NASTOLA ISO-KUKKASEN, SALAJÄRVEN JA RUUHIJÄRVEN RANTAYLEISKAAVA LUONTO- JA MAISEMASELVITYS YMPÄRISTÖTUTKIMUS OYMETSÄTÄHTI OY Mikko Siitonen 2.2.2004
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...1 2. YLEISKUVAUS...1 3. JÄRVIKOHTAISET KUVAUKSET...2 3.11 SALAJÄRVI...2 3.111 Yleiskuvaus Salajärvi...2 3.112 Luontokohteet Salajärvi...3 3.12 RUUHIJÄRVI...5 3.121 Yleiskuvaus Ruuhijärvi...5 3.122 Luontokohteet Ruuhijärvi...6 3.13 ISO-KUKKANEN...8 3.131 Yleiskuvaus Iso-Kukkanen...8 3.132 Luontokohteet Iso-Kukkanen...9 1. JOHDANTO Selvitys on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen osayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys. Selvitysalue käsittää Iso-Kukkasen, Salajärven ja Ruuhijärven rantayleiskaava-alueen Nastolan kunnan keskustan pohjoispuolella. Inventoitavaan alueeseen sisältyvät edellä luetellut järvet rantavyöhykkeineen. Asemakaavan tai ranta-asemakaavan piirissä olevat alueet eivät sisälly selvitykseen. Selvityksen tavoitteena on edistää alueen maisema-, luonto- ja kulttuuriarvojen säilymistä siten, että samalla osoitetaan maanomistajille kohtuullinen ja tasapuolinen rakennusoikeus ja edistetään alueelle soveltuvien elinkeinojen harjoittamista. Käytännössä selvityksessä inventoidaan alueen luonto ja maisema-arvot maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien vaatimusten mukaisella tarkkuudella. Inventoinnin pohjalta määritellään ne kohteet, alueet tai vyöhykkeet, joilla kaavoituksesta seuraavilla maankäytön muutoksilla voi olla merkittäviä luontoon, maisemaan tai kulttuuriarvoihin kohdistuvia vaikutuksia. Selvityksen pohjalta annetaan suunnitteluprosessia ja kaavan sisältöä koskevia suosituksia haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Selvitysalue inventoitiin maastossa ja viistoilmakuvien avulla elo-syyskuussa 2003. Lisäksi hankittiin aluetta koskevia taustatietoja Hämeen ympäristökeskuksesta, Päijät-Hämeen liitosta ja Nastolan kunnasta. Selvityksessä inventoitiin etupäässä kasvillisuutta, biotooppeja ja kasvistoa. Linnustotietoa kerättiin pääasiassa habitaattikartoituksena ja saatavilla olevista taustatiedoista. Muusta lajistosta tehtiin hajahavaintoja biotooppina tai habitaattina kiinnostavilla paikoilla. Maastokartoitus kohdistui rakentamattomille rannoille, maitse ja vesitse. 2. YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee välittömästi I Salpausselän pohjoispuolella, Järvi-Suomen etelälaidassa. Kasvillisuuden puolesta selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen, ns. vuokkovyöhykkeen itäreunaan. Selvitysalueen maisemakuva muodostuu kolmen keskikokoisen järven muodostamasta vesistönosasta ja niitä ympäröivästä metsä- ja kulttuuriympäristöstä. Itse järvet ovat karuja ja kirkasvetisiä, murroslaaksoja myötäileviä, paikoin huomattavan syviä altaita. Salajärvessä on useita suurehkoja saaria, muissa järvissä saaria on niukasti. 1
