Virrat. Keituri-Vihriälän alueen luontoselvitys

Transkriptio

1 Virrat Keituri-Vihriälän alueen luontoselvitys Teppo Häyhä

2 Sisällys JOHDANTO SUUNNITTELUALUE Kallio- ja maaperä Maankäyttö Vesistöt Metsät ja suot KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Menetelmät Kasvillisuuskuviot Luontotyypit Luontotyyppien paikantaminen Arvokkaat luontotyypit... 4 KASVISTO Kasviston lajimäärä ja alkuperä Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit LEPAKOT Menetelmät Tulokset Lepakkohavainnot Lepakoille tärkeät alueet LIITO-ORAVA LINNUSTO Menetelmät Pesimälinnusto Huomionarvoiset linnut Linnustolle tärkeät alueet YHTEENVETO JA TAVOITTEET...20 Liite. Keituri-Vihriälän alueen kasvisto...23

3 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Keituri-Vihriälän asemakaavaa varten. Tavoitteena on ollut () paikantaa ja rajata arvokkaat luontokohteet, (2) saada riittävän tarkat tiedot huomionarvoisten eläinten ja kasvien esiintymistä ja (3) antaa tulosten perusteella suosituksia maankäytön suunnittelua varten. Tavoitteiden taustalla on maankäyttö- ja rakennuslain ( ) vaatimus ekologisesti kestävästä kehityksestä sekä luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen säilyttämisestä (5 ). Luontoselvitykseen sisältyvät: kasvillisuus- ja kasvistoselvitys, arvokkaiden luontotyppien paikantaminen, liito-oravaselvitys, lepakkoselvitys ja linnustoselvitys. 2 SUUNNITTELUALUE 2. Kallio- ja maaperä Kallioperäkartan mukaan Virtain keskustan itäosassa kallioperä on muodostunut pääosin granodioriitista. Suunnittelualueen pohjoisosan halki kulkee luode-kaakko suuntainen kiillegneissivyöhyke. Kasvillisuuden kannalta kallioperän kivilajikoostumus on epäedullinen. Keiturinniemen pohjoisreunalla esiintyy myös emäksisiä ja intermediäärisiä vulkaanissyntyisiä kiviä, mutta näillä ei kuitenkaan ole havaittavaa vaikutusta suunnittelualueen kasvillisuuteen. Suunnittelualue on pinnanmuodoiltaan pienpiirteisesti vaihtelevaa ja korkeuserot ovat kohtalaisen pieniä, enimmillään noin 5 metriä. Maanpinnan muodot noudattelevat rikkonaisen kallioperän muotoja, ja peruskallion päällinen kivennäismaakerros on yleisesti ohut. Keiturin laajan kallioselänteen lakiosat kohoavat yli 20 metriä läheisten vesistöjen tasosta. Suunnittelualue on lähes kokonaisuudessaan kalliomaata. Alueen pohjoisosassa kalliopinnat kattavat 0-30 % maapinta-alasta. Kalliomaiden painanteisiin on syntynyt pienialaisia ja ohutturpeisia soistumia. Peruskallion päällä olevan kivennäismaakerroksen paksuus lisääntyy hieman suunnittelualueen eteläosassa. Rakennetuille alueille on tuotu sora- ja hiekkamaata muualta. 2.2 Maankäyttö Suunnittelualueen pinta-ala on noin 42 hehtaaria (kuva ). Asemakaava-alueeseen kuuluu noin kahdeksan hehtaarin laajuinen osa Virtain keskustaajama-aluetta. Tämä osa on lähes kokonaan rakennettua (teitä, rakennuksia, pihoja ja pysäköintialueita). Loput noin 34 hehtaaria on pääosin metsää ja kalliota. Alue rajautuu pientaloalueisiin, osaksi myös kerrostaloalueisiin ja koillisosassa metsäalueisiin. 2

4 Kuva. Suunnittelualue. 2.3 Vesistöt Suunnittelualueella ei ole merkittäviä pintavesiä eikä pohjaveden purkautumisalueita. Pohjaveden muodostumisalueena kallioisilla mailla on vähäinen merkitys. 2.4 Metsät ja suot Suunnittelualueen metsät ovat pääosin kuivaa (CT) ja kuivahkoa (VT) kangasta. Kangasmetsiä luonnehtii ohut peruskallion päällä oleva kivennäismaakerros, kalliopaljastumien yleisyys ja paikoin lohkareisuus. Kalliometsien osuus kasvaa alueen pohjoisosassa. Tuoretta kangasta on parin kuvion verran Keiturin rakennettujen alueiden tuntumassa. Kallioiden välisiin painanteisiin on syntynyt enimmäkseen pienialaisia kalliosoistumia, joiden kasvillisuus on rämesoiden kaltaista. Laajin suo, runsaan puolen hehtaarin kokoinen korpiräme, sijaitsee suunnittelualueen pohjoisosassa Vihriälän kalliometsäalueella. Kalliometsät sekä kuivat ja kuivahkot kankaat ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia. Taajamaalueen metsät ovat pihojen ja teiden välisiä reunavaikutteisia pikkumetsiköitä. Näissä 3

