ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 39/04/2 Dnro Psy-2002-y-186 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 39/04/2 Dnro Psy-2002-y-186 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Hourunnevan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Rantsila, Ruukki ja Siikajoki Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta ja sen laajuudesta... 5 Lisäalueiden kuntoonpano... 5 Tuotteet ja tuotantomäärä... 6 Puupolttoaineen varastointi ja haketus... 6 Polttoaineet... 6 Liikennejärjestelyt... 6 Työmaan liikennejärjestelyt... 6 Työmaaliikenne... 7 Jälkihoito ja -käyttö...7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN... 8 Päästöt pintavesiin... 8 Vesiensuojeluratkaisut ja -rakenteet... 8 Rakenteiden ja laitteiden hoito... 9 Vesiin joutuvien päästöjen määrä ja laatu... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Jätteiden määrä ja laatu Jätteiden kerääminen, kuljetus ja käsittelypaikat Jätteiden hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia ja geologia Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Kalatalous Rantojen ja vesistön käyttö sekä virkistysalueet Pohjavesiolot Melutilanne ja liikenne TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalatalouteen Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Pölyn vaikutus Melun vaikutus TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Raportointi POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Työmaan paloturvallisuus Muut riskit ja häiriötilanteet Ympäristövahinkovakuutus ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 22

3 Kalatalousvelvoite LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset Hakijan kuuleminen ja vastine Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto hakijan vastineesta Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattava päätös...36 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Turveruukki Oy on hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa turpeen nostoon Hourunnevan tuotantoalueelta ja vesien johtamiseen vesistöön. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pinta-alaltaan noin 132 ha:n laajuisella turvetuotantoalueella on tarkoitus jatkaa polttoturpeen tuotantoa (noin m 3 vuodessa). Hourunnevalle on suunniteltu lisää tuotantopinta-alaa noin 27 ha. Nykyisen tuotantoalueen ja lisäalueen vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta reittejä laskuoja Pakkulanoja Kurranoja ja laskuoja Selkämaanoja Kärähtämänoja Siikajokeen. Turvetuotantoalue sijaitsee Rantsilan kunnassa noin 10 km Rantsilan keskustaajamasta kaakkoon Siikajoen valuma-alueella. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus on luvanvaraista toimintaa, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 5 :n 2 momentin mukaan ympäristölupaa on haettava koko toimintaan, jos aiemmin myönnetyssä luvassa on määrätty luvan tarkistamisesta määräajassa. Vesioikeuden antaman, mm. Hourunnevan turvetuotantoaluetta koskevan päätöksen lupamääräyksessä 8 Turveruukki Oy on velvoitettu lupaehtojen tarkistamishakemuksen tekemiseen mennessä. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskeva asia, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 64/95/2, jota vesiylioikeus on päätöksellään nro 175/1996 eräiltä osin muuttanut, myöntänyt luvan muun muassa Hourunnevan turvetuotantoalueen vesien johtamiseen Siikajokeen. Ympäristölupavirasto on edellä mainitussa vesioikeuden päätöksessä määrätyn katselmustoimituksen jälkeen antanut korvauksia koskevan päätöksen nro 33/00/2 Siikajoen pääuoman osalta. Vaasan hallintooikeus on päätöksellään muuttanut Siikajoen pääuomaa koske-

5 vaa ratkaisua. Korkein hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä hylännyt valituslupahakemuksen Siikajoen pääuomaa koskevassa asiassa. Hakija on tehnyt vuokrasopimukset seuraavien tilojen alueista: , , , , , (1-62), , , , (8-50), (8-75), , , , (8-76, 8-46), (16-22), , , , , , , , , (11-61), , , (1-40) ja Lisäksi hakija on hankkinut tieoikeuden Sarvikankaan metsäautotiehen. Voimassa olevassa seutukaavassa Hourunneva on merkitty turvetuotantoalueeksi. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaehdotuksessa (2003) Hourunneva on osoitettu tuotannossa olevaksi turvesuoksi. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta ja sen laajuudesta Hourunnevan tuotantoalueen alkuperäinen pinta-ala on ollut 138 ha ja nykyinen tuotantoalueen pinta-ala on 132 ha. Suon kunnostus turvetuotantoon on aloitettu talvella 1985/1986. Suon tuotanto on aloitettu vuonna Vuonna 2010 arvioidaan tuotannossa olevan nykyisestä alueesta 45 ha sekä lisäalue 27 ha. Lisäalueiden kuntoonpano Ennen kuivatustöiden aloittamista poistetaan alueella kasvava puusto. Kuivatustyöt toteutetaan siten, että alapuoliseen vesistöön kohdistuva kuormitus on mahdollisimman vähäinen. Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla ja pengertämällä vesiensuojelurakenteet, minkä jälkeen kaivetaan kunnostettavan alueen ympärille eristysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Seuraavassa vaiheessa tehdään kunnostusalueen ympärille reunaojat ja kokoojaojat. Sarkaojat lietesyvennyksineen kaivetaan viimeisenä. Kaivutyöt tehdään talviaikana, jolloin kaivunaikainen vesistökuormitus on mahdollisimman pieni. Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja muotoilutyöt aloitetaan noin vuoden kuluttua ojituksesta. Alustavan kunnostusaikataulun mukaan puuston poisto, ojitus ja vesiensuojelurakenteet toteutetaan talvella 2003/2004, pintamaiden poisto ja sarkojen muotoilu kesällä/syksyllä 2004 ja kunnostustuotanto on tarkoitus aloittaa kesällä 2005 ja varsinainen tuotanto kesällä 2006.

