Rauman kaupunki. Rauman Papinhaankadun luontoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Rauman kaupunki Rauman Papinhaankadun luontoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 41/2014

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Liito-oravaselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Liito-oravan elinpiiristä... 4 Liito-orava lainsäädännössä... 4 Tulokset ja päätelmät... 5 Pesimälinnustoselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Papinhaankadun linnustosta... 5 Lajikohtaista tarkastelua... 5 Päätelmät... 6 Kasvillisuusselvitys... 9 Tutkimusmenetelmät... 9 Papinhaankadun kasvilajistosta... 9 Kuviokohtaiset kuvaukset... 9 Päätelmät Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Kuviokohtaiset valokuvat Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Rauman Papinhaankadun luontoselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Rauman kaupungin tilaaman Papinhaankadun luontoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä asemakaavoituksessa. Osana asemakaavoitusta toteutettiin luontoselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen pesimälinnusto, mahdolliset liito-oravan reviirit sekä kasvillisuus. Raportista Tässä raportissa esitetään maaliskuun alun ja elokuun alun välisenä aikana 2014 toteutetun pesimälinnusto-, liito-orava- ja kasvillisuusselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Papinhaankadun asemakaava-alue sijaitsee Rauman keskustassa Pyynpäänkadun, Luoteisväylän ja Papinhaankadun välisellä alueella (kuva 1). Hankealue on 1,4 hehtaarin laajuinen pieni kokonaisuus, jossa on vanhaa peltoa, asuinrakennus pihapiireineen ja kulttuurivaikutteista lehtimetsää. Kuva 1. Papinhaankadun tutkimusalueen sijainti (sininen alue). 3

4 TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Rauman Papinhaankadun luontoselvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi lintuihin, putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman. Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Papinhaankadun tutkimusalue kierrettiin huolella läpi 7.3., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet kokonaan pois. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. Lisäksi useiden muiden puiden tyvet tutkittiin, vaikka liito-orava ei yleensä niitä suosi. LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. 4

5 tulokset ja päätelmät Papinhaankadun tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinympäristöä ole alueella. Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida asemakaavoituksessa. pesimälinnustoselvitys tutkimusmenetelmät Pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskennoin 7.3., 14.5., ja Ensimmäinen inventointikerta tehtiin liito-oravaselvityksen ohessa. Kartoitukset tehtiin kello 4 10 välisenä aikana, jolloin linnut olivat aktiivisesti äänessä. Yksi inventointikerta kesti noin tunnin. Yölaulajiin keskittyviä inventointeja ei tehty. Menetelmä soveltuu hyvin pienten ja rikkonaisten alueiden kartoituksiin, ja se perustuu siihen, että kaikki pareiksi tulkittavat havainnot merkitään karttapohjalle, jotta päällekkäisyyksiltä vältytään. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoituslaskenta on tarkin mahdollinen linnustonselvitysmenetelmä, ja neljän inventointikerran selvitystä voidaan pitää riittävän tarkkana. Papinhaankadun linnustosta Selvitysalueen luontotyypit ovat pienestä pinta-alasta riippuen varsin monipuolisia (katso kasvillisuusselvitys s. 9), mikä heijastuu lajistoon tavanomaista tiheämpänä parimääränä, mutta yhdenkään lajin kohdalla ei kirjattu kahta paria suurempaa lukemaa. Alueella pesi yhteensä 13 paria (taulukko 1). lajikohtaista tarkastelua Punarinta (Erithacus rubecula) Kaksi koirasta lauloi alueella (reviirikartta 1). Punarinta kelpuuttaa pesimäpaikoikseen monipuolisesti kaikenlaisia elinympäristöjä, mieluiten kuitenkin kuusikoita. Mustarastas (Turdus merula) Tutkimusalueella oli kaksi reviiriä (reviirikartta 1). Mustarastas on monenlaisten seka- ja havumetsien sekä pihapiirien pesimälaji. Punakylkirastas (Turdus iliacus) Alueen keskivaiheilta varmistettiin yksi reviiri (reviirikartta 1). Punakylkirastas pesii monenlaisissa elinympäristöissä, kuten esimerkiksi pihapiireissä, peltojen laiteilla, metsämailla ja hakkuualojen pensaikoissa. 5

