Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Ounasjoki, Rovaniemi

Transkriptio

1 MAATAL OU SA L U EI D EN L U ON N ON M ON I M U OTOI SU U D E N Y L E I SSU U N N I T E L M A O U N A S J O K I, ROVAN IEMI ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN (pain.) ISSN X (verkkoj.) L A PI N Y M PÄR IS TÖ K ES K U S Lapin ympäristökeskus PL Rovaniemi Puh Sähköposti: kirjaamo.lap@ymparisto.fi LAPI N Y MPÄRI S TÖK ES K U K S EN RAPORT T EJ A Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Ounasjoki, Rovaniemi Marjut Kokko ja Sari Savolainen Lap in ym p är istö kesku s

2

3 LAPIN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Ounasjoki, Rovaniemi Marjut Kokko ja Sari Savolainen Rovaniemi 2008 Lapin ympäristökeskus

4 LAPIN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA Lapin ympäristökeskus Taitto: Keski-Suomen Painotuote Oy Kansikuva: Marjut Kokko Julkaisu on saatavana myös internetistä: Yliopistopaino, Helsinki 2008 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN (pain.) ISSN X (verkkoj.)

5 SISÄLLYS 1 Johdanto Suunnittelualueen erityispiirteitä...6 Ounasjoen maisema...6 Luonto...7 Maankäyttö...9 Aluesuunnittelu...10 Maisemanhoidon haasteet Menetelmät...12 Aiemmat suunnitelmat ja Ounasjoen valinta suunnittelukohteeksi...12 Ohjausryhmä...12 Vuorovaikutteinen suunnittelu...12 Maastotyöt...12 Kohteiden luokittelu Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset Yleisiä hoitoperiaatteita erityistukialueilla...58 Raivaus...58 Laidunnus...59 Niitto...59 Kulotus...60 Suojavyöhykkeet...60 Monivaikutteiset kosteikot Hoidon rahoitus ja tuen hakeminen...62 Maatalouden erityistuet...62 Investointituki...62 Tukea yhdistykselle...62 Muut rahoituskanavat...62 Rakennusperinnön hoito...63 Lampaita mökille...63 Kiitokset...64 Yhteystietoja:...65 Lähteet...66 Liite 1 Miten maatalouden ympäristötuen erityistukea haetaan?...67 Kuvailulehti...68

6 4 Lapin ympäristökeskuksen raportteja

7 1 Johdanto Maatalous on muokannut lappilaista maisemaa ja luonut erilaisia avoimia ja puoliavoimia elinympäristöjä, joihin on sopeutunut joukko ihmisen toiminnasta hyötyviä eliölajeja. Perinteisen maankäytön, esimerkiksi laidunnuksen ja niiton, vaikutuksesta alueiden lajisto on muovautunut erityislaatuiseksi. Viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtuneet maankäytön muutokset muokkaavat maisemaa ja eliölajistoa nyt uudella tavalla. Peltojen pensoittuessa sulkeutuvat kyliä ympäröivät avoimet viljelymaisemat. Kun lisäksi luonnonniityt ja laitumet jäävät pois käytöstä ja kasvavat umpeen, heikentyvät perinteisestä maankäytöstä riippuvaisten eliöiden elinmahdollisuudet. Suomen uhan alaisista eliölajeista peräti 28 prosenttia suosii näitä ns. perinnebiotooppeja. Ounasjokivarren kylissä aktiivinen maatalous pitää edelleen yllä monipuolista peltomaisemaa. Peltoviljelyyn sopivat alueet ovat pääosin käytössä ja näkymät kyläkeskuksissa melko avarat. Sen sijaan pienet, vähätuottoisemmat pellot ja jokivarren pehmeäpohjaiset niityt ja laitumet ovat pensoittuneet nopeasti laidun- ja niittokulttuurin hiivuttua. Maatalouden viimeaikainen kehitys on näin Ounasjokivarressakin vaikuttanut monien lajien elintilaan, ja samalla se on köyhdyttänyt maisemaa vähentäen kyläympäristöjen monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan tässä yleissuunnitelmassa maatalousalueiden lajirikkautta, maiseman vaihtelevuutta ja erilaisten elinympäristöjen kirjoa. Ounasjokivarren maatalousalueiden ja kulttuurimaisemien hoito on tullut sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän alueisiin liittyviä arvoja on menetetty. Kyläläiset ovatkin olleet aktiivisesti yleissuunnittelussa mukana. Kylämaisemien hoito tarjoaa paikallisille asukkaille mahdollisuuden vaikuttaa oman asuinympäristönsä viihtyisyyteen ja monimuotoisuuteen. Tässä yleissuunnitelmassa on kartoitettu niitä Ounasjokivarren niittyjä, laitumia ja vanhoja peltoja reunametsineen, joiden tilaa voidaan parantaa aktiivisilla hoitotoimilla ja joiden hoitoon erityisympäristötuen hakeminen on perusteltua. Suunnitelmassa on lisäksi kartoitettu peltoalueita, joille suojavyöhykkeen perustaminen vesiensuojelullisista syistä on perusteltua. Suunnitelmassa on esitetty hoidettavaksi myös muutamia luonnon monimuotoisuutta edistäviä kosteikkoja. Yleissuunnitelman tarkoituksena on tukea viljelijöitä, asukkaita ja mökkiläisiä kauniin ja monipuolisen viljelymaiseman vaalimisessa sekä kannustaa hakemaan maatalouden ympäristötuen eirtyistukea viljelyn ulkopuolelle jääneille kohteille. Suunnitelmassa esitetyt hoitosuositukset ovat suuntaa antavia ja sovellettavissa maanomistajalle ja viljelijälle mielekkään lopputuloksen löytämiseksi. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

8 2 Suunnittelualueen erityispiirteitä Suunnittelualue sijaitsee Ounasjoen alajuoksulla Rovaniemen kunnassa (kartta 1). Nauhamainen alue myötäilee jokivarteen syntynyttä asutusta ja avoimia viljelyksiä 30 kilometrin matkalla Tapionkylästä Rovaniemelle. Alueen pinta-ala on 3540 hehtaaria. Ounasjoen maisema Suunnittelualue edustaa Peräpohjolan vaara- ja joki seudulle tyypillistä nauhamaista jokivarsiasutusta, viljelyksiä ja jyrkkäpiirteisiä maaston muotoja. Suunnittelualueella sijaitsevat Tapionkylä, Sinettä, Nivankylä ja Ylikylä. Kylien perinteinen rakennuskanta tuhoutui suurelta osin Lapin sodassa vuonna Sotien jälkeen rakennetut talot pystytettiin kuitenkin poltettujen tilalle ja näin vuosisataisen jokivarsirakentamisen perinteet jatkuivat. Kylissä on säilynyt jonkin verran myös vanhoja, 1800-luvulta peräisin olevia pihapiirejä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Kylien välisillä jokijaksoilla korostuvat Ounasjoen luonnonmaisemalliset arvot tulvaniittyineen ja rehevine tulvametsineen. Vastakohdan viljavalle jokilaaksolle muodostavat jyrkästi kohoavat vaarat Ounasjoen viljavaa jokilaaksoa kehystää joen molemmin puolin kohoavat vaarat. Kuva Sari Savolainen. 6 Lapin ympäristökeskuksen raportteja

