LUONTOSELVITYS 2013 16X165474 28.12.2013 Täydennetty 25.11.2014 KAARINAN KAUPUNKI Piikkiön alueen luontoselvitys
Kaarina Luontoselvitys Sisältö 1 JOHDANTO...1 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET...1 3 MENETELMÄT...1 3.1 Lähtötiedot...1 3.2 Maastokartoitukset...1 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET...2 4.1 Selvitysalueen läheisyydessä sijaitsevat luonnonsuojelualueet...2 4.2 Vesistöt...2 4.3 Kasvillisuus...3 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET...3 5.1 Raadelma...4 5.1.1 Natura 2000 -alueet...4 5.1.2 Raadelman kasvillisuuskuviointi ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet...4 5.2 Raadelman ulkopuolinen selvitysalue... 18 5.2.1 Natura 2000 -alueet... 18 5.2.2 Muut luonnonsuojelualueet... 19 5.2.3 Metsälakikohteet... 20 5.2.3.1 Kallioalueet... 20 5.2.3.2 Vähäpuustoiset suot... 22 5.2.3.3 Lehtolaikut... 24 5.2.4 Vesilakikohteet... 24 5.2.5 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit... 24 5.2.6 Muut arvokkaat kohteet... 24 5.3 Uhanalaiset luontotyypit... 27 6 YHTEENVETO... 28 7 LÄHTEET... 28 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Selvitysalueen sijainti ja suojelualueet Luontokohdekartat Kuvia selvitysalueelta Raportin pohjakartat Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu (peruskarttarasteri 7/2013, lisenssi: http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501). 0
Pöyry Finland Oy Ismo Yli-Tuomi, FM biologi Soile Turkulainen, FM biologi maastotyöt ja raportointi maastotyöt ja raportointi Yhteystiedot Juhana Herttuan puistokatu 21, 20100 Turku puh. 010 33 31537 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi 1
1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Kaarinan kunnan Piikkiön alueelle osayleiskaavatasoista maankäytön suunnittelua varten. Päähuomio keskitettiin kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin, mutta inventoinnin ohessa pyrittiin arvioimaan myös alueen soveltuvuutta luontodirektiivin liitteen IVa mukaisten ns. tiukan suojelun piirissä olevien eläinlajien elinympäristöiksi. Selvitysalueen rajaus on esitetty liitteen 1 kartassa. Piikkiön Raadelman kartanoalueelta on aiemmin tehty kasvillisuuskartoitus (Kemppainen 2001a) ja arviointi Raadelman kartanoalueen läheisyyteen suunnitellun rivitaloalueen rakentamisen vaikutuksista Kaarinan metsät Natura 2000 alueeseen (Kemppainen 2001b). Välittömästi selvitysalueen pohjoispuolelta on tehty Helsinki-Turku - moottoritien Raadelman liittymän asemankaavan luontoselvitys (Suunnittelukeskus 2004) ja liito-oravaselvitys (Kumpulainen ja Saikkonen 2004). Koko Piikkiön alueen kasvillisuuden erityispiirteitä kartoitettiin laajasti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa (mm. Koskinen 1985, Koskinen 1991a, Koskinen 1991b, Koskinen 1994). Tässä raportissa esitetään selvitysalueelle keväällä ja kesällä 2013 tehtyjen kasvillisuusja luontotyyppi-inventointien tulokset. Raporttia on täydennetty 25.11.2014 kohdassa 5.2.6 kuvattujen ketokasvillisuustyyppien osalta 11.7.2014 tehdyn maastokäynnin perusteella. Samalla päivitettiin selvitysalueella olevien luonnonsuojelualueiden tiedot (liitekartta 1). 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa Kaarinan kaupungin Piikkiön taajama-alueella noin 5-10 km Kaarinan keskuksesta itään. Selvitysalue on kokonaisuudessaan entisen Piikkiön kunnan aluetta. Etelässä selvitysalue rajoittuu pääosin Piikkiönlahteen, idässä Turun ohitustiehen (tie nro 40) ja pohjoisessa selvitysalue ulottuu osittain Helsinki-Turku -moottoritien pohjoispuolelle. Selvitysalue koostuu pääosin suhteellisen tiheästi asutusta Piikkiön taajama-alueesta ja keskustaajaman pohjoispuolelle Kirismäkeen ja Moskalanmäkeen sijoittuvista omakotiasutusalueista. Piikkiön keskuksen pohjoispuolella ja toisaalta aivan selvitysalueen pohjoisosassa on laajoja kallioisia metsäharjanteita, joista korkeimmat kohoavat 20-30 metriä ympäröiviä alueita ylemmäs. Selvitysalueen keskiosassa on myös laajoja peltoaukeita. Piikkiön keskustaajaman länsipuolella sijaitseva Raadelman alue on hyvin monipuolinen, sisältäen mm. kartanon vanhaa kulttuuriympäristöä, reheviä kulttuurivaikutteisia metsäalueita, niittyjä sekä Piikkiönlahden rantavyöhykettä. 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Luontoselvitystä varten tarkistettiin ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelun ja Hertta-paikkatietokannan Eliölajit-rekisteriin tallennetut luontokohteet ja lajistotiedot. Raadelman osalta päälähtötietona oli sinne aiemmin tehty kasvillisuuskartoitus (Kemppainen 2001a). 3.2 Maastokartoitukset Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitystä varten tehtiin neljä maastokäyntiä kevään ja kesän 2013 aikana. Maastokäynneillä selvitettiin luonnonympäristön yleispiirteet ja kartoi- 1
tettiin seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioitavat luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet. luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit vesilain 2 luvun11 :n mukaiset luonnontilaisina säilytettävät luontotyypit norot, lammet ja lähteet vesilain 3 luvun 2 :n mukaiset purot, joiden luonnontilan muuttaminen on luvanvaraista metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet kuten lahopuustoiset metsät sekä niityt ja muut perinneympäristöt Varsinaista liito-oravaselvitystä tai muiden luontodirektiivin liitteen IV(a) lajein selvityksiä alueelta ei tehty, mutta lajeille sopivia ympäristöjä pyrittiin havainnoimaan ja alueelle annettiin suosituksia tarkentavista lajistoselvityksistä. