MUSTASAAREN SEPÄNKYLÄN OSAYLEISKAAVA-

TUTKIMUSRAPORTTI 15.9.2014 MUSTASAAREN SEPÄNKYLÄN OSAYLEISKAAVA- ALUEEN LUONTOSELVITYKSET 2014 Tekijät: Rauno Yrjölä, Antti Tanskanen, Reima Hyytiäinen Paula Salomäki, Teemu Virtanen,

SISÄLLYS 1 Johdanto... 3 2 Selvitysalue... 4 3 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys... 7 3.1 Menetelmä... 7 3.2 Arvokkaiden luontotyyppien luokittelu... 7 3.2.1 Arvokkaat luontotyypit lainsäädännössä... 7 3.2.2 Muut arvokkaat luontotyypit... 8 3.3 Tulokset... 9 3.3.1 Kasvillisuuden yleiskuvaus... 9 3.3.2 Arvokkaat kasvillisuuskohteet... 10 3.4 Tulosten tarkastelu ja suositukset... 15 4 Linnut... 16 4.1 Menetelmä... 16 4.2 Tulokset... 17 4.3 Tulosten tarkastelu ja suositukset... 20 5 Liito-oravaselvitys... 21 5.1 Johdanto... 21 5.2 Menetelmä... 22 5.3 Tulokset... 22 5.4 Tulosten tarkastelu ja suositukset... 27 6 Lepakkoselvitys... 28 6.1 Johdanto... 28 6.2 Menetelmä... 29 6.3 Tulokset... 29 6.4 Tulosten tarkastelu ja suositukset... 31 7 Viitasammakko... 32 7.1 Johdanto ja menetelmä... 32 7.2 Tulokset... 32 8 Yhteenveto... 33 9 Lähteet... 35 10 Liite 1... 36 11 Liite 2... 37 12 Liite 3... 38 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Järvihaantie 4 01800 Klaukkala 2

1 JOHDANTO Mustasaaren kunta tilasi keväällä 2014 luontoselvityksen Sepänkylän osayleiskaava-alueelle. Luontoselvityksen tavoitteena oli löytää alueelle tyypilliset ja luonnon monimuotoisuuden kannalta olennaiset piirteet yleiskaavoituksen edellyttämällä tarkkuudella. Luontoselvityksen tutkittavia osa-alueita olivat: Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Linnustoselvitys Liito-oravaselvitys Lepakkoselvitys Viitasammakkoselvitys Tässä raportissa selostetaan tehtyjen selvitysten menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Lisäksi tärkeimmät havainnot ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet on esitetty kartoilla. Kohteiden arvottaminen perustuu luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilakiin sekä asiantuntijatyöryhmien arvioihin lajien ja luontotyyppien uhanalaisuudesta. Lisäksi annettiin muita suosituksia arvokkaista elinympäristöistä ja arvioitiin tarvetta lisäselvityksille. Selvityksessä kohteiden arvottamiseksi käytetty luokittelu: Luokka 1: EHDOTTOMASTI SÄILYTETTÄVÄT. Ympäristöä muuttavaa maankäyttöä ei sallita lainkaan. Liito-oravan elinympäristö. Vähintään säästettäväksi suositeltava osa elinympäristöä. Rajaus perustuu arvioon alueesta, joka riittää naaraalle lisääntymiseen ja jossa se pystyy selviytymään talven yli. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan rinnastettavat yhteydet. Luokka 2: Arvokkaat luontoalueet, joiden säilyttämistä kokonaisuutena suositellaan (Maankäytössä tulisi huomioida alueen luontoarvon riittävä säilyminen). Metsälain 10 mukaiset luontotyypit (tarkemmin kappaleessa 3.2.1) Luokka 3: Luonnon monimuotoisuuden kannalta säilyttämisen arvoiset alueet (Maankäytössä suositellaan alueiden luonnon säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan). Muut arvokkaat kasvillisuuskohteet (tarkemmin kappaleessa 3.2.3). Linnuston perusteella säilytettäväksi suositellut alueet. Luokan 3 lepakkoalueet. Tarkemmin kappaleessa 6.1 Säilytettäväksi suositeltavat viheryhteydet. Työn on tehnyt työryhmä, johon kuuluivat Rauno Yrjölä (linnut, projektin johto), Antti Tanskanen (linnut), Reima Hyytiäinen (linnut), Paula Salomäki (luontotyypit ja kasvillisuus), ja Teemu Virtanen (liito-orava, lepakot, viitasammakko) Mustasaaren kunnan puolelta työtä ovat ohjanneet Martina Bäckman ja Barbara Påfs. Raportissa on käytetty maanmittauslaitoksen avoimen tietokannan kartta-aineistoa (ladattu 08/2014) 3

Liite 8 2 SELVITYSALUE Sepänkylän selvitysalueen pinta-ala on noin 1350 hehtaaria. Alue koostuu pääosin asemakaavoitetuista asutusalueista, mutta alueella on myös rakentamattomia metsäalueita ja peltomaisemaa. Pohjoisreunalla alue rajautuu myös Karperöjärveen, jonka eteläpää on hyvin rehevä ja mm. linnustoltaan rikas. Selvitysalueen länsiosassa on kunnan rakennettu keskustaajama, ja sen ympärillä olevaa pientaloaluetta. Merkittävä maisematekijä on myös alueen läpi kulkeva valtatie 8, jonka uusi linjaus oli tekeillä kesällä 2014. Inventointialueen itäosassa sijaitsevat myös Lintuvuoren yrityskeskus ja Stormossenin jätteenkäsittelykeskus. Luontoselvityksessä keskityttiin rakentamattomille alueille. Kuva 2-1. Sepänkylän luontoselvityksen tutkimusalue. 4

Kuvat 2-2 ja 2-3. Alueen metsät ovat pääosin havupuuvaltaisia kankaita. Paikoitellen on pienialaisia lehtipuuvaltaisia alueita. Suot ovat pääosin metsittyneitä rämeitä, avosuon osuus on vähäinen. Kuvat 2-4 ja 2-5. Suuri osa alueen metsistä on mustikan vallitsemaa tuoretta kangasta. Puron varteen on kuitenkin muodostunut hyvin rehevän kasvillisuuden vyöhyke. Kuvat 2-6 ja 2-7. Alueen metsät ovat talouskäytössä ja itäosan metsäalueella on laajoja hakkuita. Maasto on monin paikoin hyvin kivistä. Karperönjärven eteläpäässä on kosteaa luhtarantaa. 5

Kuvat 2-8 ja 2-9. Sepänkylän taajaman ympärillä on laajoja peltoaukeita. Kuvat 2-10 ja 2-11. Uusi valtatie 8:n linjaus halkoo maisemaa taajaman pohjoispuolella. Kuvat 2-12 ja 2-13. Tutkimusalueen itäosassa on mm. maa-aineisten ottoalueita sekä jätteenkäsittelylaitos. Kaikkea jätettä ei ole asiallisesti viety laitokseen, vaan on kipattu metsätien varteen. 6

3 LUONTOTYYPPI- JA KASVILLISUUSSELVITYS Paula Salomäki 3.1 MENETELMÄ Työn tarkoituksena oli paikallistaa lain suojaamat ja muuten arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt (ks. luku 3.2.1). Alueen luontotyypit ja putkilokasvilajisto selvitettiin kauden aikana useammalla maastokäynnillä. Kevätlajistoa tarkasteltiin liito-oravaselvityksen yhteydessä toukokuussa. Varsinainen arvokkaiden luontotyyppien kartoitus suoritettiin kesä-, heinä- ja elokuussa tehdyillä maastokäynneillä. Kasvillisuudesta kirjattiin tietoja kerroksittain. Kasvillisuustyypit määritettiin kenttäkerroksen kasvillisuuden perusteella. Putkilokasvilajistoa tarkasteltiin selvityksen yhteydessä kirjaamalla lajistoa mahdollisimman kattavasti, mutta täydellisen lajilistan selvittäminen ei ollut työn tavoitteena. Putkilokasvilajistosta keskityttiin erityisesti löytämään kasvillisuustyyppejä indikoivat lajit, uhanalaiset ja erityisesti suojellut lajit, alueellisesti uhanalaiset lajit, rauhoitetut lajit, direktiivi lajit sekä muut huomionarvoiset lajit. Maastokäynnit kohdennettiin esitietojen ja kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella alueille, joissa todennäköisesti esiintyy arvokkaita luontotyyppejä. Karttatarkastelussa tällaisia alueita ovat esimerkiksi suot ja kosteat painanteet, kallioalueet, pienvedet ja niiden lähiympäristöt sekä ilmakuvista havaittavat järeämpää puustoa kasvavat alueet. Kasvillisuustyypit on metsäisten elinympäristöjen osalta tyypitelty Suomessa yleisesti käytössä olevan metsäja suokasvillisuustyyppiluokituksen mukaan. 3.2 ARVOKKAIDEN LUONTOTYYPPIEN LUOKITTELU 3.2.1 ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Luonnonsuojelulain 29 suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvat: 1) luontaisesti syntyneet, merkittävältä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2) pähkinäpensaslehdot 3) tervaleppäkorvet 4) luonnontilaiset hiekkarannat 5) merenrantaniityt 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7) katajakedot 8) lehdesniityt 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät Näihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Metsälain 10 mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: (20.12.2013/1085)) 1) Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. 7

