Imatran Vuoksenniskan koulun luontoselvitys 2017

Transkriptio

1 Imatran Vuoksenniskan koulun luontoselvitys 2017 Ympäristötutkimus Karri Kuitunen

2 Imatran Vuoksenniskan koulun luontoselvitys 2017 Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysmenetelmät Muut selvityksen ulkopuoliset aineistot Tulokset Kasvillisuus ja luontotyypit Liito-orava Huomioarvoiset tikkalajit Lepakot Muut selvityksen ulkopuoliset aineistot Tulosten tarkastelu Johtopäätökset Kirjallisuus Kaikki raportin kuvat Karri Kuitunen Kannen kuva: Kelomänty Vuoksenniskan selvitysalueella. T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Lappeenranta, maaliskuu 2017 karri.kuitunen@pp.inet.fi Puh

3 Tiivistelmä T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen selvitti maaliskuussa 2017 Vuoksenniskan koulun ympäristön luontoarvoja Imatran kaupungin toimeksiannosta. Selvityksessä arvioitiin liito-oravan (papanakartoitus, elinympäristön arviointi, aiempien vuosien havainnot), valkoselkätikan ja muiden huomionarvoisten tikkalajien (kartoitus ääniatrapin avulla, elinympäristön arviointi, syönnökset) sekä lepakoiden (elinympäristön arviointi, aiempien vuosien havainnot) esiintymistä. Kasvillisuuden ja luontotyyppien esiintymistä arvioitiin maastokäynnillä, karttatarkastelun ja olemassa olevien tietojen perusteella. Maastotyöt tehtiin yhden päivän aikana Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmaalueita, muinaismuistoalueita eikä kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti (MAALI) tärkeitä lintualueita. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltavia luontotyyppejä eikä metsälaissa (10 ) ja vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja huomionarvoisia luontokohteita. Selvitysalue on osa Vuoksenniskan pohjavesialuetta, mikä on huomioitava mahdollista rakentamista suunniteltaessa. Selvitysalueen koillisosassa on vuonna 2000 havaittu vaarantuneen (VU) ketoraunikin ja silmälläpidettävän (NT) ketoneilikan kasvupaikkoja. Suunniteltu rakentaminen kohdistuu selvitysalueen länsiosaan, eikä se siten vaaranna mainittuja huomionarvoisten lajien kasvupaikkoja. Selvitysalueen itäosan rinnealueella havaittiin alueellisesti uhanalaisen (RT) kyläkellukan edellisvuotisia versoja. Selvitysalueella ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä eikä erityisen hyvin lajille sopivia elinympäristöjä. Selvityksen ulkopuolisia liito-oravahavaintoja ei ole tiedossa (Hatikka-tietokanta). Selvitysalueella ei havaittu valkoselkätikkaa ja sen varmasti tunnistettuja syönnöksiä eikä erityisen hyvin lajille sopivia elinympäristöjä. Eri puolilla selvitysaluetta on kuitenkin jossakin määrin valkoselkätikan ja muiden huomionarvoisten tikkojen ruokailu- ja pesimäpuiksi soveltuvaa lehtilahopuustoa, jonka säästäminen on suositeltavaa. Selvitysalue on mahdollisesti osa palokärjen reviiriä. Järeät männyt säästämällä voidaan ylläpitää palokärjelle otollista pesimäympäristöä. Selvityksen ulkopuolisia havaintoja huomionarvoisista tikkalajeista ei ole tiedossa (Hatikka-tietokanta). Selvitysalueella ei ole tiedossa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi soveltuvia tunneleita, kellareita tai bunkkereita. Selvityksen ulkopuolisia lepakkohavaintoja ei ole tiedossa (Hatikkatietokanta). Selvitysalueella mahdollisesti sijaitsevien lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säästämiseksi suurien ja vanhojen puiden sekä lahopuiden säästäminen on suositeltavaa (mahdollisia kolopuita). Matalalla lentäviä lepakkolajeja, kuten siippoja ja korvayökköä, häiritsevää ulkovalaistusta voidaan mahdollisuuksien mukaan välttää. 2