9 Harvinaistuneet törmäpääskyt pesivät Rovaniemellä Erkkilänsaaren eroosiotörmässä. Kuva Marjut Kokko. joen molemmin puolin. Suunnittelualueen pohjoisosa Sinetästä ylävirtaan onkin luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi ja valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi (Ympäristöministeriö & Museovirasto 1993, Ympäristöministeriö 1993). Ylikylän seutu, josta Rovaniemen asutushistoria on saanut alkunsa, on arvotettu suiston saaret mukaan lukien valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi (Ympäristöministeriö & Museovirasto 1993). Suunnittelualueella on useita aiemmin arvokkaiksi luokiteltuja perinnemaisemakohteita (Kalpio & Bergman 1999). Merkittävimmän kokonaisuuden muodostaa Ounasjoen suisto lukuisine tulvasaarineen. Lisäksi Nivankylän tulvasaaret ja Helisteen niitty, Varjakan alue ja Huhta-Tapion tulvaniityt Luonuasaaren seudulla ovat pensoittumisesta huolimatta edelleen edustavia perinnemaisemia. Sen sijaan Sinetän tulvaniityt ovat menettäneet arvoansa voimakkaan pensoittumisen myötä. Luonto Ounasjoki on suurin kokonaan maamme rajojen sisällä virtaavista rakentamattomista joista. Joen pituus on 300 kilometriä ja pinta-ala on 4800 hehtaaria, josta koski- ja virtapaikkoja on kolmannes. Enontekiön Ounasjärveltä alkunsa saava joki yhtyy Kemijokeen Rovaniemellä, jonne ovat syntyneet suunnittelualueen laajimmat tulvaniityt. Ounasjoki on suojeltu voimalaitosrakentamiselta lailla Ounasjoen erityissuojelusta ja jokialue suiston saaret mukaan luettuna on osa Natura verkostoa (FI ). Tulvat ja virtaamat saattavat vaihdella Ounasjoessa hyvin voimakkaasti eri vuosina johtuen pääasiassa talven lumisuudesta ja lumen sulamisnopeudesta keväällä. Kevättulvan aikana vesi nousee keskimäärin metrin talvikauden veden tasosta. Valtaosa tulvaniityistä on matalia ja ne jäävät tulvavesien alle lähes joka kevät. Tulvavahinkoja aiheuttavat useimmiten jääpadot, jolloin vesi on Lapin ympäristökeskuksen raportteja

10 noussut paikoin jopa seitsemän metriä keskiveden korkeuden yläpuolelle. Kemijokeen rakennetulla Valajaskosken voimalaitoksella tapahtuva vuorokausisäännöstely vaikuttaa lievästi Ounasjoen vedenkorkeuksiin Nivankylässä asti. Rovaniemen seudulla jokivesi on lievästi kuormitettu, mutta ravinnepitoisuudet ovat edelleen karulle vedelle ominaisia. Ounasjoessa on hyvä luontainen harjuskanta, mutta taimenkannat ovat melko heikot joen yläosaa lukuun ottamatta. Joella on myös luontainen siikakanta, mutta siihen on istutettu lisäksi vaellus-, pohja- ja planktonsiikaa. Ounasjoki on merkittävä kotitarvekalastusalue. Alueella kalastetaan pääasiassa onkimalla, pilkkimällä ja yhä enenevässä määrin vapapyydyksillä. Suunnittelualueen kallioperä on pääasiassa graniittia. Maaperä on valtaosin viimeisen mannerjäätikön moreenia ja sen sulavesien kerrostamaa soraa ja hiekkaa. Suurelle joelle luonteenomaisesti alajuoksulle on kasautunut ylempää jokivarresta irronneita hienojakoisia sedimenttejä. Suiston hiekkasärkät ja linnustolle merkittävät ravinteiset lietteiköt muuttavatkin muotoaan jatkuvasti. Ounasjoen suisto on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi muuttolintujen levähdysalueeksi ja sillä on huomattava merkitys myös vesilintujen sulkasadonaikaisena kerääntymisalueena (Räinä ym. 2000). Yksin suistoalueella on tavattu 145 lintulajia (Rahko & Isomäki 1995). Muualla suunnittelualueella linnustolle arvokkaita kohteita ovat lehtomaiset puronvarsimetsät ja peltojen reunametsät, monipuoliset tulvametsät niittyaukkoineen, kosteikot, matalat ravinteiset lahdet sekä Ounasjoen silttihiekkaiset eroosiotörmät. Viimeksi mainitut ovat merkittäviä harvinaistuneelle törmäpääskylle, jonka kolonioita esiintyi kesällä 2007 Erkkilänsaaressa, Ylikylän rantatörmissä, Olleronsaaressa, Iso- ja Pikku Kuusisaaressa, Varjakansaaressa ja Varjakan mannerrannoilla, Luonuasaaressa ja Kojunsaaressa. Suunnittelualue kuuluu Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen (Kalliola 1973). Puusto on valtaosin talouskäytössä olevaa mänty- tai mäntysekametsää. Rehevämpiä metsiä, jopa lehtomaista metsäkasvillisuutta kasvaa Ounasjoen rannalla ja purojen varsilla. Soita esiintyy suunnittelualueella niukasti, lähinnä Ounasjoen itäpuolen alavilla mailla rantaniittyjen ja päätien välissä. Joen ranta-alueet ovat enimmäkseen tulvaniittyjä, joista Ounasjoen suiston saaret muodostavat laajimman alueen. Rantakasvillisuus on koko suunnittelualueella vyöhykkeistä. Niittytyypit ja lajisto muuttuvat siirryttäessä vesirajasta ylöspäin lähinnä kasvilajien tulvansietokyvyn mukaan. Ounasjoen vaikuttaessa ilmastoon tasoittavasti, esiintyy tulvaniityillä paikoin runsaana eteläisiä kasvilajeja, kuten viiltosaraa ja ruokohelpeä. Jokipajun tunnistaa pitkistä roikkuvista lehdistään ja punaisena hilseilevästä rungostaan. Kuva Piia Juntunen. 8 Lapin ympäristökeskuksen raportteja

11 Ahonoidanlukko kuivalla tienpientareella. Kuva Marjut Kokko. Tataarikohokki viihtyy avoimella rantahiekalla. Kuva Marjut Kokko. Jäiden ja tulvien aiheuttaman eroosion ja virtaavan veden tuoman sedimentin ansiosta koko suunnittelualueella kasvaa harvinaisia kasvilajeja. Jokisuistossa uhanalainen lajisto on suurimmillaan. Tulvarantoja suosivista lajeista suunnittelualueella esiintyy jokipajua (Salix triandra), mutayrttiä (Limosella aquatica), tulvasammalta (Myrinia pulvinata), viitasammalta (Leskea polycarpa), tataarikohokkia (Silene tatarica) ja laaksoarhoa (Moehringia lateriflora). Lisäksi suunnittelualueella kasvaa uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, jotka ovat hyötyneet pitkään jatkuneesta perinteisestä maataloudesta, erityisesti niitosta ja laidunnuksesta. Suunnittelualueen hiekkaisilla laidunkedoilla, vanhoissa pihapiireissä, kyläteiden pientareilla ja kuivilla jokivarsiniityillä kasvaa ahonoidanlukkoa (Botrychium multifidum), pohjannoidanlukkoa (Botrychium boreale), ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria), siperianvehnää (Elymus fibrosus) ja lapinvehnää (Elymus mutabilis). Maankäyttö Ounasjoen maankäytön historia alkaa kivikaudelta, noin vuotta sitten. Tällöin Ounas- ja Kemijoen suistot olivat nykyisen Rovaniemen alapuolella, Kuolasuvannon seudulla. Sinetän Lamminvaarasta on kuitenkin tavattu jopa 7000 vuotta vanhan asutuksen jäänteitä. Lisäksi suunnittelualueelta tunnetaan useita kymmeniä kivikautisia asuinpaikkoja ja pyyntikuoppia sekä saamelaiskulttuuriin liittyviä muinaisjäännöksiä (Kotivuori & Torvinen 1992). Ounas- ja Kemijoen jokilaaksoihin sedimentoituneen hienojakoisen maa-aineksen johdosta maanviljely ja asutus keskittyivät jokivarsiin. Ensimmäiset Rovaniemen alueelle tulleet pysyvät asukkaat asettuivat jo ja 1100-luvuilla Kemijokivarteen (Lokio 1997). Kun pohjoisten jokivarsien asuttaminen varsinaisesti alkoi 1400-luvulla, oli Lapissa rikkaat kalavedet ja hyvät pyyntimaat luvun puolivälissä Ounasjokivarsi oli Tapionkylään asti suhteellisen taajaan asuttua. Suunnittelualueen talouselämä lähti liikkeelle eränautintaan perustuvan metsästyksen ja kalastuksen tuotoista. Vanha Rovaniemen kylä oli kauppakeskuksena ja sijaitsi nykyisen Ylikylän kohdalla. (Lokio 1997) 1700-luvun lopulle saakka erätalous oli karjanhoidon ohella vallitseva elinkeino. Karja liikkui metsissä vapaasti laiduntamassa ja tulvarannoilta niitettiin heinää talvirehuksi. Ounasjokivarren tulvapensaikkojen ja rantametsien raivaus niitto- ja laidunkäyttöön käynnistyi 1700-luvulla ja voimakkainta raivaus oli 1800-luvulla. Isojako toteutettiin seudulla vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin jokivarsien rehevät niityt jaettiin kapeiksi palstoiksi. Huolimatta karjanhoidon ja maanviljelyn nousemisesta Rovaniemen seudulla pääelinkeinoksi, oli kalastus edelleen huomattavalle osalle jokivarren asukkaista pääelinkeino ja maanviljelijöillekin tuottoisa sivuelinkeino. Lisäksi metsätaloudesta tuli tärkeä elinkeino 1800-luvulla, jolloin Sinettäänkin rakennettiin vesisahat luku ennen ensimmäistä maailmansotaa oli todellista suursavottakautta. Parhaimmillaan Rovaniemen pitäjän metsissä työskenteli yli miestä, mikä ylitti reilusti pitäjän silloisen asukasmäärän. (Lokio 1997) Lapin ympäristökeskuksen raportteja

