LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 1 (10) Tausta ja Tavoitteet LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -hanke on MMM:n laatuketjuhanke, jossa on selvitetty vastuullisuuden eri osa-alueisiin, kuten tuoteturvallisuuteen, ympäristövaikutuksiin ja eläinten hyvinvointiin liittyvän yleispätevän ja seurattavissa olevan mittariston kehittämistä lihaketjulle. Selvityksen on tehnyt Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta yhteistyössä alan keskeisten toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Hankkeen tavoitteena oli esiselvitysvaiheessa vuoden 2009 aikana laatia yhteistyötahojen kanssa katsaus lihaketjuun liittyvien laatuhankkeiden keskeisistä tuloksista, käytössä olevista laadun mittareista ja lihaketjun tiedonhallintajärjestelmistä. Edelleen tavoitteena oli tämän yhteenvetokatsauksen perusteella ja sidosryhmien näkemysten mukaan laatia mahdollisesti laajempi hankesuunnitelma siitä, miten lihaketjuun liittyvää laatuaineistoa ja sähköisiä järjestelmiä hallinnoidaan ja käsitellään, ja mitä teknisiä ratkaisuja nimenomaan jäljitettävyyden ja kuluttajien käytettävissä olevan yleisen tiedon osalta tulee kehittää. Lihaketjun läpinäkyvyyshanke on yksi kolmesta MMM-laatuketjun kautta rahoitusta saaneesta vastuullisuushankkeesta. Näistä hankkeista ETL:n hanke Lihantuotannon hyvien toimintatapojen kuvaus kattaa lihaketjun vahvuuksien ja uhkien tunnistamisen. Osa hyvistä toimintatavoista on tunnistettu lihaketjun vahvuustekijöiksi, joilla olisi mahdollista lisäarvoa. MTT:n Lisäarvoa laatutyöstä -hankkeessa on tunnistettu laadun ja vastuullisuuden seitsemän osa-aluetta eli lisäarvotekijäryhmää: 1. Paikallisuus 2. Ympäristö 3. Eläinten hyvinvointi 4. Tuoteturvallisuus 5. Ravitsemus 6. Työhyvinvointi 7. Taloudellinen vastuu Lihaketjun läpinäkyvyys -hankkeessa näitä vastuullisuuden osa-alueita on tarkasteltu perinteisesti pellolta pöytään -näkökulmasta siten, että pääpaino on ollut alkutuotannossa ja teollisuudessa. ETL:n hankkeessa esille tuotuja yksittäisiä lisäarvotekijöitä on tarkasteltu siten, että lisäarvotekijä on määritelty mitattavana suureena. Osa näistä lisäarvotekijöistä on yleisiä eli kansallisia keskiarvoja, osa yritys-, maatila- tai tuotekohtaisia.
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 2 (10) Vastuullisuuden seitsemän osa-aluetta Paikallisuus ja lähiruoka Kotimainen liha on lähiruokaa. Lähiruoka-käsitteeseen liittyy läheisesti myös se, miten ruokaketju on tunnettu ja miten se on valvottu ja hallittavissa eli kuinka läpinäkyvä ruokaketju on. Mitä enemmän ruuasta on olemassa tietoa saatavilla sitä turvallisemmaksi ja läheisemmäksi ruoka voidaan kokea. Kotimaisesta lihantuotantoketjusta on olemassa valvonta- ja asiatietoa koko pellolta pöytään -ketjussa ja tavoitteena on, että tämä tieto olisi entistä paremmin kuluttajan saavutettavissa. Eläinten kasvatusolosuhteisiin vaikuttaminen ja kasvatusolosuhteiden valvominen on helpompaa, kun tuotanto on lähellä kuluttajaa, ja valvonnan suunnittelussa on mahdollista huomioida kansalliset tarpeet ja arvostukset erityisesti raaka-aineiden puhtauden ja eläinten hyvinvoinnin kannalta. Paikallisuus lyhentää elintarvikeketjua ja sitoo tuottajat ja maatilat kiinteäksi osaksi lihan tuotantoketjua. LIHAN ALKUPERÄ JA VALMISTUSPAIKKA KERROTAAN TUOTTEEN PAKKAUSMERKINNÖISSÄ JA PAKKAAMATTOMIEN TUOTTEIDEN