4 1. Aineisto ja menetelmät 1.1. Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysalue sijaitsee Salpausselän harjualueella Imatran Vuoksenniskan kaupunginosassa. Alue rajautuu idässä Vuoksenniskantiehen, lounaassa rakennettuun alueeseen sekä koillisessa, pohjoisessa ja länsipuolella metsäalueeseen. Selvitysalueen keskiosassa sijaitsee urheilukenttä. Eteläosassa sijaitsevat Vuoksenniskan koulu ja Virasojan päiväkoti. Selvitysalueen läpi kulkee ulkoilu- ja hiihtoreittejä. Alue on pinnanmuodoiltaan pääasiassa tasaista, mutta itäreunalla on jyrkähkösti kaakkoon viettävä rinne. Selvitysalueen reunaosissa on pääosin mäntyvaltaista puustoa. Osa puista on järeitä (kuva 1). Kuva 1. Imatran Vuoksenniskan koulun ympäristön luontoselvityksen alue vuonna Selvitysalueen rajaus on merkitty yhtenäisellä punaisella viivalla Selvitysmenetelmät Luontotyypit ja kasvillisuus Kasvillisuusselvitysten normaali tarkoitus on uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien, alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien sekä luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittujen putkilokasvien esiintymisen selvittäminen (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi, Rassi ym. 2010, 3

5 Suomen ympäristökeskus 2013). Vuoksenniskan selvityksessä mahdollisuudet kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuuden arviointiin olivat lumipeitteen ja ajankohdan vuoksi vähäiset. Joidenkin ainavihantien kasvien ja kuivuneiden edellisvuotisten versojen tunnistaminen on kuitenkin mahdollista talvellakin. Puuston yleispiirteiden ja luontotyyppien arvioimiseksi selvitysalueen metsäiset reunaosat käveltiin systemaattisesti läpi. Luontotyyppiselvityksen tarkoituksena oli seuraavien kaavoituksessa huomioitavien kohteiden löytäminen: Luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltavien luontotyypit Metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain (2. luku 11, 3. luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät pienvedet Muut huomionarvoiset luontokohteet Liito-orava Liito-oravan esiintymistä selvitettiin papanakartoituksella Kartoituksessa suurimpien kuusten ja haapojen tyvet tarkastettiin papanoiden löytämiseksi (Nironen ja Lammi 2003). Lisäksi puuston perusteella arvioitiin yleisellä tasolla selvitysalueen merkitystä liito-oravan elinympäristönä. Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokannasta tarkistettiin mahdolliset selvitysalueella tehdyt liito-oravahavainnot (tilanne ). Huomionarvoiset tikkalajit Tikkaselvityksen päätarkoitus oli vaarantuneen ja erityisesti suojeltavan valkoselkätikan esiintymisen selvittäminen ääniatrappia apuna käyttäen (Tiainen ym. 2016). Selvityksessä metsäalueet käveltiin systemaattisesti läpi samalla mahdollisia tikan esiintymisestä kertovia syönnöksiä lehtilahopuista tarkkaillen. Valkoselkätikkaselvityksen yhteydessä arvioitiin myös muiden huomionarvoisten tikkalajien (harmaapäätikka, palokärki, pikkutikka, pohjantikka) esiintymistä. Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokannasta tarkistettiin mahdolliset huomionarvoisia tikkalajeja koskevat havainnot (tilanne ). Lepakot Lepakoiden mahdollista esiintymistä arvioitiin yleisellä tasolla elinympäristön ja aiempina vuosina lähialueilla tehtyjen havaintojen perusteella. Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikkatietokannasta tarkistettiin mahdolliset selvitysalueella tehdyt lepakkohavainnot (tilanne ). 4

