ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 46/05/2 Dnro Psy-2003-y-88 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 46/05/2 Dnro Psy-2003-y-88 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Lamminnevan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Pyhäntä, Vieremä ja Kiuruvesi Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT PÄÄTÖS, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Lisäalueen kuntoonpano... 5 Tuotteet ja tuotanto...5 Tuotantoalueen käyttö puupolttoaineen varastointiin... 6 Polttoaineet... 6 Vesien käsittely... 7 Raakaveden otto ja käyttöveden valmistus... 7 Liikennejärjestelyt... 7 Toiminnan lopettaminen... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 9 Ympäristöjohtamisjärjestelmä... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia ja geologia Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Vesistön käyttökelpoisuus Kalatalous Muu vesistön käyttö Maaperä ja pohjavesiolot Melutilanne ja liikenne Muut elinkeinot ja toiminnot Muut kuormittavat toiminnat TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Vaikutus pintavesiin Vaikutus virkistyskäyttöön Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus pohjaveteen Pölyn vaikutus Melun vaikutus TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Tarkkailun lisäpisteet Kalataloustarkkailu Pölytarkkailu...24 Melutarkkailu...24 Raportointi Ohjelman muuttaminen POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 25

3 Työmaan paloturvallisuus Muut riskit ja häiriötilanteet Ympäristövahinkovakuutus VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Vahinkoja estävät tai vähentävät toimenpiteet Kalataloudelliset velvoitteet Korvaukset LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmaksu OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräykset Kalatalousmaksu VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 40 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Turveruukki Oy on hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Lamminnevan turvetuotantoalueelle ja lisäalueelle ja vesien johtamiseen vesistöön. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Lamminnevan turvetuotantoalue sijaitsee Pyhännän kunnan Ahokylässä Rikkajoen vesistöalueella noin 17 km Pyhännän keskustasta kaakkoon. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskeva asia, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT PÄÄTÖS, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE Turveruukki Oy on vuokrannut ja ostanut yksityisiltä maanomistajilta alueita Lamminnevan turvetuotantoa varten vuosina 1978 ja Turveruukki Oy omistaa alueesta 81 ha, ja loput on vuokrattu. Hakija on tehnyt seuraavia tiloja koskevat vuokrasopimukset: , , , , , , , , ja Turvetuotantoon haetusta lisäalueesta on tehty esisopimus maaliskuussa Hakija on ilmoittanut Lamminnevan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Ympäristökeskuksen suorittaman maastotarkastuksen ja käytyjen neuvottelujen pohjalta on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus antamallaan päätöksellään velvoittanut Turveruukki Oy:n hakemaan ympäristöluvan. Maakuntakaavassa Lamminneva on merkitty turvetuotantoalueeksi. Ahokylän taajama on merkitty kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Lamminnevalta noin kilometri lounaaseen on mer-

5 kitty turvetuotantoalueita. Alueella ei ole voimassa seutukaavaa tarkempaa kaavaa. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Hakijan tarkoituksena on jatkaa pinta-alaltaan 90,9 ha:n (vuonna 2002) suuruisen Lamminnevan turvetuotantoa sekä kunnostaa 4,2 ha:n lisäalue. Tuotantosuunnitelman mukaan suon kokonaistuotantopinta-ala on 95,1 ha. Alkuperäinen tuotantopinta-ala on ollut 107 ha. Alueella hyödynnettävä turvemäärä lisäalueineen on noin 0,23 milj. MWh. Koko tuotantoalueen vedet sekä suunnitellun lisäalueen vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta eteläpuoliseen metsäojaan ja edelleen Rikkajokeen, joka laskee Näläntöjärveen. Lamminnevan kunnostus alkoi vuonna 1978, ja suo on ollut tuotannossa vuodesta 1980 lähtien. Lisäalueen kuntoonpano Lisäalueen kunnostuksella korvataan tuotantoalueen poistumia ja vähennetään osaltaan paineita uusien tuotantosoiden käyttöönottoon Vuoksen vesistöalueella. Tuotantosoiden ympäristössä olevien lisäalueiden kunnostuksessa voidaan myös hyödyntää jo olemassa olevaa infrastuktuuria, kuten tiestöä, tukikohtaa, kokooja- ja laskuojastoa sekä vesienkäsittelyjärjestelmiä. Alue kuivataan ja vedet johdetaan olemassa olevan virtaamansäätöpadon, rakennettavan toisen virtaamansäätöpadon ja kahden laskeutusaltaan kautta Rikkajokeen ja edelleen Näläntöjärveen. Tuotteet ja tuotanto Lamminnevan tuotantosuuntana on jyrsinpolttoturvetuotanto. Vakiintuneissa tuotanto-olosuhteissa ja nykyisellä tuotantotekniikalla suon keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin MWh jyrsinpolttoturvetta. Tuotantoaikaa arvioidaan olevan jäljellä noin 15 vuotta. Työmaalla tuotettu jyrsinpolttoturve toimitetaan Termia Oy:n Iisalmen voimalaitokselle sekä Kuopion Energian voimalaitokselle Kuopioon. Tuotantomenetelmänä käytetään Haku-menetelmää, jossa tuotannon päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja kokoaminen. Jyrsinnässä irrotetaan ohut, noin mm:n raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään jyrsöksen kuivumista. Hyvissä olosuhteissa riittää kaksi kääntökertaa, minkä jälkeen turve karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä useampia (2 7) satoja samaan karheeseen. Haku-menetelmässa karhe kuormataan hihnakuormaajalla traktorivetoiseen perävaunuun ja kuljetetaan aumaan, johon turve tiivistetään puskutraktorilla. Lamminnevan tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko-elokuu. Varsinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin

