KALAJOEN JOKELAN TUULIPUISTOALUE KASVILLISUUS- JA LUONTOKOHDESELVITYS Pekka Routasuo 30.12.2011
KALAJOEN JOKELAN TUULIPUISTOALUE KASVILLISUUS- JA LUONTOKOHDESELVITYS SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 2 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 3 TULOKSET... 3 3.1 ALUE A... 4 3.2 ALUE B... 6 3.3 ALUE C... 8 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 10 4.1 LIITO-ORAVAN ELINALUEET... 10 4.2 PAIKALLISESTI ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 11 4. 3 MUUT ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 12 4.4 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT... 12 5 KIRJALLISUUS... 13 Liite. Jokelan kasvillisuuden yleispiirteet. Kansi: Jokelan tuulipuistoalueen metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia. Kuvassa nuorta männikköä osa-alueella 35. Valokuva Pekka Routasuo. Raportin pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 771/MML/11. 1
1 JOHDANTO Kalajoen Jokelan alueelle (kuva 1) suunnitellaan uutta tuulipuistoa, johon rakennettaisiin 11 14 tuulivoimalaitosta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy teki helmi maaliskuussa 2010 esiselvityksen (Lammi ym. 2010) tuulipuistoalueen luontoarvoista. Keväällä alkukesällä 2010 tehtiin alueella liito-orava- ja pesimälinnustoselvitys (Routasuo & Vauhkonen 2010). Tuulipuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) käynnistyi tammikuussa 2011 (wpd Finland Oy 2011). wpd Finland Oy tilasi keväällä 2011 Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä alueen luonnonolojen ja kasvillisuuden sekä arvokkaiden luontokohteiden selvityksen. Työn on tehnyt LuK Pekka Routasuo. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Kasvillisuus- ja luontotyppiselvityksen kohteena oli kuvaan 1 rajattu suunniteltu tuulipuistoalue, jonka pinta-ala on noin 302 hehtaaria. Alue sijaitsee Vasankarin kylän eteläpuolella, noin viisi kuusi kilometriä Kalajoen keskustasta koilliseen. Kuva 1. Kalajoen Jokelaan suunnitellun tuulipuistoalueen rajaus (sininen viiva). Kasvillisuusselvityksen alueet (A, B ja C) on rajattu keltaisella. Punaisella on merkitty suunnitellun voimajohdon linjaus. 2
Selvitysalueiden aiemmat luontotiedot koottiin vuonna 2010 tuulipuistohankkeen esiselvityksen (Lammi ym. 2010) yhteydessä. Vuonna 2011 saatiin lisäksi käyttöön metsäsuunnitelma-aineistoja sekä Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen tiedot metsälain 10 :n mukaisista elinympäristöistä ja ympäristötukikohteista. Selvityksen maastotyöt tehtiin 1. 3.8.2011. Selvitysalueet jaettiin osa-alueisiin, joilta kirjoitettiin muistiin yleispiirteinen kuvaus kasvillisuudesta. Tiedossa olevien arvokkaiden luontokohteiden ja lajiesiintymien nykytila tarkastettiin. Työn osana selvitettiin luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, vesilain 2 luvun 11 :n mukaisten pienvesikohteiden, metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen sekä mahdollisten muiden arvokkaiden luontokohteiden esiintyminen. Lisäksi selvitettiin Suomessa uhanalaiseksi luokiteltujen (Raunio ym. 2008a, b) luontotyyppien esiintyminen. Arvokkaat luontokohteet ja -tyypit paikannettiin ja rajattiin kartalle. Kohteiden yleis- ja erityispiirteistä kirjoitettiin sanallinen kuvaus. Maastotöiden aikana havainnoitiin ja selvitettiin muuta eliölajistoa siltä osin kuin se on alueiden luonnonolot ja elinympäristöjen laatu huomioiden tarkoituksenmukaista ja maastotöiden ajankohta huomioiden mahdollista. Maastossa havainnoitiin merkittävien lajien (erityisesti suojeltavat, uhanalaiset, silmälläpidettävät, alueellisesti uhanalaiset, luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit sekä muut harvinaiset tai vaateliaat lajit) esiintymistä. Inventointi keskitettiin näille lajeille sopiviin elinympäristöihin. Löydetyt esiintymät paikannettiin ja merkittiin kartalle. 