SIPOON HANSAKSEN ASEMAKAAVA- ALUEEN LUONTOSELVITYS 2007

Transkriptio

1 SIPOON HANSAKSEN ASEMAKAAVA- ALUEEN LUONTOSELVITYS 2007 Rauno Yrjölä Sirkka Virrankoski Ympäristötutkimus Yrjölä Oy

2 Sipoon kunta Kaavoittaja Heidi Saaristo PL SIPOO 2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Tutkimusalue Kasvillisuus Liito-oravaselvitys Linnustoselvitys Suositukset Kirjallisuus Johdanto Hansaken asemakaava-alueen laajennusosalla tehtiin luontoselvitykset kevään ja kesän aikana vuonna Alueelta selvitettiin kasvillisuus, linnusto, liito-oravan esiintyminen, sekä suojelun ja virkistyskäytön kannalta tärkeät luontotyypit. Muita eliöryhmiä ei selvitetty. Alueelta on tietoja jo vuodelta 2006, jolloin eteläpuolella oleva Hansaksen asutuksen ympäristö kartoitettiin. Näitä tietoja on käytetty hyväksi mm. kasvillisuuden kuvauksessa, sillä useat selvitysalueiden rajalla olevat kasvillisuuskuviot ovat yhteisiä molempien vuosien kartoitusalueille. Myös liito-oravat selvitettiin vuonna 2006, alue tarkistettiin uudelleen vuonna Tutkimuksen havaintoja on verrattu Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiiviin, sekä Suomen luonnonsuojelulaissa, metsälaissa ja vesilaissa määriteltyihin arvoihin (Ympäristösäädökset 2004). Natura 2000 luontotyyppien ja metsälain mukaisten tyyppien määrittelyssä käytettiin Natura 2000 luontotyyppiopasta (Airaksinen ja Karttunen 2000) sekä Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt teosta (Meriluoto ja Soininen 1998). Lajien uhanalaisuutta on arvioitu Suomen uhanalaisten lajien seurantaryhmän raportin mukaisesti (Rassi ym. 2001). Sipoon kunnan puolelta työtä on ohjannut kaavoittaja Heidi Saaristo. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:ssä työn ovat tehneet Rauno Yrjölä (kasvit, linnut, liito-orava) ja Sirkka Virrankoski (liito-orava). 3

4 2 Tutkimusalue Tutkimusalue sijaitsee Hansaksen pohjoisreunalla. Pohjoisesta alueen rajasi voimalinja, idästä Mörkträskintie ja eteläpuolella asutusalue. Alueen rajaus käy ilmi kuvasta 1. Tutkitun alueen pinta-ala oli yhteensä noin 26 hehtaaria. 3 Kasvillisuus Tavoitteena oli paikantaa luonnonsuojelullisesti sekä virkistyskäytön kannalta merkittävät luontotyypit ja luontoaluekokonaisuudet, sekä uhanalaisten, silmälläpidettävien, vaarantuneiden, alueellisesti uhanalaisten ja luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittujen putkilokasvilajien esiintymät. Alueilta selvitettiin koko putkilokasvilajisto ja tehtiin kasvillisuustyyppeihin perustuva kasvillisuuskuviointi. Kartoitus tehtiin kesällä 2007 toukokuun lopun ja elokuun alun välillä. Kasvillisuuskuvioista kuvaillaan pääluontotyyppi, tyypillisiä lajeja sekä mahdolliset harvalukuiset lajit. Myös hakkuuita ja hydrologiasta on mainintoja. Kasvillisuutta ei kartoitettu pihoilta tai yksityistalojen välittömästä läheisyydestä. Putkilokasvilajiston selvittämisessä keskityttiin luonnonvaraisiin lajeihin. Määrityksessä käytettiin apuna Hämet-Ahti ym. (1998) ja sekä Mossbergin ja Stenbergin (2005) kasvioita. Kasvillisuuskuviot on rajattu kartalle (kuva 1). Kasvillisuuden luokittelussa lähtökohtana oli Toivosen ja Leivon (2001) jaottelu. Kuva 1. Hansaksen asemakaavamuutoksen kasvillisuuskuviointi. 4