5 valtapuina vaihtelevat mänty, rauduskoivu ja kuusi. Sairaalan ja koulun välisellä rakennetulla alueella metsäkasvillisuus on voimakkaan kulttuurivaikutteista ja paikoin rehevöitynyttä. 3 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 3. Menetelmät Suunnittelualueen kasvillisuus selvitettiin jakamalla alue puuston ja aluskasvillisuuden perusteella kasvillisuuskuvioihin. Kuvioiden rajat piirrettiin maastossa suurimittakaavaiselle (: 7 500) kartalle. Kultakin kuviolta selvitettiin ja merkittiin ylös geomorfologiset perustiedot sekä arvioitiin luonnontilaan ja kasvillisuuden kehitykseen vaikuttaneet ja vaikuttavat tekijät. Kuvioiden kasvisto tutkittiin kerroksittain (puu-, pensas-, kenttä- ja pohjakerros), ja havaitut lajit jaoteltiin valta- ja seuralaislajeihin. Alueen kasvillisuus on kuvattu kuvioittain luvussa 3.2. Taajama-alueella kasvillisuuskuvioiksi rajattiin kaikki rakennettujen osien ulkopuoliset viheralueet, kuten pikkumetsiköt, puistot ja laajimmat piennaralueet, mutta ei pysäköintialueita, teitä eikä pihoja. Kasvillisuustutkimuksen yhteydessä kirjattiin kaikki alueella havaitut putkilokasvit (liite ). Kasvisto selvitettiin koko suunnittelualueelta pihoja lukuun ottamatta. Kasvillisuuskuviointi ja kasvistolista tehtiin kesä-heinäkuussa Kasvillisuuskuviot. Kanervatyypin männikköä (Pinus sylvestris) ohuen kivennäismaakerroksen peittämällä kallioisella maalla. Pienten kalliopaljastumien osuus kuvion pinta-alasta on noin 5 %, ja kalliokohoumien välisten soistumien osuus on noin 0-5 %. Valtapuusto on tasarakenteista, 45 vuotta vanhaa ja melko väljää. Niukassa aluspuustossa ja osin pensaskerroksessa on rauduskoivua (Betula pendula), mäntyä, pajuja (Salix spp.) ja katajaa (Juniperus communis). Varpuvaltaisen kenttäkerroksen valtalajina laikuittain vaihtelevat puolukka (Vaccinium vitis-idaea), kanerva (Calluna vulgaris) ja mustikka (Vaccinium myrtillus), soistuneiden kohtien tuntumassa myös juolukka (Vaccinium uliginosum) ja suopursu (Ledum palustre). Kalliopaljastumilla on poronjäkälien (Cladonia spp.), palleroporonjäkälän (Cladonia stellaris) ja hirvenjäkälän (Cetraria islandica) peitteitä. Pohjakerroksessa vallitsevat metsäkerrossammal (Hylocomium splendens) ja seinäsammal (Pleurozium schreberi), soistuneissa kohdissa myös kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium). Pohjankynsisammalta (Dicranum drummondii) on yleisesti pieninä laikkuina. 2. Kanerva- ja puolukkatyypin männikköä ohuen kivennäismaakerroksen peittämällä kallioisella maalla. Kuvion keskellä on pieni soistuma, mutta muuten kalliopaljastumat ja soistuneet laikut lähes puuttuvat. Puusto on melko tiheää ja latvus kerroksellinen. Aluspuustossa on jonkun verran rauduskoivua, kuusta (Picea abies) ja haapaa (Populus tremula), pensaskerroksessa myös katajaa. Varpuvaltaisen kenttäkerroksen valtalajina laikuittain vaihtelevat puolukka, kanerva ja mustikka. Niukkoina kasvavat nuokkutalvikki (Orthilia secunda), kangasmaitikka (Melampyrum pratense), juolukka ja suopursu. Lähes 4

6 yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat metsäkerrossammal ja seinäsammal. 3. Varttunutta kanervatyypin männikköä ohuen kivennäismaakerroksen peittämällä kallioisella ja lohkareisella maalla. Kalliopaljastumien osuus on noin 5 % kuvion pintaalasta. Seka- ja aluspuustossa on vaihtelevasti rauduskoivua ja kuusta. Varpuvaltaisen kenttäkerroksen valtalajina laikuittain vaihtelevat puolukka, kanerva ja mustikka, soistuneiden kohtien tuntumassa myös juolukka ja suopursu. Kuva 2. Mäntymetsää Keiturin asutusalueen pohjoispuolella (kuvio ). 4. Varttunutta puolukkatyypin männikköä loivassa itään viettävässä lohkareisessa rinteessä. Pieniä kalliopaljastumia ja soistumia on yhteensä noin 0 % kuvion pinta-alasta. Puusto on tasarakenteista, ja aluspuusto lähes puuttuu. Pensakerroksessa on kohtalaisesti lehtipuiden taimia, kuusta ja katajaa. Aluskasvillisuus on puolukan ja mustikan vallitsemaa varvikkoa. Nuokkutalvikkia ja kangasmaitikkaa kasvaa harvakseltaan varpujen seassa. Soistumissa runsastuvat juolukka, suopursu ja etelänvariksenmarja (Empetrum nigrum ssp. nigrum). Pohjakerroksessa vallitsevat metsäkerrossammal ja seinäsammal, soistuneissa kohdissa myös kangasrahkasammal ja korpikarhunsammal (Polytrichum commune). 5. Varttunutta ja nuorta kuivahkon kankaan männikköä kallioisessa rinteessä. Avokalliolaikkujen osuus kasvaa kuvion pohjoisosassa 5 prosenttiin. Tasarakenteisen valtapuuston seassa kasvaa vähän rauduskoivua ja kuusta. Niukassa aluspuustossa ja 5

7 pensaskerroksessa on paikoin pihlajaa (Sorbus aucuparia), katajaa ja kuusta. Kenttäkerros on puolukan luonnehtimaa varvikkoa, ja laikkuina kasvavat etelänvariksenmarja, mustikka, suopursu ja juolukka. Pohjakerroksen muodostavat seinäsammal ja metsäkerrossammal. Kallioisilla kohdilla on yleisesti poronjäkälälaikkuja. Kuva 3. Suunnittelualueen pohjoisosan kasvillisuuskuviot. Kuviot -3 ja Nuorta tuoreen kankaan mänty-kuusi metsää. Puusto on tiheähköä ja tasarakenteista. Kenttäkerros on mustikkavaltaista varvikkoa. Puolukkaa kasvaa melko runsaasti seassa ja paikoin on myös vanamoa (Linnaea borealis), oravanmarjaa (Maianthemum bifolium) ja yövilkkaa (Goodyera repens). Kuviolla on myös pari heinittynyttä metsäkastikan (Calamagrostis arundinacea) valllitsemaa laikkua, joiden tuntumassa kasvavat kevätpiippo (Luzula pilosa), karhunputki (Angelica sylvestris) ja metsätähti (Trientalis europaea). Lähes yhtenäisessä pohjakerroksessa peitteitä muodostavat seinäsammal, isokynsisammal (Dicranum majus) ja metsäkerrossammal. 7. Kallioinen nuorta männikköä kasvava kanervatyypin männikkökumpare. Kumpareen yläosassa on laikuittaisia kanervakasvustoja. Alempana puolukka, mustikka ja suopursu runsastuvat vallitseviksi. 6