6 6 Tuotteet ja tuotantomäärä Hourunnevalla tuotetaan ensisijaisesti jyrsinpolttoturvetta Hakumenetelmällä. Lisäksi voidaan tuottaa palaturvetta. Lisäalueen tullessa tuotantoon sen pintaturpeet otetaan ympäristö- ja maaparannusturpeeksi. Turpeen vuotuinen tuotantomäärä nykyiseltä 132 ha:n tuotantoalalta on keskimäärin m 3. Jyrsinpolttoturve toimitetaan ensisijaisesti Oulun Energian Toppilan voimalaitokselle toimituskausittain laadittavan ohjelman mukaisesti. Puupolttoaineen varastointi ja haketus Suolle voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita hakkuutyömailta ja puunjalostuslaitoksilta. Niiden määrä on alle t/a. Ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuina lämpöja voimalaitoksille, samoin kuin tuotannon yhteydessä kertyneet kannot ja liekopuut. Polttoaineet Hourunnevan turvetuotantoalueen energiankulutus muodostuu pääasiassa tuotantokaluston vetokoneiden ja turpeen aumauskoneen polttoaineen kulutuksesta. Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle, m³, laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin litraa (650 MWh). Tuotantoon käytetty traktoripolttoaineen määrä voi vaihdella vuosittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyttö on selvästi vähäisempää. Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan kolmeen tai neljään litran terässäiliöön, jotka on sijoitettu työmaan tukikohtaan tai eri tuotantolohkojen varastopaikoille. Polttoaineen varastopaikat on sorastettu, ja ne sijaitsevat turvemaalla riittävän etäällä avoojista. Työmaan muu energiankäyttö on vähäistä vetokoneiden polttoaineen käyttöön verrattuna. Muu energiankäyttö koostuu lähinnä työmaan henkilöliikenteen energiakulutuksesta, nestekaasun käytöstä ja aggregaatin polttoaineen kulutuksesta. Liikennejärjestelyt Työmaan liikennejärjestelyt Tieyhteys Hourunnevalle valtatieltä 4 lähtee Paavolantien risteyksestä, josta ajetaan nelostietä Pulkkilan suuntaan 4,7 km. Sitten käännytään vasemmalle Myllynevan ja Hourunnevan viitoin varustetulle työmaatielle. Nelostieltä tukikohtaan on matkaa 8,1 km ja aumalle 2 noin 8,6 km. Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päitä ja ajosarkoja, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle.

7 7 Työmaaliikenne Tuotantoaikana touko syyskuussa työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän kuljettajiensa henkilöautoliikennettä sekä tuotantokentillä ja turveteillä tapahtuvaa traktoriliikennettä. Varsinaisten tuotantopäivien (30 40) aikaisen henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 4 5 autoa/vrk. Toimitettavien täysperävaunukuormien määrä on kuormaa/vrk. Mikäli turpeet ajetaan yhtäjaksoisesti, toimitusjakso kestää noin 2 3 viikkoa. Satunnaista liikennettä aiheuttavat myös yksittäiset tuotanto- ja kuormauskaluston siirrot sekä Turveruukki Oy:n henkilöstön työmaakäynnit. Jälkihoito ja -käyttö Turvetuotannon lopettamisen yhteydessä tuotantoalueelta puretaan tarpeettomat rakenteet ja alue siistitään tuotantokalustosta, tuotantomateriaalista ja jätteistä. Vesiensuojelua jatketaan, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen alueelta voidaan muutoin lopettaa. Tämän jälkeen joko maan omistaja tai haltija vastaa alueen käytöstä sekä mahdollisesta ympäristöasioiden hoidosta ja kuormituksesta vesistöön. Mahdollinen jälkihoitovaiheen vesien tarkkailu toteutetaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Vuokra-alueet palautetaan maanomistajille vuokrasopimuksessa määritellyssä kunnossa, mutta suopohjan tuotannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja. Tuotantoalueella on yleensä useita maanomistajia, joilla voi olla erilaisia tarpeita maa-alueensa uusiokäyttömuodon