6 Kesäkaudella tuotanto tapahtuu säiden mukaisesti. Sateisina kausina alueella ei ole lainkaan toimintaa, mutta kuivina kausina kesä-heinäkuussa tuotantotoimintaa voi olla läpi vuorokauden. Lamminnevan vuotuinen turpeen toimitus on pääasiassa jäätyneen maan aikaan. Toimitusjaksot yhteenlaskettuna kestävät noin kuukauden. Talvikaudella ei alueella ole turpeen toimitusta lukuun ottamatta mitään toimintaa. Lamminnevan tuotannossa on vetokalustona 3 4 pyörätraktoria sekä aumauksessa yksi tela-alustainen puskutraktori. 6 Tuotantoalueen käyttö puupolttoaineen varastointiin Turvetutoantoalueelle voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Puupolttoaineiden kokonaismäärä on alle t/a. Mahdolliset puupolttoaineet varastoidaan lyhytaikaisesti auma-alueiden yhteyteen, josta ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuna lämpö- ja voimalaitoksille. Metsäpolttoaine-erien haketus kestää kerrallaan 1 3 vuorokautta ja hake toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan haketuksen jälkeen ilman hakkeen varastointivaihetta. Suolta tuotannon yhteydessä kertyvät kannot ja liekopuut kootaan erikseen osoitetulle kantovarastoalueelle, jotka sijaitsevat auma-alueiden yhteydessä. Kertyneiden kanto- ja liekopuumäärien ollessa haketusyksikölle riittävät, ne haketetaan ja toimitetaan turpeen seospolttoaineena asiakkaille. Puupolttoaineiden varastointi ja toimittaminen samassa logistisessa ketjussa turvepolttoaineiden kanssa energiatuotantoon vähentää sekä kuormitusta että kuljetuksesta ja poltosta aiheutuvia päästöjä. Polttoaineet Lamminnevan turvetuotantoalueen energiankulutus muodostuu pääasiassa tuotantokaluston vetokoneiden ja turpeen aumauskoneen polttoaineen kulutuksesta. Työmaan vetokalustona käytetään 3 4 pyörätraktoria ja aumauskoneena tela-alustaista puskutraktoria. Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle ( MWh) laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin litraa (400 MWh). Tuotantotyöhön käytetty traktoripolttoaineen määrä voi vaihdella vuosittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyttö on selvästi vähäisempää. Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan yhteen tai kahteen litran kaksivaippaiseen terässäiliöön tai muihin säiliöihin, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yhteyteen. Polttoaineen varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista. Työmaan muu energiankäyttö on hyvin vähäistä vetokoneiden polttoaineen käyttöön verrattuna. Muu energiankäyttö koostuu lähinnä työmaan henkilöliikenteen energiakulutuksesta, mahdollisesta nestekaasun käytöstä sekä aggregaatin polttoaineen kulutuksesta. Työmaalla ei ole kiinteitä rakennuksia eikä sähköliittymää.

7 7 Vesien käsittely Lamminnevan turvetuotantoalue on eristetty eristysojilla. Tuotantolohkojen 1 7 vedet johdetaan sarkaojien lietesyvennysten, päisteputkiin asennettujen lietteenpidättimien, kokoojaojien ja tasausaltaiden sekä virtaamansäätöpadon 1 kautta laskeutusaltaisiin 1 ja 2, joiden valuma-alue on noin 138 ha ja josta tuotantoaluetta on noin 91,3 ha sekä auma-, reuna-, tie- ja tuotannosta poistunutta aluetta noin 47 ha. Suunnitellun lisäalueen (tuotantolohko 8) vedet on suunniteltu johdettavaksi sarkaojien lietesyvennysten, päisteputkiin asennettujen lietteenpidättimien kautta nykyiseen kokoojaojaan ja edelleen tasausaltaiden sekä virtaamansäätöpadon 1 ja rakennettavan virtaamansäätöpadon 2 kautta laskeutusaltaille 1 ja 2. Valuma-alue laskeutusaltaille 1 ja 2 tulisi olemaan suunnitellun lisäalueen myötä noin 140 ha, josta tuotantoaluetta 95,1 ha sekä auma-, reuna-, tie- ja tuotannosta poistunutta aluetta noin 45 ha. Tuotantoalueen vedet johdetaan laskeutusaltaista 1 ja 2 metsäojien kautta Rikkajokeen ja edelleen Näläntöjärveen. Raakaveden otto ja käyttöveden valmistus Lamminnevan tuotantoalueella ei ole vesijohtoa eikä kaivoa. Työmaalla työskentelevät tuovat tarvitsemansa käyttöveden mukanaan työmaalle. Mahdollisessa tulipalotilanteessa käytetään palokaivoihin sekä laskeutusaltaisiin kertynyttä vettä. Liikennejärjestelyt Työmaan liikennejärjestelyt Tieyhteys Pyhännän kunnan keskustaajamasta Lamminnevan turvetuotantoalueelle lähtee Kajaanintien (KT 85) ja Iisalmentien (VT 19) risteyksestä, josta ajetaan 17,1 km Iisalmen suuntaan. Risteyksestä, jossa on viitta Lamminneva, käännytään oikealle Knuutilanperän yksityistielle. Knuutilanperän yksityistie jatkuu Lamminnevan työmaatienä, joka johtaa aumaalueelle 5 (noin 1,1 km), jossa käännytään oikealle. Työmaatie johtaa edelleen auma-alueelle 3, tukikohtaan ja auma-alueelle 2. Aumalta 5 on kantava tieyhteys myös auma-alueelle 4. Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päitä ja ajosarkoja, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle. Työmaateitä pidetään auki lumesta vain turvetoimitusten ajan. Työmaaliikenne Tuotantoaikana, touko syyskuussa työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän kuljettajiensa henkilöautoliikennettä sekä tuotantokentillä ja turveteillä tapahtuvaa traktoriliikennettä. Varsinaisten tuotantopäivien (30 40) aikaisen henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 3 4 autoa/vrk.

8 Jyrsinturpeen toimitukset ajoittuvat sekä sulan että jäätyneen maan aikaan. Turpeen toimituksen tarkemmat ajankohdat määräytyvät toimituskausittain laadittavan toimitusohjelman mukaisesti. Työmaalla tuotettu jyrsinpolttoturve toimitetaan Termia Oy:n Iisalmen voimalaitokselle sekä Kuopion Energian voimalaitokselle Kuopioon. Vuotuinen toimitusmäärä on noin m 3 ja toimitettavien täysperävaunukuormien määrä on kuormaa/vrk. Toimitukset tapahtuvat yleensä useassa eri jaksossa. Satunnaista liikennettä aiheuttavat myös yksittäiset tuotanto- ja kuormauskaluston siirrot sekä Turveruukki Oy:n henkilöstön työmaakäynnit. 8 Toiminnan lopettaminen Alueen kuntoonpano ja tarkkailu Turvetuotannon lopettamisen yhteydessä toiminnanharjoittaja purkaa tuotantoalueelta tarpeettomat rakenteet ja siistii alueen tuotantokalustosta, muusta tuotantoon liittyvästä materiaalista ja jätteistä. Vesiensuojelua jatketaan, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen alueelta voidaan muutoin lopettaa. Tämän jälkeen maanomistaja tai -haltija vastaa alueen käytöstä sekä mahdollisesta ympäristöasioiden hoidosta ja kuormituksesta vesistöön. Mahdollista jälkihoitovaiheen vesien tarkkailua tehdään Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Alueen uusiokäytön suunnittelu Vuokra-alueet palautetaan maanomistajille vuokrasopimuksessa määritellyssä kunnossa, mutta suopohjan tuotannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja. Tuotantoalueella on yleensä useita maanomistajia, joilla voi olla erilaisia tarpeita maa-alueensa uusiokäyttömuodon valinnassa. Tällöin alueen uusiokäytön suunnittelu on järkevää toteuttaa maanomistajien, tuottajaorganisaation ja ympäristöviranomaisten yhteistyönä. Toiminnanharjoittaja tekee alustavan alueen uusiokäyttösuunnitelman 3 5 vuotta ennen turvetuotannon päättymistä ja alueen vapautumista muuhun käyttöön. Ajoissa tehty uusiokäytön suunnittelu on tärkeää, sillä tuotantotoiminnan loppuvuosina voidaan ennakoida suon tulevia jälkikäyttömuotoja esimerkiksi ojitusjärjestelyillä ja maansiirroilla. Ennakkosuunnittelu mahdollistaa myös suon eri uusiokäyttömuotojen järkevän toteuttamisen vaiheittain eri alueiden poistuessa tuotannosta. Lamminnevan tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geologisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella. Jos alueella siirrytään poistuneiden alueiden uusiokäyttöön lupakauden aikana, hakija esittää suunnitelmat ennakkoon Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi.

