LUPAPÄÄTÖS Nro 98/04/1 Dnro Psy-2003-y-205 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 98/04/1 Dnro Psy-2003-y-205 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Latvasuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Yli-Ii Turveruukki Oy Teknologiantie OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO...5 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 5 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA...5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, YVA, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 6 Yleiskuvaus toiminnasta... 6 Lisäalueen kuntoonpano... 6 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 7 Tuotteet... 7 Urakointi... 7 Tuotantomenetelmä... 8 Poltto- ja voiteluaineet... 8 Vesien käsittely... 8 Varastointi... 9 Liikennejärjestelyt Toiminnan lopettaminen Alueen kuntoonpano Alueen uusiokäytön suunnittelu...11 Tuotannon päättymisen jälkeinen tarkkailu Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vesimäärä Vedenlaatu Kuormitus Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Jätteiden määrä ja laatu Jätteiden kerääminen, kuljetus ja käsittelypaikat Toimet jätteiden määrän tai haitallisuuden vähentämiseksi Jätteiden hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen yleiskuvaus Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Kalatalous Muut vesistön käyttömuodot Maaperä ja pohjavesiolot Ilman laatu, melutilanne ja liikenne Muut elinkeinot ja toiminnot Muut kuormittavat toiminnat TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Vaikutus pintavesiin Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Melun ja tärinän vaikutukset Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Käyttöpäiväkirja... 26

3 Tehon tarkkailu Päästötarkkailu Kuntoonpanovaihe Tuotantovaihe Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Kalataloustarkkailu Pöly- ja melutarkkailu Tulosten toimittaminen, käsittely ja raportointi Ohjelman voimassaolo POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Työmaan paloturvallisuus Latvasuon turvallisuussuunnitelma ja Turveruukki Oy:n soiden turvallisuussuunnitelmien toimintaohje Muut riskit ja häiriötilanteet Lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus VAHINKOJA ESTÄVÄT TAI VÄHENTÄVÄT TOIMENPITEET Kalataloudelliset velvoitteet KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje

4 MUUTOKSENHAKU

5 5 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Turveruukki Oy on hakenut Latvasuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantopinta-alaa 94,2 hehtaaria ja uutta kuntoon pantavaa tuotantoalaa 3,3 hehtaaria. Vedet johdetaan puhdistusjärjestelmien kautta kahta purkureittiä käyttäen, osa Pirttiojaan ja edelleen Iijokeen, osa metsäojien kautta Iijokeen. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Latvasuon turvetuotantoalue sijaitsee Iijoen vesistöalueella Yli-Iin kunnassa noin 5 6 kilometriä Yli-Iin taajamasta itään. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 :n perusteella velvoittanut hakemaan ympäristöluvan Latvasuon turvetuotantoalueelle. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, YVA, SOPIMUKSET JA ALU- EEN KAAVOITUSTILANNE Alueella on voimassa seutukaava vuodelta Sen korvaa luonnosvaiheessa oleva Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Seutukaavassa ja maakuntakaavaluonnoksessa Latvasuon lohkot 1 5 on merkitty turvetuotantoalueeksi. Lohkojen 6 8 kohdalla ei ole seutukaavassa merkintöjä, mutta maakuntakaavaluonnoksessa alueet on merkitty turvetuotantoalueiksi. Tuotantoalueen lähiympäristössä ei ole voimassa tarkempaa kaavaa. Latvasuon tuotantoalueella ei ole voimassa olevaa vesilain tai ympäristölain mukaista lupaa. Oulun vesi- ja ympäristöpiiri on antanut lausunnon vesiasetuksen 283/62 mukaisesta ennakkoilmoituksesta

6 6 Hakijalla on seuraavia tiloja koskevat vuokrasopimukset: , , , , , , , , , , , , , , TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Hankkeen tarkoituksena on hakea ympäristölupaa turvetuotantotoiminnan jatkamiseen Yli-Iin kunnassa sijaitsevalla Latvasuolla. Latvasuon kunnostus turvetuotantoon aloitettiin vuosina 1990 (lohkot 1 5) ja 1994 (lohkot 6 8). Lohkoilla 1 5 turvetuotanto aloitettiin vuonna Latvasuon tämän hetkinen tuotantopinta-ala on noin 94 ha. Tämän hankkeen yhteydessä haetaan ympäristölupaa myös yhteensä noin 3,3 hehtaarin lisäalueille, jotka liittyvät suoraan nykyisiin tuotantoalueisiin. Latvasuon kuivatus- ja vesiensuojeluratkaisut on toteutettu Planora Oy:n ja Turveruukki Oy:n vuonna 1989 laatimien tuotantosuunnitelmien ja Oulun vesi ja ympäristöpiirin ja em. suunnitelmista antamien lausuntoehtojen mukaisesti. Suon vedet johdetaan kahta eri purkureittiä Iijokeen. Latvasuon tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko elokuu. Varsinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin kesän aikana. Tuotanto on täysin riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kuivina kausina tuotantotoimintaa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan. Talvikaudella ei alueella ole turpeen toimitusta lukuun ottamatta mitään toimintaa. Lisäalueen kuntoonpano Hankkeen tarkoituksena on kunnostaa Turveruukki Oy:n hallussa olevat, Latvasuon tuotantolohkoihin 5 ja 7 suoraan liittyvät, tuotantokelpoiselta pinta-alaltaan yhteensä noin 3,3 hehtaarin lisäalueet turvetuotantoon. Alueet kuivataan ja kuivatusvedet johdetaan Latvasuon tuotantoalueen olemassa olevien vesiensuojelurakenteiden kautta alapuoliseen vesistöön. Tuotantolohkolle 5 asennettavaksi suunniteltu virtaamansäätöpato säätää myös lohkoon liittyvän lisäalueen virtaamia. Lisäalueiden nykytilanne ja turvevarat Tuotantolohkoon 5 liittyvä, noin 1 hehtaarin lisäalue on ojittamatonta lyhytkortista nevaa. Tuotantolohkoon 7 liittyvä, noin 2,3 hehtaarin lisäaluelohko nro 9 on aluetta halkovan ojituksen vuoksi metsittynyttä karuhkoa rämettä. Alueille ei ole tehty kasvillisuuskartoitusta, mutta on

