SINETÄN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS

FCG Finnish Consulting Group Oy Rovaniemen kaupunki SINETÄN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS RAPORTTILUONNOS

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedonlähteet... 2 2.1 Maastotyö ja raportointi... 2 2.2 Lähtöaineisto... 2 2.3 Kohteiden arvottaminen... 2 2.3.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.3 Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.5 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet... 3 2.4 Uhanalaisuusluokitus... 3 2.5 Uhanalaiset luontotyypit... 3 3 Maisema... 5 3.1 Maisemarakenne... 5 3.2 Maisema-alue... 5 3.3 Esihistoria ja maiseman muutokset... 7 3.4 Maisemakuva... 10 3.5 Tiemaisema... 11 3.6 Kulttuuri- ja luonnonmaisemakohteet... 12 4 Kallio- ja maaperä... 14 5 Vesiluonto... 15 5.1 Pintavedet... 15 5.2 Pohjavesi... 16 6 Kasvillisuus... 17 6.1 Metsät... 17 6.2 Suot... 17 7 Eläimistö... 21 8 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät sekä luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit... 21 9 Arvokkaat luontokohteet... 22 10 Johtopäätökset... 30 11 Lähteet... 31

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 (30) ROVANIEMEN KAUPUNKI SINETÄN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 1 Johdanto Tämä työ on Sinetän osayleiskaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Sinetän alue sijoittuu Rovaniemen kaupungin keskustan pohjoispuolelle (kuva 1). Selvitysalueen pinta-ala on noin 724 ha. Selvityksen teki luonnon osalta FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion aluetoimistosta biologi, FM Jari Kärkkäinen ja Rovaniemen toimistosta hortonomi Mari Lampinen sekä maiseman osalta Mari Lampinen ja Helsingin toimistosta maisema-arkkitehti Eeva Eitsi. Kuva 1.Sinetän alueen sijainti.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 (30) 2 Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedonlähteet 2.1 Maastotyö ja raportointi 2.2 Lähtöaineisto 2.3 Kohteiden arvottaminen Selvitysalueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynneillä, minkä jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja lyhyeksi raportiksi. Inventoinnin tavoitteena oli saada yleiskuva alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä sekä tunnistaa arvokkaimmat kasvillisuus- ja eläimistökohteet. Selvitystyö alkoi syyskuussa 2009 ja maastotyö suoritettiin 15.9.2009 ja 22.9.2009. Tällöin ei voitu saada varmuutta laaksoarhon todellista levinneisyydestä selvitysalueella. Lajin osalta tehtiin 29.6.2011 täydennyskartoitus, jossa lajin mahdolliset kasvupaikat tarkistettiin. Maisemaselvitystä on täydennetty tarkennetuin kuvauksin, historiallisten vaiheiden kuvauksin sekä johtopäätöksin. Inventointi pohjautuu kasvillisuuskartoitukseen, jossa selvitysalue jaetaan kasvillisuuskuvioihin. Maastossa kultakin kuviolta kerättiin tietoja mm. puuston rakenteesta ja lajistosta. Inventointi kohdistettiin putkilokasvilajistoon. Lisäksi arvioitiin kuvioiden luonnontilaisuutta ja suojeluarvoa. Kartoituksen avulla voidaan osoittaa kasvillisuustyypit ja yksittäiset kuviot, jotka ovat merkittäviä alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta. Eläimistön osalta tiedot pohjautuvat pääasiassa olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Linnuston osalta ei voitu enää tehdä luotettavia havaintoja. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) laatiman luokituksen mukaan. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: Suomen ympäristökeskus (SYKE-2009-L-237-L2), Uhanalaisten eliölajien esiintymätiedot. Ympäristöhallinnon Hertta tietojärjestelmä. Nenonen, J., Maunu, M., Väisänen, U. 1988: Sinetän maaperäkartan 2634 09 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Kokko, M. ja Savolainen, S. 2008: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Ounasjoki, Rovaniemi. Kalpio, S. ja Bergman, T. Rovaniemi. 1999: Lapin ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen Lapin perinnemaisemat. Laaka-Lindberg, S., Anttila, S. ja Syrjänen, K. (toim.) 2009: Suomen uhanalaiset sammalet. Ympäristöopas 2009. Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 (30) 2.3.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet 2.3.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 -verkoston alueet, Ramsar-alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA-alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. 2.3.3 Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet 2.3.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. 2.3.5 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet 2.4 Uhanalaisuusluokitus 2.5 Uhanalaiset luontotyypit Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa, mutta jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Punaisen kirjaan (Rassi, ym. 2010), joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa aluejako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 1. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa poh- 1 Raunio ym. 2008a, 2008b