12 Suistoon on rakennettu virkistyskäyttöä ja matkailua palvelevia rakenteita. Koivusaaren kelluva lintutorni siirretään vuosittain voimakkaiden kevättulvien alta mannerrannalle. Kuva Marjut Kokko luvulta lähtien on tulvaniittyjen ja laidunmetsien käytöstä vähitellen luovuttu ja siirrytty peltoviljelyyn (Heikkinen 1978). Suunnittelu alueella ja sen läheisyydessä on noin 40 maatilaa, joista vajaa puolet on keskittynyt heinän viljelyyn. Valtaosa maatiloista on lypsykarjatiloja. Lisäksi alueella on muutamia lihanauta- ja emolehmätiloja sekä lammas- ja hevostiloja. Suunnittelualueen työikäisistä 70-80% työskentelee palveluelinkeinoissa, kun taas maa- ja metsätalouselinkeinojen osuus on laskenut selvästi alle 10 %:n. Aluesuunnittelu Yleissuunnittelualue kuuluu Rovaniemen maakuntakaava-alueelle (Lapin liitto 2001). Siinä Nivankylän, Sinetän ja Tapionkylän kyläkeskukset on merkitty kyläalueiksi, joilla sijaitsee tai joille suunnitellaan maaseudun peruspalveluja ja joita voidaan pitää sopivina rakentamisalueina. Muutoin ranta-alueet on osoitettu pääosin maa- ja metsätalouden käyttöön, jonne voidaan lisäksi rakentaa haja-asutusta ja loma-asutusta sekä ulkoilla ja retkeillä jokamiehenoikeuksin. Rovaniemen alueiden käytön strategiassa (2006) suunnittelualue on kokonaisuudessaan aluetta, jonka matkailua kehitetään. Viime vuosikymmeninä Rovaniemen seudun loma-asuntorakentaminen onkin keskittynyt Ounas- ja Kemijoen varrelle. Suunnittelualueella on lukuisia ohjelmapalveluyrityksiä ja venereitti sekä kyliin ulottuvat moottorikelkkareitit. Ounasjoen suistossa, Ylikylässä ja Nivankylässä on lisäksi kehitetty maisemallisesti arvokkaiden jokirantojen virkistyskäyttöä rakentamalla alueelle veneluiskia, laitureita, luontopolkuja ja lintutorneja. Uiton aikaisia perkauksia on kunnostettu Ounasjoella vuodesta 1995 alkaen ja työt on saatu valmiiksi vuonna Lapin ympäristökeskuksen raportteja

13 Maisemanhoidon haasteet Suunnittelualueen kylien ympäristössä on runsaasti entisiä pelto- ja laidunmaita, jotka ovat pensoittuneet perinteisen maanviljelykulttuurin hiipumisen myötä. Niittokoneiden koon kasvaessa ovat vaikeammin viljeltävät, alavat ja kiviset rantapellot jääneet vähitellen maatalouskäytön ulkopuolelle. Kun laiduneläinten määrä on pienentynyt ja sisäruokinta yleistynyt, ovat vanhat tulvaniityt ja hakamaat jokivarsilla monin paikoin kasvamassa umpeen. Viljeltyjenkin peltojen reunamille, jokitörmien päälle, on usein kasvanut nauhamaisia puu- ja pensasvyöhykkeitä, jotka sulkevat jokimaiseman. Kyläläisten haastattelujen perusteella suunnittelualueen perinnemaisemat ovat edelleen olennainen osa kylien elävää kulttuurihistoriaa. Vielä säilyneet niityt, hakamaat ja metsälaitumet välittävät nykypäivään osan aiempien sukupolvien kokemuksista ja toimivat siten yhteiskunnallisen kehityksen arvokkaana muistina. Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan aktiivisia hoitotoimia. Tärkeimpiä hoitokohteita ovat jokivarressa ja kyläteiden varrella sijaitsevat vanhat pellot ja niityt. Niiden hoito raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla tukee niin kylien paikallista kulttuuriidentiteettiä, virkistyskäyttöä kuin matkailuakin. Vaikka maanviljelys on elinkeinona menettänyt merkitystään suunnittelualueella, löytyy jokivarresta ja lähikylistä edelleen maatiloja, jotka etsivät aktiivisesti uusia laidun- ja peltoalueita. Lisäksi rekisteröidyt kyläyhdistykset voivat hoitaa kylämaisemia maatalouden erityistukirahoituksella. Viljelymaisemien hoidon ohella myös vanhan rakennuskannan vaalimisella ja uudisrakentamisen sovittamisella nykyisiin kylämiljöihin on merkittävä vaikutus alueen maisemakuvan kehityksessä. Eläimet ovat tehokkaita maisemanhoitajia (kuva kohteesta 56). Kuva Marjut Kokko. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

