Kunka väestö sjottuu srryttäessä tetoyhteskuntaan? Esmerkknä Itä-Suom Oll Lehtonen & Markku Tykkylänen Johdanto 199-luvulla ja 2-luvun alussa väestönkasvu kesktty van muutamalle suurmmalle kaupunkseudulle, kun taas penet kaupunkseudut ja muu maaseutu kärsvät muuttotapposta ja luonnollsesta väestönvähenemsestä (Nvalanen & Haapanen 22; Myrskylä 26; Eskelnen & al. 27; Hekklä & Pkkaranen 28, 35 4; Gløersen 29). Perät 9 prosentta Suomen pnta-alasta ol posmuuttoaluetta vuosna 1995 2 (Hanell & al. 22, 22). Samankaltasta kehtystä tapahtuu myös muualla kehttynellä harvaan asutulla aluella, kuten esmerkks Ruotsssa (Gløersen 29), Kanadassa (Bryant & Joseph 21) ja Yhdysvallossa (Glaeser & Shapro 23; Berube 23; Pack 22). Suuret kaupungt ovat pärjänneet parhaten, ja nhn on keskttynyt suurn osa talouden kasvusta ja muuttovotosta. Väestökeskttymstä on seltetty elnkenorakenteen muutoksen myötä akasempaa merkttävämmks noussella yrtysten ulkoslla ja ssäsllä mttakaavaedulla (Krugman 1991; Kangasharju 23; Partrdge & al. 28). Syrjästen alueden näkökulmasta tämä lmö vodaan tulkta sjanthatan vahvstumseks yrtysten ollessa stä kykenemättömämpä käyttämään keskttymsen etuja, mtä kauempana ne sjatsevat suursta kaupungesta (Partrdge & al. 27, 131). Akasemmat tutkmukset ovat osottaneet, kunka sjannlla on merktystä talous- ja väestönkasvun muodostumseen. Mark Partrdge ja kumppant (27, 147) havatsvat, että Kanadassa talouskasvun työllsyys- ja väestövakutukset ulottuvat jopa 175 klometrn päähän kaupunkkeskukssta. Maro Polèse ja Rchard Shearmur (24) puolestaan havatsvat, että etäsyys ja keskuksen koko ovat hyvä muuttuja ennustamaan työpakkojen sjottumsta Kanadassa. Lsäks he laskvat, että keskusten vakutukset ulottuvat non tunnn ajomatkan etäsyydelle keskukssta. Partrdgen ja kumppanen (28) tutkmus Yhdysvallosta osottaa, että keskusten lähesyys vakuttaa vomakkaast aluetalouden kehtykseen sten, että työpakat keskttyvät suurkaupunken ympärstöön. Tetoyhteskunnan ytmen vakutus on velä tätäkn suppeamp. Luc Anseln ja kumppant (1997) estmovat tutkmus- ja kehttämstomnnan ulkosten hyötyvakutusten ulottuvan non 8 klometrn päähän keskuksesta, ja Mchael Funken ja Annekatrn Nebuhrn (25, 151) mukaan tutkmuksen ja tuotekehtyksen tuottavuutta kohottavat vakutukset ulottuvat Saksassa varsn suppealle maanteteellselle alueelle puolttuen 23 klometrn päässä keskuksesta. On kutenkn huomattava, että vakutukset ja nden suuruus vahtelevat tomalottan (Anseln & al. 23). Tässä artkkelssa tutkmme, kunka rppuvasta Itä-Suomen postnumeroalueden väestönmuutos ol pakallsen talouden kehtyksestä ja sen omnasuukssta sekä postnumeroalueen sjannsta suhteessa keskuksn Jaakko Kandern ja Pentt Vartan (1998) nmeämän suuren laman jälkesellä kymmenvuotskaudella 1994 23, jollon tutkmus- ja tuotekehtyspanoksa merkttäväst käyttävä nformaatoteknologateollsuus ol keskesn talouskasvun lähde. Paljastaaksemme htaamman kasvun vakutukset väes- 498 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
tönkehtykseen mallnnamme erkseen ajanjakson 2 23. Tutkmme teoraan ja havantohn perustuen kästystä, että keskttymsetujen merktyksen kasvu srryttäessä akasempaa tutkmus- ja kehtysntensvsempään osaamskeskusperustaseen talouteen keskttää kasvaneen sjanthatan myötä väestönkehtystä (Partrdge & al. 27; Krugman 1991; Kangasharju 23). Tutkmme määrttelememme väestön keskttymsen sytä kuvaaven kahden taloudellsen termn, sjanthatan alueellsen ja pakallsen vakuttavuuden, avulla sjanthatan esntymstä. Kun keskttymsedut ovat tärketä aluetalouden kehtyksessä ja sen ohjauksessa sekä parantavat yrtyskeskttymen klpaluasemaa suhteessa penn keskuksn ja muuhun maaseutuun, väestönkasvu suuntautuu suurmmlle kaupunkseudulle. Tässä tlanteessa penet kaupungt ja maaseutualueet ovat yrtykslle suura keskuksa epäedullsempa sjantpakkoja (vrt. Gløersen 29, 41 43). Kääntesest tulkten tämä tarkottaa, että nällä aluella on sjannn aheuttama kustannuksa, jotka kasvavat etäsyyden funktona sten, että ne ovat stä suuremmat, mtä kauempana yrtyskeskttymstä alue sjatsee. Tutkmme, mten vomakkaast tämä hatta vakuttaa postnumeroalueden väestönkehtykseen ja mten vakuttavuus vahtelee alueellsest. Mten talouden ja väestönkehtyksen mekansmt tomvat srryttäessä tetoyhteskuntaan? Tetoyhteskunnassa tuotannon kasautumnen keskuksn koskee tomaloja, joden e ole välttämätöntä maantarpeen ta luonnonvarojen taka sjata hajautuneest. Innovaatot muodostavat talouskasvun lähteen, ja nden synnyn on tapana keskttyä alueellsest (Feldman 1994; Jaffe & al. 1993). Paul Krugman (1991, 497) osottaa teorassaan, että tuotannon maanteteellnen keskttymnen aheutuu mttakaavaetujen vomakkuudesta, kuljetuskustannusten suuruudesta sekä luonnonvarojen perusteella sjottuvan ja vapaast sjottuvan tuotannon osuukssta (mttakaavaedusta ks. Kangasharju 23, 8). Yhdessä nämä kakk tekjät vomstavat keskttymskehtystä sellä, mssä tuotannon alkuvaheessa on muodostunut alkuetu. Kun keskttymnen on kerran lähtenyt käyntn, se vo lukkutua kumulatvseks prosessks, joka laajenee markknoden ja tuotannon tehokkuuden kasvaessa. Tämä lsää työvoman kysyntää ja vakuttaa väestönkehtykseen. Kuvattu prosess tasapanottuu ta kääntyy taantumaks, jos keskttymsen edut menetetään vakkapa ruuhkautumsesta aheutuven tuotantokustannusten nousun myötä. Keskttymsprosessn käynnstävä alkuetu on hstorallsten tapahtumen ja sattumen muodostama (Krugman 1991). Aemmn alkuetu synty tavallsest luonnonvarosta ja -olosuhtesta. Koska nhmllsestä pääomasta syntyvä tuotantopanos on tetoyhteskunnassa suhteellsest akasempaa tärkeämp tuotantotekjä, keskttymstä aheuttavana alkuetuna ovat nhmllseen pääomaan el tetoon, osaamseen ja kyvykkyyteen lttyvät sjanttekjät (Castells 1996; Maskell & Malmberg 1999). Phlp Cooke & Loet Leydesdorff (26) käyttävät tästä strategsen päätöksenteon ja tomnnan kautta syntyvästä edusta osuvast termä rakennettu etu. Inhmllsen pääoman merktyksen kasvaessa kaupunkseutujen klpalukyky ja houkuttelevuus paranevat ja penet kaupungt ja muu maaseutu taantuvat suhteellsest verrattuna kaupunkseutuhn (Sands 29). Inhmllsen pääoman merktyksen kasvun onkn havattu lsäävän tuottavuuden ja väestön kasvua kaupungessa sekä tulotason kasvua nässä kaupungessa ja nden lähympärstössä (Black & Henderson 1999; Glaeser 2; Lever 21; Glaeser & Saz 23; Florda & al. 28). Uudet työpakat keskttyvät suurmpn keskuksn, koska sjanttekjät ja keskttymsen edut ohjaavat kasvualojen yrtyksä keskuksn reuna-aluesjanta suurempen votto-odotuksen houkuttelemna. Kun keskuksssa syntyy keskttymsen vuoks kustannusetuja, jotka vamenevat etäsyyden funktona, nn mtä kauempana yrtysten klpaljat penssä keskuksssa ja muualla maaseudulla sjatsevat, stä hekomman klpalukyvyn ne omaavat keskuksssa sjatsevn yrtyksn verrattuna. Sten kasvava etäsyys, joka on operatonalsotu tässä tutkmuksessa maante-etäsyydeks, tuottaa lsääntyvää kustannusvakutusta el sjanthattaa yrtykslle. Sjanthatta hekentää tuotannon kannattavuutta ja yrtyksen votto-odotuksa (kuva 1). Mark Partrdge ja kumppant (27, 131) nmttävät tätä etäsyydestä aheutuvaa sjanthattaa termllä urban dstance dscount, UDD. Se vakuttaa alentavast työllsyyteen ja taannuttaa väestönkehtystä. Koska kustannusten suuruutta on vakea yr- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 499
