Naantalin Suovuoren asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 Yleiskuva alueelta Suomen Luontotieto Oy 26/2009 Jyrki Oja, Satu Oja
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tutkimusalue... 3 4. Tulokset... 4 4.1 Lohkojen kuvaus... 4 4.2 Pesimälinnusto... 6 4.3 Liito-orava selvitys... 6 4.3.1 Johdanto... 6 4.3.2 Käytetyt menetelmät... 6 4.3.3. Tulokset... 6 5. Yhteenveto... 7 6. Lähteet ja kirjallisuus... 8 7. Liitteet... 9 2
1. Johdanto Naantalin kaupungin ympäristötoimi /Marjut Taipaleenmäki tilasi elokuussa 2009 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin Suovuoren asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko alueelta tehtiin kasvillisuusselvitys, jonka yhteydessä etsittiin uhanalaisten tai vaateliaiden putkilokasvien lisäksi uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit). Alueelta tehtiin liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Ajankohdan vuoksi pesimälinnustoselvitystä ei voitu tehdä. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin maastokäynneillä 22. ja 23.9.2009 ja samassa yhteydessä tehtiin myös liito-oravaselvitys. Alueelta haettiin lepakoille sopivia talvehtimisraunioita ja mahdollisia pesimisyhdyskuntia, mutta systemaattista detektorihavainnointiin perustuvaa lepakkoselvitystä ei alueelta tehty. Maastotöistä ja raportin kirjoittamisesta vastasivat FM, biologi Jyrki Oja sekä Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Selvityksessä tarvittavan karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Taustaselvityksen yhteydessä käytiin läpi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen arkisto sekä Turun yliopiston kasvimuseon arkistotietoja uhanalaisen putkilokasvilajiston osalta. Alueelta ei ole aiemmin tehty systemaattista luontoselvitystä, mutta koko Naantalia koskeneissa selvityksissä aluetta on todennäköisesti inventoitu (mm. Lehtomaa). 3. Tutkimusalue Nyt inventoitu kaava-alue sijaitsee Naantalin kaupungin itäosassa Suovuoren asuinalueella. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä, jolle ovat ominaisia mm. jalopuulehdot. Nyt inventoitu alue rajautuu pohjois- ja itäosiltaan ulkoilureittiin, eteläosiltaan metsään ja asuintaloihin sekä länsiosiltaan ulkoilureittiin. Alue on itä- ja eteläosiltaan kallioista metsämaastoa, länsiosiltaan rehevöitynyttä niittyä ja keskiosiltaan vanhaa urheilukenttää ja entistä pihapiiriä. Vaikka alueella esiintyykin hemiboreaaliselle vyöhykkeelle tyypillisiä jalopuita mm. tammia, ei kohteella ole kuitenkaan jalopuulehtoja. Alueen kalliot ovat hyvin sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja esiinny muualla kuin alueen keskiosassa aivan niityn laidalla. 3
4. Tulokset Suunniteltu kaava-alue käytiin systemaattisesti läpi kävellen. Alue jaettiin pinnanmuotojen ja maankäytön perusteella 6 erilliseen lohkoon. Lohkoista tehtiin kasvillisuuden yleiskuvaus, selvitettiin putkilokasvillisuuden valtalajisto, mahdollinen vaateliaampi lajisto sekä muut luontoarvot. 4.1 Lohkojen kuvaus Lohko 1 Lohkon alue käsittää entisen urheilukentän, jota käytetään tällä hetkellä maanläjityspaikkana. Kentän eteläreunalla on varttunut ja melko harvakasvuinen kuusiaita (Picea abies). Kentän länsireunalla on hieman varttuneempaa puustoa, mm. kookkaita mäntyjä (Pinus sylvestris). Alueen putkilokasvilajisto on hyvin kulttuurivaltaista ja lajistoon kuuluu mm. puna-apila (Trifolium pratense), alsikeapila (Trifolium hybridum), piharatamo (Plantago major), peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), valkomesikkä (Melilotus albus) sekä rohtomesikkä (Melilotus officinalis). Pensaskerroksen lajistosta mainittakoon kentän reunalla kasvavat