5 Alueen itäreunassa, aivan Mörkträskin tien varressa, solisee Mörkträskin laskupuro. Puron ja tienvarren metsä on pääosin keski-ikäistä tuoreen kankaan kuusikkoa, jossa on myös lehtomaisia piirteitä (4). Tien varressa kasvaa mesiangevoa, karpunputkea ja maitohorsmaa. Kuusten seassa on muutama pieni pähkinäpensaan taimi. Pohjakerroksessa kasvaa sinivuokkoa ja metsäorvokkia. Puron poikki kulkee vanha silta, joka ilmeisesti on padottanut yläjuoksun puolta. Sinne on syntynyt tervaleppäkorpi (1), jossa pohjakerroksessa on runsaasti suurruohoja ja heiniä. Lajistoon kuuluvat mm. metsä- ja viitakastikka, tesma, rantapalpalkko, pikkuvesitähti, ratamosarpio, vehka, kurjenmiekka, kurjenjalka, ranta-alpi, ojasorsimo, suoputki, korpikaisla, myrkkykeiso, rantayrtti ja ojaleinikki. Puusto on tervelppää sekä hieskoivuja, myös virpa- ja mustuvapajua. Keskikokoisia terveleppiä on alueella yli kaksikymmentä. Vaikka alue on osin varmasti muuntunut mm. sähkölinjan läheisyyden takia, on se mielestäni edelleen luokiteltavissa tervaleppäkorveksi. Alue tulisi suojella luonnonsuojelulain 29 mukaisena arvokkaana luontotyyppinä. Kuva 2. Kosteaa suurruohokasvillisuutta tervaleppäkorvessa. Sillasta alajuoksulle puro on vuolaampi ja se luikertelee notkon pohjalla kivein ja mättäiden välissä. Puron varrella on paikoin runsaasti suuria saniaisia, hiirenporrasta ja kivikkoalvejuurta. Luontotyypiltään alue on ehkä kuusilehdon tai kuusivaltaisen lehtokorven väliltä (3). Puron varrella kasvaa ojaleinikkiä, ratamosarpiota, ojasorsimoa, myrkkykeisoa sekä hiirenporrasta, ranta-alpia, rentukkaa, luhtalemmikkiä ja kurjenmiekkaa. Puron länsireunalla on komea kalliojyrkänne, jossa kasvaa runsaasti sammalia ja mm. kallioimarretta. Jyrkänne on metsälain mukainen luontotyyppi. Alapuolella kasvaa mustikkaa, hiirenporrasta, kivikkoalvejuurta sekä suo-orvokkia. Jyrkänteen alapuolelta löytyi myös alueen ainoa isoalvejuuri. Jyrkänne ja puronympäristö tulisi säilyttää merkittävänä ympäristönä. Sen arvoa nostaa myös runsas lahopuun määrä. 5

6 Kuva 3. Mörkträskin laskupuron kuusikkoa ja sen länsipuolen kalliojyrkänne. Purolaaksosta länteen kohti Harubergeniä rinne nousee jyrkästi. Rinteen alaosa on tuoreen kankaan sekametsää (5), joka vähitellen vaihettuu kuivempaan mäntykankaaseen ja kallionlaen metsiin. Alueella on kuusta, rauduskoivuja, pihlajantaimia, pohjakerroksessa mm. lillukkaa, vadelmaa ja kivikkoalvejuurta. Rinteen alaosan metsä puron länsireunalla tulisi säilyttää suojavyöhykkeenä. Paikalta löytyi mm. kalvassara, polkusara ja jänönsara.. Lähes koko selvitysalueen pohjoisreuna, jolla voimajohto kulkee, on kuivaa, harvapuustoista kalliota. Harubergen jakautuu kahteen korkeampaan alueeseen (7 ja 8), joiden välisestä painanteesta kulkee polku. Kalliot ovat melko kuluneita ja niillä kulkee useita polkuja. Kallioiden metsä on korkeammilla kohdilla kuivahkoa mäntykangasta (6). Kallioiden rinteissä on myös jonkin verran kuusikangasta, mm. Källmossenin itäpuolen kalliorinteessä. Kallion alla kuusikko on Källmossenin reunan kuusikorpea (11). Källmossen on ojitettu, ja sähkölinjan alta sekä eteläreunalta puusto on raivattu (12). Marielundin pohjoispuolella metsää on harvennettu monin paikoin voimakkaasti ja maasto myös kohoaa: kasvillisuus on kuivahkoa mäntykangasta sekä mäntytaimikkoa ja nuorta koivikkoa. Myös vadelmaa ja kuusen taimia kasvaa yleisesti. Metsälauha, mustikka, puolukka, metsätähti ja kangasmaitikka ovat tavallisia (9). Avoimemmilla kalliokohdilla rauduskoivu ja pihlaja ovat yleisimpiä puulajeja. Seinäsammal ja kangaskarhunsammal sekä poronjäkälät ja torvijäkälät ovat runsaita (16 ja pari pientä kalliolaikkua sen itäpuolella). Maaston painanteissa on muutama pieni avosuo, saranevaa, jossa runsaimpia lajeja ovat pullosara, kurjenjal- 6

