JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Talousteteden tedekunta JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN VÄLISET PALKKAEROT SUOMESSA 2000-LUVULLA Kansantaloustede, Pro gradu- tutkelma Huhtkuu 2007 Laatja: Terh Maczulskj Ohjaaja: Professor Jaakko Pehkonen
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO TALOUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA Tekjä Terh Maczulskj Työn nm Julksen ja ykstysen sektorn välset palkkaerot Suomessa 2000-luvulla Oppane Kansantaloustede Aka Huhtkuu 2007 Tvstelmä Abstract Työn laj Pro gradu-tutkelma Svumäärä 69+15 Tutkmuksessa selvtetään julksen ja ykstysen sektorn välsä palkkaeroja Suomessa 2000- luvulla. Anestona käytetään vuoden 2001 Tlastokeskuksen mkroanestoa, joka kattaa 18 64- vuotaat palkansaajat, jotka tarkasteluvuonna ovat työllstettynä 12 kuukautta joko julksella ta ykstysellä sektorlla. Otos kästtää non 77 000 henklöä, josta 45 prosentta on nasa ja 33,5 prosentta työskentelee julksella sektorlla. Tutkmuksen teoreettnen vtekehys muodostuu nhmllsen pääoman ja endogeensen valkotumsen teorosta. Tutkmuksessa luodaan lsäks katsaus julksen ja ykstysen sektorn työmarkknoden eroavasuuksn ja palkkakehtyksn. Aemmat tutkmukset osottavat, että julksen sektorn palkkatulot ovat keskmäärn kuus prosentta alhasemmat. Kontrollodut palkkaerot ovat mehllä suuremmat kun naslla. Naslla e havata palkkaeroja juur lankaan. Sektoreden välsä palkkaeroja tutktaan OLS-regresson ja Heckmann valntamalln avulla. OLS-regresson tulokset tomvat tutkmuksen perusrunkoja, johon valntamalln tuloksa verrataan. Heckman-estmonnssa luodaan erllset palkkayhtälöt julkselle ja ykstyselle sektorlle sekä mehlle ja naslle. OLS-regresson tulokset osottavat, että ykstysen sektorn palkansaajlla on non kuuden prosentn palkkapreemo. Probt-korjatussa estmonnssa palkkaero laskee naslla neljään prosenttn, kun mehllä palkkaeroa e esnny lankaan. Heckman-estmonnssaa palkkaero nousee mehllä setsemään ja naslla kymmeneen prosenttn. Sukupuolten välnen ero julksella sektorlla on kolme prosentta, kun ykstysellä sektorlla palkkaeroa e esnny. Valkotumskorjaus lsää sektoreden välsä palkkaeroja, varsnkn naslla. Sukupuolten välsn palkkaerohn sllä on ollut vähentävä vakutus. Asasanat julknen sektor, ykstynen sektor, palkkaerot, nhmllnen pääoma, valkotumnen Sälytyspakka Jyväskylän ylopsto / Talousteteden tedekunta
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN TYÖMARKKINAT... 4 2.1 Julknen sektor työnantajana... 4 2.1.1 Julksen sektorn kehtys... 6 2.1.2 Tomalojen eroavasuudet... 8 2.1.3 Työsopmusten tyypt... 10 2.2 Palkkaus ja palkkaneuvottelut... 13 2.2.1 Julksen sektorn palkkakehtys... 13 2.2.2 Sopmusjärjestelmstä... 16 3 PALKAN MÄÄRÄYTYMINEN... 18 3.1 Inhmllsen pääoman teora... 18 3.1.1 Palkkayhtälön muotolemnen... 19 3.1.2 Human captal- malln tomvuuden tarkastelua... 21 3.2 Endogeennen valkotumnen... 24 3.2.1 Valkotumsen mallntamnen... 24 3.2.2 Palkkayhtälön estmomnen... 26 3.2.3 Emprsä tutkmuksa valkotumsesta... 27 4 SEKTOREIDEN PALKKAYHTÄLÖIDEN ESTIMOINTI... 30 4.1 Katsaus akasempn tutkmuksn... 30 4.2 Aneston kuvalu... 32 4.2.1 Palkkayhtälön muuttujat... 33 4.2.2 Valkotumskorjauksen muuttujat... 40 4.2.3 Anestokrtkk... 44 4.3 Tutkmusmenetelmä... 45 4.4 Tutkmuksen tulokset... 45 4.4.1 Valkotumnen... 49 4.4.2 Julksen ja ykstysen sektorn välset palkkaerot... 53 5 JOHTOPÄÄTÖKSET... 63 LÄHTEET... 67 LIITTEET
1 1 JOHDANTO Julksen sektorn nopea kasvu vme vuoskymmennä on ollut yhtenen prre kaklle OECDtaloukslle. Nopean kasvun on seltetty johtuvan julksten kulutusmenojen ja sosaalsten tulonsrtojen kasvulla. Nopea kehtys ajottuu 1960 1970-luvulle. Tämän kehtyksen myötä julksen sektorn tarjoamen työpakkojen määrä on kasvanut runsaast vme vuoskymmennä. Tällä hetkellä julknen sektor työllstää Suomessa non 30 prosentta kaksta palkansaajsta, kun se vuonna 1960 ol yhdeksän prosentta (Lokkanen & Pekkarnen & Varta 2002; Mäk 1995; Gemmell 1993, 17 32). Kasvava työllsyyskehtys on nostanut keskustelua julksen ja ykstysen sektorn välsestä palkkaerosta ja sektoreden välsestä palkanmääräytymsestä; nätä aheta ovat tutkneet Suomessa muun muassa Rta Asplund (1993, 1997) ja Oss korkeamäk (1999, 2000). Asplund on tutkmuksssaan tarkastellut nhmllsen pääoman tuottoa palkansaajen ansotulohn ykstysellä ja julksella sektorlla. Korkeamäk on analysonut julksen ja ykstysen sektorn palkkaan vakuttava tekjötä ja sektoreden palkkakehtystä paneelanestona 1989 1997. Tlastokeskuksen mukaan julksen ja ykstysen sektorn välset palkkaerot 2000-luvulla ovat non kuus prosentta. Pelkkä keskmääränen palkkavertalu e rtä sektoreden välsten palkkaerojen tarkasteluun. Tässä tärkeä tekjä on endogeennen valkotumsen mall. Teora olettaa, että henklö e välttämättä valkodu työskentelemään tetyllä sektorlla satunnasest. Mallssa korostuu oletus, jonka mukaan anakn osa palkansaajsta valkotuu julkselle sektorlle er omnasuuksen perusteella. Kun endogeensuus huomodaan, palkkaerojen tarkastelusta tulee luotettavampaa. Tämän tutkmuksen aheena on vertalla julksen ja ykstysen sektorn välsä palkkaeroja Suomessa 2000-luvulla. Tutkmuksessa halutaan vastata kysymyksn Esntyykö sektoreden välllä palkkaeroja? ja Mtkä tekjät määräävät palkkaeroja?. Kysymyksn vastataan estmomalla mahdollsmman luotettavat palkkayhtälöt, ja tutkmalla saatujen estmaatten arvoja.
