Simon kunta, Karsikkoniemi Simon Karsikkoniemen ydinvoima-asemakaava

Simon kunta, Karsikkoniemi Simon Karsikkoniemen ydinvoima-asemakaava Asemakaavan selostus 20.9.2010

1 PERUS- JA TUNNISTETIEDOT 1.1 Esipuhe Tämä kaavaselostus koskee Simon kunnan alueelle laadittua Karsikkoniemen asemakaavaa. Asemakaavaa on laadittu vuosien 2008-2010 aikana. Samanaikaisesti oli vireillä myös alueen maakuntakaavoitus sekä yleiskaavoitus. Energiayhtiö Fennovoima Oy:n tammikuussa 2008 aloittama lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) päättyi helmikuussa 2009 yhteysviranomaisena toimivan työ- ja elinkeinoministeriön lausuntoon. Sittemmin Fennovoima on luopunut Ruotsinpyhtään laitospaikasta. Mahdolliselle ydinvoimalaitokselle on osoitettu kaksi vaihtoehtoista sijaintipaikkaa; Pyhäjoen Hanhikivi ja Simon Karsikkoniemi Asemakaavoitus perustuu Fennovoima Oy:n tekemään aloitteeseen ja sen pohjalta tehtyyn kaavoituksen aloituspäätökseen Simon kunnassa. Simon kunnanhallitus päätti 27.3.2008 ( 108) asemakaavan vireilletulosta Karsikkoniemeen ydinvoimalaitoksen sijoittamiseksi alueelle. Samanaikaisesti kaavoituksen kanssa oli vireillä hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), joka tuotti tietoa vaikutusalueesta sekä hankkeen vaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma toimitettiin yhteysviranomaisena toimivalle työ- ja elinkeinoministeriölle 30.1.2008 ja arviointiselostus valmistui lokakuussa 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön lausunto arviointiselostuksesta saatiin 20.2.2009. Lausunnossa edellytettiin, että Fennovoiman tammikuussa 2009 jättämää periaatepäätöshakemusta täydennettäisiin vielä tietyillä lisäselvityksillä, joista ensimmäinen osa valmistui 9.4.2009 ja toinen osa 30.10.2009. Lähiseudun merituulipuistohankkeissa tutkitaan Karsikkoniemen kautta kulkevaa sähkönsiirron reittivaihtoehtoa, joka yhdistyisi ydinvoimahankkeen voimajohtokäytävään. Suurhiekan merituulipuiston YVA-selostus valmistui huhtikuussa 2009. Asemakaavan laatimisessa on hyödynnetty YVA-menettelyissä tehtyjä selvityksiä ja arviointeja. Simon kunnassa asemakaavoituksesta on vastannut osastopäällikkö Markku Rimali. Kaavan on laatinut Pöyry Finland Oy, jossa työhön ovat osallistuneet DI Pasi Rajala, arkkitehti Sampo Perttula, DI Saija Miettinen-Tuoma, FM Arto Ruotsalainen, maisemaarkkitehti Mariikka Manninen ja DI Juha Nurmi. Ydinvoimalaitoksen suunnittelusta vastaa Fennovoima Oy, jossa yhteyshenkilönä toimi rakentamisjohtaja Timo Kallio. Simon kunta vastaa osayleiskaavan ja asemakaavan laadinnan ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Kaavoitusta ohjaamaan ja koordinoimaan asetettiin ohjausryhmä, johon kuului Simon kunnan, Kemin kaupungin, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY, 31.12.2009 asti Lapin ympäristökeskus) ja Lapin liiton edustajia sekä muita asiantuntijatahoja, kuten pelastusviranomaisia. Simon kunnanvaltuusto hyväksyi asemakaavan kokouksessaan 20.9.2010. 2

Vantaalla 1.9.2010 Pöyry Finland Oy Pasi Rajala toimialajohtaja Sampo Perttula arkkitehti Yhteystiedot Simon kunta, Ratatie 6, 95200 Simo, puh. (016) 296 248, fax (016) 266 530, sähköposti: markku.rimali@simo.fi Pöyry Finland Oy, PL 50, 01621 Vantaa, Jaakonkatu 3, puh. 010 33 11, fax 010 33 26 600, sähköposti: pasi.rajala@poyry.com Fennovoima Oy (www.fennovoima.fi), Salmisaarenaukio 1, 00180 Helsinki, puh. 020 757 9200, fax 09 870 1818, sähköposti: timo.kallio@fennovoima.fi 3

1.2 Kaava-alueen sijainti Suunnittelualue käsittää Simon Karsikkoniemen eteläkärjen sekä ympäröiviä vesialueita. Alue sijaitsee n. 20 km Simon keskustasta lähteen ja n. 15 km Kemin keskustasta etelään. Lähimmät suuremmat asutusalueet ovat Simon Maksniemi ja Kemin Hepola n. 5 km suunnitellusta laitosalueesta. Kuva 1-1 Suunnittelualueen likimääräinen sijainti. Kuva 1-2 Suunnittelualueen sijainti Karsikkoniemessä. 4

1.3 Tunnistetiedot Simon Karsikkoniemen ydinvoima-asemakaava Asemakaava-alue muodostuu osista tiloja: RN:ot 93:0, 75:0, 73:0M601-M602, 74:0, 3:101, 29:1, 3:46, 8:44, 3:57, 8:22, 8:46, 87:0, 28:0, 72:1, 72:2, 68:0 ja 876:1 Asemakaavalla muodostuu Simon kunnan Karsikkoniemen alueen korttelit 501 ja 502 sekä vesi-, liikenne- ja suojaviheralueet. Kaava-alue: n. 456,4 ha Korttelialuetta: n. 300,1 ha Rakennusoikeutta: n. 420 000 k-m² 1.4 Yhteenveto asemakaavan vaiheista Ydinvoima-asemakaava vireille 27.3.2008 Asemakaavaa koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma nähtäville 6.8.2008 Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu 18.8.2008 Luonnos Simon kunnan kaavatoimikunnassa 3.10.2008 Luonnos kunnanhallituksessa 16.10.2008 Asemakaavaluonnos nähtävillä 3.11. 28.11.2008 Valmisteluvaiheen yleisötilaisuudet Simossa ja Kemissä 12.11.2009 Asemakaavaehdotus kunnanhallituksessa 21.4.2010 Asemakaavaehdotus nähtävillä 3.5-1.6.2010 Ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelu 22.6.2010 Asemakaava kunnanhallituksessa 8.9.2010 Asemakaavan hyväksyminen kunnanvaltuustossa --.--.---- 5

Sisältö 1 PERUS- JA TUNNISTETIEDOT... 2 1.1 Esipuhe... 2 1.2 Kaava-alueen sijainti... 4 1.3 Tunnistetiedot... 5 1.4 Yhteenveto asemakaavan vaiheista... 5 2 TIIVISTELMÄ... 9 2.1 Kaavaprosessin vaiheet... 9 2.2 Asemakaava... 9 2.3 Asemakaavan toteuttaminen... 10 3 LÄHTÖKOHDAT... 10 3.1 Luonnonympäristö... 10 3.1.1 Kallioperä ja maaperä... 10 3.1.2 Ilmanlaatu ja sääolosuhteet... 11 3.1.3 Vesistöt... 11 3.1.4 Kasvillisuus... 14 3.1.5 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvilajit... 15 3.1.6 Linnusto ja muu eläimistö... 17 3.1.7 Suojelualueet ja muut arvokkaat kohteet... 18 3.1.8 Uhanalaiset luontotyypit... 19 3.2 Maisema ja kulttuuriympäristö... 22 3.2.1 Maiseman yleiskuvaus... 22 3.2.2 Maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet... 24 3.3 Rakennettu ympäristö... 24 3.3.1 Väestö ja työpaikat... 25 3.3.2 Palvelut... 25 3.3.3 Maanomistus... 25 3.3.4 Asuminen... 26 3.3.5 Yhdyskuntatekninen huolto... 26 3.3.6 Liikenne, tiestö, väylät... 26 3.4 Suunnittelutilanne... 26 3.4.1 Maakuntakaavat... 26 3.4.2 Yleiskaavat ja asemakaavat... 29 3.4.3 Muut aluetta koskevat selvitykset ja suunnitelmat ja hankkeet... 31 3.4.4 Rakennusjärjestys... 33 3.4.5 Pohjakartta... 33 3.4.6 Rakennuskiellot... 33 3.5 Perustietoja ydinvoimalaitoksesta ja sen edellyttämästä infrastruktuurista... 33 3.5.1 Rajoitukset laitosalueella ja ydinvoimalaitoksen lähialueella... 35 4 ASEMAKAAVAN SUUNNITTELUN VAIHEET... 37 4.1 Asemakaavan suunnittelun tarve... 37 4.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset... 37 4.3 Osallistuminen ja yhteistyö... 38 4.3.1 Osalliset... 38 4.3.2 Vireilletulo... 39 6