14 3 Menetelmät Aiemmat suunnitelmat ja Ounasjoen valinta suunnittelukohteeksi LUMO-yleissuunnittelu on valtakunnallinen hankekokonaisuus, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Lapin ympäristökeskuksessa suunnitelmia on aiemmin tehty Ylitornion Kainuunkylään ja Pekanpäähän, Sallan Kelloselkään ja Aatsinkiin sekä Kemijärven Juujärvelle ja Luusuaan. Kesällä 2007 tehtiin luonnon yleissuunnittelua Ounasjokivarren lisäksi Sallan Saijassa. Lapin ympäristökeskuksen koolle kutsuma maakunnallinen ohjausryhmä valitsi keväällä 2007 uudeksi yleissuunnittelualueeksi Rovaniemen Ounasjokivarren Rovaniemeltä Tapionkylään asti. Alueen valintaa uudeksi suunnittelualueeksi tukivat jokivarren maisemalliset arvot, alueen lukuisat perinnebiotoopit ja Ounasjoen kuuluminen Natura 2000 verkostoon. Alueen varhaisen asutushistorian ansiosta jokivarressa on harjoitettu viljelyä jo vuosisatojen ajan. Merkittävänä tekijänä valinnan yhteydessä pidettiin lisäksi viljelijöiden ja kyläyhdistysten aktiivisuutta ja yhteistyökykyä. Ohjausryhmä Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun ohjausryhmässä jatkoivat aiempinakin vuosina mukana olleet Kaija Kinnunen (MTK-Lappi), Osmo Saloniemi (Lapin TE-keskus) ja Päivi Lundvall (Lapin ympäristökeskus). Lisäksi ohjausryhmän toimintaan osallistuivat Enni Ovaskainen (Pro Agria Lappi) ja maaseutupäällikkö Anne Nuutinen (Rovaniemen kunta). Vuorovaikutteinen suunnittelu Hankkeesta keskusteltiin jokivarren kylissä ennen maastotöiden aloittamista kesällä Suunnittelutyö käynnistyi Nivankylässä, Sinetässä ja Tapionkylässä pidetyissä tupailloissa. Tällöin käytiin läpi hankkeen perusteita ja merkittiin kartalle viljelykäytön ulkopuolelle jääneitä vanhoja niitty- ja laidunmaita. Yleisötilaisuuksiin kutsuttiin kaikki kyläläiset tiedottamalla hankkeesta paikallislehdessä ja Lapin Radiossa. Kyläyhdistyksille ja alueen viljelijöille toimitettiin lisäksi kutsut tilaisuuksiin kirjeitse. Maastotöiden aikana kyläläisten kanssa keskusteltiin inventoitavien alueiden maankäytön historiasta ja nykyisistä hoitomahdollisuuksista. Samalla käytiin läpi rahoitusmahdollisuuksia ja jaettiin asiaan liittyviä esitteitä. Maastotyöt Ennen maastotöitä laadittiin esiselvityskartta alueelta aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella. Suunnittelualueelta on tehty laajempia luonto- ja maisemaselvityksiä 1970-luvulla, kun Ounasjoelle suunniteltiin vesivoiman rakentamista (Heikkinen 1978, Heikkinen & Ruuhijärvi 1978, Kaakinen & Ulvinen 1978). Sittemmin Ounasjoen suistosta on tehty kasvillisuusselvitys (Kokko 2001), linnustoselvitys (Rahko & Isomäki 1995) ja laadittu suiston saarten yleissuunnitelma (Nenonen 1995). Lisäksi on kartoitettu Ounasjokivarren perinnemaisemia (Kalpio & Bergman 1999) sekä kulttuurihistoriaa ja maisema-arvoja (Lokio 1997, Ympäristöministeriö 1993, Lapin seutukaavaliitto 1992, Ympäristöministeriö & Museovirasto 1993). 12 Lapin ympäristökeskuksen raportteja

15 Esiselvityksen aikana esille nousivat vahvasti alueen maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot. Lisäksi Ounasjoki on tärkeä lintujen muuttoa ohjaava reitti ja jokisuisto on merkittävä muuttolintujen levähdysalue. Joki on myös tärkeä uhanalaisten kasvien leviämisreitti. Kyläläisten haastatteluissa korostui huoli kylämaisemien umpeutumisesta. Yleissuunnittelualueen pinta-alaksi muodostui 3540 ha. Kartoituskohteet valittiin aiempien selvitysten, peruskartan ja ilmakuvien perusteella. Kyläläisten haastattelujen perusteella paikannettiin sekä käytössä olevien että viljelyskäytön ulkopuolelle jääneiden peltojen sekä laidun- ja niittymaiden sijainti. Lisäksi inventoitiin muita kohteita, joiden hoidosta viljelijät, maanomistajat tai kyläläiset olivat kiinnostuneita. Tilakäynneillä kartoitettiin tarvittaessa suojavyöhykkeiden tarvetta pelto alueilla. Biologi Marjut Kokko ja ympäristösuunnittelija AMK, filosofian yo. Sari Savolainen toteuttivat maastotyöt kesällä Suunnittelussa käytettiin apuna Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopasta (2002). Kohteiden luokittelu Yleissuunnitelman kohteet on luokiteltu kasvillisuuden, maisematekijöiden ja nykyisen tai aiemman maankäytön mukaan erilaisiin elinympäristötyyppeihin. Kohteista on laadittu lyhyt yleiskuvaus, jossa kuvataan niiden tärkeimmät piirteet ja luonnehditaan kasvilajistoa. Täydellistä kasvillisuusinventointia ei siis ole tehty, vaan huomiota kiinnitettiin pääasiassa niihin niittykasvilajeihin, jotka kuvaavat kohteen laidunhistoriaa. Kullekin kohteelle on annettu lisäksi hoitosuosituksia. Ounasjokivarresta löytyy varmasti joitakin luonnonarvoiltaan merkittäviä kohteita, joita ei tässä suunnitelmassa mainita. Poisjääneet kohteet arvioidaan tapauskohtaisesti esimerkiksi maa talouden ympäristötuen erityistuen hakemisen yhteydessä (kts. liite 1). Suunnittelualueelta kartoitetut luonnon monimuotoisuuskohteet luokiteltiin alla esitettyjen perusteiden mukaisesti. Perinnebiotoopeiksi on luokiteltu alueet, joiden historiasta ja/tai kasvillisuudesta voidaan suoraan päätellä niiden olleen joskus perinteisen maankäytön eli niiton tai laidunnuksen piirissä. Alueet ovat niittyjä, vanhoja hakamaita ja metsälaitumia. Luokittelussa on huomioitu erityisesti huomionarvoisten kasvilajien esiintyminen kohteella. Luokka muu lumokohde käsittää pääasiassa erityyppisiä niitty- ja laidunmaita, jotka ovat olleet aiemmin peltoina. Lisäksi tähän on luokiteltu luonnon monimuotoisuutta lisäävät peltojen reunametsät ja ojat pientareineen. Alueiden valinnassa on huomioitu kasvillisuuden lisäksi niiden maisemallinen merkitys. Vesiuomiin ja kosteikkoihin on luokiteltu Ounasjoen pientareilla sijaitsevat peltoon tai tilakeskukseen rajautuvat kapeat reunavyöhykkeet. Näiden hoidolla on merkittävä vaikutus kylien maisemaan ja jokien virkistyskäyttöön. Kohteet ovat pääosin tulvaniittyjä, jotka ovat peltojen alapuolella paikoin rehevöityneet ja kasvaneet umpeen. Lisäksi mukaan on otettu muutama kosteikko. Puukujanteisiin ja tienpientareisiin on luokiteltu esimerkinomaisesti muutamia koivukujanteita ja talouskeskuksiin johtavia tilusteitä pientareineen. Tienpientareiden hoitoon voi hakea erityistukea, mikäli aurinkoisella pientareella esiintyy niitty- tai ketolajistoa ja hyönteisille tärkeitä mesikasveja. Mukaan on otettu lisäksi peltoja, joille vesiensuojelullisen suojavyöhykkeen perustaminen on perusteltua. Suosituksia on annettu Ounasjokivarren tulviville, viettäville ja eroosioherkille rantapelloille. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

16 Perinnebiotooppien huomionarvoinen kasvilajisto on merkitty kohdekuvauksiin kursiivilla. Se käsittää nykyisen uhanalaisluokituksen (Suomen lajien uhanalaisuus 2000) mukaiset kasvilajit sekä perinnebiotooppien ns. indikaattorilajit, joiden esiintyminen viittaa perinteiseen maankäytön historiaan (Pykälä ym. 1994). Kohteet on esitelty suunnitelmassa sekä sanallisesti että kartalla. Kartan kohdenumero viittaa tekstissä olevaan kuvaukseen hoitosuosituksineen. Karttarajaukset ovat yleispiirteisiä ja alueet on syytä rajata tarkemmin erityistukihakemuksen yhteydessä. Mikäli kohde kunnostetaan esimerkiksi laitumeksi, voidaan alueen rajausta muuttaa hoidon kannalta järkeväksi. Hoitosuositukset ja kohderajaukset eivät aina noudata tilarajoja. Maatalouden ympäristötuen erityisympäristötuessa maa-alueita voidaan vuokrata. Tällöin usein pieninä palasina olevat niittykuviot voidaan yhdistää sopivaksi erityistukialueeksi. Maastoinventoinnissa löytyi kaikkiaan 61 luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää aluetta. Näiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 340 hehtaaria. Kohteiden pinta-ala vaihtelee muutaman aarin puukujanteista 150 hehtaarin laajuiseen jokisuistoon. Perinnebiotooppeja löytyi yhteensä 13, joiden yhteispinta-ala on 245 hehtaaria. Näistä valtaosa sijoittuu Ounasjokivarren tulvavyöhykkeelle, missä kevättulvat ovat ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin. Perinnebiotooppien lisäksi suunnittelualueella on muita luonnon monimuotoisuuskohteita, jotka sijaitsevat pääosin kyläkeskuksissa. Maisemallisesti keskeisellä paikalla sijaitsevat vanhat pellot muodostavat valtaosan näistä. 14 Lapin ympäristökeskuksen raportteja