2 Palkkaerojen mttaamseen käytetään perntestä palkkayhtälömenetelmää ja endogeensen valkotumskorjauksen ssältävää malla. Palkansaajan logartmsta kuukausansota seltetään nhmllsen pääoma-teoran mukasella koulutuksella ja työkokemuksella. Palkkayhtälöden estmonnssa hyödynnetään aneston tetoja myös palkansaajen musta henklökohtassta ja alueellssta tekjöstä. Nällä pyrtään mahdollsmman tarkast kuvaamaan henklön palkanmääräytymstä. Kysesä omnasuuksa ovat muun muassa koulutustaso, kä, ädnkel, ammattasema, työpakan tomala ja seutukunta. Anestona käytetään Tlastokeskuksen kokoamaa, vuoden 2001 mkroanestoa, joka kästtää 7 %:n satunnasotoksen Suomen väestöstä. Tutkmuksessa estmodaan palkkayhtälöt neljälle er ryhmälle, jota ovat julksen sektorn mes- ja nastyöntekjät, sekä ykstysen sektorn mes- ja nastyöntekjät. Nän vodaan tarkastella er tekjöden vakutuksa palkansaajen ansotulohn sektorettan ja sukupuolttan. Palkkayhtälöden estmonnssa käytetään aempen tutkmusten (Korkeamäk 1999; Kanellopoulos 1997; Tansel 2005; yms.) tapaa jakaa anesto kahteen selttäven muuttujen ryhmään, jota ovat varsnasen palkkayhtälön muuttujat ja valkotumskorjauksen muuttujat. Valkotumskorjauksen tavotteena on mallntamaa ntä henklön omnasuuksa, jotka evät suoranasest vakuta ansotuloon, vaan anoastaan valkotumseen työskennellä tetyllä sektorlla. Akasemp krjallsuuskatsaus osottaa, että kysesä omnasuuksa vovat olla esmerkks henklön tutkntoala ja perhetaustaset tekjät. Tässä tutkmuksessa valkotumsta mallnnetaan muun muassa henklön puolson sosoekonomsella asemalla ja koulutustasolla. Tutkmus rakentuu neljästä pääluvusta. Ensmmäsessä pääluvussa tarkastellaan julksen ja ykstysen sektorn työmarkknota Suomessa. Tässä luodaan katsaus julksen sektorn rooln Suomessa työnantajana tutkmalla työllsyyskehtyksä ja vertalemalla sektoreden välsä työmarkknota ja eroavasuuksa. Nätä eroavasuuksa tarkastellaan muun muassa tomalakohtasten työllsyysosuuksen ja työsopmustyyppen muodossa. Lopuks käydään läp emprstä anestoa (Korkeamäk 1999; yms.) julksen ja ykstysen sektorn välsstä palkkaerosta ja palkkakehtyksstä. Tässä hyödynnetään Tlastokeskuksen kattavaa anestoa. Tässä yhteydessä kästellään myös suomalasta sopmusjärjestelmää, ja pohdtaan julksen sektorn palkanmuodostusprosessa.
3 Tutkmuksen tosessa osassa estellään nhmllsen pääoman teora. Luvussa tarkastellaan nhmllsen pääoman mallntamsta, ja henklöden palkkayhtälöden muotolemsta. Inhmllsen pääoman teora e ole kaklta osltaan uskottava, joten tässä käydään läp teoralle estettyä krtkkä. Luvussa tutktaan lsäks endogeensta valkotumsta, mkä on akasempen tutkmusten valossa osottautunut tärkeäks tekjäks. Lopuks käydään läp akasempn julksen ja ykstysen sektorn välsä palkkaeroja koskevn tutkmuksn. Nästä tutkmukssta otetaan eslle päätulokset henklön valkotumseen vakuttavsta tekjöstä. Kolmas pääluku ssältää kuvauksen tutkmuksessa käytetystä anestosta, emprsstä tutkmusmenetelmstä ja estellään tutkmuksen tulokset. Tutkmuksen neljännessä ja vmesessä luvussa raportodaan tutkmuksen päätulokset
4 2 JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN TYÖMARKKINAT Tämän tutkmuksen tarkotuksena on vertalla julksen ja ykstysen sektorn välsä palkkaeroja Suomessa 2000-luvulla. Täten tässä tutktaan ykstysen ja julksen sektorn työmarkknota Suomessa. Pääpano on julksen sektorn työmarkknossa sten, että luvun alussa tarkastellaan julksta sektora työnantajana ja sektorn kehtystä. Luvussa vertallaan myös ykstysen ja julksen työmarkknoden eroavasuuksa tomalottan ja tutktaan työsopmustyyppen jakautumsta sektorettan. Tosessa alaluvussa käydään läp julksen ja ykstysen sektorn palkkakehtystä ja sektoreden välsä palkkaeroja. Luvussa luodaan katsaus myös sopmusjärjestelmn ja julksen sektorn palkanmuodostukseen. 2.1 Julknen sektor työnantajana Julknen sektor työllstää Suomessa non relut neljäsosan kaksta palkansaajsta. Vuoden 2005 tlastojen mukaan julknen sektor työllst non 27 prosentta kaksta palkansaajsta. 1 Tämä osuus on pysynyt melko vakona 1980-luvun lopulta lähten. Julksen sektorn työllsyysosuus on kutenkn kasvanut verrattaessa akasempn vuoskymmenn. Esmerkks vuonna 1960 julksen sektorn työpanos työllsstä ol yhdeksän prosentta ja 1938 kuus prosentta. (Lokkanen et. al. 2002, 30). Julksen sektorn työllsten määrä 1990-2005 Työntekjöden lkm/tuhatta 720 700 680 660 640 620 600 580 560 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 KUVIO 1 Julksen sektorn työllsyyskehtys (Tlastokeskus) 1 Tlastokeskuksen mukaan vuonna 2004 julknen sektor työllst 31,7 % työntekjöstä. Tämä luku ssältää van kokoakapalkansaajat.
5 Kuvo 1 esttää julksen sektorn työllsyyskehtystä. Tässä nähdään selväst laman vakutus julksen sektorn työllsten määrään. Kun vuonna 1991 julknen sektor työllst non 709 000 työntekjää, ol se vuonna 1996 614 000. Laskua ol yl 13 prosentta. Ykstysen sektorn palkansaajen lukumäärä penen laman myötä vomakkaammn. Vuosen 1990 1993 akana työllsyys ol laskenut yl 20 prosentta. (Tlastokeskus). Julksen sektorn palkansaajen lukumäärä on kasvanut 2000-luvulla tasasest. Vuodesta 2000 vuoteen 2005 tultaessa työntekjöden määrä on noussut non kolme prosentta. Ykstysen sektorn työntekjöden määrä on kasvanut kysesenä ajanjaksona samat kolme prosentta. (Tlastokeskus). Julkshallnnon tehtävät ja henklöstö jakautuvat valton, kunten ja krkon sektorehn, jossa kunnat työllstävät suurmman osan julksen sektorn palkansaajsta. Vuonna 2004 kunten osuus kaksta julksen hallnnon työllsstä ol non 75 prosentta. Valton osuus on non 21 prosentta ja krkon loput neljä prosentta. 2 Naset työllstävät kuntasektorn työpakosta 77 prosentta, mutta valton tehtävssä osuus on non puolet. (Naset ja mehet työmarkknolla 2003). Tlastokeskuksen mukaan vuonna 2004 naset työllstvät non 70 prosentta kaksta julksen sektorn palkansaajsta. Valton henklöstömäärä on laskenut vomakkaast 1980-luvulta. Vuonna 1988 valton palkansaajen määrä ol relut 215 000, kun se vuonna 2004 ol 124 000 työntekjää. Muutos johtuu osn yhtöttämsestä, kunnallstamssta sekä vrastojen lkelatostamsesta. Valton budjetttaloudessa suurn valton henklöstöryhmä on ylopstossa työskentelevät, jotka muodostavat valton palkansaajsta non neljänneksen. Maanpuolustus ja rajavartonttyöntekjät sekä pols- ja pelastustom työllstävät yhteensä neljänneksen kaksta valton työntekjöstä. (Julknen sektor työnantajana 2006). 3 2 Krkon luvut ovat vuodelta 2005 3 Ltteessä 1 on julksen sektorn palkansaajen jakautumnen vrastotyypettän ja hallnnonalottan
70 LIITTEET LIITE 1 Valton ja kunten henklöstön jakautumnen työtehtävttän (Julknen sektor työnantajana 2006). Valton henklöstö vrastotyypettän 2004 Henklöstöä yhteensä 124 000 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 Ylopstokoulutus Maanpuolustus ja rajavartont Pols- ja pelastustom Valtovaranhoto sekä vakuutus- ja rahotuspalvelut Elnkenotomnnan palvelut Tutkmustomnta Okeustom Mnsterötason tomnta Alue- ja ympärstöpalvelut Muut opetus- ja koulutuspalvelut Lkenne ja lkennepalvelut Sosaal- ja työvomapalvelut Kulttuurpalvelut Muut palvelut Kunnallnen henklöstö hallnnonalottan 2004 Henklöstöä yhteensä 431 000 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 Terveydenhuolto Svstystom Sosaaltom Lke- ja palvelutomnta Kaavotus ja yleset työt Yleshallnto Kntestöt Järjestystom
6 Kunnallsesta henklöstöstä terveydenhuolto työllstää suurmman osan palkansaajsta, jota on non kolmannes. Seuraavat kaks suurnta hallntoalaa ovat sosaal- ja svstystom, jotka yhteensä muodostavat relun puolet kunten työpakosta. Lopun vdenneksen muodostavat vs hallnnonalaa, jotka ovat lke-ja palvelutomnta, kaavotus, yleshallnto, kntestöt sekä järjestystom. Kunnallsen henklöstön määrä on vmesten kolmenkymmenen vuoden akana kaksnkertastunut. Tämä selttyy ptkält laksäätesten hyvnvontpalvelujen lsäämsellä 1970- ja 1980-luvulla. (Julknen sektor työnantajana 2006). Krkko työllstää non neljä prosentta julksen sektorn työntekjöstä. Tähän kuuluvat pats Evankelsluterlasen krkon suorttamat jumalanpalvelukset ja pyhät tomtukset, myös työ kasvatuksen ja sosaalasoden parssa. Edellä manttuja työmuotoja ovat muun muassa dakonatyö ja lasten ja nuorten parssa tehtävä kasvatustyö. Sosaalasat sekä kasvatustyö työllstävät non kolmasosan krkon palkansaajsta. (Julknen sektor työnantajana 2006). 2.1.1 Julksen sektorn kehtys 1900-luvun alussa julksen hallnnon tehtävä olvat pääasassa rautateden rakentamnen sekä koululatoksen luomnen. Suomen tsenästymnen lsäs julksen sektorn kehtystä ja kasvua, ja tämä laajens valton tehtävä. Tällön järjestettn muun muassa ulkoasanhallnto ja oma puolustuslatos. Kun vuonna 1900 julkset kokonasmenot suhteessa BKT:hen olvat non kymmenen prosentta, olvat ne vuoteen 1938 tultaessa nousseet jo vdennekseen. 1930- luvun lama kasvatt julksta sektora edelleen, kun valtot ja kunnat levttvät laman aheuttamaa työttömyyttä laajentamalla tomntaansa erlasn julksn tön, kuten maa- ja vesrakennustyötehtävllä. (Lokkanen et. al. 2002, 30 31). 1930-luvun laman jälkeen julknen sektor kesktty kehttämään koulutus-, saraanhoto-, ja sosaaltomen sektoreta. Sotavuodet 1940 1944 hdastvat julksen hallnnon kehttymstä, ja sodan jälkeen julksen hallnnon panopste srty yhä enemmän kuntn. Ertysest koulutuksen, terveydenhuollon sekä sosaalturvan tomeenpanosta huolehtvan kuntasektorn osuus kasvo vomakkaast. Säännöstelykauden päättyessä 1950-luvun puolvälssä julksen kulutuksen merktystä suhdannevahteluden tasaajana ja täystyöllsyyden ylläptäjänä kasvo vomakkaast. Julksen hallnnon keskeseks tehtäväks muotoutu taloudellsen kasvun edstämnen ja turvaamnen.