9 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Vuosina toteutetun Turvetuotannon vesiensuojeluteknologian kehittäminen -projektin tavoitteena oli kehittää uusia menetelmiä, sekä parantaa silloisia, jo käytössä olleita menetelmiä turvetuotannon vesistökuormituksen vähentämiseksi. Tutkimusten tuloksena todettiin, että oikein suunniteltu ja mitoitettu pintavalutuskenttä poistaa turvetuotantoalueen valumavesistä kiintoaineen lisäksi myös ravinteita. Perinteiset turvetuotantoalueen vesiensuojelurakenteet, sarkaoja-altaat, lietteenpidättimet ja laskeutusaltaat pidättävät valumavesien kiintoainetta, mutta ravinteiden pidätyskyky on pintavalutuskenttään verrattuna vähäinen. Pintavalutuskentän kanssa yhdessä toteutettuna ne muodostavat tehokkaan, toimivan sekä rakentamis- ja huoltokustannuksiltaan kohtuullisen tuotantoalueen vesiensuojeluratkaisumallin. Turvetuotantoalueiden valumavesien puhdistamista kemikaloinnilla on tutkittu AQUA PEAT 95 -projektissa. Menetelmää suositellaankin harkittavaksi ensisijaisesti alueille, joilla puhdistetun veden laadulle asetetaan erityisen suuria vaatimuksia sekä tuotantoalaltaan suurille (yli 200 ha) tai muilta ominaisuuksiltaan merkittäville turvetuotantoalueille. Lamminnevan nykyiset ja esitettävät uudet vesiensuojeluratkaisut on suunniteltu edellä mainittujen ja muiden tutkimusten perusteella laadittujen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapito-ohjeiden mukaisesti. Pintavalutuskentän rakentaminen vanhojen tuotantokenttien vesienkäsittelyyn on jälkikäteen sekä maasto-olosuhteiden että korkeiden perustamiskustannuksien vuoksi osoittautunut mahdottomaksi. Lamminnevan lähistöllä ei ole pintavalutukseen soveltuvaa aluetta. Hakijan näkemyksen mukaan rakennetut ja suunnitellut uudet Lamminnevan vesiensuojeluratkaisut ovat toimivia ja mitoitukseltaan suositusarvot täyttäviä. Alueella on toteutettu ja suunniteltu IPPC-direktiivin mukaista BATtekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa sekä tuotantotoiminnassa hakija käyttää BEP-menetelmää. Turveruukki Oy:n henkilöstön sekä urakoitsijoiden koulutuksella pyritään siihen, että kaikissa turvetuotannon työvaiheissa otetaan ympäristönäkökohdat huomioon mahdollisimman hyvin. 9 Ympäristöjohtamisjärjestelmä Turveruukki Oy:llä on yhtiön toimintaa koskeva laatukäsikirja. Ympäristöasioita koskeva "Turvetuotannon ympäristöohje" on hakemuksen liitteenä. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Lamminnevan vesien määrää ja laatua on tarkasteltu Lamminnevan omien tarkkailutulosten ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon vuosien kuormitustarkkailun tulosten perusteella.

10 Lamminnevan tulevan kuormituksen arvio on tehty lähimpänä Lamminnevaa sijaitsevien laskeutusaltaallisten kuormitustarkkailusoiden (Savaloneva, Jyletneva, Kivineva ja Lehtoneva) tarkkailutulosten perusteella. Lamminnevan lisäalueen kuntoonpanovaihetta on tarkasteltu erikseen Pohjois- Pohjanmaan alueen kaikkien kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden tulosten perusteella. 10 Kuntoonpanovaihe Kuntoonpanovaiheessa sekä valunnat että usein myös pitoisuudet kasvavat luonnontilaiseen suohon verrattuna. Vaihtelu on kuitenkin suurta eri soiden välillä ja samallakin suolla eri vuosina pääasiassa kuntoonpanotöiden vaiheesta ja hydrologisista oloista johtuen. Vaihtelu kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden valumissa Pohjois- Pohjanmaan alueella on ollut suurta. Suurimmillaan valumat ovat yleensä keväällä. Myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valumat voivat olla suuria. Tuotantovaihe Vesiensuojelumenetelmänä Lamminnevalla ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Lamminnevalta lähtevän veden laatua on tarkkailtu vuosina 1996, 1997, 1999 ja Tarkkailutuloksia on kahdelta mittapadolta, joista mittapato 1 sijaitsee koko tuotanto-alueen alapuolella ja mittapato 2 tuotantoalueen keskellä. Tarkkailutulosten perusteella koko turvetuotantoalueelta lähtevä vesi (mittapato 1) on ollut erittäin tummaa, humuspitoista ja varsin rautapitoista. Veden ravinnepitoisuus on ollut melko korkea. Verrattuna Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kaikkien laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden tarkkailutuloksiin Lamminnevalta lähtevässä vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita sekä rautaa. Ammoniumtyppeä on kuitenkin ollut Lamminnevalla hieman vähemmän. Kiintoainetta ja happea kuluttavaa ainesta on ollut suunnilleen yhtä paljon kuin laskeutusaltaallisilla soilla keskimäärin. Epäorgaanisten ravinteiden osuudet vaihtelevat paljon. Lamminnevalla keskimäärin noin 60 % fosforista ja 40 % typestä oli epäorgaanisessa muodossa, kun kaikilla laskeutusaltaallisilla tarkkailusoilla vastaavat osuudet ovat olleet keskimäärin 43 % ja 47 %. Lamminnevan mittapadoilta 1 ja 2 lähtevän veden laatu on ollut seuraava: Vuosi n kpl Väri mg/l Pt COD Mn mg/l Kok.P μg/l PO 4 -P μg/l Kok.N μg/l NO 2+3 -N μg/l NH 4 -N μg/l Fe μg/l Kiintoaine mg/l Mittapato keskiarvo Mittapato ,1 keskiarvo ,6