17 Valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Arvokas kulttuuriympäristö Ounasjoen Natura - alue / erityissuojelulailla suojeltu alue Kiinteä muinaisjäännös Suunnittelualue Karttajako ± km Genimap Oy, Lupa L4659/02, Museovirasto, SYKE Kartta 1. Karttojen sijainti yleissuunnittelualueella. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

18 Kohteet luokiteltuina Perinnebiotooppi Muu LUMO - kohde Vesiuoma tai kosteikko Puukujanne tai tienpiennar Uhanalaisen kasvilajin esiintymä Suunnittelualue ± m pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/08 aineistot Lapin ympäristökeskus, SYKE Kartta 2. Kohteet Lapin ympäristökeskuksen raportteja

19 4 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset 1. Perinnebiotooppi, Ounasjoen suisto Rovaniemen kaupungin tuntumassa laaja suistosaaristo ja Ounasjoen ranta-alueet. Alue muodostuu monipuolisesta tulvaniittykokonaisuudesta, joka on kymmenkunta vuotta sitten arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi (Kalpio & Bergman 1999). Alue sijoittuu maisemaltaan ja kulttuurihistorialtaan merkittävään ympäristöön. Tulvaniityiltä on niitetty heinää karjan talvirehuksi 1700-luvulta lähtien ja rehevää aluetta ovat laiduntaneet niin hevoset, lampaat kuin nautakarjakin. Olleronsaari ja Lietesaari ovat edelleen hevoslaitumina, mutta muutoin alueen hyötykäyttö on loppunut 1950-luvulta lähtien. Rovaniemen kaupunki on tehnyt maisemallisia raivauksia Koivusaaressa vuodesta 2001 alkaen ja lammaslaidunnus aloitettiin saaressa kesällä Vaikka Ounasjoen suisto on paikoin voimakkaasti pensoittunut, esiintyy alueella edelleen kaikki pohjoiselle jokivarrelle tyypilliset tulvaniittyjen kasvillisuustyypit. Suutarinsaari, Madesaari, Erkkilänsaari sekä Selkäsaaren ja Ylikylän niittyjen alavat alueet ovat sara- ja kastikkatulvaniittyjä, joiden lomaan ruokohelpi muodostaa näyttäviä kasvustoja. Harvinaisena esiintyy lisäksi järvikorteniittyjä. Koko suiston alueella esiintyy lisäksi kauniita suurruohotulvaniittyjä, joissa kukkivat mesiangervo, pohjanängelmä, keltaängelmä, ahomatara, kullero ja rantatädyke. Nurmilauhavaltaisia heinätulvaniittyjä on saarten ja mannerrantojen korkeimmilla kohdilla yhdessä pienialaisten kuivien niittyjen kanssa. Koivusaaressa, Hiansaaressa ja Ylikylän rannoilla on lisäksi pienialaisia tulvametsiä. Huomionarvoisten lajien runsaus kuvaa alueen monipuolisuutta: kullero, rantatädyke, pohjanängelmä, siperiansinivalvatti, ketosilmäruoho, rantanätkelmä, nurmitatar, jokipaju, kalvaspaju, laaksoarho ja tulvasammal. Lisäksi suiston linnustollinen arvo on merkittävä. Se onkin luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi muuttolintujen levähdysalueeksi ja sillä on huomattava merkitys vesilintujen sulkasadonaikaisena kerääntymisalueena. Lintulajeja on tavattu alueelta 145. Hoito: Kiireisintä hoitoa kaipaavat kuivat ja tuoreet niityt, jotka ovat monin paikoin pensoittuneet. Märillä sara- ja kastikkaniityillä umpeenkasvu ei ole ongelma voimakkaiden kevättulvien vuoksi. Maiseman avartamiseksi suositellaan puiden ja pensaiden voimakasta harvennusta. Tavoitteena on laajentaa vähitellen olemassa olevia niittyaukkoja. Linnuston suojaksi jätetään kuitenkin harvakseltaan monilajisia, näyttäviä puu- ja pensasryhmiä. Alkukunnostuksen jälkeen hoidoksi riittää raivaus tarvittaessa ja avointen alueiden niitto tai laidunnus. Linnuston pesintä- ja poikuekaudet tulee huomioida hoidon suunnittelussa. Alue sopii hoidettavaksi perinnebiotooppina tai maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämistuella. Karttaan on lisäksi merkitty ranta, jolle voidaan perustaa vähintään 15 metriä leveä pellon suojavyöhyke erityistuen avulla. Kannessa on kuva Lietesaaresta, joka on ollut hevoslaitumena jo vuosikymmeniä. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

20 6 1 Kohteet luokiteltuina Perinnebiotooppi Muu LUMO - kohde Vesiuoma tai kosteikko Puukujanne tai tienpiennar Uhanalaisen kasvilajin esiintymä Suunnittelualue ± m pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/08 aineistot Lapin ympäristökeskus, SYKE Kartta 3. Kohteet Lapin ympäristökeskuksen raportteja

21 Rehevät lahdelmat Ounasjoen suistossa ovat vesilinnuille ja kahlaajille tärkeitä elinympäristöjä. Kuva Juha Kokko. 2. Perinnebiotooppi, Ylikylän niityt Ylikylän kylätien risteykseen ja Alataloon rajoittuvat niityt. Alue muodostuu tuoreista heinäniityistä ja Alatalon pihatantereesta. Niittyjen väliin jää pienialaisia haapa- ja koivumetsiköitä, joiden kasvillisuus on lehtomaista. Osa niityistä on ollut aiemmin peltoina, mutta näidenkin kasvilajistossa on nykyään monipuolista niittylajistoa: nurmilauha, rantatädyke, nurmitatar, pietaryrtti, pulskaneilikka, metsäkurjenpolvi, niittyleinikki, punanata ja röllit. Alueen itäosa on kosteaa mesiangervon hallitsemaa suurruohoniittyä, joka on paikoin rehevöitynyt ja pensoittunut. Alatalon vanhalla pihatantereella esiintyy tuoreen niityn lisäksi matalakasvuista kuivaa niittyä. Lajisto on edustavaa: isorölli, punanata, ketonoidanlukko, siankärsämö, kissankäpälä, kissankello ja pulskaneilikka. Kylätien pientareet Alatalosta Ämmälään ovat aurinkoisia ja paikoin kasvillisuudeltaan edustavia. Mesikasveista pientareilla esiintyy siankärsämöä, rantatädykettä, ahomataraa, hiirenvirnaa, pietaryrttiä, ojakärsämöä, maitohorsmaa ja mesiangervoa. Hoito: Alue muodostaa kokonaisuuden, jonka hoito on kylämaiseman säilymisen kannalta olennaista. Niittyjen reunamille kasvaneet pensaikot suositellaan raivattaviksi säästäen muutamia puu- ja pensasryhmiä. Erityisesti näkymiä kyläteiltä niityille olisi hyvä avata. Alkukunnostuksen jälkeen niittyjen säännöllinen hoito niittämällä tai laiduntamalla on tärkeää rehevöitymisen pysäyttämiseksi. Niittyjen väliin jäävien metsiköiden aluspensaikkoa raivataan säännöllisesti tai aidataan alue kokonaisuudessaan laitumeksi. Mikäli aluetta hoidetaan laiduntamalla, voidaan siihen liittää tapauskohtaisesti kohteen itäpuolelle jäävää tulvametsää ja Lieteväylään rajautuvia tulvaniittyjä. Alue sopii hoidettavaksi perinnebiotooppina tai maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämistuella. Myös pihapiirin vanhojen rakenteiden kunnostukseen voi hakea tukea. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