7 ka ja suovehka. Lisäksi löytyi mm. karpaloa, raatetta, jouhisaraa ja tupasvillaa. Mättäillä ja reunoilla kasvaa hieskoivuja, kuusia, mäntyjä ja virpapajuja, sekä juolukkaa ja suopursua (13 ja 14). Kuva 4. Tyypillistä kallioalueiden kasvillisuutta.kukkakasveista tavallisia ovat kanerva, puolukka, kultapiisku ja kalliohatikka. Kuvat 5. ja 6. Suokasvillisuutta. Vasemmalla juolukkaa ja suopursua, joita tavattiin sekä ojitetulta Källmossenilta että nevalaikkujen reunoilta. Oikealla on pienialainen avoin nevalaikku. 7

8 Hylättyjen peltojen (24) ruohovartiskasvillisuus koostuu mm. maitohorsmasta, ranta-alvesta, nokkosesta, nurmiröllistä ja rönsyleinikistä. Siellä täällä kasvaa myös raitoja, rauduskoivuja ja mäntyjä. Läntisimmän pellon eteläreunasta valuu pieni puro kallioiden välistä niityn reunaan (23). Puron varren kasvillisuus on lehtipuuvaltaista ja melko rehevää lehto- tai lehtomaistakasvillisuutta. Runsaina kasvavat mm. valkovuokko, kielo sekä paikoin kalliokielo. Alue on säilyttämisen arvoinen pienkohde. Peltojen ympärillä kuusi on valtapuu, mutta paikoin ovat lehtipuut, kuten koivu, haapa ja pihlaja runsaita. Myös pensaskerroksessa kasvaa lehtipuiden, esim. vaahteran, taimia. Tuoreen kangasmetsän kenttäkerroksessa kasvaa mm. käenkaalia, mustikkaa, sananjalkaa, kevätpiippoa, metsäalvejuurta, oravanmarjaa, kieloa ja valkovuokkoa (10,15,22). Lisäksi kuusivaltaisia laikkuja on alueen länsiosassa ulkoilutien varressa sekä seurojentalon pohjoispuolella (17, 28). Hansaksenkujalta alkavan ulkoilureitin varrella on entinen viljelyalue (29.), jossa korkeat heinät ja ruohot, nurmipuntarpää, nurmilauha, nurmirölli, ranta-alpi, mesiangervo, nokkonen ja maitohorsma ovat runsaita. ja Niittyalueen ja teiden reunamilta löytyi mm. syyläjuurta, särmä- ja mäkikuismaa, salo- ja sarjakeltanoita, peltovalvattia, pukinjuurta, siankärsämöä, ojakärsämöä, tahma- ja peltovillakkoa sekä ruusuruohoa. Maitohorsma, nokkonen, pietaryrtti, peltovalvatti ja karhunputki ovat loppukesällä vallitsevia. Siellä täällä kasvaa haapoja ja raitoja, terttuseljaa sekä muutama omenapuu. Ulkoilureitin varrella olevilla kallioalueilla kasvaa harvahkoa männikköä. Männyn lisäksi kallioilla kasvaa kuusia, rauduskoivuja, pihlajia ja katajia sekä puolukkaa, metsälauhaa, kalliokieloa, mäkitervakkoa, kanervaa, mustikkaa, isomaksaruohoa, mäkiarhoa ja tuoksusimaketta. (20 ja 21). Kalliot ja niiden kasvillisuus yhdessä lehtolaikun kanssa muodostavat säilyttämisenarvoisen kokonaisuuden. Kuva 7. Seurojentalon itäpuolella oleva pensoittuva niitty. 8