7 Julksten menojen osuus BKT:stä vuonna 1950 ol 23 prosentta ja vuonna 1960 30 prosentta. Hyvnvontvalton kaudella vomakkammn kasvaneet hallnnonalat olvat opetusmnsterö sekä sosaal- ja terveysmnsterö. (Lokkanen et. al. 2002; Saukkonen 2006; Mäk 1995). Suomen julknen sektor kasvo 1970 80-luvulla melko nopeast. 1980-luvulla Suomen julksen sektorn kehtys ol nopeampaa muhn OECD-mahn verrattuna. (Mäk 1995). Nänä vuoskymmennä julksten menojen osuus BKT:stä nous 30 40 prosenttn. 1980-luvulta lähten julknen sektor kok suura muutoksa, jota olvat pyrkmys vähentää julksta kulutusta sekä hallnnon tehostamnen. Tärkeä uudstuksen muoto ol lsääntynyt markknaohjaus; lkelatostamnen, yhtöttämnen sekä useden valton yrtystomnnan myynt, mtkä paransvat julksen hallnnon tehokkuutta. Julksa palveluja tuottavlle kunnlle sekä keskushallnnon vrastolle annettn enemmän lkkumavaraa sekä hallnnon rakenteta kevennettn ja julksen palvelujen tuottamsta tehostettn osana valtonosuusuudstusta. (Holm et. al. 1999). Tulosohjausuudstus käynnsty 1980-luvun lopulla, jonka tärkemmät peraatteet olvat tulossopmukset ja tulosbudjetont. Nällä elementellä pyrttn korostamaan määrättyjen tulostavotteden ja nden edellyttämen määrärahojen yhteys. Tulosohjausuudstukseen ltty myös muta tekjötä, kuten laskentatomen ja krjanpdon uudstamnen ja tulosten arvonnn ja seurannan kehttämnen. Tämä uudstus mahdollst kustannustetosuuden lsääntymstä ja vomavarojen kohdentamsta keskesn tavottesn. Myös tuloksellsuuteen knntettn enemmän huomota. (Holm et. al. 1999; EMUn vakutukset julksen sektorn uudstuksn). Suomen lttymnen Euroopan unonn ja rahalttoon 1995 lo paneta julksen sektorn kehttämselle. Tämä joht ernäsn hallnnollsn uudstuksn. Laman vakutuksen myötä 1990-luvulla julksen sektorn menojen suhde BKT:hen kasvo 50 60 prosenttn. Korkemmllaan se ol vuonna 1993, jollon sen osuus ol 62 prosentta (Mäk 1995). Vuoteen 1997 tultaessa Suom ol saavuttanut EMU- krteert ja pääs mukaan rahalton ensmmäseen vaheeseen ja julksen talouden sopeutumnen EU:n talous- ja rahalton jäsenyysvaatmuksn tapahtu melko nopeast. Valton talouden tasapanoa paransvat vuosna 1992 1996 tehdyt julksten menojen säästötomet sekä verojen korotukset. Parhaten tasapanon parantumseen vakutt vuonna 1994 käynnstynyt vomakas talouskasvu, mkä vakutt shen, että julksen sektorn menot suhteessa BKT:hen kääntyvät laskuun vuosna 1996 2000. Tämän vuostuhannen alussa Suomen julksen menojen osuus bruttokansantuotteesta ol non 50 prosentta. (Kander 2005).
8 2.1.2 Tomalojen eroavasuudet Julksen sektorn kasvun myötä tomnnan kehttämstä ja laajentamsta rahotettn usessa massa velanotolla. Täten budjettaljäämen rajottamseks alettn pohta julksen sektorn tehtävä ja mten nämä tomnnat tuls järjestää. (Korkeamäk 2000). Ylesks peraatteks julksen sektorn tehtäväkentästä muotoutu peruspalvelujen tuottamnen ja varojen kohdentamnen tasapuolsest. Tämä tarkottaa muun muassa koulutuksen ja terveydenhuollon sekä tomvan nfrastruktuurn tarjoamnen kansalaslle. (Lokkanen et. al. 2002). Sektoreden välsä tomalaeroja tarkasteltaessa tulee ottaa huomoon työmarkknoden erlasuus, kuten julksen sektorn klpalun puute ja se, että monlla julksen sektorn tomalolla e löydy ykskästtestä vastaavuutta ykstysellä sektorlla. (Korkeamäk 2000). Suurmpa julksen sektorn työllstävä tomaloja ovat koulutus, sosaal- ja terveydenhuolto, muut yhteskunnallset ja henklökohtaset palvelut, julknen hallnto ja maanpuolustus sekä kntestö, vuokraus ja tutkmuspalvelut. (Tuomala 1997). Julknen sektor työllstää myös mulla tomalolla, mutta työllsyysosuus e ole nssä kovnkaan merkttävä. Tarkasteltaessa er tomalojen työllsyysosuuksa, on hyvä tarkastella nasten ja mesten sjottumsta tomalojen välllä. Tätä tarkastelua on tehnyt muun muassa Oss Korkeamäk (1999). Kysesessä tutkmuksessa tomalat on jaettu kahdeksaan luokkaan, jota ovat maatalous, teollsuus, rakentamnen, kauppa, lkenne, rahotus, palvelut ja tomala tuntematon. Tutkmusanesto jaettn tässä sukupuolttan ja sektorettan. Nasten sjottumnen tomalolla 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Maatalous Teollsuus Rakentamnen Kauppa Lkenne Rahotus Palvelut Tuntematon Mesten sjottumnen tomalolla 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Maatalous Teollsuus Rakentamnen Kauppa Lkenne Rahotus Palvelut Tuntematon Nasten ja mesten sjottumnen er tomalolle sektorettan Ykstynen sektor Julknen sektor KUVIO 2 Tomalojen työllsyysosuudet sektorettan ja sukupuolttan (Korkeamäk 1999).