8 8. Tuore heinäniitty. Kasvillisuus on korkeaa, heinä- ja ruohovaltaista. Valtalajeina kasvavat koiranheinä (Dactylis glomerata), timotei (Phleum pratense ssp. pratense), koiranputki (Anthriscus sylvestris), voikukka (Taraxacum sp.) ja vuohenputki (Aegopodium podagraria). 9. Varttunutta mäntyvaltaista puolukkatyypin sekametsää. Seka- ja aluspuustossa on kohtalaisen runsaasti kuusta ja koivua. Kuvion koillisosassa puusto muuttuu enemmän mäntyvaltaiseksi. Aluskasvillisuus on mustikka- ja puolukkavaltaista varvikkoa. 0. Kuivahkon kankaan harventamaton koivutaimikko. Koivun taimien seassa on harvakseltaan kuusta, mäntyä ja pihlajia. Aluskasvillisuudessa on varpuvaltaisten osien ohella laajalti heinittyneitä laikkuja, joissa kasvavaa vadelmaa (Rubus idaeus), metsäkastikkaa, metsälauhaa (Deschampsia flexuosa) ja oravanmarjaa.. Varttunutta kuivahkon kankaan männikköä loivassa kallioisessa rinteessä. Tasarakenteisen valtapuuston seassa kasvaa vähän rauduskoivua ja kuusta. Niukassa aluspuustossa ja pensaskerroksessa on paikoin pihlajaa, katajaa ja kuusta. Kenttäkerros on puolukan luonnehtimaa varvikkoa, ja laikkuina kasvavat etelänvariksenmarja, mustikka, suopursu ja juolukka. 2. Kallioista vanhaa mäntymetsää ja kalliomännikköä. Avokallioiden osuus vaihtelee % välillä. Puuston ikä- ja kokorakenne vaihtelevat, ja vanhoja kilpikaarnaisia puita kasvaa harvakseltaan koko kuvion alueella. Kuusta ja rauduskoivua kasvaa vähän aluspuustossa. Varpuvaltaisessa kenttäkerroksessa valtalajeina vaihtelevat kanerva, puolukka, etelänvariksenmarja, mustikka ja soistuneessa kohdissa myös juolukka ja suopursu. Avokalliopinnoilla on poronjäkälä- ja palleroporonjäkäläpeitteitä. 3. Kuivahkon kankaan harventamatonta ja tiheää koivu-mänty taimikkoa. Pensaskerroksessa on vadelmaa, pajuja ja lehtipuiden taimia. Aluskasvillisuudessa vuorottelevat varpuvaltaiset osat ja heinittyneet laikut. Kuvion eteläpäässä on putken suun kosteikkonotko, jossa kasvillisuus muuttuu reheväksi ja ruohovaltaiseksi. Kostealla osalla aluskasvillisuutta luonnehtivat suo-ohdake (Cirsium palustre), viitakastikka (Calamagrostis canescens) ja hiirenporras (Athyrium filix-femina). 4. Ohutturpeinen soistuma kallioalueen painanteessa. Kasvillisuus vastaa lähinnä isovarpuista kangasrämettä ja korpirämettä. Valtapuustona on nuori männikkö, jossa puiden pituus on 6-5 metriä. Pensaskerroksessa on virpapajua (Salix aurita), tuhkapajua (S. cinerea), pajuristeymää, kuusta ja hieskoivua (Betula pubescens). Aluskasvillisuutta luonnehtivat isot varvut juolukka ja suopursu. Runsaina kasvavat myös mustikka, puolukka, etelänvariksenmarja ja paikoin tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Niukkoja ja paikoittaisia ovat maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata), pallosara (Carex globularis), nuokkutalvikki ja herttakaksikko (Listera cordata). Pohjakerroksen peittävimmät lajit ovat varvikkorahkasammal (Sphagnum russowii), punarahkasammal (S. magellanicum), korpirahkasammal (S. girgensohnii), seinäsammal ja metsäkerrossammal. 5. Kuivan kankaan varttunutta melko tasarakenteista ja harvahkoa männikköä. Mäntyjen seassa kasvaa vähän rauduskoivua ja kuvion pohjoisosassa kuusta. Kuvion pohjoisosassa 7

9 puuston tiheys ja kuusen osuus latvuksessa vähän kasvaa. valtavarpuina vuorottelevat kanerva, puolukka, mustikka ja suopursu. Kenttäkerroksessa 6. Varttunutta tuoreen kankaan männikköä. Seka- ja aluspuustossa kasvaa jonkun verran rauduskoivua ja kuusta sekä pensaskerroksessa vadelmaa ja pari katajaa. Aluskasvillisuus on kuvion keskiosassa mustikkavarvikkoa, muualla laajalti reunavaikutuksen takia heinittynyttä, rehevöitynyttä ja vaihtelevaa. Laajalti runsaina kasvavat metsäkastikka, keltano (Hieracium sp.), maitohorsma (Epilobium angustifolium), nuokkutalvikki, voikukka, niittynurmikka (Poa pratensis) ja sananjalka (Pteridium aquilinum). Kuva 4. Suunnittelualueen eteläosan kasvillisuuskuviot. Kuviot 3, 4 ja Tien ja pysäköintialueen välinen kalliopohjainen, reunavaikutuksen takia valoisa pikkumetsikkö. Valtapuuston muodostavat kooltaan vähän vaihtelevat isot männyt, ja aluspuustossa on rauduskoivua. Aluskasvillisuus on kuvion keskellä puolukka- ja kanervavaltaista varvikkoa, muualla heinittynyttä. Kuvion reunoilla on 3-8 metriä leveät piennarvyöhykkeet, joilla on tuoreen niityn monilajista kasvillisuutta. Runsaina kasvavat päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), nurmitähkiö, puna-apila (Trifolium pratense), rätvänä (Potentilla erecta) ja hiirenvirna (Vicia cracca). 8. Tien ja pysäköintialueen välinen kalliopohjainen valoisa pikkumetsikkö. Puusto koostuu rauduskoivuista. Aluskasvillisuus on heinävaltaista metsäkastikan, metsälauhan, nurmiröllin (Agrostis capillaris) ja nurmitähkiön kasvaessa runsaimpina. Ruohoista pieniä 8

