Porin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY 2009 -alueiden) suojelutilanteen ja -tarpeen kartoitus

1 Porin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY 2009 -alueiden) suojelutilanteen ja -tarpeen kartoitus Ohjelmallinen Rakennussuojelu -hanke / Varsinais-Suomen ELY-keskus 31.3.2016 / Kirsti Virkki

2 TAUSTAA Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Ohjelmallinen rakennussuojelu -hankkeessa pilotoidaan valtakunnallisesti merkittävien rakennusten ohjelmallista rakennussuojelua. Tavoitteena on hoitaa valtion omistamien ja myymien, valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/85) nojalla suojeltujen kohteiden suojelu ajan tasalle ja kehittää ohjelmallisen rakennussuojelun toimintamalleja. Hankkeessa kartoitetaan myös muiden valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristön kohteiden suojelutilannetta. Lisäksi selvitetään rakennussuojeluasioiden keskittämistä joihinkin ELY-keskuksiin. Hanke on ympäristöministeriön rahoittama. Varsinais-Suomen ja Satakunnan valtakunnallisesti merkittäviä rakennuksia on käyty hankkeen aikana systemaattisesti läpi. Tutkittavat kohderyhmät ovat 1) asetuksella suojellut rakennukset (20 kohdetta) 2) rautatiesopimuksen tarkoittamat kohteet (10 kohdetta) 3) alustava Haagin yleissopimuksen mukainen kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden luettelo (37 kohdetta) 4) valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt eli RKY 2009-alueet (265 aluetta). RKY 2009 -alueet ovat suurin hankkeen tutkittavista kategorioista; alueita on Satakunnassa 82 ja Varsinais- Suomessa 183 kappaletta. Koko maassa alueita on 1473 kpl. Alueet jaettiin paikkatietoa apuna käyttäen maakuntakaavoitetulla alueella sijaitseviin, yleiskaava-alueella sijaitseviin ja asemakaava-alueella sijaitseviin. Ensin käytiin läpi kokonaan maakuntakaavan alueella sijaitsevat alueet ja viimeisenä asemakaavoitetut alueet. Samalla kartoitettiin RKY 2009 -alueiden rakennusinventointien tilannetta sekä kaavan päivittämisen tai suojelun tarvetta. Malliksi tehtiin kahdesta kunnasta raportti RKY 2009 -alueiden suojelutilanteesta suosituksineen. Mallikunniksi valittiin Uusikaupunki ja Pori. Alueiden kuvaukset ovat otteita RKY 2009 sivuston kuvausteksteistä. Kaavatiedot ovat netissä olevasta karttapalvelusta. Kaavaotteet eivät ole mittakaavassa. Inventointitiedot on otettu maakuntamuseoiden tietokannoista kesäkuussa 2015. Satakunnan Museon Pakki-tietokannassa kohteiden arvoluokitus on osassa inventoinneista eri sarakkeessa kuin valtaosassa aineistosta, joten tämä saattaa hieman vääristää lopputulosta. PERIAATTEITA JA OHJEITA RKY -ALUEILLA Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen oikeudellinen asema perustuu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeusvaikutuksiin, joista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL). Kaavoitus MRL:n 24 :n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. MRL 24 :n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt ja maisemat. Näillä alueilla alueiden käytön on sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. Kulttuuriympäristöä koskevien alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamien alueiden ja kohteiden osalta on kysymys erityistavoitteista, jotka koskevat myös yleis- ja asemakaavoitusta. Alue- tai kohdekohtaiset oikeusvaikutukset syntyvät maankäyttö- ja rakennuslain

3 mukaisessa kaavoitusprosessissa eri kaavatasojen sisältövaatimuksiin perustuen taikka joissain tapauksissa rakennussuojelumenettelyssä lakiin rakennusperinnön suojelemisesta (jäljempänä rakennusperintölaki) perustuen. Kaikilla kaavatasoilla on tärkeää huolehtia siitä, että ratkaisut eivät ole ristiriidassa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen ominaisluonteen ja erityispiirteiden kanssa. RKY-alueiden kuvauksissa tuodaan esiin kunkin kohteen valtakunnallisesti merkittävät erityispiirteet, mutta yksityiskohtaisemman kaavoituksen pohjaksi on syytä laatia tarkempi selvitys alueen ominaispiirteistä ja arvoista. Kartalla osoitetut RKY -aluerajaukset on tarkoitettu lähtökohdiksi kaavoitukselle, jonka yhteydessä rajauksia täsmennetään ja alueiden analyysiä syvennetään. Yksittäisten rakennusten tai ympäristön osien suojelutavoitteet täsmennetään tapauskohtaisesti. Rakennusten arvoluokitus määritellään rakennusinventointien yhteydessä ja inventoinnit tulee ottaa huomioon kaavoituksen yhteydessä. RKY alueet sisältävät usein yksittäisiä rakennuksia, jotka ovat seudullisesti tai paikallisesti merkittäviä ja jotka tulee kuntakaavoituksessa huomioida. Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöalueita koskevien kaavojen ajantasaisuutta on syytä arvioida aktiivisesti. Kaava on tarpeen uusia vastaamaan alueen kulttuurihistoriallista merkitystä, jos sen vanhentuneisuus vaarantaa alueen ominaisluonteen ja erityispiirteiden säilymisen (MRL 60 1 mom.). Rakennusvalvonta Rakennusvalvontaviranomaisen on ilmoitettava aina valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön kohdistuvasta purkuilmoituksesta ja purkamiseen johtavasta rakennuslupahakemuksesta MRA 67 :n mukaisesti kunnanhallitukselle ja ELY-keskukselle. Valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön kohdistuvaa purkamislupahakemusta käsitellessään rakennusvalvontaviranomaisen on aina varmistuttava siitä, että purkaminen ei merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä (MRL 139 ). Kunnan on ilmoitettava kaikista purkamisluvista ELY-keskukselle MRA 69 :n mukaisesti. Asemakaava-alueella rakennuksen purkamiseen tarvitaan aina purkamislupa tai purkamisen sisältävä rakennuslupa. Kun rakennus- tai purkamislupahakemus koskee inventoitua ja arvotettua rakennusta, on lupakäsittelyn yhteydessä tarpeen pyytää maakuntamuseon lausunto. Kaavassa suojellun rakennuksen purkaminen edellyttää poikkeamispäätöstä, muuallakin kuin RKY-alueilla. Poikkeamistoimivalta on 1.4.2016 alkaen kunnalla. Ennen poikkeamista koskevan asian ratkaisemista kunnan on tarvittaessa pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, muun valtion viranomaisen ja maakunnan liiton lausunto, jos poikkeaminen koskee merkittävästi niiden toimialaa. Kunnan on kuitenkin pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto aina, kun poikkeaminen koskee: 1) luonnonsuojelun kannalta merkittävää aluetta; 2) rakennussuojelun kannalta merkittävää kohdetta tai aluetta; tai 3) maakuntakaavassa virkistys-, suojelu- tai liikennealueeksi varattua aluetta. Käytännössä RKYalueilla saattaa olla tapauskohtaisesti harkiten tarvetta lausunnon pyytämiseen ELY-keskukselta. Arvoalueilla, kuten RKY 2009-alueilla, suunnittelijalta tulisi edellyttää korkeampaa vaativuusluokitusta. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 1 mom mukaan erityisvaatimus-luokka on määritelty seuraavasti: Suunnittelutehtävä erittäin vaativaan ympäristöön tai rakennuspaikalle, kuten: kulttuurimaisemaan, keskusta-alueelle, suojeltuun rakennukseen tai miljööseen, historiallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemallisesti merkittävään kohteeseen. Erittäin vaativa toiminnallinen ja arkkitehtoninen tavoitetaso. Korjaamisessa esimerkiksi vaativa restaurointi, käyttötarkoituksen muutos, oleellisesti vaativampaan suuntaan.