11 Turvetuotantoalueen valuntahuippuja voidaan tasoittaa vesiensuojelutoimilla, kuten vähentämällä ojien kaltevuutta ja asentamalla sarkaojien päihin päisteputkia ja lietteenpidättimiä sekä virtaamansäätöpadoilla ja laskeutustilavuuden lisäämisellä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden yhteydessä hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkautta suurempi. Talvella valunta saattaa loppua pitkäksikin aikaan kokonaan. Lamminnevan (96,9 ha) kuormitus on Pohjois-Pohjanmaan laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskimääräisten vuosien ominaiskuormituslukujen perusteella arvioituna noin 34 kg/d kiintoainetta, 48 kg/d COD Mn, 0,10 kg/d fosforia ja 3,2 kg/d typpeä (brutto). Nettokuormitus on noin 27 kg/d kiintoainetta, 20 kg/d COD Mn, 0,06 kg/d fosforia ja 2,6 kg/d typpeä. 11 Arvio tulevasta kuormituksesta Lamminneva on ollut tuotannossa vuodesta 1980 lähtien. Vuonna 2002 tuotannossa tai auma-alueena oli 96,9 ha. Lähitulevaisuudessa on tarkoitus ottaa tuotantoon 4,2 ha:n lisäalue. Kokonaistuotantopinta-ala kuitenkin pienentyy tulevaisuudessa. Lamminnevan kuormitus on arvioitu nykytilanteen lisäksi vuosille 2005 ja Vuonna 2005 on arvioitu, että tuotantoja auma-alueita on noin 80 ha. Vuonna 2010 tuotanto- ja auma-alueita on arvioitu olevan noin 47 ha. Arvioissa on oletettu lisäalueen olevan vuonna 2005 kuntoonpanovaiheessa ja vuonna 2010 tuotantovaiheessa. Lisäalueen kuntoonpanovaiheen kuormitusta on arvioitu kaikkien Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden ominaiskuormituslukujen perusteella. Tuotantokauden kuormitusarviossa laskentaperusteena on käytetty lähimpänä Lamminnevaa sijaitsevien laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden (Savaloneva, Jyletneva, Kivineva ja Lehtoneva) ominaiskuormituslukuja vuosilta Virtaamansäädön aiheuttama kuormitusvähenemä on otettu ominaiskuormitusluvuissa huomioon kesän keskimääräisen sekä ylivalumakauden kuormitusarvion osalta. Kuormitusarvioissa on otettu huomioon alivalumakauden kuormitusvähenemä. Arvioissa ei ole otettu huomioon tuotannosta poistuneita alueita, joiden kuormitus voi kuitenkin alkuvaiheessa olla lähes tuotantosuon tasoa. Virtaamansäädön on oletettu olevan käytössä koko tuotantoalueella. Lisäalueen kuntoonpanovaiheen kuormitus on arvioitu olevan suurinta keväällä. Vuositasolla nettokuormituksen arvioidaan olevan noin 138 kg/a kiintoainetta, 328 kg/a COD Mn, 0,9 kg/a fosforia ja 29 kg/a typpeä. Arvio Lamminnevan lisäalueen (4,2 ha) kuntoonpanovaiheen kuormituksesta eri vuodenaikoina Tuleva kuormitus brutto Kiintoaine kg/d COD Mn Kok.P Kok.N kg/d kg/d kg/d Talvi 0,4 0,8 0,003 0,08 Kevät 2,3 8,0 0,012 0,29 Kesä 0,5 2,0 0,002 0,08 Syksy 0,2 1,2 0,002 0,08 Vuosi kg/a ,3 37

12 12 Tuleva kuormitus netto Kiintoaine kg/d COD Mn Kok.P Kok.N kg/d kg/d kg/d Talvi 0,4 0,4 0,003 0,08 Kevät 1,3 5,0 0,007 0,18 Kesä 0,2 0,6 0,001 0,06 Syksy 0,2 0,8 0,001 0,08 Vuosi kg/a ,86 29 Nykyisen tuotantokuntoisen tuotantoalan ollessa käytössä keskimääräinen tuotantokauden nettokuormitus on arvion mukaan 2,4 kg/d kiintoainetta, 15 kg/d COD Mn, 30 g/d fosforia ja 1,2 kg/d typpeä. Vuonna 2005 kuormitus on lievästi pienempi. Vuoteen 2010 mennessä tuotantopinta-ala on lisäalueen tuotantoon ottamisesta huolimatta huomattavasti nykyistä pienempi, ja kuormitus on vuonna 2010 noin 50 % pienempi kuin vuonna Turvetuotantoalueen kuormitus riippuu paljon valuntaoloista. Ylivalumatilanteissa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella keskimääräistä pienempi. Lamminnevan vuosikuormitus (netto) olisi vuoden 2003 pinta-aloilla arvioituna noin kg/a kiintoainetta, kg/a COD Mn, 7 kg/a fosforia sekä 430 kg/a typpeä. Vuoteen 2005 mennessä kuormituksen arvioidaan pienenevän hieman vuoden 2003 tasosta. Vuonna 2010 kuormituksen arvioidaan olevan noin 52 % nykytasosta. Seuraavassa taulukossa on arvio Lamminnevan tulevasta kuormituksesta eri vuodenaikoina. Vuoden 2005 arviossa on otettu huomioon lisäalueen kuntoonpanon kuormitus ja vuoden 2010 arviossa lisäalueen tuotantovaiheen kuormitus. Kuormitus v Ala Kiintoaine kg/d Bruttokuormitus COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine kg/d Nettokuormitus COD Mn Kok.P Kok.N ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Talvi 97 3,5 4,4 0,02 1,4 2,6 0,0 0,005 1,1 Kevät 97 4,3 22 0,05 2,5 2,4 0,0 0,000 0,6 Kesä 97 7,6 45 0,06 1,9 2,4 15 0,025 1,2 Syksy 97 9,8 22 0,07 1,9 9,1 12 0,065 1,7 Vuosi kg/a , ,0 431 Kuormitus v Ala Kiintoaine kg/d Bruttokuormitus COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine kg/d Nettokuormitus COD Mn Kok.P Kok.N ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Talvi 84 3,3 4,4 0,02 1,2 2,6 0,4 0,008 1,0 Kevät 84 5,8 26 0,06 2,4 3,3 5,0 0,007 0,6 Kesä 84 6,7 39 0,05 1,6 2,2 13 0,022 1,1 Syksy 84 8,3 20 0,06 1,7 7,7 11 0,055 1,5 Vuosi kg/a ,6 385 Kuormitus v Ala Kiintoaine kg/d Bruttokuormitus COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine kg/d Nettokuormitus COD Mn Kok.P Kok.N ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Talvi 47 1,7 2,1 0,01 0,7 1,3 0,0 0,003 0,5 Kevät 47 2,1 11 0,03 1,2 1,2 0,0 0,000 0,3 Kesä 47 3,7 22 0,03 0,9 1,2 7,1 0,012 0,6 Syksy 47 4,7 11 0,04 0,9 4,4 6,1 0,032 0,8 Vuosi kg/a , ,4 209