10 kasvustolaikkuja muodostavat siankärsämö (Achillea millefolium), valkoapila (Trifolium repens), paimenmatara (Galium album) ja niittynätkelmä (Lathyrus pratensis). Kuva 5. Sairaalan itäpuolinen pikkumetsikkö (kuvio 8). 9. Nuorta kuivahkon kankaan männikköä kivikkoisella ja vähän kallioisella maalla. Ylispuustossa on pari isoa mäntyä ja aluspuustossa vähän kuusta. Mustikka vallitsee varpuvaltaisessa kenttäkerroksessa, ja runsaita ovat myös puolukka, kanerva, etelänvariksenmarja ja suopursu. 20. Niukkapuustoista kävelytien varren heinittynyttä ruohostoa. Pihan reunalla kasvaa seitsemän isoa mäntyä ja vähän pienempiä rauduskoivuja, pihlajia, kuusia sekä pari katajaa. Rehevässä ja tiheässä kenttäkerroksen kasvillisuus on monilajista ja laikuittain vaihtelevaa. Runsaita ovat karhunputki, metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), korpikastikka (Calamagrostis purpurea), maitohorsma, nurmitädyke (Veronica chamaedrys), koiranputki, harakankello (Campanula patula), vuohenputki ja voikukka. 2. Mäntyvaltaista vanhaa kuivahkon kankaan sekametsää. Niukassa aluspuustossa kasvaa rauduskoivua, kuusta ja pihlajaa, kuvion länsiosan halki kulkevan sähkölinjan alla myös raitaa (Salix caprea) ja vaahteraa (Acer platanoides). Aluskasvillisuudessa vuorottelevat varvikkolaikut ja heinittyneet kohdat. Valtavarpuina kasvavat mustikka, puolukka ja kanerva. Heinittyneissä kohdissa on metsäkastikkaa, niittynurmikkaa ja metsälauhaa. Niukkoina kasvavat kangasmaitikka, vanamo ja etelänvariksenmarja. 9

11 Sähkölinjan alla kosteassa notkossa kasvaa heinien seassa myös metsäalvejuurta ja metsäkortetta (Equisetum sylvaticum). 22. Kuivahkon kankaan latvukseltaan kerroksellista sekametsää. Mänty vallitsee ylimmässä latvuskerroksessa, seka- ja aluspuustossa on kuusta ja hieskoivua. Kenttäkerros on mustikkavaltaista varvikkoa, jossa suopursu ja juolukka muodostavat paikoin laikkukasvustoja. Kallioisten laikkujen tuntumassa runsastuvat kangasmaitikka ja kanerva. Kuva 6. Rantatien puisto (kuvio 23). 23. Puisto, jossa kasvaa harvakseltaan isoja mäntyjä ja rauduskoivua. Leikkonurmikolla on kohtalaisen runsaasti pienikokoisia ruohoja, kuten niittyhumala (Prunella vulgaris), kyläpiharatamo (Plantago major ssp. major), pihatatar (Polygonum aviculare), rönsyleinikki (Ranunculus repens), voikukka, pihatähtimö (Stellaria media), valkoapila ja siankärsämö. 3.3 Luontotyypit 3.3. Luontotyyppien paikantaminen Tässä luontoselvityksessä on paikannettu lakisääteisten suojelualueiden, kuten luonnonsuojelulain (29 ) suojeltavien luontotyyppien, metsäasetuksen (0 ) erityisen arvokkaiden elinympäristöjen ja vesilain (5a ja 7a ) luontotyyppien lisäksi kaikenlaiset luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet. Arvokkaiden luontotyyppikohteiden rajaukset perustuvat kasvillisuusselvitykseen. Lajitietojen, luonnontilan ja edustavuuden 0

12 perustella kullekin arvokohteelle on määritetty luonnonsuojelullista arvoa kuvastava arvoluokka seitsemänportaisella asteikolla: P- = lähiympäristöstä poikkeava kohde P = paikallisesti arvokas P+= paikallisesti arvokas, lähellä maakunnallista tasoa M- =maakunnallisesti arvokas, puutteita luonnontilassa M =maakunnallisesti arvokas M+=maakunnallisesti arvokas, lähellä valtakunnallista tasoa V = valtakunnallisesti arvokas Arvokkaat luontotyypit Kasvillisuusselvityksen perusteella alueella on kaksi arvokasta luontotyyppikohdetta: Vihriälän kalliometsä (kasvillisuuskuvio 2, alue ) ja kalliometsäalueella sijaitseva pieni suo (kasvillisuuskuvio 4, alue 2). Kummankin alueen arvoluokka on lähiympäristöstä poikkeava kohde (P-). Kuva7. Arvokkaat luontotyyppikohteet (alueet ja 2). Alue. Kalliometsä on puustoltaan vanhaa luonnontilaista kalliomännikköä (kuvio 2). Vanhoja kilpikaarnaisia puita kasvaa harvakseltaan koko kuvion alueella, ja lahopuustoa on

13 jonkun verran. Lahopuusto koostuu tuulenkaadoista, yksittäisistä vanhoista maapuista, muutamasta kelopökkelöstä ja kuolevasta pystypuustosta. Metsän linnustoon kuuluvat töyhtötiainen, vihervarpunen, pajulintu, harmaasieppo ja käpytikka. Lisäksi kalliometsä on osa palokärjen reviiriä. Karukkokankaita vajaatuottoisempana kalliometsäalue täyttää metsälain erityisen tärkeän elinympäristökohteen kriteerit. Kasvillisuuden edustavuus ja luonnontila ovat hyvää tasoa. Kuva 8. Kallionotkon suota (alue 2). Alue 2. Kalliometsärinteen painanteessa sijaitseva pieni korpiräme on ojittamattomana suona huomionarvoinen kohde. Suon kasvillisuustyypeistä korpiräme on Etelä-Suomessa uhanalainen ja isovarpuräme silmälläpidettävä luontotyyppi. Kasvillisuuden edustavuus ja suon luonnontila ovat hyvää tasoa. Luonnontilaa heikentää vanha ojitus, josta on merkkinä suon pohjoispäässä oleva lähes täysin umpeutunut ojan pätkä. Soistuman huomionarvoiseen lajistoon kuuluu alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltu herttakaksikko. 4 KASVISTO 4. Kasviston lajimäärä ja alkuperä Suunnittelualueelta löydettiin 79 putkilokasvitaksonia 2 (liite ). Kasvisto koostuu