4 Rakennusjärjestys Porin kaupungin rakennusjärjestyksessä mainitaan kohdassa 10 Rakennuksen sopeutuminen ympäristöön: Uudisrakennuksen, lisärakennuksen ja korjausrakentamisen on sovelluttava ympäröivän alueen yleisesti noudatettuun rakennustapaan ja olemassa olevaan rakennuskantaan. Suunnittelussa on otettava huomioon rakennuksen sijoitus, koko, muoto, ulkomateriaalit, väritys, valaistus sekä julkisivu-jäsentely. Rakennuspaikan rakennusten tulee muodostaa ympäristö- ja kaupunkikuvaltaan sekä maisemaltaan sopusuhtainen kokonaisuus. Edellä mainittuihin seikkoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi arvioiduilla alueilla ja alueilla, joilla rakennuskanta on muodostunut yhtenäiseksi kuten, 1940-1950-luvuilla rakennetuilla omakotialueilla sekä muilla rakennuskulttuuriltaan arvokkailla alueilla. Vanhojen rakennusten korjaustöissä tulee pyrkiä säilyttämään rakennusten alkuperäiset yksityiskohdat ja rakennusosat, kuten ulko-ovet, ikkunat ja porrashuoneiden sisustus. Historiallisesti merkittävien tai rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten muutossuunnitelmista pyydetään museoviranomaisen lausunto. Kohdassa 30 Rakennuksen kunnossapito ja korjaaminen sen elinkaaren aikana liittyy ohje: Arvorakennukset ja tietyn aikakauden tyypillistä rakennustapaa edustavat rakennukset ja niiden kokonaisuudet on pyrittävä pitämään alkuperäisessä tai tärkeimpien muutosvaiheiden mukaisessa ulkoisessa formaatissa, eikä korjaaminen saa johtaa tyylillisesti alkuperäisestä rakennuksesta poikkeavaan lopputulokseen. RKY alueet ja rakennusperintölaki Asemakaava-alueilla ensisijainen suojelun väline on asemakaava. Rakennusperintölakia voidaan käyttää asemakaava-alueella, mikäli kohteella on valtakunnallista merkitystä, asemakaavalla ei saavuteta riittävää suojelua (esimerkiksi sisätilojen arvojen vuoksi) tai jos ilmenee asemakaavatilanteesta johtuvia erityisiä syitä. Kaavattomilla alueilla on luontevaa suojella rakennuksia rakennusperintölain nojalla. Tarpeen mukaan voidaan harkita kaavattomalla RKY-alueella sijaitsevien rakennusten ottamista vireille rakennusperintölain mukaisena rakennussuojeluasiana. Useat RKY alueet ovat perinteisiä haja-asutusalueella sijaitsevia kylämiljöitä. Suojelun välineenä rakennusperintölaki on raskas kun kyseessä on tavanomainen perinteinen kylämiljöö lukuisine yksityisessä käytössä olevine rakennuksineen. Tämän tyyppisten RKY -alueiden suojelun tarve on luontevinta huomioida kuntakaavoituksen yhteydessä. Kirkollisten rakennusten suojelun väline on kirkkolaki. Ennen vuotta 1917 rakennetut kirkolliset rakennukset ovat automaattisesti suojeltuja (Kirkkolaki 14. luku 5 ). Seurakunnan on kuitenkin lain mukaan pyydettävä Museoviraston lausunto suojeltujen lisäksi myös vähintään 50 vuotta sitten käyttöön otettujen kirkollisten rakennusten olennaisesta muuttamisesta, purkamisesta tai käyttötarkoituksen muuttamisesta. Haagin yleissopimuksen mukainen kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden luettelo Haagin vuoden 1954 yleissopimus on Unescon alainen humanitaarinen yleissopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisen selkkauksen sattuessa. Sopimus syntyi toisen maailmansodan jälkeen tilanteessa, jossa merkittävä osa eurooppalaista kulttuuriperintöä oli tuhoutunut suorien ja

5 epäsuorien hyökkäysten sekä ryöstelyn seurauksena. Sopimuksen lähtökohtana on ajatus, että yksittäisten kansakuntien kulttuuriomaisuuden tuhoutuminen ei ole pelkästään kansallinen menetys, vaan koskee koko ihmiskunnan kulttuuria. Suomi ratifioi yleissopimuksen ja siihen liittyvän pöytäkirjan vuonna 1994. Haagluettelo on Museoviraston asiantuntijanäkemys kansallisesti merkittävästä kulttuuriomaisuudesta. Luettelo on laadittu etupäässä puolustusvoimien ja pelastusviranomaisen kriisin aikaista toimintaa varten. Ohrahankkeessa on tutkittu vain luetteloon sisältyvä rakennettu kulttuuriomaisuus, eikä luetteloa ole vielä raporttia laadittaessa vahvistettu. Kaupunkiarkeologinen inventointi Suomessa on parikymmentä kaupunkia, jotka on perustettu ennen 1700-lukua. Niiden lisäksi on kolme autioitunutta kaupunginpaikkaa, josta kaupunki on jossakin vaiheessa joko lakkautettu tai siirretty muualle - Ulvila, Helsingin Vanhakaupunki sekä Lieksan alueella sijainneen Brahean paikka. Näiden kaupunkien isoavihaa (1713-1721) vanhemmat, säilyneet kulttuurikerrokset ovat muinaismuistolain automaattisesti rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännökseen ei saa kajota ilman lain nojalla annettua lupaa esimerkiksi kaivamalla, peittämällä, vahingoittamalla tai poistamalla sitä, vaikka jäännös sijaitsisi omallakin maalla. Rauhoituksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata muinaisjäännökseen liittyvän tiedon säilyminen sekä kaupunkien konkreettinen historiallinen jatkuvuus. Menneisyys on yhteistä kulttuuriperintöämme. Museovirasto tekee kenttäinventointia vanhimmissa kaupungeissamme ja määrittelee niistä ne alueet, joissa arkeologiset kulttuurikerrokset ovat todennäköisesti säilyneet. Vuonna 2002 toteutetun Porin inventoinnin tuloksena on rajattu Porin isoavihaa (1713-1721) vanhempi kaupunkialue, jonka säilyneet vanhat maanalaiset kulttuurikerrokset ovat muinaismuistolain rauhoittamia. Kaupungin arkeologisesti mielenkiintoisten kerrostumien säilyneisyys on arvioitu tonttikohtaisesti. Inventoinnin tulosten, suojeltujen rakennusten ja lähitulevaisuuden mahdollisen rakennustoiminnan perusteella pyritään arvioimaan niitä uhkia, joita kulttuurikerroksiin tulee mahdollisesti kohdistumaan. Säilyneet alueet on jaettu kahteen luokkaan: 1. Säilyneisiin, tutkimuksellisesti erityisen mielenkiintoisiin alueisiin ja 2. Todennäköisesti säilyneisiin tai vain osittain tuhoutuneisiin alueisiin. Inventointi löytyy netistä: www.nba.fi -> kulttuuriympäristö -> Arkeologinen kulttuuriperintö -> Historiallisen ajan kulttuuriperintö -> Kaupungit -> Kaupunkiarkeologia.