22 3. Ylikylän vanhat pellot Ylikylän kylätien molemmin puolin sijaitsevat vanhat pellot. Pellot ovat paikoin rehevöityneet ja reunoiltaan pensoittuneet sulkien kylämaisemaa. Aluetta hallitsevat korkeakasvuiset nurmilauhaniityt, joiden kasvillisuudessa on suurruohoja: mesiangervoa, rantatädykettä ja keltaängelmää. Muita niittylajeja ovat kannusruoho, pulskaneilikka, koiranputki, kullero, niittyleinikki, huopaohdake ja metsäkurjenpolvi. Hoito: Maisemallisesti merkittävällä paikalla sijaitsevan alueen hoitoon voi hakea maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitettua tukea. Vanhojen peltojen reunamille kasvaneet pensaikot tulisi raivata. Alkukunnostuksen jälkeen alue sopii erinomaisesti laitumeksi. Vaihtoehtoisesti aluetta suositellaan niitettävän säännöllisesti. Lisäksi kulottaminen ja nurmilauhamättäiden kaulaaminen parantaisi niittylajiston leviämismahdollisuuksia. Kulotuksen jälkeen alueelle voi kylvää kylätien varrelta kerättyjä niittykasvien siemeniä. 4. Perinnebiotooppi, Ylikylän rantaniitty Ounasjokeen ja vanhoihin pihapiireihin rajoittuva rantaniitty. Vanhan pellon kasvillisuutta on niitetty jo pitkään ja monipuolinen niittykasvillisuus ulottuu jokirantaan asti. Kasvillisuus muodostuu tuoreista nurmilauha- ja nurmirölliniityistä, joilla esiintyy lisäksi mesiangervoa, niittyleinikkiä, kulleroa, kultapiiskua, rantatädykettä, ruokohelpeä, metsäkurjenpolvea ja pulskaneilikkaa. Vanhoja peräpohjalaisia rakennuksia on kunnostettu ja ne näkyvät avoimen niityn takaa kauniisti joella liikkujille. Lisäksi kohteen yksittäiset puut ja puuryhmät tuovat maisemaan vaihtelua. Hoito: Säännöllistä niittoa suositellaan jatkettavan. Niittoaluetta olisi hyvä laajentaa rantaan asti. Puronvarren pajukkoa voisi harventaa muutamia puu- ja pensasryhmiä jättäen. Vaihtoehtoisesti koko alue soveltuu erinomaisesti laitumeksi. Kohteen hoitoon voi hakea perinnebiotoopin hoitoon tai maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitettua tukea. Mikäli kiinnostusta riittää, voi hoitoaluetta laajentaa puron länsipuoleisille joenvarsiniityille. Myös pihapiirin vanhojen rakenteiden kunnostukseen voi hakea tukea. Tienpientareet ovat hyönteisille tärkeitä elinympäristöjä. Hopeatäplä rantatädykkeellä. Kuva Sari Savolainen. 5. Reunavyöhykkeet ja puukujanne Ylikylän kylätien varrella pellon reunavyöhykkeet, puronvarsimetsä ja koivukujanne. Pellon pohjoispuolella on rehevä lehto, jonka läpi virtaa pieni puro. Valtalajeina ovat metsäkorte ja korpi-imarre. Rehevyyttä ilmentävät sudenmarja, kotkansiipi, hiirenporras ja metsäalvejuuri. Metsikköä on harvennettu vastikään, minkä johdosta alue on paikoin vesottunut ja nokkonen on levinnyt puron varteen. Pellon eteläpuolinen reunametsä on syntynyt vuolaasti virtaavan ojan varteen. Pellon itäreunassa voimajohtolinjan vieressä on aurinkoinen niittykaistale, johon on levinnyt paikoin koivun taimia. Näyttävästi kukkivan niityn lajisto on monipuolinen. Huomionarvoisista lajeista havaittiin kulleroa, rantanätkelmää, sykeröpiippoa ja ketonoidanlukkoa. Hoito: Kohteiden hoitoon voi hakea maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitettua tukea. Hoidoksi sopii pensaiden varovainen harvennus reunametsien laidoilta. Lisäksi typensitojia, kuten nokkosta, maitohorsmaa ja koiranputkea tulisi niittää reunavyöhykkeiltä säännöllisesti kesäkuun loppupuolella. Itäreunan niitylle suositellaan säännöllistä niittoa tai laidunnusta lajiston monipuolisuuden säilyttämiseksi. Mikäli kiinnostusta riittää, voi niittyä laajentaa pellolle päin lopettamalla reunan lannoituksen ja niittämällä aluetta tehostetusti. Koivukujanteen hoidoksi riittää aluskasvillisuuden niitto ja kuolleiden oksien poisto tarvittaessa. 20 Lapin ympäristökeskuksen raportteja