6 1.3. Muut selvityksen ulkopuoliset aineistot Luontoselvitystä täydennettiin muilla ulkopuolisilla aineistoilla seuraavasti: Suomen ympäristökeskuksen Avoin Tieto -palvelun Karpalo-karttapalvelusta saatavilla tiedoilla (tilanne ). Imatran luonnonsuojeluselvitys 2000 (Imatran kaupunki 2000). 2. Tulokset 2.1. Kasvillisuus ja luontotyypit Salpausselän harjulla sijaitsevalla selvitysalueella on pääosin mäntyvaltaista mustikka- ja puolukkatyypin kangasta, joka lännessä, pohjoisessa ja koillisessa ulottuu laajempana yhtenäisenä metsäalueena aluerajauksen ulkopuolelle. Itäosassa kasvillisuus on paikoin hieman rehevämpää kuin selvitysalueen muissa osissa. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla suojeltavia (29 ) luontotyyppejä eikä metsälaissa (10 ) ja vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja, kaavoituksessa huomioitavia kohteita (kuva 2). Puusto Selvitysalueen reunaosien puuston muodostavat pääasiassa vaihtelevan ikäiset männyt, joista osa on järeitä. Sekapuustona on varttuneita koivuja sekä joitakin varttuneita haapoja ja kuusia. Selvitysalueen lounaisosassa varttuneita kuusia on hieman muuta aluetta enemmän. Vastaavasti selvitysalueen itäosan rinteessä ja lounaisosassa on varttuneita haapoja muuta aluetta enemmän (kuva 3). Itäosan rinteen yläosassa on yksi varttunut kolohaapa. Eri puolilla selvitysaluetta on harvakseltaan lehtilahopuita, pääasiassa kuolleita tai kuolevia raitoja. Vuoksenniskan koulun ja selvitysalueen lounaisrajan välissä on muuta aluetta enemmän lehtilahopuita (kuva 4). Selvitysalueen lounaisosassa on lisäksi useita varttuneita lehtikuusia ja tuijia. Urheilukentän reunassa kasvaa useita varttuneita puistolehmuksia. Pensaskerros Mäntymetsävaltaisilla alueilla harvan pensaskerroksen muodostavat mäntyjen lisäksi muutamat katajat, kuuset, koivut, lepät ja haavat. Selvitysalueen itäosan rinnealueella havaittiin lisäksi vadelmaa ja koulun pihaan johtavan tien varrella istutettuja vuorimäntyjä. 5

7 Kenttäkerros Mäntyvaltaisilla alueilla kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja puolukka. Muista tavanomaisista kangasmetsälajeista havaittiin kanerva, kielo, kultapiisku, metsäalvejuuri ja sananjalka. Selvitysalueen itäosan rinteessä havaittiin edelliskesän kuivuneiden versojen perusteella alueellisesti uhanalainen (RT) kyläkellukka ja lajilleen määrittämätön talvikki (mahdollisesti pikkutalvikki). Kuva 2. Mäntyvaltaista, lähinnä mustikkatyypin kangasmetsää selvitysalueen koillispuolella. 6

8 Kuvat Selvitysalueella kasvaa useita järeitä mäntyjä (vasemmalla). Tikkojen ruokailupuiksi soveltuvaa lehtilahopuustoa on erityisesti alueen lounaisosassa Liito-orava Papanakartoituksessa ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Lajin elinympäristöä muistuttavaa puustoa (varttuneita haapoja) on pienialaisesti vain selvitysalueen lounaisosassa ja itäosassa. Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan ei ole tallennettu liito-oravahavaintoja selvitysalueelta (tilanne ) Huomionarvoiset tikkalajit Valkoselkätikka Ääniatrapin avulla toteutetussa kartoituksessa ei havaittu valkoselkätikkaa eikä erityisen hyvin lajin elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita. Eri puolilla selvitysaluetta on kuitenkin pienialaisesti valkoselkätikan ja muiden huomionarvoisten tikkalajien elinympäristöksi soveltuvaa lehtilahopuustoa (kuva 4). Joistakin selvitysalueen lounaisosan lahopuista löytyi jonkin verran syönnöksiä, joiden luotettava tunnistaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista (valkoselkätikka ei poissuljettu). Selvitys- 7