6 Pensaskerttu (Sylvia communis) kaakkoisosassa pesi yksi pari (reviirikartta 1). Pensaskerttu on nimensä mukaisesti pensaikkomailla pesivä laji. Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Alueella lauloi yhteensä kaksi yksilöä (reviirikartta 1). Pajulintu suosii käytännössä kaikkia metsäisiä alueita. Talitiainen (Parus major) Yksi pari asettui pesimään alueelle (reviirikartta 2). Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan pesäkoloja on tarjolla. Kottarainen (Sturnus vulgaris) Rajaukselta varmistettiin yksi elinpiiri (reviirikartta 2). Kottarainen asuttaa erityisesti viljelysseutujen laitamia ja pihapiirejä sekä nykyään myös kaupunkien keskusta-alueiden erilaisia pihapiirejä, joissa on tarjolla soveliaita pesäkoloja. Varpunen (Passer domesticus) Yhdessä piharakennuksessa pesi pariskunta (reviirikartta 2). Varpunen on täysin kulttuurisidonnainen laji, jonka tapaa tyypillisesti pihapiireissä ja puistoalueilla. Peippo (Fringilla coelebs) Alueella lauloi kaksi lintua (reviirikartta 2). Peipon tapaa pesivänä kaikenlaisissa metsissä, myös pihapiireissä. päätelmät Papinhaankadun pesimälinnusto on hyvin tavanomaista, mutta tiheys on huomattavasti tavanomaista korkeampi; lähes 930 paria neliökilometriä kohden. Suuri lukema johtuu pitkälti ns. reunavaikutuksesta, jonka seurauksena erilaisten elinympäristöjen lajit kohtaavat pienellä alueella. Hyvin pienien alojen tiheyslaskelmat antavat kuitenkin usein virheellisen lukeman, sillä sattuman osuus on hyvin suuri. Kokonaisuudessaan Papinhaankadun tutkimusalueella ei ole sellaisia linnustollisia arvoja, jotka vaikuttavat alueen maankäytön suunnitteluun. Laji Parimäärä Laji Parimäärä Punarinta 2 Talitiainen 1 Mustarastas 2 Kottarainen 1 Punakylkirastas 1 Varpunen 1 Pensaskerttu 1 Peippo 2 Pajulintu 2 Yhteensä 13 Taulukko 1. Papinhaankadun pesimälinnusto parimäärineen. 6

7 Reviirikartta 1. Punarinnan (2 paria), mustarastaan (2 pr), punakylkirastaan (1 pr), pensaskertun (1 pr) ja pajulinnun (2 pr) reviirit. Punarinta Mustarastas Pensaskerttu Pajulintu Punakylkirastas 7

8 Reviirikartta 2. Talitiaisen (1 pari), kottaraisen (1 pr), varpusen (1 pr) ja peipon (2 pr) reviirit. Talitiainen Kottarainen Varpunen Peippo 8