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit ovat ns. tiukan suojelun lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Selvitysalueen läheisyydessä sijaitsevat luonnonsuojelualueet 4.2 Vesistöt Littoistenjärven itärannalla yksityisellä maalla sijaitseva Kuoviluodon luonnonsuojelualue (YSA205893) on noin 3 km:n etäisyydellä luoteen suunnassa. Lausteen ja Varissuon alueilla runsaan 5 km:n etäisyydellä luoteessa, lähellä Turun ja Kaarinan rajaa on useita luonnonsuojelulain luontotyyppeinä suojeltuja pienialaisia kohteita: Paaskunnan jalopuumetsikkö ja pähkinäpensaslehto (LTA203785), Erik Jämsän pähkinäpensaslehto (LTA201703), Palometsän puiston pähkinäpensaslehto (LTA201334), Varisvuoren pähkinäpensaslehto (LTA201315), Huhkovuoren pähkinäpensaslehto ja jalopuumetsikkö (LTA201323) ja Vainuvuoren jalopuumetsikkö (LTA200534). Yksityismaan määräaikainen rauhoitusalue Niittula (MRA203611) ja Maunulan luonnonsuojelualue (YSA205894) sijaitsevat 3-4 km:n etäisyydellä alueen pohjoispuolella. Raadelman länsipuolella Hovirinnassa on kolme suojelualuetta: Parkinmäki (YSA023028), Karpanmäen lehto (YSA022005) ja luontotyyppirajaus Papinholman jalopuumetsä (LTA020022). Linnavuori-Pohtionvuoren arvokas kallioalue (KAO020130, arvoluokka 4) on välittömästi selvitysalueen itäpuolella ja Paimionjokilaakson maisemakokonaisuus (MAO020027) lähimmillään noin 4 km:n etäisyydellä selvitysalueen kaakkoispuolella. Viiden kilometrin säteellä ei ole muita luonnonsuojelualueita tai arvokkaita luontokohteita (Valtion ympäristöhallinto 2013a). Itse selvitysalueella sijaitsevat suojelualueet on käsitelty erikseen raportin kohdassa 5. Selvitysalueella ei ole järviä, luonnontilaisia lampia tai suuria jokia. Alueelta ei myöskään löydetty yhtään lähdettä. Kaikki virtavedet ovat puroja tai noroja, joiden valumaalue on vähemmän kuin 100 km². Tuorlan alueen poikki virtaava Myllyoja yhdistää selvitysalueen pohjoispuolella sijaitsevaan Väriojaan ja sitä kautta Kaarinan ja Liedon rajalla sijaitsevaan Littoistenjärveen. Pukkilanoja virtaa selvitysalueen pohjoisosasta päätyen Rungon asutuksen kohdalla Piikkiönlahteen. Makarlanjoki virtaa idänsuunnasta yhtyen Piikkiön keskuksen alueella pohjoisen suunnasta tulevaan Hepojokeen, joka virtaa Piikkiön taajaman läpi Piikkiönlahteen. 2
4.3 Kasvillisuus Kaarinan kaupunki, Piikkiön alueen luontoselvitys Selvitysalue on hemiboreaalista kasvillisuusvyöhykettä ja kuuluu Varsinais-Suomen eliömaakuntaan. Suovyöhyke on kilpikeitaat eli konsentriset kermikeitaat (alajako Laakiokeitaat 1a). Maisemamaakunta on Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutu, joka kuuluu maisemamaakuntien pääjaossa Lounaismaahan (Valtion ympäristöhallinto 2013a). Hemiboreaalista kasvillisuusvyöhykettä voidaan pitää keskieurooppalaisen lehtimetsävyöhykkeen ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen vaihettumisalueena, jolla esiintyy runsaasti muuta maata lajirikkaampia lehtoja ja ns. jaloja lehtipuita, saarnia, tammea, jalavaa ja vaahteraa sekä pähkinäpensasta. Hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvat maassamme ainoastaan Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eteläosa, saaristoalueita sekä Ahvenanmaa. Metsäalueilla esiintyy runsaasti mm. mustikkaa, puolukkaa, oravanmarjaa, metsälauhaa, metsäkastikkaa, metsäalvejuurta, sananjalkaa, metsätähteä, käenkaalia ja kevätpiippoa. Lehtoalueilla runsaita ovat mm. valkovuokkoa, sinivuokko, keltavuokko, puistolemmikki, kevätlehtoleinikki, rönsyleinikki, kyläkellukka, ukonputki, vuohenputki, käenkaali, sudenmarja, metsäalvejuuri, hiirenporras, mesiangervo, nuokkuhelmikkä, koiranheinä, aitovirna, pystykiurunkannus ja kevätesikko. Kallioiden, kallioketojen ja niittyjen lajistoa ovat mm. mäkikaura, tuoksusimake, kallioimarre, karvakiviyrtti, mäkitervakko, nurmitädyke, rohtotädyke, keltamatara, metsäapila, niittysuolaheinä, isomaksaruoho, ahopukinjuuri, ahomansikka, mäkikuisma, lampaannata, metsälauha, päivänkakkara, kissankello, harakankello, aho- ja keltamatara, niittynätkelmä, hiirenvirna ja poimulehdet. 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Olemassa olevien tietojen ja maastoinventointien pohjalta on arvioitu kohteiden luonnonarvoja seuraavasti: Valtakunnallisesti merkittävät: Valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat kohteet tai niihin verrattavat kohteet Maakunnallisesti merkittävät: Huomattava alueellinen merkitys kasvillisuuden tai eläimistön kannalta Paikallisesti merkittävät: Huomattava paikallinen merkitys kasvillisuuden tai eläimistön kannalta Mikäli kohteelle ei ole annettu arvoluokkaa, ei sillä katsottu olevan erityistä luonnonsuojelullista arvoa. Metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt määrittää ja rajaa alueellinen metsäkeskus. Edellä esitetyt kohteet ovat tämän selvityksen tekijöiden mahdollisiksi metsälakikohteiksi arvioimia kohteita. 3
5.1 Raadelma 5.1.1 Natura 2000 -alueet SUOJELUPERUSTE Kaarinan metsät (FI0200028, SCI) 57 ha Valtakunnallinen Natura 2000 -alue, vanhojen metsien suojeluohjelma, lehtojensuojeluohjelma, luonnonsuojelulaki Tuorlan alueen metsä kuuluu osana laajaan kuudesta eri osasta koostuvaan Kaarinan metsät Natura 2000 -alueeseen. Pääosa suojelualueesta on Kuusiston saaren koillisosassa ja kaksi pienialaista osa-aluetta Kuusiston eteläpuolella sijaitsevassa Jauhosaaressa. Kaarinan metsät Natura 2000 -alueeseen sisältyy vanhojen metsien suojeluohjelma-alue Paltan metsät (AMO020308) sekä lehtojensuojeluohjelma-alue Jauhosaaren lehdot (LHO020023). Selvitysalueella sijaitseva Tuorlan metsäalue ei sisälly valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Osa Tuorlan alueesta sisältyy kuitenkin seutukaavan luonnonsuojelualueeseen. 5.1.2 Raadelman kasvillisuuskuviointi ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet Tarkoituksena oli päivittää Kemppaisen (2001a) asemakaavoitusta varten tekemä luontoselvitys ja laajentaa sen selvitysaluetta lännessä Tuorlan maaseutuoppilaitokseen ja Myllyojalle asti. Lisäksi pyrittiin tarkistamaan vanhoja kasvihavaintoja mahdollisuuksien mukaan. Pääosa Raadelman inventoinnista tehtiin heinäkuun puolessa välissä. Kesä oli ollut kuiva ja heinäkuun puolivälissä kalliokasvillisuus oli jo paikoin kuivunut ja osa lehtokasvilajistosta oli lakastunut. Arvokkaat luontokohteet ovat pääosin lehtolaikkuja ja lahopuustoisia metsiä. Kalliot ovat pienialaisia ja niistä vain osaa pidettiin mahdollisina metsälain (10 ) kohteina. Alueelle sijoittuu Kaarinan metsät Natura 2000 -alue (SCI), jonka läheisyydessä sijaitsevat lahopuustoiset metsät täydentävät sen luontoarvoja. Raadelman kartanon ympäristössä on ollut aikaisemmin nykyistä enemmän hoidettuja alueita kuten peltoja, hedelmätarhoja ja puistoja. Raadelman alue kartoitettiin lähes kokonaisuudessaan kasvillisuuskuvioittain. Raadelman alueella havaitut arvokkaat luontokohteet on kuvattu edellä esitettyjen aluekuvausten yhteydessä. Alueet ja merkittävät luontokohteet on esitetty liitteen 2 kartoissa. 4