ALKUPERÄTIETO TOIMITETAAN KAUPPAAN Ympäristö Lihan ympäristövaikutuksista noin 2/3-osaa tulee alkutuotannosta ja loput teollisuudesta, kuljetuksista, kauppavaiheesta ja kotitaloudesta. Maatalouden aiheuttama ravinnekuorma on vähentynyt EU-jäsenyyden aikana. Lannoitustaso on hehtaaria kohden Suomessa hyvin alhainen muuhun EU:n verrattuna ja myös kotieläinmäärä hehtaaria kohden on vähäinen. Maatilojen ja kotieläintuotannon aiheuttamaa ympäristövaikutusta tutkitaan paljon ja tutkimustulosten valossa tuotantoa pyritään ohjaamaan kestävän kehityksen suuntaan vähentämällä haitallisia ympäristövaikutuksia. Yksi keskeinen ohjausväline on ympäristötuki. Elintarviketeollisuuden ja rehuteollisuuden ympäristövaikutuksia voidaan mitata ympäristövastuutunnusluvuilla. Ympäristötunnusluvut liittyvät käytettyihin materiaaleihin, energiaan, veteen, maankäyttöön, jätteisiin ja jätevesiin, itse tuotteisiin ja kuljetuksiin. Säädösten noudattaminen ja myös alihankkijoiden velvoittaminen ympäristönäkökohtien huomioimiseen sekä ympäristöinvestoinnit ja ympäristöyhteistyö sidosryhmien kanssa ovat muita seurattavia asioita. LIHAN TUOTANTOKETJUN ALKUPÄÄ ON YMPÄRISTÖTUEN PIIRISSÄ JA TEOLLISUUSVAIHEEN YMPÄRISTÖTUNNUSLUKUJA SEURATAAN
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 3 (10) Eläinten hyvinvointi Tuotantoeläimen hyvinvointi on kokonaisuus, johon kuuluu eläimen terveys, kasvatusolosuhteet ja lajityypillisten tarpeiden huomioiminen eläinten kasvatuksessa. Eläimen hyvinvoinnin kuvaamiseksi pyritään kehittämään mittareita tutkimustyön avulla. Yksi tapa mitata eläimen hyvinvointia on se, että eläin ei ole sairas ja että se kasvaa ja kehittyy normaaliin tahtiin. Eläin itse on oman hyvinvointinsa paras mittari. Eläinlääkärien tekemillä ennaltaehkäisevillä terveydenhuoltokäynneillä paneudutaan nimenomaan eläinten terveyden ylläpitämiseen ja kiinnitetään huomioita eläinten hyvinvointiin. Sairastuneet eläimet hoidetaan sairaskäynneillä. Sikojen ja nautojen ennaltaehkäisevät terveydenhuolto-ohjelmat ovat SIKAVA (sika) ja NASEVA (nauta). Sairauksien ja tautien leviämiseen vaikuttaa eläimen terveys, sen saama ravinto ja vastustuskyky. Toisaalta myös tuotanto-olosuhteet voivat heikentää eläimen vastustuskykyä. Eläimen voinnin tarkastamisen lisäksi olosuhteiden kontrolloinnilla on merkitys eläimen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Maatilojen investointitukien sitominen eläinten käytettävissä olevaan tilaan ja ulkoilumahdollisuuksiin on porkkana, jolla tuotantorakentamista ohjataan entistä eläinystävällisempään suuntaan. Eläinten hyvinvointi ja tuoteturvallisuuskysymykset liittyvät toisiinsa, ja panostus hyvinvointiin on samalla panostus tuoteturvallisuuteen. ELÄINLÄÄKÄRI TEKEE SÄÄNNÖLLISESTI TUOTANTOTILALLE TERVEYDEN- HUOLTOKÄYNTEJÄ. ELÄINLÄÄKKEITÄ KÄYTETÄÄN TARVITTAESSA JA LÄÄKKEIDEN KÄYTTÖ ON HUOMIOITU TILOJEN TERVEYDENHOITOSUUNNITELMISSA Tuoteturvallisuus Tuotelaadun ja turvallisuuden hallinta alkaa alkutuotannosta ja jatkuu läpi koko ketjun asiakkaalle asti. Jokainen ketjun osa huolehtii määriteltyjen laatukriteereiden toteutumisesta. Perustan turvallisuudelle luovat henkilöstön osaaminen, tuotantoympäristön hygienia, hygieeniset työtavat ja katkeamaton kylmäketju. Keskeinen osa lihan tuoteturvallisuutta on maatiloilla tehtävä ennaltaehkäisevä tautivastustustyö ja eläinlääkkeiden, kuten antibioottien, mahdollisimman