Eräpyhän ja keskustan länsipuolen liito-oravaselvitys Orivedellä 2016 Luontoselvitys Sundell Tmi. 2016
2 Sisällysluettelo Tiivistelmä 3 1. Johdanto 4 2. Tulokset 5 2.1. Aikaisemmat havainnot 5 2.2. Metsäkuvioiden soveltuvuus liito-oravalle 6 2.3. Papanahavainnot, kolot ja pöntöt 8 2.4. Liito-oravaesiintymät ja elinpiirien ydinalueet 10 2.5. Kulkuyhteydet 13 2.6. Muita havaintoja 16 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 18 4. Kirjallisuus 19 Liite 1. Menetelmät 22 Liite 2. Papanahavainnot sekä pöntöt ja kolopuut 24 Liite 3. Metsäkuviotiedot 26 Kannen kuva: Liito-oravan asuttama metsäkuvio Eräpyhässä. Kuvat Pekka Robert Sundell ja Mika Kalliovirta Karttakuvat Mika Kalliovirta Pohjakartat Maanmittauslaitos Kirjoittajat: Pekka Robert Sundell ja Risto Sulkava Kiitokset: Päivi Valkama, Seppo Tingvall, Harri Lehén ja Tarja Viteli (Oriveden kaupunki); Anu Peltonen (Pirkanmaan ELY-keskus); Tea von Bonsdorff-Salminen (maatähtimääritys).
3 Tiivistelmä Tässä raportissa esitellään tulokset vuonna 2016 tehdystä Oriveden kaupungin keskustaajaman länsipuolen ja Eräpyhän alueiden liito-oravaselvityksestä. Selvityksen tilasi Oriveden kaupunki ja toteutti Luontoselvitys Sundell Tmi. Selvitysalueesta suuri osa on liito-oravalle soveltuvaa aluetta. Neljä metsäkuviota arvioitiin liitooravalle soveliaiksi alueiksi. Luonnonsuojelulain mukaan suojeltavia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja löytyi kaksi. Elinpiirit jatkuvat selvitysalueen ulkopuolelle sekä Eräpyhässä että keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydeksi sopii parhaiten varttunut kuusivaltainen tai useamman puulajin sekapuustoinen varttunut metsä. On erittäin tärkeää, että kulkuyhteydet selvitysalueella ja sen ulkopuolelle säilyvät. Selvitysalueella on suositeltavaa toimia myös varsinaisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympärillä sijaitsevissa metsissä siten, että ne säilyvät liito-oravalle kelvollisina. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristössä puustoa voidaan tarvittaessa varovasti harventaa siten, ettei elinpiirin ydinalueen soveltuvuus liito-oravalle kärsi. Varsinaisilla lisääntymis- ja levähdyspaikoilla ei tule tehdä metsätaloustoimia, jotta varmasti vältetään luonnonsuojelulakia rikkovat lisääntymisja levähdyspaikan heikennykset.
4 1. Johdanto Keskustaajaman länsipuolelta tunnetaan liito-oravaesiintymä ja Eräpyhän luonnonsuojelualueelta aikaisempia havaintoja liito-oravasta (Luontopeili 2013, Pirkanmaan ELY-keskus 2016). Liito-oravaselvityksen tavoitteena oli selvittää liito-oravalle soveliaat elinympäristöt, elinpiirit ja niiden ydinalueet metsäkuvioilla sekä kulkuyhteydet, joita liito-orava voi käyttää liikkumisreitteinä selvitysalueiden sisällä ja selvitysalueelta lähiympäristöön. Selvitys tehtiin Luontoselvitys Sundell Tmi:n toimesta ja Oriveden kaupungin toimeksiannosta.
