Virojoki-Vaalimaa osayleiskaavan muutosalueen luontoselvitys

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A VIROLAHDEN KUNTA Virojoki-Vaalimaa osayleiskaavan muutosalueen luontoselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 707-P24767

2 Raportti 1 (1) Mäkelä Tiina Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Tutkimusmenetelmät Lähtöaineisto Maastotyöt Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit Uhanalaisuusluokitus Luontotyyppien uhanalaisuus Maankäyttösuositusluokitus ja maankäyttösuositukset Epävarmuudet Luonnonympäristö Maa- ja kallioperä Maisema Vesiolot Pintavedet Pohjavedet Kasvillisuus ja eläimistö Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivin liitteen I lajit Arvokkaat luontokohteet Natura 2000-alueet ja luonnonsuojelualueet Muut arvokkaat kohteet Johtopäätökset Lähteet Pohjakartat ja paikkatietoaineistot: Maanmittauslaitos 2014 Valokuvat: / Tiina Mäkelä

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (14) Virojoki-Vaalimaa osayleiskaavan muutosalueen luontoselvitys 1 Johdanto 2 Selvitysalue Virojoen kunnassa sijaitsevalle Vaalimaan alueelle ollaan laatimassa osayleiskaavan muutosta ja laajennusta. Yleiskaava-alueelle on laadittu luontoselvitys vuonna 2008 (Sipari 2009). Muutos- ja laajennusalueelle on laadittu uusi luontoselvitys kesällä Tässä raportissa on esitetty luontoselvityksen tulokset. Luontoselvitys on selvitys suunnittelualueen luonnon ja maiseman nykytilasta. Siinä selvitetään suunnittelualueen olennaiset maiseman ja luonnon piirteet, jotta maankäyttösuunnittelussa voidaan huomioida arvokkaat maisema-alueet tai -kohteet, luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien, eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden ominaispiirteiden säilyminen. Luonto- ja maisemaselvitys on laadittu siten, että se on päättäjille, maaomistajille, asukkaille ja muille osalliselle havainnollinen ja ymmärrettävä. Selvityksen on laatinut FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n biologi, FM Tiina Mäkelä. Vaalimaan alue sijaitsee noin seitsemän kilometriä itään Virolahden kuntakeskuksesta ja noin 60 kilometriä etelään Lappeenrannan kaupungista. Selvitysalueen koko on 225 hehtaaria. Selvitysalueen sijainti on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (musta katkoviiva)

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (14) 3 Tutkimusmenetelmät 3.1 Lähtöaineisto 3.2 Maastotyöt Tärkeimpiä selvityksessä käytettyjä lähteitä ovat: Ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu, 2014 ( Luontoselvitys Vaalimaan yleiskaava-alueelle, 2009 (Jouko Sipari) Ympäristövaikutusten arviointiin perustuva luontoselvitys (Valtatien parantaminen moottoritieksi välillä Hamina-Vaalima), täydennysselvitys, 2009 (Ramboll Oy) Vt7 hankkeen kesäaikainen lepakkoselvitys, 2009 (Bathouse Oy) Lepakoiden talvi-inventointi Vt7 moottoritiehankkeeseen liittyen välillä Hamina- Vaalimaa, 2009 (Bathouse Oy) VT7 parantaminen moottoritieksi välillä Hamina-Vaalimaa - yleissuunnitelmaan liittyvät liito-oravainventointi, 2009 (Ramboll 2009) Vaalimaan rajanylityspaikan odotusalueen luontoselvitys, 2007 (Enviro Oy) Täydellinen lähdeluettelo on esitetty raportin lopussa. Luontoselvityksen maastotyöt suoritettiin , jolloin koko selvitysalue kuljettiin kauttaaltaan läpi. Selvitys perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin. Maastossa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, liito-oravien elinympäristöihin, vesistöjen laatuun, maisemarakenteeseen sekä maaperän ja kallioperän ominaisuuksiin. Tiedot muusta lajistosta perustuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastossa tehtyihin havaintoihin. 3.3 Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (14) Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.4 Uhanalaisuusluokitus Tiedot alueen uhanalaisista eliölajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteristä. Lisäksi tietoja on saatu Natura -alueiden tietokantalomakkeista ja kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Punaisen kirjan 2010 esitykseen (Rassi, ym. 2010). Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. 3.5 Luontotyyppien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008a ja 2008b). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Kohdekuvauksissa esitetty uhanalaisuusluokka on koko maan osalta esitetty arvio luontotyypin uhanalaisuudesta. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3.6 Maankäyttösuositusluokitus ja maankäyttösuositukset Kullekin luontokohteelle on esitetty maankäyttösuositus. Tässä työssä on käytetty seuraavaa maankäyttösuositusmerkintää:

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (14) 3.7 Epävarmuudet luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Näiden kohteiden hoito- ja käyttötoimenpiteet tulisi tehdä siten, että elinympäristöjen ominaispiirteet säilyvät. Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Luontotyyppikartoitukseen ei kuitenkaan katsota liittyvän erityisiä epävarmuustekijöitä, sillä alueen luontotyypeistä ja kasvillisuudesta saatiin maastoinventoinneissa kattava käsitys. Liito-oravan ja linnuston kannalta selvityksen ajankohta oli hieman myöhäinen. Alueella pystyttiin kuitenkin havainnoimaan liito-oravalle ja linnustolle arvokkaita elinympäristöjä, joiden perusteella voitiin arvioida selvitysalueen merkitystä näille lajiryhmille. 4 Luonnonympäristö 4.1 Maa- ja kallioperä 4.2 Maisema Suunnittelualue on rapakivikallioaluetta. Alue on topografialtaan kumpareista ja maasto kohoaa etelästä pohjoiseen ja koilliseen mentäessä. Suunnittelualueen korkeuserot alueen eri osissa ovat melko pienet. Alueen korkeimmat kohdat sijoittuvat Merivuoren ja Suurivuoren alueille. Merivuoren laki kohoaa ylimmillään hieman yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle (mpy). Alavimmilla kohdilla Putamaan peltoalueilla maaperä on alle 20 metriä mpy (MML 2014). Selvitysalueen maaperä on melko vaihtelevaa. Eteläosan peltoalueet Putamaan alueella ovat pääosin liejusavea. Eteläosiin sijoittuu myös hienon hiedan ja hiekkamoreenin alueita. Selvitysalueen itäosia hallitsevat kalliomaan alueet. Kallioalueiden välissä esiintyy karkeaa hietaa. Selvitysalueen länsiosat ovat puolestaan pääosin hiekkamoreenia. Aivan läntisimmissä osissa sijaitsee aikoinaan pelloksi raivattu maaalue, joka on saraturvetta (GTK 2014). Selvitysalue sijoittuu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Eteläisen rantamaan Kaakkoisen viljelyseudun alueelle. Alueen maisema on eteläosiltaan hyvin kulttuurivaikutteista. Valtatie 7:n tuntumassa maisemaa hallitsevat Vaalimaan raja-aseman kookkaat teollisuushallit, huoltoasema, kaupat ja muut kookkaat rakennukset sekä rakennettujen alueiden ympäristöön sijoittuvat pienet peltoalueet ja niiden väliset metsiköt. Valtatie 7:n pohjoispuolelle sijoittuvan Pirunpesävuoren laelta maisema avautuu esteettömänä lähes joka suuntaan suunnittelualueen ympäristöön. Pohjoiseen mentäessä maisema muuttuu melko tavanomaiseksi luonnonmaisemaksi. Alue on talouskäytössä olevaa havupuuvaltaista metsämaata ja maisemassa erottuvat useat avohakkuualueet. Alueen pohjoisosassa puusto on tiheämpää ja maisema sen vuoksi melko sulkeutunutta.