1 Kartanon tienvarsilehto ja -puusto 1,1 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Kemppaisen (2001a) selvityksen mukaan kartanoon menevien kahden tien itäpuolella ja teiden välissä on tuoretta lehtoa, joka vaihettuu eteläosassa lehtoniittyyn (kuviot 1a, 1b ja 1c) ja itäreunalla lehtomaiseen ja tuoreeseen kankaaseen (kuviot 2a ja 2b). Puustossa on järeitä kuusia ja mäntyjä sekä paksurunkoisia ja nuorempia koivuja ja vaahteroita. Teitten varressa on koristepuiksi istutettuja tammia, jalavia, neljä metsälehmusta ja viisi saarnea. Läntisen tien varrella on koivuja kujana. Puusto on harvennettu puistomaiseksi, mutta viime aikoina se on saanut olla melko luonnontilaisena. Pensaskerroksessa on nuoria lehtipuita ja kuusia. Lahopuuna on sekä lehti- että havupuita pysty- ja maapuina. Aluskasvillisuudessa on tuoreen lehdon lajeja ja runsaasti niittylajeja: Kemppaisen (2001a) lajilistalla ovat seuraavat lajit: valko- ja sinivuokko, puistolemmikki, aho-, kevätlehto-, rönsy- ja niittyleinikki, nurmitädyke, kyläkellukka (ja ojakellukan ja kyläkellukan risteymä), aho-orvokki, ukon- ja koiranputki, ukko- ja ahomansikka, voikukka, poimulehdet, käenkaali, metsäalvejuuri, särmäkuisma, mesiangervo, oravanmarja, nokkonen, lillukka, mustikka, puolukka, metsäorvokki, kevätpiippo, sormisara, koiranheinä, nurmipuntarpää, nuokkuhelmikkä, lehto- ja puistonurmikka, aitovirna ja metsämaitikka. Eteläosassa esiintyi Kemppaisen (2001a) mukaan lisäksi niittysuolaheinää, keltamoa, jänönsalaattia, heinätähtimöä, valkopeippiä, isomaksaruohoa, maitohorsmaa, pelto-ohdaketta, tankikeltanoa, hakarasaraa ja mäkikauraa, ja rinteessä kukki pystykiurunkannus. Tien varrelta tavattiin vuonna 2001 lisäksi mm. päivänkakkaraa, peltokortetta, maahumalaa, piharatamoa, pujoa, niittynätkelmää, kevätesikkoa, oja- ja siankärsämöä, vuohenputkea ja seittitakiaista. Sammalissa oli metsäsammalia ja metsäliekoja lehtonokkasammalta. Paikoin sammalpeite lähes puuttuu. Pinta-alaltaan runsaan hehtaarin laajuinen metsäalue oli suurin piirtein ennallaan vuonna 2013. Kemppaisen (2001a) mukaan kohde on kartanoympäristössä huomionarvoinen lehto, mutta ei kuitenkaan luonnontilainen. Lähinnä lehtona voidaan pitää kohteen itärinnettä. Kokonaisuutena kohde on huomionarvoinen iäkkään ja monipuolisen puustonsa vuoksi, jossa on joukossa runsaasti jalopuita. Rehevä lehtolaikku on mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö. 5
2 Kartanon pohjoispuolen mäki 0,3 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Kemppaisen (2001a) selvityksen mukaan mäkialueella kasvaa varttunutta sekametsää, joka on kallioisissa kohdissa mäntyvaltainen (kuvio 28). Aluskasvillisuuden lajeja ovat lehto- ja niittynurmikka, mustikka, ahomansikka, kivikkoalvejuuri, metsälauha, metsätähti, nurmitädyke ja kallioimarre. Itärinteessä kasvaa männyn lisäksi kuusta, koivua, haapaa, pihlajaa ja vaahteraa ja pensaskerroksessa terttuseljaa, tuomea, tammea ja taikinamarjaa. Aluskasvillisuudessa tavataan heiniä kuten lehto- ja niittynurmikkaa, nurmipuntarpäätä ja nuokkuhelmikkää sekä runsaasti valkovuokkoa, metsäapilaa, särmäkuismaa, ahomataraa, aho-orvokkia ja nurmitädykettä. Muita lajeja ovat mm. metsäkurjenpolvi, sormisara, lillukka, metsämaitikka, nokkonen, metsäalvejuuri ja sananjalka. Kohde oli kesän 2013 maastokäynnin perusteella ennallaan. Keskiosassa varastorakennuksen länsipuolella on tiheää nuorta lehtipuustoa kasvava alue, joka on ilmeisesti jäänyt Kemppaisen (2001a) selvityksen ulkopuolelle. Pihlajan- ja vaahteranvesojen seassa on jokunen isompi koivu, tuomi ja raita ja aluskasvillisuudessa mm. vuohenputkea. Itärinteen lajilistasta puuttuvat kielo ja metsäkastikka. Mäen kautta kulkee tieura ja kalliolla on huvimajan tapainen rakennus. Kallion rinteessä kasvaa mm. kivikkoalvejuurta ja kalliokieloa. Kallion kohdalla rinteen alla on kosteampi kohta, jossa kasvaa muutamia haapoja ja raitoja sekä mm. mesiangervoa ja ranta-alpia. Itärinne on huomionarvoinen sekametsäalue, jonka kasvillisuus on osin tuoretta lehtoa. Rehevä lehtolaikku itärinteessä on mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö. Kohde tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. SUOJELUPERUSTE 3 Kartanon pohjoispuolen kalliot 0,5 ha Raadelman kartanon takana olevilla kallioilla on pienialaisesti kallioketojen kasvillisuutta sekä niiden ympärillä avoimia ja 6
puoliavoimia niittymäisiä alueita (5a, 5b, 14 ja 29). Alueella erottuu vanhoja kivijalkoja ja tieura. Kemppaisen (2001a) mukaan kallioalueen eteläosassa lähellä pihapiiriä on kuivaa kallioketoa, jossa kasvaa mm. kelta- ja isomaksaruohoa, keltamataraa, mäkitervakkoa, ruohosipulia, ahosuolaheinää, valkopeippiä, mäkilemmikkiä, pölkkyruohoa, peltosauniota, hopeahanhikkia, valkoapilaa, huopakeltanoa, kannusruohoa, kissankelloa ja siankärsämöä. Kallion reuna-alueet olivat Kemppaisen (2001a) mukaan niittymäisempiä ja niillä kasvaa korkeampia heiniä ja ruohoja: lehto- ja niittynurmikka, koiranheinä, juolavehnä, nurminata, timotei, tuoksusimake, nurmirölli, aho- ja niittysuolaheinä, peltokanankaali, aho- ja niittyleinikki, särmäkuisma, aito- ja hiirenvirna, ahopukinjuuri, karhun-, koiran- ja ukonputki, valkopeippi, pujo, seittitakiainen ja päivänkakkara. Rehevintä kasvillisuus on kaakkoisrinteen alaosassa lähellä pihapiiriä, jossa kasvaa mm. runsaasti pujoa ja pelto-ohdaketta. Kallioalueen kaakkoisreunalla oli Kemppaisen (2001a) mukaan kallioketo, jossa kasvaa runsaasti mäkikauraa ja tuoksusimaketta sekä lisäksi vadelmaa, orjan- ja iharuusua, kallioimarretta, karvakiviyrttiä, kevätleinikkiä, mäkitervakkoa, nurmi- ja rohtotädykettä, keltamataraa, metsäapilaa, siankärsämöä, niittysuolaheinää, iso- ja keltamaksaruohoa, ahopukinjuurta, kangasmaitikkaa, ahomansikkaa, kannusruohoa, hopeahanhikkia, mäkikuismaa, hevonhierakkaa, pelto-orvokkia, voikukkaa, nurmipiippoa, lampaannataa, metsälauhaa ja nurmirölliä. Kedon reunassa on ketoneilikkaa ja päivänkakkaraa. Kallioalueen laidoilla on yksittäin ja ryhmissä vaahteroita, tammia, koivuja ja mäntyjä. Kallioalue oli suurin piirtein ennallaan kesällä 2013, mutta kallioille on levinnyt lehtipuiden vesoja ja vadelmaa siellä on muutenkin saattanut tapahtua kasvillisuuden rehevöitymistä ja kalliokasvillisuuden taantumista. Keltamataraa ja mäkikauraa kasvoi alueella edelleen, mutta koillisosasta ei löydetty ketoneilikkaa eikä mäkikuismaa. Kallioketoa oli pienialaisesti etelä- ja kaakkoisosassa. Kartanon takana olevan kallion kasvillisuus on kulunut jonkin verran liikkumisen takia. Kalliokedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä, mutta kallioalueella ne ovat menettäneet tai menettämässä arvonsa rehevöitymisen ja umpeenkasvun takia. 4 Kartanon koillispuolen mäki (Turku-Viipurintien eteläpuolella, ei Kemppaisen 2001 selvitysalueella) 0,2 ha 7
SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Mäen laki on kalliota, jossa kasvaa iäkkäitä ja nuorempia mäntyjä ja nuorehkoja koivuja ja pihlajia. Kalliopinnat ovat osin poronjäkäläiset ja osin niillä kasvaa mm. metsälauhaa, ahosuolaheinää, kieloa, kalliokieloa ja vadelmaa. Mäen rinteillä kasvaa harvakseltaan kookkaita mäntyjä ja koivuja sekä niiden alla nuoria koivuja, pihlajia, vaahteroita ja tammia ja nuoria mäntyjä. Mäen etelärinteen alaosa rajoittuu pujoa, pelto-ohdaketta ja karhunputkea kasvavaan puistonreunaan ja siinä kasvaa mm. päivänkakkaraa, ahomataraa ja metsäapila. Mäen itärinteessä kasvaa muutamia isoja koivuja ja tammia sekä tiheää haavan, koivun ja pihlajan vesaikkoa. Lisäksi itärinteessä on kymmenkunta pähkinäpensasta. Aluskasvillisuudessa on mm. vuohenputkea, valkovuokkoa, nokkosta, sinivuokkoa, taikinamarjaa, lehtonurmikkaa, metsäkastikkaa, sananjalkaa ja kieloa. Pohjoisrinteeseen päin kasvillisuuden rehevyys vähenee. Itärinnettä voidaan pitää metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Rehevä lehtolaikku on mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö. Kohde tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. 5 Kranaatin mäki (Turku-Viipurintien pohjoispuolella, ei Kemppaisen 2001 selvitysalueella) 0,5 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Karulla jäkälä-sammalkalliolla on pääosin noin 10-12 metriä korkeaa männikköä, jonka joukossa on runkomaista pihlajaa ja kallioalueen reunalla yksittäisiä runkomaisia tammia. Lakialueen puusto on pääosin luonnontilaista, alueella on hyvin vähän hakkuun jälkiä ja lahopuuta on jonkin verran. Kallioalueella on kulutuksen jälkiä. Kenttäkerroksessa on kanervaa, kalliokieloa, kieloa, mustikkaa, puolukkaa, metsälauhaa, tuoksusimaketta, kangasmaitikkaa ja pohjakerroksessa mm. poronjäkäliä, torvijäkäliä, seinäsammalta, kangaskynsisammalta, kangasrahkasammalta ja kalliopalmikkosammalta. Kuvio arvioitiin puuntuotannollisesti karukkokankaita vähätuottoisemmaksi ja mahdolliseksi metsälakikohteeksi. Reunametsät ovat varttuneita mäntyvaltaisia sekametsiä, joissa on männyn seassa koivua ja kuusia alla pihlajan vesoja. Kohteen välittömässä läheisyydessä on sekä tuoreen että leh- 8
tomaisen kankaan varttunutta mänty-kuusisekapuustoa ja Helsingintiehen rajoittuvassa pohjoisrinteessä kuusikkoa, jonka joukossa on jonkin verran koivua. Kalliorajauksen luoteispuolella on myös muutamia kookkaita haapoja. Kranaatin kallioalueen länsipuolella on käytöstä poistetulla pellolla kasvavaa suhteellisen matalaa ja ryteikköistä lehtipuustoa. Mahdollinen metsäalain 10 :n mukainen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö, kitu- ja joutomaan kallio. Mikäli alueelle kohdistuu muuttuvaa maankäyttöä, tulisi liito-oravan esiintyminen selvittää erityisesti kalliorajauksen pohjoispuolelta läheltä Helsingintietä. 6 Mäkien välinen tasanne molemmin puolin Turku- Viipuritietä SUOJELUPERUSTE Alue on ilmeisesti entistä peltoa, joka nyt kasvaa pääosin nuorta lehtipuustoa. Eteläosassa on nuorta haapaa, raitaa, vaahteraa ja pihlajaa ja aluskasvillisuudessa mm. nokkosta, peltokortetta, vadelmaa ja mesiangervoa. Pohjoisosassa on kosteaa pajupeltoa ja nuorta sekapuustoa. Turku-Viipuritien eteläpuoli ja Helsingintien liittymään rajoittuva tien pohjoispuoli ovat pensoittunutta peltoa ja taimikkoa. 7 Kranaatti länsi, kallioalue ja lehtolaikku 1,0 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Huomattavan kuluneella karulla jäkälä-sammalkalliolla on pääosin yli 10 metriä korkeaa osittain luonnontilaista kalliomännikköä, jonka joukossa on runkomaista koivua, pihlajaa, pienehköjä tammia ja vaahteroita sekä lakialueella katajaa. Kallion reuna-alueilla on pääosin varttuvaa männikköä. Lakialueella on myös laajoja täysin puuttomia jäkälän peittämiä kalliopintoja. Kenttäkerroksessa on kanervaa, mustikkaa, puolukkaa, tuoksusimaketta ja pohjakerroksessa mm. poronjäkäliä, torvijäkäliä, seinäsammalta, kangaskynsisammalta ja kan- 9
gasrahkasammalta. Kuvio arvioitiin puuntuotannollisesti karukkokankaita vähätuottoisemmaksi ja mahdolliseksi metsälakikohteeksi. Kallioalueen lounaispuolella on kulttuurivaikutteista rehevää tuoretta lehtoa. Varttuneessa puustossa on kuusta, raitaa, jalavia sekä tuomea ja vaahteraa ja pensaskerroksessa pähkinäpensasta, pihlajaa sekä nuoria tammia ja jalavia. Lehtokuviolla on jonkin verran myös lahopuuta, pääasiassa raitaa. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. sinivuokko, valkovuokko, yksittäiset keltavuokot, metsäkurjenpolvi, jänönsalaatti, pystykiurunkannus, lehtonurmikka, ahomansikka, metsäkurjenpolvi, nokkonen, vuohenputki ja nuokkuhelmikkä. Alueella on vanhan rakennuksen perustukset ja muutenkaan kohdetta ei voida pitää luonnontilaisena, vaan suurimmaksi osaksi se on ilmeisesti syntynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Tästä huolimatta kohde on mahdollinen metsälain erityisen arvokas elinympäristö, rehevä lehtolaikku. Erityisesti notkelman länsireunassa on luonnontilaisuuden piirteitä. Kalliorajauksen itäpuolella on käytöstä poistetulla pellolla kasvavaa suhteellisen matalaa ja ryteikköistä lehtipuustoa. Mahdollinen metsäalain 10 :n mukainen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö, kallioalue ja rehevä lehtolaikku. Kohde tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. 8 Pohjolanmäen pohjoisosa (polun pohjoispuolella, polun ja Helsingintien välissä) 3,0 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Alueella on Kemppaisen (2001a) mukaan vanhaa sekametsää, jonka valtapuusto on yli 100-vuotiasta kuusta ja koivua sekä yli 120-vuotiasta mäntyä (kuvio 2). Muussa puustossa on pihlajaa, raitaa, haapaa, tammea ja nuorempia koivuja. Pökkelöitä, keloja ja maapuita oli runsaasti. Aluskasvillisuus on pohjoisosassa lähinnä tuoretta kangasta: mustikkaa, metsäkastikkaa, metsälauhaa ja kieloa. Eteläosassa lähempänä polkua kasvaa on tuoreen lehdon lajistoa: tesmaa, sini- ja valkovuokkoa sekä lisäksi kieloa ja sananjalkaa (eteläosan sisältyy Kemppaisen kuvioon (3). Vuonna 2013 alue oli ennallaan. Eteläosassa on runsaasti pystyyn kuolleita ja osin kaatuneita kuusia. Liito-oravan papanoita etsittiin järeiden kuusten ala, mutta ei todettu. Metsä jatkuu polun eteläpuolella (kohde 9). Länsireunalla on kallio, joka on osin poronjäkäläinen ja jossa lisäksi kasvaa kangasmaitikkaa, lampaannataa, metsälauhaa ja 10