9 alueen itäosan rinteen yläosassa on varttunut haapa, jossa on tikan noin 50 mm leveä kolo (kaiverrettu mahdollisesti viime syksynä tai aiemmin). Leveyden perusteella ei voida varmasti päätellä sitä, minkä tikkalajin kaivertama kolo on. Kosińskin & Ksitin (2007) mukaan käpytikan kolon korkeus oli 63 pesän aineistossa keskimäärin 49,2 mm (38 63 mm) ja leveys 46,0 mm (34 56 mm). Valkoselkätikan kolo on keskimäärin suurempi kuin käpytikan (korkeus 56 69, leveys mm; Avibirds ). Harmaapäätikan pesäkolon halkaisija on Guichardin (1954) mukaan keskimäärin 57 mm (54 59 mm). Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan ei ole tallennettu huomionarvoisia tikkalajeja koskevia havaintoja selvitysalueelta (tilanne ). Palokärki Selvitysalueen länsiosassa tai hieman sen länsipuolella tehtiin äänihavainto (kutsuääniä) palokärjestä (lintudirektiivin I liitteen laji). Lisäksi selvitysalueen luoteisosassa havaittiin mahdollinen palokärjen syönnös (kuva 5). Kuva 5. Mahdollinen palokärjen syönnös. 8

10 2.4. Lepakot Selvitysalueella ei ole tiedossa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi soveltuvia tunneleita, bunkkereita tai kellareita. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi soveltuvia piiloja saattaa olla esimerkiksi selvitysalueen puissa (koloissa, halkeamissa, repsottavan kaarnan alla tms.) ja mahdollisesti myös alueen rakennuksissa. Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan ei ole tallennettu lepakkohavaintoja selvitysalueelta (tilanne ). Selvitysalueen reunametsiköissä ja metsänreunoissa esiintyy suurella todennäköisesti ajoittain ainakin saalistavia tai ohikulkevia lepakoita. Vuoksenniskantien varrella selvitysalueen lounaispuolella on tehty viime vuosina syyshavaintoja ainakin pohjanlepakoista (Karri Kuitunen, julkaisematon) Muut selvityksen ulkopuoliset aineistot Putkilokasvihavainnot Imatran luonnonsuojeluselvityksessä vuonna 2000 urheilukentän koillispäässä jalkapallokentän ja juoksuradan välisellä alueella havaittiin runsaasti vaarantunutta (VU) ketoraunikkia (Imatran kaupunki 2000, Rassi ym. 2010). Kasvupaikalta ei kuitenkaan ole käytettävissä tuoreempia esiintymistietoja. Samalla paikalla havaittiin vuonna 2000 myös silmälläpidettävää ketoneilikkaa. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse kansallispuistoja, luonnonsuojelualueita ja suojeluohjelma-alueita eikä kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti tärkeitä lintualueita (MAALI) (Kontiokorpi & Kontiokorpi 2014, Leivo ym. 2001, Suomen ympäristökeskus; Karpalo-karttapalvelu, tarkistettu ). Muinaisjäännökset Selvitysalueella ei sijaitse muinaisjäännöksiä. Selvitysalueen pohjoispuolella noin 150 metrin ja koillispuolella noin 200 metrin etäisyydellä sijaitsevat Vuoksenniskan pururadan taistelukaivannot (muu kulttuuriperintökohde, mj_id ; kuva 6). 9

11 Kuva 6. Vuoksenniskan pururadan taistelukaivantojen punaisilla nuolilla osoitetut alueet selvitysalueen pohjois- ja koillispuolella. Suomen ympäristökeskus; Karpalo-karttapalvelu. Pohjavesialueet Selvitysalue sijaitsee Vuoksenniskan pohjavesialueella (PvAlueTunnus ; Suomen ympäristökeskus; Karpalo-karttapalvelu, kuva 7). Kuva 7. Vuoksenniskan pohjavesialueen (lilan värinen alue) sijainti. Suomen ympäristökeskus; Karpalo-karttapalvelu. 10