5 2. Tulokset 2.1. Aikaisemmat havainnot Keskustaajaman länsipuoleisella alueella on tehty liito-oravaselvitys keväällä 2013. Silloin alueella havaittiin liito-oravan papanoita 46 puun tyvellä. Alueella tulkittiin olevan yksi liito-oravan elinpiirin ydinalue, yksi ruokailualue ja yksi kulkureitti (Luontopeili 2013). Lisäksi Pirkanmaan ELY-keskuksesta saatiin aikaisempia liito-oravahavaintoja. Niissä keskustan länsipuoleisella alueella oli yksi liito-oravareviiri sekä alueen pohjois- ja koillispuolella kolme havaintoa. Eräpyhän luonnonsuojelualueella oli yksi liito-oravareviiri ja kaksi havaintoa liitooravasta (Pirkanmaan ELY-keskus 2016). Eräpyhän suojelualueelta nyt selvitetyn alueen länsipuolelta löytyi kahdentoista puun juurelta liitooravan papanoita 23.4.2016 Suomen luonnonsuojeluliiton retkellä (kuvat 16 & 17). Kuva 1. Eräpyhän alueelta ilmakuvatarkastelun perusteella rajattu, liito-oravalle mahdollisesti sopiva selvityksessä inventoitu kuvio (sininen viiva). Selvitysalue oli sama alue.
6 Kuva 2. Keskustan länsipuolelta ilmakuvatarkastelun perusteella rajatut, liito-oravalle mahdollisesti sopivat selvityksessä inventoidut kuviot (sininen viiva). Selvitysalueen rajaus (oranssi viiva). 2.2. Metsäkuvioiden soveltuvuus liito-oravalle Selvitysalueiden pinta-ala on yhteensä 65,6 ha. Tästä Eräpyhän alue on 12,2 ha ja keskustan länsipuolinen alue 53,4 ha. Selvitysalue jaettiin maastotyön perusteella liito-oravalle sopiviksi kuudeksi metsäkuvioksi, joiden yhteispinta-ala on 30 hehtaaria (kuvat 1 & 3). Tästä Eräpyhän alue on 12,2 ha ja keskustan länsipuoleinen alue 18,8 ha. Liito-oravan asuttamien alueiden pinta-ala on Eräpyhässä 8,7 ha, ruokailualueeksi merkitty haaparyhmä 0,8 ha ja keskustan länsipuolella 5,2 ha. Metsäkuviojako perustui liito-oravan elinympäristöjen soveltuvuusluokkiin (ks. liite 1).
7 Selvitysalueelta rajattiin kuusi liito-oravalle sopivaa tai mahdollisesti sopivaa metsäkuviota, joilta tarkistettiin liito-oravan esiintyminen maastoselvityksessä (kuva 3). Maastoselvityksessä kuviojako tarkistettiin ja kuvioiden sopivuus liito-oravalle arvioitiin. Kuviotiedot on koottu liitteeseen 3 ja havaintotiedot liitteeseen 2. Kuva 3. Keskustan länsipuolelta maastotyön perusteella rajatut, liito-oravalle mahdollisesti sopivat selvityksessä inventoidut kuviot (numerointi, sininen viiva). Selvitysalueen rajaus (oranssi viiva).
8 2.3. Papanahavainnot, kolot ja pöntöt Kuvat 4 & 5. Liito-oravan papanahavainnot (punainen pallo), sopiva pönttö (keltainen neliö) ja kolopuut (oranssi kolmio) Eräpyhän alueella.
Kuvat 6 & 7. Liito-oravan papanahavainnot (punainen pallo) keskustan alueella. 9
10 Kahdelta kuviolta löytyi liito-oravan papanoita (kuvat 4 7). Eräpyhän alueelta (kuvio 1) löydettiin 26 puun tyveltä liito-oravan papanoita. Papanahavainnoista kaksi oli selvitysalueen ulkopuolelta. Lisäksi löydettiin yksi liito-oravalle sovelias pönttö ja kolme kolopuuta. Kolopuita on alueella varmasti enemmänkin. Keskustan länsipuoleiselta alueelta (kuvio 6) löytyi 16 puun tyveltä liito-oravan papanoita. Soveliaita kolopuita, pönttöjä tai risupesiä ei havaittu. 2.4. Liito-oravaesiintymät ja elinpiirien ydinalueet
11 Kuvat 8 & 9. Havaintojen ja kuviotietojen perusteella arvioidut liito-oravan elinpiirien ydinalueet (vihreä viiva) ja niiden mahdolliset pesäpuut Eräpyhässä sekä liito-oravan ruokailun kannalta tärkeä haaparyhmä (vihreä katkoviiva). Selvityksessä löydettiin yksi liito-oravaesiintymä Eräpyhän alueella ja yksi keskustan länsipuolella (kuvat 8 11). Lisäksi kaksi papanahavaintoa tehtiin näiden ulkopuolelta Eräpyhässä. Eräpyhässä lähes koko selvitysalueen metsäalue soveltuu lajille hyvin. Pesäpaikaksi sopivia koloja ja pönttöjä on Eräpyhän alueella useita. Keskustan länsipuolella pesäkoloja tai risupesiä ei löydetty, mutta joko koloja tai risupesiä siellä on, koska alueella oli niin runsaasti papanamerkintää. Pesäpuita