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (14) Selvitysalueen länsipuolelle sijoittuu valtakunnallisesti arvokas Vaalimaanjokilaakson maisema-alue (kuva 2). Kuva 2. Valtakunnallisesti arvokas Vaalimaanjokilaakson maisema-alue. Kuva 3. Maisema selvitysalueen ympäristöön avautuu Pirunpesävuoren laelta.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (14) 4.3 Vesiolot Pintavedet Selvitysalue sijoittuu Vaalimaanjoen päävesistöalueelle (10) ja siinä tarkemmin vaalimaanjoen alaosan valuma-alueelle (10.001). Aivan itäisin osa alueesta sijoittuu Urpalanjoen vesistöalueelle (9) ja siinä tarkemmin Urpalanjoen alaosan valuma-alue (9.001). Selvitysalueella ei ole järviä, jokia tai muita pienvesiä. Alueen itäreunalla, Ojamaan peltoalueen läheisyydessä on lähde, jonka luonnontilaisuutta on muutettu kaivamalla ja asentamalla lähteeseen renkaat. Lähteestä pois virtaava purouoma on aikoinaan kaivettu ojaksi. Kuva 4. Selvitysalueen itäosaan sijoittuva lähde Pohjavedet Selvitysalueella ei sijaitse pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on Vaalimaan rajaaseman III-luokan pohjavesialue ( ), joka sijoittuu noin 600 metriä selvitysalueen kaakkoispuolelle.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (14) 4.4 Kasvillisuus ja eläimistö Selvitysalue sijoittuu Eteläboreaalisen vyöhykkeen vuokkovyöhykkeelle ja Etelä- Karjalan eliömaantieteelliselle alueelle. Selvitysalue on pääosin voimakkaasti käsiteltyä talousmetsäaluetta; avohakkuita, eri-ikäisiä taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä. Vanhaa metsää alueella ei esiinny. Alueelle sijoittuu myös rakennettua aluetta sekä kalliolouhos. Selvitysalueen eteläosaan, valtatie 7:n eteläpuolelle sijoittuu pieniä, viljelykäytössä olevia peltoja ja niiden välisiä metsiköitä, jotka ovat nuoria sekametsiä tai taimikoita. Paikoin on pieniä avohakkuualueita. Aivan eteläosan länsireunalla kasvaa keski-ikäistä, mustikkatyypin (MT, myrtillus-tyyppi) kuusikangasmetsää. Kuva 5. Selvitysalueen eteläosan viljelykäytössä olevia peltoalueita ja kuusikangasmetsää. Valtatie 7:n lähiympäristö on pääosin rakennettua aluetta ja alueen kasvillisuus on hyvin kulttuurivaikutteista. Hieman pohjoisempana, Pirunpesänvuoren alueella sijaitsee kalliolouhos. Louhoksen ja Lappeenrannantien väliin jää pieni, puustoinen kallioalue, jolla sijaitsee masto. Läheinen louhos sekä alueen muu käyttö ovat aiheuttaneet kalliokasvillisuuden kulumista, eikä alueen kalliometsä ole luonnontilainen tai erityisen edustava. Lappeenrannantien itäpuolelle ja Pirunpesänvuoren pohjoispuolelle sijoittuva laajennusalue on pääosin avohakattua kangasmetsämaata. Merivuoren kallioalueelle sijoittuu pienehkö kalliometsäalue, joka on säästynyt hakkuilta. Kohteella kasvaa harvaa mäntypuustoa sekä mm. katajaa ja hieskoivua. Muuta kasvillisuutta hallitsevat poronjäkälät (katso kohta 4.7.2).