rajattu käyttö. Eläimen hyvinvointi voi kuitenkin edellyttää antibioottien käyttöä. Antibiootteja on mahdollista saada vain eläinlääkärin toteaman sairauden hoitoon, ja antibiooteille on säädetty varoajat, joiden noudattamista valvotaan. Hyvä eläintauti- ja terveystilanne vaikuttaa lääkitsemis- ja myös rokotustarpeeseen. Vähäinen lääke- ja rokotemäärä näkyy lihassa siinä, että lihan jäämäpitoisuudet ovat vähäisiä. Lihan tuoteturvallisuuteen vaikuttavat paitsi liharaaka-aine myös tuotantolaitoksen hygieeniset olosuhteet ja prosessit sekä henkilöstön osaaminen. EU-tason vaatimusten lisäksi lihayrityksille on kansallisesti säädetty rakenteellisia ja toiminnallisia sekä dokumentointivaatimuksia, joiden toteutumista viranomaiset valvovat.
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 4 (10) Tuoteturvallisuuden takaamiseksi yritykset tekevät omavalvontasuunnitelman, jonka viranomainen hyväksyy. Omavalvonnan puitteissa yritykset arvioivat tuoteturvallisuusriskit ja luovat riskienhallintakeinot. Omavalvontaa toteutetaan koko tuotantoketjussa. Omavalvonnan onnistumisen ja riskien hallinnan arvioimiseksi otetaan runsaasti näytteitä. Osa tutkimuksista on asetettu lainsäädäntötasolla, mutta koska tuotteisiin liittyvät tuoteturvallisuusriskit voivat olla hyvinkin erilaisia, on yrityksillä yleinen velvollisuus selvittää riskejä yksityiskohtaisesti. Näytteitä otetaan niin raaka-aineista, tuotantotiloista kuin lopputuotteistakin. Näytteenottokohde on valittu siten, että mahdollinen tuoteturvallisuusvaara (salmonella, EHEC, listeria, kampylobakteeri) löydetään ja korjaavat toimenpiteet määritellään niin pian kuin mahdollista. Lihateollisuuden omavalvonta ja riskinarviointi on ollut ilmeisen onnistunutta. Esimerkiksi Suomessa raportoidut ruokamyrkytykset liittyvät yleensä teollisen vaiheen jälkeen tehtyyn käsittely- tai säilytysvirheeseen, eivät teolliseen vaiheeseen. LIHA ON TURVALLISTA. VAARALLISIA BAKTEEREITA JA VIERASAINE-JÄÄMIÄ SEURATAAN, LÖYDÖKSET OVAT MURTO-OSA KANSAINVÄLISESTI RAPORTOIDUISTA BAKTEERI- JA JÄÄMÄTASOISTA Ravitsemus Liha on perinteinen osa suomalaista ateriaa. Liha sisältää vettä, rasvaa, proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Rasva on lihassa näkyvässä muodossa, lihassa ei ole piilorasvaa. Rasvan määrä vaihtelee eläinlajista ja ruhonosasta riippuen 2-25 %. Lihan rasvan laatu on mainettaan parempaa. Terveydelle edullisia rasvoja on eniten siipikarjan- ja sianlihassa ja vähiten naudan- ja lampaanlihassa. Sian- ja siipikarjanlihan rasvasta 2/3 on pehmeää rasvaa. Naudanlihan rasvasta pehmeää rasvaa on noin puolet. Rasvapitoisuuden muuttamiseksi terveellisempään suuntaan on tehty paljon jalostus- ja tutkimustyötä, ja hyvien rasvojen määrää on saatu lisääntymään kaikissa eläinlajeissa. Liha on hyvä proteiinien lähde. Lihasta on 13-21 % proteiinia lihalaadusta riippuen. Lihan ja muiden eläinkunnan tuotteiden proteiinin laatu on hyvä, sillä se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Saadusta energiasta noin 20 % olisi hyvä tulla nimenomaan proteiinimuodossa, sillä proteiinin aiheuttama kylläisyyden tunne on kestävämpi ja säännöllisen ruokavalion noudattaminen on helpompaa. Ilman lihaa riittävää proteiinimäärää on vaikea saada kokoon. Hiilihydraatteja lihassa on vähän, keskimäärin 1,5 % tai alle. Liha on lisäksi hyvä raudan, sinkin, seleenin, fosforin, magnesiumin sekä B-ryhmän vitamiinien lähde. Suomalaiset kärsivät yleensä raudan puutteesta ja liha on parhaimpia raudan lähteitä ravinnossamme. TUOTTEISSA ON SELKEÄT RAVINTOARVOMERKINNÄT. TEOLLISUUS TEKEE RAVITSEMUSVIESTINTÄÄ, JOKA ON YHDENMUKAISTA JA SELKEÄÄ JA PERUSTUU ENSISIJAISESTI SIIHEN, ETTÄ LIHA ON RAVINTOMME PARAS PROTEIININ LÄHDE