4.3.3 Osallistuminen ja vuorovaikutusmenettely... 39 4.3.4 Viranomaisyhteistyö... 43 4.4 Tavoitteet... 44 4.4.1 Suunnittelun yleistavoitteet... 44 4.4.2 Alueen toimijoiden tavoitteet... 44 4.4.3 Tavoitteet ympäristön ja luonnon osalta... 44 4.4.4 Viranomaisten tavoitteet... 44 4.4.5 Asemakaavan tavoitteet... 44 4.5 Asemakaavaratkaisun vaihtoehdot ja valinta... 45 5 ASEMAKAAVAN KUVAUS... 45 5.1 Kaavan rakenne... 45 5.2 Mitoitus... 45 5.3 Aluevaraukset... 46 5.3.1 Korttelialueet... 46 5.3.2 Muut alueet... 47 5.3.3 Luontoarvot... 47 5.4 Kaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin... 48 5.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 48 5.4.2 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen... 48 6 KAAVAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 52 6.1 Yleistä... 52 6.2 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja infrastruktuuriin... 53 6.2.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne ja aluetalous... 53 6.2.2 Energiatalous... 53 6.2.3 Liikenne... 54 6.3 Vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöön... 55 6.3.1 Vaikutukset kasvillisuuteen ja arvokkaisiin luontokohteisiin... 55 6.3.2 Vaikutukset eläimistöön ja vesiluontoon... 56 6.3.3 Vaikutukset vesistöön... 60 6.3.4 Vaikutukset Natura-alueisiin... 62 6.4 Vaikutukset maa- ja kallioperään, pohjavesiin, ilmaan ja ilmastoon... 63 6.4.1 Maa- ja kallioperä, pohjavedet... 63 6.4.2 Päästöt ilmaan... 64 6.5 Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset... 64 6.5.1 Vaikutukset arvokohteisiin... 65 6.6 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön... 65 6.6.1 Kalatalous... 66 6.6.2 Porotalous... 67 6.7 Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset... 68 6.7.1 Aluetaloudelliset vaikutukset Ruotsiin... 68 6.7.2 Vesistövaikutukset... 68 6.7.3 Vakavan ydinvoimalaitosonnettomuuden vaikutukset... 69 6.8 Käytetyn ydinpolttoaineen välivarastoinnin vaikutukset... 69 6.9 Voimalaitosjätteen loppusijoitus... 70 6.9.1 Maanalainen loppusijoitus... 70 6.9.2 Loppusijoittaminen maaperään... 71 7 ASEMAKAAVAN TOTEUTTAMINEN, AJOITUS JA SEURANTA... 72 7.1 Hankkeen edellyttämät luvat... 72 7.2 Ydinvoimalaitoksen toteutusaikataulu... 76 7

8 LUETTELO KAAVATYÖTÄ KOSKEVISTA ASIAKIRJOISTA JA LÄHDEMATERIAALISTA... 77 LUETTELO SELOSTUKSEN LIITEASIAKIRJOISTA 1. Pienennös asemakaavakartasta 2. Havainnekuvia 3. Kaavaselostuksen tiivistelmä 4. Viranomaisneuvotteluiden pöytäkirjat ERILLISET LIITEASIAKIRJAT 1. Kaavasta saatu palaute ja siihen annetut vastineet 2. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus, 2008 3. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, tammikuu 2009 4. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, Ydinenergia-asetuksen (161/1988) 24 :n i kohdan perusteella edellytetyt lisäselvitykset, huhtikuu 2009 5. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, Ydinenergia-asetuksen (161/1988) 24 :n i kohdan perusteella edellytetyt lisäselvitykset, lokakuu 2009 6. Museovirasto, Katja Vuoristo, Karsikkoniemen osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 24. 26.6.2009, 3.11.2009 7. Suomen Luontotieto Oy, Jyrki Oja, Satu Oja, Simon Karsikon suunnittelualueiden pesimälinnustoselvitys, 18/2009 8. Vedenalaisten muinaismuistojen kartoitus viistokaikuluotaamalla Simossa, Ruotsinpyhtäällä ja Pyhäjoella, Fennovoima Oy, 10/ 2009 8

2 TIIVISTELMÄ 2.1 Kaavaprosessin vaiheet Energiayhtiö Fennovoima Oy aloitti tammikuussa 2008 lakisääteisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) Suomeen mahdollisesti rakennettavan ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arvioimiseksi. YVAmenettely päättyi helmikuussa 2009 yhteysviranomaisena toimineen työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) lausuntoon. YVA-selostuksessa ydinvoimalaitokselle osoitettiin kolme vaihtoehtoista sijoituspaikkaa (Ruotsinpyhtää, Pyhäjoki ja Simon Karsikkoniemi). Joulukuussa 2009 Fennovoima luopui Ruotsinpyhtään sijoituspaikkavaihtoehdosta. Ydinvoimalaitoshanke edellyttää vaihemaakuntakaavan laatimista, Simon ja Kemin yleiskaavojen tarkistamista Karsikkoniemen ympäristön osalta sekä asemakaavan laatimista varsinaiselle laitosalueelle. Simon kunnanhallitus päätti 27.3.2008 ydinvoima-asemakaavan vireilletulosta. Asemakaavaa koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma asetettiin nähtäville 26.8.2008. Asemakaavaluonnos oli julkisesti nähtävillä 3.11. 28.11.2008. Kaavaluonnoksen esittelytilaisuudet pidettiin Simossa ja Kemissä 12.11.2008. Asemakaavaehdotus oli julkisesti nähtävillä 3.5-1.6.2010 ja sen esittelytilaisuus pidettiin Simossa 18.5.2010. Simon kunnanvaltuusto hyväksyi Simon ydinvoima-asemakaavan kokouksessaan 20.9.2010. Ydinvoimalaitoshankkeen tarkoituksena on vastata kasvavaan energiatarpeeseen Suomessa ja vähentää Suomen riippuvuutta tuontisähköstä. Ydinvoimalan toteuttaminen edellyttää erityisen merkittävyytensä vuoksi sekä ylikunnallisten että maakunnallisten tavoitteiden lisäksi myös valtakunnallisten tavoitteiden yhteensovittamista. 2.2 Asemakaava Simon ydinvoima-asemakaavan tehtävänä on täsmentää alueen maakunta- ja yleiskaavoituksessa määriteltäviä alueidenkäyttöratkaisuja, osoittaa alueen yksityiskohtainen käyttö ja rakentamisen määrä sekä tutkia rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset ja ympäristömuutokset. Asemakaavassa pääosa suunnittelualueesta on osoitettu energiahuollon korttelialueena (EN-1 ja EN-2), jolle voidaan sijoittaa ydinvoimalaitos tukitoimintoineen. Suunnittelualueeseen kuuluu ydinvoimalaitosta ympäröiviä vesialueita (W-1), joita voidaan käyttää voimalaitoksen tarkoituksiin ja niille voidaan rakentaa voimalaitoksen tarvitsemia laitureita ym. rakennelmia ja laitteita. Varsinaisen ydinvoimalaitoksen sekä sen rakentamisen ja huollon aikaiseen asumiseen varatut rakennusalat on sijoitettu Karsikontien länsi- ja itäpuolelle. Ranta-alueille on osoitettu rakentamisen ja käytön aikaiseen virkistyskäyttöön varatut rakennusalat. Karsikontie on osoitettu yleisen tien alueena (LT). Karsikontieltä Laitakarin suuntaan on osoitettu ohjeellinen ajoyhteys. Kaavassa on esitetty satama-alue (ls) ja ohjeellinen pienvenesatama (lv). Vesialueella W-1 on osoitettu laivaväylä. Pienvenesataman läheisyyteen on osoitettu ohjeellinen autojen pysäköimispaikka. Luontodirektiivin liitteen IV (b) mukaisten kasvilajien esiintymisalueet on osoitettu s-1 merkinnällä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet on osoitettu luo- 9