14 suunnittelualueella alkuperäisistä metsä-, kallio- ja suokasveista sekä eri aikoina saapuneista tulokkaista. Alkuperäisten kasvien määrä on pieni, vain 67 taksonia (37,4 %), mikä kuvastaa metsä- ja suokasvillisuuden vähäistä vaihtelua. Loput 2 kasvia ovat suunnittelualueella tulokkaita. Tulokkaat voidaan jakaa apofyytteihin (23 kasvia), muinaistulokkaisiin (66 kasvia), uustulokkaisiin ( kasvia) ja puutarhakarkulaisiin (2 kasvia). Apofyytit ovat Virtain seudulla alkuperäisiä, mutta suunnittelualueelle kasvit ovat levinneet ihmisen toiminnan seurauksena. Apofyyttejä ovat muun muassa vuohenputki (Aegopodium podagraria), rantakanankaali (Barbarea stricta), huopaohdake (Cirsium helenoides), peltokorte (Equisetum arvense), ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja keltamaksaruoho (Sedum acre). Muinaistulokkaiden joukossa on suuri määrä (64 taksonia) yleisiä kasveja. Osa Virtain seudulla muinaistulokkaiksi luokitelluista kasveista on suunnittelualueella uustulokkaita. Muiden tulokkaiden tapaan muinaistulokkaat kasvavat teiden pientareilla ja taajama-alueen pikkumetsiköissä. Esimerkkejä muinaistulokkaista ovat siankärsämö (Achillea millefolium), harakankello (Campanula patula), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), kylänurmikka (Poa annua), pikkulaukku (Rhinanthus minor) ja peltovillakko (Senecio vulgaris). Uustulokkaita ovat muun muassa pietaryrtti (Tanacetum vulgare), amerikanhorsma (Epilobium adenocaulon), pihasaunio (Matricaria matricarioides), tahmavillakko (Senecio viscosa) ja komealupiini (Lupinus polyphyllus). Puutarhakarkulaisista suurin osa on pihoilta vain vähän matkaa levinneitä koristepensaita, kuten pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja siperianhernepensas (Caragana arborescens). Myös alueelta löydetyt vaahteran (Acer platanoides) ja tammen (Quercus robur) taimet ovat todennäköisesti lähistön puutarhoista tai puistoista peräisin. Yllättävimmät puutarhakarkulaiset ovat Ranta-Keiturin tien vierustan niityllä kasvanut valkonarsissi (Narcissus poëticus) ja Sairaalantien ojasta löytynyt taponlehti (Asarum europaeum). Yksikään karkulainen ei ole päässyt suunnittelualueella levittäytymään yleiseksi. 4.2 Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit Suunnittelualueelta ei tunneta uhanalaisten tai harvinaisten kasvien esiintymiä. Näitä ei myöskään löytynyt kasvistoselvityksessä. Huomionarvoiseen lajistoon kuuluu lähinnä vain yhdessä kalliosoistumassa (kuvio 4) kasvava herttakaksikko (Listera cordata). Paikalla havaittiin.7.2 kaksi yksilöä. Laji on aiemmin ollut Etelä- ja Keski-Suomessa jokseenkin yleinen, mutta viime vuosikymmenten voimakkaan taantumisen seurauksena herttakaksikko luokitellaan alueellisesti uhanalaiseksi. Harvinaistumisen syynä ovat suoojitukset, etenkin korpien ja soistuneiden metsien ojittaminen sekä avohakkuut. 5 LEPAKOT 5. Menetelmät Lepakkoselvityksen tavoitteena oli selvittää suunnittelualueella elävä lepakkolajisto ja 3

15 paikantaa mahdolliset lepakoille tärkeät ruokailualueet ja päiväpiilot. Selvitys toteutettiin kartoituslaskennan tyyppisenä havainnointina, jossa kierrettiin koko suunnittelualue yöllä läpi lepakoita ultraäänidetektorin avulla havainnoiden. Käytössä oli CDB03r3heterodynedetektori, jonka taajuusalue on 5-30 khz. Lepakoille erityisen hyvin sopiva taajama-alue havainnoitiin hieman tarkemmin kuin pohjoisosan kallio- ja mäntymetsäalue, joka on lepakoille epätyypillinen elinympäristö. Havainnointi tehtiin kesän aikana kolme kertaa: () , klo 23:42-:40. Sää: lämpötila + 4 C, länsituulta -3 m/s, melko selkeää (pilvisyys 2/8); lopussa lämpötila + 2 C, (2) , klo 23:45-:46. Sää: lämpötila + 7 C, lounaistuulta -3 m/s, pilvistä (pilvisyys 7/8). (3) , klo 00:00-02:06. Sää: lämpötila + 5 C, tuulta 0- m/s, pilvistä (pilvisyys 7/8). Kaikilla kerroilla oli lepakoiden havainnointiin hyvä sää. Havaitut lepakot pyrittiin määrittämään lajilleen detektoriäänen (äänipulssin tiheys, voimakkuus, taajuusalue, optimitaajuus) ja näköhavaintojen (lepakon koko, lentotapa) perusteella. Suunnittelualueella kiinnitettiin huomiota myös mahdollisiin päiväpiilopaikkoihin, lähinnä kolopuihin, joista tarkastettiin maasta käsin havainnoitavat kolot. Rakennuksista päiväpiiloja ei etsitty. 5.2 Tulokset 5.2. Lepakkohavainnot Kolmessa havainnoinnissa saatiin yhteensä 8 lepakkohavaintoa. Muutamissa havainnoissa oli mukana kaksi tai useampia yksilöitä. Havaintojen määrä kesäkuun alussa oli kaksi, heinäkuussa kahdeksan ja elokuussa kahdeksan (taulukko ). Lajilleen määritetyt lepakot olivat kaikki pohjanlepakoita. Kahta lepakkoa ei onnistuttu määrittämään lajilleen. Näissä havainnoissa oli kyse kaukaa ohilentäneestä lepakoista, joista ei saatu näköhavaintoa ja joista saatiin äänihavainto detektoriin vain lyhyen aikaa. Kummassakaan havainnossa mikään ei viitannut siihen, että kyseessä olisi jokin muu laji kuin. Kesäkuun laskennassa saatiin vain kaksi havaintoa pohjanlepakoista (kuva 9). Ensimmäisessä havainnossa yksi saalisti sairaalan ja koulun välisen alueen pihoilla. Toinen havaintopaikka oli suunnittelualueen rajan itäpuolella, noin 300 metriä edellisestä itään rivitalon pihalla. Toisessa laskennassa nähtiin ja kuultiin detektorilla yksittäisiä saalistavia pohjanlepakoita 4