valinnassa. Tällöin alueen uusiokäytön suunnittelu on järkevää toteuttaa maanomistajien, tuottajaorganisaation ja ympäristöviranomaisten yhteistyönä. Hourunnevan tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geologisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Hourunnevan vesiensuojeluratkaisut on toteutettu laadittujen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapito-ohjeiden mukaisesti. Tällä hetkellä vesien puhdistuksessa käytetään kahta laskeutusallasta. Pintavalutuskentän rakentaminen jälkikäteen on maasto-olosuhteiden ja korkeiden perustamiskustannusten vuoksi osoittautunut vaikeaksi suon jäljellä oleva tuotantoaika huomioon ottaen. Vesiensuojelun tehostamiseksi tuotantolohkon 1 kokoojaojaan sekä lohkojen 5 ja 8 väliseen kokoojaojaan on suunniteltu rakennettavaksi kaksi virtaamansäätöpatoa. Lisäalueen vedet on suunniteltu johdettavaksi rakennettavan pintavalutuskentän kautta vesistöön. Mitattujen vesistökuormitustulosten ja hakijan näkemyksen mukaan Hourunnevan vesiensuojeluratkaisut ovat toimivia ja mitoitukseltaan suositusarvot täyttäviä. Hakijan käsityksen mukaan alueella toteutetaan edellä

8 esitetyt vesiensuojelutoimenpiteet huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Lisäksi hakija on ilmoittanut käyttävänsä vesiensuojelurakenteiden huollossa ja tuotantotoiminnassa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). 8 Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä Turveruukki Oy:llä on yhtiön toimintaa koskeva laatukäsikirja. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästöt pintavesiin Vesiensuojeluratkaisut ja -rakenteet Hourunnevan tuotantoalueen kuivatusvesien puhdistuksessa käytetään sarkaojaston lietteenpidätinrakenteisiin, kahteen laskeutusaltaaseen ja kahteen rakennettavaan virtaamansäätöpatoon perustuvaa vesiensuojeluratkaisua. Lisäalueen vedet on suunniteltu johdettavaksi rakennettavan pintavalutuskentän kautta vesistöön. Tuotantolohkojen 1 ja 2 vedet johdetaan kokoojaojaston kautta laskeutusaltaaseen 2. Altaan kokonaisvaluma-alue on noin 90 ha, josta on tuotantoaluetta noin 73,4 ha ja auma-, reuna-, tie- ja tukikohta-aluetta sekä tuotannosta poistunutta aluetta noin 16,6 ha. Laskeutusaltaalta 2 vedet laskevat laskuojan kautta Pakkulanojaan ja edelleen Kurranojan kautta Siikajokeen. Tuotantolohkojen 3 8 vedet johdetaan kokoojaojaston kautta laskeutusaltaaseen 1. Altaan kokonaisvaluma-alue on noin 73 ha, josta on tuotantoaluetta noin 59 ha ja auma-, reuna-, tie- ja tukikohta-aluetta sekä tuotannosta poistunutta aluetta noin 14 ha. Laskeutusaltaalta 1 vedet laskevat laskuojan kautta Selkämaannojaan ja edelleen Kärähtämänojan kautta Siikajokeen. Suunniteltujen lisäaluelohkojen 9 ja 10 vedet johdetaan kokoojilla rakennettavaan laskeutusaltaaseen 3, josta vedet pumpataan pintavalutuskentälle 1. Pintavalutuskentän valuma-alue on 32 ha, josta tuotantoaluetta on noin 27,3 ha ja reuna- ja auma-aluetta noin 4,7 ha. Kentän pinta-alan (1,35 ha) osuus valuma-alueesta on 4,2 %. Pintavalutuskentältä vedet johdetaan mittapadon sekä laskuojan kautta Pakkulanojaan, Kurranojaan ja edelleen Siikajokeen. Tuotantokenttien kaikkien sarkaojien alapäihin on rakennettu ja lisäalueelle rakennetaan lietesyvennykset sekä päisteputkiin lietteenpidättimet, jotka padottavat vettä sarkaojiin sekä lietesyvennyksiin ja tehostavat kiintoaineen laskeutumista sarkaojiin. Sarka- ja kokoojaojakaltevuudet ovat alle 1,5 promillea, millä edistetään lietteen laskeutumista tuotantoalueen ojastoon. Tuotantoaikaisten tuotantoalueen ympäristövesien pääsy reuna- ja sarkaojastoon sekä vedenpuhdistusrakenteisiin on estetty koko tuotantoalueen kiertävillä eristysojilla.