13 13 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Lamminnevan turvetuotantoalueella ei aiheudu päästöjä maaperään. Päästöt ilmaan Turvetuotannon ilmapäästöt ovat lähinnä tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen siirtely kuormauksen, aumauksen ja lastauksen yhteydessä aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmä sekä sääolot, erityisesti tuuli. Tuotantomenetelmistä imuvaunu aiheuttaa eniten pölyämistä erityisesti silloin, kun turve on tummaa ja pitkälle maatunutta. Nykyisin imuvaunuihin on kuitenkin saatavana pölyerottimia. Pölyhaitan esiintymiseen puolestaan vaikuttavat suon sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan kasvillisuuden määrä. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy talvikauteen. Melu ja tärinä Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana, loka-huhtikuussa, melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien päällyste ja sen kunto sekä tien pituuskaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Tuotanto- ja toimituskausien välisinä aikoina toiminnasta aiheutuu satunnaista liikenteen ja työkoneiden aiheuttamaa melua. Ympäristössä koettu melu riippuu mm. etäisyydestä tiehen, tien ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä, onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannon meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Nykyisin turvetuotannon lupamenettelyssä sovelletaan terveydensuojelulain (763/1994) nojalla annettuja 55 db:n (päiväaikainen klo ) ja 50 db:n (yöaikainen klo ) ulkoäänitasoja. Useimpien työvaiheiden aikana ympäristömelulle annetut ohjearvot eivät ole aikaisemmissa mallitarkasteluissa tai kontrollimittauksissa ylittyneet tuotantokentän ulkopuolella. Meluisimpien työvaiheiden aikana (kunnostustoimet, palaturpeen keräys) päiväaikainen ohjearvo 55 db voi ylittyä metrin etäisyydellä ja yöaikainen ohjearvo 50 db 500 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Turpeen kokoamisen aiheuttama melutaso oli neljällä Vapo Oy:n suolla tehdyissä tutkimuksissa noin metrin etäisyydellä melulähteestä noin 50 db. Mittausaikana vallinnut suurin melutaso db oli 20 metrin etäisyydellä melulähteestä. Eri tuotantovaiheissa melutaso vaihtelee koneiden lähellä välillä dba (Turveteollisuusliitto 1997). Myös äänenpainetasot eri taajuuksilla vaihtelevat, millä on vaikutusta äänen kul-

14 keutumiseen. Kaikista laajimman meluvyöhykkeen aiheuttaa syklonilla varustettu imuvaunu (JIK 35), jonka aiheuttama 55 db:n meluvyöhyke voi ulottua noin 1 km:n etäisyydelle melulähteestä. Metsäpolttoaine-erien haketus kestää kerrallaan 1 3 vuorokautta ja hake toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan haketuksen jälkeen ilman hakkeen varastointivaihetta. Hakettamisen aiheuttama pöly ja melu ovat verrannollisia normaaliin puuston hakkuu- ja korjuutoimintaan. Hakijan näkemyksen mukaan puupolttoaineen vähäisestä varastoinnista tai haketuksesta ei aiheudu pöly- eikä meluhaittaa ympäristölle. 14 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Lamminnevan tuotantoalueella syntyy turvetuotantotoiminnan jätteinä pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä lukuun ottamatta vähäisiä. Jätteiden kerääminen, kuljetus ja käsittelypaikat Jätteiden keräämistä varten työmaalla on erikseen osoitetut jätteidenkeruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat keruuastiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa. Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Pyhännän kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Lamminnevan turvetuotannon kokonaisurakoitsija. Toimet jätteiden määrän tai haitallisuuden vähentämiseksi Jätteiden haitallisuutta vähennetään ohjeistamalla työmaan jätteiden keruu ja käsittely. Työmaan jätteiden käsittelyohjeet sisältävä jätehuoltosuunnitelma on liitteenä kaikissa turvetuotantoa ja soiden kunnostusta koskevissa urakkasopimuksissa. Turveruukki Oy valvoo työmaan jätteiden käsittelyä vuosittain muun työmaavalvonnan yhteydessä tuotantoaikana ja syksyn lopputarkastuksessa. Vuosittain järjestettävissä, kaikille Turveruukki Oy:n urakoitsijoille suunnatuissa koulutustilaisuuksissa käsitellään muun ympäristökoulutuksen osana jätelakia, jätteiden käsittelyä ja jätemäärän vähentämisen keinoja. Jätteiden hyödyntäminen Työmaalla syntyvää kierrätettävää jätettä on lähinnä metalliromu, jota syntyy koneiden ja laitteiden korjauksessa sekä käytöstä poistetusta tuotantokalustosta. Metalliromu kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitettuun paikkaan ja toimitetaan tilanteen mukaan kunnan osoittamaan hyötyjätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle.