2) Seuraavat a e-alakohdissa luetellut suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous: a) Lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus. b) Yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus. c) Letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus. d) Vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot. e) Luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus. 3) Rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus. 4) Kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana. 5) Kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus. 6) Pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät. 7) Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto. Jos edellä mainitut elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, tulee niitä koskevat metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsälakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Vesilain 2 luvun 11 pykälä kieltää toimenpiteet, jotka vaarantavat enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena. Sama koskee luonnontilaisia pienvesiä (lähteitä ja noroja) muualla kuin Lapissa. 3.2.2 MUUT ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT Muihin arvokkaisiin luontotyyppeihin kuuluvat kohteet eivät ole laissa eriteltyjä luontotyyppejä tai kasvillisuuskohteita. Näihin lukeutuvat erilaiset paikallisesti arvokkaat tai monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet, joista seuraavassa esimerkkejä. Metsälehtikustannuksen ja Tapion julkaisemassa Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt teoksessa esitetyt muut arvokkaat elinympäristöt ovat kohteita, jotka eivät sisälly metsä- tai luonnonsuojelulakiin. Niiden luontoarvot tulisi kuitenkin turvata metsälain metsien monimuotoisuuden säilyttämisen yleisen velvoitteen mukaisesti. Näitä kohteita ovat: Vanhat havu- ja sekametsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, hakamaat ja metsäniityt. (Meriluoto & Soininen 1998) Kohteet jotka eivät täytä luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain kriteerejä. Puusto voi olla käsiteltyä tai ihmistoiminnan vaikutus muuten niin selvää, ettei kohteita voi luokitella luonnontilaisiksi tai sen kaltaisiksi. Kohteilla on kuitenkin arvoa paikalliselle monimuotoisuudelle ja ne voivat kehittyä lain kriteerit täyttävään suuntaan. 8

Ne Suomen luontotyyppien uhanalaisuus arvioinnissa uhanalaisiksi määritellyt luontotyypit, jotka eivät sisälly mihinkään lakiin tai asetukseen. (Raunio ym. 2008) 3.3 TULOKSET 3.3.1 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS Selvitysalue jakautuu kahteen kasvillisuudeltaan vahvasti toisistaan poikkeavaan alueeseen. Selvitysalueen länsiosa on rakennettua aluetta, jota reunustavat viljellyt peltoalueet. Yhtenäisiä metsäalueita ei länsiosissa juuri ole. Laajin yhtenäinen metsäalue on jakautunut uuden valtatie 8:n rakentamisen takia kahtia. Rakentamisen ja peltojen väliin jäävät pienemmät metsiköt ovat puulajisuhteiltaan monipuolisia ja kasvillisuudeltaan melko reheviä. Selvitysalueen itäosassa on laajat yhtenäiset metsäalueet, jotka jatkuvat selvitysalueen ulkopuolelle. Jätteenkäsittelylaitos ja Lintuvuoren yrityskeskus pirstovat metsämaisemaa. Myös itäosassa uusi valtatie 8 erottaa selvitysalueen pohjoisosan metsät eteläosan metsistä. Alueen metsät ovat talousmetsäkäytössä ja alueella onkin tehty laajoja avohakkuita. Metsän pohja on hyvin kivikkoinen ja suuria lohkareita löytyy alueelta useita. Kasvillisuustyyppi alueella on pääosin tuoretta kangasta, mutta alueella tavataan myös rehevämpää kasvillisuutta lehtomaisesta kankaasta lehtoihin. Myös soita ja soistuneita metsiä alueella on melko runsaasti. Kuva 3-1. Osa alueen metsistä on puustoisten soiden ja kangasmetsien mosaiikkia. Kuva 3-2. Selvitysalueen metsäisen itäosan ja rakennetun länsiosan välissä on peltoaukeat. 9

3.3.2 ARVOKKAAT KASVILLISUUSKOHTEET Kuva 3-3. Selvitysalueelta rajattiin kahdeksan luokan 2 kasvillisuuskohdetta ja neljä luokan 3 kasvillisuuskohdetta. 3.3.2.1 Luokan 2 kasvillisuuskohteet Selvitysalueelta rajattiin metsälain 10 kriteerit täyttäviä kasvillisuuskohteita kahdeksan kappaletta. Nämä kohteet kuuluvat arvoluokkaan 2, joiden säilyttämistä suositellaan. Kuva 3-4. Luokan 2 kasvillisuuskohteet 1-3. 10

Asutuksen ja peltojen keskelle jäävässä ja valtatie 8:n halkomassa metsäalueessa on säästynyt kolme metsälain 10 kriteerit täyttävää vähäpuustoista suota. Kohteet 1ja 3 ovat kitukasvuista mäntyä kasvavaa tupasvillarämettä. Kenttäkerroksen lajistoon tupasvillan lisäksi kuuluvat lakka, raate ja mätäspinnoilla suopursu. Kohteella 2 on sekä isovarpurämeen, että sararämeen piirteitä. Kenttäkerroksen lajistossa kasvaa mm. pullosaraa, jokapaikansaraa, äimäsaraa ja suopursua. Kasvillisuuskohteet 1-3 suositellaan säästettäväksi ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kohteiden vesitalouden säilymiseen. Kuva 3-5. Kohteen 3 tupasvillarämettä. Kuva 3-6. Luokan 2 kasvillisuuskohteet 4-8. 11

Valtatie 8:n pohjoispuolelle selvitysalueen itäosassa jää kaksi luokan 2 kasvillisuuskohdetta. Kohde 4 on pienialainen ruohokorpi, joka täyttää metsälain 10 kriteerit. Puustossa kohteella kasvaa kuusi, hieskoivu, tervaleppä ja haapa. Kenttäkerroksen lajistossa tavataan mm. terttualpia, kurjenjalkaa, raatetta ja vehkaa. Kohde 8 on metsälaissa mainittuihin metsäkortekorpiin kuuluva suoalue. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa valtalajina on nimilaji metsäkorte, jonka lisäksi kohteella kasvaa mm. hentosaraa, kurjenjalkaa, mustikkaa ja raatetta. Kohteella havaittiin myös pieni harajuurikasvusto. Harajuuri on alueellisesti uhanalainen putkilokasvi metsäkasvillisuusalueella 2a, johon selvitysalue kuuluu. Kasvillisuuskohteet 4 ja 8 suositellaan säästettäväksi ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kohteiden vesitalouden säilymiseen. Kuva 3-7 ja 3-8. Kohde 4 rajoittuu yhdeltä sivultaan osin hakkuuseen. Kohteen 8 kenttäkerroksen valtalaji on metsäkorte. Kohde 5 on valtatie 8:n ja Kokkolantien väliin jäävällä metsälaikulla sijaitseva kostea keskiravinteinen lehto. Puustoltaan luonnontilaiset tai sen kaltaiset lehtolaikut kuuluvat metsälain 10 kohteisiin. Lehdon puusto on lehtipuuvaltaista ja luonnontilaisen kaltaista. Lajistoon kuuluvat tervaleppä, harmaaleppä, rauduskoivu, haapa ja kuusi. Lahopuuta kohteelta löytyy melko runsaasti, josta valtaosa lehtilahopuuta. Pensaskerroksessa kasvavat vadelma ja mustaherukka. Kenttäkerroksen lajisto on hiirenporras-isoalvejuurilehdolle (AthAssT) tyypillistä. Nimilajien lisäksi kohteella kasvaa sudenmarjaa, metsäkortetta, käenkaalia, metsäalvejuurta, metsäimarretta, suo-orvokkia, terttualpia ja alueellisesti uhanalaista harajuurta. Kohde 5 suositellaan säästettäväksi ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kohteen puuston luonnontilaisuuden ja kasvillisuuden säilymiseen. Kuva 3-9. Kohteen 5 rehevää kenttäkerrosta. Kohde 6 on kulttuurivaikutteinen rehevä lehtoalue. Puusto on varttunutta, osin hyvin järeää ja paikoitellen aukkoista. Kasvillisuustyyppi ja kenttäkerros vaihtelevat puuston varjostuksen mukaan. Rehevimmillään kohteella on mesiangervovaltaista kosteaa runsasravinteista käenkaali-mesiangervolehtoa (OFiT), 12