9 Vesiensuojelua voidaan tehostaa hyödyntämällä tuotannosta pois jääviä massansiirtoalueita kiintoaineen ja ravinteiden pidätysrakenteina. Turpeesta kuorittuja massansiirtosarkoja voidaan käyttää laskeutus- ja haihdutusaltaina silloin, kun se on teknisesti ja kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Massansiirtoaltaiden patorakenteissa voidaan käyttää esim. valumavesien hakesuodatusta meneillään olevien tutkimusten antamien tulosten mukaisesti. Altaissa on myös mahdollista kasvattaa esim. ruokohelpiä, joka pidättää sekä ravinteita että kiintoainetta. 9 Rakenteiden ja laitteiden hoito Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä tai tarpeen vaatiessa, kun altaan lietetila on täynnä. Sarkaojien lietesyvennykset puhdistetaan tarpeen mukaan tuotantokauden aikana. Hourunnevan nykyiset vesiensuojelurakenteet ovat olleet saatujen kokemusten ja arvioitujen kuormitustarkkailutulosten mukaan toimivia. Vesiensuojelurakenteiden toimivuuden kannalta keskeisimpiä tekijöitä ovat rakenteiden kunnon jatkuva seuraaminen, kunnossapito ja rikkoontuneiden rakenteiden välitön korjaaminen. Käytännössä vesiensuojelurakenteiden kunnon valvonnasta ja huollosta vastaa työmaan kokonaisurakoitsija. Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta valvotaan jatkuvasti myös Turveruukki Oy:n tuotantohenkilöstön toimesta. Poistumaennusteen mukaan Hourunnevan tuotantoaluepoistuma vuoteen 2005 mennessä on noin 12 ha, jolloin tuotantoala lisäalue mukaan lukien olisi yhteensä 147 ha. Vuonna 2010 tuotantoalan arvioidaan olevan noin 72 ha. Mikäli lupakauden aikana toteutetaan massansiirtoja ja massansiirtoaltaita on mahdollista käyttää vesiensuojelurakenteina, hakija esittää ympäristökeskukselle asiaa koskevat suunnitelmat hyväksyttäväksi ennen hankkeen toteuttamista. Vesiin joutuvien päästöjen määrä ja laatu Hourunnevan turvetuotantoalueen valumavesien määrää ja laatua on tarkkailtu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden kuormitustarkkailun yhteydessä vuosina 1998 ja Suo oli Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailussa tarkkailusuona vuosina Muina vuosina suon kuormitus on arvioitu tarkkailusoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Hourunnevan tuotantokauden aikaiset kuormitukset ovat olleet vuosina seuraavat (bruttokuormitukset on raportoitu vuodesta 1999 lähtien):

10 Vuosi Tuotan- Bruttokuormitus Nettokuormitus toala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d ,5 10 0,042 0, ,055 2, ,11 4, ,5 0,10 5, ,14 4, ,074 2, ,13 2, ,020 0, ,11 1, ,089 1,6 Keskiarvo ,13 2,8 9,6 18 0,071 2,6 10 Hourunnevan tuotantokauden aikainen kuormitus on samaa tasoa vuosina 2003, jolloin tuotantoala on 137 ha, ja 2005, jolloin tuotantoala on 125 ha ja 28 ha on kuntoonpanossa. Tuotantokauden aikainen keskimääräinen nettokuormitus vuosina 2003 ja 2005 on noin 3 4 kg/d kiintoainetta, noin 15 kg/d COD Mn, 80 g/d fosforia ja noin 4 kg/d typpeä. Vuonna 2010 kuormituksen arvioidaan olevan selvästi vähäisempi tuotantoalan pienentymisestä johtuen. Turvesuon kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valuntaoloista. Ylivalumatilanteessa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempaa ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Virtaamansäädön vaikutus on suurimmillaan juuri ylivirtaamatilanteessa; laskelmissa reduktion on kuitenkin oletettu olevan sama ylivirtaama- ja keskivirtaamatilanteessa. Kesän kuivana kautena valunta saattaa loppua kokonaan, jolloin kuormitusta ei synny. Vuositasolla Hourunnevan kuormituksen arvioidaan olevan jonkin verran suurempaa lisäalueen ollessa kuntoonpanossa vuonna 2005 kuin vuonna Vuonna 2010 kuormituksen sen sijaan arvioidaan olevan selvästi vuotta 2003 vähäisempää. Vuonna 2003 nettokuormituksen on arvioitu olevan noin kg/a kiintoainetta, kg/a COD Mn, 16 kg/a fosforia ja 950 kg/a typpeä. Kuntoonpanovaiheessa erityisesti talvella ja keväällä kuormitukset ovat tuotantovaihetta suurempia. Kuntoonpanotyöt ajoittuvat usein talvikauteen. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Hourunnevan turvetuotantoalueelta ei aiheudu päästöjä maaperään. Hourunnevan lähiympäristössä ei ole pohjavesialueita, joihin toiminnalla olisi vaikutusta. Päästöt ilmaan Ilmapäästöt ovat tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen siirtely kuormauksen, aumauksen ja lastauksen yhteydessä aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmät sekä tuuli. Tuotantomenetelmistä imuvaunu aiheuttaa eniten pölyämistä. Nykyisin imuvaunuihin on saatavissa pölynerottimia.