15 15 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia ja geologia Lamminnevan turvetuotantoalue sijaitsee Vuoksen vesistön Iisalmen reitin (4.5) latvoilla Rikkajoen valuma-alueella (4.564). Tuotantoalue on seitsemässä lohkossa, joista kaikista vedet johdetaan eteläisten laskeutusaltaiden, metsäojan ja Rikkajoen kautta Näläntöjärveen. Suunnitellun lisäalueen (4,2 ha) vedet tullaan johtamaan samaa purkureittiä vesistöön. Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojilla Knuutilankanavaan, joka laskee Rikkajokeen tuotantoalueen vesien purkupaikan yläpuolelle. Iisalmen reitin vesistöalueen pinta-ala on km 2. Rikkajoen valumaalueen pinta-ala on 198 km 2, josta järviä on vain 0,05 %. Näläntöjärven luusuan kautta vesiä kulkee 299 km 2 :n alueelta. Lamminnevan tuotantoalue (91 ha) ja lisäalue (4,2 ha) muodostavat 0,5 % Rikkajoen valumaalueesta. Rikkajoen virtaama tuotantoalueen vesien purkuojana toimivan metsäojan alapuolella sekä joen suulla on arvioitu Myllypuron (Hyrynsalmi) ja Korpijoen (Kiuruvesi) pienten valuma-alueiden vertailujakson valumien perusteella. Kesäajan yli- ja alivalumina on käytetty arvioita 25 l/s km 2 ja 3,0 l/s km 2. Rikkajoen valuma-alueella Lamminnevan kaakkoispuolella sijaitsevan Kangaslammen ja Rikkajoen alapuolella sijaitsevan Näläntöjärven välillä on korkeuseroa noin 55 m. Aueella on runsaasti soita, joista valtaosa on ojitettu. Rikkajoen valuma-alue kuuluu Pohjanmaan Kainuun aapasuoalueeseen. Kallioperältään alue on pääasiassa prekambrisia orogeenisia syväkivilajeja, joista tyypillisimpiä ovat erilaiset graniitit. Kivennäismaalajina alueella on moreeni ja eloperäisistä maalajeista tyypillisimpiä ovat terrestriset turpeet. Heti Lamminnevan pohjoispuolella sijaitsevan Siikajokilaakson alueen soissa esiintyy yleisesti runsaasti fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia melko ohuina kerroksina. Vivianiitin esiintyminen saattaa lisätä vesistön fosforipitoisuuksia erityisesti voimakkaasti ojitettujen soiden alapuolella. Alueen luonto ja suojelukohteet Rikkajoen valuma-alueen yläosan ainoa lampi Kangaslampi (5,4 ha) sijaitsee kaakkoispuolella Rikkajoen mutkassa. Rikkajoki laskee Näläntöjärveen noin 17 km Lamminnevan alapuolella. Järvi on matala, noin 13 km 2 :n suuruinen järvi, jonka keskisyvyys on 0,71 m. Näläntöjärvestä vedet laskevat Remesjokeen järven lounaiskulmasta. Lamminnevan läheisin Natura verkostoon kuuluva alue on Vieremän kunnan puolella sijaitseva Saarisuon-Kurkisuon alue, joka sijaitsee lähimmillään noin 3,5 km Lamminnevan kaakkoispuolella. Saarisuo kuuluu myös soidensuojeluohjelmaan. Yli 5 km Lamminnevasta koilliseen sijaitsee Hällämönharjun-Valkeiskankaan Natura-alue. Alue kuuluu myös harjujensuojeluohjelmaan. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lamminnevan ympärillä on asutusta lähimmillään noin metrin etäisyydellä turvetuotantoalueesta. Heti tuotantoalueen koillispuolella on useita asuinrakennuksia noin 500 metrin etäisyydelle saakka. Lisäksi runsaasti asuinrakennuksia on kantatie 88 varrella noin 0,7 1 km koilliseen

16 tuotantoalueesta. Noin 0,5 km kaakkoon tuotantoalueesta Kangaslammen pohjoisrannalla on loma-asuntoja. 16 Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Rikkajoen pääuoman vedenlaatu on ympäristöhallinnon vuosien aineistoon perustuvan vedenlaatuluokituksen mukaan joen yläosalla välttävä ja keski- ja alaosalla huono. Myös Näläntöjärven vedenlaatu on luokituksen mukaan huono. Näläntöjärven jälkeen vesireitin vedenlaatu on välttävä. Vedenlaadun kuvaus perustuu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan vedenlaatuaineistoon. Näläntöjärvestä on käytetty vedenlaatutietoja vuosilta 1987, sekä vuosilta kolmesta eri pisteestä. Rikkajoen vedenlaatua on kuvattu vuosien aineiston perusteella. Vesinäytteet on otettu kolmesta eri pisteestä: noin 4 km Lamminnevan alapuolelta ennen Konnunsuon tuotantoaluetta, joen keskivaiheilta Konnunsuon alapuolelta ja joen alaosalta ennen Näläntöjärveä. Rikkajoki Rikkajoen vesi on humus- ja rautapitoista sekä hyvin ravinteikasta ja tummaa. Myös kiintoainetta on runsaasti. Erityisesti 1990-luvun alkupuolella kiintoainepitoisuus on ajoittain ollut hyvin korkeaa (noin mg/l), mutta 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla näin korkeita pitoisuuksia ei ole enää havaittu. Rikkajoki on pienivirtaamainen joki, jossa virtaaman ja vedenlaadun vaihtelut ovat olleet suuria. Pitemmällä aikavälillä COD Mn - ja väriarvoissa on tapahtunut kasvua joen keski- ja alaosalla. Joen ph-taso on vaihdellut paljon ja ilmentänyt lievää happamuutta. Veden puskurikyky (alkaliniteetti) on ollut kesäaikaan hyvä tai erinomainen. Rikkajoen vedenlaatu on keskimäärin ollut huonoin joen keskiosalla. Rikkajoen happipitoisuudesta on käytettävissä tietoja vuosilta , jolloin se oli hyvä kaikilla pisteillä sekä kesäaikaan että talvella. Vuosina vedessä oli ravinteista runsaasti erityisesti fosforia. Liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista on vaihdellut paljon (9 77 %). Epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä oli 2 20 %. Avovesikauden kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin ollut reheville tai erittäin reheville vesille tyypillinen ja kokonaistyppipitoisuus reheville vesille tyypillinen. Vuosina fosforipitoisuus oli keskimäärin suurimpi joen alaosalla, kun taas vuosina fosforipitoisuus oli keskimäärin suurempi joen keskiosalla kuin alaosalla. Fosforin ohella typpeä on ollut vähiten joen yläosalla. Kiintoaineen tavoin ravinnepitoisuudet ovat 1990-luvun alkupuolella ajoittain olleet hyvin korkeita ja 1990-luvun puolivälin jälkeen pitoisuuksien vaihteluväli on kaventunut. Näläntöjärven vesi on vuosien aineiston perusteella ravinteikasta sekä humus-, rauta- ja kiintoainepitoista sekä suhteellisen sameaa. Ravinteista erityisesti fosforia on runsaasti. Vesi on ollut talvisin keskimäärin hieman typpi-, humus- ja rautapitoisempaa, kun taas kesäaikaan vedessä on ollut enemmän kiintoainetta ja erityisesti fosforia ja vesi ollut sameampaa kuin talvella. Kesäisin hyvin matalan järven happitilanne on pääosin ollut välttävä ja talvisin pääosin huono. Näläntöjärven veden puskurikyky on ollut pääosin hyvä (alkaliniteetti tasoa 0,10 0,25 mmol/l) ja