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 5 (10) Työhyvinvointi Työhyvinvointiin kuuluu työympäristön kehittäminen, työyhteisön ja organisaation kehittäminen, työntekijän terveyden ja voimavarojen kehittäminen sekä osaamisen kehittäminen. Maatalousyrittäjien työterveyshuolto järjestetään Suomessa työterveyshuoltolain mukaan. Työterveyshuoltoon kuuluvat säännölliset terveystarkastukset, työolosuhdehaastattelut ja tilakäynnit, joilla maatalousyrittäjien eläkelaitoksen asiantuntija tekee mm. työhygieenisiä mittauksia ja tarkistaa työskentelyolosuhteita. Maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa pyritään edelleen kehittämään terveyden edistämiseen, sairauksien varhaiseen toteamiseen ja hoitoon ja kuntoutukseen ohjaamisen suuntaan. Maatalousyrittäjän huono henkinen hyvinvointi heijastuu nopeasti niin maatalousyrityksen kannattavuuteen kuin eläinten hyvinvointiinkin. Eläinsuojelutapausten taustalta löytyy usein maatalousyrittäjän henkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Elintarviketeollisuudessa työntekijöiden työhyvinvointia mitataan samoilla yleispätevillä mittareilla, kuten sairaspoissaoloilla ja työtyytyväisyydellä, kuin yleensä työpaikoilla. Elintarviketeollisuudessa korostuu taukoliikunnan, suojavaatetuksen ja työturvallisuudesta merkitys ja siitä huolehtiminen. TYÖHYVINVOINNISTA HUOLEHDITAAN Taloudellinen vastuu Taloudellisella vastuulla mielletään tuotteesta saadun tulon tasavertaista ja oikeaa jakautumista ns. nautintaketjussa eli pellolta pöytään -ketjussa. Suomalainen lihantuotanto on sopimustuotantoa, jossa tuottajat ovat kiinteä osa tuotantoketjua ja tulonmuodostus on kohtuullinen. Elintarvikkeiden hinnanmuodostusta ja tulojakaumaa eri ketjun osien kesken selvitetään TEM:n ja MMM:n hankkeessa. Tuon hankkeen tulokset kirjataan lihan osalta tähän esiselvitykseen LIHAKETJUN HINNANMUODOSTUS JA TULOJAKAUMA ON KOHTUULLINEN
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 6 (10) Vastuullisuuden mittaaminen Lihaketjussa vastuullisuus ei ole vain kauniita sanoja, vaan ne ovat avoimia, läpinäkyviä, mittavissa ja löydettävissä olevia konkreettisia asioita. Vastuullisuuden seitsemän osa-aluetta eli paikallisuuden, ympäristön, eläinten hyvinvoinnin, tuoteturvallisuuden, ravitsemuksen, työhyvinvoinnin ja taloudellisen vastuun toteutuminen käytännössä konkretisoituu lihaketjussa mitattavien asioiden avulla. Alla olevassa luettelossa on kerätty näitä vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden mittareita pellolta pöytään -ketjussa liittyen eläinten syömään rehuun, maatilaan yleensä, kuljetukseen ja teollisuusvaiheeseen. Rehun tuotanto - YMPÄRISTÖ ja TUOTETURVALLISUUS Teollisuudelle tehtävän ympäristövastuukyselyn tunnusluvut rehualalta: tuotantoon suhteutettuna energian, lämmön, sähkön ja veden kulutus, jäteveden ja kaatopaikkajätteen määrä Vuosittain tehtyjen rehusalmonella-analyysien ja kemiallisten rehuanalyysien määrä ja kustannukset Rehujen salmonella ja vierasainevalvonnan tulokset Salmonellavalvonnan tulosten mukainen