C P C < P C < P yl 45 yl 45 2 alle 2 d Kuva 1. Tuotantokustannusten (C) ja tuotannon arvon (P) välsen suhteen vahtelu keskusetäsyydestä rppuen mttakaavaedusta hyötyvällä tuotannonalalla. Merkntä d tarkottaa etäsyyttä kysesen kokoluokan kaupungsta, joka sjatsee kunkn janan puolvälssä. Kaupunken kokoluoktus on tehty Itä-Suomen alueelta ja väestötheyden oletetaan alenevan etäsyyden funktona. Katso spataalssta kustannusrakentesta Smth (1981). tys-, tomala- ja aluetaloustasolla mtata, hatan suuruuden mttana on käytetty korvkemuuttujaa, joka on muodostettu vähentämällä toteutunut väestönkehtys oletetusta teoreettsesta väestönkehtyksestä lman etäsyyden väestötappota aheuttavaa vakutusta. Keskuksen koko vakuttaa välllsest vottoodotuksn (kuva 1), koska suurssa keskuksssa ulkoset hyötyvakutukset ja markknat ovat suuremmat (Krugman 1991) ja sjanttekjöden tarjonta monpuolsempaa kun keskkokosssa ta penssä keskuksssa (Kostanen 1999). Mtä suuremp keskus on, stä suuremmat mahdollsuudet sellä on palvelujen, tuotannon ja työvoman erkostumseen ja sten monpuolsempaan sjanttekjöden tarjontaan (mt.). Keskuksen koon on havattu vakuttavan väestönkasvun levämseen (Schmtt & Henry 2). Tässä tutkmuksessa keskukset on luokteltu maakuntakeskuksn ja ntä penempn keskuksn sllä perusteella, että maakuntakeskuksssa nhmllnen pääoma on taloudellsten tomntamahdollsuuksen kannalta merkttävämpää kun penemmssä keskuksssa (kuva 1). Tämä asetelma vastaa emprsest Itä-Suomen tlannetta. Hypoteest ja nden emprnen mallntamnen Tutkmme väestönkehtyksen spataalsuuden oletusta kahdella akajaksolla, koska talouden tomelasuuden aste vakuttaa väestönkehtykseen (Eskelnen & Nranen 23; Aro 27). Ajanjakso 1994 23 antaa yleskuvan suuren laman jälkesestä kehtyksestä, jollon talouskasvu ol Suomessa ptkän ajan keskarvoa vomakkaampaa. Erotamme tästä jaksosta lyhyemmän akajakson 2 23, jollon talouskasvu tasaantu. Hypotees alueen omnasuuksen vakutuksesta väestönkehtykseen ja sen mallntamnen Ensmmäsessä hypoteesssa lähdemme vättämästä, että sjanthatta sekä muut talouden rakenteeseen ja alueen väestöön lttyvät omnasuudet vakuttavat väestön alueellseen kehtykseen. Vätämme sten, että kuvassa 1 vsualsotu spataalnen kustannusrakenne vahtelee alueellsest ja se vakuttaa väestönkehtykseen (Smth 1981; Krugman 1991; Partrdge & al. 27). Mkäl talouden kasvualat keskttyvät suurmpn keskuksn suurempen votto-odotuksen seurauksena, on oletettavaa, että keskukssta etäällä sjatsevat alueet menettävät väestöään, koska ne taantuvat perntesen tuotannon ratonalsotuessa ja klpalukyvyn ollessa stä hekom- 5 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
p, mtä syrjemmässä alue sjatsee. Tätä hypoteesa tutktaan regressomallella. Lneaarnen regressomall vodaan krjottaa δ = α + β1 etäsyys + β 2talous + β 3väestö + ε (1), jossa suhteellsta väestönmuutosta δ alueella seltetään etäsyys-, talous- ja väestövektorella. β on rvvektor estmotavsta regressokertomsta, ja α on estmotava vakokerron. Kun seltettävä muuttuja luoktellaan kahteen luokkaan (luokka 1: väestönkasvualueet ja luokka : väestötappoja nollakasvualueet), vodaan mall (1) krjottaa myös logstsen regressoanalyysn muodossa θ P Y = 1; ) = exp( δ ) /(1 + exp( δ )) = ( X j j= 1,2, 3 (2), 1 θ = P( Y = X j ) j= 1,2, 3 = 1/(1 + exp( δ )) (3), jossa θ tarkottaa alueen todennäkösyyttä kuulua väestönkasvualuesn ja 1 θ tarkottaa alueen todennäkösyyttä kuulua väestötappo- ja nollakasvualueden joukkoon. Yhtälössä 2 ja 3 esntyvä Χ j tarkottaa yhtälössä 1 esntyvä rvvektoreta, alandeks j=1 tarkottaa etäsyysvektora, j=2 talousvektora ja j=3 väestövektora. Muut merknnät vastaavat yhtälön 1 merkntöjä. Logstsen malln yhteys lneaarseen malln näkyy muunnoksesta log( θ /(1 θ )) = δ (4). Mallntamnen logstsella regressolla postaa väestönmuutosten suureen spataalseen hajontaan lttyvä ongelma sllon, kun seltettävän muuttujan arvot evät kasva lneaarsest selttäven muuttujen arvojen kasvaessa ta laskessa. Tämä tarkottaa, että jos väestötappo e kasva ta snä on suura vahteluta etäännyttäessä keskukssta, lneaarnen mall selttää väestönkehtystä logststa malla huonommn (lte 1). Logstnen mall sop lneaarsta malla paremmn esmerkks tlanteessa, jossa väestönkasvu keskuksssa on hekompaa kun ntä ympärövllä aluella ja väestötappo e etäsllä aluella kasva etäännyttäessä keskukssta. Soveltamamme logstsen regresson mallratkasu sop myös tuonnempana määrttelemämme sjanthatan laskentaan. Täsmennämme malln valnnan perusteluja emprsten tulosten esttelyn alussa. Ensmmäsen hypoteesn testauksessa käytetyt muuttujat on kuvattu ltteessä 2. Etäsyysvektorn kymmenen muuttujaa kuvaavat alueen saavutettavuutta erkokossta keskukssta ja lkenne- ja tetonfrastruktuurn solmusta. Nämä muuttujat laskettn ArcMap-ohjelman Network Analyst -työkalulla pohjautuen Dgroadanestoon. Talousvektor kuvaa pakallstalouden työpakkojen kehtystä, erkostumsta sekä alkutuotantovaltasuutta. Väestövektor koostuu kolmesta muuttujasta, jotka kuvaavat mahdollsuutta luonnollseen väestönkasvuun (hedelmällsyysässä oleven nasten osuus), väestötheyttä sekä alueen väkluvun osuutta koko alueen väkluvusta. Talous- ja väestömuuttujat pomttn SuomCD-anestosta. Käytössämme ol SuomCD-anestot vuoslta 1996, 1998, 22, 24 ja 26. Kakk tlastollset analyyst ja laskennat tehtn R-ohjelmstolla. Hypotees sjanthatan vakuttavuudesta väestönkehtykseen ja sen testaus Tosessa hypoteesssa oletamme, että sjanthatta tyhjentää merkttävällä tavalla maakuntakeskusten ulkopuolsa alueta väestöstä Erk Gløersenn (29) hahmotteleman spataalsen rakenteen mukasest ja että sjanthatan pakallnen vakuttavuus lmenee ertysest aluella, jotka vosvat muuton hyötyä keskusten levämsvakutukssta. Väestönkehtys rppuu aluelle muodostunesta sjanthatosta, ja tämä rppuvuus vahtelee talouskasvun mukaan. Hypoteesa tutktaan Monte Carlo (MC) -smulonnn sovelluksella, jolla pyrmme osottamaan vastatodellstamsen (counterfactualzaton) (Elster 1978, 175 22) avulla sjanthatan vakutuksen laajuuden ja merktyksen postnumeroalueden väestönkehtykseen. Hypoteesn testausta varten luodaan jakaumat Χ, = 1,...,k, jossa ndeksn arvo k tarkottaa tlastollsest merktseven muuttujen lukumäärää sovtetussa mallssa (yhtälö 2). Jakaumat kootaan logstsen malln (yhtälö 2) tlastollsest merktseven muuttujen havatusta arvosta van nltä postnumeroaluelta, joden väestönkehtys on ollut postvnen. Pokkeuksena ovat etäsyysvektorn muuttujen arvot, josta jakauma e luoda, koska etäsyysvektorn muuttujen arvot ovat postnumeroaluella vakota, sllä postnumeroalueen sjant suhteessa keskuksn e muutu. Arvodessamme sjanthatan pakallsta vakuttavuutta estmodaan MC-keskarvo estmaatlle θ. Saadaksemme postnumeroalueelle MC-estmaatn θˆ, joka perustuu m lukumäärään tos- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 51