6

7 PORIN KAUPUNGIN RKY ALUEET

8 Ahlaisten kirkonkylä Ahlaisten kirkonkylä on yksi parhaiten vanhan rakenteensa säilyttäneitä ja hoidettuja kirkonkyliä maassa. Jokivarren harjanteella ja lähellä merenrantaa sijaitseva Ahlaisten kirkonkylän muodostavan Ala- ja Ylikylän asutus on keskittynyt raitin varrelle. Oman alueen muodostaa jokirantaan kasvanut Vaaksholman alue. Kylän keskuksessa, Alakylässä, teiden risteyksessä on puinen ristikirkko (1796/1908) tapuleineen (1834). Monet kylän rakennuksista ovat 1800-luvulta. Maatilojen tiivis rakennuskanta keskittyy kirkon lisäksi maantien ja sitä risteävien raittien sekä kirkonkylän itäosassa olevan Ylikylään johtavan tien varrelle. Tiiviisti tien varressa sijaitsevat asuin- ja talousrakennukset lauta- ja pensasaitoineen luovat rajattuja ja yhtenäisiä raittinäkymiä. Kirkonkylään liittyy vene- ja kalasatama sekä Vaaksholma eli Rantakaupunki, jossa on tiheää pienimuotoista asutusta ja tiiviitä raittinäkymiä. Alakylän itäpuolelle, maantien varteen jäävän Ylikylän asutus muodostaa suurten tilakeskusten vaikutuksesta Alakylää hieman väljemmän raittinäkymän. Ylikylän vanhoja, rakennuskannaltaan merkittäviä taloja ovat mm. Malmgård, Södergård, Larsgård ja pappila, joiden päärakennukset ovat Ahlaisissa aktiivisesti vaikuttaneen rakennusmestari Malénin suunnittelmat. Historia Ahlainen oli keskiajalla huittislaisten kalastusaluetta, johon vanhempi kylänimi, Hvittisbofjärd, viittaa. Yhdessä läheisen Ytterbon kanssa Ahlainen muodosti merkittävän kylän, jossa uuden ajan alkupuolella oli jo 18 taloa. Kylät sijaitsivat tällöin merenlahden rannalla. Asutusta lisäsi ruotsalainen uudisasutus, jota saapui rannikolle 1200- ja 1300-luvulla. Kuningas Kustaa Vaasan ja hänen poikiensa aikana kruunu jakoi palkkioina, eläkkeinä ja korvauksina läänityksiä, jolloin myös Ahlaisiin ilmestyivät aateliskartanot. Reduktion jälkeen muodostettiin suurimmista taloista ratsutiloja, mm. Herrgård ja Uppgård sekä Uotilan ja Härkösen kruununtilat. Ylikylä oli niin ikään 1600-luvulla läänitettynä ja peruutuksen jälkeen muodostettiin Malmgård ja Stengård. Ahlainen perustettiin Ulvilan emäseurakunnan kappeliksi 1691 ja myöhemmin, 1861, Noormarkun kappeliksi. Omaksi kirkkoherrakunnaksi Ahlainen erotettiin 1893. Ahlainen liitettiin 1972 Porin kaupunkiin ja seurakunta muuttui yhdeksi Porin seurakunnista. Salomon Köykän suunnittelema päätytorniton pitkäkirkko valmistui 1796, jonka runkohuoneeseen liittyivät pitkillä sivuilla eteinen ja sakaristo. Kirkko uusittiin Josef Stenbäckin piirustusten mukaan 1908, jolloin sivuilla olleet rakenteet laajennettiin kirkkohuoneen ristivarsiksi. Tapuli rakennettiin intendenttikonttorissa 1832 laadittujen piirustusten mukaan. Rakennusmestari Malèn suunnitteli 1860-luvulla useita asuinrakennuksia raitin varrelle. Malénin suunnitteleman Malmgårdin säteri- ja ratsutilan päärakennus valmistui 1865 ja sitä laajennettiin 1880- ja 1900-luvulla sekä korotettiin 1923. Karjarakennuksen vanhimmat osat ovat päärakennuksen ikäisiä. Pirttirivi on valmistui 1907. Rakennuksia ympäröi vanha puisto. Malénin suunnittelemat Larsgårdin päärakennus valmistui 1860, Pappilan 1865 ja Södergårdin kartanon päärakennus 1862. Kaavatilanne Maakuntakaavassa Ahlaisten kirkonkylä on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä (kh1) ja se sijoittuu lisäksi valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (vma).

9 Maakuntakaavaote Yleiskaavaote, Ahlaisten osayleiskaava kaava vahvistettu 27.12.1983, oikeusvaikutteinen, muutos 11.10.1993. Yleiskaavassa kohdemerkinnällä sr on osoitettu Södergård, Malmgård, Larsgård, pappila, kirkko ja tapuli. Rakennukset sijoittuvat asuinpientalojen alueelle, jolla ympäristö säilytetään (AP/s) ja RKY-alue on osoitettu aluerajauksella s-2, alue, jonka omaleimainen luonne tulee säilyttää. Pellot on osoitettu maatalousalueeksi (MT). Alueella ei ole asemakaavaa.

10 Suositukset RKY alueen kuvauksessa mainitaan erikseen rakennuskannaltaan merkittävimpinä taloina Malmgårdin säteri- ja ratsutila puistoineen, Larsgård, Södergårdin kartano sekä pappila. Kirkko on suojeltu kirkkolailla. Suojelua on käsitelty yleiskaavassa. Mm kirkko, Malmgård ja makasiini, Södergård, Larsgård sekä pappila on osoitettu osayleiskaavassa sr-merkinnällä. (Ajantasakaavayhdistelmässä ei ole sr-kohteita.) Koska alueella ei ole asemakaavaa, osalla kohteista saattaa olla rakennusperintölailla suojelun tarvetta. Suojelun välineenä rakennusperintölaki on kuitenkin raskas kun kyseessä on tavanomainen perinteinen kylämiljöö yksityisessä käytössä olevine rakennuksineen. Yleiskaavassa suojeltujen rakennusten lisäksi alueen muillakin rakennuksilla saattaisi olla suojelun tarvetta, joten yleiskaavaa on tarpeen päivittää. Kyläyleiskaava on alueella mahdollinen kaavamuoto. Alueella on rakennusinventoinnin täydentämisen tarve, sillä Pakki-tietokannasta puuttuu kohteiden arvoluokitus. Kaikkia inventointeja ei ole viety Pakki-tietokantaan. Inventointi on tehty vuonna 1992 ja myös sen päivittäminen olisi ajankohtaista. Alueella tehtiin hankkeen yhteydessä paikalla käynti.

11

12 Juseliuksen mausoleumi ja Käppärän hautausmaa Kaupunkialueen ulkopuolelle 1881 perustetun suurhautausmaan tunnetuin muistomerkki on Juseliuksen mausoleumi. Hautausmaan vanha siunauskappeli on yksi Suomen ensimmäisiä. Juseliuksen kahdeksankulmaisen harmaakiviverhoillun hautakappelin keskellä on marmorikaiteen reunustama krypta. Arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema hautakappeli valmistui 1902. Kappelin seinissä on Akseli Gallen-Kallelan luonnosten mukaan tehdyt freskot Tuonelaan lähtijöitä. Hautausmaan siunauskappeleista vanhempi valmistui 1891 ja sen on piirtänyt arkkitehti Brynolf Blomqvist. 1960 valmistuneen uuden siunauskappelin on suunnitellut arkkitehti Keijo Valli. Kappelin seinässä on Jussi Vikaisen reliefi Enkeli ja purjeenlaskija. Historia 1902 valmistuneen hautakappelin rakennutti vuorineuvos F.A. Juselius 11-vuotiaana kuolleen Sigrid tyttärensä muistoksi. Kryptassa oleva Sigrid Juseliuksen marmorisarkofagin on veistänyt kuvanveistäjä Gunnar Finne 1933 järjestetyn suunnittelukilpailun voittaneen arkkitehti Jarl Eklundin ehdotuksen mukaan. Sisätilojen maalauskoristelun tekivät Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen. Kosteuden ja tulipalon turmelemat maalaukset jouduttiin maalaamaan uudelleen 1933-1939. Työn teki Jorma Gallen-Kallela isänsä luonnosten pohjalta. Kaavatilanne Maakuntakaavassa Juseliuksen mausoleumi ja Käppärän hautausmaa on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä (kh1). Alueen läpi kulkee historiallinen tie (ht). Maakuntakaavaote 10.12.2007 hyväksytyssä Kantakaupungin yleiskaavassa alue on osoitettu hautausmaa-alueeksi (EH), suojelukohteeksi (9) sekä alueeksi, jonka rakennus- tai kulttuurihistorialliset arvot tulee säilyttää kaupunkikuvassa (s-1). Lisäksi Juselius-mausoleumi ja vanha siunauskappeli on osoitettu suojelukohteiksi (132, 133). Kaavamääräyksen mukaan suojeltavaa rakennusta ei saa purkaa.