vähän kanervaa. Kallion reunapuustossa on nuoria tammia, pihlajia, vaahteroita ja haapoja. Kohde on arvokas luontokohde iäkkään puustonsa ja lahopuustoisuutensa vuoksi. Osin sitä voidaan pitää metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Eteläpuolella olevan alueen kautta se liittyy Natura-alueen metsiin. Osittain mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö, lehtolaikku. Kohde tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. 9 Pohjolanmäen eteläosa (polun eteläpuolella, polun ja Natura-alueen välissä) 2,7 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Kemppaisen (2001a) mukaan alueella on varttunutta lahopuustoista sekametsää, joka on osin tuoretta lehtoa (5)) ja jossa kasvaa tammia (kuvio (6)) ja jonka itäosassa on kallioita ja lehtomaista pellonreunametsää (kuviot (4) ja 26). Länsiosa on polun eteläpuolelta kosteahko ja kasvaa lehtipuustoa sekä mm. hiirenporrasta, mustikkaa ja käenkaalia. Muutamat painannekohdat ovat rahkasammaleiset ja korpikarhunsammaleiset. Natura-alueeseen rajoittuvassa eteläreunassa on koivua, kuusta ja puumaisia tammia kasvavaa sekametsää, jonka pensaskerroksessa on pihlajaa ja kenttäkerroksessa mm. metsäkastikkaa, mustikkaa, sinivuokkoa, nuokkuhelmikkää ja sananjalkaa. Alueen itäosan kallioilla kasvaa melko iäkkäitä mäntyjä, pihlajaa ja pieniä tammia sekä mm. metsälauhaa, ahosuolaheinää, kanervaa ja vähän kalliokieloa. Itäreuna on varttunutta kuusisekametsää. Kohde on arvokas luontokohde iäkkään puustonsa ja lahopuustoisuutensa vuoksi. Se liittyy eteläpuolella Natura-alueeseen ja jatkuu pohjoispuolella lahopuustoisena metsänä. Kemppaisen (2001a) mukaan eteläosan tammia kasvava alue täyttää luonnonsuojelulain (29 ) suojelun luontotyypin jalopuumetsikön kriteerit. Osin sitä voidaan pitää metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Rehevä lehtolaikku on mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö ja tammia kasvava alue saattaa täyttää luonnonsuojelulain (29 ) suojelun luontotyypin jalopuumetsikön kriteerit, jotka tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. 11
11 Kartanon hevoslaitumet SUOJELUPERUSTE Hevosten laitumina olevat niityt ovat tuoreita heinäniittyjä, joilla vallitsevat Kemppaisen (2001a) mukaan nurmipuntarpää, timotei, nurmikat, raiheinä, voikukka, pelto-ohdake, koiranputki, nokkonen ja pujo (kuvio 6). Myös muuta heinä- ja ruoholajistoa tavataan. Laitumia ei kartoitettu. Yleispiirteiltään ne ovat ennemminkin peltoja kuin niittyjä. 12 Kartanon entinen hedelmätarha SUOJELUPERUSTE Kemppaisen (2001a) kuviot 20 ja 21. Länsiosa kasvaa nuorta koivua ja kuusta. Yläosa metsän reunassa on hieman ketomainen ja kasvaa mm. siankärsämöä ja mansikkaa. Itäosassa on vanhoja hedelmäpuita ja lehtipuustoa. Välissä on rivi kuusia, raitoja ja tuomia. Avoimet alueet ovat molemmissa osissa korkeiden heinien ja ruohojen vallitsemia: pelto-ohdake, nokkonen, koiranputki, nurmipuntarpää, pujo, mesiangervo ja länsiosassa alarinteessä järviruoko. Kohde oli ennallaan 2013. 13 Tervaleppiä kasvava rantametsä ja luhta 5,9 ha SUOJELUPERUSTE 12
Kemppaisen (2001a) kuvio 19, kohde oli ennallaan 2013. Puusto on tervaleppää, koivua, tuomea, pihlajaa ja pensaissa musta- ja punaherukkaa, terttuseljaa ja kiiltopajua. Lisäksi alueella kasvaa rönsyleinikkiä, koiran- ja karhunputkea, kyläkellukkaa, pystykiurunkannusta, maahumalaa, metsäalvejuurta ja lähempänä rantaa suo-orvokkia, hiirenporrasta, nurmilauhaa, rantamataraa, suoputkea, ranta-alpia, vesisaraa sekä uloimpana järviruokoa. SUOJELUPERUSTE 14 Myllyojan alaosa ja ranta 10,1 ha Muu huomion arvoinen kohde Myllyojan vartta ja siitä itään päin pellon alapuolella ulottuvaa lehtipuustoista rantavyöhykettä on laidunnettu. Myllyojan alaosassa on hoidettu rantasaunan pihapiiri, jonka pohjoispuolella on laidunnettua hakamaista lehtimetsää, jossa kasvaa kookkaita koivuja, pihlajaa ja tuomea. Ylempänä on varttuvaa koivikkoa entisellä pellolla tai niityllä. Sen jälkeen on laidunnettua jokivarsiniittyä. Joki mutkittelee savi- ja sorapohjaisena ja jyrkkätörmäisenä. Sen varrella kasvaa mm. mesiangervoa, ranta-alpia, kastikkaa, syyläjuurta, rantakukkaa, korpikaislaa ja keltakurjenmiekkaa. Jokiympäristö on huomionarvoinen rehevän kasvillisuutensa ja laidunnuskäytön vuoksi. Jokiympäristön rehevä kasvillisuus tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa 15 Myllyojan itäpuolen keto ja 16 Tuorlan rinnemetsä Natura-alueen pohjoispuolella 15: 0,3 ha 16: 1,2 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Ketoa voidaan pitää muuna paikallisesti huomionarvoisena kohteena. Kokonaisuuden arvoa lisää sen sijoittuminen Natura-alueen yhteyteen ja Myllyojan perinnemaisemaan. Metsäkuvion länsiosassa kasvaa järeää puoliavointa männikköä, jonka joukossa on runsaasti matalaa pihlajaa ja muutamia 13
yksittäisiä nuoria tammia, vaahteroita ja rauduskoivuja. Kenttäkerroksessa on valkovuokkoa, sinivuokkoa, nuokkuhelmikkää, kevätlinnunhernettä, hiirenvirnaa, särmäkuismaa, keltavuokkoa, sananjalkaa, kieloa kissankelloa, paimenmataraa, lehtokuusamaa sekä runsaasti metsäkastikkaa. Kohteella on jonkin verran männyn lahopuuta. Länsireunaan on istutettu viitisen sembramäntyä. Rajauksen länsiosassa on kuivan lehdon piirteitä. Keskiosassa on varttunutta kuusikkoa ja siinä on harvakseltaan pähkinäpensaita. Pähkinäpensaita ja tammia jatkuu Natura-alueen ja kalliomäen välisessä vyöhykkeessä itäosaan, jossa puusto on nuorta koivikkoa. Metsäaluetta voidaan pitää metsälain 10 :n erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Kuvio liittyy eteläpuolella sijaitsevaan Natura-alueeseen, mikä lisää kuvion arvoa. Mahdollisen metsälakikohteen eteläpuolella on ahdekauravaltainen keto. Kasvilajistoon kuuluvat kataja, kissankello, ahdekaura, mäkikuisma, huopakeltano, kissankello, metsälauha, metsäapila, ahdekaunokki, ketoneilikka, mäkikaura, sikoangervo, keltamatara, puna-apila, ruiskaunokki, siankärsämö, tuoksusimake ja kedon laidassa hirvenputki. Kummatkin kuviot olisi suositeltavaa jättää ennalleen. 17 Planetaarion ja observatorion metsät SUOJELUPERUSTE Planetaarion ja observatorion ympäristössä on kallioista metsämaastoa. Puusto on alueella enimmäkseen varttuvaa mäntyvaltaista sekapuustoa. Mäntyjen seassa kasvaa nuoria koivuja, tammia ja pihlajia. Aluskasvillisuudessa on mustikkaa, metsäkastikkaa, sananjalkaa ja kalliopaikolla metsälauhaa. Itäpuolen rinteessä on varttunutta tuoreen kankaan kuusivaltaista metsää. Sen aluspuustossa on nuoria koivuja, haapoja ja tammia. Aluskasvillisuudessa ovat vallalla mustikka, metsäkastikka, nuokkuhelmikkä, valkovuokko, kielo ja sananjalka. Kallioselänteellä kasvaa mm. kivikkoalvejuurta ja kallioimarretta. Kuusikko jatkuu mäen eteläpuolelle, jossa sitä on osin harvennettu ja reunoilla on sekapuuna mäntyä. Keskiosa on hieman kostea ja kasvaa metsäimarretta ja metsäalvejuurta. 14