ovat varmuudella ne pöntöt tai kolopuut, joiden alta löytyi papanoita. Todennäköisiä pesäpuita ovat potentiaalisimmat pöntöt tai kolopuut elinpiireillä, joiden alta ei juuri tällä hetkellä löytynyt papanoita. Osa luonnonkoloista myös jäi selvityksessä todennäköisesti löytymättä. Elinpiirin ydinalueella sijaitsevan luonnonsuojelulain mukaisen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan tarkan rajauksen ja alueella sallitun metsänkäsittelyn määritteli aiemmin alueellinen ELY-keskus. Nyt erillistä rajauspäätöstä ei enää tehdä, vaan jokainen metsänkäsittelyä harkitseva on velvollinen toimimaan siten, että lakia ei rikota, eli lisääntymis- ja levähdyspaikkaa ei hävitetä tai heikennetä. Kun tutkimus on osoittanut, että aiempi rajauskäytäntö toimi huonosti, on lisääntymis- ja levähdyspaikalla syytä noudattaa suurempaa varovaisuutta kuin aiemmin, kun voitiin turvautua viranomaisen tekemään rajauspäätökseen. Avohakkuu hävittää aina lisääntymis- ja levähdyspaikan. Vieressä alle 150 metrin säteellä tehty avohakkuu usein heikentää lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.
Kuvat 10 & 11. Havaintojen ja kuviotietojen perusteella arvioitu liito-oravan elinpiirin ydinalue, joka on käytännössä samalla lisääntymis- ja levähdyspaikka (vihreät rajaukset) keskustan länsipuolella. 12
13 Harvennushakkuu voi heikentää lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, mutta sen voi erityisin toimin toteuttaa myös siten, että paikkaa ei heikennetä. Harvennuskohde vaatii usein tapauskohtaista harkintaa ja suunnittelua. Hyvään lopputulokseen pääsee ainakin tällä ohjeella: http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/sll_liitooravaohje.pdf. Myös muita ohjeita on olemassa tai tulossa. 2.5. Kulkuyhteydet Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiskiellosta seuraa, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen välille on jätettävä lajille sopivia puustoisia kulkuyhteyksiä. Kulkuyhteyksien katkaiseminen tulkitaan lain vastaiseksi lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseksi. Kulkuyhteydeksi sopii parhaiten varttunut kuusivaltainen tai useamman puulajin sekapuustoinen varttunut metsä. Liito-orava välttää mäntymetsiä. Liito-orava pystyy liikkumaan myös yksittäisiä puita pitkin, mutta silloin riski jäädä petojen saaliiksi on suurempi. Mikäli kulkuyhteys koostuu vain yksittäisistä puista, voi yhteys katketa, jos esimerkiksi myrskyssä kaatuu puita. Edellä mainituista syistä on suositeltavaa, että kulkuyhteydet ovat ainakin 30 metriä leveitä metsäkaistaleita. Puistoalueet, joissa on riittävän tiheä ja varttunut puusto, sopivat myös kulkuyhteyksiksi. On erittäin tärkeää, että kulkuyhteydet myös selvitysalueen ulkopuolelle säilyvät. Eräpyhän selvitysalueesta länteen, pohjoiseen ja itään kulkuyhteydet ovat selvitysalueen lähiympäristössä enimmäkseen hyvät. Etelässä Längelmävesi on liikkumiseste. Keskustan selvitysalueelta löytyneeltä lisääntymis- ja levähdyspaikalta länteen, koilliseen ja pohjoiseen kulkuyhteydet ovat selvitysalueen lähiympäristössä hyvät. Olisi tärkeää säilyttää/luoda kulkuyhteys nykyiseltä lisääntymis- ja levähdyspaikalta Paltanmäen liito-oravalle soveltuvaan alueeseen, joka on tällä hetkellä tyhjänä. Kaupunkisuunnittelussa ja metsätaloudessa tulisi varmistaa olemassa olevien kulkuyhteyksien säilyminen jatkossakin ja vahvistaa nyt heikkoja yhteyksiä. Myös maisematasolla, eli kauempana selvitysalueesta sijaitsevien potentiaalisten kulkuyhteyksien säilyminen on kaupunkisuunnittelussa tärkeää. Näin voidaan jatkossakin turvata geenivaihto myös kauempana sijaitsevien liito-orava-alueiden välillä pitkällä aikavälillä. Kuviin 12 15 on merkitty suositellut kulkuyhteyksien paikat kohdissa, joiden puusto soveltuu hyvin liito-oravalle. Erityisesti kapeissa kohdissa yhteyksiksi on valittu reitit, joiden puusto soveltuu parhaiten liito-oravalle.