11 11 Melu ja tärinä Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana loka huhtikuussa melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Jätteiden määrä ja laatu Toiminnassa arvioidaan syntyvän vuosittain sekajätettä 20 kg, muovia 25 kg, orgaanista jätettä 50 kg, metallia 65 kg, jäteöljyä 200 kg, öljynsuodattimia 20 kg, muuta öljyistä jätettä 10 kg sekä akkuja ja paristoja 15 kg. Jätteiden kerääminen, kuljetus ja käsittelypaikat Jätteiden keräämistä varten työmaalla on erikseen osoitetut jätteidenkeruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat keruuastiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa. Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Rantsilan kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Hourunnevan turvetuotannon kokonaisurakoitsija. Jätteiden haitallisuutta vähennetään ohjeistamalla työmaan jätteiden keruu ja käsittely. Jätteiden hyödyntäminen Työmaalla syntyvää kierrätettävää jätettä on lähinnä metalliromu, joka kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitettuun paikkaan ja toimitetaan tilanteen mukaan kunnan osoittamaan hyötyjätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia ja geologia Hourunnevan turvetuotantoalue sijaitsee Siikajoen keskiosan alueella (57.02). Tuotantoalue on kahdeksassa lohkossa, joista lohkot 1 ja 2 sijaitsevat Kurranojaan laskevan Pakkulanojan valuma-alueella ja lohkot 3 8 Kärähtämänojan valuma-alueella. Lohkojen 1 ja 2 (yhteensä 73,6 ha) vedet johdetaan eteläisen laskeutusaltaan kautta Pakkulanojaan ja siitä edel-

12 leen Kurranojan kautta Siikajokeen. Suunnitellun lisäalueen (lohkot 9, 10, yhteensä 27,3 ha) vedet tullaan johtamaan pintavalutuskentän kautta Pakkulanojaan. Lohkojen 3 8 (yhteensä 58,8 ha) vedet johdetaan pohjoisen laskeutusaltaan, laskuojan ja Rahkon Kupukkanevan tuotantoalueen itäpuolisen eritysojan kautta Selkämaanojaan ja edelleen Kärähtämänojaan, mistä ne laskevat Siikajokeen noin kilometrin päässä Rantsilan keskustan alapuolella. Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojilla laskeutusaltaiden ohi laskuojiin. Hourunnevan ja Rahkon Kupukkanevan vesien lisäksi Kärähtämänojaan johdetaan ojan alaosalla Pahanevan turvetuotantoalueen vedet. Pakkulanojalla ei ole muita tuotantosoita, mutta Kurranojan yläosalle Mankisennevalle Vapo Oy:llä on suunnitteilla tuotantoalue. Siikajoen vesistöalueen pinta-ala Kurranojan alapuolella on arviolta km 2 ja Kärähtämänojan alapuolella km 2. Kärähtämänojan valumaalueen pinta-ala on ojan suulla noin 36,2 km 2 ja Pakkulanojan valumaalueen pinta-ala 26,7 km 2. Kurranojan valuma-alueen (57.026) pinta-ala on 122,6 km 2 ja järvisyys 3,45 %. Kärähtämänojan valuma-alueen ainoa lampi Ahveroinen sijaitsee valumaalueen yläosalla, Hourunnevan yläpuolella. Pakkulanojan valuma-alueella sijaitsee Valkiaisjärvi ja Pakkulanjärvi. Hourunnevan vedet eivät kuitenkaan laske em. järviin. Hourunnevan tuotantoalueen ympäristö on pääasiassa soita ja metsiä, joista suuri osa on ojitettu. Siikajoen keskiosan alueesta on noin 6 % peltoa. Alueella on tehty metsäojituksia vuosina noin 7 % valumaalueen pinta-alasta ja avohakkuita noin 5 % valuma-alueesta. Alueella harjoitetaan karjataloutta. Alueen asutus ja pellot ovat keskittyneet Siikajokivarteen. Kärähtämänojan valuma-alueella on asutusta ja peltoja vain alueen alaosalla Rantsilan taajaman ympäristössä. Selkämaanojaan johdetaan myös Rantsilan kaatopaikan valumavedet. Pakkulanojan valumaalueella ei ole asutusta ja alueen ainoat pellot sijaitsevat valuma-alueen alaosalla. Siikajoen pääuoman vedenlaatu Pakkulanojan ja Kärähtämänojan kohdalla on ympäristöhallinnon vuosien aineistoon perustuvan vedenlaatuluokituksen mukaan välttävä. Hourunnevan tuotantoalueen pohjoinen osa (58,8 ha) muodostaa 1,6 % Kärähtämänojan valuma-alueesta ja eteläinen osa (73,6 ha) 2,8 % Pakkulanojan valuma-alueesta. Lisäalue mukaan luettuna tuotantoalueen osuus Pakkulanojan valuma-alueesta on 3,8 %. Seuraavassa taulukossa on esitetty Kärähtämänojan ja Kurranojan virtaama ojan suulla sekä virtaama Siikajoessa Kärähtämänojan kohdalla (F = km 2 ) ja Kurranojan kohdalla (F = km 2 ). Kesä syyskuun ylivaluma ja alivaluma perustuvat suurimpaan ja pienimpään kuukausivalumaan vuosilta Ojansuu Kärähtämänoja m 3 /s Kurranoja m 3 /s Siikajoki Kärähtämänoja m 3 /s Kurranoja m 3 /s Mq 0,50 1, Mq (kesä-syyskuu) 0,31 1, Hq (kesä-syyskuu) 1,21 4, Nq (kesä-syyskuu) 0,09 0,3 2,9 2,4