9 Kallioiden itä- ja länsipuolella on osin harvennettua tuoretta havu- ja lehtipuukangasta eli kansanomaisemmin sekametsää (18, 19). Samankaltaista metsää on myös aivan alueen länsireunassa, seurojentalon lähellä (30). Tyyppilajeja ovat mm. mustikka, kielo, taikinanmarja. Seurojentalon itäpuolella on jää piha-alueen ja niityn väliin lehtipuuvaltainen alue (25), jossa on mm. koivua, leppää, raitaa ja pensaina kiiltolehtipajuja ja mustuvapajuja. Alue on lähinnä niityn ja pihapiirin väliin jäävää reunametsää, jossa lehtipuut hyötyvät reunan valoisuudesta. Niityn pohjoisreunalta alkaa rehevä lehtipuuvaltainen alue, jossa kasvaa mm. suuria haapoja ja rauduskoivuja. Heti niityn pohjoispuolella (26) metsä on edustavimmillaan, pohjoisosa on ilmeisesti aiemmin ollut peltoa tai niittyä, mutta metsittynyt (27). Pohjoisreunassa alue rajoittuu pensoittuvaan niittyyn voimalinjan alla. Vadelmaa ja sarjakeltanoa on runsaasti tienvarren aukkopaikoissa. Erityisen rehevä on alueen halki kulkevan ojan varsi, myös suuret haavat tekevät alueen eteläosasta säilyttämisen arvoisen.. Alueen länsiosassakin on kallioalueita, laajin (31) on voimalinjan ja seurojentalon pihapiirin välissä. Kasvillisuus on niukkaa ja muistuttaa pohjoisosan kallioalueiden kasvillisuutta. Seurojen talon pihapiirissä ja sen laidalla on muutamia pieniä ja matalia kalliolaikkuja (32), joilla kasvaa mm. iso- ja keltamaksaruohoa, harakankelloa, rohtotädykettä sekä pukinjuurta. Puutarhakarkulaisena kallioilta löytyi mehipartaa. Pihanurmikoilla runsaita ovat mm. kylänurmikka, piharatamo, pihatatar sekä syysmaitiainen, reunoilla valkopeippi. Kuva 8. Seurojentalon pihapiiri kalliolaikkuineen. 9

10 Taulukko 1. Hansaksen asemakaava-alueiden putkilokasvilajisto kesällä 2007 Acer platanoides, vaahtera Carex pallescens, kalvassara Achillea millefolium, siankärsämö Carex rostrata, pullosara Achillea ptarmica, ojakärsämö Carex vesicaria, luhtasara Aegopodium podagraria, vuohenputki Centaurea jacea, ahdekaunokki Agrostis capillaris, nurmirölli Centaurea phrygia, nurmikaunokki Alchemilla vulgaris, piennarpoimulehti Cerastium fontanum, nurmihärkki Alisma plantago-aquatica, ratamosarpio Chelidonium majus, keltamo Alnus glutinosa, tervaleppä Chenopodium album, jauhosavikka Alnus incana, harmaaleppä Cirsium arvense, pelto-ohdake Alopecurus pratensis, nurmipuntarpää Convallaria majalis, kielo Anemone nemorosa, valkovuokko Corylus avellana, pähinäpensas Angelica sylvestris, karhunputki Crataegus grayana, aitaorapihlaja Anthoxanthum odoratum, tuoksusimake Dactylis glomerata, koiranheinä Anthriscus sylvestris, koiranputki Deschampsia cespitosa, nurmilauha Arctium tomentosum, seittitakiainen Deschampsia flexuosa, metsälauha Arenaria serpyllifolia, mäkiarho Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri Artemisia vulgaris, pujo Dryopteris expansa, isoalvejuuri Athyrium filix-femina, hiirenporras Dryopteris filix-mas, kivikkoalvejuuri Barbarea stricta, rantakanankaali Elymus repens, juolavehnä Barbarea vulgaris, peltokanankaali Epilobium angustifolium, maitohorsma Betula pendula, rauduskoivu Epilobium montanum, lehtohorsma Betula pubescens, hieskoivu Equisetum arvense, peltokorte Bidens tripartita, tummarusokki Equisetum fluviatile, järvikorte Calamagrostis arundinacea, metsäkastikka Equisetum sylvaticum, metsäkorte Calamagrostis canescens, viitakastikka Eriophorum vaginatum, tupasvilla Calamagrostis epigejos, hietakastikka Erophila verna, kevätkynsimö Calamagrostis purpurea, korpikastikka Erysimum cheiranthoides, peltoukonnauris Calla palustris, vehka Festuca ovina, lampaannata Callitriche palustris, pikkuvesitähti Festuca rubra, punanata Caltha palustris, rentukka Fragaria moschata, ukkomansikka Campanula patula, harakankello Fragaria vesca, ahomansikka Campanula rotundifolia, kissankello Galeopsis bifida, peltopillike Carduus crispus, kyläkarhiainen Galeopsis speciosa, kirjopillike Carex brunnescens, polkusara Galeopsis tetrahit, karheapillike Carex canescens, harmaasara Galium album, paimenmatara Carex digitata, sormisara Galium boreale, ahomatara Carex lasiocarpa, jouhisara Galium palustre, rantamatara Carex nigra, jokapaikansara Geranium sylvaticum, metsäkurjenpolvi Carex ovalis, jänönsara Geum rivale, ojakellukka 10