toja, generodaan ensn lman takasnpanoa satunnasotoksa x = ( x 1 ( j) ( j) ( j) ( j), x2,, xk ), j = 1,, m jakaumasta X. Tämän jälkeen lasketaan satunnasotokslla tostot θˆ (j) = exp ( θˆ )/(1+exp ( θˆ)), j=1,, m sovtetun malln (yhtälö 2) estmodulla regressokertomlla ja tallennetaan tulokset ˆ θ j, jollon keskarvo tostosta alueelle ( ) on m ˆ 1 j) = ˆ ( θ θ (5), m j= 1 jota nmtetään väestönkehtyksen Monte Carlo -estmaatks. Vastatodellstamsen peraatetta käyttäen vodaan Monte Carlo -estmaatlla laskea sjanthatan vakuttavuus estmodun ja smulodun kehtyksen erotuksena, kun postnumeroalueen sjant pdetään vakona ja kun väestönkehtystä selttävät muut tekjät saavat smulonnssa postvseen väestönkehtykseen johtaneta arvoja. Nän määrtetään Partrdgen ja kumppaneden (27) kästteellstämä väestönkehtyksen teoreettnen odotusarvo, joka kuvaa mahdollsta väestönkehtystä lman vastatodellstamsen avulla määrteltyä sjanthattaa. Monte Carlo -estmaatta käytetään, kun tutkmme eksploratvsest ja unversaalst asetettua hypoteesa stä, mten sjanthatta vakuttaa maanteteellsest Itä-Suomessa ja kunka vomakasta sen vakutus on yksttäsellä postnumeroalueella. Sjanthatan alueellsta vakuttavuutta el stä, mssä maanteteellsessä laajuudessa (esmerkks pnta-alaan perustuen) väestönkasvu on jäänyt toteutumatta ja mllä todennäkösyyksllä, tutktaan vertaamalla regressomalllla estmodusta väestönkasvun todennäkösyyksstä ( θ ) laskettujen väestönkasvualueden alueellsta laajuutta smulodusta väestönkasvun toden- näkösyyksstä ( θˆ ) laskettujen väestönkasvualueden alueellseen laajuuteen. Sten sjanthatan alueellnen vakuttavuus kuvaa yksnkertasest väestönkasvualueden potentaalsta levämstä lman työpakkakadon väestönkasvua alentavaa vakutusta. Vsualsomme tulokset kartalla. Vomakkaast keskttyvässä väestönkehtyksessä evät estmodut (evätkä myöskään todellset) väestönkasvualueet levä alueellsest laajalle, koska sjanthatasta johtuvat kustannukset ovat suuret syrjäsllä aluella. Sjanthatan pakallnen vakuttavuus * ( θ ) yksttäsen postnumeroalueen väestönmuutokseen lasketaan vähentämällä ennustetus- ta väestönmuutoksen todennäkösyydestä ( θ ) väestönmuutoksen todennäkösyyden Monte Carlo -estmaatt ( θˆ ). Mtä suuremman negatvsen arvon tämä erotustodennäkösyys saa, stä vomakkaamp on etäsyydestä yksttäselle postnumeroalueelle aheutunut hatta ja stä enemmän se vakuttaa postnumeroalueen väestönkehtykseen. Erotustodennäkösyys on melekästä tulkta sten, että se kuvaa postnumeroalueelle kohdstuvaa väestönkasvua alentavaa sjanthattaa valltsevassa aluekehtyksen vaheessa. Sjanthatan pakallsen vakuttavuuden spataalsa rakenteta ja dynamkkaa tutktaan epäparametrsellä regressoanalyysllä. Tässä työssä käytämme Nadaraya-Watson-estmaattora selttäessämme väestönkasvun todennäkösyyksä sjanthattaa kuvaavlla muuttujlla. Estmaattor vodaan krjottaa seuraavast (Faraway 26, 213) n wy = 1 f λ ( z) = n (6), w = 1 jossa z z w = K / λ (7), λ * mssä z = θ. K tarkottaa ydnfunktota, joka tässä työssä on valttu normaaljakauman theysfunktoks ja λ tarkottaa tasotusparameträ, joka säätää tasotusleveyden ja sten määrttää sen, kunka etäällä tosstaan olevat havannot vovat vakuttaa f λ (z) estmontn. Sjanthattaa selttävnä muuttujna käytämme yhtälössä 2 estmotuja tlastollsest merktsevä etäsyysmuuttuja. Epäparametrnen regressomall estetään vsuaalsest, koska tosn kun parametrsessä lneaarsessa regressoanalyysssä snä e estmoda kntetä regressokertoma. Tasotusparametrn valnta tehtn rstnvaldontmenetelmällä, jossa anesto jaetaan osajoukkohn ja tasotusparametr valtaan nn, että nelösumma n 1 2 CV ( λ ) = ( y fˆ λ ( ) ( z )) 8), n j= mnmotuu (Bowman & Azzaln 1997). Ideana rstnvaldomsessa on ennustaa jokasta seltettävää muuttujaa y j jäljellä olevalla anestolla. Jatkossa merkntä fˆ * λ ( z) tarkottaa θ arvosta estmotua epäparametrstä pntaa. Mkäl hypotees sjanthatan pakallsen vakuttavuuden systemaattsesta lmenemsestä e saa tukea anestosta, jäsentyy sjanthatan pa- 52 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
kallnen vakuttavuus spataalsest satunnasest, jollon epäparametrseen pntaan e synny pokkeama, jotka eroasvat sjanthatan arvojen satunnasesta jakautumsesta pnnassa. Hypoteesn toteutumsta testattn permutomalla satunnasest emprsä sjanthatan vomakkuuden pntoja. Permutonteja varten epäparametrnen pnta jaettn tasasest ruuduks havatun pnnan estmonnssa käytettyjen estmontpsteden (evaluaton ponts) avulla. Nämä ruutujen keskpsteet ( x k, yk ), k = 1,...,n, jossa n on ruutujen keskpsteden lukumäärä x- ja y-aksellla, vodaan ymmärtää xy-koordnaattena, jossa x- ja y-arvot kuvaavat yhtälössä 2 estmotujen tlastollsest merktseven etäsyysmuuttujen arvoja. Permutonnssa estmontpsteden lukumäärä ol x- ja y-akselella 2, joten estmontpstetä ol 4. Permutonnt tehtn sten, että etäsyysmuuttujen arvot olvat vakota, mutta sjanthatan pakallsen vakuttavuuden arvot ( θ ), jotka muo- * dostavat jakauman U, permutotn pnnalle satunnasest käyttäen otantaa lman palauttamsta. Tämän jälkeen pnta estmotn täsmälleen samalla tasotuskkunalla ja estmontpstellä Nadaraya-Watson estmaattorlla (yhtälöt 6 ja 7) kun havattujen sjanthatan arvojen estmonnssa 1 kertaa (m=1 ) ja tulokset tallennettn pstelle ( x k, yk ). Vahesn jaoteltuna permutont suortettn seuraavast: j 1. Luo tostoja f λ ( z), j = 1, m tostamalla seuraavat vaheet: (s) a. Tee satunnasotos u sjanthatan pakallsen vakuttavuuden jakaumasta U lman j takasn panoa. j b. Laske f λ ( z) ja tallenna tulos erkseen jokasen ruudun keskpsteelle (x k, y k ). c. Tosta vaheet a ja b m kertaa. d. Järjestä jokaselle keskpsteelle (x k, y k ) j permutodusta pnnosta f λ ( z), j = 1, m tallennetut estmaatt kasvavaan järjestykseensaadakses (1) (2) (1) ( xˆ, ˆ ) ( ˆ, ˆ ) ( ˆ, ˆ k yk xk yk xk yk ). 2. Laske edellstä järjestettyä jakaumaa hyväks käyttäen ykssuuntanen pseudomerktsevyys jokaselle keskpsteelle (x k, y k ) emprsessä pnnassa fˆ λ ( z). Permutonnn tuloksa tulktaan nn, että jos estmodun pnnan ruudun keskpsteen todennäkösyys on alle valtun merktsevyys tason (tässä työssä α=,1), on tämä osotus stä, että suhteellnen sjanthatta on ylesest nällä aluella vomakkaampaa kun satunnasest. Tällön vodaan olettaa sjanthatan ja sen myötä työpakkoja luoneden tekjöden puuttumsen estäneen väestönkehtystä nllä postnumeroaluella, jotka sjatsevat ruudun keskpsteen lähesyydessä. Vastaavast, jos todennäkösyys on suuremp kun valttu merktsevyystaso, e nällä tekjöllä ole ollut vakutusta postnumeroalueen väestönkehtykseen. Itä-Suom suhteellsest taantuvana alueena Etelä- ja Pohjos-Savo ja Pohjos-Karjala muodostavat talousalueen, jolle on yhtestä suuntautumnen Samaan vesväylen kautta etelään. Nän määrtellyn Itä-Suomen osuus Suomen pnta-alasta on non 15,9 prosentta ja sen väkluku tutkmusajanjakson lopussa vuonna 23 ol yhteensä 582 781, joten non 11,6 prosentta Suomen väestöstä asu Itä-Suomessa. Manttujen maakunten osuus bruttokansantuotteesta ol 8,5 prosentta vuonna 23 (kuva 2). Itä- Suom on jäänyt selväst jälkeen sekä talouden että myös hyvnvonnn kehtyksessä koko maahan verrattuna (Eskelnen & Nranen 23; Karvonen & Kauppnen 29, 479). Tässä tutkmuksessa käytämme postnumeroaluejakoa vuodelta 22. Postnumeroalue on Suomessa penn vakutusaluetta kuvaava tlastoykskkö. Itä-Suom koostuu yhteensä 535 postnumeroalueesta, josta 46:tä votn käyttää tetosuojausten ja aluemuutosten vuoks (kuva 2). Tutkmuksessa mukana olevat postnumeroalueet kattavat kutenkn suurmman osan Itä-Suomen väestöstä, sllä aluella asu vuonna 23 yhteensä 569 546 asukasta, joka on 97,7 prosentta koko Itä-Suomen väkluvusta. Itä-Suomen väestömäärä vähen suuren laman jälkesellä kasvukaudella. Vuosna 1994 23 Itä-Suomen väkluku alen 28 881 henklöllä el 4,7 prosentta vuoden 1994 väkluvusta. Väestötappo aheutu pääasassa aljäämäsestä nettomuutosta, sllä Itä-Suomen muuttoaljäämä ol vuosna 1994 23 yhteensä 23 779 henklöä. Itä-Suomen ssällä väestönkehtys jakaantu sten, että vuosna 1994 23 yhteensä 72 ja vuosna 2 23 yhteensä 85 postnumeroaluetta olvat väestönkasvualueta (kuva 3). Pdemmällä akajaksolla väkluvun muutos ol heman vomakkaampaa, koska tällön väestötappo ol keskmäärn postnumeroaluella,95 prosentta vuo- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 53