13 Yleiskaavaote 22.1.1948 vahvistetussa asemakaavassa alue on osoitettu hautausmaaksi (E). Suojelua ei ole käsitelty asemakaavassa. Asemakaavaote Suositukset Alueen asemakaava on suojelun näkökulmasta vanhentunut. Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on suojeltu suoraan lain nojalla. Kirkkohallitus voi määrätä tätä myöhemmin käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus päättää suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta. Vanhempi kappeli ja mausoleumi kuuluvat kirkollisina rakennuksina kirkkolain piiriin ja ovat kirkkolailla suojeltuja ikänsä puolesta.

14 Uudempi vuonna 1960 valmistunut kappeli kuuluu nykyisin kirkkolain mukaisen lausuntomenettelyn (5 a ) piiriin mutta ei silti ole kirkkolain nojalla suojeltu. Seurakunnan on nykyisin lain mukaan pyydettävä Museoviraston lausunto suojeltujen lisäksi myös vähintään 50 vuotta sitten käyttöön otettujen kirkollisten rakennusten olennaisesta muuttamisesta, purkamisesta tai käyttötarkoituksen muuttamisesta. Vuonna 1960 valmistuneen kappelin mahdollinen erityislailla suojelu tulee hoitaa kirkkolain kautta. Museovirastolla on oikeus tehdä suojelualoite kirkkohallitukselle. Uudemman kappelin korjaus on valmistunut vuonna 2015.

15

16 Kellahden kartanomaisema Kellahden kartanomaisema on säterin ja rusthollin lähekkäin sijaitsevien talouskeskusten ja niiden rakennuskannan, puistojen sekä Kellahdenjoen alavan niittymaiseman muodostama kokonaisuus Satakunnan rannikolla. 1600-luvun läänityksestä juontuvan Kellahden rakennuskanta on muotoutunut nykyasuunsa 1800-luvulla. Kellahden aatelis- ja talonpoikaistilojen rakennuskantaa ympäröivät puistot. Kartanomaiseman arvoa lisäävät rakennusryhmien välissä kulkeva kaunislinjainen vanhojen lehtipuiden reunustama tie ja Kellahdenjoen alava niittymaisema. Säterin rakennuskanta sekä puistosommitelma ovat valtionagronomi Henry Gibsonin suunnittelemat 1860- luvulta. Tällöin on rakennettu talousrakennus ja tiilinen karjasuoja sekä lisätty päärakennuksen vanhaan, 1818 valmistuneeseen rakennusrunkoon suurikokoinen kaksikerroksinen poikkipääty. Pääoven altaani on rakennettu 1937. Säteristä 1600-luvulla erotetun rusthollin eli talonpoikaistilan tiilisen päärakennuksen vuodelta 1864 on piirtänyt Ahlaisten kirkonkylään monia taloja suunnitellut rakennusmestari Malén. Pihapiiriä rajaavat 1700- ja 1800-luvun talousrakennukset ja pirttirivi. Kivinavetta on vuodelta 1858. Historia Kellahden (Källfjärd) kylässä, joka sijaitsi kapean merenlahden pohjukassa, oli 1560-luvulla kuusi taloa. Ratsumestari Otto Juhana Grotenhusen sai muiden tilojen lisäksi Kellahden talot palkkioksi sotapalvelusta 1614 ja muodosti niistä säterin. Verovapaus peruutettiin isossa reduktiossa 1680-luvulla, jonka jälkeen Kellahden tila jaettiin säterivapautta nauttivaksi Kellahden Säteriksi ja ratsupalvelua suorittavaksi Kellahden Rustholliksi. Kaavatilanne Maakuntakaavassa Kellahden kartanomaisema on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä (kh 1). Maakuntakaavaote Alueella voimassa oleva oikeusvaikutukseton Pohjois-Porin osayleiskaava on hyväksytty 7.5.2001. Yleiskaavassa ainoastaan Kellahden vanha kansakoulu on osoitettu sr-kohdemerkinnällä. Säterin ja Rusthollin tilojen rakennukset on osoitettu pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi, jolla ympäristö säilytetään (AP/s).

17 Yleiskaavaote Alueella ei ole asemakaavaa. Suositukset Koska alueella ei ole asemakaavaa, osalla alueen kohteista saattaisi olla rakennusperintölailla suojelun tarvetta. RKY alueen kuvauksessa mainitaan erikseen Säterin ja Rusthollin tilat puistoineen. Molempien tilojen rakennuskanta on hyvin säilynyttä. Tilojen etelä- ja itäpuolella on mm entinen muonamiehen asumus, ns Leinon mökki, kyläkauppa sekä muuta vanhaa rakennuskantaa. Alueen muu rakennuskanta sijoittuu tilojen länsipuolelle peltoaukean reunoille, sen molemmin puolin, jääden pääosin puuston suojaan. Ahlaisten entinen kansakoulu sijaitsee Rusthollin luoteispuolella. Alueella on inventoinnin tarve, sillä rakennusinventointia ei ole tehty. Myös Säterin ja Rusthollin puutarhojen inventointi on tarpeen. Alueella tehtiin hankkeen yhteydessä paikalla käynti, jonka yhteydessä Säterin ja Rusthollin rakennuskanta valokuvattiin.

18 Alueella on yleiskaavan päivittämisen tarve, sillä Säterin ja Rusthollin tilojen rakennukset on osoitettu vain AP/s-merkinnällä. Yleiskaavassa on osoitettu vain yksi sr-kohde, Ahlaisten kansakoulu. Koska alueella ei ole asemakaavaa, Säterin ja Rusthollin suojelun tutkimista rakennusperintölain kautta on mahdollista harkita. Suojelun välineenä rakennusperintölaki on kuitenkin raskas kun kyseessä on tavanomainen perinteinen kylämiljöö yksityisessä käytössä olevine rakennuksineen. Säterin ja Rusthollin rakennuksia on korjattu viime vuosina. Kellahden Rusthollin kuisti.