9 Kasvillisuusselvitys Papinhaankadun kasvillisuus ja luontotyypit selvitettiin 5.8., mutta kevätlajistoa havainnoitiin myös linnustoselvitysten yhteydessä. tutkimusmenetelmät Aluerajaus kierrettiin järjestelmällisesti läpi, jolloin kirjattiin kaikki löydetyt putkilokasvilajit, myös puutarhoista ja pihoista villiintyneet lajit. Jokainen kuvio tyypiteltiin maastossa ja niiden rajat piirrettiin maastokartalle. Kustakin kuviosta kirjoitettiin yleisluonnehdinta ja mahdolliset lisätiedot. PapinHAANKADUN kasvilajistosta Tutkimusalue on kokonaisuudessaan kasvillisuuden kannalta pienestä pinta-alastaan huolimatta varsin monipuolinen. Pihapiiri lisärakennuksineen ja istutuksineen peittää suuren osan tutkimusalueesta, mutta sitä ei tutkittu huolella, koska kyseessä on yksityinen piha. Sen laiteilla on lehdon piirteitä omaavia lehtimetsälaikkuja, joissa on hyvin selvää kulttuurivaikutusta. Lisäksi alueen monipuolisuutta lisää vanha viljelysalue sekä pienialaiset joutomaat, joissa esiintyy lukuisia erilaisia putkilokasveja. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukainen. kuviokohtainen kuvaus Tässä osiossa kuvataan jokaisen kasvillisuuskuvion (kuva 2) yleisluonnehdinta ja maankäyttösuositukset. Lisäksi tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset (esimerkiksi EN = erittäin uhanalainen ja NT = silmälläpidettävä) on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. Mikäli kyseessä on viljelysalue tai jokin muu luontotyyppi, joka uupuu uhanalaisuusluokituksesta, käytetään pelkkää viivaa. 1. Joutomaa [ ] Joutomaa-alue, jossa on vanhoja ja rikkoutuneita betonielementtejä maassa. Lajisto on hyvin monipuolista, sillä rikkalajistoa on runsaasti. Tyyppilajeja edustavat muun muassa pietaryrtti, keltakannusruoho, pujo, ukontatar, komealupiini ja maitohorsma. Kuvion luoteisosassa on alkanut kasvaa vähäisesti lehtipuita ja pensaita. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 9

10 Kuva 2. Papinhaankadun kuviokohtaiset rajaukset (kuviokartta). 2. Vanha pelto [ ] Viljelyskäytöstä poistettu pelto, jossa kasvaa hyvin runsaasti pelto-ohdaketta, nokkosta, maitohorsmaa, pietaryrttiä ja pujoa. Kuviolla esiintyy kymmeniä muitakin lajeja, kuten esimerkiksi keltakannusruoho, nurmipuntarpää ja siankärsämö. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 3. Pihapiiri [ ] Pihapiiri, jossa on useita lisärakennuksia, nurmikenttää ja runsaasti istutuksia. Aluetta ei tutkittu kunnolla, sillä kyseessä on yksityispiha. Pihan laiteille on kulttuurivaikutteista lehtimetsää, jossa on lehdon piirteitä, erityisesti itäosassa, jossa kasvaa koivu-pihlaja-tuomi -metsää. Aluskasvillisuuteen lukeutuu muun muassa taikinamarja, kielo, kyläkellukka, ahomansikka ja metsäorvokki. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 10

11 4. Joutomaa [ ] Joutomaa-alue, jossa esiintyy tiheäkasvuisesti pelto-ohdaketta, nokkosta, pujoa, maitohorsmaa ja rönsyleinikkiä sekä useita muita kasveja. Kuvio on alkanut pensoittumaan reunoilta, sillä alueella kasvaa pajuja ja koivuja sekä haapoja. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. päätelmät Papinhaankadun hyvin pieni tutkimusalue on elinympäristöiltään melko monipuolinen ja selvästi kulttuurivaikutteinen. Rajaukselta löydettiin peräti 97 putkilokasvia (taulukko 2), mikä on melko suuri lukema pinta-alaan nähden. Määrä selittyy kuitenkin vaihtelevilla elinympäristöillä ja joutomailla, joissa esiintyy yleensä hyvin kirjava lajisto. Havaituista putkilokasveista yksikään ei lukeudu valtakunnalliseen tai alueelliseen uhanalaisuusluokitukseen. Alueella ei myöskään ole arvokkaita tai muuten huomionarvoisia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole rajoituksia tai esteitä. 11