16 eri puolilla suunnittelualueen rakennettuja osia. Havaitut lepakot saalistivat sairaalan lähistön pihoilla ja teiden yllä Keiturin männiköissä. Taulukko. Lepakkohavainnot. Laji laskenta 2. laskenta lepakkolaji 3. laskenta lepakkolaji Lkm (kpl) Havainto Havainto Lento- Ympäristö tyyppi etäisyys korkeus (m) (m) 25 5? 5-0 piha-puutarha rivitalon piha 2 ohilentävä ohilentävä ???? piha-puutarha metsänreuna/piha piha-puutarha puisto piha-puutarha tien yllä mäntymetsässä tien yllä mäntymetsässä tien yllä mäntymetsässä 6-2 ohilentävä ?? 6-0? aukkoinen sekametsä piha-puutarha tien yllä mäntymetsässä tien yllä mäntymetsässä tien yllä mäntymetsässä metsänreuna/piha valaistu katu, katulamppujen yllä valaistu katu/piha Kolmannen laskennan havainnot ja havaintopaikat ovat hyvin samanlaiset kuin toisessa laskennassa. Yksittäisten saalistavien pohjanlepakoiden lisäksi Rinnetiellä havaittiin, arviolta 6-2 yksilön suuruinen ryhmä pohjanlepakoita. Havaintopaikka on valaistu katu, jota reunustavat tien molemmin puolin lehtipuustoiset ja pensaikkoiset puutarhat. Lepakot pyydystivät katulamppujen houkuttelemia hyönteisiä tien päältä. Näköhavaintoja saatiin vain vähän, koska lepakot välttelivät lentämistä katulamppujen alta Lepakoille tärkeät alueet Selvitysalueelta ei löytynyt lepakoiden lisääntymisyhdyskuntia, päiväpiiloja tai talvehtimispaikkoja. Päiväpiiloja todennäköisesti kuitenkin on taajama-alueen rakennuksissa, etenkin vanhoissa puutaloissa ja omakotitalopihojen ulkorakennuksissa. 5

17 Tähän viittaa muun muassa havaintojen suurehko määrä. Lepakot yleensä suosivat päiväpaikkojen lähellä olevia saalistusalueita, vaikka monet lajit voivatkin lentää useita kilometrejä päiväpiiloista saalistuspaikoille. Havaintojen perusteella lepakoille tärkeäksi saalistusalueeksi rajattiin noin 50 metrin pituinen Rinnetien osuus (kuva 9, kuva ), missä havaittiin noin kymmenen yksilön suuruinen ryhmä saalistavia pohjanlepakoita. Paikka on erityisen tärkeä loppukesän ja alkusyksyn pimeinä öinä, jolloin katuvalot keräävät paikalle runsaasti erilaisia perhosia. Kuva 9. Pohjanlepakoiden havaintopaikat, havainnot -6, 8-0 ja 2-8. Havaintoalue 7, Rinnetien rinne, on lepakoille tärkeä ruokailualue. 6 LIITO-ORAVA Liito-orava on luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi lajiksi. EU:n luontodirektiivissä se on yhteisön tärkeänä pitämä laji, jonka suojelutaso tulee säilyttää suotuisana. Tämä edellyttää lajin ja sen elinympäristöjen tarkastelua. Luonnonsuojelulain (096/996) 49 :ssä liito-oravan selvästi havaittavan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueiden paikantaminen tehtiin etsimällä uloste-, virtsaja syöntijälkiä kaava-alueen metsistä. Liito-orava on tunnetusti havumetsien laji, joka elää useimmiten kuusivaltaisissa vanhoissa tai varttuneissa metsissä. Oleellinen liito-oravalle 6

18 sopivan metsän piirre on lehtipuustoisuus, koska leppä, koivu ja haapa ovat lajin ravintopuita ja viimeksi mainitut usein myös pesäpaikkoja. Kaava-alueen metsistä liito-oravalle potentiaalisia elinympäristöjä ovat muutamat taajamaalueen metsiköt mukaan lukien puustoiset piha-alueet. Metsistä etsittiin liito-oravan jälkiä Etsinnässä havainnoitiin kaikkien isojen (runkoläpimitta yli 5 senttimetriä) kuusten ja lehtipuiden tyvet. Etsinnässä ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Tulosten perusteella suunnittelualueella ei ole ollut liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja keväällä LINNUSTO 7. Menetelmät Suunnittelualueen linnusto selvitettiin kartoituslaskentamenetelmällä, jossa tarkoituksena on selvittää alueen pesimälinnusto ja pesivien parien määrät. Selvitettävä alue rajattiin kaava-alueen rajauksen mukaan. Selvitysalueen eri osat kierrettiin hitaasti kävellen, välillä pysähdellen ja samalla lintuja havainnoiden. Lintujen havaintopaikat merkittiin kartalle, ja havainnoista kirjattiin mahdollisuuksien mukaan ylös laji, sukupuoli, ikä ja käyttäytyminen (laulava, varoitteleva, lentävä jne.). Laskentojen jälkeen havainnoista tulkittiin pesinnät ja reviirit. Koska laskentakertoja oli vain kolme, pesiviksi on tulkittu yhden havainnon perusteella laulavat linnut, poikuehavainnot sekä havainnot pesällä hautovista, pesälle ruokaa kantavista ja varoittelevista linnuista. Pesintöjen ja reviirien tulkinnassa on otettu huomioon muiden selvitysten yhteydessä tehdyt lintuhavainnot. Laskennat: () , klo 5:33-7:20. Sää: lämpötila + 5 C, itätuulta 0-2 m/s, pilvistä (pilvisyys 8/8); lopussa lämpötila + 6 C. (2) , klo 4:-6:6. Sää: lämpötila + 4 C, etelätuulta 0- m/s, selkeää (pilvisyys 2/8); lopussa lämpötila + 6 C. (3) 5.6.2, klo 4:47-6:49. Sää: lämpötila + 8 C, lounaistuulta -3 m/s, selkeää (pilvisyys 0/8); lopussa lämpötila + 0 C, etelätuulta 2-4 m/s. Yöaktiivisia lintuja havainnoitiin kolmen lepakkolaskennan yhteydessä yhteensä noin seitsemän tunnin ajan. Lisäksi lintuja havainnoitiin kaikkien muiden lajistoselvitysten yhteydessä: () toisen lintulaskennan jälkeen liito-oravainventoinnissa noin kahden tunnin ajan, (2) kasvillisuusselvityksen yhteydessä noin kolmen tunnin ajan ja (3) kasvillisuusselvityksen yhteydessä.7.2 noin kolmen tunnin ajan. 7.2 Pesimälinnusto 7