Kuva 12 & 13. Havaintojen ja kuviotietojen perusteella arvioidut liito-oravan kulkuyhteydet elinpiirien välillä ja selvitysalueen ulkopuolelle Eräpyhässä (vihreät nuolet). 14
15
16 Kuvat 14 & 15. Havaintojen ja kuviotietojen perusteella arvioidut liito-oravan kulkuyhteydet elinpiirien välillä ja selvitysalueen ulkopuolelle keskustan länsipuolella (vihreät nuolet). 2.6. Muita havaintoja Liito-oravaselvityksen yhteydessä havaittiin Eräpyhän alueella raidassa (kuvio 1) erittäin uhanalaisen (EN) ja erityisesti suojeltavan valkoselkätikan (Dendrocopos leucotos) hakkaamia koloja. Alueella on myös mäyrän luolasto. Lisäksi alueella havaittiin uurremaatähti (Geastrum pectinatum) (kuva 18). Uurremaatähti kuuluu arvokkaiden luonnontilaisten kuusivaltaiset metsien ja metsälaitumien indikaattorilajeihin. Se kasvaa tyypillisesti muurahaispesissä.
Kuvat 16 & 17. Eräpyhän muut havainnot. Liito-oravan papanalöydöt suojelualueelta (punaiset pallot), valkoselkätikan hakkaama kolopuu (keltainen pallo), uurremaatähti (oranssi tähti), mäyrän luolasto (vihreä kolmio). 17
18 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Selvitettyjen alueiden metsät ovat kuvioilla 1 ja 6 liito-oravalle hyvin sopivia. Liito-oravien asuttamat metsät ovat kokonaisuutena tarkastellen selvitysalueella melko laajoja ja yhtenäisiä kokonaisuuksia. Liito-oravien runsaammin papanamerkitsemät elinpiirien ydinalueet kattavat varsin suuren osan kahdesta metsäkokonaisuudesta. Näillä alueilla sijaitsevat myös pesät. Lisääntymispaikka on se pesää ympäröivä biologisesti toimiva kokonaisuus, joka mahdollistaa lajin lisääntymisen alueella jatkossakin. Molemmat rajatut lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat selkeästi naaraiden elinpiiriä, eli lisääntymispaikkoja. Varsinaisten lisääntymispaikkojen lähiympäristön samaa metsäkuviota olevat metsät ovat molempien lisääntymispaikkojen ympäristössä kauttaaltaan liito-oraville tärkeitä. Lisääntymis- tai levähdyspaikan rajaukseen luetaan mahdollisesti löydetyt pesäpuut ja niiden ympäristön runsaammin papanamerkitty elinpiirin ydinalue. Lisäksi paikkaan tulee aina sisältyä ruokailuun soveltuvia lehtipuita, jotka voivat sijaita joko muun metsän sekapuustona tai erillisempänä lehtipuuvaltaisena kuviona ydinalueen lähellä. Lisääntymis- ja levähdyspaikan säilyminen kelvollisena vaatii vaihtelevan laajuisen elinpiirin ydinalueen säilyttämistä ja riittäviä kulkuyhteyksiä. Lain mukaan lisääntymis- ja levähdyspaikan pitää säilyä jatkossakin ekologisesti toimivana ja elinkelpoisena. Tästä syystä lisääntymiskolon ja lähipuuston lisäksi, elinpiirin ydinalue tärkeine ruokailualueineen tulee säilyttää sellaisena, että liito-orava voi alueella jatkossakin elää ja lisääntyä. Kun viranomaisrajauksia ei enää tehdä, on varminta jättää varsinainen lisääntymis- tai levähdyspaikka kokonaan hakkuutoimien ulkopuolelle. Jos sillä alueella on pakko toimia, vaatii toiminta erityisosaamista ja