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (14) Kuva 6. Selvitysalueen keskiosan hakkuualuetta lähellä Pirunvuoren kalliolouhosta. Kuva 7. Merivuoren alueella hakkuilta säästynyt kalliometsäkohde. Hakkuiden ja taimikoiden hallitseman laajennusalueen pohjoisosiin sijoittuu lähde, jonka luonnontilaa on melko voimakkaasti muutettu. Lähteen ympäristössä esiintyvä

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (14) kasvillisuus on muuta ympäristöä rehevämpää lehtomaista kangasta (OMT, Oxalismyrtillus-tyyppi). Lähdeympäristön metsä on aikoinaan hakattu ja nykyisellään alueella kasvaa varttuvaa sekapuutaimikkoa. Muuta kasvillisuutta edustavat mm. korpiorvokki, metsäkorte, kielo ja käenkaali. Kosteissa painanteissa esiintyy mesiangervoa ja nokkosta. Lappeenrannantien länsipuolisella alueella on laajoja avohakkualueita ja puusto on pääosin varttuvaa taimikkoa tai nuorta, ensiharvennettua kasvatusmetsää. Alueen yleisin metsätyyppi on tuore kangas, jolla pääpuulaji on vaihtelevasti mänty tai kuusi. Kumpareiden lakialueilla esiintyy paikoin myös kuivahkoa puolukkatyypin (VT, Vaccinium-tyyppi) kangasta. Kenttäkerrosta hallitsevat varvut; mustikka ja puolukka. Paikoin esiintyy korpimaisia notkelmia, jotka on järjestelmällisesti ojitettu. Näillä kosteammilla painanteilla esiintyy varpukasvillisuuden ohella mm. soreahiirenporrasta, metsäkortetta ja sananjalkaa. Selvitysalueen lounaispuolelle jää Uistesuon suoalue, joka on arvioitu arvokkaaksi luontokohteeksi vuonna 2009 laaditussa Valtatie 7:n ympäristövaikutusten arviointiin liittyvässä luontoselvityksessä (Ramboll 2009). Uistesuo on ojittamaton suo, josta on aikoinaan nostettu kuiviketurvetta. Suo on edustava ja varsin luonnontilaisena säilynyt suo, jolla on merkitystä linnuista teerille ja luontodirektiivin I-liitteen lajille kurjelle. Suo on rimpineen hyvä lisääntymispaikka sudenkorennoille (Ramboll 2007). Arvokas suoalue rajautuu kokonaan selvitysalueen ulkopuolelle. Kuva 8. Selvitysalueella vallitsevat avohakkuualueet ja varttuneet taimikot.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (14) Kuva 9. Selvitysalueen pohjois- ja luoteisosan havupuuvaltaisia kangasmetsäalueita, joilla valtapuu on vaihtelevasti kuusi tai mänty. Selvitysalueen eläimistön voidaan olettaa edustavan tavanomaista talousmetsien ja kulttuuriympäristöjen lajistoa. Nisäkkäistä alueella esiintyvät näkö- ja jälkihavaintojen perusteella ainakin rusakko, orava, hirvi ja metsäkauris. Liito-oravaa ei alueella ole aiemmissa selvityksissä todettu eikä lajia (jätöksiä tai muita merkkejä lajista) havaittu myöskään tämän luontoselvityksen maastotöiden yhteydessä. Maastokäynnin yhteydessä selvitysalueen metsäalueilla havaittiin tavanomaista kuusija sekametsien linnustoa kuten hippiäinen, hömötiainen, käpylintu, vihervarpunen, närhi, pajulintu, peippo, punatulkku, talitiainen, lehto- ja pensaskerttu, punarinta, räkättirastas ja sepelkyyhky. Puoliavoimissa pelto- ja kulttuuriympäristöissä yleisiä ovat mm. haara- ja räystäspääsky, hemppo, västäräkki, varis, harakka, pikkuvarpunen, viherpeippo ja keltasirkku. Myös uuttukyyhky havaittiin selvitysalueen eteläosassa. Raja-aseman läheisyydessä sekä pirunpesänvuoren alueella havaittiin uhanalainen kivitasku (VU, vaarantunut). Maastokartoitusten yhteydessä Pirunpesänvuoren luoteispuoleiselta kallioalueelta lähti lentoon hiirihaukka (VU, vaarantunut). Selvitysalueen itäosassa, Ojamaan peltoalueella havaittiin ruisrääkän reviiri. Suojelullisesti arvokkaiden lajien havaintopaikat on esitetty liitekartalla Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Selvitysalueella ei havaittu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä. 4.6 Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Selvitysalueella havaittiin seuraavat uhanalaiset eläinlajit: Hiirihaukka (Buteo buteo) Vaarantunut (VU). Hiirihaukka viihtyy valoisissa havu- ja sekametsissä, joiden välissä on peltoja, hakkuualueita ja soita. Pesäpaikka löytyykin usein tällaisen aukion tuntumasta. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä paria (Valkama ym. 2011).