kuusivaltaisemmalla osalla kasvillisuustyyppi on tuoretta keskiravinteista käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) lehtoa. Kuvion länsireunalla on kosteampi luhtainen painanne. Pensaskerroksessa kasvaa paikoin tiheänä tuomi ja taikinamarja ja näiden lisäksi punaherukka, pihlaja ja vadelma. Kenttäkerroksen lajistossa kasvaa mm. mesiangervoa, ranta-alpia, käenkaalia, puna-ailakkia, sudenmarjaa, koiranputkea, oravanmarjaa, karhunputkea, metsäkortetta, ukonputkea ja aitovirnaa. Kulttuurivaikutus näkyy kasvilajistossa ja osin aukkoisessa puustossa. Kohde 6 suositellaan säästettäväksi ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kohteen puuston luonnontilaisuuden ja kasvillisuuden säilymiseen. Kuva 3-10. Kohteella 6 on niittymäisiä laikkuja ja tiheää puustoa. Kohde 7 on järeän kuusivaltaisen metsän keskellä virtaava puro lähiympäristöineen. Uoma lähtee Lintuvuorentehdasalueelta ojana mutta muuttuu mutkittelevaksi ja luonnontilaiseksi uomaksi metsän keskellä. Uoma on osin syvään uurtunut ja todennäköisesti kuivuu kuivina kesinä. Puron ympäristössä on jonkin verran lahopuustoa ja metsän rakenne paikoin luonnontilaisen kaltainen. Kasvillisuustyyppi purouoman läheisyydessä vaihtelee lehtomaisen kankaan (OMT) ruohokorven (RhK) ja kostean keskiravinteisen lehdon (AthOT) välillä. Kenttäkerroksen lajistossa kasvaa mm. hiirenporrasta, käenkaalia, isoalvejuurta, sudenmarjaa, vehkaa, terttualpia, korpiorvokkia, oravanmarjaa, korpi-imarretta ja lehtokortetta. Kasvillisuuskohde 7 suositellaan säästettäväksi ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kohteen vesitalouden säilymiseen sekä puuston luonnontilaisuuteen. 13

Kuvat 3-11 ja 3-12. Puro mutkittelee saniaiskasvustojen alla. 3.3.2.2 Luokan 3 kasvillisuuskohteet Selvitysalueelta rajattiin neljä monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi luokiteltua kohdetta. Kohteet ovat laajempia kokonaisuuksia ja suositellaan säästettäväksi mahdollisuuksien mukaan. Kohteiden rajaukset näkyvät kuvan 3-1 kartassa. Kohde 9 on laaja metsäalue, jonka monimuotoisuus arvo perustuu varttuneeseen puustoon ja eri kasvillisuustyyppien yhdistelmiin. Kohteeseen kuuluvat luokan 2 kasvillisuuskohteet 6 ja 7. Kohde 9 on varttuneiden kuusivaltaisten kangasmetsien ja korpilaikkujen mosaiikkia. Se sijoittuu länsirinteelle, jonka alaosissa on lehtomaista kangasta ja paikoin hyvin pienialaisia lehtolaikkuja. Rinteen alaosissa puustossa on kuusen lisäksi mm. haapaa ja rauduskoivua. Rinteen yläosissa on suoalueita, joiden kasvillisuustyyppi vaihtelee kuusta kasvavasta isovarpurämeestä sekapuustoiseen korpirämeeseen ja kuusta kasvavaan mustikkakangaskorpeen. Paikoin on havaittavissa myös rehevämpää suokasvillisuutta kun kohteella esiintyy pienialaisina laikkuina lehtokorpea. Kasvillisuustyyppien mosaiikin lisäksi alueella on paikoin runsaasti lahopuustoa, joka lisää kohteen monimuotoisuus arvoa. Mikäli puusto saa jatkossa kehittyä luonnontilaisena lahopuuston määrä tulee kasvamaan ja lahopuujatkumo vahvistumaan. Kohteella on myös maisemallista arvoa. Sepänkylän asutuksen suunnasta katsottuna rinteen kookas puusto näkyy peltoaukean takaa ja estää näkyvyyttä Lintuvuoren yrityskeskus. Kohde suositellaan säästettäväksi mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman laajana kokonaisuutena. Kohteet 10 ja 11 sijaitsevat selvitysalueen länsiosassa asutuksen läheisyydessä. Aiemmin yhtenäisen metsän on vasta ikään jakanut kahtia uusi valtatie 8:n linjaus. Molempien kohteiden metsät ovat varttunutta puustoa ja lahopuustoa alkaa jo esiintyä. Molempien kohteiden sisään mahtuu myös luokan 2 suokohteita 14

(kohteet 1-3). Metsien monimuotoisuus arvo perustuu puuston varttuneisuuteen ja suo ja kangasmaa tyyppien vaihteluun. Kohteilla on myös virkistysarvoa asutuksen lähimetsinä. Kohteet 10 ja 11 suositellaan säästettäväksi mahdollisuuksien mukaan yhtenäisinä kokonaisuuksina. Kohde 12 on Karperöfjärdenin lounaiskulman rantaluhta-alue. Luhdan tärkeimmät arvot ovat linnustossa ja kohde onkin linnustollisesti arvokkaan kohteena suojeltu. Kohde 12 suositellaan säästettäväksi sellaisenaan. Huomiota tulee kiinnittää kohteen vesitalouden säilymiseen. 3.4 TULOSTEN TARKASTELU JA SUOSITUKSET Selvitysalueelta ei rajattu yhtään luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltavaa luontotyyppiä. Selvitysalueelta rajattiin kahdeksan metsälain 10 mukaista kohdetta, jotka luokiteltiin kuuluvaksi arvoluokkaan 2. Nämä kohteet (1-8) suositellaan säästettäväksi kunkin kohteen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Luokan 3 kasvillisuuskohteita selvitysalueelta rajattiin neljä kappaletta (kohteet 9-12). Nämä kohteet ovat laajempia monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita. Kolmeen kohteista sisältyy luokan 2 kohteita. Kohteet suositellaan säästettäväksi mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman laajoina kokonaisuuksina. Kohteen soveltuvat myös virkistyskäyttöön. Suositeltavaa on säästää mahdollisimman luonnontilaisena etenkin luokan 2 kohteiden läheisyydessä olevat osat. Kaikki luokan 2 ja luokan 3 kasvillisuuskohteet on esitetty kuvan 3-1 kartalla. 15