Kuruves Nurmes Isalm Leksa Lapnlaht Juuka Nlsä Slnjärv Kuopo Kontolaht Outokumpu Suonenjok Leppävrta Lper Peksämäk Eno Ilomants Joensuu Tutkmus- ja kehtystomnnan menot seutukunnttan 26 (mlj. ) 1 Pyhäselkä Varkaus Kuopo Ktee Kangasnem Juva Mkkel,1 1 1 Joensuu Karttaselte Kuntaraja 28 Savonlnna Postnumeroalue Tetosuojattu alue Mäntyharju Yl 45 asukasta Mkkel 6 9 999 asukasta 15 3 45 6 Km 1 19 999 asukasta 2 44 999 asukasta Kuva 2. Itä-Suomen postnumeroaluejako, suurmmat kuntakeskukset ja tutkmus- ja kehtystomnnan menot seutukunnttan sttan, kun se vastaavast lyhyemmällä akajaksolla ol vuosttan,9 prosentta. Sten väestötappota synty enemmän laman jälkesenä nopean talouskasvun kautena kun htaamman kasvun vuosna 2 23. Väestön vähenemnen Itä-Suomessa kytkeytyy taantuneeseen talouskehtykseen (ptkän akaväln vakutukssta ks. Eskelnen & Nranen 23). Arvonlsäyksellä mtattuna Itä-Suomen osuus koko Suomen arvonlsäyksestä lask 9,5 prosentsta 8,4 prosenttn ajanjaksolla 1994 23. Kehttynessä globaalst ntegrotunessa aluetalouksssa talouden kasvu syntyy suhdannevahtelujen myötä uudstuvsta kysyntämpulssesta. Ne käynnstävät talouden kasvun ja sen dffuuson prosesseja, joden alueellseen kohdentumseen vakuttaa vomakkaast tetontensvsen aluetalouden dynamkka, jossa klpalukyky perustuu uuden tedon hyödyntämseen pats avan uuslla alolla nn myös perntesmmllä 54 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 mutta modernsodulla talouden sektorella. ItäSuomen kahdessa maakuntakeskuksessa, Kuopossa ja Joensuussa, valltsevat parhammat edellytykset nhmllsen pääoman kehttämseen. Nähn keskuksn on keskttynyt myös tutkmus- ja kehtystomnta (kuva 2), joten nällä kaupunkseudulla on tekjötä, jotka ovat parantaneet nden alkuetua ja rakentaneet ympärstöä korkeampaa klpalukykyä. Etelä-Savon maakuntakeskuksessa Mkkelssä on korkeampaa opetusta, mutta e varsnasta ylopstokampusta. Itä-Suomen kesksuura 2 45 asukkaan kaupunkeja ovat Isalm, Slnjärv, Varkaus ja Savonlnna. Itä-Suomessa monet yhdyskunnat ovat lähnnä tuotantopakkoja, joten teollnen rakenne e ole suotusa tuottamaan ertysest vuorovakutusta vaatva monmutkasa nnovaatota (vrt. Suomalasten nnovaatoden maantede 29). Metsäsektor on vakuttanut elntarvketuotannon ohella merkttäväst Itä-Suomen yhdyskun-
Frekvenss 2 23 Frekvenss 1994 23 5 4 4 3 3 2 2 1 1 4 2 2 4 6 3 2 1 1 2 Väkluvun muutos (%) Väkluvun muutos (%) Kuva 3. Hstogramm Itä-Suomen postnumeroalueden väkluvun muutokssta vuosna 1994 23 ja 2 23 tarakenteen ja lkenneverkkojen sekä nhmllsen ja sosaalsen pääoman muodostumseen (Eskelnen & Nranen 23, 45). Metsäteollsuuden sjantpäätökset ovat perustuneet ssäsn mttakaavaetuhn, jotka käynnstvät alueellsa keskttyms- ja kasvuprosesseja, joden tuloksena kehtty luonnonvaraperustaseen tuotantoon erkostuneta pkkukaupunkeja (Lemola 25), kuten esmerkks Leksa, Nurmes, Ktee (Puhos) ja Juankosk. Penmmssä yhdyskunnssa teollnen pernne e juur genero uuden teknologan kehttämstä tehtaan ulkopuolella. Tällanen muutosjäykkyys on varsn ylestä (Boschma & Lambooy 1999, 416). Akasemmn menestyneet teollsuusyhdyskunnat ja -alueet taantuvat, koska ne menettävät klpaluetuaan tuotesykln kypsyessä ja ovat alttta halvempen tuotantokustannusten maden klpalulle ta nden erkostunut teollsuusrakenne e vastaa kysyntää. Nän on käynyt globaaleja tuotantoketjuja palvelevassa alhankntateollsuudessa ja osn myös metsäteollsuudessa. Alkutuotanto työllstäjänä on taantunut vomakkaast, kun maatlojen lukumäärä on laskenut ja työn tuottavuus noussut metsätaloudessa. Prmaartuotannon tuottavuuden kasvu onkn tyhjentänyt syrjäsmpä alueta jo ptkään ja vnouttanut väestörakenteen. Haja-asutusalueden klpalukyky e ole ollut rttävää, jollon sjanthatta on muodostunut suureks ja korvaavaa tuotantoa e ole syntynyt. Tässä tutkmuksessa havannollstamme, kunka Itä-Suomen taloudellssta ja sjannllsta omnasuukssta ja nhn lttyvästä polkurppuvuudesta (termstä ks. Eskelnen & Nranen 23) aheutuva sjanthatta vakuttaa väestönkehtykseen Itä-Suomessa. Tulokset: Itä-Suomen keskttyvä väestönkehtys Regressomallen valnnan perusteet Yhtälön 1 mukaan lasketussa mallessa tlastollsest merktsevstä regressokertomsta huolmatta lneaarsuus on hekkoa ja väestönmuutoksssa on selväst pakallsen kehtyksen erosta ja alueden penuudesta johtuvaa satunnasuutta. Nnpä etäsyys-, väestö- ja talousmuuttujlla väestönkehtystä selttäven lneaarsten mallen kokonasseltysasteet ovat alhasa (lneaarset regressomallt: väestönkehtys 2 23 R 2,16; väestönkehtys 1994 23 R 2,221). Nnpä YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 55
Väestökehtys (%) 6 4 2 1994 23 2 23 Väestökehtys (%) 2 R².11 R².14 1 4 1 2 5 1 15 5 1 15 Etäsyys maakuntakeskuksesta (km) Väestökehtys (%) Väestökehtys (%) 2 6 R².2 R² <.1 4 1 2 1 4 2 5 1 15 2 Etäsyys kesksuuresta keskuksesta (km) 5 1 15 2 Kuva 4. Väestönkehtys seltettynä lneaarsn ja epäparametrsn mallen pelkällä etäsyysmuuttujalla. Epäparametrsssä mallessa tasotusparametr λ = 5 km emme käytä ntä väestönkasvu- ja väestötappoalueden määrttelyyn. Aemmat tutkmukset ja epäparametrset mallt paljastavat, että väestönkasvu muuttuu väestötappoks keskusten ja nden pendelöntalueden ulkopuolella (Hätälä & Rusanen 21; Malnen & al. 26; Myrskylä 26; kuva 4). Väestönkehtyksen hajonta on suur etäsyyden suhteen, mutta analyysmme paljastaa, että estmotu väestönmuutos on pysyväst negatvnen syrjäsllä aluella (kuva 4). Myöskään kaupunkseudulla väestönkehtys e noudata lneaarsta malla, koska väestönkasvu keskttyy keskuksen ympärlle e keskuksn. Kaupunkseutujen reunolla väestönkasvu muuttuu tappoks pendelönnn vähentyessä. Väestönkehtyksen suuren spataalsen hajonnan, epäparametrsen malln käyttäytymsen ja logststen regressomallen varsn hyven pseudoseltysasteden vuoks (ks. taulukko 1) käytämme logstsa regressomalleja sjanthatan alueellsuuden osottamseen. Logststen mallen hyvyyttä vodaan arvoda okenennustettujen väestönkehtysluokken osuukslla. Parhaten selttävässä mallssa, jolla saatn korken kokonasluoktusprosentt oken ennustetulle postnumeroaluelle, luoktusrajana ol,3. Kokonasluoktusprosentt lasketaan 2x2-taulukosta, jossa rstntaulukodaan postnumeroalueden havattu väestöluoktus ja estmotu väestöluoktus. Luoktusraja määrttää sen, mnkä todennäkösyysrajan ylttävät arvot luoktellaan väestönkasvualuesn, mutta se e 56 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