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 (30) joisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 (30) 3 Maisema 3.1 Maisemarakenne 3.2 Maisema-alue Ounasjokivarsi edustaa Peräpohjolan vaara- ja jokiseudulle ominaista maatalousmaisemaa. Tasapainoinen maisema-alue koostuu vapaana virtaavasta joesta ja sen rantojen tulvaniityistä, viljelyksistä ja perinteisestä asutuksesta. Maisema-alue käsittää joen alajuoksun Sinetästä Molkokönkäälle. Maisemaa hallitsee avara jokilaakso, jonka taustalla siintävät vaarat. Tapionkylästä etelään laakso pusertuu jyrkästi kohoavien vaarojen väliin. Sinetässä jokivarren tulvaniityt, joita aikaisemmin viljeltiin ja käytettiin laidunmaina, ovat pensoittumassa, mutta kulttuurimaiseman peruspiirteet ovat yhä hyvin havaittavissa. Ounasjokivarsi on luokiteltu yhdeksi arvokkaista maisema-alueista Maisemaaluetyöryhmän mietinnössä (YM Mietintö 66/1992, Arvokkaat maisema-alueet). Ounasjokivarren maisema-alue käsittää joen alajuoksun Sinetästä pohjoiseen Molkokönkäälle. Kuva 2. Ounasjokivarren arvokas maisema-alue Sinetän alueella.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 (30) Ote alueen kuvailusta (www.ymparisto.fi): Ounasjokivarsi edustaa Peräpohjolan vaara- ja jokiseudulle ominaista maatalousmaisemaa. Tasapainoinen maisema-alue koostuu vapaana virtaavasta joesta ja sen rantojen tulvaniityistä, viljelyksistä ja perinteisestä asutuksesta. Maisemakuva Ounasjokivarren maisema-alue käsittää joen alajuoksun Sinetästä pohjoiseen Molkokönkäälle. Maisemaa hallitsee avara jokilaakso, jonka taustalla siintävät vaarat. Tapionkylästä etelään laakso pusertuu jyrkästi kohoavien vaarojen väliin. Alueen eteläosa on viljelymaisemaa, jossa pellot ja asutus reunustavat jokivartta yhtäjaksoisena nauhana. Pohjoista kohti asutus muuttuu harvemmaksi, tulvalle alttiit alueet jokivarressa supistuvat ja tulvaniityt pienenevät. Meltauksesta pohjoiseen alkaa viljely- Ounasjoki muuttua metsä-ounasjoeksi. Kylien välillä on metsäisiä alueita. Peltoalueet pienenevät pohjoista kohti ja kapeat rantaniityt sijoittuvat peltojen yhteyteen. Maisemassakin huomattavia luontokohteita ovat Molkoköngäs ja Marraskoski rantakallioineen ja Tolosen ja Jääskön välinen vuolaasti virtaava jokiosuus jyrkkine rantoineen. Kauneinta kulttuurimaisemaa edustavat Patokosken niittysaaret ja Jääskön kylä laajoine tulvaniittyineen. Suurin maisemahäiriö on Ounasjokea seuraileva, kyliä halkova valtatie. Metsäisillä osuuksilla hakkuut paikoin rikkovat jokivarsimaisemaa. Tulvaniittyjen ja rantapeltojen pensoittuminen niiden jäätyä pois käytöstä on myös maisemallinen ongelma. Luonnonpiirteet Kallioperä koostuu pääosin graniitista ja muista syväkivistä. Merkittävimmät kalliopaljastumat ovat Marraskosken laakeat rantakalliot pienine hiidenkirnuineen ja Molkokönkään rantojen komeat kalliojyrkänteet. Jokilaakson maaperä on lajittunutta soraa ja hiekkaa ja eteläosassa on myös jonkin verran savea. Ympäristössä on moreenimaita, jotka paikoin yltävät jokivarteen asti. Ounasjoki on suojeltu erillislailla voimalaitosrakentamiselta. Pellot on raivattu loivasti jokeen viettäville tasanteille. Rannan tulva-alueet on joen alajuoksulla raivattu niityiksi, minkä vuoksi reheviä lehtipuuvaltaisia tulvametsiä on vähän. Juopperin ja Molkokönkään saarilla on sekä tulvametsiä että tuoreita kuusivaltaisia kangasmetsiä. Jokilaaksosta etäännyttäessä maasto kohoaa ja metsät muuttuvat karummiksi variksenmarja-mustikkatyypin kankaiksi. Jyrkännepaikoissa kuivat kankaat ulottuvat aivan jokivarteen. Alavia rantoja reunustavat tulvaniityt leviävät laajoiksi niittyalueiksi suvantojen kohdalla ja sivujokien suistoissa. Laajimmat tulvaniityt ovat Jääskön kylän kohdalla ja Patokosken saarilla, missä Ounasjoen niittytyypit ovat hyvin edustettuina. Kulttuuripiirteet Ounasjokivarresta tunnetaan useita kivikautisia asuin- ja löytöpaikkoja sekä saamelaiskulttuuriin liittyviä muinaismuistoja. Varhaiskeskiajalla seutu oli karjalaisten nautinta-aluetta, ja suomalainen asutus tunkeutui seudulle 1500- ja 1600-luvuilla. Karjatalouden merkitys jokivarren asutuksen muovaajana on ollut merkittävä. Metsätalous ja luontaiselinkeinot, poronhoito, metsästys ja kalastus ovat myös olleet jokivarren asukkaiden tulonlähteitä. Ounasjokivarren perinteinen rakennuskanta tuhoutui suurelta osin Lapin sodan aikana. Sotien jälkeiseltä ajalta peräisin oleva rakennuskanta sopii kuitenkin hyvin maisemaan. Kulttuurihistoriallisesti arvokkain kokonaisuus on Jääskön kylä alueen pohjoisosassa. Kylässä on useita 1800-luvun rakennusryhmiä. Esimerkiksi Murtoniemen päärakennus ja ulkorakennukset muodostavat yhtenäisen pihapiirin peltojen keskelle. Sitä täydentävät sivummalla sijaitsevat riihi, aitat ja ladot. Patokosken kylästä aukeaa kaunis näköala joen niittysaarille. Peltojen keskellä on kaunis kolmen tilan kokonaisuus, ja niistä erillään on muita edustavia rakennusryhmiä. Arvokasta rakennuskantaa on myös Tapionkylässä. 1800-luvulla rakennettujen Ketolan ja Poikkitervon tilojen ohella Lapinmaan myymälän 1930-luvulla rakennettu suuri hirsirakennus on merkittävä. Maiseman säilymisen kannalta olennaista olisi pysäyttää peltoja ja rantaniittyjä uhkaava umpeenkasvu. Loma-asuntojen ja erityisesti alueen eteläosassa Rovaniemen kaupungin lähellä uuden omakotiasutuksen sijoittamisessa olisi kauniin jokimaiseman säilyminen otettava huomioon.