9 Kuvossa 2 on jaoteltu mesten ja nasten sjottumnen tomalottan ja sektorettan. Korkeamäen (1999) mukaan ykstysellä sektorlla naset sjottuvat enten teollsuuden, kaupan ja rahotuksen tomalolle. Nässä tehtävssä työskentelee yhteensä 83 prosentta kaksta ykstysen sektorn nastyöntekjöstä. Julksen sektorn osalta nähdään selvä osuus palvelualojen kohdalla. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa koulutus-, sosaal- ja terveysala. Yl 80 prosentta kaksta julksen sektorn nastyöntekjöstä sjottuu tälle tomalalle. Non kymmenen prosentta työskentelee rahotuksen ja lkenteen tomalolla. Mesten osalta ykstysellä sektorlla tärken työllsyyden tomala on teollsuus, jossa työskentelee non puolet kaksta ykstysen sektorn mestyöntekjöstä. Kaupan ja rahotuksen puolella työskentelee yhteensä non 30 prosentta työntekjöstä. Ykstysen sektorn osalta mesten työllsyydessä hajonta on laajemp tomalojen kesken kun naslla. Mehllä palvelujen osuus on suur julksella sektorlla, osuus e kutenkaan ole yhtä vahva kun naslla. Mehet sjottuvat myös julksella sektorlla useammalle tomalalle kun nasten tapauksessa; muun muassa lkenteen, rahotuksen ja rakentamsen tomalat työllstävät hyvn julksen sektorn mespalkansaaja. (Korkeamäk 1999). Yhteenvetona vodaan todeta, että ykstysellä sektorlla teollsuuden, kaupan ja rahotuksen tomalat halltsevat työllsyysosuutta. Kaksta ykstysen sektorn naspalkansaajsta non 80 prosentta työskentelee nällä tomalolla. Mesten kohdalla tulos antaa samansuuntasa tuloksa. Vakka teollsuuden tomala halltsee mesten osalta vahvemmn kun nasten, näden kolmen edellä mantun tomalan osuus kaksta ykstysen sektorn mespalkansaajsta on samat 80 prosentta. Tosn luvut evät ole keskenään verrannollsa, sllä Korkeamäen aneston mukaan nastyöntekjöstä 58 prosentta työllst tsensä ykstysellä sektorlla vastaavan luvun ollessa 74 prosentta mehllä. 4 Julknen sektor työllstää enemmän lkenteen sekä palvelujen tomaloja kun ykstysen sektor. Nassta non 90 prosentta työskentelee nällä tomalolla kun mesten kohdalla vastaava luku on non 74 prosentta. Mesten kohdalla myös rakentamsen tomalalla julknen sektor on ykstystä sektora suuremp työnantaja. (Korkeamäk 1999). 4 Yhteensä anestossa ol mehä 17 343 ja nasa 16 737.
10 Tlastokeskus on tlastonut sektoreden ja tomalojen välsä työllsyysosuuksa vuodesta 1975 lähten. Tlastossa on käytetty Tlastokeskuksen ohjestamaa tomalaluoktusta (lte 2). Aneston mukaan julknen sektor halltsee täysn julksta hallntoa ja maanpuolustusta. Koulutuksen tomalalla työskentel vuonna 2004 non 83 prosentta henklöstä julksella sektorlla. Vuonna 1991 vastaava osuus ol 90 prosentta. Syynä tähän on ykstysen opetuksen kasvu. Sosaal- ja terveystomalalla työskentelee kaksta kysesen tomalan palkansaajsta 72 prosentta julksella sektorlla. Tässä on havattavssa samanlasta laskua kun koulutuksen osalta. Vuonna 1991 julksen sektorn osuus sosaal- ja terveystomalalla ol 80 prosentta. (Tlastokeskus). Muut yhteskunnallset ja henklökohtaset palvelut-tomalalla työskentelee suurn osa ykstysellä sektorlla. Julksella puolella osuus vuonna 2004 ol 16 prosentta. 1990-luvun alussa vastaava suhdeluku ol velä 22 prosentta. Kntestö-, vuokraus- ja lke-elämän palvelutomalalla työskentel vuonna 2004 yhdeksän prosentta julksella sektorlla. Tomalalla on esntynyt henosta laskua vuodesta 1992 vastaavan osuuden ollessa non 11 prosentta. (Tlastokeskus). Rakentamsen tomala työllst julksella sektorlla vuonna 2004 non kaks prosentta tomalan työntekjöstä. Samansuurunen osuus ol myös kuljetus-, varastont- ja lkennetomalalla, mssä vastaava osuus 1990-luvun alussa ol non kolme prosentta. Rakentamsen puolella on havattavssa suhdantesta johtuvaa vahtelua. Mulla tomalolla e juur esnny julksen sektorn tomntaa. (Tlastokeskus). 2.1.3 Työsopmusten tyypt Osa-akatyöntekjöden osuus on noussut vomakkaast Suomessa 1990-luvun alusta lähten. Työvomatutkmuksen mukaan vuonna 2005 palkansaajsta 13,1 prosentta tek osa-akatyötä, kun vuonna 1989 osa-akatyön osuus ol 8,9 prosentta. Tässä tutkmuksessa käytetään vuoden 2001 anestoa, ja vastaava osa-akasten osuus työväestöstä ol tuollon non 12 prosentta. Osa-akasuuden kasvun seltyksks on nähty monta syytä; muutokset lansäädännössä, lama ja klpalun krstymnen.
11 Seltykset vahtelevat sektorettan, sllä esmerkks julksella puolella osa-akaeläkkeen suoso on nostanut osa-akatyön merktystä. (Hulkko & Pärnänen 2006). Lastenhoto on myös osa-akasuuden yks selttäjstä. Tämä on ylesempää julksella sektorlla. (Tähtnen 2002). Ykstysellä puolella osa-akasuuden kasvu johtuu markknoden muutokssta. (Hulkko & Pärnänen 2006). Vuonna 2005 osa-akatyön osuus ol julksella sektorlla non 10 prosentta, ykstysellä non 14 prosentta. Hulkon ja Pärnäsen (2006) mukaan osa-akatyötä tehdään julksella ja ykstysellä sektorlla erlasssa elämänvahessa. Julksella sektorlla non 27 prosentta osaakatyölässtä lmott vuonna 2005 osa-akatyön pääasallseks syyks osa-akaeläkkeen, kun ykstysellä sektorlla osa-akaeläkkeen osuus ol alle 13 prosentta. Ykstysellä sektorlla lähes 40 prosentta osa-akatyön tekjöstä olvat opskeljota. Täten osa-akasten työntekjöden kärakenteessa on selvä ero; julksella sektorlla lähes kolmannes osa-akassta on yl 55-vuotata, ykstysellä yl 40 prosentta alle 25-vuotata. Tämä tulos vttaa julksen sektorn suosttuun osa-akaeläkejärjestelmään ja opskeljoden merktykseen ykstysellä puolella. (Hulkko & Pärnänen 2006). Ykstysen sektorn ylesmmät osa-akaset tomalat ovat kauppa ja hotell- ja ravntolatomnta. Koska nämä alat ovat nasvaltasa, naset työskentelevät keskmäärn mehä runsaammn osa-aka- ja määräakasssa suhtessa. Näden tomalojen kasvu on ollut huomattavaa vmesen 15 vuoden akana, kun muden tomalojen osa-akaosuudet ovat pysyneet melko vakona. Julkselta sektorlta vastaavaa jaottelua tomalojen kesken e juur ole tehty, sllä osa-akasuuden suurn peruste on osa-akaeläkkeelle srtymnen. (Naset ja mehet työmarkknolla 2003). Kuvo 3 esttää osa-aka- ja kokoakatyöntekjöden osuudet sukupuolen ja sektoreden mukaan vuonna 2001. Jatkuva kokoakatyö on suurn sopmustyypp molemmalla sukupuolella sekä sektorlla. Ykstysen sektorn mehllä sen osuus on non kymmenen prosenttykskköä suuremp kun julksella sektorlla, kun naslla ero on non kaks prosenttykskköä julksen sektorn hyväks. Jatkuven kokoakatyölästen osuus on naslla huomattavast penemp mehn verrattuna. (Naset ja mehet työmarkknolla 2003).