Hämeen ympäristökeskuksen laatiman käyttökelpoisuusluokituksen mukaan suunnittelualueen järvet luokitellaan hyväksi. Luokituksessa järvet jaetaan vedenlaatunsa perusteella viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Selkeitä suurmaisema-alueita selvitysalueen ympärillä muodostavat Salajärven länsipuolinen järvikallioylänkö, Ruuhijärven-Savisteen maatalousalue, Immilän kylä ja Nastolan Salpausselkää myötäilevä nauhataajama. Näiden väliin jää maastonmuodoiltaan vaihtelevia, pienipiirteisiä moreeni- ja kalliomaita erillisine peltolaikkuineen ja pienine kosteikkoineen. Suoluontoa esiintyy ylipäätään vähän, merkittävimpänä kohteena Tulitussuon pieni keidas Ruuhijärven lounaispuolella. Maisemallisesti keskeisiä alueita myös ovat Iso-Kukkasen Salajärven ja Salajärven-Ruuhijärven kannakset, sekä kannaksia lävistävät lyhyet joet (Venetaipale, Salajoki) lähiympäristöineen. Selvitysalueen maasto on voittopuolisesti moreeni- ja kallioaluetta. Etelässä Salapausselän glasifluviaalinen aines sivuaa selvitysaluetta. Muualla harjuainesta esiintyy niukasti, Ruuhijärven lounaisrannalla ja Salajärven Kangassaaressa. Metsäkasvillisuudessa vallitsevat tuoreet ja lehtomaiset kankaat, lehtoja esiintyy pienialaisesti kallioiden juurilla, rannoilla ja puronvarsissa. Tyypillisiä ovat sinivuokon, kevätlinnunherneen, lehto-orvokin ja metsälehmuksen luonnehtimat OmaT-lehdot ja kosteat mesiangervo- tai saniaislehdot. Selvitysalueella esiintyy pienialaisia mutta merkittäviä elinympäristöjä, kuten edustavia pähkinälehtoja, vuorijalavaryhmä ja vanhoja lehtipuuvaltaisia metsiköitä. Metsien puulajisuhteet ja ikärakenne vaihtelevat hyvin pienipiirteisesti, mutta vanhaa metsää tapaa suhteellisen runsaasti järvien rannoilla ja kallioalueilla. Sijaintinsa puolesta (n. 100 Helsingistä ja 15 km Lahdesta) selvitysalue on suosittua ja helposti saavutettavaa loma-asuntoauetta. Koko selvitysalueella rantoja on rakennettu tehokkaasti jo pitkään, joten vapaata yhtenäistä rantaviivaa esiintyy vähän. Virkistyskäytön ja luontoarvojen kannalta merkittävimpiä alueita ovat Iso-Kukkasen eteläosan monipuoliset rakentamattomat rannat Nastolan taajaman tuntumassa. 3. JÄRVIKOHTAISET KUVAUKSET 3.11 SALAJÄRVI 3.111 Yleiskuvaus Salajärvi Salajärvi on kirkasvetinen, runsassaarinen ja laajalti melko matala järvi. Rantaviiva on valtaosin moreenia. Kalliorantaa esiintyy paikoin ja turverantoja on hyvin vähän. Salajärvi on varsin tyypillinen, oligotrofinen metsäjärvi, vaikka järven valuma-alueella ja rantavyöhykkeelläkin sijaitsee jonkin verran peltoja. Matalilla rannoilla esiintyy laajoja, mutta harvakasvuisia ruovikoita ja kortteikkoja, poukamien pohjukoissa myös tiheitä pullosaravaltaisia saraikkoja. Vähemmässä määrin esiintyy lisäksi kaislikoita ja jokien suilla paikoin pieniä osmankäämikasvustoja. Vesikasvillisuus on tavanomaista karujen järvien kasvillisuutta, valtalajeina ulpukka, pohjanlumme, siimapalpakko, uistinvita, ahvenvita, ruskoärviä ja tummalahnanruoho. Salajärveen laskee etelästä Kukkasten järviryhmä Vetotaipaleen putouksen kautta. Pohjoisesta järveen päätyy kahden pienvesistön vesiä Luhtaanjokea ja Mustjokea pitkin. Salajärvi puolestaan laskee leveän Salajoen kautta Ruuhijärveen. Salajärven mannerrannat ovat selvitysalueen rakennetuimmat. Ainoat hieman pidemmät rakentamattomat ja kaavoittamattomat rantaosuudet sijoittuvat kosteikkojen ja jyrkänteisten 2