19

20 Kivi-Pori Kivi-Porin vuoden 1852 palon jälkeen rakennettujen rantakorttelien kaupunkitalot ja julkiset rakennukset muodostavat yhden edustavimpia vanhoja kivikaupunginosia maassamme. Kivi-Porin alue Kokemäenjoen etelärannalla muodostaa yhtenäisen, rikaspiirteisen klassistisen ja kertaustyylisen kokonaisuuden, missä katunäkymät ovat yhtenäisiä, ja missä myös monet pihat ovat säilyttäneet perinteisen asunsa portteineen ja makasiineineen. Alue kattaa pääpiirteissään 1558 perustetun Porin kaupungin vanhimman asutetun osan, jonne sijoittuivat kaupungin ensimmäinen raatihuone, kirkko ja kuninkaankartano. Julkisia rakennuksia ovat raatihuone, Keski-Porin kirkko, hotelli, tullimakasiini ja teatteri. Muut rakennukset ovat olleet alun perin yksityisiä asuintaloja ja kauppahuoneita; ns. Junneliuksen palatsi on nykyisin kaupungintalo. Suuren osan palon jälkeisen jälleenrakennusvaiheen julkisista ja yksityisistä rakennuksista on suunnitellut kaupunginarkkitehti C.J. von Heideken. Porin raatihuoneen edessä on puisto, joka liittää alueen Porin ruutukaavan pääakseliin. Raatihuoneen pääfasadi on suunnattu puistoon ja esplanadikaduille. Raatihuone on perusrakenteeltaan tyypillinen empirekauden julkinen rakennus: se on kaksikerroksinen aumakattoinen tiilirakennus, jonka julkisivuissa on keskirisaliitit ja jonka pohjakerroksen julkisivun pinta on rustikoitu ilmentämään kerroksen kantavaa tehtävää. Toisen kerroksen seinäpinta on rapattu sileäksi, julkisivut maalattu keltaisiksi ja yksityiskohdat valkoisiksi. Raatihuoneen funktiota symboloi katolla oleva vartio- ja kellotorni. Autonomian ajan alkupuolella rakennettu raatihuone on Porin ohella säilynyt Kokkolassa, Kajaanissa, Lappeenrannassa ja Loviisassa. Kokemäenjoen rannassa sijaitseva Keski-Porin kirkko on ensimmäisiä uusgoottilaisia tiilikirkkoja Suomessa. Päätytornillisessa pitkäkirkossa on kuoripäädyssä ulkoneva sakaristoapsidi. Tiiliseiniä jäsennöivät räystään yläpuolelle kohoavat portaittain kapenevat kontreforit ja suuret suippokaariset ikkunat. Tornin huippu ja ikkunoiden puitteet ja sauvastot ovat valurautaa ja ne on tehty Porin Konepajassa. Kirkkosali on kolmilaivainen. Kimppupilarit kannattavat tilliholveja. Kirkkopuistossa on Aimo Tukiaisen 1952 tekemä 1939-1944 sotien sankaripatsas, jossa 25 metrin pituiselta graniittijalustalta kohoaa kuusi veistosta. Lisäksi alueella on vuoden 1918 valkoisten sankaripatsas sekä heimosoturien ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkit. Kivi-Porin ja Kokemäenjoen pohjoisrannan teollisuusalueen yhdistää 1926 valmistunut, Jalmari Castrénin suunnittelema ja Constructor Oy:n urakoima rautasilta. Tyypiltään se on harvinainen riippupaarteinen kaideansassilta. Kivi-Pori kuuluu pääosiltaan Porin kansalliseen kaupunkipuistoon. Historia Porin kaupunki perustettiin Kokemäenjoen suulle 1558, kun Ulvila oli jäänyt maankohoamisen vuoksi purjehdusreitin ulottumattomiin. Porin ensimmäiseksi asutettu alue oli ilmeisesti Pärnäistenharju, ja kaupungin ensimmäinen raatihuone sijaitsi harjulla ilmeisesti lähes samalla paikalla kuin nykyinen. Kuninkaankartano sijaitsi nykyisen Keski-Porin kirkon paikalla. Kaupunki paloi useaan otteeseen. Vuoden 1852 suurpalon jälkeen kaupungista haluttiin tehdä avarampi ja paloturvallisempi. Uuden asemakaavan suunnitteli lääninarkkitehti G.T. Chiewitz. Leveät puistokadut jakoivat kaava-alueen neljään kaupunginosaan ja tonttien välissä oli palokujat. Toreja olivat jo vuoden 1801 asemakaavaan sisältynyt nykyinen Kauppatori sekä Liisantori. Vanha tori muuttui puistokadun päättäväksi

21 Raatihuoneen puistoksi. Porin rantakorttelit rakentuivat nopeasti palon jälkeen ja rakennusmateriaalina oli pääasiallisesti kivi. Keski-Porin kirkon muuraustyö aloitettiin 1860 kaupunginarkkitehti C.J. von Heidekenin piirustusten mukaan. Kirkkopuistikko syntyi kirkon suunnittelun yhteydessä. Kirkon kiinteän sisustuksen ja teknisesti uudenaikaisen valurautatornin suunnitteli lääninarkkitehti G.T. Chiewitz. Kirkko vihittiin käyttöön 1864. Sisämaalaus tehtiin 1898, ja sen suunnitteli arkkitehti August Krook. Kuori-ikkunoiden lasimaalaukset 1920- luvulta suunnitteli Magnus Enckell. Kirkon mittava restaurointityö valmistui jouluksi 1996 (arkkit.toimisto Laiho-Raunio-Pulkkinen). Arkkitehti C.L. Engel signeerasi raatihuoneen piirustukset 1831, mutta rakentaminen aloitettiin vasta vuosikymmenen lopulla. Raatihuone vihittiin käyttöön 1841. Rakennus vaurioitui 1852 palossa, mutta korjattiin. Arkkitehti J.E. Stenbergin suunnittelema kivinen kellotorni valmistui vasta 1891. Sisätiloissa tehtiin uudelleenjärjestelyjä 1892. Raatihuone korjattiin vuosien 1980 ja 1991 välillä. Nykyinen kaupungintalo, ns. Junneliuksen palatsi, valmistui 1895 (A. Krook). Porin teatteri rakennettiin 1883-1884 (J.E. Stenberg, sisustus C. Grabow). Muutama vuosi myöhemmin rakennusta jatkettiin Stenbergin suunnittelemalla galleriaosalla. Raatihuoneen ja joen välissä sijaitseva pakkahuone valmistui 1858 kaupunginarkkitehti C.J. von Heidekenin suunnittelema. Rakennusta laajennettiin 1896 (G. Nyström) ja peruskorjattiin 1977-1981 Porin Taidemuseon käyttöön (K. Gullichsen). Museota laajennettiin 1999 (K. Gullichsen). Jokirannassa sijaitseva puinen rantamakasiini valmistui 1896 (G. Nyström). Hotelli Otavan rakennus valmistui 1857 kaupunginarkkitehti C.J. von Heidekenin suunnitelmin kaksikerroksisena. Rakennusta korotettiin arkkitehti J.E. Stenbergin suunnitelmin 1891, jolloin se sai uusrenessanssiasunsa. Kaarlo Bergbomin perustama Suomalainen Teatteri esiintyi ensimmäisen kerran Hotelli Otavan yläsalissa 1872. Kaavatilanne Maakuntakaavassa Kivi-Pori on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä (kh 1) ja se sijoittuu keskustatoimintojen alueelle (C1). Yksittäisinä kh-kohteina on osoitettu Porin silta, Keski-Porin kirkko, raatihuone, pakkahuone, rantamakasiini, kaupungintalo, Heinen kaupunkitalo (Hallituskatu 9-Teatterikatu 3), Klubitalo (Eteläranta 10), Porin teatteri ja hotelli Otava. Maakuntakaavaote 10.12.2007 hyväksytyssä Kantakaupungin yleiskaavassa Kivi-Porin alue on osoitettu keskustatoimintojen alueeksi (C), puistoksi (V) ja alueeksi, jonka rakennus- tai kulttuurihistorialliset arvot tulee säilyttää kaupunkikuvassa (s-1). Yksittäisinä suojelukohteina on osoitettu Keski-Porin kirkko, Porin raatihuone, Pakkahuone, Rantamakasiini, Kaupungintalo, Heinen kaupunkitalo, Klubitalo, Porin teatteri, Hotelli Otava, Eteläranta 2, Yrjönkatu 1, Etelärantakatu 4 Antinkatu 2, Etelärantakatu 6 Antinkatu 1, Etelärantakatu 8