7 todennäköistä, että alueilla ei ole uhanalaisia tai vaarantuneita kasvilajeja eikä huomionarvoisia biotooppeja. Lisäalueiden hyödynnettävän turvekerroksen vahvuus on keskimäärin 1,30 m, jolloin laskennallinen hyödynnettävä turvemäärä koko alueella on noin MWh. Kuntoonpanotöiden suoritusjärjestys ja kunnostusaikataulu Ennen kuivatustöiden aloittamista poistetaan alueella kasvava puusto. Kuivatustyöt toteutetaan niin, että alapuoliseen vesistöön kohdistuva kuormitus on mahdollisimman vähäinen. Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla kunnostettavan alueen ympärille eristysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Seuraavassa vaiheessa tehdään kunnostusalueen ympärille reunaojat. Sarkaojat lietesyvennyksineen kaivetaan viimeisenä. Kaivutyöt tehdään talviaikana, jolloin kaivunaikainen vesistökuormitus on mahdollisimman pieni. Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja muotoilutyöt aloitetaan noin vuoden kuluttua ojituksesta. 7 Alustava kunnostusaikataulu: puuston poisto, ojitus ja vesiensuojelurakenteet talvi 2004/2005 pintamaiden poisto ja sarkaojien muotoilu kesä/syksy 2005 alue tuotantokunnossa kesä 2006 Vesiensuojelurakenteet Vesistökuormitusta vähennetään kaivamalla sarka-, kokooja- ja reunaojat loivilla, maksimissaan 1,5 :n pituuskaltevuuksilla. Kaikkien sarkaojien alapäihin kaivetaan lietesyvennykset ja asennetaan päisteputket lietteenpidättimineen. Lisäalueiden kuivatusvedet johdetaan Latvasuon nykyisten vesiensuojelurakenteiden ja lohkolle 5 asennettavan virtaamansäätöpadon kautta alapuoliseen vesistöön. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Tuotteet Latvasuolla tuotetaan jyrsinpolttoturvetta. Vuotuinen tuotantotavoite on noin MWh. Urakointi Latvasuon työmaan tuotannosta ja siihen liittyvistä toiminnoista vastaa kokonaisurakoitsija Turveruukki Oy:n kanssa tekemänsä kokonaisurakointisopimuksen mukaisesti. Sopimukseen on kirjattu kokonaisurakoitsijan tehtävät ja vastuut tuotannossa, tuotantoalueen kunnossapidossa, ympäristönsuojelussa, käyttö- ja päästötarkkailussa, jätehuollossa sekä palosuojelussa.

8 8 Tuotantomenetelmä Tuotantomenetelmänä käytetään Haku-menetelmää, jonka päävaiheet palaturvetuotannossa ovat palan nosto kentälle, kääntäminen tarvittaessa, karheaminen, karheen seulonta ja kokoaminen. Jyrsinturvetuotannon päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen ja kokoaminen. Jyrsinnässä irrotetaan ohut, noin mm:n raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyrsöksen kuivumista. Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, minkä jälkeen kuiva turve karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä useampia, 2 7 satoa samaan karheeseen. Karhe kuormataan hihnakuormaajalla viereisellä saralla kulkevaan traktorivetoiseen perävaunuun ja kuljetetaan auma-alueelle. Aumaalueelle kipattu jyrsinturve siirretään ja tiivistetään puskutraktorilla varastoaumaan. Latvasuon tuotannossa käytetään tuotantolaitteiden vetokalustona 3 4 pyörätraktoria sekä aumauksessa yhtä tela-alustaista puskutraktoria. Poltto- ja voiteluaineet Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle MWh laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin litraa. Tuotantotyöhön käytetty traktoripolttoaineen määrä voi vaihdella vuosittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyttö on selvästi vähäisempää. Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan yhteen tai kahteen litran kaksivaippaiseen terässäiliöön tai muihin säiliöihin, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yhteyteen. Polttoaineen varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista. Vetokaluston ja työkoneiden voiteluaineiden vaihtotarve tai kulutus voivat vaihdella merkittävästi tuotantokauden sääolosuhteista ja koneiden käyttötuntimääristä riippuen. Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumauskoneen voiteluöljyn kulutus on noin 200 kg tuotantokaudessa. Hakuyksikön työkoneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulutus on noin kg tuotantokaudessa. Turvetyömaalla varastoitavien traktori- ja aumauskaluston sekä työkoneiden voiteluaineiden määrät ovat vähäisiä, tavanomaisesti alle 200 litraa. Voiteluöljyt ja muut voiteluaineet varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tukikohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa, yleensä lukittavassa varastotilassa. Vesien käsittely Tuotantolohkoilta 1 5 sekä tuotantolohkon nro 5 lisäalueelta vedet johdetaan kokoojaojaston kautta laskeutusaltaille nro 1 ja 2 ja edelleen laskuojan kautta Pirttiojaan ja Iijokeen. Laskeutusaltaiden nro 1 ja 2 valuma-alue on 106,5 ha, josta tuotantoaluetta 72,5 ha sekä auma- tie- ja reuna-aluetta noin 32 ha sekä tuotannosta poistunutta aluetta noin 4,5 ha. Tuotantolohkojen 6 8 sekä tuotantolohkon 9 vedet johdetaan laskeutusaltaalle nro 3, josta laskuojan kautta pintavalutuskentälle nro 1 ja

9 edelleen metsäojien kautta Iijokeen. Valuma-alue pintavalutuskentälle nro 1 oli vuonna 2003 noin 39 ha, mistä tuotantoaluetta 21,7 ha sekä auma-, tie- ja reuna-aluetta noin 17 ha. Lisäalueen käyttöönoton myötä pintavalutuskentän valuma-alue on noin 41 ha, mistä tuotantoaluetta on 24 ha sekä auma- tie- ja reuna-aluetta noin 17 ha. Pintavalutuskentän pinta-ala vuonna 2003 oli 5 ha eli 13 % ja lisäalueen myötä 12 % koko valuma-alueesta. Kaikilla lohkoilla on lietteenpidättimet, lietesyvennykset sekä päisteputket. Ulkopuolisten vesien pääsy alueelle on estetty eristysojin. Latvasuon laskeutusaltaalliselle alueelle on alustavasti suunniteltu rakennettavaksi kaksi virtaamansäätöpatoa. Virtaamansäätöpadot rakennetaan aikaisintaan vuonna 2005 edellyttäen, että alapuolisen Pirttiojan suunniteltu perkaus toteutetaan vuoden 2004 aikana. Virtaamansäätöpatojen sijainti on suunniteltu siten, että virtaamansäätöpato nro 1 tasaa tuotantolohkon nro 5 virtaamia ja virtaamansäätöpato nro 2 tuotantolohkojen nro 1 ja osan nro 2 virtaamia. Virtaamansäätöpadot pienentävät turvetuotantoalueelta huuhtoutuvia ainevirtaamia huomattavasti enemmän kuin laskeutusaltaat yksistään. Kløven (2000) mukaan virtaamansäätö alentaa kuormituksia ns. perustason (laskeutusaltaat) vesiensuojelulla varustetun turvesuon kuormituksesta huomattavasti, mutta Kløve esittää virtaamansäädölle vain suuntaa-antavia reduktioita. Reduktioprosentit on myöhemmin arvioitu seuraaviksi: kiintoaine 50 fosfori 20 typpi Varastointi Tuotettavan turpeen varastointiin on rakennettu yhteensä kolme aumaaluetta, joille turve aumataan kartio- tai jonomuotoisiin tiivistettyihin aumoihin. Auma-alueet sijaitsevat ympärivuotisen liikenteen mahdollistavan tiestön varressa. Turve kuormataan täysperävaunuyhdistelmiin yleensä pyöräkuormaajalla. Käytettävän ajoneuvokaluston kuormatilavuus on keskimäärin Suolle voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Puupolttoaineiden kokonaismäärä on alle t/a. Mahdolliset puupolttoaineet varastoidaan lyhytaikaisesti auma-alueiden yhteyteen, mistä ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuina lämpö- ja voimalaitoksille. Metsäpolttoaine-erien haketus kestää kerrallaan 1 3 vuorokautta ja hake toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan haketuksen jälkeen ilman hakkeen varastointivaihetta. Suolta tuotannon yhteydessä kertyvät kannot ja liekopuut kootaan erikseen osoitetulle kantovarastoalueelle, joka sijaitsee auma-alueiden yhteydessä. Kertyneiden kanto- ja liekopuumäärien ollessa haketusyksikölle riittävät ne haketetaan ja toimitetaan turpeen seospolttoaineena asiakkaille.