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 (30) Arvokkaat maisemakokonaisuudet ovat yleensä laajoja, moniakin neliökilometrejä kattavia viljelysmaisemia, esimerkiksi jokilaakso-, ranta- tai vaaraviljelyksiä reunametsineen, vesistöineen ja asumuksineen. Ne ovat maakunnallisesti tai paikallisesti omaleimaisia ja antavat kuvan maakunnan erikoislaadusta, luonnonoloista ja kulttuurihistoriasta. Niiden rajat ovat suuntaa antavia. 3.3 Esihistoria ja maiseman muutokset Ounasjoen historia alkaa kivikaudelta, Litorinameren ajoilta, noin 5 500 vuotta sitten, jolloin Ounas- ja Kemijoen suistot olivat nykyisen Rovaniemen alapuolella, ns. Kuolasuvannon seudulla. Silloisen Ounasjoen alajuoksun varrelta, Sinetän Lamminvaarasta, on tavattu 7 000 vuotta vanhan asutuksen jäänteitä. Tiedetään, että alueella on tuolloin elänyt voimakas kyläyhteisö. Ounas- ja Kemijoen jokilaaksoihin sedimentoituneen hienojakoisen maaaineksen johdosta maanviljely ja asutus keskittyivät jokivarsiin. Ensimmäiset Rovaniemen alueelle tulleet pysyvät asukkaat asettuivat jo 1000- ja 1100- luvuilla Kemijokivarteen. Kun pohjoisten jokivarsien asuttaminen varsinaisesti alkoi 1400-luvulla, oli Lapissa rikkaat kalavedet ja hyvät pyyntimaat. 1500-luvun puolivälissä Ounasjokivarsi oli Tapionkylään asti suhteellisen taajaan asuttua. Suunnittelualueen talouselämä lähti liikkeelle eränautintaan perustuvan metsästyksen ja kalastuksen tuotoista. Vanha Rovaniemen kylä oli kauppakeskuksena ja sijaitsi nykyisen Ylikylän kohdalla. 1700-luvun lopulle saakka erätalous oli karjanhoidon ohella vallitseva elinkeino. Karja liikkui metsissä vapaasti laiduntamassa ja tulvarannoilta niitettiin heinää talvirehuksi. Ounasjokivarren tulvapensaikkojen ja rantametsien raivaus niittoja laidunkäyttöön käynnistyi 1700-luvulla ja voimakkainta raivaus oli 1800- luvulla. Isojako toteutettiin seudulla vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin jokivarsien rehevät niityt jaettiin kapeiksi palstoiksi. Kuva 3. Karttaote pelloista ja niityistä 1770-1801. Kuvassa erottuu Sinetän vesisaha.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 (30) Huolimatta karjanhoidon ja maanviljelyn nousemisesta Rovaniemen seudulla pääelinkeinoksi, oli kalastus edelleen huomattavalle osalle jokivarren asukkaista pääelinkeino ja maanviljelijöillekin tuottoisa sivuelinkeino. Lisäksi metsätaloudesta tuli tärkeä elinkeino 1800-luvulla, jolloin Sinettäänkin rakennettiin vesisahat. 1900-luku ennen ensimmäistä maailmansotaa oli todellista suursavottakautta. Parhaimmillaan Rovaniemen pitäjän metsissä työskenteli yli 10 000 miestä, mikä ylitti reilusti pitäjän silloisen asukasmäärän. Sinettä rakentui Sinettäjoen ympäristöön sekä Ounasjoen varsille. Sinetän vesisaha perustettiin 1780-luvulla. Kantatiloja olivat Suvanto, Tarsaranta ts. Sinetän saha, Kuusela, Koivuranta ja Syväjärvi. Näistä vanhimmat tilat ovat Tarsaranta (1755) ja Koivuranta. Sinettäjoen koskeen perustettiin myös mylly jo 1750-luvulla. Kuva 4. Pellot keskittyivät myllyn ja sahan ympäristöön eli Tarsarannan ja Kuuselan yhteyteen. Tarsaranta näkyy kartalla punaisena. Niityt sijoittuvat Ounasjoen varrelle ja Sinettäjoen suulle. Kartta 1854-64. J.A.v.Castren. 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle maa- ja karjatalouden merkitys kasvoi ja sahatoiminnan lakattua Sinetän maiseman peltoalat kasvoivat huomattavasti. Jälleenrakennuskaudella viljelyalat edelleen laajenevat saavuttaen 1960-luvulla lopullisen laajuutensa. Elinkeinojen muutos ja kaupungistuminen vaikuttavat kuitenkin jo Sinetässä. Tarsarannan rakennukset ovat vielä paikallaan, mutta asumattomia.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 (30) Kuva 5. Peruskartta 1967. Yhteiskunnan murros vaikuttaa maatalouteen ja pellot pienevät, osa metsitetään. Vaikutukset avoimessa jokimaisemassa ovat merkittäviä, kun näkymät umpeutuvat. Teiden lisääntyessä 1970-luvulta lähtien kylämaisema muuttuu taajamamaisemaksi. Kuva 6. Peruskartta 1997.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 10 (30) 3.4 Maisemakuva Alueen eteläosa on viljelymaisemaa, jossa pellot ja asutus reunustavat jokivartta yhtäjaksoisena nauhana. Pohjoista kohti asutus harvenee, tulvalle alttiit alueet supistuvat ja tulvaniityt pienenevät. Meltauksesta pohjoiseen viljely- Ounasjoki muuttuu metsä-ounasjoeksi. Jokimaiseman avoimet peltoaukeat ovat maisemallisesti arvokkaita. Kuva 7. Haapalehdon Akanniemen peltoaukeaa Sinetästä. Maisemakuvallisesti tärkeitä elementtejä ovat avoimet maisematilat. Rantaalueiden, etenkin avoimien kauas näkyvien rantojen, rakentaminen vaatii huolellista suunnittelua, jotta rantaviiva säilyisi harmonisena kokonaisuutena. Ounasjokea ympäröivät havumetsäiset vaaramuodostelmat näkyvät maisemakuvassa. Sinetässä peltoalueet sijoittuvat Kantatien ja Ounasjoen väliselle alueelle. Kantatietä reunustava metsikkö estää peltojen näkymisen tielle varsin tehokkaasti. Tärkeitä elementtejä Sinetän kylällä on Sinettälampi ja lammesta Ounasjokeen virtaava Sinettäjoki. Kylän taustalla kohoaa Lamminvaara, jolta on kauniit näkymät ja joka reunustaa Sinetänlammen maisemaa. Kuva 8. Maisema Sinettälammen pohjoispuolelta Lamminvaaralle.