3 TULOKSET Jokelan tuulipuistoalue jaettiin maaston muotojen mukaan kolmeen alueeseen ja pienempiin osa-alueisiin, joiden kasvillisuutta käsitellään seuraavissa alaluvuissa. Alueen metsät ovat pääosin melko nuoria talousmetsiä, joitain varttuneemman metsän kuvioita on säilynyt kaikilla osa-alueilla. 3
3.1 ALUE A Kuva 2. Jokelan A alueen osa-alueet. Alustavat tuulivoimaloiden paikat eri vaihtoehdoissa on merkitty punaisella, neliö = 11 voimalan vaihtoehto, ympyrä = 14 voimalan vaihtoehto. Osa-alue 1: Nuorta ja varttuvaa tuoreen kankaan mäntyvaltaista kasvatusmetsää. Itäosan kulmauksessa on nuorta lehtipuustoa. Osa-alue 2: Mäntyvaltaista nuorta sekametsää. Ojitettuja soistumia ja rämemuuttumia on eri puolilla, ojien varsilla lehtipuustoa. Osa-alue 3: Äskettäin harvennettua viisi metristä mäntyvaltaista taimikkoa. Länsirajan pellon reunassa kapea vyöhyke varttuvaa varttunutta kuusivaltaista tuoreen kankaan sekametsää. Osa-alue 4: Pakokallioiden laajalla alueella on matalia jäkäläpeitteisiä harvaa ja matalaa männikköä kasvavia kallioita ja kalliopaljastumia. Osa kallioalueesta täyttää metsälain 10 :n mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön tunnusmerkit. Kallioiden välisissä painanteissa on pienialaisia soistumia, joiden kasvillisuus koostuu lähinnä rämevarvuista, kuten juolukka, suopursu ja variksenmarja. Avoimilla alueilla kasvaa myös mm. isokarpaloa. Pohjoisosassa on ojitettuja soistumia, joilla kasvaa paikoin varttuvaa koivikkoa. 4
Osa-alue 5: Pieni kuvio varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa, sekapuuna on hieman koivua. Osa-alue 6: Nuorta kuivahkon ja tuoreen kankaan männikköä sekä mäntyvaltaista sekametsää, itäosa on soistunutta. Osa-alue 7: Taimikkoa, pohjoisosassa sekapuustoa ja eteläosassa mäntyvaltaista. Osa-alue 8: Hakkuualue, jolla kasvaa alle parimetristä taimikkoa. Pohjoisreunalla on nuorta sekametsää. Osa-alue 9: Kallioalueen koillispuolella selvitysalueen rajan tuntumassa on pieni ojittamaton suo, jolla on sekä isovarpurämeen, sararämeen, että saranevan piirteitä. Kasvilajistoon kuuluvat mm. suopursu, kanerva, variksenmarja, puolukka, tupasvilla, isokarpalo ja pullosara (kuva 3). Osa-alue on rajattu paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi (ks. alaluku 4.2) Kuva 3. Osa-alueen 9 suota. Pekka Routasuo Osa-alue 10: Varttuvaa varttunutta tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan sekametsää. Valtapuusto on kuusta ja koivua, haapaa on paikoin melko paljon. Kuvion eteläosassa metsä on mäntyvaltaista. Kuvio rajoittuu pohjoispuolella hakkuualueeseen. Hakkuun reunalla aluskasvillisuus on paikoin tiheää vadelmikkoa. Muualla valtalajeina ovat mm. mustikka, puolukka, oravanmarja, käenkaali ja metsälauha. Paikoin on pieniä kasvustoja yövilkkaa. Kuviota halkoo useita melko tuoreita ojia. Metsäalue on myös liito-oravan elinaluetta (ks. alaluku 4.1). 5