17 vesi on ollut lievästi hapanta. Vedenlaadussa on esiintynyt huomattavaa ajallista vaihtelua erityisesti talvisin. Kesän keskimääräisten ravinnepitoisuuksien (kok.p 95 µg/l ja kok.n µg/l) perusteella Näläntöjärvi on rehevä. Myös kesäaikaiset a- klorofyllipitoisuudet (ka. vuosina µg/l) kuvastavat vesistön rehevyyttä. Planktonlevästölle suoraan käyttökelpoisen epäorgaanisen liukoisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista vaihteli kesällä välillä 4 41 %. Vastaavasti epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä oli < 1 % 37 %. Epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena voi olla typpi tai fosfori tai molemmat yhtä aikaa. Talviaikaan vedessä oli epäorgaanisia ravinteita suhteellisesti enemmän. Viime vuosien ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa, vaan muun vedenlaadun tavoin pitoisuudet ovat vaihdelleet Näläntöjärvessä eri vuosina mm. sääolosuhteista riippuen suhteellisen paljon. Vedenlaadussa ei ollut merkittäviä eroja vuoden 1994 kesällä eri havaintopaikoilla. 17 Vesistön käyttökelpoisuus Rikkajoen rantatilojen omistajat ovat kyselytutkimuksessa ilmoittaneet veden menevän sateiden aikana hyvin tummaksi ja vedessä on humusta/turvetta/turvepaakkuja. Ongelmaksi on koettu myös jokisuun liettyminen ja aumamuovin kappaleet rantapensaikossa. Yksittäisissä kommenteissa kalojen makuvirheiden ilmoitettiin estävän kalastuksen kesällä ja jokivettä pidettiin uimakelvottomana. Rikkajokeen laskee myös Vapo Oy:n Konnunsuon turvetuotantoalueen vedet ja rantatilallisten kommenttien voidaan arvioida koskevan Rikkajoen alueen koko turvetuotantoa. Kalatalous Vesistön käyttökyselyn yhteydessä tehtiin Rikkajoen asutuille rantatiloille Rikkajokea ja Näläntöjärveä koskeva kalastustiedustelu vuonna Selvitysalueella oli yhteensä 16 asuttua tilaa, joista tiedusteluun vastasi 13 tilaa (81 %). Tiedusteluun vastanneista 11 kalasti Rikkajoella sekä 6 myös Näläntöjärvellä. Rikkajoen ja Näläntöjärven pyydettävä kalasto on pääasiassa haukea ja ahventa. Näiden lisäksi kalastoon kuuluvat ainakin made, säyne ja särki. Rikkajoella kalastavasta 11 taloudesta kalastukseen osallistui keskimäärin 2,3 henkilöä taloutta kohden ja Näläntöjärvellä 2,0 henkilöä taloutta kohden. Kalastus Rikkajoella oli pääosin pienimuotoista katiskapyyntiä ja mato-ongintaa. Kalastusta harjoitettiin läpi kesän, mutta se painottui huhtitoukokuuhun. Vain yksi kalastaja kalasti katiskoilla ympärivuotisesti. Näläntöjärvessä kalastettiin lisäksi verkoilla, ja pyynti keskittyi kevääseen ja kesäkuukausiin. Ympärivuotista verkkopyyntiä ei harrastanut yksikään kyselyyn vastanneista. Verkoilla pyydettiin keskimäärin 25 päivää ja katiskoilla noin 60 päivää. Rysillä pyyntipäiviä oli keskimäärin 15. Kokonaissaalis Rikkajoella oli noin 170 kg, josta haukea oli 60 % ja ahventa 25 %. Näiden lisäksi saatiin vähän madetta, säynettä ja särkeä. Talouskohtainen saalis oli Rikkajoella keskimäärin 15 kg. Näläntöjärven saalis koostui niin ikään lähinnä hauesta (63 %) ja ahvenesta (26 %). Järvipyynnissä talouskohtainen saalis oli 55 kg.

18 Tiedusteluun vastanneista seitsemän mainitsi kalojen makuvirheistä. Heistä neljä ilmoitti, että kaloissa esiintyy kalojen käyttökelpoisuutta heikentäviä makuvirheitä sekä Rikkajoessa että Näläntöjärvessä. Makuvirheitä tavataan eniten kesällä Näläntöjärvestä pyydetyissä kaloissa. Viiden vastaajan mukaan pyydysten likaantuminen vaikeuttaa pyyntiä ja on ajoittain hyvin voimakasta. Likaantumisen aiheuttajiksi mainittiin turve, muta ja roskat. Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalanistutusrekisterin mukaan Rikkajokeen on istutettu järvitaimenen mätiä ja 1-vuotiaita poikasia vuodesta 1996 alkaen. Näläntöjärveen ei rekisterin mukaan ole tehty istutuksia. 18 Muu vesistön käyttö Rikkajoen asuttujen rantatilojen tilakohtainen vesistön käyttö vuonna 2002 on selvitetty postitiedustelulla maalis-huhtikuussa Kaikki asutut taloudet olivat Rikkajoen alaosalla. Selvitysalueella oli yhteensä 16 asuttua tilaa, joista tiedusteluun vastasi 13 tilaa (81 %). Tiedusteluun vastanneista Rikkajoen rantatiloista oli vakituisesti asuttuja 12 ja kesämökkejä oli 2, joista toinen oli samalla tilalla kuin vakituinen asuntokin. Rantasaunoja oli 6, mutta Rikkajoen vettä käytettiin saunavetenä vain yhdellä tilalla. Uintia harjoitettiin 6 tilalla. Karjan juottovetenä jokivettä käytettiin 4 tilalla. Maaperä ja pohjavesiolot Lamminnevan lähiympäristössä ei ole pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue (Kokkomäen pohjavesialue, luokka I) on lähimmillään noin 5 km koilliseen tuotantoalueen reunasta. Melutilanne ja liikenne Työmaatien alkupäässä on vakinaisesti asuttuja kiinteistöjä, jotka käyttävät tietä päivittäiseen liikennöintiinsä. Muu liikenne työmaatiellä on satunnaista maanomistajien, marjastajien ja luontoharrastajien liikennettä sekä raakapuun kuljetusta. Muut elinkeinot ja toiminnot Lamminnevan lähiympäristössä ei sijaitse yleisiä uimarantoja, leirintäalueita tai muita matkailukohteita. Rikkajoki on alkuosalla ojitettujen suoalueiden ja loppuosalla peltojen halki kulkeva vesireitti, joilla ei ole merkittäviä virkistyskäytöllisiä arvoja. Muut kuormittavat toiminnat Lamminnevan vesien lisäksi Rikkajokeen johdetaan suon alapuolelle Vapo Oy:n Konnunsuon turvetuotantoalueen vedet. Rikkajoen valumaalueella ei ole muita pistemäisiä kuormittajia.