12 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Työsuhteden tyypt sukupuolen ja sektorn mukaan 2001 Ykstynen sektor/mehet Julknen sektor/mehet Ykstynen sektor/naset Julknen sektor/naset Määräakanen osa-akatyö Määräakanen kokoakatyö Jatkuva osaakatyö Jatkuva kokoakatyö KUVIO 3 Työsuhteden tyypt ja jakauma sukupuolen ja sektorn mukaan vuonna 2001 (Naset ja mehet työmarkknolla 2003; Tlastokeskus, työvomatutkmus). Määräakanen kokoakatyö on toseks suurn työsopmuksen tyypp. Nn mehllä kun nasllakn nden osuudet evät juur vahtele sukupuolten välllä. Julksella sektorlla osuus on non 20 prosentta ja ykstysellä sektorlla non 10 prosentta. Yhteenvetona vodaan todeta, että mehllä kokoakatyöntekjöden osuus molemmlla sektorlla on non 93 prosentta. Naslla on selvä ero julksen sektorn hyväks. Non 90 prosentta kaksta naspalkansaajsta työskentelee kokoakasest, kun luku ykstysellä puolella on non 80 prosentta. (Naset ja mehet työmarkknolla 2003). Jatkuvan osa-akatyön osuus on suuremp naslla kun mehllä. Mesten osuudet molemmlla sektorlla ovat samaa luokkaa, non muutaman prosenttykskön verran. Naslla osuus on suuremp ykstysellä puolella. Kuvasta nähdään, että määräakasten osa-akatyön osuus on penemp mehllä kun naslla. Mehet työskentelevät keskmäärn kahden-kolmen prosenttykskön verran määräakasena osa-akatyöntekjänä, kun nasten osuus on non vs prosentta. (Naset ja mehet työmarkknolla 2003). Mesten osuus osa-akatyöntekjöstä e juur vahtele sektoreden välllä; molemmssa nden yhteenlaskettu osuus on non setsemän prosentta. Nasten kohdalla on merkttävä ero. Kakken osa-akasten työntekjöden osuus julksella sektorlla on non 11 prosentta. Ykstysellä sektorlla osuus on jopa vdennes. Tulosten mukaan osa-akatyön merktys on tärkeämp ykstysellä sektorlla ja ertoten naslla. (Naset ja mehet työmarkknolla 2003).
13 2.2 Palkkaus ja palkkaneuvottelut Julksen ja ykstysen sektorn välnen kontrollotu palkkaero on tutkmusten mukaan laskenut vmesen kahdenkymmenen vuoden akana non kymmenestä prosentsta kuuteen prosenttn. (Korkeamäk 2000; Tlastokeskus). Luvussa tutktaan julksen ja ykstysen sektorn palkkakehtystä ja palkkaeroja. Lsäks tässä luodaan katsaus Suomen työmarkknoden sopmusjärjestelmn ja tutktaan julksen sektorn palkanmuodostusta. 2.2.1 Julksen sektorn palkkakehtys Oss Korkeamäk on tutknut valton ja ylesten työmarkknoden (kunta- ja ykstynen sektor) kehtystä paneelanestolla vuosna 1989 1997. Tutkmus osott, että keskarvopalkkajako näyttäs olevan paremp valton sektorlla kun ylesllä työmarkknolla. Koska sektoreden välllä on vomakkata rakenteellsa eroja, tulos e anna okeaa kuvaa tlanteesta. Anesto jaettn tässä ammattaseman ja koulutuksen mukaan. Tulosten mukaan valton tomhenklöllä palkat ovat selväst alemmat kun ylesllä työmarkknolla. Tämä ero on suuremp mehllä kun naslla. Työntekjöden kohdalla alkuasetelma näyttää samansuurusta palkkaa molemmalla sektorlla, mutta ero kasvo ylesten työmarkknoden hyväks. Palkkakehtys valton sektorlla on ollut ss htaampaa ja palkat keskmäärn alempa tutktulla ajanjaksolla. (Korkeamäk 2000). Koulutusasteluoktuksen mukaan valton palkat ovat nousseet vertaluryhmää htaammn. Ero on suurn ylempen ja alempen tomhenklöden sekä korkea- ja keskasteen tutknnon suorttaneden kohdalla. Erot olvat Korkeamäen mukaan erlaset mehllä ja naslla. Mehllä erot olvat suuremmat ja panottuvat ylempn tomhenklöhn ja korkeast koulutettuhn. Nasten kohdalla alempen tomhenklöden ja työntekjöden palkat ovat nousseet valtolla muta vähemmän. (Korkeamäk 2000). Tutkmuksessa tarkasteltn sektoreden välstä palkkaeron kehtystä jakamalla palkkaero kahteen osaan, josta tonen kertoo työvoman laatuerosta johtuvan palkkaeron osan ja tonen työvoman omnasuuksen arvostuserosta johtuvan osan. 5 Palkkaero lask vuoden 1989 kymmenestä prosentsta non vteen prosenttn vuoteen 1997 tultaessa. 5 Jos tarkasteltasn nasten ja mesten välsä palkkaeroja, sanottasn tätä palkaneroa palkkasyrjnnäks.
14 Omnasuuksen arvostuseron vakutus lask yl kahdeksan prosentta negatvseks. Tämä tulos on tulkttavssa sten, että jos valton työntekjä srtys ykstyselle sektorlle, hänen palkkansa nouss samat non kahdeksan prosentta. (Korkeamäk 2000). Korkeamäen tutkmuksessa kuntasektor ssälty ykstyseen sektorn. Koska kuntasektorn palkat ovat kehttyneet samassa suhteessa valton palkojen kanssa, erot palkossa ja nden kehtyksssä johtus van ykstysen sektorn muutokssta. (Korkeamäk 2000). Tlastokeskuksen mukaan vuonna 2004 kuntasektorn palkat olvat keskmäärn non 2 263 euroa kun valton palkat olvat non 2 624 euroa kuukaudelta. Ykstysen sektorn keskmääräseks kuukauspalkaks vuonna 2004 muodostu non 2 509 euroa. (Tlastokeskus). Kuntasektorn palkat olvat vuonna 2004 non kymmenen prosentta ykstystä sektora alemmat, ja valton non vs prosentta korkeammat. Työntekjämäärllä panotetun keskarvon mukaan julksen ja ykstysen sektorn välnen palkkaero on täten kuus prosentta. 2000-luvulla palkkaerossa e ole ss tapahtunut suura muutoksa 1990-luvun loppupuolelta lähten. Valtosektorn palkansaajat ansatsevat täten enemmän kun ykstysen sektorn työntekjät. Kuntasektorn palkansaajlla puolestaan on alhasmmat ansotasot. Prosentta Kunten ja valton palkkaerot ykstyseen sektorn verrattuna 1980-2005 Kunnat 20 % Valto 16 % 12 % 8 % 4 % 0 % -4 % -8 % -12 % 1980 1985 1990 1995 2000 2005 KUVIO 4 Kunta- ja valton sektorn palkkaerot ykstyseen sektorn verrattuna 1980 2005 (Suomen tlastollnen akakauskrja 2006). Kuvossa 4 on akasarja-anestoa vuoslta 1980 2005. Tässä on tarkasteltu kuntasektorn ja valtonhallnnon palkansaajen palkkaeroja ykstyseen sektorn verrattuna. Tulosten mukaan valtonhallnnon palkkaero on supstunut yl kymmenestä prosentsta non neljään prosenttn.
15 Kuntasektorn palkkaero ykstyseen sektorn verrattuna on kasvanut vuodesta 1995 lähten. Almmllaan kunten ja ykstysen sektorn välnen palkkaero on ollut vuonna 1986. Sllon ero ol 1,7 prosentta ykstysen sektorn hyväks. (Suomen tlastollnen akakauskrja 2006). Vuoden %-muutos 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % Palkkakehtys ansotasondeksn mukaan Ykstynen Kunnat Valto 0 % 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 KUVIO 5 Palkansaajen ylenen ansotason ndeks sektorettan 1965 2005 (Suomen tlastollnen akakauskrja 2006). Kuvossa 5 estetään sektoreden palkkakehtystä. Tarkastellaan ykstystä ja julksta sektora erkseen sten, että julknen sektor on jaoteltu valton ja kunten sektorehn. 6 Palkkakehtys er sektoreden välllä on ollut tarkasteluajankohtana melko tasasta. Kuvassa näkyy vuoden 1973 aheuttaman öljykrsn vakutus. Kuntasektorn ansotason muutos on ollut keskmäärn maltllsempaa kun ykstysellä ja valton sektorella. Vasta vuoden 2004 jälkeen kuntasektorn palkat ovat nousseet enemmän verrattaessa kahteen muuhun sektorn. Valton palkkausjärjestelmän uudstus kehtettn julksen sektorn tuloksellsuuden ja tehokkuuden parantamseks. Valton tulospalkkauskokelut alotettn vuonna 1988. Valton palkkausjärjestelmen uudstamnen toteutettn sten, että palkkaus perustuu tehtäven vaatvuuteen ja henklökohtaseen työsuortukseen sekä työn tuloksellsuuteen. (Valtotyönantajan palkkapolttnen ohjelma 1992). Palkkausjärjestelmä on kehtetty velä 1990- ja tämän vuostuhannen akana useaan otteeseen. 1990-luvun palkkakehtystä julksella sektorlla vodaan kuvata maltllseks. Vuostuhannen loppupuolelle tultaessa vasta non 10 prosentta valton henklöstöstä ol srtynyt uuteen palkkajärjestelmään. Syksyllä 2004 uudet palkkausjärjestelmät kattovat vasta non 40 prosentta henklöstöstä, kun vuoteen 2006 tultaessa runsaat 96 prosentta ovat srtyneet uuden palkkausjärjestelmän prn. (Holm et. al. 1999, Valtovaranmnsterö 2006). 6 Ltteessä 3 reaalnen % - muutos taulukko ja palkkakehtys ansotasondeksn mukaan vuoslta 2000 2005.