3.2 ALUE B Osa-alue 11: Pakokallion itäpuolella on enimmäkseen nuorta, mutta paikoin varttuvaa kuivahkon ja kuivan kankaan männikköä ja mäntyvaltaista metsää. Idempänä on mäntyvaltaista turvekangasta ja koivuvaltaisia muuttumia. Metsäautotien tuntumassa on nuorta koivuvaltaista metsää. Osa-alue 12: Koivuvaltaista nuorta, osin soistunutta sekametsää. Itäosassa enimmäkseen mäntyvaltaista rämemuuttumaa. Osa-alue 13: Rämemuuttumaa, jonka puusto on noin viisimetristä männikköä, sekapuuna on jonkin verran hieskoivua. Osa-alue 14: Muuttumien välisellä etelä pohjois-suuntaisella metsäselänteellä kasvavaa varttuvaa varttunutta kuivahkon kankaan männikköä. Eteläosassa on nuorempaa mäntyvaltaista sekametsää. Osa-alue 15: Rämemuuttumaa, jonka puusto on noin viisimetristä männikköä, sekapuuna on jonkin verran hieskoivua. Alue A:lle on alustavasti suunniteltu 4 6 tuulivoimalaa. Voimaloiden sijaintipaikat näkyvät kuvassa 2. Kuva 4. Jokelan B alueen osa-alueet. Alustavat tuulivoimaloiden paikat eri vaihtoehdoissa on merkitty punaisella, neliö = 11 voimalan vaihtoehto, ympyrä = 14 voimalan vaihtoehto. 6
Osa-alue 16: Viisimetristä mäntytaimikkoa. Pohjoisreunalla on nuorta lehtipuustoa. Osa-alue 17: Sonniräme on kauttaaltaan ojitettu ja on rämemuuttumaa, jolla kasvaa noin kuusimetristä männikköä. Kenttäkerroksessa on runsaasti suopursua. Metsäautotien ympäristössä on nuorta kuivahkon kankaan sekametsää. Osa-alue 18: Ojitettu alue, jolla kasvaa varttuvaa varttunutta tuoreen kankaan mäntyvaltaista sekametsää. Osa-alue 19: Kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää. Etelä- ja keskiosassa metsä on varttuvaa varttunutta, ylispuustona on paikoin mäntyjä. Pohjoisosassa on nuorempaa sekametsää Osa-alue 20: Tuoreen kankaan varttuvaa sekametsää. Osa-alue 21: Nuorta kuivahkon kankaan mänty- ja kuusimetsää. Länsi- ja eteläreunalla on paikoin varttuvaa kuusivaltaista metsää. Osa-alue 22: Eteläosassa on varttunutta tuoreen kankaan sekametsää ja rämemuuttumalla nuorta männikköä. Keskiosa on varttunutta soistunutta sekametsää ja pohjoisosa nuorta männikköä. Osa-alue 23: Eteläosassa on vähän varttunutta tuoreen kankaan sekametsää ja rämemuuttumalla nuorta männikköä. Keskiosassa on varttuvaa mäntyvaltaista sekametsää, jonka ylispuustona on varttuneita kuusia ja mäntyjä. Pohjoisosassa on nuorta ja varttunutta männikköä. Osa-alue 24: Pohjoisosa on nuorta varttuvaa mäntyvaltaista rämemuuttumaa ja turvekangasta. Eteläosassa on varttuvaa osittain soistunutta tuoreen kankaan metsää. Osa-alue 25: Turvekankaalla kasvavaa nuorta varttuvaa mäntyvaltaista metsää, sekapuuna melko paljon hieskoivua, vähemmän kuusta. Osa-alue 26: Hirsikankaan alue on nuorta kuivahkon kankaan männikköä ja mäntyvaltaista sekametsää ja taimikkoa. Osa-alue 27: Rämemuuttumalla kasvavaa nuorta mäntyvaltaista metsää, myös hieskoivua on paljon. Metsäautotien ympäristössä on nuorta kuivahkon kankaan sekametsää. Alue B:lle on alustavasti suunniteltu 3 4 tuulivoimalaa. Voimaloiden sijaintipaikat näkyvät kuvassa 4. 7
3.3 ALUE C Kuva 5. Jokelan C alueen osa-alueet. Alustavat tuulivoimaloiden paikat eri vaihtoehdoissa on merkitty punaisella, neliö = 11 voimalan vaihtoehto, ympyrä = 14 voimalan vaihtoehto. Suunniteltu voimajohto on merkitty punaisella. Osa-alue 28: Jyrkänkallio on pienialainen vähäpuustoinen kallio, jonka ympärillä on laaja taimikkoalue. Kallio on kasvillisuudeltaan tavanomainen, osin jäkäläpeitteinen, mutta kalliopaljastumiakin on paljon. Jyrkänkallion pienialainen lakiosa on rajattavissa metsälain 10 :n mukaiseksi kohteeksi. Osa-alue 29: Rapakkorämeellä on tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekä turvekankaan varttuvaa varttunutta kuusi- ja koivuvaltaista sekametsää. Eteläosa on nuorta varttuvaa turvekankaan männikköä. Osa-alue 30: Karttapohjalle merkityn Mustikkakorven länsiosa on varttuvaa varttunutta tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, metsäalvejuuri, käenkaali ja lillukka. Paikoin on kangaskorpea, jossa valtalajina on metsäkorte (kuva 6). Osa-alue 31: Turvekankaalla kasvavaa varttuvaa varttunutta koivuvaltaista sekametsää Osa-alue 32: Satonevan pohjoisosa on harvaa ja matalaa männikköä kasvavaa reunoilta ojitettua rämemuuttumaa. 8