kalliorantojen kohdalle, lähinnä Tyynelänkallioiden ja Luhtaanjokisuun alueilla. Suurehkoista saarista Kangassaari ja Särkkä ovat pysyneet rakentamattomia. Salajärven itäranta on pääosin kaavoitettu, samoin saarista Särkkä ja Kivisaari. Järven ympäristön kasvillisuus on melko rehevää. Kalliomäkien välissä vallitsevat tuoreet ja lehtomaiset kankaat. Purovarsissa ja osin kallioiden juurilla tapaa tuoreita ja kosteita lehtoja. Geomorfologisesti ja maisemallisesti mielenkiintoinen on järven länsipuolinen jyrkkä murroslaakson tai siirroksen reunarinne, joka erottaa selkeästi Salajärven rantatasanteen ja sen länsipuolinen kallioylängön. 3.112 Luontokohteet Salajärvi Salajärven kaavoittamattomilla rannoilla on vähän rakentamatonta rantaviivaa. Näille lyhyille pätkille kuitenkin keskittyy sekä maisemallisesti että luontoarvoiltaan varsin kiinnostavia kohteita. Salajärven-Ruuhijärven kannaksella järven itäranta on kallioista ja jyrkänteistä. Huomattavin rantajyrkänne sijaitsee Tyynyksenkallioiden (1) kohdalla, mistä rapautunut kallioseinämä kohoaa lähes suoraan vedestä. Jyrkänteellä kasvaa tyypillistä silikaattikallioiden kalliokasvistoa, kuten tummaraunioista ja karvakiviyrttiä. Toinen maisemallisesti tärkeä rantakallio kohoaa Oson talon kohdalla pohjoisempana (1a). 3
Hieman etelämpänä Linnakallioilla (2) sijaitsee muinaismuistona suojeltu muinaislinna. Järven pohjoispäähän laskee kaksi pientä jokea, joiden varsilla ja suualueella esiintyy rehevää lehtoja kosteikkokasvillisuutta. Luhtaanjoen suulle (3) on kehittynyt merkittävä kosteikko, jota luonnehtivat laajat ruovikot ja saraikot, pajukot, pensas- ja hieskoivuluhdat sekä tervaleppämetsiköt. Jokikoon ruovikoissa esiintyy myös leveäosmankäämin ja kurjenmiekan muodostamia kasvustoja. Mustjoen suulla (4) on pienempi luhta ja jokivarressa kosteaa mesiangervo- ja saniaislehtoa. Jokikäytävässä kasvaa kookasta tuomea, harmaaleppää ja haapaa, huhdan ympärillä hieskoivua, pajukkoa ja tervaleppää. Molemmat rantakosteikot ovat habitaatteina linnustollisesti merkittäviä. 4
Salajärven saaret on suureksi osaksi rakennettu. Merkittävin rakentamaton kohde on harjuaineksesta koostuva Kangassaari (16), joka lähiluotoineen (16) muodostaa linnuston ja ulkoilun (Kangassaari) kannalta merkittävän kokonaisuuden. Tätä kokonaisuutta tukevat kaavoitetut ranta-asemakaavalla vapaa-alueeksi (M) varatut Särkkä ja Kivisaari. Lisärakentamista Salajärven saarille, kuten Hautasaaren pohjoisosaan, kannattaa kuitenkin ylipäätään välttää mm. veneilijöiden rantautumispaikkojen turvaamiseksi. 3.12 RUUHIJÄRVI 3.121 Yleiskuvaus Ruuhijärvi Luode-kaakkosuuntaista murroslaaksoa myötäilevä Ruuhijärvi on Salajärven tapaan oligotrofinen metsäjärvi. Ruuhijärven rantaviiva on varsin vaihteleva. Moreenirannat vallitsevat, mutta varsinkin järven itä- ja luoteisosassa esiintyy pitkiä kalliorantoja, joihin liittyy runsaasti jyrkänteitä. Ruuhijärven eteläpäätä ja lounaisrantaa sivuaa harjumuodostuma. Turverantaa esiintyy hyvin vähän. Pohjoisesta järveen laskee kaksi suurehkoa, laajalti peltojen ympäröimää puroa. Järven tuntumassa sijaitsee runsaasti asutusta ja kolme suurehkoa kylää (Ruuhijärvi, Saviste ja Immilä). Valuma-alueeseen sisältyy runsaasti peltoa ja kylien kohdalla on laajoja viljelyaukeita. Suurmaisema on Salajärveä asutumpi ja kulttuurivaikutteisempi. Murroslaaksojen luonnehtima Ruuhijärvi on vähäsaarinen. Ruovikoita ja saraikkoja esiintyy lahtien perukoissa, Salajoen suulla ja pohjoispään rannoilla laajemminkin. Kortteikkoa ja kaislikkoa tapaa paikoin pieninä kasvustoina. Vesikasvillisuus on samanlaista kuin Salajärvessä. Ruuhijärven ympäristössä kasvillisuus on laajalti rehevää. Kalliolakisten