12 3. Tulosten tarkastelu Kasvillisuus ja luontotyypit Suunnittelualueella ei ole tiedossa erityisesti suojeltavien kasvilajien kasvupaikkoja. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla suojeltavia luontotyyppejä eikä metsälaissa (10 ) ja vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja, kaavoituksessa huomioitavia kohteita. Selvitysalueelle suunniteltu lisärakentaminen kohdistuu alueen länsiosaan, eikä se siten vaaranna Imatran luonnonsuojeluselvityksessä vuonna 2000 havaittujen huomionarvoisten putkilokasvien (vaarantunut ketoraunikki, silmälläpidettävä ketoneilikka) kasvupaikkoja (Julia Virkkala, kirjallinen tiedonanto). Sekä ketoraunikkia että ketoneilikkaa tavataan Etelä-Karjalassa monin paikoin vastaavissa ympäristöissä (Kimmo Saarinen, suullinen tiedonanto). Selvitysalueen itäosassa havaittu alueellisesti uhanalainen kyläkellukka ei vaadi maankäytöllistä erityishuomiota. Eri puolilla selvitysaluetta on paikoin järeitä ja useita keloutuneita mäntyjä, joiden säästäminen on suositeltavaa sekä maisemallisesta että luonnon monimuotoisuuden säilymisen näkökulmasta (ks. palokärki alla). Liito-orava Selvitysalueella ei tehty liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja eikä selvitysalueella ole erityisen hyvin lajille soveltuvia elinympäristöjä. Tyypillisissä liito-oravametsissä on runsaasti suuria kuusia ja kookkaita haapoja sekä kolopuita. Huomionarvoiset tikkalajit Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna merkittäviä valkoselkätikan tai muiden huomionarvoisten tikkalajien (pikkutikka, pohjantikka, harmaapäätikka, palokärki) elinympäristöjä. Etenkin lehtilahopuuston säästäminen ylläpitää tikkojen ruokailumahdollisuuksia. Selvitysalue on todennäköisesti osa palokärjen laajaa reviiriä. Palokärki kovertaa pesäkolonsa järeisiin mäntyihin ja haapoihin. Selvitysalueen suurimmat männyt säästämällä voidaan osaltaan ylläpitää palokärjelle otollista pesimäympäristöä. Lepakot Lepakoiden esiintymistä selvitetään detektorikartoituksin normaalisti toukokuun ja syyskuun välisenä aikana (poikkeuksena kuitenkin lepakoiden talvehtimispaikkojen kartoitukset ja papanoiden etsintä potentiaalisista rakennuksista). Selvitysalueen kaltaisella metsäympäristöllä saattaa olla lä- 11

13 hinnä paikallista merkitystä lepakoiden alku- ja keskikesän saalistusalueena. Loppukesällä ja syksyllä lepakot kerääntyvät usein saalistamaan vesistöjen läheisyyteen. Imatran alueen tärkeimpiä lepakoiden saalistusalueita ovat esimerkiksi Vuoksi ja Immalanjärvi (Karri Kuitunen, julkaisematon). Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Luonnonsuojelulaki 49, Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi). Lepakoiden potentiaalisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja voidaan huomioida esimerkiksi kolopuita säästämällä. Sopivia koloja on todennäköisimmin vanhoissa ja suurissa puissa sekä esimerkiksi lahopökkelöissä. Matalalla lentäviä lepakkolajeja, kuten siippoja ja korvayökköä, häiritsevää ulkovalaistusta voidaan mahdollisuuksien mukaan välttää. Pohjanlepakkoa ja muita avoimessa ympäristössä korkealla lentäviä lajeja valaistus ei ilmeisesti häiritse, sillä ne etenkin loppukesällä ja syksyllä saalistavat katuvalojen ympärille kerääntyneitä hyönteisiä. Valaisemisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää esimerkiksi seuraavin keinoin (Bat Conservation Trust 2009): Pienpaine- tai suurpainenatriumlamppujen (PPNa, SPNa) käyttäminen elohopea- tai monimetallilamppujen sijaan. Valaistuksen kohdistaminen sinne, missä sitä tarvitaan. Tarvittaessa esimerkiksi istutusten käyttäminen valon esteenä. Mahdollisimman matalien valaisinpylväiden käyttäminen vähentää yleensä ekologisia vaikutuksia. Valaistuksen suunnittelu esimerkiksi tarkoitusta varten kehitetyllä tietokoneohjelmalla. Mahdollisimman vähäisen valaistustason käyttäminen. Valaistuksen ajastaminen tai liiketunnistimien käyttö. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna kansallispuistojen, luonnonsuojelualueiden, suojeluohjelma-alueiden eikä kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden (MAALI) luontoarvojen säilymistä. Muinaisjäännökset Mahdollinen rakennustoiminta selvitysalueella ei uhkaa muinaisjäännöksien säilymistä. 12