22 Raatihuoneenkatu 2, Hallituskatu 1 Yrjönkatu 3, Hallituskatu 3 Antinkatu 4, Hallituskatu 5 Antinkatu 3, Hallituskatu 7 Raatihuoneenkatu 4, Hallituskatu 2, Hallituskatu 4, Hallituskatu 8 Antinkatu 6, Hallituskatu 10, Valtakatu 20, Valtakatu 22, Porin lyseo, Valtakatu 9 Antinkatu 7, Valtakatu 11 ent. Suomen Pankki, Valtakatu 11 Raatihuoneenkatu 8, ent. posti ja Porinsilta. Kaavamääräyksen mukaan suojeltavaa rakennusta ei saa purkaa. Yleiskaavaote Valtaosalla aluetta on voimassa asemakaava, joka on tullut lainvoimaiseksi 1.10.1996. Teatterin ja Otavan osalta asemakaava on tullut lainvoimaiseksi 17.1.2014. Valtakatu 20-22 puutalojen korttelin asemakaava tullut lainvoimaiseksi 1.6.2011 ja kirkon korttelin asemakaava 23.3.1972. Lyseon korttelin asemakaava on tullut lainvoimaiseksi 17.9.1983. Kirkkoa vastapäätä olevan korttelin asemakaavat ovat tulleet lainvoimaiseksi 29.8.1997 ja 9.8.1988. Suurin osa alueesta on osoitettu asuin-, liike-, ja toimistorakennusten korttelialueeksi, jolla ympäristö säilytetään (AL/s) tai hallinto- ja virastorakennusten korttelialueeksi, jolla ympäristö säilytetään (YH/s). Kirkko on suojeltu kirkkolailla ja myös asemakaavassa kh-merkinnällä. Kivi- Porin alueella on 48 asemakaavassa suojeltua rakennusta (sr) sekä suojeltu Porinsilta (ss). Myös puistoja ja ulkoalueiden rakenteita on huomioitu asemakaavassa. Asemakaavoissa on käytetty seuraavia suojelumääräyksiä: sr-37 (2014) Rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennus. Maankäyttö -ja rakennuslain 57 pykälän 2 momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus -ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että ne sopivat rakennuksen kulttuurihistoriallisiin ominaispiirteisiin. Rakennusta muuttavista korjaus -ja muista toimenpiteistä on hankkeeseen ryhtyvän pyydettävä Satakunnan Museon lausunto sr-20 (2011) Kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennus. Maankäyttö- ja rakennuslain 57 pykälän 2 momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavien muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvallisesti merkittävä luonne säilyy. sr-30 (2011) Kulttuurihistoriallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas suojeltu rakennus. Maankäyttö ja rakennuslain 57 pykälän 2 momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa. Rakennukseen tehtävien muutos -ja korjaustoimenpiteiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellinen ja kulttuurihistoriallinen luonne säilyy. Ennen rakennusta muuttaviin toimenpiteisiin ryhtymistä tulee Satakunnan Museolle varata tilaisuus lausunnon antamiseen.

23 sr-6 (1997) Rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. sr-13 (1996) Rakennustaiteellisesti tai historiallisesti arvokas rakennus. Rakennuslain 135 :n 1 momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen tai vesikattojen rakennustaiteellista tai historiallista arvoa. sr-14 (1996) Rakennustaiteellisesti tai historiallisesti arvokas rakennus. Rakennuslain 135 :n 1 momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa eikä rakennuksen kadunpuoleisissa osissa saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen tai vesikattojen rakennustaiteellista tai historiallista arvoa. Rakennuksen pihanpuoleisissa osissa tehtävien korjaus- tai muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti tai historiallisesti merkittävä luonne säilyy. sr-15 (1996) Rakennustaiteellisesti tai historiallisesti arvokas rakennus. Rakennuslain 135 :n 1 momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa tehtävien korjaus- tai muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen historiallisesti arvokas tai kaupunkirakenteen kannalta merkittävä luonne säilyy. sr-4 (1988) Rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Ennen rakennuslupaa tai rakennustöiden lupaa koskevan hakemuksen ratkaisemista tulee tarvittaessa varata museovirastolle tilaisuus lausunnon antamiseen. srii (1983) Rakennustaiteellisesti arvokas tai kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen, vesikattojen tai porrashuoneiden taiteellista tai historiallista arvoa. kh (1972) Kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten rakennusala. Rakennusalalla olevat rakennukset on pyrittävä kaikin keinoin säilyttämään. Rakennuksissa saa suorittaa vain sellaisia korjaus-. muutos- tai laajennustöitä, jotka eivät tärvele julkisivujen kulttuurihistoriallista arvoa. Rakennustoimenpiteistä, jotka edellyttävät luvan myöntämistä on ennen suunnittelutyön alkua, mikäli mahdollista sekä luvan käsittelyvaiheessa pyydettävä muinaistieteellisen toimikunnan lausunto. Purkamisesta on tehtävä maistraatille kirjallinen ilmoitus, purkamiseen ei saa ryhtyä ennen kuin kolme kuukautta on kulunut ilmoituksen jättämisestä ellei maistraatti tätä ennen ole suostunut toimenpiteeseen. Tonttien katusivuilla olevat aidat ja portit on säilytettävä ennallaan tai jos niitä joudutaan korjaamaan, on toimenpiteiden luonteeltaan oltava entisöiviä.

24 Ote asemakaavayhdistelmästä Suositukset Aluekuvauksessa mainitaan erikseen raatihuone, Keski-Porin kirkko, hotelli, tullimakasiini (nykyinen Porin taidemuseo), puinen rantamakasiini (nykyisin ravintolana), teatteri, Junneliuksen palatsi (nykyinen kaupungintalo), raatihuoneen edessä oleva puisto sekä Kokemäenjoen ylittävä rautasilta. Kaikki em. rakennukset ovat asemakaavassa suojeltuja ulkoasultaan. Kokemäenjoen ylittävä Porinsilta on mukana Haag- inventoinnin listassa ja sen suojelu on käsitelty asemakaavassa. Kirkko on suojeltu kirkkolailla. Osalla rakennuksista on rakennusperintölailla suojelun tarve sisätilojen arvojen vuoksi. Sisätiloja ei pystytä riittävästi asemakaavalla suojelemaan. Alueen asemakaavoissa ei ole sisätilojen suojelua koskevia kaavamääräyksiä ja asemakaavat ovat joiltain osin vanhentuneet suojelun näkökulmasta arvottamisen kriteerien muutoksen myötä. Porin raatihuone on hankkeen yhteydessä otettu vireille rakennussuojeluasiana Haag inventoinnin kohteiden tutkimisen yhteydessä sisätilojen arvojen vuoksi. Junneliuksen palatsia on korjattu entistäen ja kiinteää sisustusta on säilynyt. Hotelli Otavan uunit on purettu vuonna 1938 kahta lukuun ottamatta keskuslämmityksen myötä. Kiinteä sisustus on säilynyt ja rakennusta on korjattu 2000-luvulla antikvaarisin periaattein. Porin kaupungin omistama rakennus on toimistokäytössä. Teatteria korjataan parhaillaan kesällä-syksyllä 2015. Junneliuksen palatsin, hotelli Otavan ja teatterin sisätilojen suojelulle saattaa olla tarvetta. Aluekuvauksessa mainittujen rakennusten lisäksi Satakunnan Museo on nostanut esiin ns. Rosenlewin talon suojelukysymyksen tutkimisen tarpeen. Porin kaupunki on myynyt Etelärannan ja Antinkadun kulmauksessa sijaitsevan rakennuksen keväällä 2015. Rakennus on entinen Rosenlewin pääkonttori vuodelta 1854 ja sitä on laajennettu vuonna 1960. Satakunnan museo on esittänyt rakennushistoriallisen selvityksen laatimista myynnin yhteydessä ja katsonut että myös laajennusosa on arvokas oman aikakautensa edustaja. Rakennuksen uusrenessanssiosan kadunpuoleinen ulkoasu on suojeltu (sr-14) asemakaavassa, joka on saanut lainvoiman 1.10.1996. Rakennuksen sisätilojen arvojen vuoksi on tarpeen harkita suojelun tutkimista rakennusperintölain kautta.