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 11 (30) 3.5 Tiemaisema Sinetän kyläkeskustaa lähestyttäessä kylän havaitsee nopeusrajoituksen muuttumisessa ja saavuttaessa koulurakennusten kohdalle. Koulurakennuksetkin sijaitsevat suojapuuston takana. Koulurakennusten kohdalla edessä havaitsee Sinetän kaupan lipputangot. Muuten kantatien lähiympäristö on puustoinen, eikä avoimia maisematiloja juurikaan aukea. Ounasjoen läheisyyden havaitsee ainoastaan kaava-alueen alkupäässä, jossa tie kulkee melko lähellä jokea. Näkymää joelle voisi avata. Kuva 9. Kantatien varrelta koulun alueelta pohjoiseen. Koulurakennusten jälkeen tienvarren maisema muuttuu taajamamaiseksi, Sinetän kauppa, uimaranta sekä matonpesupaikka avautuvat uutena näkymänä. Näistä miellyttävämpi on mukavan näköiseksi rakennettu uimaranta rakennuksineen. Kuva 10. Sinetänsalmentien maisemaa.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 12 (30) 3.6 Kulttuuri- ja luonnonmaisemakohteet Luonteeltaan kulttuurimaisemakohteita ovat Koivurannan, Haapalehdon ja Kankaan pelto-alueet. Nämä alueet ovat edustavinta peltomaisemaa selvitysalueella. Ne ovat myös maiseman historian kannalta arvokkaita entisiä niittyalueita, jotka on myöhemmin raivattu pelloiksi. Peltokokonaisuus on osa maisemallisesti arvokasta Ounasjokivartta. Kuva 11. Sinettäjoen Sahansuu kuuluu arvokkaaseen Sinetänjoen maisemaan. Sinettäjoen maisemakohteella luonnon- ja kulttuurimaisemaelementit sekoittuvat. Sinettäjoen maiseman arvoja lisäävät jokimaisemaan liittyvät vanhat tilat, mylly ja pellot, vanha sahan (Tarsarannan) tontti sekä jokiuomaan liittyvät luontoarvot sekä muinaisjäännökset. Sinettäjoen alakosken alue on myös osa maisemallisesti arvokasta Ounasjokivartta. Suvannon tilan maiseman arvoja ovat vanha tila peltoineen ja metsälaidun sekä sijainti Ounasjoen varrella. Sinetän alueella on myös jäänteitä vanhasta maatalouskulttuurista. Ounasjokivarressa vanhoilla metsittyneillä niityillä on jäljellä useita lahoavia latoja.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 13 (30) Kuva 12. Sinettälammen pohjoisrannan maisema. Sinettälammen pohjoisrannan harmoninen maisema liittyy osana Sinettäjoen maisema-alueeseen, mutta on myös keskeinen osa Sinettälammen maisemaa. Sinettälammen maisemaa rajaavat myös Lamminkorven arvokas luonnonmaisema sekä Lamminvaara. Lamminvaaran rinteet näkyvät kauas Sinetän maisemassa.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 14 (30) 4 Kallio- ja maaperä Rovaniemen kallioperä kuuluu Keski-Lapin graniittikompleksiin, jolle tyypillisiä kivilajeja ovat porfyyrinen graniitti ja migmatiitti eli seoskivi (Väänänen ym. 1997). Kulutusta kohtalaisen hyvin kestävinä kivilajeina ne muodostavat ympäristönsä yläpuolelle kohoavan vaara-alueen. Alueen pohjoisosan vaaroille ovat tyypillisiä laaja-alaiset punertavat graniiittipaljastumat. Graniitille on ominaista paljastumien terassimainen laattarakoilu. Alueen eteläosassa graniittia yleisempää on migmatiitti. Migmatiitti on juovikasta tai läiskäistä, mikä johtuu vaaleiden ja tummien mineraalien vuorottelusta. Migmatiitissa esiintyy yleisesti pegmatiittijuonia sekä sulkeumina granodioriittia ja paikoin tummaa amfiboliittia (Perttunen ym. 1996). Vaarojen välisillä alueilla, Ounas- ja Sinettäjoen laaksossa ja Sinettäjärven pohjoisella rannalla on moreenimuodostumiksi luokiteltuja kumpumoreenialueita, joissa pohjamoreenia peittää hiekkainen ja lajittuneita välikerroksia sisältävä pintamoreeni. Yksittäiset kummut ovat 2-5 metriä korkeita. Niiden seassa on lyhyitä moreeniselänteitä, joiden suuntaus vaihtelee. Ounasjoen laaksossa on jokikerrostumia. Ne ovat tasaisia tai loivasti jokeen viettäviä kenttiä, jotka on raivattu pelloiksi tai jokivarsiniityiksi. Ainekseltaan ne ovat virtaavan veden kuljettamaa ja kerrostamaa hietaa. Rannan suuntaisissa painanteissa esiintyy myös hienoa hietaa ja hiesua, joka on tulvien kerrostamaa ja usein humuspitoista. Sinetän selvitysalueella on eloperäisiä kerrostumia varsin laajasti. Pääosa kerrostumista on yli metrin paksuisia ja ne ovat ravinteikkaiksi, saravaltaisiksi kartoitettuja. Paikoittain pintaturve voi olla rahkavaltaistakin. Soistuminen ja turpeen muodostuminen alkoi maaston painanteista ja pinta- tai pohjavesien vaivaamilta alavilta mailta alueen vapautuessa muinaisen ltämeren vesipeitteestä. Kuva 13. Maaperäkartta (www.gtk.fi).

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 15 (30) 5 Vesiluonto 5.1 Pintavedet Ounasjoki kuuluu Kemijoen vesistöön (vesistöaluealue 65). Kaava-alueella sijaitsee Sinettälampi, josta lähtee Sinettäjoki Ounasjokeen. Kuva 14. Sinettäjoki. Kuva 15. Ounasjoki.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 16 (30) 5.2 Pohjavesi Alueella sijaitsee Lamminvaaran pohjavesialue (12699105). Pohjavesialue on luokiteltu I-luokkaan eli vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi. Pohjavesialueella on kaksi vedenottamoa. Kuva 16. Lamminvaaran pohjavesialue (sininen rajaus).