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (14) Selvitysalueen keskiosissa havaittiin paikallinen hiirihaukka Pirunpesänvuoren pohjoisosassa. Selvitysalueelta ei löydetty lajin pesäpaikkaa, vaan alue sisältyy todennäköisesti jossain selvitysalueen lähiympäristössä pesivän parin saalistusalueisiin. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) Vaarantunut (VU). Kivitasku on avomaiden lintu, joka on sopeutunut monenlaisiin kuiviin avoympäristöihin. Sille kelpaavat niin tunturien kivikkopaikat, pelto jossa on sopivia kivikasoja, meren avoluodot, teiden penkat, hakkuaukeat, rakennustyömaat, joutomaat jne. Nykykannan kooksi on arvioitu paria (Valkama ym. 2011). Kivitasku havaittiin selvitysalueen eteläosassa, Putamaan alueella sekä Pirunpesänvuoren kalliolouhosalueen läheisyydessä. Kivitasku havaittiin myös selvitysalueen läheisyyteen sijoittuvan huoltoaseman pihalla Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Maastokäyntien aikana ei havaittu luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajeja tai niille erityisen soveliaita elinympäristöjä. Valtatie 7 ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä selvityksissä (Ramboll 2009a ja b) tiealueen ympäristöstä on laadittu liito-oravaselvitys. Selvitysalueelta ei ole todettu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Vuoden 2009 selvitysalueen länsiosasta, Uistesuon luoteispuoliselta metsäalueelta rajattiin liito-oravalle soveltuva elinalue. Vuoden 2009 selvityksessä alueelta ei kuitenkaan löydetty merkkejä liito-oravasta. Myöskään kesän 2014 kartoituksessa alueelta ei löydetty liito-oravan papanoita. Valtatie 7 ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä selvityksissä uuden tiealueen ympäristöstä on laadittu lepakkoselvitys (Bathouse 2009). Selvityksessä ei havaittu lepakoiden kannalta arvokkaita alueita selvitysalueelta tai sen läheisyydestä Lintudirektiivin liitteen I lajit Ruisrääkkä (Crex crex) Ruisrääkkä on viljelysalueiden lintu. Viime vuosikymmeninä Suomen ruisrääkkäkanta on runsastunut ja nykyiseksi kannaksi arvioitu paria (Valkama ym. 2011). Soidinääntelevä ruisrääkkäkoiras havaittiin selvitysalueen itäosassa, Ojamaan peltoalueen laidalla. 4.7 Arvokkaat luontokohteet Natura 2000-alueet ja luonnonsuojelualueet Selvitysalueelle ei sijoitu Natura alueita tai luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmien kohteita Muut arvokkaat kohteet 1. Merivuoren kalliometsä Pinta-ala: 1,2 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: -