merkinnällä. Lisäksi asemakaavassa on osoitettu alue, jolle voidaan rakentaa maanalainen loppusijoituslaitos. 2.3 Asemakaavan toteuttaminen Fennovoiman tavoitteena on aloittaa valmistelevat rakennustyöt valitulla laitosalueella vuonna 2012. Ennen ydinvoimalaitoksen tuotannon käynnistämistä Fennovoima hakee laitokselle ydinenergialain mukaista käyttölupaa, ympäristölupaa ja muita tarvittavia lupia. Fennovoiman tavoitteena on käynnistää uuden ydinvoimalaitoksen tuotanto vuoteen 2020 mennessä. 3 LÄHTÖKOHDAT 3.1 Luonnonympäristö Luonnonympäristön kuvauksessa on hyödynnetty soveltuvin osin Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshankkeen YVA-selostusta, siihen liittyviä erillisselvityksiä sekä työ- ja elinkeinoministeriön Fennovoimalta ydinenergia-asetuksen nojalla periaatepäätöshakemusta varten edellyttämiä lisäselvityksiä. Lisäksi kuvauksessa on hyödynnetty kaavoitusta varten laadittuja erillisselvityksiä. Selvitykset on käyty tarkemmin läpi kohdassa 3.4.3. 3.1.1 Kallioperä ja maaperä Simon alueen kallioperä kuuluu Pudasjärven yli 2,5 miljardia vuotta vanhaan, arkeeiseen graniittigneissikompleksiin. Kalliokkoa löytyy useilta alueilta, laajaalaisimpia esimerkiksi Laitakarista ja Mustakalliosta, Karsikkoniemen länsireunasta. Valtaosa alueen kivilajeista on koostumukseltaan ja ulkoasultaan vaihtelevia syväkivilajeja. Alueen pääkivilajit ovat yleisnimeltään arkeeinen graniittigneissi ja metadiabaasi. Rakennusgeologisesti kivilajit ovat rapautumattomia ja pääosin keskirakeisia. Kallion pintarakoilu on keskimäärin runsasrakoista. Kallioperä on hyvin paljastunutta Karsikkoniemen ja Laitakarin länsiosissa. Muualla paljastuneisuus on heikkoa tai olematonta, ja kallioperä on paksuhkojen maakerrosten peitossa. Simon alue sijaitsee Suomen oloihin nähden seismisesti aktiivisella alueella. Simon lähialueella, Suomen rajojen ulkopuolella, on tapahtunut useita maanjäristyksiä, joiden voimakkuus on ollut yli 4 Richterin asteikolla. Suurimman todetun maanjäristyksen (Perämeren maanjäristys vuonna 1882) voimakkuudeksi on arvioitu 4,9. Sen keskus on ollut aivan Simon alueen länsipuolella. (Härmä ym. 2007) Geologisen tutkimuskeskuksen lausunnon mukaan alueen maankamarasta ei ole tiedossa seikkoja, jotka haittaisivat ydinvoimalaitoksen sijoittamista alueelle (lausunto Simon kunnan ja Kemin kaupungin ydinvoimayleiskaavan ja Simon kunnan ydinvoima-asemakaavan valmisteluaineistosta, 25.11.2008). Suunnittelualueella on laadittu maaperäselvitykset Fennovoima Oy:n toimeksiannosta keväällä 2008 (Geobotnia Oy, 7.5.2008). Selvitysten perusteella alueen pinnanmuodot vaihtelevat välillä ±0...+8 ja ovat pääosin tasaisia. Maanpinta nousee meren rantaviivasta 1/50 1/100 kaltevuuskulmassa. Peruskallion päällä olevan maa-aineskerroksen paksuus vaihtelee välillä 1-4m. Pintakerroksen alla oleva maa-aines on pääosin moreenia. Alueen rakennettavuus ja perustamisolosuhteet ovat selvitysten perusteella hyvät. 10

3.1.2 Ilmanlaatu ja sääolosuhteet Perämeren alueella on pitkä talvi ja suurimman osan vuotta vallitsee suhteellisen alhainen lämpötila. Perämeren sijainti suuren mantereen länsiosassa ja toisaalta lähellä Atlantin valtamerta saa aikaan sen, että ilmasto vaihtelee meri- ja mannerilmaston välillä riippuen vallitsevista tuulista. Kemi-Tornion lentokentän mittauspisteessä vuoden keskimääräinen lämpötila oli 1,2 C vuosina 1971 2000. Sademäärä oli keskimäärin 513 millimetriä vuodessa. (Ilmatieteen laitos 2002) Erilaisten ilmastovyöhykkeiden läheisyys aiheuttaa sen, että Perämeren alueella tuulet ovat etenkin talvella vaihtelevia. Kesäisin vallitsevat eteläiset ja lounaiset tuulet. Talvella myös pohjoiset tuulet ovat yleisiä. Yleensä tuulet ovat kohtalaisia. (Perämeri Life 2007.) Ilmanlaatu Kemi-Keminmaan alueella on suoritettujen mittausten sekä bioindikaattoriseurannan perusteella hyvä. Kemin sellu- ja paperiteollisuuden savukaasupäästöjen ympäristövaikutukset ovat vähentyneet 1990-luvun alusta lähtien. Vuosien 1999 2003 ilmanlaadun mittausten mukaan rikkidioksidi on tasolla, jossa se ei enää ole ilmansuojelullinen ongelma. Karsikkoniemi sijaitsee varsin kaukana päästölähteistä, joten ilmanlaatu alueella on hyvä. 3.1.3 Vesistöt 3.1.3.1 Pinta- ja pohjavedet Karsikkoniemen lähelle laskee kaksi suurta jokea. Itäpuolelle noin 15 kilometrin päähän laskee Simojoki ja länsipuolelle reilun 15 kilometrin etäisyydelle Kemijoki. Joet tuovat alueelle makeaa, humus- ja ravinnepitoisempaa vettä. Alueella on runsaasti soita ja soistumia sekä joitakin pieniä pintavesiuomia. Suunnitellulla ydinvoimalaitoksen sijaintialueella ei ole vedenhankinnan kannalta tärkeitä tai siihen soveltuvia pohjavesialueita. Lähimmät vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet ovat Maksniemi ja Ajos. Maksniemen pohjavesialue sijaitsee Karsikkoniemen juuressa, noin 2 kilometrin päässä voimalaitoksen sijoituspaikasta. Ajoksen pohjavesialue sijaitsee voimalaitoksen sijaintialueen suhteen merenlahden toisella puolella ja kuuluu Kemin kuntaan. (Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmä 2008) 11