11 Glyceria fluitans, ojasorsimo Gnaphalium uliginosum, savijäkkärä Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre Hepatica nobilis, sinivuokko Hieracium umbellatum, sarjakeltano Hieracium vulgatum s.lat., ahokeltanot Hypericum maculatum, särmäkuisma Hypericum perforatum, mäkikuisma Iris pseudacorus, kurjenmiekka Juncus bufonius, konnanvihvilä Juncus effusus, röyhyvihvilä Juncus filiformis, jouhivihvilä Juniperus communis, kataja Knautia arvensis, ruusuruoho Lapsana communis, linnunkaali Lathyrus pratensis, niittynätkelmä Lathyrus vernus, kevätlinnunherne Ledum palustre, suopursu Leontodon autumnalis, syysmaitiainen Linaria vulgaris, kannusruoho Linnaea borealis, vanamo Lonicera xylosteum, lehtokuusama Luzula multiflora, nurmipiippo Luzula pilosa, kevätpiippo Lychnis viscaria, mäkitervakko Lycopus europaeus, rantayrtti Lysimachia vulgaris, ranta-alpi Maianthemum bifolium, oravanmarja Malus domestica, tarhaomenapuu Matricaria matricarioides, pihasaunio Melampyrum pratense, kangasmaitikka Melampyrum sylvaticum, metsämaitikka Melica nutans, nuokkuhelmikkä Menyanthes trifoliata, raate Mycelis muralis, jänönsalaatti Myosotis arvensis, peltolemmikki Myosotis scorpioides, luhtalemmikki Orthilia secunda, nuokkutalvikki Oxalis acetosella, käenkaali, ketunleipä Paris quadrifolia, sudenmarja Peucedanum palustre, suoputki Phleum pratense, nurmitähkiö, timotei Picea abies, kuusi Pimpinella saxifraga, pukinjuuri Pinus sylvestris, mänty Plantago major, piharatamo Poa annua, kylänurmikka Poa nemoralis, lehtonurmikka Poa pratensis, niittynurmikka Polygonum aviculare, pihatatar Polygonatum odoratum, kalliokielo Polypodium vulgare, kallioimarre Populus tremula, haapa Potentilla anserina, ketohanhikki Potentilla argentea, ketohopeahanhikki Potentilla crantzii, keväthanhikki Potentilla erecta, rätvänä Potentilla norvegica, peltohanhikki Potentilla palustris, kurjenjalka Prunus padus, metsätuomi Pteridium aquilinum, sananjalka Quercus robur, tammi Ranunculus acris, niittyleinikki Ranunculus auricomus, kevätleinikki Ranunculus flammula, ojaleinikki Ranunculus repens, rönsyleinikki Rhamnus frangula, paatsama Ribes alpinum, taikinamarja Ribes nigrum, mustaherukka Rubus chamaemorus, muurain Rubus idaeus, vadelma, vattu Rubus saxatilis, lillukka Rumex acetosa, niittysuolaheinä Rumex acetosella, ahosuolaheinä Rumex longifolius, hevonhierakka Salix aurita, virpapaju Salix caprea, metsäraita Salix myrsinifolia, mustuvapaju Salix pentandra, halava Salix phylicifolia, kiiltopaju 11