19 19 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Lamminnevan lähiympäristössä ei ole suojelualueita, joihin toiminnalla voisi olla vaikutusta. Vaikutus pintavesiin Lamminnevan vesistövaikutuksia on arvioitu laimenemissuhteen perusteella Rikkajoessa tuotantoalueen vesien purkuojana toimivan metsäojan alapuolella sekä joen alaosalla ennen Näläntöjärveä. Pitoisuuslisät on laskettu kesän keskivirtaamatilanteessa sekä ali- ja ylivirtaamakaudella. Virtaamina on käytetty kesä syyskuun virtaamia. Kuormituksena arviossa on käytetty tulevan kuormituksen arvioita. Teoreettiset pitoisuusmuutokset on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita jokiuomassa tapahtuvia prosesseja. Myöskään turvetuotannon vaikutusta virtaamiin ei ole otettu huomioon. Lamminnevan nettokuormituksen (vuonna 2003) aiheuttama kiintoainepitoisuuden lisäys Rikkajoessa heti tuotantoalueen alapuolella on keskivirtaamatilanteessa suhteellisen vähäinen. Bruttokuormituksella laskettuna lisäys on jonkin verran suurempi. COD Mn lisääntyy Rikkajoen yläosalle bruttokuormituksena tarkasteltuna noin 2 3 mg/l, mutta nettokuormituksen aiheuttama lisäys on alle 1 mg/l. Rikkajoen yläosan COD Mn on ollut kesäisin noin 30 mg/l. Rikkajoen fosforipitoisuus on ollut korkea (kesäisin noin 80 µg/l), mihin suhteutettuna laskennallinen pitoisuuslisäys (noin 1 4 µg/l) on suhteellisen vähäinen. Typpipitoisuuden laskennallinen lisäys (kesän keskiarvona noin µg/l) on sen sijaan merkittävämpi. Rikkajoen yläosalla kokonaistyppipitoisuus on ollut avovesikaudella tasoa 800 µg/l, josta kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisä on 10 %:n luokkaa. Ylivirtaamatilanteessa pitoisuuslisäyksen osuus on noin 16 %. Lamminnevan tuotantoalueen pinta-alan arvioidaan pienenevän hieman vuoteen 2005 mennessä, mutta toisaalta tällöin kunnostusvaiheessa oleva lisäalue lisää omalta osaltaan kuormitusta. Vuonna 2005 kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisäyksen arvioidaan olevan hieman vuotta 2003 pienempi. Vuoteen 2010 mennessä tuotantopinta-alan arvioidaan pienenevän noin puoleen vuodesta 2003, jolloin myös turvetuotannon vaikutukset vedenlaatuun jäävät vähäisemmiksi. Kiintoainekuormituksen aiheuttama pitoisuuslisäys on tällöin enintään noin 3 % ja COD Mn :n lisäys noin 5 % joen yläosan pitoisuustasosta. Ravinteiden osalta lisäykset pienenevät enintään noin puoleen vuoden 2003 tilanteesta. Lisälaimentumisesta johtuen vedenlaadun laskennalliset muutokset joen alaosalla, noin 20 km tuotantoalueen alapuolella jäävät selvästi vähäisemmiksi kuin heti tuotantoalueen alapuolella. Kiintoaineen lisäys on kaikissa tarkastelluissa tilanteissa alle 0,1 mg/l, COD Mn -lisäys alle 0,5 mg/l ja fosforipitoisuuden lisäys alle 0,5 µg/l. Lamminnevan tuotantoalueen kuormituksen aiheuttama laskennallinen typpipitoisuuden lisäys Rikkajoen alaosalla on enintään 14 µg/l. Rikkajoki olisi ravinteikas ja humuspitoinen myös ilman Lamminnevan turvetuotantoalueen kuormitusta. Merkittävin vaikutus turvetuotantoalueen kuormituksella on joen typpipitoisuuteen, mutta tuotantoalueen vedet vaikuttavat omalta osaltaan myös joen kiintoaine- ja fosforipitoisuuteen sekä COD Mn -arvoon. Lamminnevan kuormitus

20 vaikuttaa omalta osaltaan myös Näläntöjärven vedenlaatuun purkualueen lähistöllä. Järvessä vaikutuksien arvioidaan jäävän kuitenkin vähäisiksi. 20 Vaikutus virkistyskäyttöön Tuotantoalueen vaikutusalueella ei ole matkailuun tai virkistyskäyttöön liittyviä erityiskohteita, joiden toimintamahdollisuuksia turvetuotanto voisi heikentää. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Rikkajoen ja Näläntöjärven kalasto koostuu pääasiassa vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista lajeista kuten hauki, ahven ja särki, joiden kantoihin hankkeen suorat haitalliset vaikutukset ovat vähäisiä. Talvikutuinen made, jota esiintyy ainakin Näläntöjärvessä, kärsii kuormituksesta kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Turvetuotannon vesistövaikutusten on todettu heikentävän ainakin lohensukuisten kalalajien menestymistä kuormitetussa vesistössä. Yksiselitteisiä kalaston kannalta kriittisiä vedenlaadun raja-arvoja ei ko. tutkimuksessa kuitenkaan määritetty. Rikkajokeen on istutettu järvitaimenta, mutta saaliiksi sitä ei ole tiedustelujen mukaan saatu. Rikkajoki ja Näläntöjärvi ovat ravinne- ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella erittäin reheviä, eivätkä ne siten ole hyvä taimenen elinympäristö. Lamminnevan turvetuotannon aiheuttama ravinne- ja kiintoainekuormitus vaikuttaa osaltaan Rikkajoen vedenlaatuun. Lisääntyvän kuormituksen kalataloudelliset haitat näkyvät selvimmin erilaisina kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen liittyvinä haittoina, kuten veden tummuus, pyydysten likaantuminen, kalojen makuvirheet ja pohjan liettyminen. Näitä haittoja on esiintynyt Rikkajoella ja myös Näläntöjärvellä ilmeisesti jo pitkään ja niitä esiintyisi myös ilman Lamminnevan kuormitusta, joka kuitenkin osaltaan vahvistaa niitä. Käytännössä Lamminnevan turvetuotantoalueen vaikutuksia ei voida eritellä muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä, kuten maa- ja metsätalous, muut turvesuot ja asutus. Yksittäisten pienten turvetuotantoalueiden kalatalousvaikutukset ovat usein marginaalisia, mutta suurehkot yksittäiset suot tai vesistöalueen turvetuotanto kokonaisuudessaan voi ylittää korvaus- tai kompensaatiotoimia edellyttävän vaikutustason. Rikkajokeen johdetaan myös Vapo Oy:n Konnunsuon vedet. Lamminnevan kuormitus, pinta-ala ja vesiensuojelujärjestelmä huomioon ottaen sen kalataloudellisten vaikutusten arvioidaan edellyttävän kompensaatiotoimia. Vaikutus pohjaveteen Lamminnevan lähiympäristössä ei ole pohjavesialueita, joihin toiminnalla voisi olla vaikutusta. Pölyn vaikutus Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina tehtyjen pölytarkkailujen tulosten mukaan viihtyvyyshaittarajan (10 g/m 2 /kk), jonka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia havaittiin noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 metriin asti turvepöly voi