4 LINNUT Rauno Yrjölä, Antti Tanskanen, Reima Hyytiäinen 4.1 MENETELMÄ Selvitysalue on laaja. Pesimälinnuston tutkimus tehtiin yleiskaavatyöhön riittävällä tarkkuudella. Laskennoissa keskityttiin suojeltavien tai harvalukuisten lajien kartoittamiseen. Rakennettujen alueiden linnusto jäi vähemmälle huomiolle ja yksityiset piha-alueet jäivät kokonaan laskennan ulkopuolelle. Tieto yleisimpien lajien parimääristä jää tällä tarkkuudella puutteelliseksi, mutta arvokkaimmat lintualueet ja linnustonsuojeluarvot tulevat esille. Alueiden pesimälinnusto kartoitettiin kolmella kartoituskierroksella huhtikuun lopun ja kesäkuun puolivälin välisenä aikana, yhteensä laskentoihin käytettiin 13 laskenta-aamua. Kolmen kartoituskierroksen perusteella ei linnuston koko lajimäärää ja lajien todellisia runsauksia välttämättä saa selville. Laskentatehokkuudeksi oli etukäteen arvioitu noin 1 neliökilometri aamussa, millä saadaan riittävä yleiskuva linnustosta. Reviirit tulkittiin niin, että yksikin reviiriin viittaava havainto jollakin laskentakerralla riitti reviirin tulkintaan. Reviiriin viittasi laulava, varoitteleva tai poikasille ruokaa kantava aikuinen lintu, pesä tai poikaset, jotka niin pieniä, että ovat todennäköisesti syntyneet alueella. Taulukko 4-1. Linnustokartoituksen maastopäivät vuonna 2014. Laskentapäivä Kellonaika Laskija pilvis yys alku (0-8) lämpötila alku tuuli alku (m/s) pilvisyys loppu (0-8) lämpötila loppu tuuli loppu m/s muuta 27.4. 5.35-12.20 Rauno Yrjölä 7/8 +3 W1 1/8 +14 W1 >20km 27.4. 5.30-12.00 Antti Tanskanen 7/8 +3 W1 1/8 +14 W1 >20km 28.4. 5.35-11.00 Rauno Yrjölä 1/8 +3 0 7/8 +11 NW1 >20km 28.4. 5.30-11.00 Antti Tanskanen 1/8 +3 0 7/8 +11 NW1 >20km 21.5. 5.05-11.00 Rauno Yrjölä 0 +11 0 1/8 +19 W1 >20km 21.5. 5.05-11.00 Antti Tanskanen 0 +11 0 1/8 +19 W1 >20km 22.5. 5.05-10.10 Rauno Yrjölä 6/8 +10 0 2/8 +16 SW4 5.40 sumua, näkyvyys 100-500m. Myöhemmin selkeni, >20km 22.5. 4.55-10.10 Antti Tanskanen 6/8 +10 0 2/8 +16 SW4 5.40 sumua, näkyvyys 100-500m. Myöhemmin selkeni, >20km 9.6. 3.35-9.00 Reima Hyytiäinen 8/8 +12 SW1 8/8 +14 S3 3.35-7.00 sumu, näkyvyys n. 1 km 10.6. 3.50-10.00 Reima Hyytiäinen 8/8 +12 N3 8/8 +14 N3 3.00-4.00 tihkusade 11.6. 0.50-7.50 Reima Hyytiäinen 0/8 +8 0 2/8 +8 0 13.6. 3.00-9.30 Reima Hyytiäinen 7/8 +15 N1 8/8 +12 N5 14.6. 3.15-7.05 Reima Hyytiäinen 0/8 +8 NNE7 0/8 +8 NNE7 16

4.2 TULOKSET Tutkimusalue jakautuu biotoopeilta karkeasti viiteen alueeseen: rakennettu asuinalue, viljelysalueet, itäosan metsäalue, Lintuvuoren ja Stormossenin teollisuusalueet ja jätteenkäsittelylaitos, sekä Karperöjärven eteläpää, josta vain osa sisältyi tutkimusalueeseen. Sepänkylän keskustan ja sitä ympäröivien pientaloalueiden lintulajisto on tyypillistä rakennettujen ja puistomaisten taajama-alueiden lajistoa. Taajama-alueelta mainittavat lajit olivat kivitasku, turkinkyyhky sekä leppälintu. Kivitaskuja oli myös Stormossenin alueella. Stormossenin alueen merkittävin havainto oli noin 150 parin törmäpääskykolonia alueella olevassa sorakasassa. Taajamaa ympäröivillä peltoalueilla ja niiden reunapensastoissa oli jonkin verran yölaulajia, pelloilla töyhtöhyyppiä ja kuoveja. Uhanalainen peltosirkku havaittiin hieman tutkimusalueen ulkopuolella, Sepänkylän pohjoispuolella olevalla peltoaukealla. Silmälläpidettäviä punavarpusia oli muutamia reviirejä peltojen laitamilla. Metsäalueet ovat pääosin talousmetsää, mutta muutamissa paikoissa on säästynyt iäkkäämpiä havumetsälaikkuja. Iäkkäämpää havumetsää suosivista lajeista havaittiin mm. pohjantikka, palokärki ja pyy. Metsäalueilla linnustoltaan arvokkaimmat kohdat ovat samoja kuin liito-oravalle soveltuvat ympäristöt. Taulukko 4-2. Harvalukuisten lintulajien reviirit osa-alueittain. D1= lintudirektiivin liitteen 1 laji, NT = near threatenet, silmälläpidettävä, VU= vulnerable, vaarantunut. RT= regionally threatened, alueellisesti uhanalainen. EVA = Suomen erityisvastuulaji, LSA= luonnonsuojeluasetuksen liitteen laji. Laji Reviirejä Muut havainnot Luokitus Lisätietoja Harmaapäätikka (1) D1 Reviiri selvitysalueen ulkopuolella Karperöjärven eteläpäässä. Järripeippo 3 RT Harvalukuinen, osa laulavista järripeipoista voi olla vielä muuttomatkalla pohjoiseen. Kaulushaikara (1) Kaulushaikaran soidinhuutoa kuului Karperöjärven pohjoispäästä. Kivitasku 1 3 VU, LSA Todennäköisesti reviirejä on vielä muutama lisää rakennetuilla alueilla ja teiden varsilla Kultarinta 1 Harvalukuinen Mustasaaren korkeudella. Kuovi 3 EVA Suurimmilla peltoaukeilla. Kurki (2) D1 Kaksi soidintavaa paria, toinen alueen ulkopuolella Karperöjärven eteläpäässä ja toinen pohjoispuolen peltoaukealla. Käenpiika 1 NT Harvalukuinen. Laulujoutsen 1 1 D1 Toisen parin (jätekeskuksella havaittu) pesimäpaikka on todennäköisesti selvitysalueen itäpuolen järvellä. Leppälintu 17 EVA Suomen erityisvastuulaji, joka on melko runsas Mustasaaren taajamassa. Luhtakerttunen 1 Harvalukuinen yölaulaja. Palokärki 2 1 D1 Suosii laajoja metsäalueita. Peltosirkku (1) D1, EN, LSA Reviiri tutkimusalueen ulkopuolella peltoalueella. Pensassirkkalintu 1 Harvalukuinen yölaulaja. Pikkutylli 1 Yksi pari Stormossenin alueella. Pohjantikka 1 Naaras havaittiin ruokailemassa kuusikossa sopivassa pesimäympäristössä. Suosii vanhoja kuusimetsiä. Punavarpunen 6 NT Pyy 1 5 D1 Todennäköisesti muutkin havainnot koskevat reviirillä olevia yksilöitä. 17

Liite 8 Rantasipi 1 Ruisrääkkä 1 Havainto valtatien varresta, lisäksi Karperön järvellä selvitysalueen ulkopuolella. D1, EVA Näköhavainto, todennäköisesti reviirillä. Ruskosuohaukka 1 Reviiri Karperöjärven eteläpäässä. Satakieli 3 Harvalukuinen yölaulaja. Sirittäjä 1 Tavi NT Vain yksi sirittäjä havaittiin. 4 Teeri EVA Todennäköisesti myös pesivät alueen pienissä lampareissa. 1 D1, NT, EVA Näköhavainto, todennäköisesti reviirillä. Telkkä 1 Turkinkyyhky 1 Törmäpääsky 1 Valkoviklo Viitakerttunen 1 3 EVA Lisäksi muutama havainto lentävistä yksilöistä, ja Karperöjärvellä yleinen. VU, LSA Yksi soidintava kunnantalolta etelään pientaloalueella. VU, LSA Stormossenin maa-aineisalueella noin 150 parin kolonia sorakasassa. Merkittävä alueellinen pesimäpaikka. RT, EVA Ehkä läpikulkumatkalla, mutta saattaa pesiä tutkimusalueen itäpuolella Harvalukuinen yölaulaja. Kuva 4-1. Tutkimusalueen harvalukuiset tai mielenkiintoiset lintulajit. Isompi kartta liitteessä 3. Muita mielenkiintoisia lajeja olivat mm. pelloilla ruokailevat naurulokit (NT) ja punajalkaviklo (NT). Huhtikuussa alueella havaittiin myös mm. tilhiä ja liro, jotka todennäköisesti olivat vielä muuttomatkalla. Kaikki havaitut lajit on esitetty taulukossa 4-3. 18