12 Sambucus racemosa, terttuselja Scirpus sylvaticus, korpikaisla Scrophularia nodosa, syyläjuuri Sedum acre, keltamaksaruoho Sedum telephium, isomaksaruoho Senecio viscosus, tahmavillakko Senecio vulgaris, peltovillakko Solidago virgaurea, kultapiisku Sonchus arvensis, peltovalvatti Sorbus aucuparia, kotipihlaja Sparganium emersum, rantapalpakko Spergula arvensis, peltohatikka Spergula morisoni, kalliohatikka Stellaria graminea, heinätähtimö Stellaria holostea, kevättähtimö Stellaria longifolia, metsätähtimö Stellaria media, pihatähtimö Syringa vulgaris, pihasyreeni Tanacetum vulgare, pietaryrtti Taraxacum, voikukat Thelypteris phegopteris, korpi-imarre Thlaspi alpestre, kevättaskuruoho Thlaspi arvense, peltotaskuruoho Tilia cordata, metsälehmus Trientalis europaea, metsätähti Trifolium hybridum, alsikeapila Trifolium pratense, puna-apila Trifolium repens, valkoapila Tripleurospermum inodorum, peltosaunio Tussilago farfara, leskenlehti Urtica dioica, nokkonen Vaccinium myrtillus, mustikka Vaccinium oxycoccos, isokarpalo Vaccinium uliginosum, juolukka Vaccinium vitis-idaea, puolukka Veronica chamaedrys, nurmitädyke Veronica officinalis, rohtotädyke Vicia cracca, hiirenvirna Vicia sepium, aitovirna Viola arvensis, pelto-orvokki Viola epipsila, korpiorvokki Viola palustris, suo-orvokki Viola riviniana, metsäorvokki Viola tricolor, keto-orvokki 12

13 4 Liito-oravaselvitys Liito-oravainventointeja voidaan ohjeiden mukaan parhaiten tehdä maaliskuun lopun ja kesäkuun alun välisenä aikana (Hanski ym 2001, Sierla ym ja Södermann 2003). Inventoinnissa etsitään ulostejälkiä lajille sopivista metsistä. Hansaksen asemakaava-alueelta ei löytynyt vuosina 2006 ja 2007 liito-oravan papanoita. Liito-oravalle periaatteessa sopivia biotooppikohteita voisivat olla kuusi- tai haapavaltaiset laikut, lähinnä kuviot 10 ja 26 5 Linnustoselvitys Linnustoselvitys tehiin kolmen käyntikerran kartoitusmenetelmällä huhti-kesäkuussa Koko alue kuljettiin ristiin rastiin kolmena aamuna (29.4., ja 20.6.) ja havaitut linnut (laulava, ääntelevä, koiras ja/tai naaras, poikue jne.) merkittiin maastokartalle. Kartoista laskettiin myöhemmin reviirit, reviirin tulkintaan riitti havainto reviirikäyttäytymisestä yhdelläkin havaintokerralla, pienikokoiset poikaset maastossa tai pesälöytö. Uhanalaisuutta arvioitaessa kriteerinä käytettiin lajin kuulumista Lintudirektiivin liitteen 1 listalle (D1) tai Suomen uhanalaisten lajien seurantaryhmän mietinnössä vuonna 2000 mainitsemiin lajeihin (nk. UHEKS lajit). Havaitut lajit on esitetty taulukossa 2, mielenkiintoisimpien lajien reviirien sijainti on esitetty kuvassa 9. Tutkimusalueen linnustossa vallitsevia olivat asutuksen lähettyvillä viihtyvät kulttuuriympäristön ja metsien yleiset lajit (sepelkyyhky, rastaat, peippo, punarinta), ja toisaalta kuivien kallioalueiden lajisto (keltasirkku, metsäkirvinen, käki). Kosteikkojen puuttuessa vesi- ja rantalinnuista havaittiin vain lehtokurppa ja metsäviklo, jotka molemmat viihtyvät kosteissa metsissä. Mielenkiintoista oli myös uuttukyyhkyn esiintyminen alueella. Kaksi reviiriä oli alueen rajalla ja vielä kolmas Mörkträsketin metsän reunassa. Kyyhkyt saattavat luonnonkolojen tai pönttöjen lisäksi pesiä naakkojen tavoin voimajohtolinjan neliskulmaisten, teräksisten poikkipalkkien sisään. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella havaittiin pyy ja palokärki. Käki kuuluu Suomen uhanlaisuusluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin. Pyy viihtyy kuusikoissa, tai tiheissä sekametsissä, usein peltojen reunoilla tai puronvarsilla. Palokärjellä on laaja reviiri, jolla on oltava vankkaa puustoa pesäpaikaksi. Käelle tyypillistä ympäristöä ovat rauhalliset kallioalueet tai mäet. Linnuston kannalta säilyttämisen arvoinen on pohjoisosan kallioselänne, jolla mm. käki ja leppälintu viihtyvät. Palokärjeon todennäköisesti tärkeää myös Mörkträsketin reunan suojelualueen metsä. 13