Kuva 3-1. Pohjavesialueet (Hertta-tietojärjestelmä). 3.1.3.2 Merialueen kuvaus Mereen rajautuvan rantaviivan pituus suunnittelualueella on yhteensä noin 7,5 kilometriä. Karsikkoniemen kaakkoispuolella aukeaa Simojokisuun saaristo ja länsipuolelle jää Ajoksen saari. Karsikkoniemen edustalla sijaitsee Laitakarin saari sekä pienempiä saaria ja luotoja. Rannikko on kuitenkin Perämerelle tyypilliseen tapaan pääpiirteissään avoin ja ulappa avautuu suoraan niemen eteläpuolelta. Niemeä ympäröivät karikkoiset matalikot, joiden syvyys jää suurimmaksi osaksi alle viiden metrin. Merivesi on Perämerelle tyypillistä niukkaravinteista murtovettä, mikä johtuu runsaasta jokivesien tulovirtaamasta. Perämeren aluetta luonnehtii myös nopea maankohoaminen ja sen myötä jatkuvasti muuttuva rantavyöhyke matalilla alueilla. Suurin osa vedenpinnan muutoksista on sääolosuhteista johtuvaa vaihtelua. Virtaukset ovat pääosin tuulten aiheuttamia ja niiden suunta ja voimakkuus vaihtelevat suuresti. Päävirtaus on pohjoisen suuntaan. Vuodelle 2008 mallinnettu vedenkorkeuden maksimiarvo on +238 keskivedenpinnasta laskettuna. Vuodelle 2075 laskettu maksimivedenkorkeus on mallinnuksen mukaan välillä + 180 - + 250. 3.1.3.3 Veden laatu, vesiluonto ja kalasto Veden laatu Pintavesien ekologisen tilan mukaisessa tyypittelyssä Karsikkoniemen edustan merialue kuuluu Perämeren sisempiin rannikkovesiin. Vesimuodostuman Maksniemi sisä (Karsikkoniemen länsipuoli) fysikaalis-kemiallisten tekijöiden mukainen luokka on tyydyttävä ympäristöhallinnon laatimassa, vuosien 2000 12

2006 vedenlaatuaineistoon perustuvassa vesimuodostuman tilan luokittelussa. Ulomman rannikkoalueen (Kemi Simo ulko) tila sen sijaan on hyvä. Karsikkoniemen edustan veden laadussa näkyvät jokivesien ja lähialueen jätevesien purkupaikkojen vaikutus erityisesti Karsikon ja Ajoksen välisellä Veitsiluodonlahdella. Merialueen veden laatu on kuitenkin parantunut jätevesien käsittelyn tehostumisen myötä. Happitilanne on parantunut eikä hapettomuutta ei ole enää vuosiin todettu. Myös fosforipitoisuudet ovat pienentyneet. Avovesikautena 2009 tehtyjen veden laatuselvitysten perusteella perustuotanto oli Karsikkoniemen edustalla sekä kesä- että elokuussa pääosin fosforirajoitteista. Pohjien happitilanne oli pääosin erinomainen tai hyvä. Fosforipitoisuuksien perusteella alue luokiteltiin karuksi ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella karuksi tai lievästi reheväksi. Karsikkoniemen länsipuolista Veitsiluodon lahtea voidaan aiempien tarkkailujen tulosten perusteella pitää lievästi rehevänä alueena. Tätä arviota tukevat myös vuonna 2009 tehtyjen kasviplanktonselvitysten tulokset. Pohjaeläimistö Karsikon edustalla pohjaeläimistön valtalajeja ovat etenkin harvasukasmadot ja surviaissääskien toukat. Veitsiluodon lahden lajistossa näkyy alueen rehevyyden vaikutus ja lajistossa vallitsevat muun muassa hyvin rehevyyttä sietävä surviaissääskentoukkiin kuuluva laji. Kyseisen lajin yksilömäärät ovat kuitenkin olleet laskussa alueen veden laadun parantumisen myötä. Vedenlaadun suhteen kohtalaisen vaateliasta valkokatkaa tavataan lähinnä Karsikon edustan syviltä pohjilta. Vuoden 2009 selvityksessä sitä tavattiin ainoastaan Karsikkoniemen kaakkoispuolen näytepaikoilta. Tehdyn selvityksen perusteella Karsikon edustan pohjaeläinyhteisön ekologinen tila vaihtelee hyvästä huonoon näytteenottopaikasta riippuen. Vedenalainen luonto Karsikkoniemen edustan vesialueiden vedenalaisen luonnon kartoitukset tehtiin 21. 25.7.2009 sekä 13.9.2009 (Alleco Oy 2009). Kasvillisuuskartoituksissa havaittiin yhteensä 26 makroskooppista kasvilajia. Lajistoon kuului 13 putkilokasvilajia, viisi näkinpartaislevää, viisi muuta levälajia sekä kolme vesisammallajia. Lisäksi varsinkin levien päällä tavattiin runsas päällyslevien muodostama kasvusto. Havaituista lajiryhmistä levät ja sammalet edustavat kovien pohjien lajistoa, kun taas näkinpartaiset ja putkilokasvit kasvavat pehmeillä pohjilla. Lajisto koostuu pääasiassa makean veden ja murtoveden lajeista. Alueen vesikasvilajisto on Perämerelle tyypillistä ja levien kasvun alaraja sijaitsee noin kahdeksan metrin sekä putkilokasvien ja näkinpartaislevien noin kahden metrin syvyydessä. Monimuotoisimmillaan lajisto on yleisesti matalassa vedessä, ja erityisesti Karsikkoniemen luoteis- ja Ajoksen länsipuolen suojaisilla matalikoilla. Karsikkoniemellä havaituista lajeista vellamonsammal ja ahdinsammal ovat luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi ja alueellisesti uhanalaisiksi. Alueella tavataan myös hentosätkintä, joka on niin ikään luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. 13

Kalasto Ammattikalastajien mukaan Karsikkoniemen ympäristön matalat karialueet ovat merkittäviä karisiian, muikun ja silakan kutualueita. Näitä ovat muun muassa Karsikonniemen kaakkoisranta, Selkä- ja Nikumatalan alueet sekä Keminkraaselin lounaispuoliset matalikot. Kesän 2009 lisääntymisaluekartoitukset vahvistavat tätä käsitystä. Alueelta saatiin muikunpoikasia saaliiksi runsaasti ja siianpoikasia paikoin paljon. Silakanpoikasia saatiin saaliiksi koko alueelta, mutta poikasmäärät olivat suhteellisen pieniä. Selvitysten perusteella alue ei ole merkittävä hauen, ahvenen eikä mateen lisääntymisalue. 3.1.4 Kasvillisuus Simon rannikon ja saariston kasvillisuus on sekä lajistoltaan että kasvillisuustyypistöltään monipuolista. Monimuotoisuutta luovia tekijöitä ovat muun muassa nopea maankohoaminen, rantakasvillisuuden vyöhykkeisyys, Perämeren murtovesiominaisuus sekä kulttuurin luomat biotoopit. Karsikkoniemen rannat ovat Perämeren maankohoamisrannikolle tyypillistä sukkessiorantaa. Kasvillisuus muuttuu rannalta sisämaahan päin siirryttäessä merenrantaniitystä pajukon kautta harmaalepän ja koivun hallitsemiksi lehtimetsiksi ja lopulta havupuukankaiksi (Seitap 2004). Karsikkoniemen alueen rantaniityt ovat pääosin kapeita ja kivikkoisia. Laajimmat merenrantaniityt on rajattu luonnonsuojelulain nojalla suojeltaviksi luontotyypeiksi. Hiekkarantaa on muun muassa Röynin alueella. Karsikkoniemellä on myös kallioisia rantoja. Rantaniityt vaihettuvat mantereen puolella pajupensaikoiksi ja merenrantalehdoiksi. Laajoja, koivuvaltaisen lehtimetsän alueita on esimerkiksi Karsikon niemen eteläosissa ja Laitakarin saarella. Koivun lisäksi metsissä kasvaa muun muassa harmaaleppää, pihlajaa ja haapaa. Karsikkoniemen rannat nousevat melko nopeasti kangasmaaksi varsinaisen rantavyöhykkeen ollessa pääosin melko kapea. Alueen metsät ovat metsätalouskäytössä eikä niissä ole havupuustoa pystyssä tai maapuuna. Metsäkuvioiden ikä on vaihteleva. Alueella on runsaasti iäkkäitä kuusikoita, mutta myös runsaasti hakkuualoja ja taimikoita. Karsikkoniemen metsistä suurin osa on tuoreita kankaita, pääpuulaji on kuusi. Paikoin kuusen seassa kasvaa mäntyä ja hieskoivua. Kosteammilla paikoilla on korpea. Niemen keskiosissa sekä kalliokkoisilla ja hiekkaisen maaperän alueilla on karumpia, kuivempia mäntymetsiä. Karsikkoniemen kärjessä on useita pienialaisia, metsän ympäröimiä kosteikkolaikkuja. Suurin osa niistä on suursaraisia, osa luhtaisia nevoja. Alueella on myös pieniä lettoja. Niemen kärjen alueella kosteikoita ei ole juurikaan ojitettu. Merkittävin suo on Karsikkojärveä ympäröivä avoin neva. Järven eteläpuoleinen suo on pullosaran hallitsemaa suursaranevaa. Karsikkojärven rannat ovat tiheää järviruovikkoa. Karsikkojärven pohjoispuolella on lettoa. Prusinperässä on kallioista merenrantaa. Kalliorantaa seuraa kiiltopajuvyöhyke. Pajukkoa seuraava kivinen mäntykangas on tältä kohdalta hakattu. Ahvenlahden ympäröivä suoalue on rimpilettoa. Ahvenlahden pohjoispuolella kasvillisuus muuttuu lähinnä kuivemmaksi kankaaksi. 14

