kemijoen vesistön osat. Kuva 4-2 Koskiensuojelulain alue Kemijoessa.

10 Allasvaihtoehtojen suunnittelualueena oli koko Ylä-Kemijoen vesistöalue. Vaihtoehtojen suunnittelussa lähtökohtana oli tavoitteiden mukaisen tulvasuojelun toteuttaminen Rovaniemellä. Tutkituista vaihtoehdoista muodostettiin neljä hankekokonaisuutta. Niiden vaikutuksia tulvakorkeuksiin mallinnettiin virtausmallilla, joka koostuu jokiuomista mitatuista poikkileikkauksista, joihin vesipinnat on kalibroitu eri virtaamatilanteiden mukaisista todellisista havainnoista. Tulvan toistuvuudeksi valittiin suurin 100 vuodessa tapahtuva tulva (HQ 1/100). Laskelmat suoritettiin nykytilanteella sekä kolmella erisuuruisella (100 milj. m 3, 500 milj. m 3 ja 920 milj. m 3 ) Kemijärven yläpuolelle sijoitetulla altaalla. Hankevaihtoehdot on esitetty kuvassa 4-3 ja allasvaihtoehtojen vaikutus Kemijoen vedenkorkeuteen Rovaniemen Lainaan tarkkailupisteessä kuvassa 4-4. Kuva 4-3 Kemijärven yläpuoliset allasvaihtoehdot ja Kemijärven korotusvaihtoehto 1,0 metrillä. Kuva 4-4 Neljän hankekokonaisuuden vaikutus vedenkorkeuteen Rovaniemen Lainaan tarkkailupisteessä.

11 Ilman tulvasuojelutoimenpiteitä voi Kemijoen pinta Rovaniemellä nousta tasolle +78,30. Maakuntakaavaan valittu vaihtoehto 1a+2c merkitsee sitä, että veden pinta ei nouse yli tason +77,10. Tämän ansiosta tulvavahingoilta välttyisi 1 350 rakennusta, joista asuin- ja liikerakennuksia on noin 650 kpl. Kuva 4-5 Noin 900 milj. m 3 altaalla tulva ei nouse punaisella osoitetulle alueelle. 4.2.1.1 Hankekokonaisuus 1 Hankekokonaisuudesta on laadittu neljä erilaista yhdistelmää: Vaihtoehdon 1a mukaan Kemijoen eteläpuolelle rakennettaisiin maapato 1a, joka liittää Kemijoen Jänkäläisenkosken yläpuolella yhtyen Jänkäläisenrovanmaan kärkeen. Tässä vaihtoehdossa maapadon pituus olisi 10,4 kilometriä ja massat 4,85 milj. m 3. Jokiuomaa jäisi luonnontilaan noin 12 kilometriä Kemijoen ja Kitisen yhtymäkohdasta laskettuna. Kemijoen ylityskohtaan patoon rakennettaisiin pienvoimalaitos, tulvaluukku ja kalatie. Vaihtoehdon 1b mukaan Kemijoen eteläpuolelle rakennettaisiin maapato 1b, joka ylittää Kemijoen heti Vuotosjokisuun alapuolella. Tässä vaihtoehdossa maapadon pituus olisi 11,3 kilometriä ja massojen tilavuus 3,85 milj. m³. Jokiuomaa jäisi luonnontilaan noin 7 kilometrin matkalta Kemijoen ja Kitisen yhtymäkohdasta laskettuna. Kemijoen ylityskohtaan patoon rakennettaisiin pienvoimalaitos, tulvaluukku ja kalatie. Vaihtoehdon 2a mukaan Kokonaavan kaakkoispuolelle rakennettaisiin maapato 2a, joka alkaisi Reikäinharjun kohdalta ja kulkisi Sammakkolammen kaakkoispuolelta jättäen Kairanaavan kuivalle puolelle ja yhtyisi maanpintaan Hirviselän alueella. Pato rakennettaisiin Jauru- ja Koutelojokien yli ja kummankin joenylityksen kohdalle tulisi pumppaamot. Tässä vaihtoehdossa maapadon pituus olisi 8,1 kilometriä ja massojen tilavuus 0,7 milj. m 3. Vaihtoehdon 2c mukaan Kokonaavan kaakkoispuolelle rakennettaisiin maapato 2c, joka rajaisi aluksi Siiamojärven tekojärven ulkopuolelle. Sen jälkeen pato jatkuisi Kenttäselän kaakkoispäästä jättäen Syväjärven altaan ulkopuolelle yhtyen Suumaahan. Suumaasta pato jatkuisi kaakkoon kohti Koutelojokea. Pato rakennettaisiin Jauru- ja Koutelojokien yli ja kummankin joenylityksen kohdalle tulisi pumppaamot. Lisäksi Säynäjokeen Säynäjäjärven luusuan läheisyyteen tulisi pumppaamo. Tässä vaihtoehdossa maapadon pituus olisi 8,9 kilometriä ja massat 0,85 milj. m 3.

