11. Vektorifunktion derivaatta. Ketjusääntö



Samankaltaiset tiedostot
Reaaliarvoinen funktio f : on differentioituva pisteessä x, jos f:lle on siinä voimassa kehitelmä. h h. eli. Silloin

3.5 Generoivat funktiot ja momentit

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 7: Lagrangen kertojat. Pienimmän neliösumman menetelmä.

Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

7. Modulit Modulit ja lineaarikuvaukset.

Mat /Mat Matematiikan peruskurssi C3/KP3-I Harjoitus 2, esimerkkiratkaisut

Raja-arvot. Osittaisderivaatat.

Epälineaaristen pienimmän neliösumman tehtävien ratkaiseminen numeerisilla optimointimenetelmillä (valmiin työn esittely)

d L q i = V = mc 2 q i 1 γ = = p i. = V = γm q i + QA i. ṗ i + Q A i + Q da i t + j + V + Q φ

Kuorielementti hum

1 0 2 x 1 a. x 1 2x c b 2a c a. Alimmalta riviltä nähdään että yhtälöyhmällä on ratkaisu jos ja vain jos b 3a + c = 0.

Kokonaislukuoptimointi

1. Luvut 1, 10 on laitettu ympyrän kehälle. Osoita, että löytyy kolme vierekkäistä

Pro gradu -tutkielma. Whitneyn upotuslause. Teemu Saksala

Matematiikan tukikurssi

FYSA220/2 (FYS222/2) VALON POLARISAATIO

Tavoitteet skaalaavan funktion lähestymistapa eli referenssipiste menetelmä

Markov-prosessit (Jatkuva-aikaiset Markov-ketjut)

Lähdemateriaalina käytetty Pertti Louneston kirjaa Clifford Algebras and spinors [1]

Mat Lineaarinen ohjelmointi

Jäykän kappaleen liike

Galerkin in menetelmä

Painotetun metriikan ja NBI menetelmä

Mat Lineaarinen ohjelmointi

Tarkastellaan kuvan 8.1 (a) lineaarista nelitahoista elementtiä, jonka solmut sijaitsevat elementin kärkipisteissä ja niiden koordinaatit ovat ( xi

0 Matemaattisia apuneuvoja

1.7 Gradientti ja suunnatut derivaatat

Derivaatta Maarit Järvenpää Puhtaaksikirjoitus Markus Harju

Painokerroin-, epsilon-rajoitusehtoja hybridimenetelmät

HASSEN-WEILIN LAUSE. Kertausta

Oletetaan, että funktio f on määritelty jollakin välillä ]x 0 δ, x 0 + δ[. Sen derivaatta pisteessä x 0 on

r > y x z x = z y + y x z y + y x = r y x + y x = r

Johdatus yliopistomatematiikkaan, 2. viikko (2 op)

COULOMBIN VOIMA JA SÄHKÖKENTTÄ, PISTEVARAUKSET, JATKUVAT VARAUSJAKAUMAT

Antti Rasila. Kevät Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto. Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0204 Kevät / 16

TODENNÄKÖISYYSLASKENNASTA 1

SMG-1100: PIIRIANALYYSI I

Kanoniset muunnokset

3 Tilayhtälöiden numeerinen integrointi

Luonnollisten lukujen laskutoimitusten määrittely Peanon aksioomien pohjalta

MS-A0002 Matriisilaskenta Luento 1:Vektorit ja lineaariyhdistelyt

13. Lineaariset ensimmäisen kertaluvun differentiaalisysteemit

monissa laskimissa luvun x käänteisluku saadaan näyttöön painamalla x - näppäintä.

6. Stokastiset prosessit (2)

BM20A5840 Usean muuttujan funktiot ja sarjat Harjoitus 1, Kevät 2018

ABTEKNILLINEN KORKEAKOULU

5. KVANTTIMEKANIIKKAA

BL20A0600 Sähkönsiirtotekniikka

r i m i v i = L i = vakio, (2)

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 5 Maanantai

Diskreetit rakenteet

2.2 Täydellinen yhtälö. Ratkaisukaava

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3

Luento 9: Yhtälörajoitukset optimoinnissa

Derivaatta, interpolointi, L6

Moraalinen uhkapeli: N:n agentin tapaus eli moraalinen uhkapeli tiimeissä

1, x < 0 tai x > 2a.

8.4 Gaussin lause Edellä laskettiin vektorikentän v = rf(r) vuo R-säteisen pallon pinnan läpi, tuloksella

Mat Lineaarinen ohjelmointi

(x 0 ) = lim. Derivoimissääntöjä. Oletetaan, että funktiot f ja g ovat derivoituvia ja c R on vakio. 1. Dc = 0 (vakiofunktion derivaatta) 2.