Karsikontien varret ovat lähinnä taimikoita ja koivua kasvavia pensaikkoja, paikoin myös tuoretta kuusikangasta. Röyttänlammen kohdalla tien länsipuolella on pienialainen suo. 3.1.5 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvilajit Uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulaissa (1096/1996, 46 ) on määritelty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Lisäksi on laadittu listaukset valtakunnallisesti silmälläpidettävistä ja alueellisesti uhanalaisista lajeista. Alueellisen uhanalaisuustarkastelun aluejaon osalta Karsikko sijoittuu kahden vyöhykkeen raja-alueelle (osa-alueet 3a keskiboreaalinen, Pohjanmaa ja 3c keskiboreaalinen, Lapin kolmio; Rassi ym. 2000). Uhanalaisista lajeista osa on luokiteltu luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltaviksi lajeiksi. Näiden lajien säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Lajin rauhoitus (luonnonsuojelulaki 42 ) puolestaan kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Lajirauhoituksesta voi hakea poikkeusta. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja ovat lajit, joiden säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Vastuulajeille ei ole lainsäädäntöön perustuvia suojeluvelvoitteita, lajit on huomioitava maankäytön suunnittelussa osana luonnon monimuotoisuutta. Luontodirektiivin liitteen IV (b) lajit ovat EU:n tärkeinä pitämiä lajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Näiden lajien tahallinen hävittäminen luonnosta on kielletty. Hävittämiskielto koskee kasvien tahallista poimimista, keräämistä, leikkaamista, irtikiskomista tai hävittämistä luonnosta niiden luontaisella levinneisyysalueella. Alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää poikkeuksen vain tiukasti määritellyillä perusteilla. Simon Karsikkoniemen inventoinneissa havaitut uhanalaiset ja muutoin huomionarvoiset lajit ja niiden suojelustatus sekä esiintymätiedot on esitetty seuraavassa taulukossa (taulukko 1). Taulukossa on käytetty lajien suojelustatuksesta seuraavia lyhenteitä: uhanal. = uhanalainen (CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, NT = silmälläpidettävä, RE = alueellisesti hävinnyt, RT = alueellisesti uhanalainen) rauh. = rauhoitettu erit. = erityisesti suojeltava laji dir. = luontodirektiivin liitteen IV b laji vast. = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. 15

Taulukko 1. Asemakaava-alueella havaitut uhanalaiset ja muutoin huomioitavat putkilokasvilajit ja niiden esiintymätiedot. Suojeluaste Karsikon alueella esiintyy runsaasti huomioitavaa kasvilajistoa. Kasviesiintymät keskittyvät Karsikkoniemen rantavyöhykkeelle. Huomioitavien lajien esiintymät on esitetty jaoteltuina suojeluasteen mukaan kolmeen luokkaan (Kuva 3-2). Tiukimman suojelullisen aseman Karsikon alueen uhanalaisista kasvilajeista omaavat ruijanesikko (EN), perämerenmaruna (CR), upossarpio (VU) ja neidonkenkä (VU), jotka kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV b lajeihin. Upossarpio ja perämerenmaruna ovat lisäksi luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltavia lajeja. Kaikki em. lajit ovat lisäksi rauhoitettuja ja kuuluvat Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. 16

Perämerenmarunaa ei vuoden 2009 kartoituksissa löydetty (uhanalaisrekisterin havaintotiedot ovat epätarkkoja). Esiintymät ovat saattaneet hävitä VT4:n varrella tehtyjen tienrakennustöiden takia. Asemakaava-alueella em. kasvilajeista esiintyy ruijanesikkoa. Rauhoitettujen lajien luokkaan on sisällytetty ne rauhoitetut uhanalaiset lajit, jotka eivät ole erityisesti suojeltavia tai kuulu luontodirektiivin liitteen IV b lajeihin (lettosara VU, veripunakämmekkä VU, suovalkku RT-3a, kurjenmiekka RT-3c). Huomioitaviin lajeihin on luettu kuuluvaksi silmälläpidettävät ja alueellisesti uhanalaiset kasvilajit. Kaikista Karsikon uhanalaisista ja huomioitavista kasvilajeista runsaimpana esiintyy ruijanesikko. Ruijanesikkoa kasvaa Karsikon rannoilla lähes aina, kun kasvupaikka on lajille soveltuva matalakasvuinen merenrantaniitty tai kasvipeitteinen kivikkoranta. Ruijanesikon kanssa samoilla kasvupaikoilla kasvaa usein myös käärmeenkieltä ja kämmeköitä. Suurin osa rantojen kämmekkäesiintymistä on veripunakämmekkää tai veripunakämmekän ja suopunakämmekän risteymiä. Kuva 3-2 Uhanalaisten ja huomioitavien kasvilajien esiintymät. Kaavaraja merkitty punaisella pistekatkoviivalla. 3.1.6 Linnusto ja muu eläimistö Karsikkoniemen alueella ei sijaitse kansallisesti (FINIBA) tai kansainvälisesti (IBA) arvokkaiksi katsottuja lintualueita. Karsikkoniemen pesimälinnusto on lajimäärältään ja parimääriltään tavanomainen, mutta tiettyjen linnustoltaan arvokkaiden kohteiden pesimälinnusto nostaa alueen linnustollista arvoa huomattavasti. Alueella on kaksi linnustollisesti arvokkaampaa kohdetta, joista Karsikkojärvellä (Ahvenlahden suo) ja Keppimatalan lintuluodolla pesii useita EU:n 17