mäkien väleissä esiintyy tuoreita ja lehtomaisia kankaita sekä yleisesti tuoreita lehtoja. Varsinkin järven itärannoilla ja Niemessä tapaa reheviä kallionalus- ja rinnelehtoja, joiden kasvillisuutta luonnehtivat kookkaat metsälehmukset, muussa lajistossa sinivuokko, lehtokuusama, kevätlinnunherne, mustakonnamarja ja tesma. Selvästi kulttuurivaikutteisia lehtoja on Ruuhijärven peltoalueen metsäsaarekkeissa; täällä lehtokasvillisuuden näkyvin laji on yhtenäisiä pensastoja muodostavat lehtokuusama, taikinamarja ja pähkinäpensas. Edustavimmat pähkinälehdot on rajattu luonnonsuojelulain mukaisina luontotyyppeinä. Ruuhijärven rannat ovat Salajärven verrattuna hieman vähemmän rakennettuja. Rakennusten sijoittelu on kuitenkin ollut varsin satunnainen ja pitkähköjä yhtenäisiä rakentamattomia rantaosuuksia ei ole säilynyt. Immilänalasen länsirannalla on rakentamatonta harjunsivurantaa, 5
Ruuhijärven kylän kohdalla on vapaata peltorantaa ja koillisrannalla yksi rakentamaton kalliorantajakso. Ruuhijärven Niemi on ranta-asemakaavan piirissä, samoin pitkä jakso länsirannan eteläosassa, Salajärven-Ruuhijärven kannaksella. 3.122 Luontokohteet Ruuhijärvi Ruuhijärven pohjoisrannalla on Ruuhijärven kylä (5), jonka asema Ruuhijärven suurmaisemassa on merkittävä. Ruuhijärven viljelykset ja rakennuskanta sijaitsevat voimakkaasti kumpuilevassa maastossa järven rantaalueella. Pellot, metsiköt, suuret yksittäispuut (kuuset) ja vaihtelevan ikäinen talokanta muodostavat maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Alueella on joitain vesirajan tuntumaan ulottuvia peltoja, joiden kohdalla rakentaminen häiritsisi maisemaa merkittävästi. Peltojen reunametsiin sijoittuu kaksi pähkinälehtorajausta (18 ja 19), jotka ovat luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Järven eteläpäässä maisemaa hallitsee Immilän kylä (6), jonka alueella on runsaasti rantaviivaan 6
ulottuvia peltoja ja järvimaisemassa erottuvia tilakeskuksia. Kylän viljelyaukealla on metsäsaarekkeissa tiettyjä vanhan perinnemaiseman piirteitä, esimerkiksi monet puuryhmät, ketolaikut ja katajat. Koko järvisysteemin laskujoki, Immilänjoki, laskee kylän kautta etelään. Immilän kylän ja siihen liittyvän Niemen viljelysaukeiden suurmaisemallinen merkitys rajoittuu Ruuhijärven eteläosaan. Immilänalasen länsiranta Ruuhijärven eteläosassa edustaa selvitysalueella harvinaista harjumaastoa (7). Luode-kaakko suuntainen pitkittäisharjun pätkä sivuaa järvenrantaa noin kilometrin matkalla. Harjukasvillisuus on melko rehevää, mutta varsinaista harjulehtoa ei alueella esiinny. Yleisiä harjukasveja, kuten harjukeltalieko ja sianpuolukka esiintyy paikoin. Kohteen arvo perustuu etupäässä rakentamattomuuteen: harjuun sisältyy noin 500 m rakentamatonta, erinomaisesti virkistyskäyttöön sopivaa rantaviivaa. Lounaasta Ruuhijärveen laskeva Tulitussuo (8) on suurehko räme-nevakompleksi, jossa erottuu heikkoja keidassuon piirteitä. Suon pohjoisosia luonnehtivat isovarpurämeet, sararämeet ja tupasvilla-rahkarämeet. Eteläosassa esiintyy isovarpurämettä, rahkarämettä ja reunoissa korpea. Räimänpohjan rannalla suon laskuojan kohdalla on myös luhtaista korpea ja tervalepikkoa. Suota on ojitettu ja sen alueelta nostetaan turvetta. Pohjoisosan kasvillisuus on kuitenkin varsin luonnontilaista ja edustavaa. Ruuhijärven pohjoispäässä avautuu järven tärkein rantakosteikko (9). Alueella esiintyy laajoja ruovikoita (seassa leveäosmankäämiä ja kurjenmiekkaa), saraikkoja ja kortteikkoa, sekä pajuluhtaa ja hieman matalakasvuista rantaniittyä. Kosteikon läpi on raivattu veneiden laskuun tarkoitettu ura. Huomattavia ruovikoita ja rantaluhtia esiintyy lisäksi Salajoen suulla ja Ruuhijärven peltojen poukamissa. 7