25 Myös ns. Suomalaisen Klubin rakennus (Eteläranta 10) on mainittu Satakunnan rakennusperintö inventoinnin maakunnallisesti arvokkaana kohteena. Asemakaavassa suojellussa rakennuksessa on säilynyt 1920-luvun sisätiloja. Alueen rakennusinventointeja on tehty 1980-luvun lopulta asti ja ne ovat osittain vanhentuneet. Osasta kohteista puuttuu arvoluokitus. Kaikkia vanhoja inventointeja ei ole viety Pakki- tietokantaan. Inventoinneissa on päivittämisen ja täydentämisen tarvetta. Alueella tehtiin hankkeen yhteydessä paikalla käynti. Kivi-Porin alue on kaupungin arvokkaimpia rakennettuja miljöitä ja sillä on myös merkitystä markkinointinäkökulmasta kaupungin imagotekijänä. Alueen arvon säilymiseksi ja tiedon välittymiseksi oikeista korjaustavoista on hyvä laatia rakentamistapaohjeet, sisältäen myös sisätiloja tai julkisivujen väritystä koskevia ohjeita. Esimerkiksi Helsingin rakennusvalvonnassa on laadittu ns. värikaava http://www.hel.fi/static/rakvv/varikaava/index.htm

26

27 Kokemäenjoen luodot Kokemäenjoen suuhaarojen väliset luodot muodostavat monipuolisen virkistys- ja vapaa-ajan alueen teollisuusmaiseman ja Kivi-Porin välittömässä tuntumassa. Kirjurinluoto on varhainen kaupunki- ja kansanpuisto Kuopion Väinölänniemen, Oulun Hupisaarten ja Helsingin kansanpuistojen tapaan. Puisto liittyy kiinteästi teollistuvien kaupunkien kasvuun, jonka tuottamia ongelmia pyrittiin lievittämään puistoilla ja erilaisilla vuokrapalstoilla ja -tonteilla. Porin keskustan tuntumassa oleva Kokemäenjoen suistoalue muodostuu useista luodoista ja niitä erottavista juopa -päätteisistä jokihaaroista. Rakennuskanta on keskittynyt Kirjurinluodolle, Hevosluodon kaakkoiskärkeen ja Huvilajuopan varrelle, muu alueen ollessa puistoa tai avointa niittyä. Lähinnä Porin Puuvillan teollisuuslaitoksia oleva Kirjurinluoto on muotoutunut kaupunkipuistoksi 1800- luvun lopulla. Kesäravintola on valmistunut 1910 rakennusmestari Arthur Fagerholmin piirustuksin. Nykyisin aluetta leimaavat erilaiset vuosituhannen vaihteeseen liittyvät toiminnallisen puiston rakenteet, mm. kaupunginpuutarha, kesäkahvilat, kesäteatteri, leikkikentät, pienoisgolf-rata, uimaranta ja esiintymislavat. Hanhiluodon ja Kvistinluodon erottavan Huvilajuopa-nimisen kapean suuhaaran molemmille rannoille on rakentunut pitkäksi nauhaksi huvila- ja vapaa-ajanasuntoyhdyskunta, jonka rakennuskanta on pääosin 1900-luvun alkupuolelta. Osin rakennuskanta on uudistunut. Läntisimmän luodon, Hevosluodon, kaakkoiskärkeen on palstoitettu 1946 siirtolapuutarha-alue, joka käsittää lähes sata siirtolapuutarhamökkiä puutarhoineen. Luodot ovat osa Porin kansallista kaupunkipuistoa. Historia Kokemäenjoen suistoalueen luodot syntyivät vähitellen maannousun ja Kokemäenjoen yhteisvaikutuksesta. Vielä uuden ajan alkupuolella luodot olivat Porin lahden muodostavaa merenpohjaa. Kirjurinluoto oli 1800-luvun lopulla ulkomaille vietävän puutavaran varastoalue. Puistosuunnitelma laadittiin 1891 ja rakennustyöt saatiin päätökseen 1897. Porin Anniskeluyhtiö rakennutti saarelle 1910 jugendtyylisen kesäravintolan. Lisäksi Kirjurinluodolla oli uimalaitos, joka purettiin 1900-luvun keskivaihella veden laadun heikennyttyä. Nykyisin Kirjurinluoto on tunnettu vuosittaisista Jazzjuhlista, joista ensimmäinen järjestettiin 1966. Huvilajuopan huvilayhdyskunta syntyi 1900-luvun alkupuolella kun kaupunki vuokrasi vanhoilta niittypalstoilta maa-aloja "suviasunnon" rakentamista varten. Vuokraajien enemmistö oli teollisuustyöväestöä. Kesäasutusta jatkoi 1946 perustettu siirtolapuutarha. Kaavatilanne Maakuntakaavassa Kokemäenjoen luotojen alue on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä (kh 1), edellisen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen rajauksen mukaisesti (RKY 1993). Alueen pohjoisosa on osoitettu maakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä (kh 2), hieman RKY 2009 aluetta laajemmalla rajauksella.

28 Maakuntakaavaote Huvilajuovan alueella on voimassa Huvilajuovan osayleiskaava, joka on hyväksytty 12.6.2000. 10.12.2007 hyväksytyssä Kantakaupungin yleiskaavassa Kokemäenjoen luotojen alue on osoitettu maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi. Alueelle on osoitettu VU-, VL-, VL-1-, PY-, E-, RM-, RA- ja PK-aluetta. Yksittäisinä suojelukohteina on osoitettu Kirjurinluodon kahvila, Kvistiluodontie 1, Kvistiluodontie 2, Kvistiluodontie 3, Kvistiluodontie 4, Kvistiluodontie 5, Kvistiluodontie 7, Kvistiluodontie 8, Kvistiluodontie 10, Kvistiluodontie 12, Kvistiluodontie 13, Kvistiluodontie 15, Kvistiluodontie 26, Kvistiluodontie 28, Kvistiluodontie 49, Kvistiluodontie 50, Kvistiluodontie 51, Hanhiluodontie 47, Hanhiluodontie 52, Hanhiluodontie 55, Hanhiluodontie 63, Hanhiluodontie 64-6. Kaavamääräyksen mukaan suojeltavaa rakennusta ei saa purkaa.

29 Yleiskaavaote Ainoastaan alueen eteläisin osa on asemakaavoitettu. Alueen asemakaavat ovat tulleet lainvoimaisiksi 3.3.1998, 6.7.1990, 9.7.1991, 10.4.2003 ja 14.10.2015. Asemakaavassa alueelle on osoitettu virkistysaluetta ja puistoa, sekä mm yleisten rakennusten korttelialuetta (Y-4), erityistoimintojen korttelialuetta (E-10, E-4), ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyaluetta ja kulttuuritoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YY-1). Asemakaavassa suojelukohteeksi on osoitettu yksi rakennus (sr-13).