lintudirektiivin liitteen I lintulajeja. Lisäksi Karsikon edustan muut saaret ja luodot ovat linnustollisesti merkittäviä. Alueen metsien lajisto on tyypillistä havumetsien peruslajistoa, jossa näkyy kuitenkin selvästi jo pohjoisen lajiston vaikutusta. Pohjoisista lajeista alueella pesivät mm. valkoviklo, urpiainen, järripeippo ja tilhi. Todennäköisesti alueella pesii ajoittain myös pohjantikka, jonka vanhoja pesäkoloja löytyi alueelta. Suojelullisesti merkittävimpiä ovat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut 11 lintulajia. Kalasääski pesii alueella ja pesäpaikka on tiedossa. (Suomen luontotieto Oy, 18/2009) Karsikkoniemen maaeläimistö koostuu tyypillisistä Perämeren rannikkoseutujen metsälajeista kuten hirvi, metsäjänis ja orava. Piennisäkkäistä alueen tyypillisiä lajeja ovat muun muassa kärppä, lumikko ja metsämyyrä. Alueella tavataan myös metsäkauriita. Simon riistanhoitoyhdistyksen tietojen mukaan lähialueet ovat tavanomaisia riista-alueita, eikä niillä sijaitse merkittäviä riistaeläinten lisääntymis- tai laidunalueita. Alueella ei ole suurpetojen tai saukon pesiä. Karhuhavainnot keskittyvät Kemin-Simon alueella enemmän sisämaahan Kivalon suuntaan. Ilveksiä esiintyy riistanhoitopiirin alueella jonkin verran ja myös Karsikosta on tehty jälkihavaintoja ilveksestä. Sen sijaan susihavaintoja alueella ei ole tehty ja lähimmät havainnot lajista sijoittuvat Kivalojoen ympäristöön. Alueen selkärangattomista eläimistä ei ole tehty yhtenäisiä kartoituksia. Alueelta ei ole havaintoja liito-oravista, viitasammakoista tai lepakoista. Viitasammakolle soveltuvia elinalueita voi kuitenkin sijaita seudun ranta-alueilla. (Lähde: wpd Finland Oy, 2009.) 3.1.7 Suojelualueet ja muut arvokkaat kohteet Asemakaava-alueella ei sijaitse luonnonsuojelualueita. Suunnittelualueen lähellä sijaitsee useita yksityisiä, Lapin ympäristökeskuksen (1.1.2010 alk. Lapin ELY-keskus) toimesta perustettuja luonnonsuojelualueita. Lähimmät ovat Kitiniemen hiekkaranta- ja dyynialue, Karsikkoniemen pohjoinen ja eteläinen merenrantaniitty, Teponlahden merenrantaniitty, Lallinperän merenrantaniitty ja Karsikkoniemen keskiosassa sijaitseva määräaikaisesti rauhoitettu metsäalue. Suunnittelualueella sijaitsee huomioitavia metsälain (1093/1996) 10 mukaisia metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Näihin kuuluvat muun muassa pienialaiset, luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, pienten lampien ja purojen ympäristöt ja rantaluhdat. Karsikkoniemen ranta-alueilla sijaitsee vesilain (1961/264) 15 a ja 17 a mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä, fladoja ja kluuveja. Kohteet ovat lakisääteisesti rauhoitettuja ja niiden muuttaminen on luvanvaraista. Karsikkoniemen alueella ei sijaitse Natura 2000 alueverkoston kohteita. Läheisimmät Natura-verkoston kohteet kuuluvat Perämeren saarten Naturaalueeseen (FI1300302; yht. 7 136 ha); läheisin yksittäinen rajaus sijaitsee Kemissä Ajoksen niemessä, noin 3,5 km etäisyydellä alueesta. 18

Kuva 3-3 Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä sijaitsevat luonnonsuojelualueet, luonnonsuojelulain luontotyypit, metsälain ja vesilain mukaiset kohteet sekä perinnemaisemat. 3.1.8 Uhanalaiset luontotyypit Uhanalaisluokituksen mukaisilla luontotyypeillä ei ole lainsäädäntöön perustuvaa asemaa tai suojeluvelvoitetta. Edustavat kohteet tulee kuitenkin huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta. Uhanalaisten luontotyyppien luokittelussa käytetty kansainvälinen IUCN-luokitus on seuraava: CR äärimmäisen uhanalainen (Critically Endangered) EN erittäin uhanalainen (Endangered) VU vaarantunut (Vulnerable) NT silmälläpidettävä (Near Threatened, ei uhanalainen) Karsikkoniemen alueella esiintyy runsaasti uhanalaisiksi ja silmälläpidettäviksi luokiteltuja luontotyyppejä. Niemen rannat ovat pääasiassa kasvipeitteisiä kivikko- ja lohkarerantoja (NT). Merenrantaniityt ovat pääosin kapeina muodostumina. Merenrantaniityt on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi (CR). Suurin osa rantaniityistä on matalakasvuisia vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniittyjä (CR) ja ne edustavat luontotyyppiä erinomaisesti. Korkeakasvuiset merenrantaniityt ovat erittäin uhanalaisia (EN). Ne ovat alueella pienialaisia ja vähälukuisia. Rantaniittyjen lomassa ja niemen länsipuolella esiintyy kasvipeitteisiä kivikko- ja lohkarerantoja (NT), joiden edustavuus on erinomainen. Ruijanesikon kasvupaikat sijoittuvat sekä matalakasvuisille merenrantaniityille että kivikko- ja lohkarerannoille. Merenrannan metsistä Karsikon alueella esiintyy lähinnä kosteita harmaaleppälehtoja (NT), rannikon tuoreen kankaan kuusikoita (EN) ja rannikon kuivan kankaan männiköitä (CR). Kokonaisuudessaan rantalehdot ovat Karsikossa kapeina vyöhykkeinä ja niitä on suhteellisen vähän. Karsikon niemi on osittain luettavissa äärimmäisen uhanalaiseen (CR) maankohoamisrannikon metsien kehityssarjojen luontotyyppiin. Luontotyypin edustavuus rantavyöhykkeessä sukkession alkuvaiheissa on hyvä, mutta Karsikon niemen rannat nousevat melko nopeasti kangasmaaksi varsinaisen rantavyöhykkeen ollessa pääosin kapea. Metsätaloustoimien johdosta edustavuus sukkession 19

loppuvaiheissa on heikko. Suurin osa niemen metsistä on talouskäytössä olevia rannikon tuoreen kankaan kuusikoita (EN). Koska kuusikot ovat suurimmaksi osaksi hakattuja, ne eivät ole edustavia. Myös rannikon kuivan kankaan männiköt (CR) ovat suurimmaksi osin hakattuja. Niemen länsiosan metsät ovat kallioisia ja kivisiä, niiltä puuttuvat pensaikko- ja leppävyöhykkeet. Rannikon murtovesivaikutteisista vesistä Karsikon eteläosassa sijaitsee yksi edustava flada (VU), jonka rannat ovat matalakasvuisia (CR) ja korkeakasvuisia (EN) merenrantaniittyjä. Lisäksi Karsikossa ja Laitakarin saaren alueella esiintyy pieniä, edustavuudeltaan hyviä kluuveja (EN). Karsikkoniemen alueella olevat Itämeren hiekkarannat (EN) ja harmaat dyynit ovat pääosin pienialaisia ja vähälukuisia. Röynin hiekkarannat ovat luonnontilaisia ja edustavat luontotyyppiä hyvin. Harmaita dyynejä (VU) esiintyy hiekkarannan yhteydessä. Karsikkoniemen suot ovat pääosin pienialaisia, mutta suurelta osin luonnontilaisia. Suurin osa Karsikon soista on saranevoja (VU). Niiden edustavuus on erinomainen. Vaarantuneiksi (VU) luokiteltuja ruoho- ja heinäkorpia sekä lettorämeitä esiintyy pienialaisesti niemen alueella. Välipintalettoja (EN) esiintyy Karsikkojärven ympäristössä ja Ahvenlahden alueella. Silmälläpidettäviä (NT) isovarpurämeitä ja tupasvillarämeitä esiintyy pienialaisesti. Voimajohtokäytävän alueella esiintyvät suot ovat pääosin saranevoja (VU) ja isovarpurämeitä (NT). Lisäksi alueella esiintyy pienialaisia ruoho- ja heinäkorpia (VU). Metsät ovat eri-ikäisiä, pääosin talouskäytössä olevia tuoreita ja kuivahkoja kankaita. 20

Kuva 3-4 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Karsikkoniemellä. 21