Kuva 6. Osa-alueella 30 sijaitsevan Mustikkakorven varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Pekka Routasuo Osa-alue 33: Karttapohjalle merkityn Mustikkakorven itäosa on nuorta turvekankaan ja kuivahkon kankaan männikköä. Osa-alue 34: Osa-alue on ojitettu. Metsät ovat pääosin tuoretta kangasta tai turvekangasta. Eteläosassa on myös kangaskorpea. Puusto on varttunutta ja varttuvaa sekametsää, eteläosassa myös männikköä. Metsäkuvion länsi- ja pohjoisosassa on tehty harvennushakkuita (kuva 7). Osa-alue 35: Kuivan ja kuivahkon kankaan nuorta varttuvaa männikköä (ks. kansikuva). Osa-alue 36: Selvitysalueen kaakkoisnurkassa kasvaa nuorta koivuvaltaista sekametsää. Osa-alue 37: Selvitysalueen eteläreunaa seurailevan tieuran ympäristössä on turvekankaalla ja muuttumalla nuorta männikköä ja mäntyvaltaista sekametsää. Osa-alue 38: Nuorta varttuvaa mäntyvaltaista soistunutta kuivahkon ja tuoreen kankaan sekametsää. Osa-alue 39: Muuttumalla kasvavaa nuorta männikköä. Osa-alue 40: Nuorta kuivahkon kankaan mäntyvaltaista sekametsää. 9
Kuva 7. Osa-alueen 34 varttunutta tuoreen kankaan sekametsää. Pekka Routasuo Osa-alue C:lle on alustavasti suunniteltu 3 5 tuulivoimalaa. Voimaloiden sijaintipaikat näkyvät kuvassa 4. 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 4.1 LIITO-ORAVAN ELINALUEET Jokelan alueen liito-orava-selvityksessä keväällä 2010 löydettiin yksi liitooravan elinalue (Routasuo & Vauhkonen 2010). Puuston koostumuksen ja rakenteen perusteella rajattu reviirin ydinalue on tuoreen ja kuivahkon kankaan sekametsää. Kuusivaltainen puusto on nuorta varttuvaa ja melko harvaa. Sekapuuna kasvaa mäntyä, koivua ja haapaa. Useassa haavassa todettiin vanhoja tikankoloja, jotka sopivat liito-oravan pesäpaikoiksi. Liito-oravan jätöksiä löydettiin neljän haavan tyveltä. Yhdessä näistä puista oli kolo, joten kohde lähiympäristöineen on tulkittava liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi (kuva 6). Liito-oravan jätöksiä löydettiin myös varsinaisen selvitysalueen ulkopuolelta, Jokelan tuulipuistoalueen lounaispuolelta (kuva 6). Tämä metsäautotiehen rajoittuva metsikkö on puustoltaan varttunutta ja kuusivaltaista tuoreen kankaan sekametsää. Haapoja on sekapuuna jonkin verran ja osa haavoista on järeitä. Liito-oravan jätöksiä löytyi kolmen haavan tyveltä. Yhdessä näistä puista oli 10
kolo, joten kohde lähiympäristöineen on tulkittava liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Näiden paikkojen välillä on liito-oravalle sopiva metsäinen kulkuyhteys, esimerkiksi kuvaan 8 merkityn nuolen mukaisesti. Kuva 8. Liito-oravan elinympäristöjen (reviirin ydinalueet) sijainti Jokelan alueella ja sen lounaispuolella (vihreä rajaus). Alueiden välinen mahdollinen puustoinen kulkuyhteys on merkitty nuolella. Liito-oravan jätösten havaintopaikat on merkitty vihreillä pisteillä ja suunniteltujen voimaloiden paikat punaisilla pisteillä ja neliöillä. Selvitysalueen raja on merkitty sinisellä viivalla.. 4.2 PAIKALLISESTI ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Alueen A koillisosassa on pienialainen ojittamaton suo (osa-alue 9, kuvat 3 ja 9). Suoalueen rajaus näkyy kuvassa 2. Suon reunoilla on vaihtelevasti isovarpurämettä ja tupasvillarämettä, joka vaihettuu sararämeeksi. Suon keskiosassa on myös pienialaisesti saranevaa. Puusto on harvaa ja matalakasvuista mäntyä ja koivua. Kasvilajisto on tavanomaista ja siihen kuuluvat mm. suopursu, kanerva, variksenmarja, puolukka, tupasvilla, jouhivihvilä, isokarpalo ja pullosara (kuva 9). Ojittamattomat suot ovat eteläisessä Suomessa harvinaisia. Saranevat ja - rämeet ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia, vaarantuneita luontotyyppejä (Raunio ym. 2008a). 11