13 Selkämaanoja ja Pakkulanoja ovat virtaamaltaan vähäisiä kaivettuja uomia. Siikajoen valuma-alue on suurimmalta osaltaan tasaista. Tasaisuudesta johtuen soita alueella on runsaasti. Runsaasti fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia esiintyy yleisesti soissa koko Siikajokilaakson alueella ohuina kerroksina. Vivianiitin esiintyminen saattaa lisätä laskuvesistön fosforipitoisuuksia voimakkaasti ojitettujen soiden alapuolella. 13 Alueen luonto ja suojelukohteet Hourunnevan turvetuotantoalueeksi suunnitellun lisäalueen kasvillisuus koostuu talousmetsäkuvioiden reunustamista soista. Puustoiset rämeet on ojitettu lukuun ottamatta inventointialueen keskiosia. Ojitettujen rämeiden puustoa on myös alueen keskiosassa hakattu laajalti. Luonnontilainen rämealue sijaitsee alueen keskiosissa ja sen eteläpuolella on alueen ainoa neva-alue. Luonnontilaista korpea esiintyy Pakkulanojan varrella. Rämeet ovat vähäravinteisia isovarpu-, tupasvilla- ja suursararämeitä. Nevan laidoilla esiintyy karua nevarämeyhdistelmää. Nevaosalla esiintyy keskiravinteista ruoppavaltaista rimpinevaa. Kasvillisuudeltaan arvokkainta osaa edustavat Pakkulanojan varren korpikuviot ja luonnontilaisen kaltainen tuore kangas lahopuineen. Pakkulanojan pienvesistö ja sen välitön lähiympäristö ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä kuten myös pienialaiset ruoho- ja heinäkorpilaikut ojan varrella. Linnuston osalta Hourunnevan lisäalue ympäristöineen on varsin vähälajista ja yksilömääriltään niukkaa. Linnusto koostuu pääasiassa havu- ja sekametsien yleisistä lajeista. Varsinaisista suolinnuista alueella pesii kurki, joka kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuihin lajeihin. Kokonaisuudessaan alueen linnustollinen arvo on vähäinen. Hourunnevan läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita eikä muitakaan erityisiä luontokohteita. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Hourunnevan ympärillä ei ole asutusta kilometrin säteellä suosta. Lähin asuin- tai lomarakennus sijaitsee noin 1,7 km itään tuotantoalueesta. Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Kärähtämänoja Vuoden 2000 tarkkailutulosten perusteella Kärähtämänojan vesi oli humusja rautapitoisuudesta johtuen tummaa sekä ravinteikasta. Vesi oli myös sameaa ja siinä oli runsaasti kiintoainetta. Vesi oli jonkin verran humuspitoisempaa kesällä kuin kevättalvella, kun taas typpipitoisuus ja sameusarvo olivat kevättalvella suurempia. Kärähtämänoja on tyypillinen pienivirtaamainen oja, jossa virtaaman ja vedenlaadun vaihtelut ovat suhteellisen suuria.

14 Kärähtämänojan alaosalla veden happitilanne oli tyydyttävä sekä talvella että kesällä. Heikoin happitilanne oli heinäkuussa, jolloin vedenlaatu oli monilta muiltakin ominaisuuksiltaan heikompi. Ravinteista oli vedessä runsaasti erityisesti fosforia. Liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli suuri (72 84 %), kun taas epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä oli vähäisempi (24 34 %). Kesäaikaisten kokonaisfosforipitoisuuksien ( µg/l) perusteella Kärähtämänoja on rehevä tai erittäin rehevä ja kokonaistyppipitoisuuksien ( µg/l) perusteella rehevä. Kärähtämänojaan laskevan Selkämaanojan happitilanne vuonna 2000 vaihteli tyydyttävästä hyvään ja veden ph (6,5 7,0) oli jonkin verran korkeampi kuin Kärähtämänojassa. Kärähtämänojan vesi on keskimäärin ollut ravinne-, humus- ja rautapitoisempaa sekä kiintoainepitoisempaa kuin Selkämaanojassa. Selkämaanojan vedenlaatu on ollut hyvin samanlainen kaatopaikan ylä- ja alapuolella ja kaatopaikalla ei ole ollut vaikutusta ojan vedenlaatuun viime vuosina. Verrattuna Siikajoen pääuomaan Rantsilan kohdalla Kärähtämänojan vedenlaatu on vuonna 2000 ollut pääosin humus- ja ravinnepitoisempaa sekä huomattavasti kiintoainepitoisempaa ja sameampaa. Vesi on ollut myös tummempaa ja veden kesäaikainen ph hieman alhaisempi kuin pääuomassa. Tarkasteltaessa vedenlaadun kehitystä hakemuksessa on todettu, että Kärähtämänojan happitilanne oli talvella 2000 parempi kuin talvella Kesän 2000 happitilanne oli sen sijaan aikaisempia vuosia heikompi. Talvella 1996 Kärähtämänojan vedenlaatu oli kokonaistyppipitoisuutta lukuun ottamatta heikompi kuin talvella Kesäaikainen vedenlaatu on vaihdellut jonkin verran eri vuosien välillä, selviä kehityssuuntia ei vedenlaadussa ole kuitenkaan ollut havaittavissa. Veden keskimääräinen väriluku oli vuonna 1996 selvästi muita vuosia korkeampi. Ojassa oli vuonna 2000 muita vuosia hieman enemmän humusta, kun