3.2 Maisema ja kulttuuriympäristö 3.2.1 Maiseman yleiskuvaus Noin 6 kilometriä pitkä Karsikkoniemi sijaitsee Perämeren pohjukan tasaisella, suurelta osin rakennetulla maankohoamisvyöhykkeellä. Rakentamisen volyymi rannikkoseudulla vaihtelee kookkaista teollisuus-, voimala- ja satamamiljöistä pienipiirteiseen loma-asumiseen. Karsikkoniemi on osa rannikon niemien ja saarien ketjua. Niemi liittyy suoraan avomerivyöhykkeeseen ilman välissä olevaa saaristovyöhykettä. Karsikkoniemen rantoja seurailee rakennettu vyöhyke, mutta muuten niemi on luonteeltaan luonnonaluetta, jota hakkuut ovat muokanneet. Karsikkoniemen kaakkoispuolella aukeaa Simojokisuun saaristo ja länsipuolelle jää Ajoksen saari. Karsikon edustalla sijaitsee Laitakarin saari sekä pienempiä saaria ja luotoja. Rannikko on kuitenkin Perämerelle tyypilliseen tapaan pääpiirteissään avoin ja ulappa avautuu suoraan niemen eteläpuolelta. Asemakaava-alue on pääosin luonteeltaan luonnonaluetta. Maasto on tasaista ja osin alavaa. Maaston korkeustasot vaihtelevat välillä 0 8 mmpy (metriä merenpinnan yläpuolella). Maasto kohoaa suhteellisen tasaisesti kohti pohjoista, ja kaava-alueen pohjoispuolella, valtatie 4:n eteläpuolella korkeimmat maastonkohdat ovat noin korkeustasolla + 20 mmpy. Oman maisemassa erottuvan kokonaisuutensa Karsikkoniemellä muodostaa Marostenmäen Kirnuvaaran harjuselänne (korkein kohta 17,5 mmpy). Rantoja seurailee lomaasumisen vyöhyke. Asemakaava-alueella ei ole pohjavesialueita. Alueella on joitakin pieniä puroja / ojia ja kaava-alueen pohjoisosassa Karsikkojärven osin umpeenkasvanut/soistunut kokonaisuus. Asemakaava-alue rajautuu pohjoisessa pääosin luonnonalueisiin. Asemakaavaalueen itä-kaakkoispuolella on Karsikon vanha kalastajakylä, joka on aiemmin sisältynyt valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen inventointiin, sekä Karsikon kalasatama. Vanhaa rakennuskantaa on kylässä säilynyt vain muutamia rakennuksia, ja pääosin rakennuskanta koostuukin nykyisellään eri ikäisistä loma-asunnoista. Etelässä asemakaava-alue rajautuu merialueeseen. Kaava-alueen eteläpuolella on Laitakarin saari, jolla on lomaasutusta. Näkymät asemakaava-alueella ovat ranta-alueilta aukeavia merinäkymiä lukuun ottamatta yleensä sulkeutuneita, sillä kasvillisuus ja rakenteet katkaisevat näkymiä tehokkaasti. Pidempiä näkymiä alueen sisällä aukeaa lähinnä avohakkuualueiden, tielinjausten, johtoaukeiden, muutamien pienialaisten peltojen ja niittyjen sekä harvapuustoisten tai puuttomien soiden kautta. Avoimia näkymiä kohti asemakaava-aluetta avautuu meren suunnasta sekä ympäröiviltä ranta-alueilta, sillä näkymiä katkaisevia saaria ei juurikaan ole. Maastonmuodoista ja metsänhakkuista johtuen myös valtatie 4:lta ja Kirnuvaaralta aukeaa paikoitellen näkymiä kohti voimalaitosaluetta. 22

Kuva 3-5 Näkymä asemakaava-alueelta. Näkymiä alueen sisällä aukeaa avointen alueiden, kuten tielinjausten, voimajohtokäytävien tai avoimien hakkuu- tai suoalueiden kautta. Metsäisillä alueilla puusto katkaisee näkymiä. Kuva 3-6 Toimintojen ja eri tyyppisten miljöiden / kohteiden sijoittuminen asemakaavaalueella ja lähiympäristössä, pelkistys. Pysyvä asutus on osoitettu tummanpunaisella ja loma-asutus oranssilla. Voimajohdot on esitetty vihreällä katkoviivalla. Suot on esitetty vaakaviivoituksella. Lähde: Maastotietokanta. 23

3.2.2 Maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet Arvokohteet suunnittelualueella Suunnittelualueelta ei ole tiedossa maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Museoviraston toimesta on laadittu arkeologiset inventoinnit Karsikkoniemen alueelle kesällä 2009 (Karsikkoniemen osayleiskaava-alueen inventointi 24.- 26.6.2009). Inventoinnissa ei löydetty kohteita asemakaava-alueelta. Suunnitelluilla väylä- ja rantarakentamisalueilla on kesällä 2009 tehty viistokaikuluotaustutkimukset Museoviraston kanssa sovitulla tavalla. Alueilta ei löytynyt muinaismuistolain tarkoittamia kohteita. Tulokset ja viistokaikuluotausmateriaali on toimitettu Museovirastolle. Arvokohteet lähialueella Karsikkoniemen kaakkoisosassa sijaitsee Karsikon entinen kalastajakylä, joka oli Museoviraston Rakennettu kulttuuriympäristö 1993 luettelossa luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Karsikon kalastajakylä ei kuitenkaan sisälly enää valtioneuvoston päätöksen 22.12.2009 mukaiseen tarkistettuun luetteloon valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Alueen vanhoista rakennuksista on suurin osa purettu. Kalastajakylämiljööseen kuuluu yksi rakennusinventointikohde (Villentalo rantatontti) ja yksi rakennusperinnön hoitoavustuskohde. (lähde: Hertta tietojärjestelmä, Rakennettu kulttuuriympäristö, Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke) Kuva 3-7 Näkymiä asemakaava-alueen itäpuolisesta Karsikon kylästä. 3.3 Rakennettu ympäristö Pääosa Karsikkoniemen rakennuskannasta on loma-asutusta, mutta myös pysyvää asutusta on jonkin verran. Niemen kaakkoisosassa on Karsikon kalasatama ja Karsikon entinen kalastajakylä. Välittömästi niemenkärjen eteläpuolella on Laitakarin saari, jolle myös on sijoittunut loma-asutusta. Lähimmät laajemmat asuinalueet (Kemin Hepola ja Simon Maksniemi) sijaitsevat noin 4-5 km etäisyydellä suunnitellusta voimalaitosalueesta. Karsikkoniemen länsipuolisille saarille ja niemille Kemin Tornion alueella on sijoittunut raskasta teollisuutta, satamatoimintoja ja tuulivoimaloita, joiden rakenteet erottuvat maisemassa kauas. Lapin meri- ja rannikkoalueen 24

tuulivoimamaakuntakaavassa on Karsikon ympäristöön osoitettu kolme aluetta, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. 3.3.1 Väestö ja työpaikat Karsikkoniemen sijaintipaikan lähiympäristö on harvaan asuttua. Lähimmät asuinalueet ovat niemen juuressa. 5-6 kilometrin säteellä ydinvoimalaitoksen sijaintipaikasta asuu vakituisesti noin 3 000 henkilöä. Lähimmät asuinalueet ovat Kemin Hepolan (1400 asukasta), Rytikarin (800 asukasta) ja Ajoksen (400 asukasta) kaupunginosat sekä Simon kunnan puolella sijaitseva Maksniemen kylä (vajaat 1000 asukasta). Kahdenkymmenen kilometrin säteellä vakituisia asukkaita on noin 31 100. Tämän alueen sisäpuolelle sijoittuu edellä mainittujen asuinalueiden lisäksi Kemin kaupungin keskusta-alue. Karsikkoniemen alueella tai sen lähiympäristössä ei ole teollisuustoimintaa. Kemin kaupungin alueella, alle kymmenen kilometrin etäisyydellä suunnitellusta voimalaitosalueesta sijaitsevat Veitsiluodon teollisuusalue sekä Ajoksen satama. Työpaikat sijoittuvat taajama-alueille. Suunnittelualueen läheisyydessä ei ole myöskään laajoja viljelysalueita. 3.3.2 Palvelut Karsikkoniemen lähiympäristössä sijaitsevat päiväkodit, koulut, sairaalat ja terveyskeskukset, palvelutalot sekä uimarannat on esitetty seuraavassa kuvassa. Lähimmät koulut ja päiväkodit sijaitsevat Hepolan ja Maksniemen alueella. Kemin keskustaajaman alueella sijaitsee useita kouluja, päiväkoteja ja palvelutalo sekä lähin sairaala. Kuva 3-8 Karsikkoniemen läheisyydessä sijaitsevat päiväkodit, koulut, sairaalat ja terveyskeskukset, palvelutalot sekä uimarannat. 3.3.3 Maanomistus Asemakaava-alue on pääosin Fennovoima Oy:n hallinnassa. 25