16 2.2.2 Sopmusjärjestelmstä Suomessa sopmnen on tapahtunut kesktetyst kuten mussakn Pohjosmassa. Palkkaratkasujen suuntautumstendenssnä on vme vuosna nähty lukumaa koht hajautetumpaa sopmusjärjestelmää. Sopmusmahdollsuudet ovat monpuolstuneet ja pakallnen sopmnen yrtystasollakn on ollut mahdollsta. (Pekkola & Marjanen 2003). Täten suomalanen palkkakehtys e ana kulje käs kädessä palkkanormen mukaan, vaan palkankorotuksssa on havattu pakallsempaa kehtystä. (Sauramo 2004a, 2004b). 7 Tosn matalan nflaatovaatmuksen edellytyksenä on, että palkanmuodostuksen srtymnen entstä enemmän yrtys- ja tomalatasolle tapahtuu koordnodust. Tämä koordnaaton onnstumnen palkanmuodostuksessa edellyttää stä, että työmarkknaosapuolet ovat hyvn järjestäytynetä ja työehtosopmukset ovat kattava. (Pekkola & Marjanen 2003; Allén 1997). Suomessa edunvalvonnan prssä oleven järjestäytymsaste vuonna 2001 ol 71,2 %, kun se vuonna 1994 ol 78,5 % (Ahtanen 2003). Ongelman matalan nflaatovaatmuksen kannalta muodostaa julksen sektorn palkanmuodostus; tämä ahe on lamnlyöty monssa sopmusjärjestelmen keskttynesyyttä koskevssa tutkmuksssa. 8 Julksen sektorn palkanmuodostukselle on estetty jotakn teorota. Nätä ovat monopollttomall ja palkkalnkk-mall. Monopollttomall on oletuksltaan puhtaast teoreettnen. Tämän mukaan ykstysen sektorn asettaman palkkatason vakutus vo kohdstua julksen sektorn kautta muun muassa tulonsrtojen vähenemseen ta verojen krstymseen. Palkkojen nousu johtaa julksen sektorn tulojen lsääntymseen tuloverojen kautta, mutta työllsyystason hekentymnen aheuttaa julkselle sektorlle menoja tulonsrtojen muodossa. Täten julknen sektor sopeuttaa mahdollsta budjettaljäämää ernäsn lekkauksn. Nätä vo olla muun muassa verotuksen krstymnen ta työttömyysturvan hekentämnen. Tämä johtaa matalampaan palkkatasoon. Tulemana todetaan, että mtä selkeämmn julksen sektorn budjettrajote täsmennetään ja otetaan huomoon työmarkknaneuvottelussa, stä hlltympää on palkannousu. (Holm et. al. 1999). 7 Tutkmuksen mukaan suomalasten työnantajaosapuolet evät pdä nykystä sopmusjärjestelmää tarpeeks joustavana. Korotukssta votasn sopa enemmän ykslö- ja yrtystasolla. (Alho & Hekklä & Lassla & Pekkarnen & Pekkola & Sund 2003). 8 Esmerkks tuottavuusnormn perustuvaa palkanmääräytymstä on vakeaa mtata julksella sektorlla. Vakka peruspalvelujen tuottavuus on laskenut 2000-luvulla, se e ole näkynyt toteutunessa palkkakehtyksssä (Hjerppe & Luoma 1997; Mäktalo & Ruotnen 2006).
17 Palkkalnkk-mall olettaa, että ykstysen ja julksen sektorn välllä valltsee palkkalnkkejä. Tämän mukaan ykstysen sektorn palkankorotukset hejastuvat myös julkselle sektorlle. Palkkalnkk-malla on tutkttu emprsest muun muassa Suomessa (Hartman 1997; Holm et. al. 1999) ja Ruotsssa (Holmlund & Ohlsson 1992; Holmlund 1997). Tutkmusten mukaan tetyt tomalat tomvat nn sanottuna palkkajohtajna mulle tomalolle. Hartmann (1997) tutkmuksen perusteella paper- ja metallteollsuus tomvat yhdessä palkkajohtajana mulle teollsuus- ja palvelusektorn tomalolle. Julksen sektorn palkanmääräytymnen tapahtuu samon kun ykstysen sektorn tomalolla. Julksella sektorlla tomalojen palkat perustuvat sektorn ammattlttojen ja julksen vallan välsssä neuvottelussa. Julksen sektorn ammattlton hyöty on ss kasvava funkto jäsentensä reaalsesta palkasta (veronjälkesestä), työttömen jäsenten reaalsesta veronjälkesestä työttömyyskorvauksesta ja julksesta kulutuksesta. Julksen sektorn nmellspalkka puolestaan rppuu postvsest tuloveroasteesta, kuluttajahnnasta sekä työttömyyskorvauksesta. Negatvsest nmellspalkka rppuu työnantajat sosaalvakuutusmaksusta. Mall olettaa, että sektoreden välllä esntyy palkkaeroja. Tarkotuksena on tutka, mten ykstysen sektorn nmellspalkat (referensspalkat) vakuttavat julksen sektorn nmellspalkkohn. Suomesta on tehty tutkmus kosken ykstysen ja julksen sektorn välsä palkkalnkkejä (Holm et. al. 1999). Tutkmuksessa etsttn sektoreden välsä palkkalnkkejä käyttämällä hyväks paneelanestoa vuoslta 1975 1996. Anesto ol jaettu neljään er sektorn, jotka olvat valto, kunta, suljettu (lähnnä palvelut) ja avon (lähnnä teollsuus). Emprsessä analyysssä avomen sektorn nmellspalkkaa käytettn malln referensspalkkana valton ja kunten palkkayhtälössä. Nmellspalkkayhtälöden estmonttulokset osottvat, että avomen sektorn (palkkajohtajana teollsuuden tomalat) palkkojen lsäys selttäväks muuttujaks parans kunten ja valton palkkayhtälöden seltyskykyä. Test osott, että referensspalkan lsäämnen malln tputt kakken muden selttäven muuttujen t-testsuureden arvot emerktsevks. Tulosten mukaan referensspalkan nousu vdellä prosentlla nostaa valton ja kunten palkkoja neljällä prosentlla. (Holm et. al. 1999). Suhteellslla palkolla on ss merktystä julksen sektorn palkanmuodostukselle, ja sen keskenen rool palkanasetannassa vahvstaa tarvetta koordnotuhn palkkaratkasuhn.