Taulukko 4-3. Alueella laskennoissa havaitut lintulajit. Lajit on esitetty erikseen länsiosan taajama- ja peltoalueelle sekä itäosan pelto- ja metsäalueelle. Laji Luokitus Länsiosa Itäosa Laji Luokitus Länsiosa Itäosa Ampuhaukka Mustavaris Fasaani Naakka Haarapääsky Naurulokki NT Harakka Niittykirvinen Harmaalokki Nokikana Harmaapäätikka D1 Närhi Harmaasieppo Pajulintu Hemppo Pajusirkku Hernekerttu Palokärki D1 Hippiäinen Peippo Hömötiainen Peltosirkku D1, EN, LSA Järripeippo RT Pensaskerttu Kalalokki Pensassirkkalintu Kapustarinta Pensastasku Keltasirkku Peukaloinen Kesykyyhky Pikkukäpylintu Kirjosieppo Pikkuvarpunen Kiuru Pikkutylli Kivitasku VU, LSA Pohjantikka Korppi Punajalkaviklo Kottarainen Punakylkirastas Kulorastas Punarinta Kultarinta Punatulkku Kuovi EVA Punavarpunen NT Kurki D1 Puukiipijä Kuusitiainen Pyy D1 Käenpiika NT Rautiainen Käki Ruisrääkkä D1, EVA Käpylintulaji Ruokokerttunen Käpytikka Ruskosuohaukka Laulujoutsen D1 Räkättirastas Laulurastas Räystäspääsky Liro Satakieli Lehtokerttu Sepelkyyhky Lehtokurppa Sinisorsa Leppälintu EVA Sinitiainen Luhtakerttunen Sirittäjä NT Metsäkirvinen Taivaanvuohi Metsäviklo Talitiainen Mustapääkerttu Tavi EVA Mustarastas Teeri D1, NT, EVA 19

Laji Luokitus Länsiosa Itäosa Telkkä EVA Tervapääsky Tikli Tiltaltti Turkinkyyhky VU, LSA Törmäpääsky VU, LSA Töyhtöhyyppä Töyhtötiainen Urpiainen Valkoviklo RT, EVA Varis Varpunen Viherpeippo Vihervarpunen Viitakerttunen Västäräkki 4.3 TULOSTEN TARKASTELU JA SUOSITUKSET Alueen pesimälinnustosta kivitasku, turkinkyyhky ja törmäpääsky ovat Suomen uhanalaisuustarkastelussa luokiteltu vaarantuneiksi lajeiksi, käenpiika, punavarpunen, sirittäjä ja teeri silmälläpidettäviksi (Rassi ym. 2010). Lisäksi alueella havaittiin muutamia alueellisesti uhanalaisia lajeja. Stormossenin alueella sorakasassa pesivä 150 parin törmäpääskykolonia on suuri eikä lähialueilla ole yhtä suurta koloniaa. Kolonian pesintä alueella tulisi turvata jatkossakin. Linnustoltaan arvokkaimmat alueet ovat Karperöjärven eteläpää ja sen itäpuolella oleva hakkaamaton metsäalue, Lintuvuoren yrityskeskuksen eteläpuolella oleva laajempi metsäalue, sekä keskustaajaman eteläpuolella oleva pelto- ja niittylaikku, jonka reunoilla on lehtomaista metsää. Nämä alueet suositellaan linnuston perusteella säilytettäviksi alueiksi turvaamaan lajiston monimuotoisuutta alueella. Kuva 4-2. Linnuston perusteella säilytettäviksi suositellut alueet (violetti viivoitus). 20

5 LIITO-ORAVASELVITYS Teemu Virtanen 5.1 JOHDANTO Liito-oravan elinympäristöä ovat etenkin varttuneet kuusihaapa sekametsät, joissa kasvaa sekapuina ainakin lepää ja koivua. Kuusten määrä voi joskus olla pienikin, mutta lähes aina elinympäristöllä kasvaa suuria kuusia (halkaisija >30 cm). Liito-orava tarvitsee myös kolopuita pesimiseen ja päiväpiiloikseen. Pesä sijaitsee useimmiten kolohaavassa, mutta päiväpiilo voi sijaita myös tavallisen oravan hylkäämässä risupesässä tai sopivassa pöntössä. Viimevuosien runsaat liito-oravahavainnot myös taajaan rakennetusta ympäristöstä ovat antaneet viitteitä siitä, että liito-oravan elinympäristövaatimukset voivat kaupunkiympäristössä näyttää vaatimattomammilta kuin laajemmissa metsiköissä. Perusvaatimukset ovat kuitenkin ilmeisesti samoja. Alueella on oltava ainakin muutamia isoja kuusia, vanhoja haapoja, leppää ja koivua, sekä useita koloja tai risupesiä (Virtanen ym. 2014). Liito-oravametsään liittyy termejä, joilla kuvataan metsikön osan merkitystä liito-oravalle. Tässä raportissa elinympäristöksi soveltuva-alue tarkoittaa ulkoisten merkkien perusteella määriteltyä aluetta, jolla liito-oravan voidaan olettaa esiintyvän. Elinpiiri on koko se alue, jota kyseinen liito-orava yksilö käyttää elinaikanaan. Elinpiirin ydinalue on liito-oravan elinpiirin usein pienehkö osa, jolla se Liito-oravan suojelustatus Euroopan unionin alueella liito-oravia esiintyy Suomen lisäksi ainoastaan Virossa. Venäjällä liitooravaa esiintyy vielä melko runsaana. Suomen uhanalaisluokituksessa liito-orava luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Syynä luokitteluun on elinympäristöjen väheneminen ja kannan pieneneminen. Luokittelu ei sinänsä edellytä suojelua vaan kuvaa lajin todennäköisyyttä kuolla sukupuuttoon tietyllä aikavälillä. (Rassi ym. 2010) Liito-orava kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteiden II ja IVa (92/43/ETY) lajeihin. Liite II luettelee lajeja, joiden elinympäristöjen suojelemiseksi on osoitettava erityisiä suojelutoimien alueita (Natura 2000- alueverkosto). Liite IV puolestaan suojelee lajeja ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suomen luonnonsuojelulain 49 mukaan liitteen IVa lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisääntymis- ja levähdyspaikan tulkinta vaihtelee tarkoittaen minimissään pesäpaikoiksi sopivia kolopuita ja mahdollisesti risupesiä sekä pönttöjä käsittäen myös lähiympäristön suojaavan puuston. Laajimmillaan mukaan voidaan laskea myös lähes kaikki muut puut, joiden alta on löydetty papanoita. Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämiseksi rinnastetaan myös kaikkien kulkuyhteyksien katkaiseminen. viettää suurimman osan ajastaan. Esiintymäksi tai elinympäristöksi kutsutaan kohdetta, jossa liito-oravia on havaittu. Liito-oravan elinpiiriä ei voida määrittää kuin pitkäkestoisella seurannalla. Elinympäristön rajaamisessa käytetään apuna papanahavaintoja. Suojelullisesti tärkein termi on ydinalue, jolla naaraan on selvittävä talven yli riittävän hyväkuntoisena kyetäkseen lisääntymään seuraavana keväänä. Naaraan ydinalueella on siten tiukimmat laadulliset vaatimukset puulajiston, kolopuiden ja pinta-alan suhteen. Hyvälaatuinen ydinalue käsittää vähintään noin hehtaarin verran hyvin elinympäristöksi soveltuvaa aluetta. Elinympäristön kokonaispinta-alan tulisi kuitenkin olla vähintään noin neljä hehtaaria, joka voi sisältää jonkin verran myös huonommin soveltuvaa aluetta. Elinympäristön on oltava hyvin kytkeytynyt ympäröiviin alueisiin, jotta koiras pääsee alueelle ja poikaset voivat levittäytyä omille elinympäristöilleen. 21