14 Taulukko 2. Hansaksen selvitysalueen pesimäaikainen linnusto vuonna Laji Reviirit Huomautus Pyy 2 Lintudirektiivin laji Metsäviklo 1 Lehtokurppa 1 Uuttukyyhky 2 Sepelkyyhky 4 Käki 2 Uhanlaisuus luokitus silmällä pidettävä Sarvipöllö (1) Havaittu yksi yksilö hakkuulla, reviiri mahdollinen. Tervapääsky 2 Palokärki 1 Lintudirektiivin laji. Laaja reviiri, joka todennäköisesti jatkuu alueen ulkopuolelle Käpytikka 1 Haarapääsky 1 Metsäkirvinen 6 Västäräkki 1 Peukaloinen 1 Rautiainen 5 Punarinta 6 Satakieli 1 Leppälintu 2 Mustarastas 4 Räkättirastas 3 Laulurastas 3 Punakylkirastas 3 Viitakerttunen 1 Luhtakerttunen 1 Laji Reviirit Huomautus Hernekerttu 1 Pensaskerttu 1 Lehtokerttu 2 Mustapääkerttu 1 Sirittäjä 2 Pajulintu 12 Hippiäinen 2 Harmaasieppo 2 Kirjosieppo 3 Pyrstötiainen 1 Töyhtötiainen 1 Kuusitiainen 1 Sinitiainen 3 Talitiainen 3 Puukiipijä 1 Närhi 1 Harakka 1 Naakka 1 Varis 1 Peippo 9 Viherpeippo 2 Vihervarpunen 3 Keltasirkku 4 Kuva 9. Hansaksen tutkimusalueen mielenkiintoisimpien lintulajien reviirien sijainti vuonna

15 6 Suositukset Suosituksissa alueet on jaettu kolmeen luokkaan: 1. Luokka I, Ehdottomasti säilytettävät. Ympäristöä muuttaavaa maankäyttöä ei sallita lainkaan. o Tervaleppäkorpi alueen itäosassa. Täyttänee edelleen luonnonsuojelulain 29 kriteerit, vaikkakin osa alueen reunasta on muuttunut mm. sähkölinjan takia. 2. Luokka II, arvokkaat luontoalueet, joiden säilyttämistä kokonaisuutena suositellaan. Maankäytössä huomioitava alueen luontoarvon riittävä säilyminen.(tummanpunainen vinorasteri) o Terveleppäkorven vieressä oleva lehtomainen purolaakso sekä kalliojyrkänne. Lisäksi tervaleppäkorven länsipuoleinen kangasmetsä on syytä jättää suojavyöhykkeeksi. Alue on myös vesilain mukainen lasku-uoma. 3. Luokka III, luonnon monimuotoisuuden kannalta säilyttämisen arvoiset alueet. Maankäytössä suositellaan alueiden luonnon säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan.(vaaleammanpunainen vinorasteri) o Keski- ja pohjoisosan laaja avokallio ja kalliomännikköalue. Nämä ovat myös metsälain mukaisia alueita, joiden luonnontila on kuitenkin heikentynyt kulumisen takia. o Ulkoilutien itäpuolella olevat pienet kallialueet ja niiden välinen lehtomainen puropainanne. o Hakkuulla olevat pienet nevalaikut. o Niityn pohjoisreunan lehtipuumetsikkö, jossa on runsaasti haapoja. Kuva 10. Punainen alue, tervelppäkorpi, suositellaan säilytettäväksi. Samoin sen ympärillä oleva purolaakso (tummanpunainen vinorasteri). Vaaleanpunaisella vinorasterilla ovat alueet, joita suositellaan säilytettväksi mahdollisuuksien mukaan. 15

16 7 Kirjallisuus Airaksinen, O., Karttunen, K. 1998: Natura 2000 luontotyyppiopas Ympäristöopas 46. Suomen Ympäristökeskus. Hanski, I., Henttonen, H, Liukko, U-M,, Meriluoto, M. ja Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo Kasvimuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Metsälehti Kustannus, Porvoo. 192 s. Mossberg, B., Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim. ) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Toivonen, H. ja Leivo, A. 2001: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus, kokeiluversio Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No s. 16