18 3 PALKAN MÄÄRÄYTYMINEN Palkanmuodostus on ollut ptkään talousteteljöden tutkmuskohteena ja se on edelleen monmutkanen prosess. Snä ptää ottaa huomoon taloudellset rakenteet ja yhteskunnallset nsttuutot, jotka omalta osaltaan muokkaavat palkanmuodostusprosessa. Tarkasteltaessa sektoreden välsä palkkaeroja, ykslökeskenen näkökulma nousee merkttävmmäks palkanmuodostukseen vakuttavaks tekjäks. Tämän mukaan yrtetään selvttää ntä omnasuuksa, joden perusteella palkkaa maksetaan. Työntekjöden henklökohtaset omnasuudet ss korostuvat ja täten teoreettseks vtekehykseks on valttu nhmllsen pääoman teora, josta luodaan katsaus seuraavassa kappaleessa. Palkkayhtälöden estmont vo osottautua harhaseks, jos henklön valkotumnen työskentelyyn tetyllä sektorlla oletetaan eksogeenseks. Akasemp tutkmuskrjallsuuden tarkastelu osottaa, että valkotumskorjauksella on tärkeä merktys tutkttaessa sektoreden välsä palkkaeroja (Tansel 2005; yms.). Endogeensta valkotumsta kästellään kappaleessa 3.2. Tässä raportodaan myös akasempa tuloksa valkotumseen vakuttavsta tekjöstä. 9 3.1 Inhmllsen pääoman teora Ylesest työntekjöden palkkaeroja seltetään nhmllsen pääoman teoralla. Tällä teoralla vtataan shen, että palkkaerojen esntymnen johtuu erlassta työtehtävstä ja stä, että myös työntekjät ovat erlasa. Työntekjät omaavat erlasa kykyjä ja tatoja, jota he tuovat työmarkknolle. Puhuttaessa pääomasta, sllä e tarkoteta tässä tapauksessa fyysstä pääomaa, vaan työntekjät tarjoavat omaa osaamstaan, nhmllstä pääomaa, yrtykslle. (Borjas 2005). Tärkemmät nhmllsen pääoman lähtetä ovat koulutus ja työkokemus. Työntekjöden oletetaan käyttäytyvän ratonaalsest maksmomalla elnkäsä tulojaan joko kouluttautumalla ta hankkmalla tarvttavan tedon ja tadon työkokemuksen vältyksellä. (Borjas 2005). 9 Kakssa tutkmuksssa valkotumsta e ole otettu huomoon, katso esm. Läns-Saksasta kertova työpaper (Dustmann & Van Soest 1997).
19 Seuraavassa luvussa estetään tässä tutkmuksessa käytetyn nhmllsen pääoman teoreettnen palkkayhtälö, mkä perustuu Mncern vuonna 1974 julkasemaan teokseen Schoolng, Experence and Earnngs 10. Inhmllsen pääoman teoreettsta palkkayhtälöä käytetään ylesest työntalousteteen tutkmuksssa, jossa kästellään palkanmuodostusprosessa ja palkkaeroja. Luku perustuu ptkält Chswckn (2003) laatmaan julkasuun Jacob Mncer, Experence and the Dstrbuton of Earnngs. Kysesessä tutkmuksessa Chswck selvttää Mncern laajaalasta tutkmustyötä nhmllsen pääoman parssa. 3.1.1 Palkkayhtälön muotolemnen Palkkayhtälö perustuu oletukseen, jonka mukaan työntekjät ovat täydellsä substtuutteja toslleen hanktun nhmllsen pääoman muodossa. Sten henklöt, jolla on sama koulutus ja kyvykkyys, ovat yhtä tuottava. Inhmllsen pääoman teora olettaa täydellset työmarkknat. Sten henklön palkka vastaa hänen (raja)tuottavuuttansa. Mncern mukaan nhmllnen pääoma on myös homogeensta. Tämä tarkottaa, että henklön tuottavuus rppuu van ykslön jo olemassa olevasta kyvykkyydestä, opskelusta, työkokemuksesta ja koulutuksesta kertyneen nhmllsen pääoman määrästä. (Chswck 2003). Mncern oletusten mukaan henklöllä on ennen opskelun alottamsta hetkellä t = 0 tetty määrä nhmllstä pääomaa, mtä merktään jatkossa yhdsteellä IP 0. Koulunkäynnn oletetaan olevan kokopävästä ja anoat koulunkäynnstä kotuvat kustannukset ovat menetetyt ansot. Lsäks nhmllsen pääoman nvestomsen rajatuoton oletetaan olevan vako r. Opskeluvuosen K jälkeen henklöllä on karttunut nhmllstä pääomaa määrä rk (1) IP ( K) = IP 0 e = IPK Oletetaan seuraavaks, että henklö e enää kouluttaudu ja karttunut nhmllnen pääoma e kulu ajan myötä. Nän hänen tulonsa vastasvat koko työän ajan opskellessa kertynyttä pääomaa, el ss W ( K) = IP( K) = IP, jossa W merktsee palkkaa. Henklön oletetaan kutenkn K jatkavan nvestontejaan opskeluajan jälkeen. Jos ykslö nvesto koulutukseen uransa alkuakona osuuden δ 0 verran koko työkapasteetstaan, ja kun koko työuran ptuutta merktään T:llä, nn hetkellä t ykslö käyttää työkapasteetstaan osuuden (2) δ ( t) = (1 t / T ) δ0 10 Inhmllsen pääoman teoreettsta palkkayhtälöä kutsutaan talousteteessä myös nmellä Mncerlänen palkkayhtälö.
20 nhmllsen pääoman kartuttamseen. Henklön nhmllnen pääoma oltuaan työelämässä t vuotta, on yhtälöden (1) ja (2) perusteella t ( = K δ 0dt, 0 (3) IP t) IP exp r ( 1 t / T ) mssä työkapasteetn osuutta ntegrodaan alkuhetkestä hetkeen t. Integronnn jälkeen saadaan yhtälölle muoto rδ0 2 (4) IP( t) = IPK exp rδ 0t t. 2T Seuraavaks lasketaan henklön tuloja työelämän hetkellä t. Ykslön tulonhankkmskapasteetsta vähennetään se osuus, joka kulu opskeluun, el ss δ ( t) IP( t). Täten henklön tulot hetkellä t ovat (5) W ( t) ( 1 δ ( t) ) IP( t) =. Sjottamalla kaavaan (5) kaavat (1) ja (4), saadaan rδ0 2 (6) W ( t) = IP0 ( 1 δ ( t) ) exp rk + rδ0t t, 2T ja logartmsonnlla rδ0 2 (7) ln( W ( t) ) = ln( 1 δ ( t) ) + ln IP0 + rk + rδ0t t. 2T Seuraava oletus koskee nvestonten rajatuottoa r. Teoran mukaan nhmllnen pääoma koostuu koulutuksesta ja työkokemuksesta, joten rajatuotto r jaetaan kahteen osaan, r K ja r h, Tarkastellaan kaavan (8) okean puolen ensmmästä termä ( ) mssä ensmmänen kuvaa koulutuksen, ja jälkmmänen työn rajatuottoa. Nyt kaava (7) vodaan krjottaa muodossa rhδ 0 2 (8) ln( W ( t) ) = ln( 1 δ ( t) ) + ln IP0 + rk K + rhδ 0t t. 2T ln 1 δ ( t). Tämä vodaan approksmoda tosen asteen Taylor-kehtelmällä 2 (2) δ ( t) 0 0, 2 2 2 (9) ln( 1 δ ( t) ) δ ( t) = ( 1 t / T ) δ ( 1 t / T ) δ sllä kaavan (2) mukaan δ ( t) = (1 t / T ) δ0. Kaava (8) vodaan krjottaa edelleen muotoon 0 (10) ( ) [ ] ( h ) 2 2 2 δ r γ + γ ln W ( t) = ln IP0 + rk K δ0 + rhδ 0 + γ + δ0γ t t, 2 2
21 jossa δ γ = 0. t Kaava (10) kuvaa ss henklön palkkaa W työelämän hetkellä t. Kaava vodaan krjottaa uudelleen selkeämpään ja tutumpaan versoon 2 (11) ln( W ) = β + β k + β t + β t + ε, 0 mssä vrhetermn odotusarvo on nolla, E ( ε ) = 0. 1 2 3 Tämä mall on monen tutkjoden käyttämä ekonometrnen muotolu henklön teoreettselle palkkayhtälölle. Tätä malla laajentamalla vodaan ottaa huomoon myös muta palkkaan vakuttava muuttuja, muun muassa työpakan tomalakohtaset tekjät. Parametr β0 kuvaa yhtälön vakotermä ja β :t suora prosentuaalsa muutoksa muuttujn k ja t nähden, ceters parbus. Esmerkks β 1 kuvaa stä prosentuaalsta muutosta, kun opskelua lsätään yhdellä vuodella. Nyt estmodaan tämän tutkmuksen oleellsmmat yhtälöt; palkkayhtälöt julkselle ja ykstyselle sektorlle. (12) lnwpr = β 0,Pr + βpr X Pr + ε Pr ln W β + β X + ε, Pub = 0, Pub Pub Pub Pub mssä β 0 kuvaa sektoreden palkkayhtälön vakota, X Pr / Pub β Pr / Pub tuntematonta parametrvektora ja on matrs ykslön tuottavuustekjöstä (kuten koulutus ja työkokemus) ja musta eksogeenssta palkkaan vakuttavsta muuttujsta. (Chswck 2003: Korkeamäk 1999). Kyseseen yhtälöparn (12) palataan myöhemmn tässä tutkmuksessa. 3.1.2 Human captal- malln tomvuuden tarkastelua Kuten edellsessä kappaleessa todettn, Mncern kehttämä nhmllsen pääoman kästteeseen perustuvaa palkkayhtälöä käytetään ylesest talousteteellsssä tutkmuksssa. Tässä kappaleessa selvtetään malln tomvuutta. Vakka mall on saanut osakseen myös krtkkä, e slle ole löytynyt korvaavaa teoraa. Luvussa estellään myös lyhyest kaks malla, erotteluhypotees sekä sgnalontmall, jotka täydentävät perntestä Mncerlästä palkkayhtälöä.