18 Kartanoalueen lounaispuolella sijaitseva hedelmätarhan rinne ja ranta-alue SUOJELUPERUSTE Kemppaisen kuviot 11, 12, 13,16a-c. Laajalla entisellä hedelmätarhan alueella on edelleen kymmeniä suhteellisen hyväkuntoisia omenapuita, mutta pohja on heinittynyt ja alueella kasvaa heinien ohella runsaasti tavanomaisia kulttuuriympäristön ruohokasveja. Huomioin arvoisia niittymäisiä piirteitä on hyvin vähän, mutta kohteen arvoa lisäävät lukuisat vanhat omenapuut. Runsaita lajeja ovat mm. nokkonen, vuohenputki, koiranputki, maitohorsma, paimenmatara, pelto-ohdake, seittitakiainen, pujo, vadelma, koiranheinä, nurmilauha, nurmipuntarpää, niittynurmikka ja heinätähtimö. Hedelmätarhan alapuolisella niityllä (Kemppainen kohde 12) on timoteita ja muutamia tavanomaisia ruohokasveja. Lähinnä rantaa olevalla muuta aluetta kosteammalla niittykaistaleella on niin ikään tavanomaista kasvilajistoa, mm. mesiangervoa, nokkosta, vesitatarta, karhunputkea, vuohenputkea, nokkosta, amerikanhorsmaa, keltakurjenpolvea, maitohorsmaa, rantamataraa ja heinistä mm. nurmipuntarpäätä, nurmilauhaa ja järviruokoa. Rantaan on kaivettu suorakaiteen muotoinen veneväylä, josta nostettu maa on kasattu väylän ympärille. Keskellä on ruovikkoa ja alueella kasvaa myös tiheää koivikkoa. Alueella on tavanomaista putkilokasvilajistoa kuten ahosuolaheinää, paimenmataraa, voikukkaa, niittynurmikkaa ja kosteammissa kohdissa ja ruovikossa mm. rantamataraa, konnanleinikkiä ja suoputkea. Alueelta ei tehty erillistä karttarajausta, mutta alueen ominaispiirteet on suositeltavaa säilyttää. 19 Kartanon alapuolinen lehtorinne 1,7 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Kemppaisen kuviot (4a ja 4b). Rajauksen länsiosassa kasvaa kuusta, koivua, tuomea, tervaleppää, vaahteraa, jalavaa, saarnia ja pihlajaa. Alueella on myös kookkaita tammia ja koilliskulmassa myös järeitä haapoja ja lehmuksia. Pensaskerroksessa on runsaasti puna- ja mustaherukkaa, koiranheisiä, tai- 15
kinamarjaa, vadelmaa ja terttuseljaa. Kenttäkerroksessa on keltavuokkoa, valkovuokkoa, pystykiurunkannusta, etelänruttojuurta. Lisäksi alueella on sudenmarjaa, ukkomansikkaa, niitty- ja kevätleinikkiä, vuohenputkea, karhunputkea, nokkosta, metsäkortetta, metsäalvejuurta ja käenkaalta. Rehevä lehtolaikku on mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö. Kohde on suositeltavaa huomioida maankäytön suunnittelussa. SUOJELUPERUSTE 20 Itälaidan jalopuumetsikkö 0,35 ha Muu paikallisesti arvokas elinympäristö Kemppaisen kuviot 3 on ennallaan. Raadelmaan alueen itälaidassa, polun varressa on jalopuumetsikkö, jossa on useita tammia ja vaahteroita, joiden lisäksi alueella kasvaa kuusta koivua, raitaa, haapaa, pihlajaa ja tuomea. Pensaskerroksessa on ainakin haapaa, tammea, vaahteraa, pähkinäpensasta ja taikinamarjaa. Kenttäkerroksessa on runsaina mm. sinivuokko, valkovuokko, vuohenputki, nokkonen, metsäkurjenpolvi, kielo, lehtonurmikka, koiranputki ja karhunputki. Kuvio ulottuu hieman polun itäpuolelle. Kuvio ei ole luonnontilainen koska puustoa on jonkin verran raivattu. Kohde on suositeltavaa huomioida maankäytön suunnittelussa. 21-24 Rojolanmäen kallioalueet, jaloista lehtipuista koostuva metsikkö ja lehtolaikku kallioalueet (21, 22, 24): 1,0 ha lehto (23): 0,15 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Mahdollinen metsälain 10 :n mukainen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö, kallioalue ja rehevä lehtolaikku. Rojolanmäellä on huomattavaa paikallista maisema-arvoa ja osa avokallioista näkyy myös läheisille teille ja asutuille alueille Kolmella kalliokuviolla puusto on pääosin luonnontilaista, 16
mutta erityisesti Rojolanmäen länsiosassa on myös jälkiä hakkuista. Vaihtelevan kokoisen männyn lisäksi puustossa on kallioalueiden reunoilla tammea, haapaa ja jonkin verran pihlajaa. Kenttäkerroksessa on hyvin runsaasti kanervaa ja pohjakerroksessa mm. keltamaksaruohoa, palleroporonjäkäliä, poronjäkäliä, torvijäkäliä, hirvenjäkäliä, seinäsammalta, kangaskynsisammalta ja kangasrahkasammalta. Rojalanmäen itäosassa olevat kallioalueet ovat todennäköisesti karukkokankaista suurituottoisempia, joten ne eivät täytä metsälain erityisen elinympäristön kriteerejä. Erityisesti kallioalueen länsiosassa rajauksella 21 on myös ketomaista kasvillisuutta. Rojolanmäen kallioalueiden väleissä on pääasiassa tavanomaista tuoreen kankaan varttunutta istutusmännikköä, jonka joukossa on kuitenkin jonkin verran pienikokoista tammea, vaahteraa ja mm. raitaa sekä pensaskerroksessa runsaasti pihlajaa. Keskiosassa on kuitenkin osin runkomaisista jaloista lehtipuista, vaahterasta ja tammesta koostuvaa metsikkö, jossa runkomaisten jalojen lehtipuiden määrä saattaa ylittää 20 runkoa hehtaarilla. Mikäli runkomaisen jalopuun määrä on vähintään 20 runkoa hehtaarilla ja metsikkö on luontaisesti syntynyt ja luonnontilaisen kaltainen, saattaa kohde täyttää luonnonsuojelulain suojellun luontotyypin kriteerit. Alueelta ei kuitenkaan ole luontotyyppirajausta (kohde 23). Jaloista lehtipuista koostuvan metsikön eteläosassa on nuorehkoa lehtipuustoa kasvava pienialainen keskiravinteinen tuore lehto. Lehtolaikun kasvilajistoon kuuluvat mm. metsäliekosammal, lehtokuusama, lehtonurmikka, aitovirna, jänönsalaatti, lillukka, nuokkuhelmikkä, sinivuokko, oravanmarja, käenkaali, valkovuokko, pähkinäpensas ja hiirenporras. Puustossa on pääosin pienikokoista hieskoivua, tammea, haapaa, pihlajaa ja vaahteraa, mutta joukossa on yksittäisiä suurempia tammia ja koivuja (kohde 23). Lehtolaikku on mahdollinen metsälain 10 :n tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö. Jalopuumetsikkö ja lehtolaikku on esitetty yhtenä rajauksena liitteen 2 kartassa. Muilta osin Rojolanmäen rinteiden alaosissa on pääasiassa tuoreen ja lehtomaisen kankaan varttunutta kuusikkoa, jossa on jonkin verran vaihtelevan kokoista haapaa sekapuuna. Mahdollinen metsäalain 10 :n mukainen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö, kallioalue ja rehevä lehtolaikku. Saattaa pieneltä osin täyttää luonnonsuojelulain 29 suojellun luontotyypin kriteerit. Mikäli Rojolanmäen ympäristöön kohdistuu muuttuvaa maankäyttöä, tulisi liito-oravan esiintyminen selvittää varttuneiden kuusikoiden osalta. 17