Taulukko 1. Väestökehtystä selttävän logstsen regressoanalyysn tulokset. Mallessa luoktusrajana on,3. Muuttujat on kuvattu ltteessä 2. Muuttuja B S.E Wald p-arvo Exp(B) Nagelkerke R 2 1994 23 Et_2 -,8,3 8,579,3,992,694 Et_45 -,27,3 62,88 <,1,973 Tyop_m,13,4 11,994 <,1 1,13 Tyop_mlag,28,12 5,986,14 1,29 2 23 Et_2 -,3,2 1,648,199,997,522 Et_45 -,21,3 56,64 <,1,979 Tyop_m,9,5 3,637,57 1,9 Tyop_mlag,55,25 4,618,32 1,56 vakuta regressokertomen estmontn. Valttu luoktusraja saatn estmomalla mall askeltaen,1:n todennäkösyyksllä. Tällä luoktusrajalla mallt luokttelvat oken väestön kasvu-, nollakasvu- ja tappoalueks postnumeroaluesta yhteensä 78,6 prosentta ajanjaksolla 2 23 ja 84,6 prosentta ajanjaksolla 1994 23. Alueen omnasuuksen vakutus väestönkehtykseen (I hypotees) Ensmmänen hypoteesmme väestönkehtyksen rppuvuudesta etäsyydestä, talouden rakenteesta ja väestötekjöstä toteutuu van osttan, koska van sjant suurmpn keskuksn ja työpakkojen määrän kehtys postnumeroalueella sekä sen lähaluella selttävät väestönkehtystä (taulukko 1). Estmodut postvset regressokertomet osottavat, että työpakkojen määrän kasvu kasvattaa ja vastaavast työpakkojen vähenemnen vähentää väestönkasvun todennäkösyyttä. Työpakkojen kasvu lsää työvoman tarvetta, mkä lsää myös muuttolkkeen todennäkösyyttä ja stä kautta väestön kasvumahdollsuuksa (Renkow 23). Läheset alueet ssältävän alueryppään työpakkamäärän muutosta kuvaava muuttuja (Tyopm_lag) vakuttaa enemmän kun pelkän asunpostnumeroalueen työpakkamäärän muutos, sllä työpakkojen vähentymnen myös asunalueen ympärstöstä on kohtalokkaampaa kun nden vähentymnen van omalta asunalueelta, koska korvaavaa työpakkaa on taantuvasta alueryppäästä vakeampaa löytää kun kasvavasta (taulukko 1). Vastaavalla tavalla työpakkojen laaja-alanen kasvu lsää väestönkasvun todennäkösyyttä pendelönnn kasvaessa enemmän kun suppea, pelkästään oman postnumeroalueen, työpakkojen kasvu. Postnumeroalueen sjant suhteessa keskusverkkorakenteeseen vakuttaa merktseväst väestönkehtykseen. Talouden kehtystä rajottavat sjanthatat etäsyydestä maakuntakeskuksn (yl 45 asukasta) ja kesksuurn keskuksn (2 45 asukasta) kumoavat työpakkojen lukumäärän kasvun aheuttamaa väestönlsäystä (taulukko 1). Mall selttää parhaten väestönkasvua ptkällä akavälllä 1994 23, jollon sekä etäsyys yl 45 asukkaan keskukseen että työpakkakehtys omalla postnumeroalueella määrttävät tlastollsest erttän merktseväst sen, kasvaako postnumeroalueen väestö va e (taulukko 1). Sen sjaan usemmat muut etäsyysja talousvektoreden muuttujat evät selttäneet merktseväst väestönkehtystä, kuten e myöskään väestövektor, joten nämä muuttujat jätettn emprsen rppuvuussuhteen puuttumsen vuoks pos mallsta. Regressomallssa e ole tarpeellsta ptää mukana muuttuja, joden regressokertomen keskvrhe on suur ja nden systemaattnen vakutus tuloksn on nän olematon. Etäsyysmuuttujen regressokertomen erot negatvsuuden asteessa tukevat hypoteesa sten, että ajanjaksolla 1994 23, jollon srtymnen tetoyhteskuntaan ol vomakasta, väestönkehtyksen kasvuprosesst olvat rppuvasa ertysest Itä-Suomen suurmpen keskusten muodostamasta aluerakenteesta. Kertomet osottavat, että postnumeroaluella toteutuva sjanthatta on suurempaa suhteessa yl 45 asukkaan kes- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 57
kuksn kun ntä penempn keskuksn, joten Itä-Suomen kolmen suurmman keskuksen merktys on väestönkehtyksessä penempä keskuksa merkttävämpää (taulukko 1). Maakuntatason keskusten lähesyys vakuttaa myös htaamman talouskasvun akana, sllä etäsyys maakuntakeskukseen ol tlastollsest erttän merktsevä väestönkasvun tekjä lyhyellä 3-vuotsperodlla 2-luvun alussa, jollon talouskasvu ol keskmäärästä htaampaa. Itä-Suomessa väestönkehtys on vomakkaast rppuvanen keskusetäsyydestä. Nän hypoteesn talousmaanteteellnen tulknta sjanthatan merktyksestä ja votto-odotuksen alueellsuuden vakutukssta alueellseen keskttymseen saa tukea (Smth 1981; Krugman 1991; Partrdge & al. 27). Tulokset tukevat kästystä stä, että suurmmat votto-odotukset ovat keskushakusa, ja sten ne ovat käynnstäneet sellä keskushakusa kasvuprosesseja, jotka ovat edelleen ylläptäneet keskuksen kehtystä. Tätä kehtystä vodaan tulkta sten, että tetoyhteskunnan kannalta merkttävät alkuedut ja keskttymsedut ovat olleet tarjolla paremmn suurssa kaupungessa kun penssä kaupungessa ja muualla maaseudulla, mstä ne puuttuvat lähes kokonaan. Aluekehtystä ohjasvat keskushakuset prosesst. Tutktulla ajanjaksolla logstsen regressomalln ennustamat väestönkasvualueet sjottuvat odotusten mukasest kolmen klpalukykysmmän maakuntakeskuksen, Kuopon, Joensuun ja Mkkeln, työssäkäyntaluelle (taulukko 2; kuva 5). Vuosna 2 23 ja 1994 23 mallt luokttelevat oken väestönkasvualueks 52,2 ja 66,2 prosentta väestönkasvualuesta, joten sjanthatta ja työpakkakehtys ennustvat väestönkasvualueet paremmn pdemmällä akavälllä kun lyhyellä akavälllä. Suhteellsen alhassta oken ennustetusta postnumeroalueden lukumäären prosenttosuukssta huolmatta Itä-Suomen väestönkasvusta kohdstu ennustetulle postnumeroaluelle 92,3 prosentta ajanjaksolla 2 23 ja 94,4 prosentta ajanjaksolla 1994 23. Vuonna 23 ennustetulla väestönkasvualuella asu 44 prosentta Itä-Suomen väestöstä ja nden pnta-ala kattaa 13 prosentta Itä-Suomesta. Koko kymmenvuotskauden (1994 23) malllla ennustettujen väestönkasvualueden alueellnen laajuus on 35 prosentta penemp kun lyhyen akaväln (2 23) malllla ennustettu laajuus (taulukko 2, kuva 3). Ero johtuu stä, että talouden kymmenvuotskautta 1994 23 htaamman kasvuvaheen akakaudelta 2 23 estmotu mall ssältää keskmäärästä hekomman suurten kasvukeskusten mun (kästteestä Sotarauta & Vljamaa 23) ja sen myötä vähäsemmän muuttolkkeen (Lehtonen & Tykkylänen 29), joten keskttymspyrkmys ol tällä ajanjaksolla koko kymmenvuotskautta hekompaa. Työmarkknat evät nän meneet uusa tuljota keskusten kasvavlle työ- ja asuntomarkknolle yhtä vomakkaast kun pdemmällä ajanjaksolla. Aluekehtyksen erot tasottuvat talouden taantuman akana, jollon muuttolke vähenee ja sen spataalnen pulss vamenee (emt.). Malln ennustamat väestötappo- ja nollakasvualueet sjottuvat pääosn maakuntakeskusten työssäkäyntalueden ulkopuolelle (kuva 5). Mall pelkstää todellsuutta, koska se ennustaa väestönkasvun alenevan todennäkösyyden rppuvan velä havattua selvemmn etäsyydestä maakuntakeskukseen (kuva 5). Vuosna 2 23 ja 1994 23 mallt luokttelevat oken väestötappo- ja nollakasvualueks 83,1 ja 88,9 prosentta väestötappo- ja nollakasvualuesta, joten ne ovat suhteellsest paremmn ennustettavssa kun väestönkasvualueet. Oken luoktellut postnumeroalueet kantovat suurmman osan a- Taulukko 2. Estmotujen ja havattujen väestökasvualueden osuuksa väkluvusta ja pnta-alasta Muuttuja 1994 23 2 23 Koko Itä-Suom Ennustetut Havatut Ennustetut Havatut % % % % % Väkluku 23 241 327 43,1 15 74 26,9 245 188 43,8 147 43 26,3 559 546 1 Pnta-ala (km 2 ) 4 8,2 8,5 4 688,1 8,4 7 427,2 13,2 6 235 11,1 56 77,3 1 N 92 2 72 15,7 111 24,1 85 18,5 46 1 58 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
1994 23 2 23 Isalm Kuopo Varkaus Joensuu Mkkel Savonlnna Yl 45 asukasta 2 45 asukasta 1 19 999 asukasta 6 9 999 asukasta Karttaselte Väkluku kasvanut Ennustettu todennäkösyys että postnumeroalueen väkluku ols kasvanut,,15,16,3,31,99 25 5 75 1 Km Kuva 5. Logstsen regressomalln ennustama todennäkösyys, että postnumeroalueen väestö on kasvanut, kun väestönmuutosta on seltetty työpakkojen lukumäärän suhteellsella muutoksella (%) sekä etäsyydellä keskukssta. kajaksojen väestötapposta, sllä vuosen 2 23 ja 1994 23 akana 7,5 ja 81,4 prosentta väestötapposta suuntautu ennustetulle väestötappoaluelle. Ennustetut väestötappoja nollakasvualueet ovat kokonasuutena hyvn harvaan asuttuja verrattuna väestönkasvualuesn (taulukko 2). Sjanthatan alueellnen ja pakallnen vakuttavuus väestönmuutokseen (hypotees II) Sjanthatasta aheutuva väestönmuutoksen keskttymsen alueellnen vakuttavuus Monte Carlo -smulont paljastaa, että väestönkasvun todennäkösyydet maakuntakeskukssta kaukana sjatsevlla postnumeroaluella ovat hyvn penä, vakka nden talous kehttys myöntesest el työpakkojen määrä postnumeroalueella kasvaskn (kuva 6). Taustavakuttajana on lmselväst epäedullnen demografnen rakenne. Käyttämällä parhaan sovtetun malln luoktusrajaa lyhyellä akavälllä 63,1 prosentta ja pdemmällä akavälllä 58,9 prosentta Itä-Suomen postnumeroaluesta jää MC-smulontmallen ennustessa väestötappo- ja nollakasvualueks työpakkojen lukumäärän kasvaessakn. Työpakkojen taantuman muuttumnen kasvuks jättäs velä yl kaks kolmasosaa Itä-Suomen pntaalasta väestötappoalueks (taulukko 3). Luvut osottavat tämän vastatodellstamsen avulla, että sjanthatan ja shen lttyvän väestörakennetta vnouttavan ja väestönkehtystä taannuttavan demografsen polkurppuvuuden vakutus on suur, sllä väestönkasvualueet evät alueellsest levä laajalle smulodusta työpakkojen kasvusta huolmatta. Verrattuna tosasallsta tlannetta kuvaavan estmodun regressomalln tuloksn (ks. taulukko 2) smulotujen väestönkasvualueden osuus postnumeroaluesta ols lyhyen akaväln (2 23) MC-malllla lasken van 12,8 prosenttykskköä estmotua lukumäärää suuremp YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 59