12 Yhdistelemällä edellä mainitut patolinjausvaihtoehdot on muodostettu yhdistelmävaihtoehdot 1a+2a, 1b+2a, 1a+2c sekä 1b+2c. Vaihtoehdossa 1a+2a säännöstelytilavuudeksi tulisi 848 milj. m 3 ja altaan pinta-alaksi 167 km 2. Altaan alle jäävän Natura-alueen pinta-ala on 6 415 hehtaaria. Vaihtoehdossa 1b+2a säännöstelytilavuudeksi tulisi 929 milj. m 3 ja altaan pinta-alaksi 179 km². Altaan alle jäävän Natura-alueen pinta-ala olisi 6 924 hehtaaria. Vaihtoehdossa 1a+2c säännöstelytilavuudeksi tulisi 794 milj. m 3 ja altaan pinta-alaksi 155 km 2. Altaan alle jäävän Natura-alueen pinta-ala olisi 5 155 hehtaaria. Vaihtoehdossa 1b+2c säännöstelytilavuudeksi tulisi 876 milj. m 3 ja altaan pinta-alaksi 168 km². Altaan alle jäävän Natura-alueen pinta-ala olisi 5 662 hehtaaria. Kuva 4-6 Hankekokonaisuus 1:n tekniset ominaisuudet. 4.2.1.2 Hankekokonaisuus 2 Kokonaisuuteen kuuluu Värriön allas ja Siikarinkosken sekä Savukosken altaat. Hanke sijoittuu koskiensuojelulailla suojeltuun jokiosuuteen, joten vaihtoehdon rakentaminen ei ole mahdollista ilman lain muutosta. Siksi tätä hankekokonaisuutta ei pidetä maakuntakaavan maankäyttöratkaisun Kemihaaran allas vaihtoehtona. 4.2.1.3 Hankekokonaisuus 3 Kokonaisuus sijoittuu Tenniöjokihaaran suuntaan. Siihen kuuluvat Siekakönkään allas sekä Saija 1 ja Saija 2 altaat. Hanke sijoittuu koskiensuojelulailla suojeltuun jokiosuuteen, joten vaihtoehdon rakentaminen ei ole mahdollista ilman lain muutosta. Siksi tätä hankekokonaisuutta ei pidetä maakuntakaavan maankäyttöratkaisun Kemihaaran allas vaihtoehtona. 4.2.1.4 Hankekokonaisuus 4 Kokonaisuuteen kuuluu Kemijärven ylävesipinnan nosto yhdellä metrillä ja siihen kuuluisi myös Joutsijärven allas. Hankekokonaisuus tuo yhteensä säännöstelytilavuutta 510 milj. m 3.

13 Kuva 4-7 Kemijärven ylävesipinnan korotus. Altaiden alle jääviä asuinrakennuksia on eniten hankekokonaisuuksien 3 ja 4 toteuttamisessa yhdessä, noin 90 kpl. Toiseksi eniten, noin 74 kpl, niitä jää altaan alle hankekokonaisuudessa 4, eli Kemijärven korotusvaihtoehdossa yhdistettynä Joutsijärven uuteen altaaseen, missä edellä mainittujen asuinrakennusten lisäksi on paljon muita rakennuksia. Vähiten altaiden alle jääviä asuinrakennuksia on hankekokonaisuuksissa 1 ja 3. Kemijoki Oy omistaa yhtä lukuun ottamatta kaikki asuinrakennukset Kemihaaran allasalueella. Nämä rakennukset ovat vuokrakäytössä.