3.3.4 Asuminen Suunnittelualueella ei ole vakituista asutusta. Loma-asuntoja on 32 kpl. 3.3.5 Yhdyskuntatekninen huolto Simon kunnan alueella vesijohtoverkosto ulottuu alueen itälaidalla Puntarniemen ja Kitinniemen kautta kalasatamaan. Viemäriverkosto ei ulotu suunnittelualueelle. Lähin viemäriverkko on Maksniemessä. Suunnittelualueen pohjoispuolelle, noin 1 km:n etäisyydelle voimalaitosalueesta, on rakenteilla Kemin ja Simon välinen siirtoviemäri ja yhdysvesijohto. Johdot omistaa Simon Vesihuolto Oy ja ne valmistuvat kesällä 2010. Vesijohto on halkaisijaltaan 110 mm ja se toimii varmistusjohtona sille, että tietyissä tilanteissa vettä voidaan johtaa lyhytaikaisesti Kemistä Simoon. Aiemmin rakennettu yhdysjohto välille Kemi-Simon kunnan raja ns. vanhan 4- tien varressa tulee kuitenkin vielä pitkään olemaan ensisijainen poikkeustapauksissa. Uusi rakennettava johto tulee palvelemaan myös Kemin ja Simon rajalla olevaa omakoti- ja loma-asutusta. Niiden kulutus on suhteellisen vähäinen. Sähkönjakelusta Simon kunnan alueella vastaa Rantakairan Sähkö Oy. 3.3.6 Liikenne, tiestö, väylät Suunnittelualueen pohjoispuolella n. 5 km päässä sijaitsee valtatie 4. Alueelle johtaa valtatieltä erkaneva Karsikontie, jonka kautta on yhteys kalasatamaan niemen etelä- ja itärannalla sijaitseville asuinrakennusten tonteille ja lomaasunnoille. Karsikon kalasatamaan johtaa veneväylä. 3.4 Suunnittelutilanne 3.4.1 Maakuntakaavat Maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaan seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi 1.1.2010. Samalla seutukaavan oikeusvaikutukset muuttuivat maakuntakaavan oikeusvaikutuksiksi. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava Lapin liiton valtuusto on hyväksynyt Kemi-Tornio ydinvoimamaakuntakaavan 25.11.2009 ja ympäristöministeriö on sen vahvistanut 30.3.2010. Ympäristöministeriö on samalla määrännyt maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavan laatiminen on ollut vireillä samanaikaisesti ydinvoimayleiskaavan laatimisen kanssa. Maakuntakaavan on laatinut Lapin liitto. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava käsittää Simon Karsikkoniemen alueelle suunnitellun ydinvoimalaitoksen sekä siihen liittyvää ympäröivää aluetta. Suunnittelualue ulottuu osin Kemin kaupungin ja Keminmaan kunnan alueelle. 26

Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava on laadittu osa-aluetta koskevana vaihemaakuntakaavana, jonka alueella voimassa olevat seutu- ja maakuntakaavat jäävät voimaan muutoin paitsi kumottavilta osin. Maakuntakaavassa Simon Karsikkoniemen alueelle on osoitettu energiahuollon alue, jolle voidaan sijoittaa ydinvoimalaitos (EN-1). Lisäksi maakuntakaavassa on osoitettu laitoksen edellyttämät tieyhteydet, satama-alue, laivaväylä, suojavyöhyke ja voimajohtokäytävä. Kaavassa on osoitettu alueen halki kulkevat moottorikelkkareitit. Kuva 3-9 Ote 30.3.2010 voimaan tulleesta Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavasta Länsi-Lapin seutukaava (saanut maakuntakaavan oikeusvaikutukset 1.1.2010) Länsi-Lapin seutukaava on saanut maakuntakaavan oikeusvaikutukset 1.1.2010. Länsi-Lapin seutukaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 25.2.2003. Kaavassa on osoitettu asuinaluetta (A) Simon kunnan Maksniemen kohdalle sekä Kemin kaupungin Hepolan alueelle. Karsikkoniemi on pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Karsikkoniemen kaakkoisosassa sijaitsee Simon Maksniemen seudullisesti merkittävä kalasatama, kaavamerkintä LV 1704. Niemen itäiseen osaan on merkitty 0,4 km 2 suuruinen Leuannokan loma-asutuksen aluevaraus RA 7260. 27

Karsikkoniemen koillisosassa, pääosin Simon kunnan puolella, sijaitsee Maksniemen I luokan pohjavesialue. Kemi- Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavassa osoitetut laiva- tai veneväylät sekä moottorikelkkailureitit suunnittelualueella. Lisäksi ydinvoimamaakuntakaava kumoaa energiahuollon alueen merkinnällä EN-1 Länsi-Lapin seutukaavassa merkinnällä (T 708) osoitetun teollisuusalueen. Kuva 3-10 Ote Länsi-Lapin seutukaavasta Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava Ympäristöministeriö on 16.6.2005 vahvistanut Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan. Tuulivoimatuotantoon soveltuvilla alueilla (tv) kaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavassa osoitetut tuulivoimatuotantoa koskevat aluevaraukset. 28

Kuva 3-11 Ote Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavasta Länsi-Lapin maakuntakaava Lapin liitto on kuuluttanut Länsi-Lapin maakuntakaavan laatimisen vireille sekä asettanut osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville 7.4.2010. Länsi-Lapin maakuntakaava laaditaan kokonaismaakuntakaavana. Maakuntakaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavan ja Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan. 3.4.2 Yleiskaavat ja asemakaavat Simon Karsikkoniemen yleiskaava on hyväksytty Simon kunnanvaltuuston kokouksessa 7.5.2007. Simon kunnanhallitus on 20.8.2007 määrännyt Karsikkoniemen yleiskaavan tulemaan voimaan MRL 201 :n nojalla lukuun ottamatta tiloja, joita koskevat valitukset olivat Rovaniemen hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Kunnanhallitus on 9.5.2008 yleiskaavan tarkistamisesta johtuen kumonnut 20.8.2007 tekemänsä päätöksen, jolla yleiskaava oli määrätty tulemaan voimaan. Rovaniemen hallinto-oikeus on 4.9.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt valitukset yhtä lukuun ottamatta. Päätöksen perusteella yleiskaava on saanut lainvoiman. Simon kunta ei kuitenkaan ole kuuluttanut Karsikkoniemen yleiskaavaa tulemaan voimaan, joten kaava ei ole täytäntöönpanokelpoinen. Lisäksi se olisi voimassa olevan ydinvoimamaakuntakaavan vastainen. 29

Karsikkoniemen yleiskaavassa suunnittelualue on pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisena alueena (M). Laitakarin vapaa-alueet on osoitettu retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR). Muuten ranta-alueen vapaat alueet on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Karsikkoniemen yleiskaavassa on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden alueiden varauksia, kuten rantaniityt Sauvalaisenperän ja Papinkarin rannassa, Röyttänhiekan dyyni- ja hiekkaranta-alue, Laitakarin rakka, Munakallion kalliot sekä linnuston kannalta arvokas Teponlahden ranta. Yleiskaavassa on myös osoitettu Karsikkoniemen sisäosassa sijaitseva Karsikkojärvi, joka on maankohoamisen seurauksena umpeen kasvaneine nevarantoineen luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokas. Kuva 3-12 Ote Simon Karsikkoniemen yleiskaavasta. Simon kunnanhallitus päätti 17.1.2008 käynnistää Karsikkoniemen yleiskaavan tarkistamisen ydinvoimalaitoksen sijoittamiseksi alueelle. Simon kunnanvaltuusto hyväksyi ydinvoimayleiskaavan 20.9.2010. Ydinvoimayleiskaava pääosin kumoaa lainvoimaisen, mutta ei voimaan kuulutetun Karsikkoniemen yleiskaavan. 30