Tuorlan kevätsara (yht.koord. 6708874:3249063) SUOJELUPERUSTE Uhanalainen laji, vaarantunut (VU) kevätsara Kevätsaraa kasvaa kuivan lehdon ja sen eteläpuolella olevan kedon välissä tien itäpuolella. Kevätsara on eteläinen, Suomessa ainoastaan Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla esiintyvä vaarantuneeksi (VU) luokiteltu sarakasvi. Uhanalaisuudestaan huolimatta levinneisyysalueellaan kevätsara on suhteellisen yleinen. Kevätsaraa esiintyy lehto- ja rinneniityillä, kedoilla, luonnonlaitumilla, nummilla ja mm. avoimissa metsissä. Selvitysalueella kevätsaraa on kuvion 15 pohjoisreunalla. Alue on suositeltavaa säilyttää ennallaan osana kuvioiden 15 ja 16 luontokohdetta 5.2 Raadelman ulkopuolinen selvitysalue Muilta kuin Raadelman osalta selvitysalue on käsitelty yleisemmällä tasolla ja kohdekuvauksia on tehty vain arvokkaiksi arvioiduista kohteista. Edellä on esitetty luonnonsuojelualueiden, mahdollisten metsälakikohteiden sekä muiden arvokkaiden alueiden kuvaukset. 5.2.1 Natura 2000 -alueet Kuusistonlahden (FI0200058, SPA) Natura 2000 alue, Kuusistonlahden luonnonsuojelualue (ESA300214) SUOJELUPERUSTE Valtakunnallinen Natura 2000 ohjelma, luonnonsuojelulaki, rakennuslaki, vesilaki Piikkiönlahden ruovikot sisältyvät kokonaisuudessaan pääosin selvitysalueen eteläpuolella sijaitsevaan Kuusistonlahden (FI0200058, SPA) Natura 2000 -alueeseen. Piikkiönlahti on suhteellisen laaja ruovikkorantainen ja matalahko merenlahti. Rannoilla on jonkin verran rantaniittyjä. Lahti on tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka. Naurulokki 18
on selvästi runsain laji ja silkkiuikku pesii runsaana. Muita suhteellisen runsaana esiintyviä vesilintuja ovat nokikana, sinisorsa, tavi, lapasorsa ja telkkä. Rantojen ruovikot tarjoavat hyvät elinmahdollisuudet myös ruovikkolinnustolle. Alueella pesii ruokokerttunen, rytikerttunen ja pajusirkku. Lisäksi lahden lajistoon kuuluvat mm. kirjokerttu, pensassirkkalintu, pikkulepinkäinen, punavarpunen ja pensastasku. Lajistoon kuuluvat mm. isokuovi, töyhtöhyyppä, punajalkaviklo, suokukko ja taivaanvuohi. Lisäksi niittylajistoon kuuluvat kiuru, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Lahti on tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka (Valtion ympäristöhallinto 2013a). Natura-alueen pohjoisreunalla sijaitseva Kuusistonlahden luonnonsuojelualue (ESA300214) sisältyy lähes kokonaisuudessaan natura-alueeseen. Raadelman alueella sijaitsevan Kaarinan metsät Natura-alueen ja Kuusistonlahden Natura-alueen lisäksi selvitysalueella ei ole muita Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvia kohteita. 5.2.2 Muut luonnonsuojelualueet Rahinmäen luonnonsuojelualue (YSA022156) SUOJELUPERUSTE Rungossa selvitysalueen keskiosassa on yksityisellä maalla oleva Rahinmäen luonnonsuojelualue (YSA022156). Valtaosalla Rahinmäen aluetta on mäntyvaltaista kangasmetsää, mutta alueen pohjoisosassa on myös hieman kosteampaa kuusivaltaista metsää. Alueen kasvillisuuteen kuuluvat mm. mustikka, variksenmarja, puolukka, pihlaja, kataja, kangasmaitikka, oravanmarja, juolukka, haapa, pihlaja, lehtokuusama, sanajalka, valkovuokko, ahomatara sekä muutama nuori tammi. Metsikkö soveltuu lähivirkistysalueeksi ja marjastukseen. Alueella on useita polkuja (Rungon metsän inventointikortti 1986). 19
5.2.3 Metsälakikohteet 5.2.3.1 Kallioalueet Kaarinan kaupunki, Piikkiön alueen luontoselvitys SUOJELUPERUSTE 25-27 Matkanpään kallioalue ja suopainanteet 1,3 ha Metsälaki 10 sekä muu paikallisesti arvokas kohde Karulla jäkälä-sammalkalliolla on pääosin noin 10-12 metriä korkeaa männikköä. Puusto on pääosin luonnontilaista ja lahopuuta on jonkin verran, pääosin suhteellisen tuoreina tuulenkaatoina. Männyn lisäksi puustossa on pienikokoista haapaa ja jonkin verran pihlajaa. Kenttäkerroksessa on hyvin runsaasti kanervaa ja pohjakerroksessa mm. palleroporonjäkäliä, poronjäkäliä, torvijäkäliä, hirvenjäkäliä, seinäsammalta, kangaskynsisammalta, kangasrahkasammalta ja kalliopalmikkosammalta. Alue arvioitiin puuntuotannollisesti karukkokankaita vähätuottoisemmaksi ja mahdolliseksi metsälakikohteeksi. Matkanpään metsäsaarekkeella on kaksi jyrkännettä, mutta niiden alusmetsät ovat siinä määrin voimakkaasti käsiteltyjä, että niitä ei voida pitää metsälain 10 :n tarkoittamina erityisen arvokkaina elinympäristöinä. Kalliorajausten lounaispuolella on kaksi osin luonnontilaansa menettänyttä suopainannetta. Suorajauksen pohjoisosassa on mustikkakorpea, metsäkortekorpea ja pienialaisesti ruoho- ja heinäkorpea. Puusto on nuorehkoa tiheää koivukuusisekapuustoa, jonka joukossa on paikoitellen vaihtelevan kokoista haapaa sekä tuomea ja pajuja. Lajistoon kuuluu mm. korpirahkasammal, korpikarhunsammal, haprarahkasammal, metsäkorte, terttualpi, kurjenjalka, metsäalvejuuri ja maariankämmekkä. Korven pohjoisreunassa on haapakeskittymä, jossa on muutamia halkaisijaltaan yli 40 cm paksuja haapoja. Korpipainanteen kaakkoispuolella on jonkin verran luonnontilaansa menettänyttä jouhisaravaltaista saranevaa. Alue on lievästi karhunsammaloitunut ja taimettunut eikä sitä luonnontilaansa menettäneenä voida pitää metsälain 10 :n kohteena. Mahdollinen metsälain 10 :n erityisen tärkeä elinympäristö ja muu paikallisesti arvokas elinympäristö. Mikäli alueelle kohdistuu muuttuvaa maankäyttöä tulisi liito-oravan esiintyminen selvittää. 20
28 Ihasvuoren kallioalue 1,5 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Ihasvuoren länsipäässä on osittain hakattua kalliomännikköä ja osin myös kulunutta kalliokasvillisuutta. Alueella on kuitenkin edelleen luonnontilaisen kaltaista männikköä ja myös kallioalueen ketomaista elinympäristöä. Männyn joukossa on pihlajaa ja puoliavointen kallioalueiden reunoilla jonkin verran pienikokoisia tammia. Jäkälä- ja sammalpeitteisten kalliopaljastumien väleissä on pääosin kanervan vallitsemia alueita, joiden yhteydessä kasvaa mm. kalliokieloa, metsälauhaa, tuoksusimaketta, mäkitervakkoa ja keltamaksaruohoa. Osittaisesta luonnontilaisuuden heikkenemisestä huolimatta aluetta voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisena. Mahdollinen metsälain 10 :n erityisen tärkeä elinympäristö tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa 30-35 Laahamäen ja Aerlanmäen kalliot 4,0 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Laahamäen ja Aerlanmäen lakialueilla on useita kallioalueita, joista osa on puuntuotannollisesti karukkokankaita vähätuottoisempia. Alueella on tehty hakkuita, jotka jossain määrin näkyvät puuston rakenteessa, mutta pääosin alueita voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina ja täten mahdollisina metsälain erityisen arvokkaina elinympäristöinä. Kalliomännikön joukossa on paikoitellen katajaa ja kuusta sekä jonkin verran mäntylahopuuta. Alue soveltuu virkistyskäyttöön, mistä syystä kalliokasvillisuus on helppokulkuisimmista kohdista jonkin verran kulunutta. Kasvillisuus on karua jäkälä- ja sammalvaltaista ja alueilla on huomattavasti vähemmän ketomaisia piirteitä ja mm. tammia kuin esimerkiksi Raadelman Rojolanmäellä. Liitteen 2 kartassa on kuusi erillistä kallioalueen rajausta. Mahdollinen metsälain 10 :n erityisen tärkeä elinympäristö tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa 21