23 6. Aitanginselän kosteikko Monipuolinen tulviva peltoalue Ounasjoen länsirannalla, jonka pohjoispäässä on lukuisia reheviä lampia. Eteläosistaan alue rajoittuu Ounasjoen lahdelmaan ja lietteiseen hiekkasärkkään. Alueen pelloista osaa viljellään, mutta osa on voimakkaasti pensoittunut. Kosteikossa viihtyvät lukuisat vesilinnut ja kahlaajat. Maastonmuodot ovat vaihtelevia ja kasvillisuus monipuolista vaihdellen lahtia ympäröivistä märistä saraniityistä alavien alueiden kosteisiin suurruoho- ja heinätulvaniittyihin. Korkean jokitörmän päällä kasvaa lisäksi nurmirölliniittyjä ja lampaannata-siankärsämöniittyjä. Huomionarvoista lajistoa on runsaasti: pulskaneilikka, rantatädyke, kullero, ketonoidanlukko, pohjanängelmä, laaksoarho, tulvasammal ja kalvaspaju. Myös viljelyksessä olevilla pelloilla esiintyy paikoin runsaasti niittylajistoa. Hoito: Monipuolinen kokonaisuus sopii hoidettavaksi maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitetulla tuella. Tämä edellyttää kuitenkin peltojen viljelyä ilman lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Hoidon tavoitteena on säilyttää alue puoliavoimena, kasvistoltaan ja eläimistöltään rikkaana luontokohteena. Hoito voi tapahtua avoimia niittyalueita säännöllisesti niittämällä tai alue sopii kokonaisuudessaan laitumeksi. Rantapuustoa ja lampia ympäröiviä pajupensaikkoja suositellaan harvennettavan. Eroosioherkkään rantatörmään on hyvä kuitenkin jättää koivun rinnalle pihlajaa, tuomea, harmaaleppää ja raitaa maaperää sitomaan. Karttaan on lisäksi merkitty ranta, jolle voi perustaa vähintään 15 metriä leveän pellon suojavyöhykkeen erityistuen avulla. 7. Perinnebiotooppi, Nivankylän saaret Ounasjoessa Nivankylän kohdalla sijaitsevat tulvivat saaret. Saaret muodostavat kokonaisuudessaan laajan tulvametsä- ja niittykokonaisuuden, joka on jo aiemmin luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Saarten laidun- ja niittokäyttö on lähes päättynyt 1960-luvulla. Lammassaaressa laiduntaa kuitenkin edelleen muutamia lampaita. Huonokuntoiset ladot ja lukuisat uiton vanhat rakenteet kertovat saarten aiemmasta käytöstä. Lammassaari, Vartinsaari, Lietesaari, Pikku Kuusisaari ja Iso Kuusisaaren pohjoisosat muodostuvat rehevistä tulvaniityistä, jotka ovat paikoin pensoittuneet. Niittyalueiden kasvillisuus muodostuu pääosin suurruohoniityistä, joilla kasvavat rantatädyke, metsäkurjenpolvi, kullero, keltaängelmä, huopaohdake, siperiansinivalvatti, pohjanängelmä, ahomatara, pietaryrtti, ruokohelpi ja mesiangervo. Vesirajassa, kosteissa painanteissa ja lukuisten lampareiden rannoilla kiertävät sara- ja kastikkaniityt. Iso- ja Pikku Kuusisaaressa esiintyy muista saarista poiketen myös kuivia niittyjä. Näillä kasvaa kielo, kissankello, isolaukku, aho-orvokki, siankärsämö, pulskaneilikka sekä muutamin paikoin nurmitatar, ketosilmäruoho, tunturikurjenherne ja siperianvehnä. Vartinsaarta ja Lammassaarta lukuun ottamatta kaikkien saarten ranta-alueita kiertää paikoin tiivis pajuvyö, joka sulkee taakseen näyttävät niityt. Etenkin Iso Kuusisaari ja Pikku Kuusisaari ovat pientopografialtaan vaihtelevia, mikä on luonut saariin maisemallisesti ja eliöstöllisesti monipuolisen kokonaisuuden. Vain Iso Kuusisaaren keskiosat ovat karuuntuneet ojituksen seurauksena. Saarissa pesii vesilinnustoa, kahlaajia ja muutama kettupari. Sisemmällä tulvametsissä on runsas varpuslinnusto ja kelopuissa nakuttelevat käpytikat. Saarten eroosiorannoilla pesii lisäksi törmäpääskyjä. Iso- ja Pikku Kuusisaaren tulvametsien monin paikoin lehtomainen kasvillisuus on topografiasta johtuen vaihtelevaa. Pääpuulajina on koivu, mutta monin paikoin kasvaa lisäksi näyttäviä haavikoita ja tuomiryhmiä. Metsien rehevyydestä kertovat punaherukka, sudenmarja, näsiä, laaksoarho ja tulvasammal. Alkavasta pensoittumisesta huolimatta tulvametsät ja vanhat laidunmaat ovat edelleen helppokulkuisia ja avoimia sopien erinomaisesti myös virkistyskäyttöön. Hiekkasärkät ja tulvavallien päällä kulkevat rantapolut näyttävätkin olevan kyläläisten ja matkailijoiden käytössä. Hoito: Kohteet sopivat hoidettavaksi perinnebiotoopin hoitotuella. Niittyalueiden hoidoksi riittää avoimena pitäminen säännöllisesti niittämällä tai laiduntamalla. Alaville kohdille muodostuneita pensaikkoja, metsäruusukasvustoja ja ranta vyöhykkeen tiivistä pajuvyötä raivataan vähitellen. Raivausten yhteydessä säästetään näyttäviä tuomi- ja katajaryhmiä sekä maisemallisesti kauniita kuusia. Lisäksi Iso Kuusisaaren pohjoisrannalla ja Lietesaaren hietikoilla kasvavat jokipajut tulee säästää. Metsälaidunten avoimia niittylaikkuja laajennetaan vähitellen ympäröivää puustoa avartaen. Lahopuita sekä iäkkäitä koivuja, tuomia ja leppiä tulee kuitenkin säästää. Näillä kasvaa mm. harvinaista tulvasammalta ja lukuisia kääpälajeja. Uiton vanhoja rakenteita voisi tuoda esiin kohteiden ympäristöä avartamalla. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

24 Kohteet luokiteltuina Perinnebiotooppi 6 Muu LUMO - kohde Vesiuoma tai kosteikko Puukujanne tai tienpiennar Uhanalaisen kasvilajin esiintymä Suunnittelualue ± m pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/08 aineistot Lapin ympäristökeskus, SYKE Kartta 4. Kohteet 6, 7 ja Lapin ympäristökeskuksen raportteja

25 Eläimet tuovat Nivankylään elävyyttä, jota kyläläiset, loma-asukkaat ja matkailijat arvostavat. Kuva Marjut Kokko. 8. Vanha pelto Nivankylässä Maastonmuodoiltaan vaihteleva vanha pelto Ounasjoen itärannalla. Puistomaisella alueella kasvaa mäntyjä ja koivuja ryhmissä. Aluskasvillisuus muodostuu nurmimaisen tiiviistä tuoreesta heinäniitystä, jonka lajisto on paikoin monipuolinen: sian kärsämö, niittyleinikki, päivänkakkara, kultapiisku, kissankäpälä, kissankello, harakankello, ukonkeltano ja pohjansilmäruoho. Aluetta niitetään säännöllisesti. Rannassa kasvaa suurruohotulvaniittyä, joka on paikoin pensoittunut. Hoito: Tehokkainta hoitoa alueelle on laidunnus, joka rikkoo paikoin nurmimaisen tiiviin heinäkasvillisuuden ja toisaalta sammaloituneen maanpinnan. Maaperän paljastuminen mahdollistaa niittylajiston leviämisen laajemmalle alueelle. Vaihtoehtoisesti alueen lajistoa voi monipuolistaa niittämällä aluetta useassa osassa jättäen runsaslajisten niittylaikkujen niiton loppukesään. Myös rehevää rantakasvillisuutta olisi hyvä niittää vuosittain. Rantapuustoa suositellaan harvennettavan pienempiin ryhmiin jokimaiseman avaamiseksi. Hoitoon voi hakea maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitettua tukea. 9. Vanha pelto Pihapiiriin rajautuva vanha pelto Nivankylässä. Viljelemättä jätetyn pellon kasvilajisto on nykyisellään suurruohovaltaista. Alue rajautuu lännessä pihapiiriin, pohjoisessa ja idässä lehtipuuval taiseen sekametsään ja etelässä kylvönurmeen. Itään viettävän alueen kasvillisuus on vielä melko avointa, mutta ojissa ja painanteissa kasvaa runsaasti kiiltopajua. Aluskasvillisuus vaihtelee laikuittain; paikoin kasvillisuudessa vallitsevat heinät, paikoin taas ruohot. Runsaina esiintyvät metsäkurjenpolvi, huopaohdake, hiirenvirna ja siankärsämö. Typensuosijalajistoa, kuten maitohorsmaa, koiranputkea, juolavehnää ja voikukkaa esiintyy melko runsaasti. Hoito: Alkukunnostuksena tulisi raivata pajukot. Tämän jälkeen hoidoksi riittäisi alueen niitto vuosittain tai laidunnus. Tavoitteena on alueen säilyttäminen avoimena. Hoitoon voi hakea maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitettua tukea. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

26 Kohteet luokiteltuina 7 Perinnebiotooppi Muu LUMO - kohde Vesiuoma tai kosteikko Puukujanne tai tienpiennar 7 Uhanalaisen kasvilajin esiintymä Suunnittelualue ± m pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/08 aineistot Lapin ympäristökeskus, SYKE Kartta 5. Kohteet Lapin ympäristökeskuksen raportteja