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 17 (30) 6 Kasvillisuus 6.1 Metsät Kaava-alue kuuluu Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Suomen soiden aluejaossa Rovaseutu kuuluu Perä-Pohjanmaan aapasoiden vyöhykkeeseen ja järvet kuuluvat kasvitieteellisesti uposlehtijärviin. Metsäkasvillisuus vaihtelee kuivahkosta kankaasta tuoreeseen kankaaseen. Metsät ovat suurelta osin mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita (EMT), jossa kenttäkerroksen valtalajina on suopursu, puolukka, variksenmarja ja mustikka. Tuoreet kankaat edustavat seinäsammal-mustikkatyyppiä (HMT), jossa kenttäkerroksessa vallitsee mustikka suovarpujen kanssa. Tuoreiden kankaiden osuus on vähäinen kaava-alueella. Metsät ovat valtaosin talouskäytössä olevaa mänty- tai mäntysekametsiä. Rehevämpiä metsiä, jopa lehtomaista metsäkasvillisuutta kasvaa Ounasjoen rannalla ja purojen varsilla. Kuva 17. Kuivahkon ja tuoreen kankaan metsäalueet. 6.2 Suot Sinetän suot kuuluvat alueellisesti Perä-Pohjanmaan aapasoiden alavyöhykkeeseen. Alueelle tyypilliset suot ovat suopursun, juolukan ja vaivaiskoivun leimaavia korpia ja rämeitä. Huomattava osa soista on ojitettu. Soita esiintyy suunnittelualueella varsin niukasti. Laajimmat suot ovat isovarpuräme-, kangasräme- ja kangaskorpia sekä erityyppisiä nevoja. Kangasrämeosalla puusto on mäntyvaltaista ja kenttäkerros on suopursuvaltaista. Kangaskorpikuviolla puusto on kuusivaltaista. Kuusien joukossa kasvaa koivua ja hieman mäntyä. Kasvillisuutta leimaa mättäisyys ja rahkasammalpeitteen laikuittaisuus. Nevat ovat karuja lyhytkorsi- ja saranevoja.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 18 (30) Kuva 18. Lavakankaan alueen oja. Suoluonnoltaan monipuolisin alue on Lamminkorven alue, missä kasvillisuus on tulvametsää, pajuviitaa ja sarakorpea. Lisäksi puronvarressa on paikoin muurainkorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea ja lammen rannalla on kastikkavaltaista rantaluhtaa ja luhtanevaa. Lavakankaan alueella, Pellontien pohjoispuolella esiintyy sekä korpea että nevaa. Alueella läpi menee osittain kuivunut oja. Lamminkorven alueella on sarakorpea ja puronvarressa on paikoin muurainkorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Lavakankaan alueella esiintyy ruohokorpi (RhK), jonka kasvillisuudessa esiintyy mm. kurjenjalkaa, mesiangervoa ja raatetta. Sammalkerros on aukkoinen. Puusto on hyvin ryteikköistä. Paikoin esiintyy hyvin kosteita paikkoja. Kuva 19. Ruohokorpi (RhK).

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 19 (30) Kuva 20. Lavakankaan alueella esiintyy korpien lisäksi ruohoinen saraneva (RhSN), jossa suursarat, pajut ja vaivaiskoivu valtaavat alaa. Kuva 21. Ruohoinen saraneva (RhSN). Kantatien Ounasjoen puolella suotyyppinä on pienialainen saraneva (VSN). Luhta- ja tupasvillaa sekä vaivaiskoivua on runsaasti.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 20 (30) Kuva 22. Varsinainen saraneva (VSN). Porrasnevalla kasvillisuus on suursara- ja lyhytkorsinevaa sekä sararämettä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 21 (30) 7 Eläimistö Alueen eläimistöstä ei juuri ole tietoa. Maastotyö tehtiin syksyllä, jolloin alueen linnustosta ei voitu kartoittaa. Sinettäjokivarsi ja lähipellot sekä suot ovat keväällä joutsenien, hanhien, vesilintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailualuetta. Hirvien tuoreita makuuksia havaittiin muutamin paikoin. 8 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät sekä luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit Selvitysalueen merkittävin laji on laaksoarho (Moehringia lateriflora), joka on vaarantunut ja rauhoitettu kohokkikasvi. Lisäksi laji on luontodirektiivin liitteen II ja IV (b) laji, eli yhteisön tärkeänä pitämä kasvi, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Laaksoarho on taantunut aiemmin Lapin jokien säännöstelyn vuoksi sekä rantojen laidunnuksen loppumisen takia. Sinetän kaava-alueella on tiedossa viisi laaksoarhon kasvupaikkaa, jotka sijoittuvat Akanniemelle, Ounasjoen ranta-alueen rantametsikköön sekä Kappelinrannantien päässä sijaitsevan tilan rantaan pensoittuneelle entiselle jokivarsiniitylle. Laji on kohteilta todettu 8.8.2002 ja 22.6.2006. Vuoden 2011 kartoituksessa ei todettu uusia kasvupaikkoja. Vaarantuneesta (VU) rantalipposammalesta (Psilopilum laevigatum) on vanha kasvupaikkatieto vuodelta 1924. Laji on löydetty 17.7.1924 Sinetän hiekkarannalta Ounasjoen varrelta ja siitä on näyte Kuopion museolla (KUO 8710). Rantalipposammal viihtyy paljaalla hienojakoisella maalla järvien ja jokien tulvanalaisilla rannoilla. Se viihtyy avoimella kasvupaikalla ja on hyvin todennäköistä, että kasvupaikka on kasvanut umpeen, koska alueella ei laidunneta. Sinetän esiintymää ei ole pystytty paikantamaan etsinnöistä huolimatta (Laaka- Lindberg, ym. 2009). Lisäksi alueella kasvaa silmälläpidettävä tulvasammal (Myrinia pulvinata), jonka kasvupaikka sijoittuu Sahansuulle (Kokko ja Savolainen 2008). Laji on mainittu luonnonsuojeluasetuksen uhanalaisten lajien listalla.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 22 (30) 9 Arvokkaat luontokohteet 1. Ounasjoen Natura-alue (FI 1301318) Pinta-ala: 4 730 ha, josta selvitysalueella noin 25 ha. Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: laaksoarvo (VU, DIR II ja IV) Aluetyyppi: SCI Maankäyttösuositus: nat Arvoluokka: kansainvälisesti arvokas Ounasjoki valittiin Natura kohteeksi Euroopan unionin ministerineuvoston päätöksellä 27.10.1997. Alue muodostuu Ounasjoesta (vesialue) Ounasjärven Luusuan alapuolella sekä Ounasjoen suiston tulvasaarista. Suojelu kohdistuu seuraaviin luontotyyppeihin ja lajiin: Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (95 %) Pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt (4 %) Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior-tulvametsät* (1 %) laaksoarho * = priorisoitu luontotyyppi Ounasjoen vesialueen suojelu toteutetaan vesilain nojalla ja Ounasjoen suistosaarten suojelun toteutuskeinona on rakennuslaki. Laki Ounasjoen erityissuojelusta säädettiin v. 1983. Lupaa voimalaitoksen rakentamiseen Ounasjoessa tai siihen laskevissa sivujoissa ei voi myöntää. Muita rajoituksia tämä laki ei aiheuta. 2. Ounasjokivarsi Pinta-ala: 6,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Laaksoarho (VU, DIR II ja IV) Uhanalaiset luontotyypit: kuivat pienruohotulvaniityt (CR) Maankäyttösuositus: MY Arvoluokka: kansallisesti arvokas Ounasjokivarressa on suurelta osin tulva-alaista kiiltolehtipajuvaltaista rantaniittyä, jota reunustaa lehtipuusto. Kasvillisuus vaihtelee rannan jyrkkyyden perusteella. Paikoin rinteen yläosalla on kuivaa pienruohotulvaniittyä, mutta suurelta osin jokivarsi on pensaista tulvaniittyä. Jokivarressa kasvaa mm. seuraavat lajit: pulskaneilikka, ketosilmäruoho, kissankello, pohjanängelmä, viitakastikka, kullero, siniyökönlehti sekä rantatädyke. Erilliskohteena ovat Sinetän tulvaniityt ja Suvannon tilan metsälaidun.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 23 (30) Kuva 23. Ounasjokivarren maisemaa. Kuva 24. Siniyökönlehteä kasvaa jokirannassa.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 24 (30) 3. Sinetän tulvaniityt Pinta-ala: 4,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Uhanalaiset luontotyypit: kuivat pienruohotulvaniityt (CR), tuoreet suurruohotulvaniityt (CR), tuoreet heinätulvaniityt (CR), kosteat heinätulvaniityt (VU), suursaratulvaniityt (NT) Maankäyttösuositus: pm Arvoluokka: paikallisesti arvokas Kohde on perinnemaisemakohde. Ounasjoen länsirannalla on kaksi erillistä kapeaa tulvaniittykaistaletta. Valtakunnallisesti arvokkaalla Ounasjokivarren maisema-alueella sekä kulttuuriympäristöltään arvokkaassa Sinetän kylässä sijaitsevat niityt ovat aiemmin olleet kasvillisuudeltaan nykyistä monipuolisempia. Vielä 1970-luvun alkupuolella pohjoisempi niitty on ollut laidunkäytössä. Nykyisin niityt ovat pahoin pensoittuneita. Eteläpuolen niityllä esiintyy suursara-, heinä-, suurruoho- sekä pienruohotulvaniittyä. Pohjoisemmalla niityllä esiintyy lisäksi kuivaa pienruohotulvaniittyä. Voimakkaasta pensoittumisesta huolimatta alueilla kasvaa huomionarvoisia lajeja; pulskaneilikka, ketosilmäruoho, kissankello, pohjanängelmä, kalvaspaju, siperiansinivalvatti, kullero, rantanätkelmä sekä rantatädyke. Kuva 25. Sinetän tulvaniityt ovat pitkälti pensoittuneet.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 25 (30) 4. Sahansuun tulvametsä, tulvaniityt ja luhta Pinta-ala: 2,2 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: tulvasammal (NT) Uhanalaiset luontotyypit: sisämaan tulvametsät (CR) Maankäyttösuositus: luo Arvoluokka: seudullisesti arvokas Sinettäjoki saa vetensä Sinettäjärvestä ja välille jäävästä rehevästä Sinettälammesta. Jokivarsi on keväällä aikaisin sulavine jänkineen ja peltoineen joutsenien, hanhien, vesilintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailualue. Kohteella olevat tulvametsät ovat edustavia. Tulvametsien suuret vanhat tuomet ovat harvinaisen tulvasammalen kasvupaikkoja. Sinettäjokisuun kasvillisuus muodostuu tulvaniityistä ja tulvapelloista. Jokisuun suursaratulvaniityt vaihettuvat ylempänä kosteisiin heinätulvaniittyihin ja tuoreisiin nurmilauhaniittyihin. Niityt ovat paikoin pensoittuneet ja Sinettäjokivarren tiheä puusto sulkee maiseman. Sinettäjoen alajuoksulla sijaitseva Sahansuun rannalla on saravaltaista luhtaa, jonka muuttuu nopeasti tulvametsäksi. Sen osalla puusto on hieskoivuvaltaista ja luonteeltaan ryteikköistä. Ryteikköisen metsäilmeen muodostavat tuomi ja punaherukka ja pajupensaat. Kasvillisuutta luonnehtivat huopaohdake, kullero, kiiltolehtipaju, ruohokanukka, kultapiisku, mesimarja, kastikka, palmusammal, metsäruusu, suo-orvokki ja rönsyleinikki. Ylempänä Sinettäjoen varrella kasvaa lehtomaisia tulvametsiä. Rehevien ja paikoin läpipääsemättömien metsiköiden vastapainona on aukeita niittyjä, jotka kertovat alueen aiemmasta laidunkulttuurista. Vanhat kulkureitit ja sahojen toimintaan liittyvät rakenteet tuovat arvokkaan kulttuurihistoriallisen lisän alueelle. Alueen eteläosassa on lisäksi peltojen reunavyöhykkeitä, jotka ovat pääosin reheviä ja lehtipuuvaltaisia. Kasvillisuudeltaan rikkaat reunametsät ovat paikoin menettäneet avoimuuttaan pensoittumisen myötä. Kuva 26. Sahansuun rantametsä ja luhta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 26 (30) 5. Lamminkorpi Pinta-ala: 5,6 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: sisämaan tulvametsät (CR), ruohokorvet (VU) Maankäyttösuositus: MY Arvoluokka: Seudullisesti arvokas Lamminkorpi on monipuolinen korpialue, jonka läpi menee luonnontilainen puro. Kasvillisuus on tulvametsää, pajuviitaa, sarakorpea ja puronvarressa on paikoin muurainkorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Puusto on pitkälti lehtipuuvaltaista. Runsaimpana hieskoivu, joiden joukossa kasvaa yksittäin kuusia ja harmaaleppää. Tuomea kasvaa paikoin puronvarressa. Lahopuuta on paikoin, erityisesti tulvaosilla on runsaasti pystyyn kuollutta puuta. Kasvillisuutta leimaa tupasara, ruohokanukka, vesisara, järvikorte, korpikastikka, raate, kiiltolehtipaju nurmilauha, korpi-orvokki, korpi-imarre, lillukka, pihlaja ja korpirahkasammal. Lammen rannalla on kastikkavaltaista rantaluhtaa ja luhtanevaa. Kuva 27. Lamminkorpi. 6. Suvannon tilan metsälaidun Pinta-ala: 1,6 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: laaksoarho Uhanalaiset luontotyypit: sisämaan tulvametsät (CR) Maankäyttösuositus: MY Arvoluokka: paikallisesti arvokas Jokivarressa on hakamainen metsälaidun, jonka eteläosaa ovat lampaat laiduntaneet viimeksi 2006. Vielä puoliavoimena säilynyt alue on jo aiemmin inven-