10 Puupolttoaineiden varastointi ja toimittaminen samassa logistisessa ketjussa turvepolttoaineiden kanssa energiatuotantoon vähentää sekä kuormitusta että kuljetuksesta ja poltosta aiheutuvia päästöjä. 10 Liikennejärjestelyt Tieyhteys Yli-Iin keskustaajamasta Latvasuon turvetuotantoalueelle lähtee Tannilantien (MT 849) ja Kipinäntien risteyksestä (seututie 8540), josta ajetaan noin 4,2 km Kipinän suuntaan. Risteyksestä käännytään vasemmalle, risteyksessä viitat Kaatopaikka ja Latvasuo. Kaatopaikantietä ajetaan noin 2 km, josta käännytään vasemmalle Latvasuon työmaatielle, risteyksessä viitta Latvasuo. Latvasuon eteläiset tuotantolohkot sijaitsevat työmaatien oikealla puolella noin 0,5 km kaatopaikan risteyksestä. Työmaatie johtaa edelleen Latvasuon tukikohtaan ja auma-alueille 1 ja 2. Auma-alueiden yhteyteen on rakennettu kääntöpaikat täysperävaunuyhdistelmille. Asiattomien työmaalla liikkumisen estämiseksi molemmat työmaatieyhteydet on varustettu lukittavalla puomilla. Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päitä ja ajosarkoja, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle. Työmaateitä pidetään auki lumesta vain turvetoimitusten ajan. Tuotantoaikana, touko syyskuussa työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän kuljettajiensa henkilöautoliikennettä sekä tuotantokentillä ja turveteillä tapahtuvaa traktoriliikennettä. Varsinaisten tuotantopäivien (30 40) aikaisen henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 2 3 autoa vuorokaudessa. Latvasuon jyrsinturpeen toimitus on mahdollista ympäri vuoden. Turpeen toimituksen ajankohta määräytyy toimituskausittain laadittavan toimitusohjelman mukaisesti. Työmaalla tuotettu jyrsinpolttoturve toimitetaan Oulun Energian Toppilan voimalaitoksille. Vuotuinen toimitusmäärä on noin m 3 ja toimitettavien täysperävaunukuormien määrä kuormaa/vrk. Mikäli työmaan turpeet ajetaan yhtäjaksoisesti, toimitusaika on yhdestä kahteen viikkoa. Satunnaista liikennettä aiheuttavat myös yksittäiset tuotanto- ja kuormauskaluston siirrot sekä Turveruukki Oy:n henkilöstön työmaakäynnit. Toiminnan lopettaminen Vuoden 2003 loppuun mennessä Latvasuolta on poistunut tuotannosta massansiirtojen ja kenttien karikkoisuuden ja mataluuden vuoksi yhteensä noin 4,5 ha. Tuotannosta poistuneet alueet sijaitsevat tuotantolohkoilla 1 ja 5. Hakijan laatiman poistuma-arvion mukaisesti tuotantoala vuonna 2005 on noin 90 ha ja vuonna 2010 noin 55 ha. Tuotannon arvioidaan päättyvän kokonaan vuoteen 2020 mennessä.

11 11 Alueen kuntoonpano Turvetuotannon lopettamisen yhteydessä toiminnanharjoittaja purkaa tuotantoalueelta tarpeettomat rakenteet ja siistii alueen tuotantokalustosta, muusta tuotantoon liittyvästä materiaalista ja jätteistä. Vesiensuojelua jatketaan siihen saakka, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen alueelta voidaan muutoin lopettaa. Tämän jälkeen maan omistaja tai haltija vastaa alueen käytöstä sekä mahdollisesta ympäristöasioiden hoidosta ja kuormituksesta vesistöön. Alueen uusiokäytön suunnittelu Vuokra-alueet palautetaan maanomistajille vuokrasopimuksessa määritellyssä kunnossa, mutta suopohjan tuotannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja. Tuotantoalueella on yleensä useita maanomistajia, joilla voi olla erilaisia tarpeita maaalueensa uusiokäyttömuodon valinnassa. Tällöin alueen uusiokäytön suunnittelu on järkevää toteuttaa maanomistajien, tuottajaorganisaation ja ympäristöviranomaisten yhteistyönä. Toiminnanharjoittaja tekee alustavan alueen uusiokäyttösuunnitelman 3 5 vuotta ennen turvetuotannon päättymistä ja alueen vapautumista muuhun käyttöön. Ajoissa tehty uusiokäytön suunnittelu on tärkeää, sillä tuotantotoiminnan loppuvuosina voidaan ennakoida suon tulevia jälkikäyttömuotoja esimerkiksi ojitusjärjestelyillä ja maansiirroilla. Ennakkosuunnittelu mahdollistaa myös suon eri uusiokäyttömuotojen järkevän toteuttamisen vaiheittain eri alueiden poistuessa tuotannosta. Latvasuon tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geologisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella. Mikäli osalla alueesta siirrytään uusiokäyttöön lupakauden aikana, hakija tulee esittämään asiaa koskevat suunnitelmat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ennen uusiokäyttöön siirtymistä. Tuotannon päättymisen jälkeinen tarkkailu Mahdollista jälkihoitovaiheen vesien tarkkailua tehdään Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Poistuma-arvion mukaisesti tuotantoala on vuonna 2010 vielä 55 ha. Tuotantotoiminnan arvioidaan päättyvän kokonaan vuoteen 2020 mennessä. Koska tuotanto Latvasuolla ei tule loppumaan tulevalla lupajaksolla, ei hakija tämän vuoksi tässä vaiheessa esitä yksityiskohtaisempaa selvitystä tuotannon päättymisen jälkeisestä tarkkailusta. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Latvasuon tuotantolohkojen 1 5 tuotantoaikaiset vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta alapuoliseen vesistöön. Tuotantolohkojen 6 9 vedet lasketaan alapuoliseen vesistöön laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän kautta. Tuotantolohkojen 1 5 vesille ei ole maastoolosuhteista ja kustannussyistä johtuen mahdollista järjestää pintavalu-