22 Yks malln anso on sen selkeäluontonen estys. Palkkayhtälön logartmsen muunnoksen vuoks sen parametrella β, on suorat numeraalset tulknnat. Teoran ylestettävyys takaa velä sen, että mall sall vertalun yl ajan, pakan ja erlasten ryhmen. Mncern teoreettsta palkkayhtälöä onkn käytetty paljon esmerkks vertaltaessa sukupuolten, alueellsten ja er etnsten ryhmen välsä palkkaeroja. (Chswck 2003). Chswckn mukaan malla vo sovttaa myös muhn palkkohn vakuttavn tekjöhn ja teora on ylestettävssä muhn samankaltasn mallntamsn, e ole ss ad hoc. Hän todentaa velä, että koska mall optmo ykslön nvestontkäyttäytymstä, se selttää työmarkknaprosessn tulemaa hyvn. Inhmllsen pääoman malln hyvänä omnasuutena pdetään myös sen logartmsta muotoa. Koska tulojakauma on postvsest vno ja tuloero nousee koulutuksen myötä, logartmmuunnos korjaa jäännöstermä sten, että se on lähempänä normaalsuutta ja homoskedastsuutta. (Chswck, 2003). Huomon arvosta velä on, että yhtälö kertoo tulojen olevan ajan suhteen konkaav. (Becker, 1962). Inhmllsen pääoman mall e kaklta prteltään ole uskottava. Se perustuu vahvohn oletuksn, jotka hankalottavat malln emprstä käyttöä. Koulutuksen eksogeensuusoletus on yks krtkn ahe. Tonen ahe on malln suppeus; ykslön palkkaa seltetään koulutuksella ja työkokemuksella, ja sks stä puuttuu mahdollsest muta tärketä henklön palkkaan vakuttava muuttuja. (Korkeamäk 1999). Mallssa esntyy myös harhan lähtetä. Tarkastellaan palkkayhtälötä (10 ja 11), jossa esntyvät vakot δ 0 ja r. Nämä kuvaavat henklön ykslökohtasa omnasuuksa. Vakoden välllä esntyy eroavasuuksa er ykslöden välllä, kuten perhetaustosta johtuvat erot. Nämä erot kertyvät vrhetermn ε. Sten vrheterm saattaa korreloda tulojen kanssa. Postvsta korrelaatota vo esntyä myös koulutuksen ptuuden, tuottavuuden ja kyvykkyyden välllä. (Korkeamäk, 1999). Malln nvestonten rajatuotto-oletuksessa esntyy myös puutteta. Yhdysvaltalasssa emprsssä tutkmuksssa havattn koulutuksen rajatuoton r alenemsta. Talousteteen parssa epältn, nostaako koulutus ja työkokemuksen harjaantumnen todellsuudessa tuottavuutta, va tomko se van sgnaalna henklön omaavsta kyvystä ja tadosta. (Becker, 2002).
23 Tässä estellään kaks korjaavaa teoraa koulutuksen ja työkokemuksen suoraan tuottavuusongelmaan. Ensmmäseks estellään Spencen vuonna 1974 julkasema teora sgnalontmallsta. Tässä mallssa hylätään koulutuksen ja tuottavuuden välnen yhteys. Teora olettaa, että työntekjöden ja työnantajen välllä valltsee epäsymmetrnen nformaato. Ykslö tuntee ss potentaalsen kykynsä työnantajaa paremmn. Sgnalontmalln mukaan koulutus e nosta henklön palkkaa tuottavuuden kasvun myötä, vaan sks, että työntekjä on sopva haastavmpn työtehtävn. Koulutuksen rool tom sgnaalna, sllä työnantajalla on vakeuksa määrttää työnhakjan pätevyys ja tatotaso. Ykslöt puolestaan ottavat nämä krteert huomoon tehdessään koulutuspäätöksään vodakseen vestttää työnantajlle tuottavuudestaan. Kun tuottavlla henklöllä on suhteellnen etu koulutuksen hanknnassa vähemmän tuottavn nähden, koulutuksen saanelle henklölle maksetaan muta korkeampaa palkkaa, vakka koulutus e tuottavuuteen vakuttaskaan. (Borjas 2005, 260 264; Markets Wth Assymmetrc Informaton 2001). Tonen teora koskee Andrew Wessn (1995) kehttämää erotteluhypoteesa. Mall asettuu oletuksltaan nhmllsen pääoman ja edellä mantun sgnalontmalln väln. Wessn mukaan koulutuksella on tuottavuutta nostava vakutus, mutta se tom myös sgnaalna työnantajlle. Inhmllsen pääoman mukaan kaks henklöä ovat substtuutteja keskenään, jos hellä on sama määrä koulutusta ja työkokemusta. Helle maksetaan ss samansuurusta palkkaa. Erotteluhypotees vättää, että työntekjän rajatuottavuus määräytyy ptkält työtehtävän ja työpakan mukaan, ekä pelkästään koulutuksen ja tatojen perusteella. Korkea koulutus vo myös vestttää työnantajalle muta tärketä elementtejä. Yleensä korkeakoulutuksen saaneet ovat muta terveempä, evät tupako ta käytä alkohola usen ekä käytä lattoma huumausaneta. Monta vuotta opskelleet myös pysyvät työpakassaan kauemmn kun hekommn koulutetut ykslöt. Tällaset tekjät, jota muuten ols vakea mtata, vovat olla havattavssa (oletettuja luonteenprtetä) koulutustaustasta. (Wess 1995).
24 3.2 Endogeennen valkotumnen Palkkayhtälöden emprsssä mallntamsssa on perntesest käytetty lneaarsta regressomalla. Kun vertallaan er ryhmen välsä palkkaeroja, kuten tässä julksen ja ykstysen sektorn, perntesen regressomalln soveltamnen vo aheuttaa harhaa. (Korkeamäk 1999). Jotta er ryhmen välnen palkkavertalu ols luotettavaa, ptäs er sektorella työskenteleven hmsten olla satunnasotos väestöstä. Nän e ana kutenkaan ole. Esmerkks tutkttaessa nasten ja mesten välsä palkkaeroja, on hyvä ottaa huomoon nasten valnta olla työelämässä. Samaa peraatetta käyttäen valkotumsen malla on tarvttu vertaltaessa palkkaeroja nden henklöden välllä, jotka kuuluvat ammattlttohn ta evät. (Heckman, 1979). Tässä tutkmuksessa kaks er sektora muodostaa vertaluryhmät, ja täten valkotumsmalllla on tärkeä merktys. Esmerkkenä valnnasta mantaan henklön tutkntoala. Oletettavast henklö, jolla on terveydenhuollon tutknto ta tom maanpuolustuksen hyväks, työskentelee julksella sektorlla. Vastaesmerkknä mantaan matkalualan tutknto; Suomessa julksella sektorlla tuskn tom montakaan matkalualan yrtystä. Nämä esmerkt vovat helpottaa lukjaa ymmärtämään valntamalln merktystä perntesessä palkkayhtälössä. Ykslö vo ss valta jo varhan työskentelysektornsa, ekä ana valtse stä satunnasest ta tulevan elnakasen tulomääränsä perusteella. 3.2.1 Valkotumsen mallntamnen Tämä kappale perustuu Heckmann vuonna 1979 julkasemaan tutkmukseen. Endogeensen valkotumsen mall alotetaan olettamalla, että on olemassa jokn muuttuja y, joka saa postvsen arvon jos ja van jos henklö työskentelee sektorlla. Lsäoletuksena muuttujan y arvojen vahtelu on osttan systemaattsta ja henklön sektorvalntaa vodaan kuvata lneaarsella malllla (13) y = α z + ν mssä α on tuntematon parametrvektor (vrt. parametr β ), z selttäven muuttujen vektor ja ν malln resduaal, joka kuvaa sektorvalntaan lttyven satunnastekjöden vakutusta. Term αz kertoo henklön sektorvalntaan lttyven rakenteellsten tekjöden vakutusta.