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Johdatus diskreettiin matematiikkaan (Syksy 2008) 4. harjoitus Ratkaisuja (Jussi Martin)

Sallitut apuvälineet: MAOL-taulukot, kirjoitusvälineet, laskin sekä itse laadittu, A4-kokoinen lunttilappu. f(x, y) = k x y, kun 0 < y < x < 1,

Kuntoilijan juoksumalli

Kvanttimekaanisten joukkojen yhteys termodynamiikkaan

Taso 1/5 Sisältö ESITIEDOT: vektori, koordinaatistot, piste, suora

S , FYSIIKKA III (ES), Syksy 2002, LH 4, Loppuviikko 39. Partitiofunktiota käyttäen keskiarvo voidaan kirjoittaa muotoon

Matematiikan tukikurssi

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45

Luento 6 Luotettavuus Koherentit järjestelmät

(0 desimaalia, 2 merkitsevää numeroa).

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Insinöörimatematiikka D

= E(Y 2 ) 1 n. = var(y 2 ) = E(Y 4 ) (E(Y 2 )) 2. Materiaalin esimerkin b) nojalla log-uskottavuusfunktio on l(θ; y) = n(y θ)2

Diskreetin matematiikan perusteet Laskuharjoitus 2 / vko 9

Esimerkki 8. Ratkaise lineaarinen yhtälöryhmä. 3x + 5y = 22 3x + 4y = 4 4x 8y = r 1 + r r 3 4r 1. LM1, Kesä /68

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 5: Gradientti ja suunnattu derivaatta. Vektoriarvoiset funktiot. Taylor-approksimaatio.

A = B = T = Merkkijonon A osamerkkijono A[i..j]: n merkkiä pitkä merkkijono A:

Matematiikan perusteet taloustieteilij oille I

Yhteenlaskun ja skalaarilla kertomisen ominaisuuksia

Kvanttimekaanisten joukkojen yhteys termodynamiikkaan

TIES592 Monitavoiteoptimointi ja teollisten prosessien hallinta. Yliassistentti Jussi Hakanen syksy 2010

Matematiikan tukikurssi

T p = 0. λ n i T i B = Käytetään kohdan (i) identiteetin todistamiseen induktiotodistusta. : Oletetaan, että väite on totta, kun n = k.

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /141

Piiri K 1 K 2 K 3 K 4 R R

Lineaarinen toisen kertaluvun yhtälö

Tuotteiden erilaistuminen: hintakilpailu

Kokonaislukuoptimointi

Epäyhtälön molemmille puolille voidaan lisätä sama luku: kaikilla reaaliluvuilla a, b ja c on voimassa a < b a + c < b + c ja a b a + c b + c.

4. A priori menetelmät

MS-A Matriisilaskenta Laskuharjoitus 3

Turingin kone on kuin äärellinen automaatti, jolla on käytössään

Fr ( ) Fxyz (,, ), täytyy integroida:

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 7: Pienimmän neliösumman menetelmä ja Newtonin menetelmä.

Konenäkö ja kuva-analyysi. Tuomo Rossi Jyväskylän yliopisto Tietotekniikan laitos

y = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2

Optimointi. Etsitään parasta mahdollista ratkaisua annetuissa olosuhteissa. Ongelman mallintaminen. Mallin ratkaiseminen. Ratkaisun analysointi

Esitä koherentin QAM-ilmaisimen lohkokaavio, ja osoita matemaattisesti, että ilmaisimen lähdöstä saadaan kantataajuiset I- ja Q-signaalit ulos.

IV KVANTTISTATISTIIKAN PERUSTEET... 94

Puupintaisen sandwichkattoelementin. lujuuslaskelmat. Sisältö:

Transkriptio:

7 Vektorfunkton dervaatta Ketjusääntö Täydennämme ja kertaamme seuraavassa dfferentaallaskennan teoraa kursslta Laaja matematkka Palautetaan meln dervaatan määrtelmä reaalfunktolle: Funkton f : R R dervaatta f ( x ) psteessä x on a, jos erotusosamäärän raja-arvo f x+ f x lm 0 ( ) ( ) on olemassa ja a Tämä vodaan krjottaa muotoon f ( x+ ) f a+ ε( ), mssä ε( ) 0, kun 0 Kun muuttuja saa lsäyksen, funkton muutos on ss :n lneaarnen lauseke a plus :n mukana nollaan menevä jäännösterm Tällön sanotaan myös, että funkto f on psteessä x dfferentotuva Funkton f dervaatta on ss muutoksen kerron Tämä omnasuus votasn ottaa erotusosamäärän raja-arvon asemasta dervaatan määrtelmäks Koska dfferentotuvuuden käste e käytä jakolaskua, se on madollsta ylestää vektormuuttujen funktolle n Funkto f : R R on dfferentotuva psteessä x, jos f:lle on snä vomassa ketelmä el f( x+ ) f a a an + ε( ) n f( x+ ) f a T + ε( )