kurtturuusu (Rosa rugosa), terttuselja (Sambucus racemosa) sekä muutama nuori vaahtera (Acer platanoides). Lohko 2 Kentän ja niityn väliin jää pienialainen entinen talonpohja. Alueen puusto muodostuu rauduskoivuista (Betula pendula), raidoista (Salix caprea) sekä haavoista (Populus tremula). Pensaskeroksessa esiintyy pihlaja (Sorbus aucuparia) ja tuomi (Prunus padus). Alueen keskiosassa on pieni kalliokumpare, jossa on rehevöitynyt kallioketo. Kedon eteläreunalla kasvaa muutamia katajia (Juniperus communis). Kedon lajistoon kuuluu mm. rohtotädyke (Veronica officinalis), siankärsämö (Achillea millefolium), ahosuolaheinä (Rumex acetosella), ahomansikka (Fragaria vesca), ketohanhikki (Potentilla anserina), keltamaksaruoho (Sedum acre), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), hiirenvirna (Vicia cracca), aitovirna (Vicia sepium), harakankello (Campanula patula) sekä kissankello (Campanula rotundifolia). Hieman vaateliaammasta lajistosta mainittakoon sikoangervo (Filipendula ulmaris) sekä niittymaarianheinä (Hierochloë alpina). Lohko 3 Koko alue on rehevöitynyttä niittyä. Putkilokasvilajisto on typensuosijalajien dominoimaa. Lajistoon kuuluu mm nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), puna-apila, valkoapila (Trifolium repens), alsikeapila, poimuhierakka (Rumex crispus), timotei (Phleum pratense), nurmi- Yleiskuva lohko 1 4
lauha (Deschampsia cespitosa) sekä voikukka (Taraxacum officinale). Muusta lajistosta mainittakoon niittymaarianheinä, jonka kumariinin tuoksu kantautuu kauas. Lohko 4 Talolle johtavan tien ja ulkoilureitin väliin jää hoidettu kallioalue. Kohteella on puustoa harvennettu ja muutenkin aluetta on hoidettu aiemmin pihapiirinä. Kalliot ovat puustoisia ja sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja alueella esiinny. Kohteen puusto muodostuu männyistä, haavoista, pihlajista sekä reunavyöhykkeen kookkaista vaahteroista (pihapuita). Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus) sekä metsälauha (Deschampsia flexuosa). Muusta lajistosta mainittakoon kultapiisku (Solidago vigaurea) sekä ahosuolaheinä. Alueen pohjoisreunalla kasvaa melko laaja jättipalsami (Impatiens glandulifera) kasvusto. Lohko 5 Kohteella on melko korkea, puustoinen kallioalue. Alue rajautuu ulkoilupolkuun sekä pihapiiriin. Puusto koostuu männyistä, hieskoivuista (Betula pubescens) sekä muutamista rauduskoivuista. Aluspuustossa esiintyy nuoria mäntyjä, pihlajaa sekä hieskoivua. Alueen puusto on eteläosassa huomattavasti pohjoisosaa tiheämpää. Alueella on myös muutama maakelo. Metsätyyppi kohteella vaihtelee pohjoisosan kuivasta puolukkatyypin kankaasta eteläosan tuoreeseen mustikkatyypin kankaaseen. Kallioketoja alueella ei ole. Aluskasvillisuuden valtalajisto on hyvin tavanomaista kuten mustikkaa, puolukkaa, kanervaa (Calluna vulgaris) sekä metsälauhaa. Muutamin paikoin esiintyy melko runsaasti kallioimarretta (Polypodium vulgare). Alueella on muutama tammen (Quercus robur) taimi. Lohko 6 Teiden väliin jää pienialainen ja harvapuustoinen havumetsälaikku. Alueen valtapuusto muodostuu kuusesta, joiden joukossa kasvaa muutamia mäntyjä ja nuoria rauduskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa muutama kataja. Metsätyyppi kohteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta. Aluskasvillisuuden putkilokasvilajistoon kuuluu mm. mustikka, juolukka (Vaccinium uliginosum), kanerva, kevätpiippo sekä jokapaikansara (Carex nigra). Alueen länsiosan kalliokumpareet ovat sammalpeitteiset ja puustoisia eikä avokallioita kohteella esiinny. Lohko 7 Kohde on vanhaa pihapiiriä. Alue on rehevöitynyt ja jättipalsami valtaa alaa. Pihan laidalla aivan alueen pohjoisreunalla on maisemallisesti näyttävä kookas kuusi. Lohko 7 5