1994 23 2 23 Isalm Slnjärv Kuopo Joensuu Varkaus Mkkel Savonlnna Karttaselte Väkluku kasvanut Yl 45 asukasta 2 45 asukasta 1 19 999 asukasta 6 9 999 asukasta MC estmaatt väestönkasvulle,1,15,16,3,31,99 2 4 6 8 Km Kuva 6. Todennäkösyydet postnumeroalueen väestönkasvulle käyttämällä smulontmallssa kertomna taulukon 1 regressokertoma. Nämä Monte Carlo -estmaatt on kullekn postnumeroalueelle smulotu postvseks havattujen väestönkasvualueden jakaumasta ehdolla, että työpakkakehtys postnumeroalueella ja stä ympärövällä alueella on postvnen. ja pdemmän akaväln (1994 23) MC-malllla lasken 21,1 prosenttykskköä suuremp (taulukot 2 ja 3). Erot pnta-alalla mtaten ovat samaa suuruusluokkaa. Sjanthatan alueellsen vakuttavuuden näkökulmasta väestö- ja talouskehtyksen ongelmat näyttäytyvät syrjäsen sjannn ongelmna. Suurten työssäkäyntalueden ulkopuolsten postnumeroalueden omnasuudet ovat rakentuneet homogeensks sten, että sjanthatan vakutus on suur ja väestömäärä alenee. Tetoyhteskunnan talouskasvu edellyttää sellasa alkuetuja ja nstä kasautuva klpaluetuja, jota syrjäseudulla e ole tarjolla. Tosn sanoen nltä puuttuu kasvua akaansaava klpaluetuja, jotka muodostuvat perustuen edullseen sjantn aluerakenteessa ja uudsteta luoneeseen akasempaan kehtykseen sekä kasvualttseen elnkenorakentee- Taulukko 3. MC-smulotujen ja havattujen väestönkasvualueden osuuksa väkluvusta ja pntaalasta. Smulodut todennäkösyydet on laskettu ehdolla, että työpakkakehtys alueella ja stä ympärövällä alueella on smulotu postvseks havattujen väestönkasvualueden jakaumasta käyttämällä mallssa kertomna taulukon 1 estmotuja kertoma. Muuttuja 1994 23 2 23 Koko Itä-Suom Smulodut Havatut Smulodut Havatut % % % % % Väkluku 325 488 58,2 15 74 26,9 33 433 54,2 147 43 26,3 559 546 1 Pnta-ala (km 2 ) 16 869 3,1 4 688.1 8,4 15 191 27,1 6 235 11,1 56 77,3 1 N 189 41,1 72 15,7 17 36,9 85 18,5 46 1 51 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
seen. Syrjäseudut hpuvat luonnonvaraperustasen tuotannon tehostuessa ja alan kysynnän menettäessä suhteellsest markknotaan. Hpumseen on myös muta Itä-Suomessakn pätevä sytä (teorasta ks. Krugman 1991; Puga 22). Tulosten laajuus ja yhtenäsyys osottavat, että klpalukyvyn menetys on ylesest kakka suurmpen keskusten ulkopuolsa alueta koskeva. Sjanthatan pakallnen vakuttavuus Kuvssa 7 ja 8 sjanthatan pakallnen vakutus yksttäsen postnumeroalueen väestönmuutokseen on laskettu vähentämällä logstsen malln ennustamsta todennäkösyyksstä Monte Carlo -smulonnlla saadut todennäkösyydet (yhtälö 5), jonka jälkeen erotustodennäkösyydet on mallnnettu epäparametrsellä regressoanalyysllä. Erotustodennäkösyys kuvaa etäsyydestä rppuvan hatan vakuttavuutta kysesessä aluekehtyksen vaheessa. Sjanthatan vakuttavuus realsotuu suurmpana molempna akajaksona postnumeroaluella, jotka sjatsevat non 4 8 klometrn päässä maakuntakeskukssta ja non 3 12 klometrn päässä kesksuursta kaupungesta (kuva 7 ja kuva 8). Sjanthatan suurn pakallnen vakuttavuus työssäkäyntalueden reunolla johtuu stä, että heman alhasemmlla etäsyydestä johtuvlla kustannukslla ta ruuhkautumsen aheuttamasta keskttymsetujen hekentymsestä johtuen ne vosvat olla väestönkasvualueta, koska väestönkasvu leväs sllon alueellsest laajemmalle talouskasvun edetessä myös nälle postnumeroaluelle. Käytännössä tulosta vo tulkta sten, että keskuksen kasvuvakutukset evät ole levnneet nälle demografsest hekost kehttynelle mutta potentaalslle kasvualuelle, joten hatta lmenee sten hyvn vomakkaana kun vertalukohtana ovat kaupunken läheset kasvualueet. Sjanthatan pakallnen vakuttavuus lmenee hyvn syrjäsllä postnumeroaluella huomattavast penempänä kun suurmpen keskuksen työssäkäyntalueden lähesyydessä sjatsevlla postnumeroaluella (kuva 7 ja kuva 8), koska yl 8 klometrn päässä suursta kaupungesta ta yl 12 klometrn päässä kesksuursta kaupungesta Sjanthatan pakallnen vakuttavuus 1994 23 Etäsyys 2 45 asukkaan kaupunkn (km) p arvo sjanthatan vakuttavuudelle,99 18 16 14 12 1.2.4.2.6,9 8.12.4 6 4.1 2.8.6,1,1 2 4 6 8 1 12 14 Etäsyys yl 45 asukkaan kaupunkn (km) Kuva 7. Erotustodennäkösyydet sjanthatan vakutukssta väestönkasvun todennäkösyyteen vuosna 2 23. Isokäyrä kuvaa sjanthatan pakallsta vakuttavuutta väestönkasvun todennäkösyyteen. Psteet kuvaavat postnumeroalueden sjanta. Pnnat on luotu epäparametrsella regressomalllla, jossa tasotusparametrna on 15 klometrä. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 511
.5 Sjanthatan pakallnen vakuttavuus 1994 23 Etäsyys 2 45 asukkaan kaupunkn (km) p arvo sjanthatan vakuttavuudelle,99 18,9 16.5 14 12.1 1 8.2 6.5 4 2.15.5.1,1,1 2 4 6 8 1 12 14 Etäsyys yl 45 asukkaan kaupunkn (km) Etäsyys yl 45 asukkaan kaupunkn (km) Kuva 8. Erotustodennäkösyydet sjanthatan vakutukssta väestönkasvun todennäkösyyteen vuosna 1994 23. Isokäyrä kuvaa sjanthatan pakallsta vakuttavuutta väestönkasvun todennäkösyyteen. Psteet kuvaavat postnumeroalueden sjanta. Pnnat on luotu epäparametrsella regressomalllla, jossa tasotusparametrna on 15 klometrä. sjanthatta menettää suhteellsta merktystään. Sten lähesyyden potentaalnen merktys vamenee etäsyyden kasvaessa. Ajanjaksolla 1994 23 sekä maakuntakeskusten että kesksuurten kaupunken ympärstöjen postnumeroalueet selvästkn hyötyvät keskusten lähesyydestä (kuva 8), kun taas lyhemmällä ja myöhäsemmällä ajanjaksolla 2 23 kesksuuret kaupungt evät enää kyenneet akaansaamaan keskttymsetuja sten, että väestö ols nden lähesllä postnumeroaluella kasvanut (kuva 7). Kesksuurten kaupunken läheset postnumeroalueet evät enää saaneet kasvun levämsvakutuksa 2-luvun alun htaan talouskasvuvaheen akana. Tulokset ovat tulkttavssa sten, että etäsyyden aheuttama hatta on suhteellsest suurnta väestönkasvua estävänä tekjänä työssäkäyntalueen välttömässä lähesyydessä. Suurten ja osn myös kesksuurten keskuksen työssäkäyntalueen raja on myös pakallnen väestönkehtyksen ja klpalukyvyn raja. Ssäpuolella sjatsevat väestönkasvualueet ja ulkopuolella edellsn verrattuna hyvn selväst epäedullsessa klpaluasemassa olevat taantuvat alueet. Tulosten perusteella nopea talouskasvu lsäs odotetust sjanthatan alueellsta vakuttavuutta ja pakallsta vakuttavuutta, mtä väestönkasvun levämsen erot ja erot vuosttasssa väestötappossa mplkovat. Johtopäätökset Tutkmuksemme osottaa, että sjannn mukaan vahtelevat omnasuudet ovat talouden tomntamahdollsuuksn ja sten väestönkehtykseen merkttäväst vakuttava tekjä ja että sjanthatan vakutukset ovat hyvn selkeäst havattavssa. Itä-Suomessa sjanthatta paljastuu valtaosn postnumeroalueen sjannsta suhteessa maakuntakeskukseen. Pakallnen vakuttavuus on suurn välttömäst kaupunken työssäkäyntalueden ulkopuolella sjatsevlla postnumeroaluella. Näden postnumeroalueden väestönkehtys kuten- 512 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