erillisen suunnitelman, jotta lain rikkomiselta voidaan välttyä. Liitooravan laajemmalla elinpiirillä, eli lisääntymis- ja levähdyspaikan lähiympäristössä puustoa voidaan tarvittaessa varovasti harventaa siten, että elinpiirin soveltuvuus liito-oravalle ei kärsi. Tämä tarkoittaa, että alueella ei pidä tehdä alaharvennustyyppistä varsin rajua perusharvennusta. Harvennuksessa voidaan poimintahakkuuna poistaa etenkin runsaimman puulajin puita ja sellaisia puuyksilöitä, joiden poistamiseen on erityistä tarvetta ja jotka eivät ole liito-oravalle oleellisia. Poimintahakkuussa erityisesti haapoja, leppiä ja valtaosa järeistä kuusista tulee säästää. Samoin tietysti kaikki kolopuut. Harvennuksessa ei pidä poistaa minkään puulajin kaikkia yksilöitä. Poistettavissa puissa voi olla etenkin mäntyjä tai muita alueen yleisimpiä puulajeja. Metsän tulee harvennuksen jälkeenkin olla rakenteeltaan monilajinen, vähintään yhtä erirakenteinen kuin ennen harvennusta ja sisältää myös metsän suurimpia puuyksilöitä. Metsää ei tule käsitellä lainkaan liitooravan lisääntymiskaudella (huhtikuu elokuu). Selvitysalueella sijaitsevien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lähiympäristössä on suositeltavaa toimia em. tavalla, varovaisin hakkuin. Lisätietoja metsänkäsittelyn mahdollisuuksista liito-oravan elinpaikalla: http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/sll_liitooravaohje.pdf (Sulkava 2015).
19 4. Kirjallisuus Luontopeili 2013: Liito-oravaselvitys Orivedellä. Raportti Oriveden kaupungille. Pirkanmaan ELY-keskus 2016: Liito-oravahavaintoja Oriveden liito-oravaselvitysalueilta ja niiden läheisyydestä. Kirjallinen tieto 14.4.2016. Sulkava, R. 2015: Metsien käsittely liito-orava-alueella. Suomen luonnonsuojeluliitto ry. http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/sll_liitooravaohje.pdf; viitattu 26.4.2016. Kuva 18. Eräpyhän liito-oravametsää etelästä kuvattuna (kuvio 1).
20 Kuva 19. Keskustan länsipuolen ulkoilureitti ei estä liito-oravan liikkumista (kuvio 6). Kuva 20. Uurremaatähti Eräpyhän alueella.
Kuva 21. Luonnontilainen puro keskustan länsipuolella (kuvio 6). 21
22 Liite 1. Menetelmät Selvityksen tekivät Risto Sulkava, Pekka Robert Sundell ja Mika Kalliovirta 27.4.2016. Selvitys tehtiin huhtikuussa, jolloin kaikki edellisen talven ja kevään papanat olivat näkyvillä ja hyvin löydettävissä. Lunta ei enää ollut eikä kasvillisuus ollut ehtinyt nousta ja piilottaa papanoita. Liito-oravan jätökset olivat lajityypillisiä keltaisia papanoita, joita muodostuu ainoastaan loppusyksyllä ja talvella, koska talviravintona käytetyt norkot sisältävät runsaasti siitepölyä. Liito-oravalle sopivista metsistä tarkastettiin osa rinnankorkeushalkaisijaltaan (eli noin 1,3 m korkeudella maasta) yli 30 cm paksuista kuusista, yli 30 cm paksut haavat ja muut lehtipuut sekä osa yli 35 cm paksuista koivuista. Näiden puiden tyveltä etsittiin noin puolen metrin säteellä liitooravan