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (14) Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: luo Merivuoren kallioalue sijoittuu selvitysalueen keskiosiin. Alue on kalliometsää, joka korkein kohta kohoaa hieman yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Puusto on harvaa ja männyn ohella esiintyy mm. katajaa ja hieskoivua sekä pensaskerroksessa pajuja ja pihlajaa. Kallioiden reunustoilla esiintyy yleisesti haapaa. Valtapuusto on melko pientä ja kitukasvuista, mutta ylispuina esiintyy kookkaampia mäntyjä. Kallioalueiden kasvillisuutta edustavat poron- ja hirvenjäkälät, metsälauha, kallioimarre, kangasmaite, puolukka, mustikka, kanerva, variksenmarja, metsäkastikka ja ahosuolaheinä. Kohteella on mahdollinen Metsälain 10 :n erityisen tärkeä elinympäristö: Metsälain 10 :n kohta 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto Kuva 10. Merivuoren laella kasvaa varttunutta mäntypuustoa. 2. Ojamaan lähde Pinta-ala: 0,1 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Arvoluokka: muu arvokas kohde Maankäyttösuositus: -

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (14) Ojamaan peltoalueen länsipuolelle sijoittuu lähde, jonka luonnontilaisuutta on melko voimakkaasti muutettu. Nykytilassa lähde ei ole vesilain 11 mukainen kohde, mutta sen ennallistamista voitaisiin tutkia. 5 Johtopäätökset Tarkasteltu alue soveltuu pääosin hyvin rakentamiseen. Selvitysalueella vaihtelevat kuivahkot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, peltomaat sekä kulttuurivaikutteiset, rakennetut alueet. Alueelle sijoittuu yksi luonnon monimuotoisuuden kannalta paikallisesti arvokas kohde, Merivuori. Selvitysalue rajautuu lounaisosaltaan Vaalimaanjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Maankäytön suunnittelussa suositellaan huomioitavaksi arvokkaan luotokohteen ominaispiirteiden säilyminen. Myös maisemallisiin tekijöihin tulee kiinnittää erityishuomiota. Rakentamispaikat on sovitettava viljely- ja kylämaisemaan. Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet ja suojelullisesti arvokkaiden lintulajien havaintopaikat on esitetty liitekartassa 1. Hyväksynyt: Kuisma Reinikainen DI YKS-503, projektipäällikkö Laatinut: Tiina Mäkelä FM, biologi Lähteet Geologinen tutkimuskeskus (2013): Maaperä- ja kallioperätiedot. WFSrajapintapalvelut. < (viitattu ) Enviro Oy (2007): Vaalimaan rajanylityspaikan odotusalueen luontoselvitys, raportti. 6 s. Bathouse (2009a): Lepakoiden talvi-inventointi Vt7 moottoritiehankeeseen liittyen välillä Hamina-Vaalimaa. Raportti. 14s. Bathouse (2009b): Valtatien 7 parantaminen välillä Hamina-Vaalimaa, lepakkoselvitys Raportti. 23s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola- Roos, M. & Virolainen, E Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. [wwwdokumentti]. < >. (viitattu )

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (14) Maanmittauslaitos 2014: Paikkatietoikkuna < (viitattu ) OIVA 2013: Ympäristö- ja paikkatietopalvelut.< (viitattu ) Ramboll Finland Oy (2007): Vt7 parantaminen moottoritieksi välillä Hamina-Vaalimaa, ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä luontoselvitys Luontoselvitys Kotkansiipi. Raportti. 69s. Ramboll Finland Oy (2009a): VT 7 parantamiseen liittyvät maastotarkistukset ja (luontoselvityksen 2007 täydennykset). Luontoselvitys Kotkansiipi. Raportti. 8s. Ramboll Finland Oy (2009b): Vt7 parantaminen moottoritieksi välillä Hamina-Vaalimaa, yleissuunnitelmaan liittyvät liito-oravainventoinnit Luontoselvitys Kotkansiipi. Raportti. 20s. Rassi, P., Hyvärinen E., Juslén A. ja Mannerkoski I. (toim.) (2010): Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki, 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008a): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008b): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Sipari, J. (2009): Luontoselvitys Vaalimaan yleiskaava-alueelle, raportti. 9 s. Söderman, T. (2003): Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109.