kn kääntyy, mkäl ne tulevat osaks suurmpen kaupunken työssäkäyntaluetta pendelöntrajan srtyessä ulommaks. Tällön nämä postnumeroalueet hyötyvät keskuksssa tuotetusta ulkosvakutukssta ja talouskasvun levämsestä, jollon tämä sjanthatan vakutus vamentuu ja srtyy ulommas. Työssäkäyntalueen supstumnen luo vastakkasen kehtyksen. Syrjäsmmllä postnumeroaluella väestönkasvun todennäkösyys on penn, vakka työpakkakehtys ols postvnen. Tästä paradokssta johtuen nden väestönkehtykseen on vakeampaa vakuttaa kun välttömäst työssäkäyntalueden ulkopuolella sjatseven postnumeroalueden. Nykymuotonen talouskehtys e akaansaa väestönkehtyksen suunnan muutosta syrjäsmmllä postnumeroaluella. Penet kaupungt ja muu maaseutu evät ole pystyneet kompensomaan sjannsta aheutuva kasvun ja kehtyksen menetyksä, koska nltä puuttuu sellasta klpalukykyä, jonka varaan tetoyhteskunnan kasvualat vosvat rakentua. Tetoyhteskunnan ja 199-luvun alun laman jälkesen talouskasvun alkuetu on rakennettu maanteteellsest tosn kun ennen (vrt. Markey & al. 28), ja tetoyhteskunnan kehtys e ole tostaseks tuonut mtään uutta suuntaa reuna- ja syrjäalueden kehtyksen ongelmn, vaan väestöllnen polarsotumnen on jatkunut ja ulottunut myös kesksuurn kuntakeskuksn Itä-Suomessa. Ilman absoluuttsten klpaluetujen muodostumsta penn kaupunkehn ja muualle maaseudulle nämä keskusten ulkopuolset seudut pysyvät työpakka- ja väestökadon kerteessä, mkäl talouskasvu perustuu yhä keskttymsedusta hyötyvn tomalohn, jotka evät verkostodu kasvaven ja kehttyven kaupunkseutujen ulkopuolelle. Pelkkä työpakkojen vähentymsen kääntymnen kasvuks e velä rtä torjumaan väestökatoa valtaosassa Itä-Suomea. Taantuvlla ja syrjäsllä aluella on sjantnsa vuoks hyvn hekot mahdollsuudet hyötyä suurmpen keskuksen keskttymsedusta ja kasvun leväms- ja seurannasvakutukssta (vrt. Gløersen 29, 41 43). Nän nden klpalukyky jää perustumaan usemmten absoluuttsn luonnonvaraperustasn klpaluetuhn ta sellasen osaamsen alolle, jossa ulkossta pakallssta hyötyvakutukssta, pakallsmarkknoden tuomsta mttakaavaedusta ja kuljetuskustannussäästöstä e synny nykysenkaltasella tavalla klpaluetua. Talous reago vomakkaast sjanthattaan ja spataalsn kustannusrakenneerohn. Tätä dynamkkaa tukevat nn alan teorat kun emprset tuloksetkn. Mkäl kehtystä halutaan muuttaa, on uusen tomntojen klpalukykysten tomntaedellytysten luomseen knntettävä akasempaa enemmän huomota. Sllon syrjäslle aluelle votasn saada akaan rakennettua etua ta muunlasta klpaluetua, johon perustuen talouskasvu käynnstys. Syrjäseutujen rakenteellset ongelmat ovat kutenkn snä määrn mttava ja rakenteellsa sekä Dego Pugan (22) osottamana myös Euroopan laajusest nsttutonalsotuneta, että uudenlasa tomntamalleja tarvttasn. Krjallsuus Anseln, Luc & Varga, Attla & Arcs, Zoltan: Local geographcal spllovers between unversty research and hgh technology nnovatons. Journal of Urban Economcs 42 (1997): 3, 422 448 Anseln, Luc & Varga, Attla & Arcs, Zoltan: Geographcal Spllovers and Unversty Research: A Spatal Econometrc Perspectve. Growth and Change 31 (23): 4, 51 515 Aro, Tmo: Valkova muuttolke osana ptkän akaväln maassamuuttokehtystä. Yhteskuntapoltkka 72 (27): 371 379 Berube, Alan: Ganng but losng ground: Populaton change n large ctes and ther suburbs. Teoksessa: Katz, B. & Lang, R. (tom.): Redefnng urban and suburban Amerca: Evdence from Census 2. Washngton, DC: Brookngs Insttuton, 23 Black, Duncan & Henderson, Vernon: A Theory of Urban Growth. Journal of Poltcal Economy 17 (1999): 2, 252 284 Boschma, Ron & Lambooy, Jan: Evolutonary economcs and economc geography. Journal of Evolutonary Economcs 9 (1999): 4, 411 429 Bowman, Adran & Azzaln, Adelch: Appled Smoothng Technques for Data Analyss: the Kernel Approach wth S-Plus Illustratons. Oxford: Oxford Unversty Press, 1997 Bryant, Chrstopher & Joseph, Alun: Canada s rural populaton: trends n space and mplcatons n place. The Canadan Geographer 45 (21): 1, YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 513
132 137 Castells, Manuel: The Rse of The Network Socety. The Informaton Age: Economy, Socety and Culture. Vol. 1. Cornwell: Blackwell, 1996 Cooke, Phlp & Leydesdorff, Loet: Regonal Development n the Knowledge-Based Economy: The Constructon of Advantage. Journal of Technology Transfer 31(26): 1, 5 15 Elster, Jon: Logc and Socety. Contradctons and Possble Worlds. Chchester: John Wley and Sons, 1978 Eskelnen, Hekk & Nranen, Kmmo: Itä-Suomen talouskehtyksen ptkä lnja ja nykyset ongelmat. Kansantaloudellnen akakauskrja 99 (23): 1, 43 58 Eskelnen, Hekk & Frtsch, Matt & Hrvonen, Tmo: Itä-Suomen aluerakenne: perusprtetä ja muutostrendejä. Raportteja N:o 2/27. Joensuun Ylopsto, Karjalan tutkmuslatos, 27 Faraway, Julan: Extendng the Lnear Model wth R. Generalzed Lnear, Mxed Effects and Nonparametrc Regresson Models. New York: Chapman and Hall/CRC, 26 Feldman, Maryann: The geography of Innovaton. Boston: Kluwer Academc, 1994 Florda, Rchard & Mellander, Charlotta & Stolarck, Kevn: Insde the black box of regonal development- human captal, the creatve class and tolerance. Journal of Economc Geography 8 (28): 5, 615 649 Funke, Mchael & Nebuhr, Annekatrn: Regonal Geographc Research and Development Spllovers and Economc Growth: Evdence from West Germany. Regonal Studes 39 (25): 1, 143 153 Glaeser, Edward: The new economcs of urban and regonal growth. Teoksessa: Gordon, Clark & Gertler, Merc & Feldman, Maryann (tom.): The Oxford Handbook of Economc Geography. Oxford: Oxford Unversty Press, 2 Glaeser, Edward & Saz, Albert: The rse of the sklled cty. Workng paper 1191. Cambrdge: Natonal Bureau of economc research, 23 Glaeser, Edward & Shapro, Jesse: Urban growth n the 199s: Is cty lvng back? Journal of Regonal Scence 43 (23): 139 165 Gløersen, Erk: Strong, Specfc and Promsng. Towards a Vson for the Northern Sparsely Populated Areas n 22. Nordrego Workng Paper 29:4. Tukholma, 29 Hanell, Thomas & Aalbu, Hallger & Neubauer, Jörg: Regonal development n the Nordc countres 22. Nordrego Report 2:22 Hekklä, Ell & Pkkaranen, Mara: Väestön ja työvoman kansanvälstymnen nyt ja tulevasuudessa. Srtolasuustutkmuksa A 3. Turku: Srtolasnsttuutt, 28 Hätälä, Johanna & Rusanen, Jarmo: Suomen aluerakenteen vmeakanen ja tuleva kehtys. Norda tedonantoja 1/21, 21 Jaffe, Adam & Trajtenberg, Manuel & Henderson, Rebecca: Geographc localzaton of knowledge spllovers as evdenced by patent ctatons. The Quarterly Journal of Economcs 18 (1993): 3, 577 598 Kangasharju, Ak: Alueellsen keskttymsen västämättömyys. Kansantaloudellnen akakauskrja 99 (23): 1, 6 16 Karvonen, Sakar & Kauppnen, Tmo: Kunka Suom jakautuu 2-luvulla? Yhteskuntapoltkka 74 (29): 5, 467 486 Kander, Jaakko & Varta, Pentt: Suur lama. ETLA B143. Helsnk, 1998 Kostanen, Juha: Kaupunkseutujen klpalukyky ja elnkenopoltkka tetoyhteskunnassa. Teoksessa: Sotarauta, Markku (tom.): Kaupunkseutujen klpalukyky ja johtamnen tetoyhteskunnassa. Suomen kuntaltto, Acta 16, 1999 Krugman, Paul: Increasng Returns and Economc Geography. The Journal of Poltcal Economy 99 (1991): 3, 473 499 Lehtonen, Oll & Tykkylänen, Markku: Muuttolkkeen alueellset muodostumat ja pulss Suomessa 198 26. Terra 121 (29): 2, 119 137 