14 4.2.1.5 Altaan vaihtoehtojen vertailu Monitoimiallasraportissa tehtiin esitettyjen vaihtoehtojen vertailu. Sen mukaan: Tulvasuojelun kannalta hyviä vaihtoehtoja ovat hankekokonaisuuksien 3 ja 4 toteuttaminen yhdessä tai Kemihaaran allasvaihtoehto 1b + 2a, joiden säännöstelytilavuudet ovat yli 900 milj. m 3. Hankekokonaisuuksien 2 ja 3 toteuttaminen edellyttää koskiensuojelulain muuttamista. Tämän vuoksi ne eivät voi olla maakuntakaavassa esitettäviä aluevarauksia. Tulvasuojelun kannalta riittäviä vaihtoehtoja ovat hankekokonaisuus 1 mukaiset vaihtoehdot. Hankekokonaisuus 4 ei täytä tulvasuojelun tavoitteita. 4.2.2 Tulvasuojelutyöryhmän vaihtoehdot Kemijoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan tukena hyödynnettiin monitavoitearviointiin perustuvaa lähestymistapaa, jossa vaihtoehtoja voidaan arvioida läpinäkyvästi ja järjestelmällisesti. Monitavoitearvioinnissa tutkittiin seuraavassa esitettyjä vaihtoehtoja: 4.2.2.1 Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn lisääminen Vedenpidätystarkastelu osoitti, että valuma-aluetoimenpiteillä ei voida merkittävästi vaikuttaa suuriin tulviin. Vaikka vedenpidätystoimet toteutettaisiin teoreettisessa maksimilaajuudessa, saavutettava tilavuus vastaisi vain muutamaa prosenttia vuorokauden aikaisesta tulvavirtaamasta kevättulvatilanteessa. 4.2.2.2 Rovaniemen tulvapenkereet, mitoitus 1/100a ja 1/50a tulva 1/100 a tulvalla (kerran sadassa vuodessa toistuvalla tulvalla) tulvapenkereiden tarve on yhteensä noin 13 kilometriä. Tavoitteena on suojata Rovaniemen tulvavaara-alueen asuinrakennukset (300 kpl) kiintein tulvapenkerein tai -seinin. Tavanomaiset pengerrysvaihtoehdot ovat joko pitkin jokivartta rantaan tehtävä penger tai kiinteistö- tai korttelikohtainen paikallinen penger. Taajaman ulkopuolella penkereet voidaan toteuttaa suurimmassa osassa kohteita maarakenteisina. Tilanahtauden ja/tai maisemallisten syiden takia voidaan käyttää myös muita maisemaan hyvin sopivia pengerratkaisuja. Harjan korkeus määräytyy kussakin suojeltavassa kohteessa mitoitustulvakorkeuden ja kuivavaran mukaan. Penkereiden korkeudet 1/100 a tulvatilanteessa vaihtelevat 0,5 2 metrin välillä. Osa penkereistä sijoittuisi kaduille, jolloin ko. tiepenger pitää vahvistaa tulvavettä kestäväksi. Lisäksi tarvitaan ojien ja rumpujen tukkimisia. 4.2.2.3 Saarenputaan tilapäinen sulkeminen poikkeuksellisessa tulvatilanteessa Saarenputaan sulkemisella tulvan ajaksi voitaisiin estää tulvaveden tulo Kemi- ja Ounasjoesta Saarenputaaseen ja näin rajoittaa putaan kautta syntyviä vahinkoja. Tarkastelussa olleessa toimenpiteessä suljetaan Saarenputaan uoma tilapäisesti maamassoilla tai settipadoilla poikkeuksellisissa tulvatilanteissa. Harvinaisella 1/100a tulvalla tulisi lisäksi korottaa Kuusamontietä muutamasta kohdasta. Toimenpide edellyttäisi myös mm. siltarumpujen tukkimista. Näiden tarvetta ei ole yksityiskohtaisesti arvioitu. 4.2.2.4 Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Toimenpiteen tavoitteena on Rovaniemen tulvahuipun leikkaus käyttämällä Olkkajärven varastotilavuus mahdollisimman hyvin hyödyksi. Tässä yhteydessä tarkasteltiin tilannetta, jossa Olkkajärvestä juoksutetaan vettä ennen tulvahuippua mahdollisimman paljon ja pienennetään juoksutusta heti tulovirtaamamaksimin jälkeen. Olkkajärven säännöstelyn yläraja voidaan poikkeusluvalla ylittää 0,9 metrillä (nk. hätä-hw on N43 +100,9 m, padolla +100 m). Juoksutusta järvestä lisätään ennen kuin hätä-hw vedenkorkeus ylittyy. Vedenkorkeudet pysyvät tarkastellussa toimenpiteessä nykyisten säännöstelyrajojen sisällä ja säännöstelyrakenteisiin ei tarvitse tehdä muutoksia. 4.2.2.5 Kemijärven Neitilän kanavan avaaminen Toimenpiteenä tarkasteltiin Kemijärven vedenjohtokyvyn parantamista alkavassa tulvatilanteessa, jolloin järven varastotilavuus olisi paremmin hyödynnettävissä tulvahuipun varastointiin. Tämä tapahtuisi Luusuanjärven ja Neitilän altaan läpi kulkevan vanhan uoman eli Neitilän kanavan avaamisella. Toimenpide edellyttäisi patorakenteiden avaamista, kanavan ylittävien siltarakenteiden uusimista sekä mahdollisia pengerryksiä Tuulaniemen ja Itärannan alueella. Toimenpide