14 Pohjavesialueet Selvitysalueella rakennettaessa on varottava aiheuttamasta haittaa pohjavedelle. 4. Johtopäätökset Selvityksen perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: 1. Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna kansallispuistojen, luonnonsuojelualueiden, suojeluohjelma-alueiden, muinaismuistoalueiden eikä kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden (MAALI) arvojen säilymistä. 2. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltavia luontotyyppejä. 3. Selvitysalueella ei ole metsälaissa (10 ) ja vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja, kaavoituksessa huomioitavia kohteita. 4. Selvitysalue sijaitsee Vuoksenniskan pohjavesialueella, mikä on huomioitava mahdollista rakennustoimintaa suunniteltaessa. 5. Suunniteltu rakentaminen kohdistuu selvitysalueen länsiosaan, eikä se siten vaaranna alueen koillisosassa vuonna 2000 havaittuja huomionarvoisten lajien (ketoraunikki, ketoneilikka) kasvupaikkoja. 6. Suunnittelualueella ei havaittu merkittäviä liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita eikä merkkejä lajin esiintymisestä. 7. Suunnittelualueella ei havaittu merkkejä valkoselkätikan esiintymisestä eikä erityisen hyvin lajille soveltuvia elinympäristöjä. Selvitysalueella on kuitenkin jossakin määrin huomionarvoisten tikkalajien ruokailu- ja pesimäpuiksi soveltuvia lehtilahopuita, joiden säästäminen on suositeltavaa. Järeiden mäntyjen säästäminen hyödyttää palokärkeä. 8. Selvitysalueella mahdollisesti sijaitsevien lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säästämiseksi suurien ja vanhojen puiden sekä lahopuiden säästäminen on suositeltavaa. Tarpeetonta valaistusta voidaan välttää. 5. Kirjallisuus Avibirds : White-backed Woodpecker. 13

15 Bat Conservation Trust 2009: Bats and lighting in the UK. Bats and the Built Environment Series. final_version_version_3_ma y_09.pdf Guichard, G. 1954: Oiseau 24: Imatran kaupunki 2000: Luonnonsuojeluselvitys Kaavoitus ja yleissuunnittelu & ympäristönsuojelu. 117 s. Kontiokorpi, A. & Kontiokorpi, J. (toim.) 2014: Itäisen Etelä-Karjalan maakunnallisesti tärkeät lintualueet. Imatra, Parikkala, Rautjärvi ja Ruokolahti. MAALI-hankkeen raportti. Etelä- Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. 54 s. Kosiński Z., Ksit P. 2007: Nest holes of Great Spotted Woodpeckers Dendrocopos major and Middle Spotted Woodpeckers D. medius: Do they really differ in size? Acta Ornithol. 42: Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E : Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. [www-dokumentti]. < >. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Metsälaki 1093/116. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY: luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi). Nironen, M. & Lammi, E. 2003: Liito-oravaselvitykset. Liite 4C. julkaisussa Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Suomen ympäristökeskus 2013: Alueellisesti uhanalaisista lajeista. FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Suomen_lajien_punainen_lista_2010/Alueellisesti_uhanalaisista_lajeista. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Vesilaki /587 14