30 Ote asemakaavayhdistelmästä Suositukset Suojelu on huomioitu pääsääntöisesti yleiskaavan tasolla, tosin yksi A-luokan kohde sekä lukuisia B-luokan kohteita on ilman yleiskaavan suojelumerkintää. Suurella osalla aluetta ei ole asemakaavaa. Kirjurinluodon eteläosassa on vireillä asemakaavan päivittäminen. Yleiskaavassa rakennuspaikoille on osoitettu nykyisten vanhojen rakennusten kerrosalaa enemmän rakennusoikeutta, mikä aiheuttaa paineita ilman suojelumerkintää olevan vanhan rakennuskannan uusimiselle. Alueella on vaatimatonta osin huonokuntoista vanhaa rakennuskantaa. Alueen alavuus puolestaan asettaa omat haasteensa uudisrakentamisen sopeuttamista ympäristöön. Korvaavana rakentamisena ei ole myönnetty lupia ympärivuotiselle vakituiselle asumiselle. Korvaava rakentaminen poikkeaa vanhasta rakennuskannasta perustamiskorkeutensa ja kokonsa puolesta. Kaavan tavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutuneet huvilajuovan miljöön säilymisen osalta, joten kaavan täsmentämisen tarvetta on edelleen. Alueen arvon säilyminen on vaarassa ympäristöön sopimattoman uudisrakentamisen vuoksi. Alueelle on myös tarpeen laatia mallipiirustuksia uuden rakennuksen sovittamisesta vanhan tilalle sekä pihan ja talousrakennusten käsittelystä. Uudisrakentamisen sopeutuminen ympäristöönsä on ratkaistavissa luontevimmin jakamalla rakennusoikeus useampaan rakennukseen, mikä on alueelle vanhastaan tyypillinen ratkaisu. Jos alue ei olisi ennestään rakennettu, ei sinne voitaisi osoittaa uudisrakentamista. Työpajan järjestämistä ratkaisujen löytämiseksi on esitetty hankkeen yhteydessä. Osayleiskaavatyön yhteydessä on tehty vanhan rakennuskannan kartoitus. Rakennusinventoinnit on koottu vuosina 2012-2013, mutta ne ovat vanhempia. Nykytilanteen kartoitus olisi myös tarpeen. Rakennusinventoinneissa osasta alueen kohteista puuttuu arvoluokitus, mutta luokittelemattomat kohteet ovat uudempia tai jo purettuja.

31

32

33 Kraftmanin härkätalli ja navetta Kokemäenjoen varrelle professori Johan Kraftmanin Koiviston entisen kuninkaankartanon talouspihaan rakennuttamat navetta ja härkätalli ovat hyödyn aikakauden huomattavat rakennusmuistomerkit. Karjarakennuksissa oli toteutettu aikakauden uudenaikaisimmat karjanhoidon periaatteita ja rakenteellisia ratkaisuja. Tiiviiseen ryhmään sijoitetut karjarakennukset on muurattu harmaakivestä. Päärakennusta ei Koivistolla ole, vaan se on yhteinen Harmaalinnan kanssa. Vanha kartanoalue on 1980- ja 1990-luvulla syntyneen pientaloasutuksen saartama ja osin hävittämä. Talouspihasta johtaa jalopuukujanne jokirantaan. Historia Porin triviaalikoulun rehtorina toiminut Johan Kraftman (1713-1791) oli maamme ensimmäisiä maatalousopin opettajia ja maatalouskirjailijoita. Käytännön maataloutta Kraftaman harjoitti ja kehitti 1744 hankkimallaan Koiviston ratsutilalla. Maatalouden kehittäminen näkyi mm. torppien perustamisena, Lattomeren suon kuivauksena, omenapuiden istuttamisena ja uusissa talousrakennuksissa. Kraftman suunnitteli Koivistoon rakennetut kiviset härkätallit ja -navetat itse. Hän on kirjoittanut laajan selostuksen navettarakennuksen rakenteista ja toiminnallisista ratkaisuista ruotsalaiseen taloustieteen aikakauskirjaan 1784. Kustaa Vaasa perusti 1557 Ulvilaan Kokemäenjoen varrelle Koivisto nimiseen mäkeen kuninkaankartanon, joka sijaitsi vastapäätä Ulvilan keskiaikaista kaupunkia. Kaupunki ja kartano sijaitsivat tällöin merenlahden ja Kokemäenjoen yhtymäkohdassa. Kuninkaankartano läänitettiin mm. kuningatar Gunilla Bjelkelle, valtaneuvos Juho Kustaanpoika Kurjelle sekä Porin kreiville Kustaa Kaarlenpoika Hornille. 1681 latokartanon läänitys peruutettiin ja kartanosta muodostettiin Koivisto niminen ratsutila. 1744 omistajaksi tuli Johan Kraftman. Tila jaettiin 1910 kolmeen osaan, joista yksi on Harmaalinna. Rakennukset ovat Porin kaupungin omistuksessa. Talvella 1999 palanut, tuolloin juuri kunnostettu härkätalli on rakennettu uudelleen 2000. Kaavatilanne Kraftmanin härkätalli ja navetta on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä (kh 1), edellisen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen rajauksen mukaisesti (RKY 1993), joka on nykyistä rajausta laajempi. Maakuntakaavaote 10.12.2007 hyväksytyssä Kantakaupungin yleiskaavassa Kraftmanin härkätalli ja navetta on osoitettu alueeksi, jonka rakennus- ja kulttuurihistorialliset arvot tulee säilyttää kaupunkikuvassa (s-1) sekä alueeksi, jolla saattaa sijaita muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä (SM-2). Rakennukset sijoittuvat lähivirkistysalueelle (VL). Yksittäisinä suojelukohteina on osoitettu Puinen viljamakasiini,

34 Tiilimakasiini sekä Kraftmanin härkätallit, navetta ja konnankellari. Kaavamääräyksen mukaan suojeltavaa rakennusta ei saa purkaa. Yleiskaavaote Alueen asemakaavat ovat tulleet lainvoimaisiksi 27.4.1989 ja 2.4.1998. Asemakaavassa alueelle on osoitettu lähivirkistysaluetta (VL), puistoa (VP) ja asuinpientalojen korttelialuetta (AP). Osa puistoa on osoitettu suojeltavana alueena (s). Suojeltavina rakennuksina (sr) on osoitettu viljamakasiini, tiilimakasiini ja Kraftmanin härkätallit. Asemakaavaote Suositukset Suojelua on käsitelty asemakaavassa, joskaan sr-kaavamerkintään ei sisälly kaavamääräystä. Alueeseen sisältyvää pehtoorin taloa ja 1930-luvun päärakennusta ei ole suojeltu asemakaavassa. Kiinteistön, jolla vanhat talousrakennukset sijaitsevat, omistaa Porin kaupunki, asuinrakennukset ovat yksityisessä omistuksessa. Rakennusten suojelun ensisijainen väline asemakaava-alueella on kaavasuojelu, joten pehtoorin talon ja päärakennuksen mahdollinen suojelun tarve sekä sr-kaavamääräyksen täydentäminen on luontevinta hoitaa asemakaavaa päivittämällä. Rakennusinventointi on vuodelta 1991 ja kohteista puuttuu arvoluokitus, joten Inventoinneissa on ainakin niiden osalta päivittämisen tarvetta. Etenkin pehtoorin talosta on niukat inventointitiedot. Päärakennusta ei ole inventoitu.