12 tusta, koska läheisyydessä ei ole pintavalutuskentäksi soveltuvaa aluetta. Kemiallinen vesienkäsittely ei ole kustannussyistä ja alueen käyttöiästä johtuen vaihtoehto nykyisille vesienkäsittelymuodoille. Latvasuon vesiensuojeluratkaisut on toteutettu tutkimusten perusteella laadittujen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapito-ohjeiden mukaisesti. Hakijan käsityksen mukaan alueella on toteutettu IPPC-direktiivin mukaista BAT-tekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa sekä tuotantotoiminnassa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). Turveruukki Oy:n henkilöstön sekä urakoitsijoiden vuosittaisella koulutuksella pyritään siihen, että kaikissa turvetuotannon työvaiheissa otetaan ympäristönäkökohdat niin hyvin huomioon kuin mahdollista. 12 YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vesimäärä Turvetuotantosuon valuntahuippuja voidaan tasoittaa vesiensuojelutoimilla, kuten vähentämällä ojien kaltevuutta ja asentamalla sarkaojien päihin päisteputkia ja lietteenpidättimiä sekä virtaamansäätöpadoilla ja laskeutustilavuuden lisäämisellä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden yhteydessä. Hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkautta suurempi. Talvella valunta saattaa loppua pitkäksikin aikaan kokonaan. Latvasuon laskeutusaltaallisella alueella on mitattu virtaamaa jatkuvatoimisella virtaamamittarilla tuotantokausina 2002 ja Tuotantoalueelta tuleva keskivaluma vuonna 2002 oli 6,9 l/s km 2, vaihteluvälin ollessa 3,3 35 l/s km 2. Vuonna 2003 keskivaluma oli 10,2 l/s km 2, vaihteluvälin ollessa 1,6 131 l/s km 2. Keskimäärin laskeutusaltaalliselta tuotantoalueelta tuleva keskivaluma vuosina oli 9,4 l/s km 2, vaihteluvälin ollessa 1,6 131 l/s km 2. Latvasuon keskivaluma oli tuotantokaudella 2002 Pohjois-Pohjanmaan alueen keskimääräistä tasoa. Vedenlaatu Latvasuon vedet johdetaan vesistöön kahta purkureittiä pitkin. Purkureitti 1:ltä tulevat Latvasuon vedet laskeutusaltaan ja purkureitti 2:lta pintavalutuskentän kautta. Päästötarkkailun tulosten perusteella Latvasuon laskeutusaltailta lähtevän veden laatu epäorgaanisen typen ja raudan pitoisuutta lukuun ottamatta on ollut keskimäärin parempi vuosina kuin Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantoalueen laskeutusaltaallisilta tarkkailusoilta lähtevän veden laatu keskimäärin vuosilta

13 Latvasuon laskeutusaltaalliselta alueelta lähtevän veden laatu keskimäärin touko syyskuussa vuosina Vuosi Kiintoaine mg/l COD Mn mg/l Kok.P µg/l PO 4 -P µg/l Kok.N µg/l NO 2+3 µg/l NH 4 -N µg/l Fe µg/l , Keskiarvo 9, Päästötarkkailun tulosten perusteella Latvasuon laskeutusaltailta lähtevän veden laatu epäorgaanisen typen ja raudan pitoisuutta lukuun ottamatta on ollut keskimäärin parempi vuosina kuin Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantoalueen laskeutusaltaallisilta tarkkailusoilta lähtevän veden laatu keskimäärin vuosilta Epäorgaanisten ravinteiden osuus kokonaisravinteesta vaihtelee voimakkaasti soittain. Latvasuon laskeutusaltaan kautta tulevassa vedessä epäorgaanisen fosforin osuus oli vuosina keskimäärin 45 %, kun taas kaikilla laskeutusaltaallisilla soilla vuosina osuus oli keskimäärin 45 %. Epäorgaanisen typen osuus oli 45 % ja kaikilla laskeutusaltaallisilla soilla keskimäärin 42 %. Kuormitus Latvasuon laskeutusaltaallinen osa on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailussa tarkkailusuona vuosina 2002 ja Aikaisempina vuosina Latvasuon kuormitus on arvioitu kaikkien Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Pintavalutuskentällisen alueen kuormitusten arvioinnissa vuosille on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten turvetuotantosoiden keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Vuoden 2003 kuormituksen arvioinnissa on käytetty Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten soiden keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja vuosilta Vuonna 2005 tuotantokauden aikainen keskimääräinen bruttokuormitus Latvasuolta on arvion mukaan noin 3,8 kg/d kiintoainetta, 21 kg/d CODMn, 40 g/d fosforia ja 0,9 kg/d typpeä. Nettokuormitus vuonna 2005 on arviolta 1,6 kg/d kiintoainetta, 4,7 kg/d CODMn, 20 g/d fosforia ja 0,48 kg/d typpeä. Vuoteen 2010 mennessä kuormituksen arvioidaan laskevan noin 40 %:iin nykyisestä tasosta. Jos kuormitukset olisi laskettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kaikkien tarkkailusoiden tuotantokauden ominaiskuormitusluvuilla vuosilta , bruttokuormitukset olisivat vuonna 2005 olleet 5,2 kg/d kiintoainetta, 25 kg/d CODMn, 50 g/d fosforia ja 1,0 kg/d typpeä. Nettokuormitukset olisivat olleet noin puolet bruttokuormituksesta. Turvesuon kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valuntaoloista. Ylivalumatilanteessa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempaa, ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Kesän kuivana kautena valunta saattaa loppua kokonaan, jolloin kuormitusta ei synny.