Ruuhijärven rannoilla kohoaa useita maisemallisesti tärkeitä rantakallioita. Näistä merkittävimpiä ovat kalliot Toivolan rantatien eteläpäässä (10) sekä Pataanvuorten maasto (11) järven itärannassa Näillä alueilla ranta on jo pääosin rakennettu. Riuttainkallio (20) muodostaa lähinnä maisemallisesti merkittävän kallioselänteen Ruuhijärven pohjoispuolella, mutta alue ei ulotu Ruuhijärven rantavyöhykkeelle. Selänne kohoaa yli 50 m Ruuhijärven yläpuolelle. Maastosta on joskus tavattu alueellisesti uhanalainen suoninahkajäkälä. 3.13 ISO-KUKKANEN 3.131 Yleiskuvaus Iso-Kukkanen Sala- ja Ruuhijärveä pienempi Iso-Kukkanen on luontoarvojen suhteen selvitysalueen kiinnostavin vesistö. Järven rantavyöhykkeellä esiintyy runsaasti erilaisia merkittäviä luontotyyppejä. Itse järvi on karu ja kirkasvetinen metsäjärvi. Se on kokoonsa nähden huomattavan syvä (yli 33 m), murroslaaksoon syntynyt järvi. Iso-Kukkasen itäranta on jyrkkäpiirteinen ja kallioiden vallitsema. Länsiranta on loivempi ja enimmäkseen moreenipohjainen. Etelärantaan ulottuu Salpausselkiin liittyvää harjuainesta. Turverantaa esiintyy hyvin vähän. Järven vesikasvillisuuteen ei liity huomionarvoisia piirteitä, kasvillisuus edustaa tavanomaista oligotrofisen järven kasvillisuutta. Iso- Kukkanen laskee Venetaipaleen kautta Salajärveen: lyhyessä joessa on vanha vesivoimala. Pikku- Kukkasesta tuleva joki tuo vesiä Iso-Kukkaseen Kymijärvestä asti. Iso-Kukkasen rannoilla on muuhun selvitysalueeseen verrattuna paljon rakentamatonta rantaviivaa. Etenkin järven etelärannoilla yhtenäistä rakentamatonta rantaa on pitkiä matkoja. Iso-Kukkasen länsi- ja eteläpuoli on tiheään asuttua seutua; Nastolan nauhataajama sivuaa järven etelärantaa, länsirannalla on Pajulahden suuri urheiluopisto ja luoteisrannassa Kumian taajamamainen kylä Salajärven ja Iso-Kukkasen kannaksella. Itäranta on erämaisempaa maastoa, joskin loma-asuntoja on rakennettu vaihtelevalla tiheydellä koko rantaviivan pituudella. Iso-Kukkasen rannoilla on viisi melko lyhyttä, asemakaavoitettua rantaosuutta. Järven eteläpäässä on Nastolan kunnan vedenottamo ja kaakkoisrannalla puhdistamo. 8
3.132 Luontokohteet Iso-Kukkanen Järven etelärannalla vedenottamon länsipuolella on yksityismaan luonnonsuojelualue (12). Alue on perustettu erityisesti rauhoitetun vuorijalavan (Ulmus glabra) esiintymän suojelua varten. Siihen sisältyy myös vanhaa ja luonnonmukaista, lehtomaista kuusivaltaista sekametsää. Aluetta luonnehtivat kookkaat haavat ja koivut sekä lahopuun runsaus. Myös ekologisesti tärkeää järeää kuusimaapuuta esiintyy paljon. Suojelualueella on myös lähdelaikkuja ja tervaleppälehtoa, mäen rinteessä kasvaa metsälehmuksia. Luonnonsuojelualue on sekä lajistollisesti että elinympäristötyyppinä arvokas kokonaisuus. Alueen keskellä on aikoinaan sijainnut rakennuksia ja terassimaisia rakenteita. Rantaa käytetään venevalkamana ja maasto on paikoin kulunutta. Luonnonsuojelualueen