sijoittuminen Eläintautien torjuntayhdistyksen eli ETT:n ns. positiivilistalla. Tälle listalle pääsevät ne rehuntuottajat, joiden tuotteista ei kattavassa valvonnassa löydetä salmonellaa. Maatila - PAIKALLISUUS, YMPÄRISTÖ, ELÄINTEN HYVINVOINTI, TUOTE- TURVALLISUUS, TYÖHYVINVOINTI, TALOUDELLINEN VASTUU Omavaraisuusaste lihantuotannossa Ympäristötuen piirissä olevien tilojen määrä Kotimaisen ja uusiutuvan energian määrä kotieläintilojen energiankäytöstä Kotieläintuotantoon käytettävä pinta-ala kokonaispinta-alasta Eläinten vähäinen sairastavuus Eläinlääkkeiden (antibiootit ja rokotteet) vähäinen kokonaiskäyttömäärä ja eläintautien vähäisyys
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 7 (10) Tilalla tehtyjen eläinten terveydenhuoltotarkastuskäyntien tulokset Kansallinen lääkejäämätutkimus- (jäämävalvonta) ja resistenssitutkimustilastot Lääkerehujen kokonaiskäyttömäärä Rajoittavien määräysten alaisten tilojen määrä Tilalla käytetään vain positiivilistan (eli salmonellavapaata) rehua Tilan omat salmonellatutkimusten tulokset; tilalla ei ole salmonellaa Tilan eläinlääkkeiden käyttötiedot Tilan elintarvikeketjuinformaatiotiedot Lantaisiksi luokiteltujen eläinten määrä Työterveyshuollon piirissä olevien maatilojen lukumäärä Tilan toimenpiteet työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi Liharaaka-aineen hinta Kuljetus - ELÄINTEN HYVINVOINTI Eläinkuljettajat on koulutettu tehtäviinsä siten, että eläinten hyvinvointikysymykset on koulutuksessa mukana. Kuljetuskuolleisuus Teollisuus - PAIKALLISUUS, YMPÄRISTÖ, ELÄINTEN HYVINVOINTII, TUOTETURVALLI- SUUS, RAVITSEMUS, TYÖHYVINVOINTI, TALOUDELLINEN VASTUU Alkuperä- ja valmistuspaikkamerkinnät Teollisuudelle tehtävän ympäristövastuukyselyn tunnusluvut: tuotantoon suhteutettuna energian, lämmön, sähkön ja veden kulutus, jäteveden ja kaatopaikkajätteen määrä. Teurastuksen oikeanlainen suorittaminen valvotuissa olosuhteissa Tuoteturvallisuussyistä takaisinvedetyt tuote-erät
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 8 (10) Salmonella- ja EHEC-löydökset, listeria-raja-arvojen ylitykset ja siipikarjan kampylobakteeritilanne Hygieniapassikoulutuksen suorittaneiden työntekijöiden määrä Lihan ravitsemuksellisia ominaisuuksia koskevat yleiset tiedot (proteiini, rauta, B-vitamiinit) Eri lihalajien rasvapitoisuus Työterveyshuollon kattavuus Yritysten toimenpiteet työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi Tuotteiden hinnanmuodostus Vastuullisuusmittarit tietojärjestelmissä Vastuullisuuteen liittyvät tiedot eli vastuullisuusmittarit ovat pääosin tällä hetkellä olemassa eri tietokannoissa. Paikallisuus Paikallisuuteen liittyvä tieto on tuotekohtaista ja se näkyy pakkausmerkinnöissä. Se, miten jäljitettävyys yrityksessä toteutuu eli miten pysytään selvillä siitä, mitä raaka-ainetta on kuhunkin tuotteeseen laitettu, on dokumentoitu elintarvikeyritysten omavalvontasuunnitelmiin ja omavalvontatietojärjestelmiin, jotka ovat yrityskohtaisia. Ympäristö Ympäristötuen piirissä olevien tilojen tiedot ovat maataloushallinnossa. Osa tiedoista on julkisia, osa ei. Rehualan ja elintarvikeyritysten ympäristövastuutunnusluvut on kerätty Elintarviketeollisuusliittoon, ETL. Eläinten hyvinvointi Ennaltaehkäisevät terveydenhuoltokäynnit ja eläinten lääkitys ovat keskitettyihin tietojärjestelmiin kuuluvien tilojen osalta NASEVA- ja SIKAVA-järjestelmissä.