5.2 MENETELMÄ Liito-oravaselvityksen tarkoitus oli tarkastaa alueen liito-oravaesiintymien nykytila ja arvioida liito-oravan kannalta tärkeimmät alueet ja kulkuyhteystarpeet. Alueelle sijoittuvia liitooravakartoituksia on tehty aikaisemmin vuosina 2005, 2007, 2010 ja 2011. Kartoitus suoritettiin etsimällä alueelta liito-oravan ulostepapanoita suurten kuusten ja haapojen juurelta. Kartoitus kohdennettiin ilmakuvien perusteella potentiaalisilta näyttäneille alueille. Myös muut maastokäyntien yhteydessä havaitut soveltuvat metsälaikut tarkastettiin. Parhaimmilla alueilla kaikki yli 30 senttimetriä halkaisijaltaan olevat kuuset ja yli 20 senttimetriä paksut haavat pyrittiin tarkastamaan. Lisäksi tarkastettiin satunnaisesti pienempiä puita ja muita puulajeja (esim. leppiä). Maastotyöt suoritettiin 24.4., 25.4. ja 14.5. lumettoman maan aikaan. 5.3 TULOKSET Elinympäristön tärkeimpiä osia eli ns. ydinalueita rajattiin seitsemän. Alueella havaitut elinympäristöksi soveltuvat alueet, papanapuut ja yhteystarpeet on esitetty kuvassa 5-1. Kuva 5-1. Papanahavainnot ja mahdolliset pesäpuut sekä elinympäristöksi parhaiten soveltuvat alueet ja tärkeimmät kulkuyhteystarpeet. 22

Kuva 5-2. Selvitysalueen luoteiskulmassa sijaitsee kaksi liito-oravan käyttämää metsälaikkua. Kuva 5-3. Keskialueen pohjoisimmat liito-oravaesiintymät. Eteläisempi esiintymä on pahasti eristynyt ja vaarassa kadota.. 23

Kuva 5-4. Itäosan pohjoisin esiintymä. Kuva 5-5. Jäteaseman pohjoispuoliset liito-oravaesiintymät. Yhteydet kohteiden välillä ovat vielä toimivia, mutta vaarassa kadota. Yhteydet ympäröiviin alueisiin on heikot. 24

Kuva 5-6. Asutusalueen keskellä sijaitsevan esiintymän kulkuyhteydet ympäröiviin alueisiin on heikkoja. Kuva 5-7. Keskialueen esiintymä vaikuttaa ympäristöstä eristyneeltä. 25

Kuva 5-8. Lintuvuoren metsäalueen pohjoispään liito-oravaesiintymä. Kuva 5-9. Lintuvuoren metsäalueen eteläpään esiintymä. 26

5.4 TULOSTEN TARKASTELU JA SUOSITUKSET Keskeinen asia liito-oravan huomioonottamisessa on ydinalueiden säilyttäminen ydinalueeksi soveltuvana (rakenne ja pinta-ala) sekä kulkuyhteyksien säilyminen ydinalueiden välillä ja alueelta pois. Näin turvataan parhaiten lain suojaamien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen myös pitkällä aikavälillä. Kuvissa esitetyt todennäköiset pesäpuut ja niitä ympäröivä suojaava puusto tulee säästää sellaisenaan. Myös ydinalueiksi määritellyt alueet tulisi jättää maankäytön ulkopuolelle. Ydinalueiden ympäriltä tulisi säästää metsäalueita siten, että esiintymän kokonaispinta-ala on vähintään noin neljä hehtaaria. Lopputuloksen tulee olla yhtenäinen ja tarpeeksi laaja, jotta alue kokonaisuudessaan säilyy liitooravalle soveltuvana. Minimitavoitteena ydinalueen pinta-alalle voidaan pitää yhtä hehtaaria, joka laajennetaan ympäröivien metsäalueiden avulla vähintään neljään hehtaariin. Ohjeelliset pinta-alat perustuvat radioseurannoissa saatuihin tuloksiin, joiden mukaan ydinalueen koko on ollut pienimmillään yhden hehtaarin luokkaa ja toisaalta lisääntymistä ei ole todettu alle neljän hehtaarin suuruisilla eristyneillä alueilla (Hanski ym. 2000). Alueen laajemmassa suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota kulkuyhteyksien säilymiseen ympäröiviin alueisiin. Tärkeimmät yhteyssuunnat on merkitty kuvaan 5-1punaisella katkoviivalla. Liito-oravan liitokyky ja kulkuyhteydet Liito-orava liikkuu lähes yksinomaan puusta toiseen liitämällä. Lähekkäin sijaitsevien puiden välillä siirtyminen voi tapahtua myös oksalta toiselle hyppäämällä, mutta maassa liito-orava liikkuu hyvin harvoin ja silloinkin käyden vain muutamien metrien päässä rungosta samaan puuhun palaten. Pidempiä matkoja liito-orava kulkee maata pitkin todennäköisesti vain pakotettuna, esimerkiksi kun liito on jäänyt jostain syystä lyhyeksi. Liidon pituudelle esitetään usein maksimiarvoja, esimerkiksi 60 metriä tai jopa 100 metriä. Arvioitaessa yhteyden toimivuutta on kuitenkin parempi käyttää apuna ns. liitolukua. Liitoluku voidaan yksinkertaistetusti määritellä etenemän ja korkeuseron suhteena ja sen avulla voidaan ottaa huomioon tapauskohtaisesti ylityskohdan ominaisuudet. Liitoluvun maksimiarvona voidaan käyttää lukua kolme, mikä tarkoittaa, että liito kantaa kolme kertaa lähtö- ja laskeutumispisteen korkeuseron verran. Hyviä toimivia yhteyksiä suunniteltaessa on pyrittävä välttämään aukkoja, joiden ylittäminen vaatii suurempaa liitolukua kuin kaksi. Pidempien (esim. yli 100 metriä) yhteyksien kohdalla puiden tulisi olla korkeintaan korkeutensa päässä toisistaan (vastaa liitolukua yksi). Kulkuyhteyden tulisi lisäksi rakentua useiden rinnakkaisten puiden muodostamiin reitteihin puurivien sijaan. Tällainen yhteys kestää paremmin myös myrskytuhoja ja yleisen turvallisuuden vuoksi poistettavien puiden aiheuttamia muutoksia. Poikasten on todettu käyttävän hyvin heikkolaatuisiakin yhteyksiä (esim. pellonreunuspajukot), mutta aikuisille liito-oraville tarkoitettujen yhteyksien tulisi perustua vähintään 10 metriä korkeisiin puihin. Kuva 5-1. Liitolukua kolme (ylempi) ja yksi (alempi) kuuvavat suorat lentoradat on esitetty harmaalla viivalla. Todellisuudessa liito on aina alussa jyrkempi ja lopussa usein hieman nouseva. 27