27 10. Vanha rantapelto Nivankylässä Ounasjoelle viettävä vanha pelto Nivankylässä. Aurinkoinen ja tuulensuojainen alue muodostuu tuoreesta nurmirölliniitystä, jolla kasvaa runsaasti hyönteisille tärkeitä mesikasveja, kuten metsäkurjenpolvea, niittyleinikkiä, rantatädykettä, kulleroa, huopaohdaketta, puna-ailakkia, kultapiiskua, kannusruohoa ja pulskaneilikkaa. Komeita haapoja kasvava jokitörmä on osin pensoittunut. Pajuttumisesta huolimatta rannan kasvillisuudessa on havaittavissa selkeää vyöhykkeisyyttä kortetulvaniityn vaihettuessa heinätulvaniityn kautta suurruohotulvaniityksi. Hoito: Hoitoon voi hakea maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitettua tukea. Tällöin hoidon tavoitteena on kasvillisuuden monipuolistaminen maaperän ravinnetasoa laskemalla. Niitty ja jokiranta sopivat hyvin laitumeksi tai vaihtoehtoisesti aluetta voi hoitaa niittämällä vuosittain. Jokirannan pajukko raivataan. Törmällä kasvavaa puu- ja pensaskerrosta voisi harventaa ryhmiin säästäen kuitenkin monipuolisesti haapaa, koivua, pihlajaa ja tuomea. 11. Ojanotko pientareineen Nivankylän Vartinsaaren edustalle laskeva oja. Kahtia haarautuvan kapean ojan pientareet kasvavat nuorta hieskoivua ja kiiltopajua, joiden joukossa esiintyy myös hieman raitaa ja tuomea. Paikoin puusto on erittäin tiheä ja yleisvaikutelma risukkoinen. Ojan reunoilla maaperässä on runsaasti kariketta ja aluskasvillisuus melko niukkaa. Pääasiassa pientareilla kasvaa nurmilauhaa, kurjenjalkaa, korpiorvokkia, korpikastikkaa ja mesiangervoa. Ojaa ympäröi harvakseltaan kasvava nuorehko hieskoivikko, jonka lomaan jää avoimia nurmilauhavaltaisia niittylaikkuja. Kasvillisuuteen kuuluvat nurmilauhan ohella mm. ranta tädyke, korpiorvokki, kurjenjalka, mesimarja ja mesi angervo. Hoito: Alue on sellaisenaan säilyttämisen arvoinen, luonnon monimuotoisuutta lisäävä luontokohde, eikä sille ehdoteta hoitotoimenpiteitä. Hoidettua pellon reunavyöhykettä kohteessa 14. Kukassa ovat siankärsämö, hiirenvirna, huopaohdake, maitohorsma ja kultapiisku. Kuva Sari Savolainen. Lapin ympäristökeskuksen raportteja

28 12. Vanha pelto Nivankylässä Ounasjoen rantaan rajautuva kostea pelto Nivankylässä. Peltoaukean pohjoisosassa sijaitseva vanha pelto on jäänyt viljelyksen ulkopuolelle. Alue on keski- ja pohjoisosistaan voimakkaasti pensoittunut, mutta muualla kasvillisuus on niittymäistä. Kohteen valtalajisto ei ole erityisen edustavaa, pääasiassa alalla kasvaa nurmilauhaa, jouhivihvilää ja vesisaraa. Paikoin alueella esiintyy kuitenkin huomionarvoisia lajeja, kuten kulleroa, rantatädykettä, nurmitatarta ja pulskaneilikkaa. Pellon muita osia hieman korkeammalla kumpareella, kohteen länsiosassa, kasvaa tuoreen niityn lajistoa. Pellon painanteissa ja jokirannassa esiintyy suursara- ja kastikkaniittyä sekä matalaa kiiltopajua. Hoito: Vanha pelto sopii hoidettavaksi maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen tarkoitetulla tuella. Alkukunnostuksena raivataan pensaikot vähitellen pienissä erissä, jättäen alueelle muutamia pensasryhmiä. Tämän jälkeen hoidoksi sopii vuosittainen niitto tai koko alueen laidunnus. Jokirannan ja märkien painanteiden pensaikkoja raivataan jatkossa tarpeen mukaan. 13. Pellon ja metsän reunavyöhykkeet ja hakamaa Nivankylässä kaksi pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä ja hakamaa. Läntinen reunavyöhyke sijaitsee kuivan kangasmetsän reunassa ja laskee loivasti kohti peltoa. Vaikka puusto on harvaa ja kerroksellisuus puuttuu, on metsänreunan puusto kuitenkin melko runsaslajinen ja aluskasvillisuudessa esiintyy niittylajistoa. Itäinen reunavyöhyke sijaitsee rinteessä, joka laskee etelään. Reunavyöhykkeen kuivemmassa pohjoispäädyssä kasvaa kookkaita haapoja ja katajaa, eteläpäässä lehtipuiden taimia. Niittylajistoa esiintyy leveälti taimikon edustalla ja seassa. Lajistoon kuuluu mm. kullero, rantatädyke, jouhivihvilä, kultapiisku ja pulskaneilikka. Alueen pohjoisosassa on peltojen ympäröimä ala, joka muodostuu avoimista niityistä ja hakamaasta. Alueella on edustavaa niittykasvillisuutta ja aiempi laidunkäyttö on edelleen nähtävissä. Mäen päällä sijaitsevan hakamaan läpi kulkee rantaan johtava kapea soratie. Hakamaan avoimet ja puustoiset alueet muodostavat mosaiikkimaisen rakenteen. Mäen harjalla maaperä on kuivaa ja pääpuulajina on mänty. Alueella kasvaa monirunkoisten mäntyjen ohella haapaa, hieskoivua, tuomea, raitaa, pihlajaa ja runsaasti katajaa. Kasvilajistoon kuuluvat mm. puolukka, metsälauha, kultapiisku, ahosuolaheinä, kissankello ja pulskaneilikka. Alueen pohjoisosassa sijaitsee harmaa peltikattoinen lato, jonka itäpuolella on pieni, hakamainen lehtipuustoinen ja hieman kosteampi alue. Hoito: Alueiden hoitoon voi hakea luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kehittämiseen tarkoitettua tukea. Läntisen reunavyöhykkeen puuston kerroksellisuutta lisätään jättämällä erityisesti lehtipuiden, kuten pihlajan, raidan ja haavan taimia kasvamaan. Itäisemmällä reunavyöhykkeellä harvennetaan tiheää taimikkoa. Kaikkien alueiden jatkohoidoksi sopii vuosittainen aluskasvillisuuden niitto. Kasvillisuus olisi suositeltavaa niittää loppukesästä, kun niittylajien siemenet ovat varisseet maahan. Näin varmistetaan monipuolisen kasvilajiston säilyminen ja luodaan mahdollisuus niittylajiston monipuolistumiselle. 14. Reunavyöhyke ja tuore niitty Nivankylässä, lähellä Ounasjoen rantaa sijaitseva pellon reunavyöhyke ja hieman lännempänä sijaitseva hakamainen tuore niitty. Pihapiirin ja kapean pellon rajalla on hoidettu, harvapuustoinen reunavyöhyke. Se erottaa toisistaan pihan ja kapean kylvönurmipellon. Reunavyöhyke viettää koilliseen pellolle ja Ounasjoelle päin. Kohteen sekapuustoon kuuluu komea suuri kuusi, muutamia kookkaita haapoja, koivuja ja hieman pihlajaa. Pensaskerros on raivattu ja kohteelle on jätetty vain katajat. Hoidon ansiosta reuna on avoin ja niittykasvillisuudella on runsaasti kasvutilaa. Niittylajeista alueella kasvaa mm. metsäkurjenpolvi, kultapiisku, hiirenvirna, huopaohdake, kullero ja rantatädyke. Tiheään rakennetulla asuinalueella, pihoihin johtavan tien varressa sijaitsee pieni niitty kaakkoon viettävässä rinteessä. Alue on puoliavoin ja puustoa esiintyy ryhminä eri puolilla niittyä. Katseen vangitsee kolme komeaa, vanhaa mäntyä, joiden lisäksi alueella kasvaa eri-ikäistä sekapuustoa ja katajaa. Luoteislaita tien varressa on kuiva, mutta kosteus lisääntyy vähitellen kohti rinteen alaosaa. Maaperä on epätasainen, paikoin kivikkoinen ja voimakkaasti sammaloitunut. Aluskasvillisuus on paikoin ruoho-, paikoin taas heinävaltaista tuoreen niityn lajistoa. Tien varressa kuivalla penkereellä kasvaa puolukkaa, kissankelloa ja pulskaneilikkaa. Rinteen alaosassa kasvillisuus on rehevää ja suurruohovaltaista. 26 Lapin ympäristökeskuksen raportteja