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 9 (10) Tuoteturvallisuus Valvonta- ja seurantaohjelmien tulokset ovat julkisia ja saatavissa Evirasta. Tietokannoissa tuloksia ei ole, mutta tähän liittyen on pyritty kehittämään elintarvikealan yhteistä tietokantaa. Yrityskohtaiset tiedot ovat yrityksissä yritysten tietojärjestelmissä. Ravitsemus Ravitsemukseen liittyvää yleistietoutta on olemassa THL:n Fineli-tietokannassa. Yrityksissä on tuotekohtaisia tarkempia tietoja, joista osa on julkistettu. Työhyvinvointi Työhyvinvointiin liittyvät tiedot ovat tiloilla ja yrityksissä, joissakin tapauksissa järjestelmällisesti dokumentoituna. Maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon liittyviä yleisiä tietoja on saatavilla Työterveyslaitoksesta ja MELAsta. Taloudellinen vastuu Liharaaka-aineen keskiarvohinnat ovat julkisia ja saatavilla mm. TIKE-tietopalvelusta. Vastuullisuusmittareiden suhde kansainvälisiin mittareihin Vastuullisuuden jakaantumista alkutuotannon ja teollisuuden välillä voidaan kuvata portaittain siten, että alkutuotannon laatutyön perustasona voidaan pitää GAP (Good Agriculture Practice) -ohjeistusta. Tässä hankkeessa esitetyt alkutuotantoon liittyvät vastuullisuusmittarit/vastullisuusindikaattorit ovat toinen taso ja teollisuuteen liittyvät indikaattorit kolmas taso. Läpinäkyvän lihaketjun voidaan sanoa tuottavan kolmen tähden lihaa/reilua lihaa. Tulevaisuuden tavoitetila voidaan asettaa siten, että vuoteen 2015 mennessä lihaketjusta 90% ja vuoteen 2020 mennessä koko lihaketju tuottaa vastuullista ja läpinäkyvää lihaa.
LIHAKETJUN LÄPINÄKYVYYS -ESISELVITYS 11.1.2010 10 (10) Hankkeen jatkuminen Lihaketjun läpinäkyvyys -hanke jatkuu vuonna 2010 pilottihankkeena, jossa esiin nostetut laatuindikaattorimittarit/vastuullisuusmittarit haetaan olemassa olevista tietojärjestelmistä lihaketjuja esimerkkituotekohtaisesti. Pilotointi aloitetaan sianlihan tuotannosta. Pilotoinnin ohella selvitetään edelleen, mihin olemassa olevaan tai uuteen tietokantajärjestelmään nämä laatuindikaattoritiedot olisi tarpeenmukaista kerätä siten, että ne olisivat parhaiten kuluttajien käytettävissä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on, että tietojärjestelmissä oleva tieto on yhteismitallista ja siten luotettavampaa ja paremmin käyttäjätahojen edelleen hyödynnettävissä, ja että lihaketjun läpinäkyvyys lisääntyy.