15 mahdollistaisi nykyistä suuremmat juoksutukset Kemijärvestä ennen tulvaa, mikä viivästyttäisi Kemijärven vedenpinnan nousua. Arvioitaessa toimenpiteen tulvasuojeluhyötyjä on oletettu, että nykyinen hätä-hw eli taso, jolle vedenpinta voidaan turvallisesti nostaa (+149,8 m), ei ylity. 4.2.2.6 Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) Toimenpiteessä varastoidaan tulvavettä Kemijärveen poikkeuksellisessa tulvatilanteessa. Tavoitteena on viivästyttää tulvahuippua siten, että Kemijoen ja Ounasjoen tulva ei osuisi samaan aikaan Rovaniemen kohdalle. Kemijärven säännöstelyn yläraja (N 43 +149,0 m) voidaan nykyisten säännöstelyrakenteiden puitteissa tilapäisesti ylittää korkeintaan 0,8 metrillä poikkeusluvan avulla (nk. hätä-hw on +149,8 m). Arvioinnissa tarkasteltiin säännöstelyn ylärajan tilapäistä ylitystä 1,8 metrillä. Toimenpide edellyttäisi nykyisten maapatojen (33 kilometriä) korotusta yhdellä metrillä. Tarkastellussa toimenpiteessä Kemijärven säännöstelyn yläraja säilyy nykytasolla +149,0 m, eli ylitysmahdollisuutta käytettäisiin vain poikkeuksellisessa tulvatilanteessa. Kuva 4-8 Kemijärven maapadot (Kartta Lapin ELY-keskus). 4.2.2.7 Vaihtoehtojen vertailu Monitavoitearvioinnin vertailuun otettiin Kemihaaran allasvaihtoehdoista VE 1a+2c. Tämä vaihtoehto on otettu myös maakuntakaavoituksen pohjaksi. Näistä vaihtoehdoista asiantuntijatyöryhmä teki seuraava vertailun:

16 Kuva 4-9 Yhteenveto Kemijoen tulvariskien hallinnan toimenpiteiden asiantuntija-arviosta. Vaihtoehtotarkastelun ulkopuolelle jätetyt toimenpiteet: Kemijärven Neitilän kanavan avaaminen Kanavan avaamisella voitaisiin pienentää tulvavedenkorkeuksia Kemijärvellä vedenjohtokyvyn parantuessa, mutta uusimpien tutkimusten perusteella hyödyt Rovaniemen tulvasuojelussa jäisivät vähäisiksi. Toimenpiteen kustannukset ovat hyötyihin nähden suuret ja toimenpide lisäksi herättää laajaa vastustusta Neitilän alueella, koska paikalliset ympäristön muutokset ovat suuret. Rovaniemen tulvapenkereet, mitoitus 1/100 a Penkereiden tarve olisi noin 10 kilometriä, jolloin kustannukset kohoaisivat melko suuriksi. Tulvapenkereiden hyväksyttävyys on huono ja toteutus olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen on haasteellista. Saarenputaan tilapäinen sulkeminen tulvatilanteessa Hyödyt jäävät pienialaisiksi. Toimenpiteen toteutukseen liittyy epävarmuuksia ja teknisiä haasteita. Tarkastellut vaihtoehdot toteuttavat asetetut tavoitteet seuraavasti: VE1 Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (+150,8 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Ensimmäisellä tulvariskien hallinnan suunnittelun kaudella (2015 2021) saavutettava tulvasuojelutaso Rovaniemellä on noin 1/50 a. Tulvasuojelutaso 1/100 a saavutetaan kun Kemijärven patojen korotus luvituksineen on toteutettu, arviolta noin 12 vuoden kuluttua (v. 2027). VE2 Rovaniemen tulvapenkereet (1/50 a) & Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (+148,9 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Ensimmäisellä suunnittelukaudella (2015 2021) saavutettava tulvasuojelutaso Rovaniemellä on noin 1/50 a. Kun Rovaniemen tulvapenkereet on toteutettu, saavutetaan kokonaisuutena tulvasuojelutaso 1/100 a. Tähän päästään arviolta 2. 3. suunnittelukauden aikana. VE3 Rovaniemen tulvapenkereet (1/50 a) & Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (+150,8 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen (VE1+VE2) Ensimmäisellä suunnittelukaudella (2015 2021) saavutettava tulvasuojelutaso Rovaniemellä on noin 1/50 a. Tulvasuojelutaso 1/250 a saavutettaisiin arviolta toisen tai kolmannen suun-

17 nittelukauden aikana kun Kemijärven patojen korotukset lupamenettelyineen sekä Rovaniemen tulvapenkereet on toteutettu. VE4 Kemihaaran tekoallas Kemihaaran altaalla voitaisiin tehokkaasti pienentää Rovaniemen ja Kemijärven tulvia erityisesti kevättulvatilanteessa. Kerran 100 vuodessa toistuvasta tulvasta ei aiheutuisi vahinkoja ja oletettavasti myös 1/250 a tulvan vaikutukset jäisivät vähäisiksi. Monitavoitearvioinnin perustalta työryhmä teki seuraavan vaihtoehtojen vertailun: Kuva 4-10 Yhteenveto monitavoitetyöryhmän vertailusta.

18 4.2.3 Kemihaaran allassuunnitelma maakuntakaavassa Maakuntakaavan jatkosuunnitteluun valittiin monitoimiallasraportin allasvaihtoehto VE 1a+2c. Vaihtoehto toteuttaa tulvasuojelulle asetetut tavoitteet. Se on teknistaloudellisesti toteutuskelpoinen. Siinä altaan alle jäävän Natura-alueen pinta-ala on pienin, noin 5 155 hehtaaria. Kuva 4-11 Kemihaaran allasvaihtoehto VE 1a + 2c. Maakuntakaavaluonnoksessa on vaihtoehtona 2 osoitettu vesialueen aluevaraus (W-1) ja voimalaitoksen kohdemerkintä (EN) sen laskukanavaan. Kaavamerkintänä on W-1, jonka kaavamääräyksenä: Merkinnällä osoitetaan sähköntuotantoon rakennettuja ja suunniteltuja tekojärviä tai - altaita, jotka on rajattu ylävesirajan mukaan.