73 Sllon f a x f ( ) a x a f, funkton f gradentt psteessä x n f n Dfferentaalketelmän lneaarsessa osassa :n kertojana on nyt matrs a a an Tätä sanotaan vastaavast kuten reaalfunktollakn funkton f dervaataks psteessä x ja merktään f ( x ) Ss f f ( x ) T Funkton dfferentotuvuudesta seuras ss osttasdervaattojen olemassaolo ja yllä oleva yteys gradentn ja dervaatan vällle Kääntäen, jos funktolla on jatkuvat osttasdervaatat psteessä x, nn f on snä dfferentotuva Epäjatkuven osttasdervaattojen tapauksessa funkto e välttämättä ole dfferentotuva Ylenen tapaus on vektormuuttujan vektorarvonen funkto, lyyest sanoen vektorfunkto f n m f( ) Funkton :, ( ) x f R R f x, raja-arvo, kun x x 0 fm määrtellään norma käyttäen seuraavast: lm fx ( ) c lm fx ( ) c 0 x x0 x x0 m Vektorn y R normn ja sen komponentten tsesarvojen välllä on epäytälöt y y,,, m & y m max y,, m

74 Nästä nädään, että lm lm fx ( ) c f c,,, m x x0 x x0 el raja-arvot vodaan laskea komponentettan Tästä puolestaan seuraa, että f on jatkuva, jos ja van jos jokanen komponenttfunkto f,,, m on jatkuva Edelleen vodaan päätellä, että vektorfunkto on dfferentotuva täsmälleen sllon, kun sen komponenttfunktot ovat stä n m Jos funkton f: R R komponenttfunktot f ovat dfferentotuva, nn ( ) ( ) a a a f f n ε ( ) x+ x + f( ) f( ) a a an ε( ) ( ) ( ) x+ x + fx+ fx fm( ) fm( ) x+ x am am amn + εm( ) a a a ε ( ) n a a an ε( ) + f + am am amn ε m( ) ε( ), mssä f a a a f T n a T a an f T am am a mn fm el

75 f f f f n f f f n fm fm fm n Sllon sanomme ss, että funkto f on dfferentotuva psteessä x ja sen dervaatta psteessä x on f ( x ) Dervaatalle käytetään perntesest myös nmeä Jacobn matrs ja sllon merktään Jf ( x ) Myös merkntää f esntyy Rttävä eto funkton f dfferentotuvuudelle on, että kakk f osttasdervaatat ovat jatkuva psteen x ympärstössä j xy Esm f ( x, y) x+ 3y, x / y y x f ( xy, ) 3 x y y Esm fx ( ) Ax, x R n, A m n matrs fx ( + ) fx ( ) A( x+ ) Ax A A+ 0 f ( x ) A Dfferentaalketelmää fx ( + ) fx ( ) f + ε( ) 0 0 0 käytetään usen funkton f lneaarsena approksmaatona psteen x0 ympärstössä merktsemällä x x0+, x x 0, ε( ) 0: fx ( ) fx ( ) + f ( x x ) 0 0 0

76 xy x / y psteen [,] T ympärstössä Esmerkk :n mukaan Esm 3 Muodostetaan funkton f ( x, y) x+ 3y lneaarnen approksmaato f (,) 3, joten f( xy, ) f(,) + f (,)( x ) el x + y x+ y x f ( xy, ) 3 + 3 3 + x + 3( y ) y x+ 3y x y+ x y+ Ydstetyn funkton dervaatta el ketjusääntö n m p Olkoon f: R R dfferentotuva psteessä x ja g : R m R dfferentotuva psteessä fx ( ) Sllon ydstetty funkto p g f: R n R, ( g f) g( fx ( )) on dfferentotuva psteessä x ja ( g f) g ( f) f Huomataan, että sääntö on muodoltaan avan sama, kun reaalfunktosta tuttu "ulkofunkton dervaatta kertaa ssäfunkton dervaatta" Tosn kertolaskuna on nyt matrstulo (Todstus svuutetaan)

77 Esm 4 t x + y+ z f() t t+, g ( x, y, z), ( g f) ()? x y t f '(t)[,, t] T, g '(x,y,z) z x 0, ss g '(f(t))g '(t, t+, t ) t t 0 ( g f) () g '(f())f '() 0 7 Esm 5 x y + y fx gy g f ( ), ( ), ( ) (3,)? x y y x 0 9 f, ( ), (3,) 0 x g y f 4 ( g f) (3,) g ( f(3,)) f (3,) g (9,4) f (3,) 6 0 6 4 0 4 6 4 Klassnen merkntätapa ketjusäännössä on usemmten "aukkrjotettu" muoto Esmerkks lausekkeen ust (,) gxst ((,), yst (,),(,)) zst osttasdervaatat krjotettasn muodossa u g g y g z + + s s y s z s u g g y g z + + y z t Näden rakenne selttyy matrskertolaskusta:

78 x(,) st ust (,) ( g f)(,), st f(,) st yst (,) zst (,) s g g g y y g ( x, y, z), f ( s, t) y z s z z s u ( s, t ) g ( f( s, t ) f ( s, t ) s u u g g g y y s x y z s z z s g g y g z g g y g z + + + + x s y s z s x t y t z t