14 Arvio Latvasuon tulevista tuotantokauden aikaisista päästöistä vesistöön vuosina 2005 ja 2010 erilaisissa virtaamatilanteissa. 14 Ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Kuormitus v Kesän keskiarvo (brutto) 90 3,8 21 0,04 0,9 Kesän keskiarvo (netto) 1,6 4,7 0,02 0,48 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) ,14 5,7 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 1,3 5,5 0,01 0,21 Kuormitus v Kesän keskiarvo (brutto) 57 2,3 13 0,03 0,56 Kesän keskiarvo (netto) 0,92 2,8 0,01 0,29 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 5,8 48 0,08 3,4 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 0,84 3,5 0,01 0,3 Vuositasolla Latvasuon nettopäästöjen on arvioitu vuonna 2005 olevan kg/a kiintoainetta, 953 kg/a CODMn, 6,9 kg/a fosforia sekä 366 kg/a typpeä. Vuoteen 2010 mennessä vuosikuormitus laskee suunnilleen määriin 901 kg/a kiintoainetta, 600 kg/a CODMn, 4,1 kg/a fosforia ja 221 kg/a typpeä. Arvio Latvasuon päästöistä vuosina 2005 ja 2010 eri vuodenaikoina Vuosi 2005 Brutto Netto Ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Talvi 90 5,1 11 0,03 1,4 3,7 1,0 0,01 1,1 Kevät ,17 6, ,06 3,2 Kesä 3,9 21 0,04 0,9 1,7 5 0,02 0,49 Syksy 2,8 10 0,02 1,0 1,6 3,4 0,01 0,9 Vuosi kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a ,9 366 Vuosi 2010 Brutto Netto Ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Talvi 57 3,o 7,2 0,02 0,86 2,2 0,72 0,01 0,64 Kevät ,10 3, ,03 2,0 Kesä 2,3 13 0,03 0,56 0,92 3 0,01 0,29 Syksy 1,7 6,4 0,01 0,66 1,0 2,33 0,01 0,56 Vuosi kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a ,1 221 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Latvasuon turvetuotantoalueella ei normaaliolosuhteissa aiheudu päästöjä maaperään tai pohjaveteen.

15 15 Päästöt ilmaan Turvetuotannon ilmapäästöt ovat lähinnä tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen siirtely kuormauksen, aumauksen ja lastauksen yhteydessä aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmä sekä sääolot, erityisesti tuuli. Tuotantomenetelmistä imuvaunu aiheuttaa eniten pölyämistä erityisesti silloin, kun turve on tummaa ja pitkälle maatunutta. Nykyisin imuvaunuihin on kuitenkin saatavana pölyerottimia. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy talvikauteen. Hakettamisen aiheuttama pöly on verrannollinen normaaliin puuston hakkuu- ja korjuutoimintaan. Melu ja tärinä Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana, noin loka huhtikuussa, melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien päällyste ja sen kunto sekä tien pituuskaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Tuotanto- ja toimituskausien välisinä aikoina toiminnasta aiheutuu satunnaista liikenteen ja työkoneiden aiheuttamaa melua. Hakettamisen aiheuttama melu on verrannollinen normaaliin puuston hakkuu- ja korjuutoimintaan. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Jätteiden määrä ja laatu Latvasuon tuotantoalueella syntyy turvetuotantotoiminnan jätteinä pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä lukuun ottamatta vähäisiä. Jätteiden kerääminen, kuljetus ja käsittelypaikat Jätteiden keräämistä varten työmaalla on erikseen osoitetut jätteidenkeruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat keruuastiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa.

16 Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Yli-Iin kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Latvasuon turvetuotannon kokonaisurakoitsija. 16 Toimet jätteiden määrän tai haitallisuuden vähentämiseksi Jätteiden haitallisuutta vähennetään ohjeistamalla työmaan jätteiden keruu ja käsittely. Työmaan jätteiden käsittelyohjeet sisältävä jätehuoltosuunnitelma on liitteenä kaikissa turvetuotantoa ja soiden kunnostusta koskevissa urakkasopimuksissa. Turveruukki Oy valvoo työmaan jätteiden käsittelyä vuosittain muun työmaavalvonnan yhteydessä tuotantoaikana ja syksyn lopputarkastuksessa. Vuosittain järjestettävissä, kaikille Turveruukki Oy:n urakoitsijoille suunnatuissa koulutustilaisuuksissa käsitellään muun ympäristökoulutuksen osana jätelakia, jätteiden käsittelyä ja jätemäärän vähentämisen keinoja. Jätteiden hyödyntäminen Työmaalla syntyvää kierrätettävää jätettä on lähinnä metalliromu, jota syntyy koneiden ja laitteiden korjauksessa sekä käytöstä poistetusta tuotantokalustosta. Metalliromu kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitettuun paikkaan ja toimitetaan tilanteen mukaan kunnan osoittamaan hyötyjätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen yleiskuvaus Latvasuota lähimmällä sääasemalla Pudasjärvellä vallitsevat tuulen suunnat ovat olleet eteläisiltä ilmansuunnilta (etelä 22 %, lounas 15 % ja kaakko 11 %). Vähemmän on tuullut pohjoisilta ilmansuunnilta (koillinen 6 %, luode 7 %). Iijoen vesistöalue kuuluu maamme sateisimpiin alueisiin. Pudasjärven säähavaintoasemalla vuosisadanta on ollut vuosina keskimäärin 589 mm ja vuosikeskilämpötila +1,2 ºC. Vuosisadannasta haihtuu noin kolmannes. Kierikin voimalaitoksen lähivaluma-alueen pinta-ala on 35,32 km 2, mistä järviä on 4,3 %. Koko Iijoen valuma-alue voimalaitoksen yläpuolella on km 2. Latvasuon tuotantoalueen pinta-ala lisäalueineen (yht. 97,5 ha) on 2,8 % Kierikin voimalaitoksen lähivaluma-alueen pintaalasta. Noin 3 km Kierikin voimalaitoksen alapuolelle laskee Siuruanjoki, joka on yksi Iijoen suurimmista sivujoista. Siuruanjoen alapuolella Iijoen valuma-alueen pinta-ala on km 2. Iijoki on voimakkaasti säännöstelty vesistö. Kierikin ja Maalismaan voimalaitosten yläpuolella sijaitsevat Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitokset sekä Iijokisuulla Raasakan voimalaitos. Runsaan sadannan vaikutus on nähtävissä Iijoessa korkeina valumaarvoina. Järvien vähäisestä määrästä johtuen sääolosuhteilla on merkittävä vaikutus virtaamiin ja sitä kautta vedenlaatuun. Iijoen vesistö-