Kuva 9. Paikallisesti arvokas luontokohde, osa-alueen 9 suo. Pekka Routasuo 4. 3 MUUT ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Jokelan tuulipuiston alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 -alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Maastoselvityksissä ei todettu sellaisia kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien tai vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamien kohteiden (luonnontilaiset pienvedet) kriteerit. Alueen ojat ja purot ovat kaikki kaivettuja tai perattuja ja luonnontilansa menettäneitä. Selvitysalueilla ei havaittu myöskään uhanalaisia luontotyyppejä (Raunio ym. 2008a, b). Tiedot metsälain 10 :n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä saatiin Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksesta. Jokelan tuulipuistoalueelta ei ole tällaisia kohteita rajattu. Tuulipuistoalueella on kuitenkin kaksi kallioaluetta, jotka ovat tulkittavissa metsälain 10 :n mukaisiksi kohteiksi. Osa-alueella 4 oleva Pakokallioiden alue sekä osa-alueella 28 oleva Jyrkänkallioiden lakiosa. Tuulipuistoalueen kaakkoispuolella oleva kallioalue on myös metsälain 10 :n mukainen kohde. Metsäkeskuksesta saadut metsälain 10 :n mukaisten kohteiden tarkat rajaustiedot eivät ole julkisia, joten niitä ei ole esitetty tässä raportissa. 4.4 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT Selvitysalueilta ei tullut esiselvityksessä (Lammi ym. 2010) tietoon merkittävien eliölajien esiintymiä. Pesimälinnuston laskennoissa havaittuja merkittäviä lajeja on käsitelty ko. selvitysten erillisraporteissa (Routasuo 2010). 12
Muista luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeista arvioitiin selvitysalueilla olevan sopivia elinympäristöjä (vrt. Sierla ym. 2004) ainoastaan lepakoille. Lepakoiden esiintymisestä Jokelassa on tehty erillinen selvitys (Hagner-Wahlsten 2010). Kesän 2011 maastoselvityksissä ei todettu muiden merkittävien eliölajien (ks. Rassi ym. 2010) esiintymiä. Selvitysalueilla ei arvioitu olevan luonnonsuojelulain 46 :n tarkoittamien uhanalaisten lajien tai 47 :n mukaisten erityisesti suojeltavien lajien kannalta merkittäviä elinympäristöjä, joissa niiden esiintyminen olisi todennäköistä. 5 KIRJALLISUUS Hagner-Wahlsten, N. 2010: Jokelan (Kalajoki) ja Mäkikankaan (Pyhäjoki) tuulipuistoalueiden lepakkoselvitys 2010. BatHouse. 15 s. Lammi, E., Routasuo, P. & Vauhkonen, M. 2010: Kalajoen Vasankarin ja Pyhäjoen Mäkikankaan suunnitellut tuulipuistoalueet. Esiselvitys luontoarvoista. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. 31 s. MMM & YM 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje 30.6.2004. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö, Helsinki. 7 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Routasuo, P. & Vauhkonen, M. 2010: Kalajoen Jokelan tuulipuistoalueen liitoorava- ja pesimälinnustoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. 10 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. wpd Finland Oy 2011: Jokelan tuulipuisto. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Tammikuu 2011. 58 s. + liite. 13
14