4.2 Pesimälinnusto Ajankohdan vuoksi inventointialueelta ei voitu tehdä vakiomenetelmiin perustuvaa pesimälinnustoselvitystä. Kuitenkin mahdollisen vaateliaamman ja uhanalaisen pesimälajiston esiintyminen arvioitiin alueella ympäristön perusteella. Inventointialueen ympäristö on rakennettua eikä kohteella muutenkaan ole kolopuita tai vanhan metsän kuvioita. Kololinnut sekä vanhojen metsien lajit puuttuvat kohteelta kokonaan. Pesimälinnusto on todennäköisesti tyypillistä havumetsien ja asutuksen reunamien peruslajistoa. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja ei alueella todennäköisesti pesi. 4.3 Liito-orava selvitys 4.3.1 Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm Hanski 1998) ). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. 4.3.2 Käytetyt menetelmät Liito-oravainventointi suoritettiin jätöshavainnointia käyttäen ja lisäksi kaava-alueelta etsittiin sopivia kolopuita, joissa liito-oravat pesivät ja joita ne käyttävät päivälepopaikkoinaan. Inventointi suoritettiin syyskuussa 2009. Liito-oravaesiintymien etsintä on helpointa ja samalla tarkinta kevättalvea, jolloin reviirillään oleskelevien liito-oravien jätökset kertyvät sulavan lumen pinnalle helposti havaittaviksi jätöskasoiksi. Keski- ja loppukesän umpeutuneen kasvillisuuden keskeltä jätösten löytyminen saattaa olla erittäin hankalaa. Lisäksi jätökset hajoavat kesällä varsin nopeasti ja liito-oravat liikkuvat talveen verrattuna laajemmalla alueella. Tutkimusalue kuljettiin systemaattisesti läpi jalkaisin ja kaikkien suurimpien puiden tyvet sekä linnunpönttöjen aluset tarkastettiin jätösten löytämiseksi. 4.3.3. Tulokset Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä eikä aluetta voi ympäristötyypin perusteella pitää edes mahdollisena liito-oravan elinympäristönä. Alueella on niukasti lajille sopivia ruokailupuita eikä kohteella ole kolopuita tarpeeksi lajin pesä- ja päivälepokoloiksi. Alue on melko harvapuustoista, joten suojapuut kuten suuret kuuset puuttuvat lähes kokonaan. Kohdetta ei voi pitää liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä eikä nyt tehdyssä inventoinnissa havaittu mitään merkkejä lajin mahdollisesta esiintymisestä alueella. 6
Suomen Luontotieto Oy 5. Yhteenveto Suunnitellulla kaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai Metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella ei esiinny myöskään Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinne maisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen kasvilajistoon kuuluu sikoangervo, joka luetaan arkeofyytteihin eli muinaistulokkaisiin. Lajin esiintyminen voi viitata vanhaan asuinpaikkaan. Alueella ei esiinny liito-oravia eikä muidenkaan Luontodirektiivin liitteen IV lajien esiintyminen ole todennäköistä satunnaista pohjanlepakkoa tai vesisiippaa lukuun ottamatta. Kohde on melko pienialainen ja ympäristö on kauttaaltaan rakennettua. Pesimälinnustoon ei todennäköisesti kuulu EU:n lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja eikä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittuja lintulajeja. Alueen rakentaminen ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja Lohkon 4 kallioaluetta 7
6. Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J.1995. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210. 317 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lehtomaa, Leena 1998: Luonnonsuojelu-, Metsä- ja Vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.-Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A. 1990. Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset 8
7. Liitteet karttaliite 9