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 27 (30) toitu osana Sinetän paikallisesti arvokasta perinnemaisemaa (Kalpio & Bergman 1999), joka muilta osiltaan on täysin pensoittunut. Kasvillisuus muodostuu melko avoimesta rantaniitystä ja harvasta koivikosta, joiden lomassa kulkee vanha kärrypolku. Rannassa on kapealti sara-, kastikka- ja nurmiröllin hallitsemia tulvaniittyjä. Tulvametsän aluskasvillisuus on kuivemmissa osissa nurmilauhavaltainen ja kosteissa painanteissa korpikastikkavaltainen. Niittylajistoa esiintyy melko monipuolisesti: niittyleinikki, rantatädyke, mesiangervo, karhunputki, ahomatara, pulskaneilikka, metsäkurjenpolvi ja lehtovirmajuuri. Peltoon rajautuvalla lounaislaidalla on lisäksi kapea avoin niitty, jolla on nurmilauhavaltaista kasvillisuutta. Niityn läheisyydessä, pihaan rajautuvassa rinteessä, kuivalla kasvualustalla kasvaa mm. kieloa, kissankelloa ja pulskaneilikkaa. Pohjoisosistaan metsälaidun on osin pajuttunutta, joskin pensaita on viime vuosina raivattu. Alueen pohjakerros on sammaloitunut ja kasvillisuus muodostuu pääosin lehto- ja korpikasvillisuudesta: metsäkorte, lehtovirmajuuri, oravanmarja, mesimarja, kultapiisku, metsäkurjenpolvi ja sudenmarja. 7. Männikön lehto Pinta-ala: 0,2 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) Maankäyttösuositus: ei rakentamista Arvoluokka: paikallisesti arvokas Pienialainen lehtokohde puronvarressa. Lehtokasvillisuus on tuoretta ja lehdon luonne on vaatimaton. Kasvistoa leimaa käenkaali, metsäimarre, metsätähti, korpi-imarre, oravanmarja, kevätpiippo ja kultapiisku. Puusto on varttunutta ja kuusivaltaista, ja sekapuina kasvaa koivua, haapaa ja raitaa. Puroa on joskus perattu. 8. Akanniemessä pellon reunavyöhyke ja metsäsaareke Pinta-ala: 0,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: - Maankäyttösuositus: ei rakentamista Arvoluokka: Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohde on maisemaa elävöittävä ja sillä on myös luonnonsuojelullista merkitystä. Kittilään johtavalle maantielle näkyvän peltoaukean reunavyöhyke rajoittuu Ounasjokeen. Puusto muodostuu kookkaista koivuista, jonka lomassa kasvaa lisäksi pihlajaa, raitaa, tuomea, leppää ja haapaa. Rannan kasvillisuus on tulvaniittyjen tapaan vyöhykkeistä alkaen vesirajan jouhivihvilä- ja vesisaraniityistä vaihettuen ylempänä suurruohotulvaniityiksi. Huomionarvoisia lajeja kasvaa runsaasti: pohjanängelmä, rantatädyke, kullero, rantanätkelmä, tunturikurjenherne ja pulskaneilikka. Peltoaukean eteläosassa sijaitsee kapea metsäsaareke, jonka keskellä on syvässä uomassa oja. Saareke on lehtipuuvaltainen, joskin seassa kasvaa joitakin kuusia. Hieskoivun ja haavan ohella alueella kasvaa kiiltopajua, pihlajaa ja tuomea. Puusto on melko tiheää ja vaihtelevan ikäistä. Pensaskerroksessa esiintyy punaviinimarjaa ja aluskasvillisuuteen kuuluu korkeakasvuisia heiniä ja ruohoja, kuten korpikastikkaa, huopaohdaketta, metsäkurjenpolvea, karhun-

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 28 (30) putkea, ja mesiangervoa. Saarekkeen valoisilla reunoilla kasvaa lisäksi mm. kulleroa, rantatädykettä, niittyleinikkiä, koiranputkea ja puna-ailakkia. 9. Koivurannan reunavyöhykkeet ja ojanotkot Pinta-ala: 0,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: - Maankäyttösuositus: ei rakentamista Arvoluokka: Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohde on maisemaa elävöittävä ja sillä on myös luonnonsuojelullista merkitystä. Vanhan tilan peltoja reunustavat kasvillisuudeltaan monipuoliset reunavyöhykkeet. Myös ojanpientareiden kasvillisuus on melko rikasta. Pellonreunoista eteläisin on hakamainen, hoidettu, harvakseltaan eri-ikäistä haapaa kasvava metsänreuna. Pensaskerrokseen kuuluu katajaa ja muutamia haavan ja kuusen taimia. Aluskasvillisuus koostuu lähinnä niittylajeista, kuten metsäkurjenpolvesta, niittyleinikistä, huopaohdakkeesta, puna-apilasta ja punanadasta. Läntisimmän edustavan reunavyöhykkeen puusto koostuu suurista, iäkkäistä kuusista, koivuista ja männyistä sekä nuorista lehtipuista ja pihlajantaimista. Alueella esiintyy lisäksi katajaa, metsäkurjenpolvea, kulleroa, kultapiiskua, metsäkortetta, puolukkaa ja nurmirölliä. Pohjoisin, kaakkoon avautuva kapea metsäkaistaleen reuna sijaitsee rinteessä, joka laskee pohjoiseen kohti päätietä. Reunavyöhyke on nykyisellään melko sulkeutunut, mutta joitakin pieniä aukkoja on vielä näkyvissä. Puusto on kookasta, kerroksellista ja lehtipuuvaltaista. Reunan pienillä aukkopaikoilla kasvaa niittylajistoa, kuten metsäkurjenpolvea, huopaohdaketta, kulleroa ja niittyleinikkiä. Koillis-lounaissuunnassa sijaitsevalla ojanpientareella on edustavaa niittylajistoa ja runsaasti mesikasveja, kuten rantatädykettä, kulleroa, huopaohdaketta, metsäkurjenpolvea ja mesiangervoa. 10. Koivukujanne ja niitty Pinta-ala: 0,2 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: - Maankäyttösuositus: ei rakentamista Arvoluokka: Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohde on maisemaa elävöittävä ja sillä on myös luonnonsuojelullista merkitystä. Toispuoleinen koivukujanne Sinetän kylätieltä Haavikon pihapiiriin ja tuore niitty. Pihatien pohjoispuolella kasvaa harvakseltaan noin 50-vuotiaita hieskoivuja muutaman puun ryhminä. Tien länsipäässä on kookas mänty, muutama koivu ja pihapiirissä kookas kuusi. Piennar on kuiva ja hiekkaisen maaperän kasvilajisto niukkaa. Aluskasvillisuuteen kuuluu puolukka, kultapiisku, siankärsämö, lampaannata ja pulskaneilikka. Kujanteen taustalla sijaitsevan matalan ojan tuntumassa kasvaa korpikastikkaa, metsäkortetta ja rantatädykettä. Pieni avoin heinäniitty rajautuu pihapiiriin ja kylvönurmipeltoon. Kivisyyden vuoksi alaa ei ole viljelty, vaan sitä on niitetty säännöllisesti ja niittojäte on korjattu pois. Monipuoliseen niittylajistoon kuuluu mm. siankärsämö, niittyleinikki, timotei, nurmilauha, niittynurmikka,