19 Suunnittelualueella mahdollisesti ja todennäköisesti pesivien lintujen määrä on 3 lajia. Lajien ja parien määrä on alueen pinta-alaan nähden jokseenkin odotetun suuruinen. Lajisto koostuu pääasiassa havupuumetsien ja kulttuuriympäristöjen linnuista. Runsaimmat pesivät lajit ovat punarinta, pajulintu, vihervarpunen, peippo, viherpeippo, talitiainen ja kirjosieppo. Vanhojen metsien indikaattorilajeista pesivään lajistoon kuuluu ainoastaan töyhtötiainen. Lisäksi suunnittelualueen metsät ovat osa palokärjen reviiriä. Taulukko 2. Suunnittelualueen pesimälinnusto ja pesivien parien määrät kolmen kartoituslaskennan ja muiden havainnointien perusteella. Laji Paria Käpytikka Metsäkirvinen 3 Västäräkki Rautiainen Punarinta 8 Leppälintu 4 Mustarastas Kulorastas Laulurastas 2 Punakylkirastas 2 Räkättirastas 7 Lehtokerttu Pajulintu Tiltaltti Hippiäinen Kirjosieppo 0 Harmaasieppo 2 Töyhtötiainen Kuusitiainen Hömötiainen 2 Sinitiainen 3 Talitiainen 4 Peippo 2 Viherpeippo 3 Naakka 3 Harakka 2 Varis 2 Vihervarpunen 3 Punatulkku Punavarpunen Keltasirkku 2 8

20 Suunnittelualueella havaituista linnuista pesimättömiksi tulkittiin palokärki, suopöllö, käpylintu, kuovi, tervapääsky, käki ja närhi. Näistä monet lajit pesivät Virtain taajamaalueella tai sen välittömässä lähiympäristössä. 7.3 Huomionarvoiset linnut Huomionarvoisia lajeja ovat lintudirektiivin liitteessä mainitut linnut, uhanalaiset ja silmälläpidettävät linnut sekä paikallisesti harvinaiset linnut. Palokärki - Suunnittelualueen metsät ovat osa lajin laajaa reviiriä. Yksi yksilö liikuskeli alueen pohjoisosan kalliometsässä Havaintopaikan lähistöllä on syöntijälkiä. Suopöllö Yksi yksilö (suo- tai sarvipöllö) nähtiin toisessa lepakkolaskennassa sairaalan pohjoispuolella. Pöllö lensi parin metrin korkeudella pihan halki rakennuksen länsipuoliseen metsikköön. Kuva 0. Palokärjen havaintopaikka () ja punavarpusen reviiri (2). Punavarpunen Vihriälän asutusalueen pihoilla, suunnittelualueen rajan tuntumassa on yksi reviiri (havainnot ja 5.6.2). Muita havaintoja: Käki Yksi koiraskäki liikuskeli ja kukkui Vihriälän kalliometsäalueella

21 Leppälintu Pesivien parien määrä kesällä 202 oli neljä paria. Reviirit sijaitsivat pihaalueilla ja Keiturin asutusalueen pohjoispuolisessa männikössä. Tiltaltti Suunnittelualueen pohjoisosassa on toisessa ja kolmannessa laskennassa tehtyjen havaintojen perusteella yksi reviiri (havainnot ja 5.6.2) Käpytikka Suunnittelualueella on yksi tai kaksi reviiriä. Yksi koiras nähtiin Vihriälän kalliometsässä ja toinen koiras vanhainkodin pohjoispuolisessa pikkumetsikössä Linnustolle tärkeät alueet Linnustoselvityksen tulosten perusteella suunnittelualueella ei ole linnustollisesti erityisen arvokkaita osia. Vihriälän laaja kalliometsäalue on ilmeisesti muutamien vanhoja luonnontilaisia metsiä suosivien lajien, kuten töyhtötiaisen ja palokärjen, elinympäristö. Suunnittelualueeseen kuuluva vajaan kymmenen hehtaarin laajuinen alue on pieni osa tätä kokonaisuutta. 8 YHTEENVETO JA TAVOITTEET Luontotyypeistä ja lajeista kerättyjen tietojen perusteella suunnittelualueella on kaksi suunnittelun kannalta huomionarvoista aluetta. 20

22 Kuva. Lajien ja luontotyyppien suojelun kannalta tärkeät alueet A ja B. Alue A Vihriälän kalliometsä ja kalliorinteen tyven soistuma muodostavat luontotyyppien suojelun kannalta arvokkaan kokonaisuuden. Kalliometsä on metsälain suojelema erityisen tärkeä elinympäristö ja kalliopainanteen soistuma on osaksi korpirämettä, joka on Etelä- ja Keski-Suomessa uhanalainen luontotyyppi. Lisäksi alue on tärkeä lähivirkistyskohde muun muassa marjastus- ja sienestysalueena. Alueen luonnontila ja kasvillisuuden edustavuus ovat hyvää tasoa. Alue B - Rinnetien noin 50 pituinen rinneosuus on pohjanlepakoille tärkeä saalistusalue etenkin loppukesän ja alkusyksyn pimeinä öinä, jolloin katulamput houkuttelevat paikalle runsaasti lepakoiden ravintonaan käyttämiä perhosia ja muita hyönteisiä. 2

23 Kuva 2. Vihriälän kalliometsää (alue A). Asemakaavassa arvokkaaksi rajatun Vihriälän kalliometsäalueen arvojen säilyminen tulee turvata suojelumerkinnällä (esimerkiksi luo). 22