taas raudan osalta tilanne oli päinvastainen. Korkein keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli vuonna 1995 ja kokonaistyppipitoisuus vuonna Kurranoja Kurranojan vesi on vuoden 2000 aineiston perusteella ravinteikasta, humus-, rauta- ja kiintoainepitoista sekä sameaa. Fosforia on vedessä runsaasti. Kesäaikaiset humus-, fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat korkeampia kuin talvella, kun taas epäorgaanisen typen ja rautapitoisuuden osalta tilanne oli päinvastainen. Vesi oli lievästi hapanta (5,2 6,8), ja ph vaihteli jonkin verran. Kurranojan happitilanne oli sekä talvella että kesällä tyydyttävä/hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli alhainen sekä talvella (5,5 ms/m) että kesällä (2,9 4,9 ms/m). Kesän keskimääräisen fosforipitoisuuden (83 µg/l) perusteella Kurranoja on rehevä ja typpipitoisuuden perusteella (593 µg/l) lievästi rehevä. Kesällä 2000 epäorgaanisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli % ja epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä 5 20 %. Kurranojan suulla vesi on ollut jokseenkin yhtä humuspitoista ja tummaa kuin Kärähtämänojassa. Sen sijaan Kurranojan ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat alhaisempia kuin virtaamaltaan selvästi pienemmässä Kärähtämänojassa. Verrattuna Siikajoen pääuomaan Rantsilan kohdalla Kurranojan vesi on vuonna 2000 ollut humus-, kiintoaine- ja fosforipitoi-

15 sempaa sekä tummempaa ja sameampaa. Typpipitoisuudet ovat kuitenkin olleet Siikajoen pääuomassa Kurranojan typpipitoisuuksia korkeampia. Vuosina Kurranojan suulla veden happitilanne on pääosin ollut hyvä sekä kesällä että talvella. Veden talviaikainen väri on ollut vuoden 1994 jälkeen aikaisempaa alhaisempi. Kesällä ei vastaavaa kehitystä ole havaittavissa. Veden COD Mn on värin tavoin vaihdellut suhteellisen paljon, ja veden kiintoainepitoisuuksien vaihtelu on ollut huomattavan suurta eri vuosina. Selvää muutosta humuksen tai kiintoaineen määrässä ei jaksolla ole tapahtunut. Värin, COD Mn :n ja kiintoainepitoisuuden vuosittaiseen vaihteluun vaikuttaa myös havaintokertojen vaihteleva lukumäärä eri vuosina. Kurranojan talviajan kokonaisfosforipitoisuudet ovat nousseet tasaisesti 1980-luvun lopulta lähtien ja kesäaikaiset pitoisuudet noin 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Pitoisuuksien kohoamista on havaittavissa myös fosfaattifosforin kohdalla, joskin talviaikaisten pitoisuuksien vaihtelu eri vuosien välillä on ollut huomattavaa. Typpipitoisuuksissa voidaan havaita lievää nousua kesäajan kokonaispitoisuuksien osalta, mutta talviaikaisissa pitoisuuksissa kohoamista ei ole varsinaisesti tapahtunut. Talviaikaiset pitoisuudet ovat vaihdelleet huomattavan paljon eri vuosina. Epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat pääsääntöisesti olleet alle 200 µg/l. Talviaikaisissa epäorgaanisen typen pitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Sen sijaan kesäaikaisissa pitoisuuksissa on tapahtunut lievää nousua. 15 Kalatalous Kärähtämänoja ja Pakkulanoja ovat kaivettuja ojia, joilla ei ole kalataloudellista merkitystä. Kurranojan alaosalla harjoitetaan pienimuotoista vapakalastusta. Siikajoen pääuomalla on vuonna 2000 tehty kalastustiedustelu Pöyryn yläpuolisella jokialueella. Tiedustelun mukaan luvanvaraista kalastusta harjoitti Rantsilan osakaskunnan alueella viisi henkilöä ja Sipolan osakaskunnan alueella 16 henkilöä. Kalastus Siikajoella tapahtuu pääasiassa verkoilla, katiskoilla ja heittovavoilla. Verkko- ja katiskakalastusta Rantsilan osakaskunnan alueella harjoitti vain yksi kalastaja. Sipolan osakaskunnan alueella kalastettiin verkoilla keskimäärin 24 päivää ja katiskoilla noin 2,5 kuukautta. Kokonaissaalis Siikajoella Rantsilan ja Sipolan osakaskuntien alueella vuonna 2000 oli noin 600 kg, josta haukea oli 51 %, kirjolohta 15 %, lahnaa 14 % ja ahventa 11 %. Lisäksi saatiin vähän harjusta, madetta ja särkeä. Kalojen makuvirheitä kommentoi Rantsilan ja Sipolan osakaskuntien alueella vuonna 2000 yhteensä 15 kalastajaa ja makuvirheitä ilmoitti esiintyvän kahdeksan kalastajaa. Vuonna 2000 kalastajista 80 % arvioi Siikajoella Rantsilan osakaskunnan alueella likaantumisen vaikeuttavan kalastusta tai olevan sitä voimakkaampaa (pyynti lähes mahdotonta). Pyydysten likaantumisen aiheuttajina mainittiin turvetuotanto, limoittuminen, maatalous, liete ja roskat. Siikajokeen Rantsilan ja Sipolan osakaskuntien alueelle on istutettu viime vuosina kirjolohta.