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 29 (30) metsäkurjenpolvi, päivänkakkara, poimulehti ja syysmaitiainen. Niityn kaakkoispuolella on lisäksi runsaasti kulleroa kasvava niittyala, jota niitetään vuosittain. 11. Sinettäjoen suistossa kulkeva peltotie ja reunavyöhykkeet Pinta-ala: 0,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: - Maankäyttösuositus: ei rakentamista Arvoluokka: Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohde on maisemaa elävöittävä ja sillä on myös luonnonsuojelullista merkitystä. Kylätieltä jokivarteen ulottuvan peltotien pientareet ovat lähes avoimet. Tie pientareineen rajautuu länsipuolella sitä reunustavaan lehtipuurivistöön, joka suojaa piennarkasvillisuutta tuulelta. Pientareella kasvaa niittylajistoa, kuten siankärsämöä, nurmilauhaa, rantatädykettä, huopaohdaketta ja metsäkurjenpolvea. Pieni metsäsaareke sijaitsee keskellä peltoaukeaa. Länsi- ja etelälaidalla kasvaa kuitenkin monipuolinen lajisto: metsäkurjenpolvi, huopaohdake, siankärsämö, kultapiisku, oravanmarja ja pulskaneilikka. Ojista eteläisempi rajautuu hiekkatiehen ja sen pientareet ovat leveät. Osin voimakkaasti pensoittuneen ojan pientareilla kasvaa mm. korpikastikkaa, rantatädykettä, mesiangervoa, huopaohdaketta ja rönsyleinikkiä sekä keltaängelmää. 12. Suvannon tilan teiden pientareet Pinta-ala: 0,4 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset luontotyypit: - Maankäyttösuositus: ei rakentamista Arvoluokka: Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohde on maisemaa elävöittävä. Peltojen halki tilan pihaan johtavan tienpientareille on istutettu pihlajan taimia, joiden lisäksi tien varrella kasvaa muutama nuori raita. Pientareet ovat lähes avoimet ja niillä esiintyy monipuolinen mesikasvilajisto: rantatädyke, niittyleinikki, siankärsämö, hiirenvirna, niittynätkelmä, ahomatara ja kannusruoho. Melko edustavaa niittylajistoa on lisäksi levinnyt tienpientareelta entisen perunapellon ja vanhan peltotien ympäristöön. Edellä mainittujen lajien ohella havaittiin mm. kissankelloa ja nurmikohokkia.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 30 (30) 10 Johtopäätökset Alueen luonto- ja maisema-arvot keskittyvät Ounasjokivarteen, Sinettälammen ja Sinettäjoen Sahansuun ympäristöön. Näille alueille ei ole syytä osoittaa rakentamista tai muuta sellaista toimintaa, jotka muuttavat alueiden luonnetta liiaksi. Maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaille, Ounasjoen rantavyöhykkeeseen liittyville peltoalueille ja luonnon kannalta arvokkaille reunavyöhykkeille, metsälaitumille ja ojannotkoille ei suositella rakentamista. Sinetänjokimaisema kulttuuriympäristöineen ja peltoineen sekä Sahansuun tulvametsineen, tulvaniittyineen ja luhtineen tulisi myös jättää rakentamatta. Sinetänlammen pohjoisranta, Lamminkorpi sekä Lamminvaaran rinteet ovat luonnon ja maiseman kannalta herkkiä muutoksille, joten niille ei suositella rakentamista. Jos avoimeen maisematilaan tai rinteille osoitetaan rakentamista, tulee rakentamisen yhteydessä säilyttää puustoa tai istuttaa uutta reunavyöhykettä. Uudisrakentaminen sopii maiseman kannalta parhaiten nykyistä nauhakylätaajamaa täydentämään, kantatien läheisyyteen metsäisille alueille. Hyväksynyt: Timo Leskinen aluetoimistonpäällikkö, DI Laatinut: Jari Kärkkäinen projektipäällikkö, FK Mari Lampinen hortonomi Eeva Eitsi maisema-arkkitehti

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 31 (30) 11 Lähteet Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1994: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 13. Kalpio, S. ja Bergman, T. Rovaniemi. 1999: Lapin ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen Lapin perinnemaisemat. Kokko, M. ja Savolainen, S. 2008: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Ounasjoki, Rovaniemi. Kujansuu, R.1975: Suomen geologien kartta, maaperäkartta. Lehti 3612. 3612, Rovaniemi. Laaka-Lindberg, S., Anttila, S. ja Syrjänen, K. (toim.) 2009: Suomen uhanalaiset sammalet. Ympäristöopas 2009. Nenonen, J., Maunu, M., Väisänen, U. 1988: Sinetän maaperäkartan 2634 09 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Perttunen, V., Hanski, E., Väänänen, J., Eilu, P. ja Lappalainen, M. 1996: Rovaniemen kartta-alueen kallioperä. Kallioperänselostus. Geologinen tutkimuskeskus. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö, Helsinki. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008b: Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A: 14. Väänänen, J. ja Hanski, E. 1997: Suomen geologinen kartta, kallioperä-kartta. Lehti 3612, Rovaniemi. Ympäristöministeriö, 1992: Mietintö 66/1992, Arvokkaat maisema-alueet, Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Helsinki. Kansallisarkiston kartta-arkiston kartat (Helsinki) Internet -sivut: www.gsf.fi www.ymparisto.fi