17 alueen yläosan vedet ovat luonnostaan kirkkaita ja niukkaravinteisia. Joen humuspitoisuus ja ravinteisuus lisääntyvät valuma-alueen suoperäisyyden kasvaessa latvoilta jokisuuta kohden siirryttäessä. Iijoen vedenlaatuun vaikuttavat hyvin voimakkaasti sivujoet, varsinkin Livojoki, Siuruanjoki ja Kostonjoki. Erityisesti joen alaosalla sivujokien vaikutus vedenlaatuun on huomattava. 17 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Latvasuon lohkojen 1 5 ympärillä lähimmät asuin- tai lomarakennukset sijaitsevat karttatarkastelun perusteella Iijokivarressa, noin 2 km suon eteläpuolella. Latvasuon lohkojen 6 8 lähimmät rakennetut kiinteistöt sijaitsevat noin 1,5 kilometrin päässä Iijokivarressa. Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Tässä yhteydessä on esitetty yhteenveto Iijoen pääuoman alaosan vedenlaadusta Iijoen yhteistarkkailutuloksien perusteella. Pirttiojan alaosa eli Pirttilahti Pirttiojan alaosalla vesi on ollut tummaa sekä ravinne- ja rautapitoista. Veden puskurikyky (alkaliniteetti) on ollut erinomainen ja ph-taso neutraali tai lievästi hapan. Elokuun 2001 näytteissä Pirttilahden veden happitilanne oli tyydyttävä tai hyvä, kun taas kevättalvella 2002 happitilanne oli heikentynyt. Talvella vesi oli myös jonkin verran happamampaa ja puskurikyky hieman heikompi kuin loppukesän näytteissä. Pirttilahden vesi oli elokuussa 2001 sameahkoa ja kiintoainepitoista, maaliskuussa 2002 arvot olivat pienempiä. Elokuun fosforipitoisuudet (91 ja 47 µg/l) kuvastavat rehevyyttä. Pirttiojan suulta vuosina otetuissa talvinäytteissä väri sekä kiintoaine- ja rautapitoisuus olivat keskimäärin suurempia kuin vuosien näytteissä. Pirttilahden vedenlaadulle on ollut tyypillistä suhteellisen voimakas ajallinen vaihtelu, joskin olemassa oleva aineisto on suppea. Iijoki Iijoen vedenlaatuun vaikuttavat selvästi Siuruanjoesta tulevat vedet, ja myös Yli-Iin kunnan puhdistetut jätevedet johdetaan alueelle. Purkuojien virtaamat ovat vain murto-osa Siuruanjoen virtaamista. Iijoen typpija erityisesti fosforipitoisuus kasvavat joen yläpuolelta Pahkakoskelta joen alapuolelle Yli-Iin sillan kohdalle siirryttäessä. Vesi on myös selvästi tummempaa sekä humus- ja rautapitoisempaa alapuolisella pisteellä. Humus ja rauta vaikuttavat veden väriin. Iijoen veden väriluku on ollut Pahkakosken kohdalla talvisin tasoa 70 ja kesäisin tasoa 100. Yli-Iin sillan kohdalla se on ollut noin 120 ja 190. Rautapitoisuus on ollut keskimäärin 2 3-kertainen alemmalla pisteellä. Talviaikainen fosforipitoisuus on kasvanut keskimäärin 19 µg/l -> 33 µg/l

18 Pahkakoskelta Yli-Iin sillalle siirryttäessä. Talviaikaisen typpipitoisuuden kasvu on ollut suhteessa lievempää (436 µg/l -> 512 µg/l). Yli-Iin sillan kohdalla kesäaikainen fosforipitoisuus (ka. 39 µg/l) on ollut lähes kaksinkertainen Pahkakosken pitoisuuteen (ka. 22 µg/l) verrattuna. Pahkakosken keskimääräinen fosforipitoisuus kuvastaa joen lievää rehevyyttä, kun taas Yli-Iin sillan kohdalla fosforipitoisuus on reheville vesille tyypillinen. Kasviplanktonin biomassaa kuvaava a-klorofyllipitoisuus on molemmilla pisteillä reheville vesille tyypillinen (ka. 8,2 8,3 µg/l). Iijoen kesäaikainen kokonaistyppipitoisuus on ollut Pahkakosken kohdalla karuille vesille tyypillinen (ka. 353 µg/l) ja Yli-Iin sillan kohdalla lievästi reheville vesille tyypillinen (480 µg/l). Epäorgaanisen typen pitoisuus ja Pahkakoskenkohdalla myös fosfaattifosforin pitoisuus ovat olleet alhaisia. Mineraaliravinteiden suhteen (NO 3 -N + NH4- N/PO4-P) perusteella arvioituna Pahkakosken kohdalla typpi ja fosfori vaihtelevat levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Siuruanjoen alapuolella fosfaattifosforin pitoisuudet kasvavat ja levänkasvua rajoittaa typpi. Iijoen sähkönjohtavuus ja sameus ovat olleet pääosin alhaisia. Ne ovat olleet keskimäärin hieman korkeampia alemmalla pisteellä. Pääuoman kiintoainepitoisuus on ollut talvisin alhainen. Kesä 1998 oli hyvin sateinen, jolloin Siuruanjoen vaikutus näkyi selvästi erityisesti elokuussa mm. kiintoaine- ja humuspitoisuuden kohoamisena. Kesällä veden ph-taso on ollut lievästi hapan/neutraali. Joen happitilanne on ollut kesäisin keskimäärin hyvä ja talvella tyydyttävä. Happitilanteessa ei ole ollut mainittavaa eroa Latvasuon ylä- ja alapuolella. Myös veden hygieeninen laatu on ollut hyvä. Joen kesäaikainen happitilanne on ollut hyvä koko tarkastelujakson ajan. Veden laadun vaihtelut on ollut kaikkien kuvassa esitettyjen tekijöiden osalta suurempi Yli-Iin sillan kohdalla kuin Pahkakosken kohdalla. Poikkeuksellisen sateisen kesän 1998 vaikutukset ovat nähtävissä selvästi normaalia huonompana vedenlaatuna Yli-Iin sillan kohdalla, jossa Siuruanjoen vesillä on merkittävä vaikutus vedenlaatuun. Poikkeukselliset sääolosuhteet näkyvät lievemmin myös yläpuolisella pisteellä. Kesän 1998 lisäksi kesällä 1992 Yli-Iin sillan kohdalla Iijoen vesi oli tummempaa sekä humus-, typpi- ja kiintoainepitoisempaa kuin keskimäärin. Koko aikavälillä tarkasteltuna veden laadussa ei kuitenkaan ole nähtävissä selvää kehityssuuntaa esitettyjen tekijöiden osalta. 18 Kalatalous Kalastus Iijoen rakennetulla alaosalla Iijoen rakennetulle alaosalle vetensä laskevien Latva-, Luisan-, Ahven-, Matka- ja Lavasuon ympäristölupahakemuksiin liittyen tehtiin vesistön käyttökyselyn yhteydessä kalastustiedustelu Iijoen rantatilallisille noin 20 km:n pituisella jokiosuudella, joka ulottui 3 km Haapakosken yläpuolelta Siuruanjokisuulle. Tiedustelu tehtiin syyskuun 2002 ja syyskuun 2003 väliseltä ajalta. Selvitysalueella oli yhteensä 142 yksityistä tilaa, joista tiedusteluun vastasi 118 tilaa (83 %). Tiedusteluun vastanneista Iijoella kalasti 59 % tiloista eli 70 tilaa. Taloudesta osallistui kalastukseen keskimäärin 2,7 henkilöä.