24 Liite. Keituri-Vihriälän alueen kasvisto. Acer platanoides metsävaahtera Achillea millefolium Achillea ptarmica Aegopodium podagraria Agrostis capillaris Alchemilla monticola Alchemilla subcrenata Alchemilla vulgaris Alnus incana Alopecurus pratensis Angelica sylvestris Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Aquilegia vulgaris Arabidopsis suecica Arabidopsis thaliana Arctostaphylos uva-ursi Artemisia vulgaris Asarum europaeum Athyrium filix-femina Barbarea stricta Barbarea vulgaris Betula pendula Betula pubescens Calamagrostis arundinacea Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea Calluna vulgaris Campanula patula Campanula rotundifolia Capsella bursa-pastoris Caragana arborescens Carex brunnescens Carex echinata Carex globularis Carex nigra ssp. nigra Carex ovalis Cerastium fontanum Chenopodium album Cirsium arvense Cirsium helenioides Cirsium palustre Cirsium vulgare Convallaria majalis Dactylis glomerata Dactylorhiza maculata Deschampsia cespitosa Deschampsia flexuosa Dryopteris carthusiana Empetrum nigrum ssp. nigrum Epilobium adenocaulon Epilobium angustifolium Epilobium montanum Equisetum arvense Equisetum sylvaticum Eriophorum vaginatum Erysimum cheiranthoides Euphrasia nemorosa Euphrasia stricta siankärsämö ojakärsämö vuohenputki nurmirölli laidunpoimulehti hakamaapoimulehti piennarpoimulehti harmaaleppä nurmipuntarpää karhunputki tuoksusimake koiranputki lehtoakileija ruotsinpitkäpalko lituruoho sianpuolukka pujo taponlehti hiirenporras rantakanankaali peltokanankaali rauduskoivu hieskoivu metsäkastikka hietakastikka korpikastikka kanerva harakankello kissankello lutukka siperianhernepensas polkusara tähtisara pallosara jokapaikansara jänönsara nurmihärkki jauhosavikka pelto-ohdake huopaohdake suoputki piikkiohdake kielo koiranheinä maariankämmekkä nurmilauha metsälauha metsäalvejuuri etelänvariksenmarja amerikanhorsma maitohorsma lehtohorsma peltokorte metsäkorte tupasvilla peltoukonnauris tanakkasilmäruoho ketosilmäruoho Festuca ovina Festuca pratensis Festuca rubra Filipendula ulmaria Fragaria vesca Galeopsis speciosa Galium album Galium uliginosum Geum rivale Glechoma hederacea Gnaphalium sylvaticum Gnaphalium uliginosum Goodyera repens Gymnocarpium dryopteris Hieracium coll. Hypericum maculatum Juncus bufonius Juncus filiformis Juniperus communis Lathyrus pratensis Ledum palustre Leontodon autumnalis Leucanthemum vulgare Linaria vulgaris Linnaea borealis Listera cordata Lolium sp. Lupinus polyphyllus Luzula multiflora Luzula pilosa Lycopodium annotinum Maianthemum bifolium Matricaria matricarioides Melampyrum pratense Melampyrum sylvaticum Muscari sp. Myosotis arvensis Myosotis sylvatica Narcissus poëticus Orthilia secunda Oxalis acetosella Phalaris arundinacea Phleum pratense ssp. pratense Picea abies Pilosella officinarum Pimpinella saxifraga Pinus sylvestris Plantago major ssp. major Poa annua Poa palustris Poa pratensis Polygonum aviculare Populus tremula Potentilla anserina Potentilla argentea Potentilla erecta Potentilla norvegica Prunella vulgaris Prunus padus 23 lampaannata nurminata punanata mesiangervo ahomansikka kirjopillike paimenmatara luhtamatara ojakellukka maahumala ahojäkkärä savijäkkärä yövilkka metsäimarre keltanot särmäkuisma konnanvihvilä jouhivihvilä kataja niittynätkelmä suopursu syysmaitiainen päivänkakkara keltakannusruoho vanamo herttakaksikko raiheinä komealupiini nurmipiippo kevätpiippo riidenlieko oravanmarja pihasaunio kangasmaitikka metsämaitikka helmililja peltolemmikki puistolemmikkki valkonarsissi nuokkutalvikki käenkaali ruokohelpi timotei kuusi huopakeltano ahopukinjuuri mänty kyläpiharatamo kylänurmikka rantanurmikka niittynurmikka pihatatar haapa ketohanhikki hopeahanhikki rätvänä peltohanhikki niittyhumala tuomi

25 Pteridium aquilinum Pyrola minor Pyrola rotundifolia Quercus robur Ranunculus acris Ranunculus repens Ribes spicatum Rorippa sylvestris Rosa sp. Rubus arcticus Rubus idaeus Rubus saxatilis Rumex acetosa Rumex acetosella Rumex longifolius Sagina procumbens Salix aurita Salix caprea Salix cinerea Salix phylicifolia Salix sp. Sambucus racemosa Schleranthus annuus Sedum acre Sedum telephium Senecio viscosa Senecio vulgaris Silene dioica Solanum dulcamara Solidago virgaurea Sonchus arvensis Sorbus aucuparia Spergula arvensis ssp. sativa Stellaria graminea Stellaria longifolia Stellaria media Syringa vulgaris Tanacetum vulgare Taraxacum coll. Thlaspi arvense Thlaspi caerulescens Trientalis europaea Trifolium hybridum Trifolium pratense Trifolium repens Tripleurospermum inodorum Tussilago farfara Urtica dioica Vaccinium myrtillus Vaccinium uliginosum Vaccinium vitis-idaea Valeriana sp. Veronica arvensis Veronica chamaedrys Veronica officinalis Veronica serpyllifolia Vicia cracca Vicia sepium Viola arvensis Viola canina ssp. montana Viola palustris sananjalka pikkutalvikki isotalvikki tammi niittyleinikki rönsyleinikki punaherukka rikkanenätti ruusu mesimarja vadelma lillukka niittysuolaheinä ahosuolaheinä hevonhierakka rentohaarikko virpapaju raita tuhkapaju kiiltopaju paju terttuselja viherjäsenruoho keltamaksaruoho isomaksaruoho tahmavillakko peltovillakko puna-ailakki punakoiso kultapiisku peltovalvatti pihlaja pohjanpeltohatikka heinätähtimö metsätähtimö pihatähtimö pihasyreeni pietaryrtti voikukat peltotaskuruoho kevättaskuruoho metsätähti alsikeapila puna-apila valkoapila peltosaunio leskenlehti nokkonen mustikka juolukka puolukka virmajuuri ketotädyke nurmitädyke rohtotädyke orvontäydyke hiirenvirna aitovirna pelto-orvokki isoaho-orvokki suo-orvokki