19 Kuva 4-12 Maakuntakaavaluonnoksessa esitetty vaihtoehdot. 4.3 SALLATUNTURIN MATKAILUPALVELUALUEEN LAAJENNUS 4.3.1 Sallatunturin matkailupalvelualue Sallatunturin kupeessa sijaitsee Sallan matkailukeskus. Sen päätuotteet ovat murtomaahiihto ja laskettelu. Laskettelukeskus on yksi Suomen vanhimpia, sen toiminta alkoi jo 1930-luvulla. Laskettelukeskuksessa on nykyisin 15 rinnettä. Suurin korkeusero on 230 metriä ja pisin rinne 1 300 metriä. Latuverkosto on 160 kilometriä pitkä. Rekisteröityjä yöpymisiä alueella oli vuonna 2012 97 000 kpl, vuodepaikkoja on 3 500 kpl. 4.3.2 Matkailualueen laajennussuunnitelma Sallan kunta tutkii mahdollisuuksia laajentaa Sallan hiihtokeskusta. Maakuntakaavassa esitetyn aluevarauksen taustalla on alustavaa rinnesuunnittelua, jota on aiemmin laadittu alueelle. Maakuntakaavassa esitetty Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennus ei kuitenkaan ota kantaa alueen tarkempaan suunnitteluun, joten arvioinnin kohteena laajennusalueen osalta on vain maakuntakaavassa esitetty aluevaraus. Sallatunturin matkailualue on maakuntakaavassa osoitettu matkailupalvelujen alueeksi kaavamerkinnällä RM. Kaavamääräys: Merkinnällä osoitetaan seudullisesti merkittäviä matkailupalvelujen alueita, kuten matkailu- ja lomakeskuksia, lomakyliä, lomahotelleja, leirintäalueita tai muita vastaavia matkailua ja majoitusta palvelevia toimintoja.

20 Kuva 4-13 Maakuntakaavassa esitetty Sallatunturin matkailupalveluiden laajennus. Laajennusalue sijoittuu Sallatuntureiden toiselle huipulle (entiseltä nimeltään Iso Pyhätunturi), jonka korkeus on 479 metriä. Tämä Sallatuntureiden rakentamaton huippu on parikymmentä metriä korkeampi kuin Sallatunturit, joille olemassa olevat rinnerakenteet sijoittuvat. Laajennusalue mahdollistaisi rinteiden rakentamisen Sallatuntureiden rakentamattoman huipun etelä- ja länsirinteille. Maakuntakaavassa esitetyn laajennuksen kokonaispinta-ala on 134 hehtaaria. 4.4 ROVAJÄRVEN AMPUMA- JA HARJOITUSALUEEN LAAJENNUS 4.4.1 Rovajärven ampuma-alue Rovajärven ampuma- ja harjoitusalue on Suomen suurin (noin 1 100 km 2 ) ja tärkein raskaiden aseiden ampuma- ja harjoitusalue. Alue on pääosin Metsähallituksen hallinnoimaa valtion maata, josta Metsähallitus on tehnyt Puolustusvoimien kanssa käyttöoikeussopimuksen. Rovajärven ampuma- ja harjoitusalue sijaitsee Rovaniemen, Kemijärven, Sodankylän ja Pelkosenniemen alueilla ja se jakaantuu kolmen eri maakuntakaavan alueille (Rovaniemen maakuntakaava, lainvoimainen 4.12.2001, Itä-Lapin maakuntakaava, lainvoimainen 25.11.2004, Pohjois-Lapin maakuntakaava, lainvoimainen 28.1.2008). Puolustusvoimien tavoitteet Puolustusministeriön asettama Rovajärven kehittämistyöryhmä julkaisi loppuraportin vuonna 2013. Maavoimien esikunta on vuonna 2013 laatinut Rovajärven kehittämisen 2020+ suunnitelman. Maavoimien esikunnan määrittelemän Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen tavoitetilan 2020+ mukaan Rovajärven alueella on mahdollistettava mm. nykyisen ja tulevien asejärjestelmien ammunnat ja kaksipuolisen taistelun harjoittelu taisteluosaston ja operatiivisen yhtymän kehyksessä. Puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaamiseksi on tarpeen laajentaa Rovajärven ampumaja harjoitusaluetta pohjoisosasta Raudanjoki VT4 Vuojärvi Javarus -välisen alueen osalta. Lisäksi aluetta tulee laajentaa niin länsi- kuin erityisesti itärajalla ammuntoja ja harjoituksia haittaavien kulmien ja pistojen oikaisemiseksi. Lisäksi tulee laajentaa aluevarausta myös Javaruksentien itäpuolelle välille Vuojärvi Javarus. Sinne on tarve perustaa harjoitusalue, jossa voi olla tu-