19 Iijoella kalastettiin pääasiassa heittovavoilla, verkoilla, katiskoilla ja mato-ongilla. Tiedusteluun vastanneilla oli käytössä 130 heittovapaa, joista osa oli vetouisteluvapoja, 70 verkkoa ja noin 80 katiskaa. Verkkojen solmuväli oli pääasiassa mm. Harvempia verkkoja (# mm) käytettiin vain vähän. Verkoilla kalastettiin toukokuulta lokakuulle. Talvella helmi-huhtikuussa kalasti vain yksi kalastaja. Verkoilla kalastettiin keskimäärin kuukausi ja katiskoilla kaksi kuukautta. Heittovavoilla kalastettiin keskimäärin 25 kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis oli noin kg, mistä haukea oli noin kolmannes ja kirjolohta sekä ahventa molempia neljännes. Muiden kalalajien saalis oli vähäinen. Nykyisin alueen merkittävin saalislaji on pyyntikokoisena istutettu kirjolohi. Talouskohtainen saalis oli 39 kg. Kalojen makuvirheiden esiintymisestä mainitsi Iijoella 64 kalastajaa. Makuvirheitä ilmoitti esiintyvän 53 % kalastajista. Makuvirheitä ilmoittaneista 77 % arvioi makuvirheet niin voimakkaiksi, että ne heikentävät kalojen käyttökelpoisuutta. Pyydysten likaantumisesta mainitsi Iijoella 60 kalastajaa. Heistä 71 % arvioi likaantumisen vaikeuttavan kalastusta tai olevan sitä voimakkaampaa (pyynti lähes mahdotonta). Likaantumisen aiheuttajina mainittiin yleisimmin humus/turve, limoittuminen ja ruskea muta/liete/nöyhtä. Pyydysten roskaantumisesta mainitsi lisäksi muutama kalastaja. Yksittäistapauksissa mainittiin lisäksi pohjakasvillisuuden lisääntymisestä, joen liettymisestä ja rantojen rehevöitymisestä. Iijoen velvoitehoidon tarkkailutulosten mukaan Iijoen rakennetun alaosan kalastus on kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kirjolohi-istutusten myötä virkistyskalastuksen suosio on kasvanut sekä paikallisten että ulkopuolisten keskuudessa. Kirjanpitokalastajien kaikkien patoaltaiden yhteissaaliista saatiin vuosina verkoilla vajaat 70 % ja loput pääasiassa vapakalastuksella. Saaliista oli kirjolohta 32 %, haukea 28 % ja ahventa 15 %. Eri patoaltailla saalislajien suhteissa oli huomattavaa vaihtelua. Alimmilta Raasakan ja Maalismaan altailta saatiin eniten kirjolohta kun taas Kierikin ja Pahkakosken altailta saatiin eniten haukea. Taimenta saatiin parhaiten Pahkakosken altaalta. Kaikkien patoaltaiden keskiarvona laskettuna verkoilla saatiin vuonna kirjolohta keskimäärin noin 500 g ja haukea noin 150 g verkkoa kohti kerrallaan. Taimenta ja siikaa saatiin verkoilla vain vähän eli g. Vapakalastuksella saadut saaliit olivat varsin pieniä eli haukea keskimäärin 370 g ja kirjolohta 120 g kalastuskertaa kohden. 19 Kalastus Pirttiojalla Kalastustiedusteluun vastanneista Pirttiojalla kalasti 2 taloutta vähäisessä määrin ilmeisesti vain heittovavoilla ja mato-ongilla. Kokonaissaalis oli 30 kg, josta haukea oli 13 kg, kirjolohta 3 kg, ahventa 4 kg ja särkeä 10 kg.

20 20 Kalasto ja sen hoitotoimet Kalastustiedustelun mukaan Iijoen rakennetun alaosan pyydettävään kalastoon kuuluvat ainakin taimen, kirjolohi, siika, harjus, hauki, ahven, made, säyne, lahna ja särki. Iijoen rakennetun alaosan patoaltaisiin on istutettu viime vuosina lähinnä pyyntikokoista kirjolohta. Sen lisäksi on istutettu jonkin verran 3- vuotiasta järvitaimenta ja 1-kesäistä kuhaa. Iijoen alaosalla esiintyy satunnaisesti rapua, mutta pyyntivahvaa kantaa ei ole. Syksyllä 2003 tehtyyn kalastustiedusteluun vastanneista yksi kalastaja oli saanut 2 rapua. Muut vesistön käyttömuodot Kierikin Pahkakosken Haapakosken alueen turvetuotantoalueiden alapuolisten rantatilojen tilakohtainen vesistön käyttö selvitettiin postitiedustelulla syys lokakuussa Tiedustelu kattoi Iijokea noin 20 km:n matkan 3 km Haapakosken yläpuolelta Siuruanjokisuulle asti. Selvitysalueella oli yhteensä 142 tilaa, joilta vastaukset saatiin 118 tilalta (83 %). Alueella oli 28 vakituisesti asuttua tilaa ja 51 kesämökkiä. Lisäksi Yli-Iin kunnan yhdellä tilalla oli leirintäalue ja toisella Kierikin arkeologinen näyttely- ja toimintakeskus. Asutuista tiloista yli 80 % harjoitti kalastusta ja 90 % ui Iijoessa. Puolella tiloista oli rantasauna ja he käyttivät Iijoen vettä saunavetenä ainakin ajoittain. Karjanjuottovetenä Iijoen vettä ei käytetty. Maaperä ja pohjavesiolot Iijoen alaosalla valuma-alue on topografialtaan tasaista ja alue kuuluu maamme soisimpiin alueisiin. Vallitsevana kivennäismaalajina on pohjamoreeni ja kallioperältään alue kuuluu graniitti-gneissialueeseen. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Latvasuon ympäristössä ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Lähin asutus sijaitsee noin 1,5 2 km:n päässä tuotantoalueista, eikä näin ollen tuotantoalueiden läheisyydessä ole talousvesikaivoja. Ilman laatu, melutilanne ja liikenne Latvasuon lähiympäristössä pölyämistä tai melua aiheuttavia toimintoja ovat lähinnä tieliikenne ja melun osalta myös kaatopaikkatoiminta. Työmaaliikenne ja turvekuljetukset tapahtuvat yhtä reittiä metsäautotietä ja kaatopaikan tietä pitkin paikallistielle nro Turvekuljetukset suuntautuvat tietä nro 8540 Yli-Iin suuntaan. Tuotantoalueelle vievää tietä käytetään myös kaatopaikalle suuntautuvissa kuljetuksissa ja henkilöliikenteessä, mutta muuta liikennettä tiellä ei juurikaan ole. Tiellä nro 8540 Yli-Ii Kipinä henkilöautoliikennettä sekä raskasta liikennettä on runsaammin.