39-41 Pyölinmetsän ja Korsvuoren kalliot 2,8 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Pyölinmetsän ja Korsvuoren lakialueilla on useita kallioalueita, jotka ovat selvästi puuntuotannollisesti karukkokankaita vähätuottoisempia. Alueella on tehty vähäisiä kotitarvehakkuita, jotka jossain määrin näkyvät puuston rakenteessa, mutta pääosin alueita voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina ja täten mahdollisina metsälain erityisen arvokkaina elinympäristöinä. Vaikka moottoritie katkaisee Pyölinmetsän kallioalueen pohjoisreunasta, ei se ole huomattavasti vaikuttanut kallioalueen eteläosan luonnontilaisuuteen. Kallioalueilla on useita pieniä painanteita, joissa kasvaa hieman kookkaamman männyn joukossa kuusta ja koko alueella on runsaasti katajaa. Kasvillisuus on karua jäkälä- ja sammalvaltaista ja kuvioilla ei ketomaisia piirteitä tai jaloja lehtipuita. Liitteen 2 kartassa on kolme erillistä kallioalueen rajausta. Korsvuoren itälaidassa on yli 15 metriä korkea jyrkänne, mutta jyrkännettä ei voida pitää metsälain tarkoittamana erityisen arvokkaana elinympäristönä, koska se alapuolinen metsä ei ole luonnontilainen ja lakialueen metsässä on tehty hakkuita aivan jyrkänteen reunan läheisyyteen asti. Pyölinmetsän eteläpuoleisen pellon reunassa on varttunutta harvennettua kuusikkoa, jonka joukossa on muutamia kookkaita haapoja. Mikäli alueelle kohdistuu muuttuvaa maankäyttöä, tulisi liito-oravan esiintyminen selvittää (alue 42). 5.2.3.2 Vähäpuustoiset suot SUOJELUPERUSTE 36 Laahamäen vähäpuustoinen suo, 37 kallioalue 36: 0,4 ha 37: 2,3 ha Metsälaki 10, muu arvokas elinympäristö, kallioalue 22
Laahamäen lakialueen itäosassa on vesitaloudeltaan luonnontilainen luhtainen saraneva ja saranevaräme. Valtalajin pullosaran lisäksi suolla kasvaa raatetta, sararahkasammalta ja luhtaisuutta ilmentävää kurjenjalkaa. Suon kaakkoispuolella on polku. Suoalueen ympärille on rajattu kallioalue, joka on suositeltavaa säilyttää ennallaan osana kokonaisuutta. Ympäröivät kalliot ovat puuntuotannollisesti karukkokankaita runsastuottoisempia, joten ne eivät täytä metsälain erityisen tärkeän elinympäristön kriteerejä. Kallioalueet ovat kuitenkin puustoltaan suhteellisen luonnontilaisia ja alueella on runsaasti kilpikaarnaisia vanhoja mäntyjä sekä pienempää kuusta ja alikasvoksessa koivua ja pihlajaa. Pienialaiset kalliopaljastumat ovat sammal- ja jäkäläpeitteisiä (kohde 37). Kalliorajauksen eteläosassa on runsaasti jaloja lehtipuita sisältävä metsikkö. Puut ovat todennäköisesti pappilan alueelta levinneitä eikä kohde täytä luonnonsuojelulain suojellun luontotyypin kriteerejä. Tästä huolimatta kohdetta voidaan pitää paikallisesti huomion arvoisena. Mahdollinen metsälain 10 :n erityisen tärkeä elinympäristö, vähäpuustoinen suo. Pienialaisuudestaan huolimatta vesitaloudeltaan luonnontilainen suo on paikallisesti huomion arvoinen luontokohde, joka tulisi säilyttää ennallaan. 43 ja 44 Korsvuoren vähäpuustoiset suot 0,5 ha SUOJELUPERUSTE Metsälaki 10 Korsvuoren keskiosassa on luhtanevaa ja luhtaista saranevaa (43). Kuvio ei ole täysin luonnontilainen, mikä näkyy lievänä karhunsammaloitumisena ja suon reunaan on ilmestynyt koivun ja männyn taimia. Toisaalta osa kuviosta on ilmeisesti vettynyt hieman luontaista enemmän. Länsipuolella on mäntytaimikkoa ja itäpuolella varttunutta puustoa. Kasvilajistoon kuuluvat mm. pullosara, sararahkasammal, haprarahkasammal, korpikarhunsammal, järviruoko ja leveäosmankäämi. Vaikka suo ei ole täysin luonnontilainen, on se mahdollinen metsälain erityisen arvokas elinympäristö, vähäpuustoinen suo. Korsvuoren keskiosassa olevan kallioalueen pohjoispuolella on pienialainen lähes luonnontilainen pullosaravaltainen saraneva (44). Pullosaran lisäksi alueella on mm. sararahkasam- 23
malta ja korpikarhunsammalta kuvion laidoilla. Kuvion pohjoislaidassa on nuolukivi. Vaikka toinen suoalueista ei ole luonnontilainen, ovat ne molemmat mahdollisia metsälain 10 :n erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vähäpuustoinen suo. Jos suoalueet eivät täytä metsälain kohteen kriteerejä, olisi ne tästä huolimatta suositeltavaa huomioida muina paikallisesti arvokkaina elinympäristöinä. Vastaavan kaltaisia suoalueita on selvitysalueella ja sitä ympäröivillä alueilla erittäin vähän. 5.2.3.3 Lehtolaikut Raadelman ulkopuolisella selvitysalueella ei ole luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia lehtolaikkuja, jotka täyttäisivät metsälain 10 :n mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit. 5.2.4 Vesilakikohteet Selvitysalueen poikki virtaavista puroista osa on luonnontilaisen kaltaisia ja mahdollisia vesilain 3 luvun 2 :n mukaisia kohteita. Puroille ei tehty erillisiä rajauksia. 5.2.5 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit Raadelman ulkopuolisella selvitysalueelta ei tehty havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kasvilajeista. 5.2.6 Muut arvokkaat kohteet SUOJELUPERUSTE 29 Ihasvuori pohjoinen, lehtomainen elinympäristö 0,7 ha Muu paikallisesti huomion arvoinen elinympäristö Harvennuttu, mahdollisesti entistä peltoa tai laidunta oleva lehtomainen elinympäristö, jolla on runsaasti kookasta, jonkin verran mäntyä ja ylärinteessä muutamia kookkaita kuusia. Pohjakerroksessa on runsaasti metsäliekosammalta ja kenttäja pensaskerroksessa on mm. lillukkaa, mansikkaa, vadelmaa, lehtokuusamaa, mustaherukkaa, metsäalvejuurta, sudenmarjaa, rönsyleinikkiä ja käenkaalia. Pohjakerroksessa on myös kasvittomia laikkuja. Mikäli alueelle kohdistuu muuttuvaa maankäyttöä, olisi ainakin osa kuviosta suositeltavaa säilyttää nykyisessä tilassaan. 24