6 LEPAKKOSELVITYS Teemu Virtanen 6.1 JOHDANTO Suomessa on havaittu 13 lepakkolajia, joista pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii), vesisiippa (Myotis daubentonii) ja korvayökkö (Plecotus auritus) ovat runsaslukuisimpia ja säännöllisesti suomessa lisääntyviä lajeja (Valste J. 2007). Mustasaaren seudulla voidaan tavata kaikkia Suomen yleisimpiä lepakkolajeja. Lisäksi pikkulepakon (Pipistrellus nathusii) ja isolepakon (Nyctalus noctula) havaitseminen alueella on mahdollista. Muiden lajien havainnot painottuvat etelärannikolle sekä itärajalle ja osa niistä on lisäksi hyvin harvinaisia vierailijoita. (Suomen ympäristöhallinto 2007) Vesisiippa on tiukasti sidoksissa vesistöihin vaikka saattaakin käydä myös metsän puolella ruokailemassa esimerkiksi keväällä, kun vesistöt ovat vielä kylmiä ja hyönteistuotanto niukkaa. Viiksi- ja isoviiksisiippa ovat elintavoiltaan metsäisiä. Viiksisiippalajien suosima metsä on usein varttunut kuusivaltainen ja kosteapohjainen korpi. Pohjanlepakot puolestaan saalistavat metsän reunoissa ja aukkopaikoissa. Ne eivät ole siippalajien tavoin valonarkoja ja voivat saalistaa esimerkiksi pihan yllä tai parkkipaikan päällä. Korvayökköä pidetään kulttuurisidonnaisena lajina, joka viihtyy esimerkiksi hevostallien liepeillä tai vanhojen kartanoiden puistoissa ja hautausmailla. Se voi kuitenkin saalistaa monenlaisissa metsiköissä. Lepakkokartoituksissa on yleisesti käytetty Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen laatimaa ohjeistusta, jonka mukaan lepakkoalueet luokitellaan kolmeen luokkaan. Korkein suojelustatus on kuokalla 1, jonka määrittelyperusteena on lisääntymisyhdyskunta tai muu kolonnia. Luokan 1 alueiden tai kohteiden hävittäminen ja heikentäminen on siten luonnonsuojelulain mukaisesti kielletty. Lepakoiden suojelustatus Suomen uusimman (2010) uhanalaisluokituksen mukaan lepakkolajeistamme ripsisiippa (Myotis nattereri) luokitellaan erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi lajiksi, syynä populaation pieni koko. Luokittelu ei sinänsä edellytä suojelua vaan kuvaa lajin todennäköisyyttä hävitä tietyllä aikavälillä. Erittäin uhanalaisen lajin häviämisriski arvioidaan erittäin korkeaksi ja vaarantuneen lajin korkeaksi. (Rassi ym. 2010) Kaikki lepakkolajimme kuuluvat Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IVa (92/43/ETY) lajeihin. Suomen luonnonsuojelulain 49 mukaan näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Myös yksilöiden vahingoittaminen ja tappaminen on kiellettyä. Suomi on allekirjoittanut myös kansainvälisen lepakoidensuojelusopimuksen (EUROBATS), joka velvoittaa jäsenmaitaan suojelemaan lepakoille tärkeitä saalistusalueita (Valtionsopimus 943/1999). Merkittävimmät lepakoiden lisääntymispaikat sijaitsevat Suomessa useimmiten rakennuksissa. Tyypillinen yhdyskunnan piilopaikka on kattopellin alla tai vuorilaudoituksen välissä. Rakennuksissa viihtyvät etenkin pohjanlepakot ja viiksisiippalajit ja yhdyskunnan koko voi olla yli sata yksilöä. Pienempiä kolonioita voi sijaita puunkoloissa ja linnunpöntöissä tai erityisesti lepakoille suunnitelluissa pöntöissä. Yksilömäärä jää tällöin muutamiin yksilöihin tai muutamaan kymmeneen yksilöön. Luokkaan 2 katsotaan kuuluvan esimerkiksi sellaiset lepakoiden käyttämät ruokailualueet, joilla ruokailevien lepakoiden lukumäärä on suuri tai aluetta käyttää monta lajia. Nämä alueet ovat EUROBATS-sopimuksessa tarkoitettuja tärkeitä ruokailualueita, jotka tulisi säästää. Tällaisilla alueilla ei kuitenkaan ole suoraa lakiperusteista suojaa. Luokan 3 alueet ovat muita alueen kohteita, joita lepakot käyttävät ja joiden säästämistä on hyötyä lepakoille. 28

6.2 MENETELMÄ Työ suunniteltiin lähtötietojen perusteella ja ilmakuvaa apuna käyttäen. Kartoituskäynneillä alueeseen tutustuttiin myös valoisaan aikaan ja kartoitussuunnitelmaa tarkennettiin metsätyyppien ja maaston kuljettavuuden perusteella. Aktiivikartoitusta suoritettiin kuutena yönä kesä-elokuussa. Keskimmäinen kartoituskäynti pyrittiin ajoittamaan aikaan, jolloin lepakoilla on imetettäviä poikasia ja ne ovat riippuvaisia lähellä yhdyskuntaa sijaitsevista ruokailualueista. Tällöin yhdyskunnat on myös helpompi havaita. Yhdyskuntien etsimiseen ei tässä työssä erityisesti keskitytty. Kartoitusta suoritettiin kuuntelemalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana metsässä rauhallisesti kulkemalla. Koko kartoitusalueesta pyrittiin saamaan yleiskuva, mutta kartoitusta kohdennettiin erityisesti metsäisille alueille joille suunnitellaan rakentamista. Asutusalueilla kartoitusta suoritettiin autosta käsin. Menetelmä soveltuu pohjanlepakoiden havainnointiin, sillä laji on voimakasäänisenä suhteellisen helposti havaittava ja saalistaa myös teiden läheisyydessä. Aktiivisen havainnoinnin lisäksi kartoituksen tukena käytettiin ultraäänitallentimia. Ultraäänitallentimet antavat pistemäistä tietoa kohteen lepakkolajistosta ja saalistusaktiivisuudesta. Tallentimien paikat on esitetty kuvassa 6-2. 6.3 TULOKSET Kartoitus suoritettiin suotuisissa olosuhteissa. Ensimmäisellä kartoituskerralla lämpötila laski yön edetessä paikoin alle +6 asteen, mutta myös nämä yöt olivat pääosin tarpeeksi lämpimiä luotettavan kartoituksen tekemiseksi. Viimeisinä kartoitusöinä tuulen nopeus lähenteli alkuyöstä avoimilla alueilla arvoa 6 m/s. Metsän sisällä oli kuitenkin enimmäkseen tyyntä. Lämpötila ja tuulennopeus mitattiin Kestrel 4000 nv mittarilla. Aktiivikartoituksessa havaittiin pohjanlepakoita ja viiksi-/isoviiksisiippoja. Viiksisiippalajit käsitellään lajiparina hankalan tunnistamisen vuoksi. Vesisiipasta saatiin mahdollinen havainto Karperöfjärdenistä laskevan ojan varressa. Pohjanlepakoita esiintyi yksittäin melko tasaisesti koko selvitysalueen asutuksen läheisyydessä. Myös viiksisiippahavainnot painottuivat asutuksen läheisyyteen, mutta laajempien metsäalueiden yhteyteen. Yksittäisiä havaintoja tehtiin pienemmiltä metsäalueilta asutuksen keskeltä. Viiksisiippahavaintojen perusteella rajattiin kolme lepakoiden enemmän käyttämää aluetta. Selvitysalueen luoteisosan metsäalueella saalisti viiksisiippoja ja pohjanlepakoita. Runsaimmin viiksisiippoja havaittiin valtatie 8:n eteläpuolisella osalla. Karperöfjärdenin kaakkoispuolella valtatie 8:n pohjoispuolella sijaitsevalla metsäalueella ruokaili säännöllisesti viiksisiippoja. Kolmas viiksisiippojen enemmän käyttämä alue sijaitsee Lintuvuoren yrityskeskuksen eteläpuolella. Alueet on esitetty kuvassa 6-1. 29

Kuva 6-1. Tärkeimmät viiksi-/isoviiksisiippa-alueet. Kuva 6-2. Ultraäänitallentimien sijainnit. Tallennusöiden havainnot tallentimittain on esitetty taulukossa 6-1. Kohteen aktiivisuutta kuvataan tähdillä (*) siten, että yksi tähti tarkoittaa yksittäisiä havaintoja ja kolme tähteä suurta aktiivisuutta. Nolla (0) 30