12 Taulukko 2. Papinhaankadun selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai viljelysjäänteitä. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahomansikka Fragaria vesca Linnunkaali Lapsana communis Ahosuolaheinä Rumex acetosella Lumimarja * Symphoricarpos albus Aitovirna Vicia sepium Lutukka Capsella bursa-pastoris Alsikeapila Trifolium hybridum Maitohorsma Epilobium angustifolium Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Mesiangervo Filipendula ulmaria Euroopanlehtikuusi * Larix decidua Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Haapa Populus tremula Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Hanhenpaju Salix repens Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Hapankirsikka * Prunus cerasus Metsäkuusi Picea abies Harakankello Campanula patula Metsälauha Deschampsia flexuosa Harmaaleppä Alnus incana Metsämänty Pinus sylvestris Heinätähtimö Stellaria graminea Metsäorvokki Viola riviniana Hevonhierakka Rumex longifolius Metsätähti Trientalis europaea Hieskoivu Betula pubescens Metsävaahtera Acer platanoides Hietakastikka Calamagrostis epigejos Mustaherukka Ribes nigrum Hiirenvirna Vicia cracca Mustikka Vaccinium myrtillus Huopaohdake Cirsium helenioides Niittyleinikki Ranunculus acris Imeläkirsikka * Prunus avium Niittynurmikka Poa pratensis Isomaksaruoho Hylotelephium telephium Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Isonokkonen Urtica dioica Niittysuolaheinä Rumex acetosa Isopihatatar Polygonum aviculare ssp. aviculare Nurmilauha Deschampsia cespitosa Jauhosavikka Chenopodium album Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Juolavehnä Elytrigia repens Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Kanerva Calluna vulgaris Ojakellukka Geum rivale Karviainen * Ribes uva-crispa Ojakärsämö Achillea ptarmica Kataja Juniperus communis Oravanmarja Maianthemum bifolium Keltakannusruoho Linaria vulgaris Peltohatikka Spergula arvensis Ketosilmäruoho Euphrasia stricta Peltokorte Equisetum arvense Kielo Convallaria majalis Pelto-ohdake Cirsium arvense Kiiltopaju Salix phylicifolia Peltotaskuruoho Thpaspi arvense Koiranheinä Dactylis clomerata Pietaryrtti Tanacetum vulgare Koiranheisi Viburnum opulus Piharatamo Plantago major Koiranputki Anthriscus sylvestris Pihasaunio Matricaria suaveolens Komealupiini * Lupinus polyphyllus Pihatähtimö Stellaria media Kotipihlaja Sorbus aucuparia Pihasyreeni * Syringa vulgaris Kyläkellukka Geum urbanum Pimpinellaruusu * Rosa pimpinellifolia Kylänurmikka Poa annua Pohjanpunaherukka Ribes spicatum Lampaannata Festuca ovina Pujo Artemisia vulgaris Leskenlehti Tussilago farfara Puna-ailakki Silene dioica 12

13 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Tarhaomenapuu * Malus domestica Raita Salix caprea Terttuselja * Sambucus racemosa Rauduskoivu Betula pendula Tuomi Prunus padus Sarjakeltano Hieracium umbellatum Ukontatar Persicaria lapathifolia Seittitakiainen Arctium tomentosum Vadelma Rubus idaeus Siankärsämö Achillea millefolium Valkoapila Trifolium repens Sinivuokko Hepatica nobilis Valkovuokko Anemone nemorosa Siperianhernepensas * Caragana arborescens Voikukka Taraxacum sp. Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Vuohenputki Aegopodium podagraria Taikinamarja Ribus alpinum Yhteensä 97 lajia 13

14 KIRJALLISUUS Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 14

15 Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 15

16 liite 1. Kuviokohtaiset valokuvat. Kuvion 1 joutomaata betonielementteineen. Kuvion 2 vanhaa viljelysaluetta. 16

17 Kuvion 3 pihapiirien reunavyöhykettä. Kuvion 4 joutomaa-aluetta. 17

18 18