Lemola, Tarmo: Innovaatoympärstö nnovaatotomnnan ehtona, tukena ja talouskasvun lähteenä. Teoksessa: Hyytnen, Ar & Rouvnen, Petr (tom.): Mstä talouskasvu syntyy? Helsnk: Ylopstopano, 25 Lever, Wllam: Correlatng the Knowledge-base of Ctes wth Economc Growth. Urban Studes 39 (21): 5 6, 859 87 Malnen, Pentt & Kytölä, Lsa & Keränen, Hekk & Keränen, Rejo: Suomen maaseututyypt 26. Maa- ja metsätalousmnsterön julkasuja 26/7, 26 Markey, Sean & Halseth, Greg & Manson, Don: Challengng the nevtablty of rural declne: Advancng the polcy of place n northern Brtsh Columba. Journal of Rural Studes 24 (28): 4, 49 421 Maskell, Peter & Malmberg, Anders: Localsed learnng and ndustral compettveness. Cambrdge Journal of Economcs 23 (1999): 2, 167 185 Myrskylä, Pekka: Muuttolke ja työmarkknat. Työpolttnen tutkmus 321. Helsnk: Työvomamnsterö, 26 Nvalanen, Satu & Haapanen, Mka: Ikääntyvä ja keskttyvä Suom. Kaupunken, maaseudun ja vuorovakutusalueden väestökehtys 1975 23. Aluekeskus- ja kaupunkpoltkan yhtestyöryhmän julkasu 1/2, 22 Pack, Janet: Growth and convergence n metropoltan Amerca. Washngton, DC: Brookngs Insttuton, 22 Partrdge, Mark & Bollman, Ray & Olfert, M. Rose & Alesa, Alessandro: Rdng the Wave of Urban Growth n the Countrysde: Spread, Backwash, or Stagnaton? Land Economcs 83 (27): 2, 128 152 Partrdge, Mark & Rckman, Dan & Kamar, Al & Olfert, M. Rose: Lost n space: populaton growth n the Amercan hnterlands and small ctes. Journal of Economc Geography 8 (28): 6, 727 757 Polèse, Maro & Shearmur, Rchard: Is Dstance Real- 514 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5
ly Dead? Comparng Locaton Patterns over Tme n Canada. Internatonal Regonal Scence Revew 27 (24): 4, 431 457 Puga, Dego: European regonal polces n lght of recent locaton theores. Journal of Economc Geography (22): 2, 373 46 Renkow, Mtch: Employment growth, worker moblty, and rural economc development. Amercan Journal of Agrcultural Economcs 85 (23): 2, 53 513 Sands, Gary: Prosperty and the New Economy n Canada s major cty regons. GeoJournal (29), onlne publshed Schmtt, Bertrand & Henry, Mark S.: Sze and growth of urban centers n French labor market areas: consequences for rural populaton and employment. Regonal Scence and Urban Economcs (2), 3: 1 21 Smth, Davd M.: Industral Locaton. 2 p. New York: Wley, 1981 Sotarauta, Markku & Vljamaa, Kmmo: Mtkä tekjät tekevät kasvukeskuksesta kasvukeskuksen? Teoksessa: Sotarauta, Markku (tom.): Tulkntoja kaupunkseutujen kehtyksestä ja kehttämsestä. Teknkan Akateemsten Ltto TEK ry: Tampere, 23 Suomalasten nnovaatoden maantede: Työ- ja elnkenomnsterön julkasuja, Innovaato 29/29, 29. Lte 1. Spataalsen vahtelun vakutus mallntamseen etäsyysmuuttujlla. Kuvat on muodostettu teoreettsesta anestosta. (%) Lneaarnen mall Lneaarnen osttasmall (%) 1 1 2 2 3 3 4 5 1 15 5 1 15 Etäsyys keskuksesta (km) 4 (%) E malla Logstnen mall (%) 5 1 5 2 1 3 15 2 5 1 15 5 1 15 Etäsyys keskuksesta (km) YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5 515
Lte 2. Ydn-perfera ulottuvuutta kuvaavat muuttujat. Kakk etäsyydet on laskettu postnumeroalueen keskustaajaman keskpsteestä ta postnumeroalueen keskpsteestä postnumeroalueden asunrakennusten keskarvona ArcGs-ohjelman Network Analyst tomnnolla Dgroad-anestosta. Muuttuja Kuvaus Vektor Et_5 Etäsyys yl 5 asukkaan taajamaan (km) Etäsyys Et_6 Etäsyys 6 9 999 asukkaan kunnan keskustaajamaan (km) Etäsyys Et_1 Etäsyys 1 19 999 asukkaan kunnan keskustaajamaan (km) Etäsyys Et_2 Etäsyys 2 45 asukkaan kunnan keskustaajamaan (km) Etäsyys Et_45 Etäsyys yl 45 asukkaan kunnan keskustaajamaan (km) Etäsyys Et_ylopsto Etäsyys ylopstoon ta ylopston svupsteeseen (km) Etäsyys Et_tedep Etäsyys tedepustoon (km) Etäsyys Et_satama Etäsyys ssävessatamaan (km) Etäsyys Et_rautateas. Etäsyys rautateasemaan (km) Etäsyys Et_lentok Etäsyys lentokentälle (km) Etäsyys Tyop_m Työpakkojen määrän suhteellnen muutos (%) Talous Tyop_mlag Työpakkojen määrän suhteellnen muutos työssäkäyntalueella (%) Talous Herfnd Herfndahln ndeks työpakkojen erkostumselle Talous TyopakatP Työpakkojen osuus Itä-Suomen työpakosta Talous AlkutP Alkutuotannon työpakkojen osuus Itä-Suomen työpakosta (%) Talous L_väestö Luonnollnen väestönkasvu Väestö P_väestö Alueen osuus Itä-Suomen väestöstä vuonna 24 Väestö T_väestö Väestöntheys (henk./km2) Väestö Englsh Summary Oll Lehtonen & Markku Tykkylänen: Patterns of populaton relocaton n an emergng knowledge socety: Eastern Fnland as a case n pont (Kunka väestö sjottuu srryttäessä tetoyhteskuntaan? Esmerkknä Itä-Suom) Ths artcle analyses the mpacts of the frcton of dstance or what s known as urban dstance dscount on the probablty of populaton growth n Eastern Fnland durng the emergence of a knowledge socety after the recesson of the early 199s. The study reveals the negatve effects suffered by small rural areas as a result of ther dstance from urban centres. Logstc regresson analyss shows that populaton trends are strongly dependent on the locaton of the area concerned n relaton to the three largest regonal centres, whch have compettve ndustral envronments and provde well-traned labour and external economes to new emergng ndustres. Many other varables, such as dstance to medum-szed and smaller centres, tradtonal transport nfrastructure, the area s economc characterstcs and populaton factors have no bearng on populaton trends. Urban dstance dscount causes the strongest relatve loss of populaton growth beyond urban-frnge areas that are not compettve enough to attract populaton as compared wthn areas wthn the travel-to-work area of a large centre. Nevertheless, they are on the verge of growth. The severty of absolute populaton loss ncreases lnearly wth dstance from the large centre. Our smulatons showed that n more than two-thrds of the areas of Eastern Fnland, the declne n populaton would not be halted even by the dscontnuaton of job losses. In the absence of compettve envronments sutable for the growth ndustres of a knowledge socety, dstant communtes are unable to offset the costs arsng from urban dstance dscount. The ntal advantage of a knowledge socety s constructed otherwse than n a resource-based socety and ndustral socety, where land and labour were central means of value producton. Urban-rural populaton polarzaton has thus contnued to advance and t now embraces not only rural areas but also smaller populaton centres. Unless they can develop a new compettve advantage that dffers from the current paradgm, perpheral areas wll become locked nto a vcous crcle of job losses and acceleratng populaton loss. Stagnant and dstant areas have very lmted opportuntes to beneft from the agglomeraton economes of centres and ther compettve envronments. Dstant areas wll have to make do wth the absolute advantages derved from natural resources or ndustres that do not beneft from local external economes, scale economes and potental savngs n transport costs as current growth economes do. The locatonal condtons of these knds of economc actvtes should receve more attenton. The targetng of polcy measures to such new competence would brng about a new constructed advantage and ntal advantage of development outsde the core areas and generate economc growth and more balanced populaton structures. Keywords populaton relocaton, Eastern Fnland 516 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (21):5