tarkoittaa, että tallentimeen ei ole tullut yhtään havaintoa yön aikana. Luokittelu ei kuvaa todellista lepakoiden määrää, vaan on tarkoitettu tässä havainnollistamaan eri kohteiden ja öiden välistä vaihtelua. 25.6. 26.6. 17.7. 18.7. 27.8. 28.8. 1 ***/Ept nil, */Myo sp ***/Ept nil, */Myo sp 2 0 3 */Myo sp 0 4 **/Ept nil, */Myo sp **/Ept nil, **/Myo sp 5 **/Myo sp */Ept nil, **/Myo sp 6 0 */Ept nil 7 */Myo sp 8 0 */Ept nil, */Myo sp 9 */Myo sp */Ept nil, */Myo sp 10 **/Myo sp 0 11 ***/Myo sp */Ept nil 12 */Myo sp 0 13 0 0 14 */Ept nil 15 ***/Ept nil */Ept nil 16 */Myo sp */Myo sp 17 0 **/Myo sp 18 */Myo sp */Myo sp 19 0 0 20 0 0 21 0 0 22 0 */Myo sp Taulukko 6-1. Ultraäänitallentimien käyttö ja havainnot tallenninpaikoittain. 6.4 TULOSTEN TARKASTELU JA SUOSITUKSET Kartoitusalueella havaittiin pohjanlepakoita ja viiksi-/isoviiksisiippoja. Myös vesisiipasta tehtiin mahdollinen havainto, mutta vesisiipalle soveltuvia elinympäristöjä on alueella vähän. Vesisiipat käyttävät todennäköisesti Karperöfjärdenin ranta-alueita, vaikka tässä kartoituksessa niitä ei havaittukaan. Alueella on kolme lepakoiden kannalta arvokkaampaa aluetta, joiden tarkempi kartoittaminen on tarpeen, jos alueille kohdennetaan rakentamista. Tärkein alue on Lintuvuoren yrityskeskuksen eteläpuolinen metsäalue, jolla ruokaili viiksi-/isoviiksisiippoja jokaisena kartoitusyönä. Pellon reunassa sijaitsevissa rakennuksissa saattaa sijaita lepakoiden lisääntymisyhdyskuntia. Toinen potentiaaliselta vaikuttava kohde sijaitsee Karperöfjärdenin etelä ja kaakkoispuolella. Vesistön rannat ja varttuneemman metsän alueet muodostavat ruokailualueen, joka jatkuu todennäköisesti selvitysalueen pohjoispuolelle Karperöfjärdenin itärantaa pitkin. Aivan selvitysalueen rajan tuntumassa valtatie 8:n pohjoispuolella ruokaili säännöllisesti viiksi-/isoviiksisiippoja ja pohjanlepakoita. Kolmas lepakoiden enemmän käyttämä alue sijaitsee selvitysalueen luoteisosassa. Valtatie 8:n halkaiseman metsäalueen arvoa heikentää eristyneisyys ympäröivistä metsäalueista ja tielinjauksen aiheuttama rikkonaisuus. Alueelta on tehty tarkempi lepakkoselvitys kesällä 2014. Selvitysalueen itäosan metsäalueet jätteenkäsittelylaitoksen ympärillä vaikuttavat lepakoiden kannalta vähempiarvoisemmilta. Alueen suunnittelussa kannattaa kuitenkin huomioida viheryhteyksien säilyminen pohjois-eteläsuunnassa. 31

7 VIITASAMMAKKO 7.1 JOHDANTO JA MENETELMÄ Viitasammakko kuuluu luontodirektiivin liitteeseen IV suojeltuihin lajeihin. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain nojalla. Viitasammakkoa esiintyy paikoitellen koko Etelä-Suomen alueella aina Metsä-Lappiin asti. Vahvimmat esiintymät ovat Kaakkois-Suomessa, jossa parhailla rehevillä järvillä ja lammilla voi soidintaa yhtä aikaa satoja viitasammakkokoiraita. Sopivilla paikoilla voi muuallakin olla kymmenien koiraiden soidinkerääntymiä (Sierla ym. 2004). Viitasammakko on helpoiten havaittavissa keväällä, kun koiraat soidintavat. Viitasammakon ääni on pulputusta, joka eroaa tavallisen sammakon ja rupikonnan äänistä selvästi. Soidin on yleensä vilkkainta illalla, mutta myös aamulla kuulee pulputtavia viitasammakoita. Ulkonäön perusteella viitasammakko on vaikeampi erottaa sammakosta, sen kuono on kuitenkin suipompi, ja etenkin soidinaikana koiraat ovat usein selvästi sinertäviä. Viitasammakoiden soidin alkaa tavallisesti hieman myöhemmin kuin tavallisen sammakon. Etelä-Suomessa soidinaika on huhtikuun lopulta toukokuun lopulle. Soidinaika voi olla hyvin lyhyt, jopa vain viikon kestävä jakso. Sen jälkeen viitasammakot hiljenevät ja hajaantuvat kosteikoille. Viitasammakoiden mahdollista esiintymistä selvitettiin huhtikuun lopussa ja toukokuun alkupuoliskolla tehdyillä kuunteluilla alueen vesistöjen läheisyydessä. 7.2 TULOKSET Selvitysalueella ei tehty havaintoja viitasammakosta. Viitasammakon elinympäristöksi parhaiten soveltuvia alueita ovat Karperöfjärdenin rannan ruovikkoalueet ja Karperofjärdenistä laskeva oja sivuhaaroineen. 32

Liite 8 8 YHTEENVETO Kuva 9-1. Yhteenvetokartta, jossa on esitetty kaikki osaselvityksissä rajatut luokan 1, 2 ja 3 kohteet. Isompi kartta liitteessä 1. Kuva 9-1. Yhteenvetokartta, jossa on esitetty kaikki osaselvityksissä rajatut luokan 1, 2 ja 3 kohteet. Isompi kartta liitteessä 2. 33

Selvityksessä kohteiden arvottamiseksi käytetty luokittelu: Luokka 1: EHDOTTOMASTI SÄILYTETTÄVÄT. Ympäristöä muuttavaa maankäyttöä ei sallita lainkaan. Liito-oravan elinympäristö. Vähintään säästettäväksi suositeltava osa elinympäristöä. Rajaus perustuu arvioon alueesta, joka riittää naaraalle lisääntymiseen ja jossa se pystyy selviytymään talven yli. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan rinnastettavat yhteydet. Luokka 2: Arvokkaat luontoalueet, joiden säilyttämistä kokonaisuutena suositellaan (Maankäytössä tulisi huomioida alueen luontoarvon riittävä säilyminen). Metsälain 10 mukaiset luontotyypit (tarkemmin kappaleessa 3.2.1) Luokka 3: Luonnon monimuotoisuuden kannalta säilyttämisen arvoiset alueet (Maankäytössä suositellaan alueiden luonnon säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan). Muut arvokkaat kasvillisuuskohteet (tarkemmin kappaleessa 3.2.3). Linnuston perusteella säilytettäväksi suositellut alueet. Luokan 3 lepakkoalueet. Tarkemmin kappaleessa 6.1 Säilytettäväksi suositeltavat viheryhteydet. Kasvillisuuskartoituksessa rajatut luokan 2 kasvillisuuskohteet suositellaan säästettäväksi sellaisenaan. Kohteiden 1-3 ja 6-7 arvoa nostaa kytkeytyneisyys laajempaan monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen metsäalueeseen. Nämä metsäalueet sekä Karperöfjärdenin luhta-alue on rajattu luokkaan 3 kuuluviksi kasvillisuuskohteiksi. Näiden alueiden säästämistä suositellaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman laajoina kokonaisuuksina. Asutuksen läheisyydessä olevat metsäalueet ovat arvokkaita myös virkistyskäytössä ja maisemallisina kokonaisuuksina. Linnustoltaan arvokkaimmat alueet ovat Karperöjärven eteläpää ja sen itäpuolella oleva hakkaamaton metsäalue, Lintuvuoren yrityskeskuksen eteläpuolella oleva laajempi metsäalue, sekä keskustaajaman eteläpuolella oleva pelto- ja niittylaikku, jonka reunoilla on lehtomaista metsää. Nämä alueet suositellaan linnuston perusteella säilytettäviksi alueiksi turvaamaan lajiston monimuotoisuutta alueella. Liito-oravaesiintymiä löydettiin yhteensä 12, joista 5 oli aikaisemmissa selvityksissä mainitsemattomia. Esiintymät tulee säästää elinvoimaisina. Alueen laajemmassa suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota myös esiintymien välisten yhteyksien säilymiseen aikaisempaa enemmän. Selvityksessä määriteltiin kolme lepakoiden enemmän käyttämää aluetta. Näiden alueiden tarkempi selvitys on tarpeen, mikäli kohteisiin suunnitellaan alueen ominaispiirteitä muuttavaa maankäyttöä. Viitasammakon osalta ei ole tarpeen antaa erityisiä suosituksia. 34