ympäristö (12a) muodostaa rakentamattoman, seutukaavassa virkistyskäyttöön varatun ranta-alueen, joka on polkujen kautta yhteydessä taajamaan ja viereiseen Hevosniemen alueeseen. Salmenmäen rantametsä (13) on pisin rakentamaton rantaosuus selvitysalueella. Paikka on myös luontoarvoiltaan merkittävä. Alueella kasvaa vanhaa sekametsää, valtapuuna järeä koivu, seassa runsaasti kookasta haapaa, kuusta ja tervaleppää. Metsässä esiintyy myös hyvin suuria metsälehmuksia ja lehmusesiintymä jatkuu tien toiselle puolelle ja pohjoiseen. Salmenmäen rantametsä on uhanalaisen valkoselkätikan elinympäristöä: laji on pesinyt tai muuten tavattu useana vuonna 1980-1990 -luvuilla. Alueella elää muutakin vaateliasta vanhan metsän linnustoa, mm. pikkutikka, harmaapäätikka, pohjantikka, idänuunilintu ja kuhankeittäjä. Myös liitoorava viihtyy alueella (Sarkanen 1998). Salmenmäen rantametsän kasvillisuus on rehevää. Rannoilla ja notkelmissa esiintyy kosteita lehtoja ja ruohoista kangaskorpea. Ylempänä tapaa lehtomaista kangasta ja tuoretta lehtoa. Vaateliasta 9
lajistoa edustavat sinivuokko, kevätlinnunherne, mustakonnanmarja, lehtokuusama ja harajuuri (Corallorhiza trifida). Metsässä on runsaasti kookasta lahopuuta sekä maapuuna että pökkelöinä. Yhdeltä kuusimaapuulta tavattiin vanhanmetsän kääpälaji, ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus). Seutukaavassa alue on merkitty pientalovaltaiseksi taajamaksi (AP). Nastolan taajaman ja Iso-Kukkasen väliin jää luontoarvoiltaan ja virkistyskäytön kannalta arvokas Hevosniemen-Pekkalan ranta-alue (14). Hevosniemi on suosittua ulkoilumaastoa, jossa kasvaa vanhaa kuusi- tai haapavaltaista metsää (myös taimikkoa). Alueen kasvillisuus edustaa pääosin tuoreita ja lehtomaisia kankaita sekä kalliometsää. Hevosniemen kaakkoisrannalla on kunnan uimaranta. Hevosniemestä lounaaseen Pekkalan kohdalla metsäalue muuttuu rehevämmäksi ja kosteammaksi. Puhdistamon ympäristössä kasvaa kuusi-lehtipuutaimikkoa, mutta lännempänä maantien tuntumassa maasto muuttuu kosteaksi mesiangervolehdoksi, lehtokorveksi ja saniaiskorveksi. Täällä puustoa luonnehtii järeä tervalepikko, seassa hieskoivua ja haapaa, alikasvoksena paikoin kuusta. Kasvillisuus on edustavaa, joskaan erityisen huomionarvoisia lajeja ei tavattu. Pohjoisempana maasto muuttuu karummaksi, sararämeeksi tai isovarpurämeeksi. Rantavyöhykkeellä esiintyy lisäksi sara- ja paju-hieskoivuluhtaa. Koko alue on luontokohteena merkittävä, erityisesti rehevän tervaleppämetsän biotooppina. Alue ei kuitenkaan täytä luonnonsuojelulain mukaisen luontotyypin (Tervaleppäkorpi) kriteerejä. Pajulahden urheiluopiston pohjoispuolella kohoaa Iso-Kukkasesta maisemallisesti merkittäviä rantakallioita (15). Kallioiden takaa alkaa suurehko, osittain luonnontilainen rantasuo, jolla esiintyy pääasiassa isovarpu- ja sararämettä. 10
Pohjattomankallio (17) sijaitsee maisemallisesti erityisen keskeisellä paikalla Immilänhaaran rannassa. Kallio laskee portaisina jyrkänteinä järven rantaan (Kallioalueselvitys). Kirjallisuus: Sarkanen 1998: Kuvaus Salmenmäen rantametsän alueelta. Raportti Hämeen Ympäristökeskuksessa. Kallioalueselvitys: Otteita Hämeen ympäristökeskuksesta. Konsultoidut viranomaiset: - Hämeen Ympäristökeskus (Jukka Airola) - Nastolan kunta ( Tiina Karu-Hanski) - Päijät-Hämeen Liitto 11