ulostepapanoita. Samalla havainnoitiin liito-oravalle sopivia pönttöjä ja kolopuita. Kolojen etsintään ei kuitenkaan investoitu aikaa niin paljoa, että kaikkia mahdollisia koloja olisi pyrittykään löytämään. Kartoitushavaintojen perusteella kuviot jaettiin neljään luokkaan: Luokka 1 (Soveltuu hyvin liito-oravalle): Metsikkö täyttää liito-oravan kannalta kaikki vaatimukset. Metsäkuviot ovat yleensä varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa sekapuina on haapaa ja koivua. Eteläisen Suomen lehtomaisilla alueilla luokan 1 kuviot voivat olla myös lehtipuuvaltaisia sekametsiä. Alueella on kolopuita tai muita liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Metsätaloudessa nämä metsiköt luokitellaan uudistuskypsiksi. Metsäkuvio voi kuulla luokkaan 1, vaikka havaintoja liito-oravasta ei tehty. Luokka 2 (Soveltuu liito-oravalle): Metsä on puustoltaan pääasiassa liito-oravalle soveltuva, mutta usein iältään vielä nuori (pääosin alle 60-v) tai puulajeja on vain vähän (1-3). Sopivat kolopuut puuttuvat tai mahdollisten ruokapuiden osuus on pieni. Esimerkiksi varttuneet kasvatusmetsät kuuluvat tähän luokkaan. Luokka 3 (Liikkumisympäristö): Puuston korkeus on yli 10 m. Metsän rakenne on sellainen, että se ei sovellu liito-oravan lisääntymispaikaksi. Puusto voi olla vielä liian nuorta tai puulajit ovat liito-oravalle sopimattomia (esim. lähes pelkästään mäntyä kasvavat metsät). Luokkaan kuuluvat nuoret kasvatusmetsät, nuoret ja varttuneet puhtaat männiköt sekä kuusimetsät, joista ei löydy liitooravalle sopivia kolo- tai ruokailupuita. Luokka 4 (Sopimaton liito-oravalle): Puuton, liito-oravalle täysin sopimaton alue. Eläin ei pysty liikkumaan alueella. Tähän luokkaan kuuluvat avohakkuut, nuoret alle 10-metriset taimikot, vesistöt, pellot ja rakennettu maa. Kuvioilta merkittiin muistiin pääpuulaji, muut puulajit, pääpuulajin keskimääräinen halkaisija rinnan korkeudelta ja muiden puulajien keskimääräinen halkaisija rinnan korkeudelta (ks. liite 3). Keskimääräisen rinnankorkeusläpimitan arvioinnissa keskityttiin ylimmän latvuskerroksen muodostavaan ns. valtapuustoon. Läpimitat ovat suuntaa-antavia apuvälineitä myöhempää tulkintaa varten. Läpimitoissa käytettiin 5 cm luokka-asteikkoa.
Kulkuyhteydet todetuilta liito-oravakuvioilta ympäristöön tai kuvioiden välillä varmistettiin maastossa. Yhteys merkittiin kartalle. Kulkuyhteydeksi soveltuvat yli 10-metriset puut. Parhaat kulkuyhteydet ovat kuusivaltaisia metsiä, joista löytyy kookasta puustoa. 23
24 Liite 2. Papanahavainnot sekä pöntöt ja kolopuut Taulukko 1. Papanahavainnot sekä pöntöt ja kolopuut. Pesäpuita ovat varmuudella ne kolopuut, joiden alta löytyi papanoita. Todennäköisiä pesäpuita ovat potentiaalisimmat kolopuut elinpiireillä, joista yhden alta ei kol ei löytynyt papanoita. Kuvio = kuvionumero Puulaji: Ha= Haapa, Hle = Harmaaleppä, Ko = Koivu, Ku = kuusi, Mle = metsälehmus, Mä = Mänty, Ra = raita, Ta = tammi, Tle = Tervaleppä, Tu = tuomi, Va = vaahtera Paksuus = puun rinnankorkeusläpimitta, cm. Jos useampia lukuja, haaroittunut runko. Kolo = kolojen korkeudet maasta KoloLPM = kolon läpimitta. Pönttöjen aukkojen läpimitta mainittu poikkeustapauksissa, yleensä sopivuus KoloNUM = kolojen määrä puussa Pap = 1-10, 11-50, 51-100, 101-500, > 500 Muuta = onko esim. sopiva pönttö tai risupesä; mahdollinen papananäyte KOHDE Eräpyhä PVM 27.4.2016 KARTOITTAJA R. Sulkava, P. Sundell & M. Kalliovirta Nro Kuvio Puulaji Paksuus Kolo lkm Kolo ø Kolo kork. KoloNum Pap Muuta 1 1 Ku 35 >100 2 1 Tle 35 2 3 1 Tle 40 1 4 1 Ku 35 1 6 1 Ko 45 2 7 8 & 10 Mahtava pökkelö 8 1 Ha 55 & 45 >100 9 1 Ku 40 Varpuspöllön pönttö 9 1 Ku 60 1 11 1 Ha 40 1 6 11 50-100 13 1 Ku 45 10-50 14 1 Ku 45 50-100 15 1 Ku 40 50-100 16 1 Ku 50 10 17 1 Ku 50 3 18 1 Ku 40 2 19 1 Ku 45 2 20 1 Ku 50 6 21 1 Ku 40 50-100 22 1 Ku 50 20 23 1 Ku 35 50-100 24 1 Ku 45 20-50 25 1 Ku 35 20-50
25 26 1 Ku 35 2 27 1 Ha 50 1 28 1 Ha 60 1 5 10 50-100 29 1 Ku 50 20-50 30 1 Ha 45 50-100 31 1 Ku 50 20 KOHDE Keskustan länsipuoli PVM 27.4.2016 KARTOITTAJA Nro Kuvio Puulaji Paksuus Kolo lkm Kolo ø Kolo kork. R. Sulkava, P. Sundell & M. Kalliovirta KoloNum Pap Muuta 32 6 Ku 45 5 33 6 Ku 25 10 34 6 Ku 45 20 35 6 Ku 45 1 36 6 Ku 50 30 37 6 Ku 40 1 38 6 Ku 35 10 39 6 Ku 40 7 40 6 Ku 70 10 41 6 Ku 70 20 42 6 Ku 60 & 60 20 & 30 43 6 Ha 30 10 44 6 Ku 40 15 45 6 Ku 45 10 46 6 Ku 40 >100 47 6 Ku 60 >100
26 Liite 3. Metsäkuviotiedot Taulukko 2. Kuvio = kuvionumero Pääpuulaji = vallitsevan, ylimmän yhtenäisen latvuskerroksen (ns. valtapuuston) pääpuulaji SPL = sivupuulaji Laji = puulaji: Ha= Haapa, Hle = Harmaaleppä, Ko = koivu, Ku = kuusi, Mle = metsälehmus, Mä = mänty, Ra = raita, Ta = tammi, Tle = tervaleppä, Tu = tuomi, Va = vaahtera Paksuus = keskimääräinen rinnankorkeusläpimitta (5 cm välein) Sopivuus: 1 Soveltuu hyvin. Hyvä metsä missä on kolopuita tai pönttöjä. 2 Soveltuu liito-oravalle (esim. kuusivaltainen metsä missä muutamia haapoja) 3 Soveltuu liikkumiseen. Puusto yli 10 m. 4 Ei sovi (esim. avohakkuu, taimikko) Muuta = onko kolopuita tai pönttöjä KOHD E Kuvi o 1 Eräpyhä PVM 27.4.2 016 KARTOITT AJA Pääpuulaji SPL1 SPL2 SPL3 laji paksu us laji Ku 30-60 Mä paksu us 20-50 laji paksu us Ko 30-60 laj i Tl e paksuus 20-50 1 R. Sulkava, P. Sundell & M. Kalliovirta Sopivu Muuta us KOHD E Kuvi o Keskustan länsipuoli PVM 27.4.2 016 KARTOITT AJA Pääpuulaji SPL1 SPL2 SPL3 laji paksu us laji paksu us laji paksu us laj i paksuus 2 Mä 30-50 Ku 30-50 3 3 Mä 30-50 Ku 30-50 2 4 Ha 10-40 Ku 10-40 Ko 10-40 Hl e 10-30 1 R. Sulkava, P. Sundell & M. Kalliovirta Sopivu Muuta us Pääosa mäntyä, noin 2 % kuusta, hyvin vähän lehtipuita Mänty noin 70 %, kuusi noin 30 %, hyvin vähän lehtipuita Pienialainen
27 5 Ku 10-40 Ha 10-40 Hle 10-20 Ko 10-30 2 6 Ku 30-70 Hle 10-30 Ha 20 Ko 40 1 Erillinen metsäsaareke, noin 50 m päässä kuvio 6:sta Lehtipuut puropainanteissa, hakkuualueilla ja metsän reunoissa