21 21 Muut elinkeinot ja toiminnot Latvasuota ympäröivät alueet ovat lähinnä metsätalouskäytössä. Suoja metsäalueille todennäköisesti myös marjastetaan ja metsästetään. Pirttiojavarressa on muutama pelto. Alueen pellot ovat muutoin keskittyneet Iijokivarteen. Alueella on runsaasti turvetuotantoa, lähimpänä Latvasuonta on Kemira Oyj:n Koutuansuo (n. 2 km:n päässä). Latvasuon lounaispuolella sijaitsee Yli-Iin kaatopaikka. Latvasuon tuotantoalue sijaitsee poronhoitoalueella. Muut kuormittavat toiminnat Pirttiojaan laskevat myös Yli-Iin Korkiamaan kaatopaikan valumavedet, joskin PSV-Maa ja Vesi Oy:n tekemän tarkkailun perusteella kaatopaikalta tulevien valumavesien määrä on ollut viime vuosina hyvin vähäinen ja usein kaatopaikan laskuojat ovat olleet täysin kuivia. Pahkakosken voimalaitoksen yläpuolelle johdetaan Pohjois-Koutuanjokea pitkin Kemira Oyj:n Koutuansuon ja Vapo Oy:n Palosuon valumavedet. Vapo Oy:llä on suunnitteilla tuotantoalue Kupsussuolle; hankkeesta on YVA-menettely käynnissä. Turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala Kipinän ja Yli-Iin välisellä jokiosuudella oli vuonna ha, josta tuotannossa oli 1200 ha. Loppuosa oli joko kuntoonpanossa tai kokonaan tai väliaikaisesti pois tuotannosta. Lisäksi alueella sijaitsee kaksi Turveruukin turvetuotantoaluetta, joiden kuntoonpano on aloitettu vuonna Yli-Iin sillan yläpuolelle johdetaan Yli-Iin kunnan puhdistetut asumajätevedet. Kierikin voimalaitoksen lähivaluma-alueella sekä asutus että maatalous ovat keskittyneet Iijokivarteen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen tulleiden ilmoitusten mukaan Kierikin voimalaitoksen lähivaluma-alueella on toteutettu metsäojituksia vuosina yhteensä 47 ha:n alueella (1,3 % valuma-alueen pinta-alasta). Kipinän ja Yli-Iin välisellä alueella vuosien yhteenlaskettu ojitusmäärä on ollut noin ha, eli jonkin verran enemmän kuin turvetuotannon kokonaispinta-ala samalla alueella. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Latvasuon lähiympäristössä ei ole suojelualueita eikä kalataloudellisesti tai luonnonsuojelullisesti arvokkaita pienvesiä, joihin tuotantotoiminnalla voisi olla vaikutusta. Tuotantoalueita on tarkoitus laajentaa 3,3 hehtaaria, jolloin laajennusalueiden kasvillisuus tuhoutuu. Pienillä, nykyisten tuotantoalueiden reunoilla sijaitsevilla lisäalueilla ei ole merkitystä maisemaan. Vaikutus pintavesiin Latvasuon lohkojen 1 5 vedet johdetaan Latvaojaa ja Pirttiojaa pitkin Iijokeen Kierikin voimalaitoksen yläpuolelle. Latvasuon lohkojen 6 8 vedet kulkeutuvat tulva-aikaa lukuun ottamatta tulvakanavaa pitkin Siuru-

22 anjoen suulle. Latvasuon turvetuotantoalueen kuormituksen vesistövaikutuksia on arvioitu laimenemissuhteen perusteella Iijoessa Kierikin voimalaitoksen kohdalla sekä Siuruanjoen alapuolella. Pitoisuuslisät on laskettu kesän keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä ali- ja ylivirtaamatilanteessa. Teoreettiset pitoisuusmuutokset on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan huomioimatta sedimentaatiota ja muita lasku-uomissa ja jokiuomassa tapahtuvia prosesseja. Latvasuon lohkojen 1 5 kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset Iijoessa Kierikin voimalaitoksen kohdalla jäävät kaikilta osin hyvin pieniksi. Bruttokuormituksen aiheuttama kiintoainepitoisuuden lisäys on maksimissaan 0,0004 mg/l, CODMn-lisäys 0,002 mg/l, fosforipitoisuuden lisäys 0,004 µg/l ja typpipitoisuuden lisäys 0,14 µg/l. Kaikki laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat selvästi pienempiä kuin kunkin aineen analyyttinen tarkkuusraja. Latvasuon lohkojen 6 8 (ja 9) kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Iijoessa Siuruanjoen alapuolella jäävät vielä pienemmiksi. Latvasuon kiintoaine- ja typpikuormituksen ja sen myötä vesistövaikutusten on arvioitu olevan suurempaa talvella kuin kesällä. Suurempi kuormitus talvella johtuu pääsääntöisesti kuntoonpanovaiheessa olevista lisäalueista. Fosfori- ja CODMn-kuormitus on arvioitu kesällä suuremmiksi kuin talvisin. Latvasuolta tuleva kuormitus ei yksinään käytännössä heikennä Iijoen pääuoman vedenlaatua, mutta Kipinän ja Yli-Iin väliselle alueelle sijoittuvan turvetuotannon vaikutukset Iijoen vedenlaatuun ovat suuremmat. Latvasuon lisäksi Kierikin voimalaitoksen alueella ei ole muita tuotantoalueita, mutta Haapakosken ja Pahkakosken voimalaitosten väliin laskevat Vapo Oy:n Iso-Pihlajasuon ja Palosuon, Kemira Oyj:n Koutuansuon sekä Turveruukki Oy:n Luisansuon ja Ahvensuon vedet sekä osa Matkasuon vesistä. Siuruanjoen alaosalla on myös runsaasti turvetuotantoa. Latvasuolta tuleva kuormitus ei yksinään juuri heikennä Iijoen pääuoman vedenlaatua, joten se ei aiheuta merkittäviä virkistyskäyttöhaittoja. Kierikin ja Pahkakosken voimalaitosten välisellä Iijoella ei ole yleisiä uimarantoja, joiden käyttöön tuotantotoiminta voisi vaikuttaa. Siuruanjokisuulla sijaitsevan uimarannan ja leirintäalueen käyttöön Latvasuon kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Siuruanjoen yläpuolisen rakennetun Iijoen alueella on useita turvetuotantoalueita, joiden yhteisvaikutuksella on merkitystä Iijoen veden laadulle ja sitä kautta myös vesistön käyttöön, mihin viittaavat myös paikallisten asukkaiden vedenlaatua ja vesistön käyttöä koskevat maininnat. 22 Arvio kalatalousvaikutuksista Iijoen rakennetulla alaosalla lisääntyvä kalasto koostuu pääasiassa veden laadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista lajeista kuten hauki, ahven, lahna ja särki sekä pyyntikokoisena istutettu kirjolohi, joiden kantoihin hankkeen suorat haitalliset vaikutukset ovat vähäisiä. Talvikutuinen made kärsii kuormituksesta kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Kevätkutuisista kalalajeista vedenlaadun suhteen vaateliain on harjus, jota esiintyy Iijoen alaosalla lähinnä satunnaisesti. Pirttiojan kalataloudellinen merkitys on kokonaisuudessaan vähäinen; ojalla kalastaa hiukan muutama talous. Turvetuotannon vesistövaikutukset voivat heikentää ainakin lohensukuisten kalalajien menestymistä