16 16 Rantojen ja vesistön käyttö sekä virkistysalueet Hourunnevan lähiympäristössä ei ole yleisiä uimarantoja, leirintäalueita tai muita matkailukohteita. Kärähtämänojalla ja Pakkulanojalla ei ole merkittävää virkistyskäyttöarvoa. Kurranojan ja Savalojan välisellä alueella vesistön ja rantojen käyttömuotoja ovat mm. kotitarvekalastus, vesiliikenne, loma-asutus ja saunaveden otto sekä uiminen. Maatalouden tarpeisiin vettä käytetään mm. kasteluun ja karjan juomavetenä. Pohjavesiolot Hourunnevan länsipuolella sijaitsee Sarvikangas, josta virtaa pohjavettä suoalueelle. Sarvikangas koostuu pääosin hiekkamoreenista, mutta alueella on myös lajittuneita hiekkakerroksia. Syvemmällä moreenin hienoaines on paikoin silttiä. Sarvikankaan ylimmät osat ovat noin 8 metriä suon pintaa ylempänä. Koekuoppien perusteella pohjavesi Sarvikankaalla oli syksyllä 2002 yli 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Suolla pohjavesi yhtyy turvekerroksen pintaan. Sarvikankaan ja tuotantoalueen välissä olevat rämeet on ojitettu. Auman 3 edustalla olevat sarkaojat ovat runsasvetisiä. Paikoin sarkaojien pohjalle purkautuu lähteitä. Pohjavesi on muodostanut suolle vetisiä hetteikköjä ja pieniä lampia. Tuotantoalueen länsipuolisilla alueilla syntyy pohjavettä noin m³/a eli 777 m³/d. Osa pohjavedestä purkautuu tuotantoaluetta kiertäviin reunaojiin, osa virtaa ojien alitse ja purkautuu suoalueella lähteinä ja tihkuvuotona sarkaojiin ja painanteisiin. Osa vedestä (40 50 %) purkautuu kauempana Pakkulanojaan. Laskeutusaltaan kautta Pakkulanojaan virtaava vesimäärä on keskimäärin m³/d. Mikäli sarkaojia syvennetään Pakkulanojan tasolle, laskeutusaltaalle ja pintavalutuskentälle tulevan pohjaveden määrä voi lisääntyä noin 23 %. Lisäksi suon eteläpuolelta Sarvikankaalta pohjavesi virtaa Pakkulanojaan. Tuotantoalueen eteläpuolella laskeutusaltaalle johtava oja on niin syvä, että se kerää käytännössä kaiken suon eteläpuolella Sarvikankaalla muodostuvan pohjaveden. Mikäli ojaa edelleen syvennetään, siihen kertyvän pohjaveden määrä ei lisäänny kuin hetkellisesti virtausgradientin jyrkkenemisestä johtuen. Pohjaveden muodostuminen suoalueelle ei tule muuttamaan hydrogeologisia olosuhteita Sarvikankaalla. Aikaisemmin suoraan Pakkulanojaan purkautunut vesi kulkeutuu tulevaisuudessa enenevässä määrin tuotantoalueen kautta Pakkulanojaan. Sarvikangasta ei ole luokiteltu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan pohjavesialueeksi. Hourunnevan ympäristössä ei ole vedenhankintaa varten tärkeitä (luokka I) tai vedenhankintaan soveltuvia (luokka II) pohjavesialueita, joihin toiminnalla olisi vaikutusta. Lähin pohjavesialue on Kärsämäen pohjavesialue noin 4 km tuotantoalueesta koilliseen.

17 17 Melutilanne ja liikenne Liikenne työmaateillä on pääasiassa turvetuotantoon liittyvää. Muu liikenne työmaateillä on satunnaista maanomistajien, marjastajien ja metsästäjien liikennettä sekä raakapuun kuljetusta. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Hourunnevan lähellä ei ole luonnonsuojelualueita. Vaikutus pintavesiin Hourunnevalta Kärähtämänojaan tulevan kuormituksen aiheuttama kiintoainepitoisuuden lisäys Kärähtämänojassa on kaikissa virtaamatilanteissa ojan keskimääräinen pitoisuustaso (noin 15 mg/l) huomioon ottaen vähäinen. COD Mn :n lisäys bruttona on 1 2 mg/l, kun Kärähtämänojan COD Mn on ollut kesäisin noin mg/l. Kärähtämänojan fosforipitoisuuden taso on ollut korkea (kesäisin noin 100 µg/l), mihin suhteutettuna Hourunnevan aiheuttama pitoisuuslisäys noin 1 2 µg/l on melko vähäinen. Hourunnevan kuormituksen aiheuttama typpipitoisuuden lisäys (kesän keskiarvona µg/l) on sen sijaan merkittävämpi. Typpipitoisuuden lisäys on ojan kesäiseen pitoisuustasoon (900 µg/l) nähden vajaa 10 %. Hourunnevan pohjoisen tuotantoalueen pinta-alan ei arvioida merkittävästi muuttuvan, mistä johtuen kuormituksen vesistövaikutuksissa ei tapahdu suuria muutoksia vuoteen 2010 mennessä. Siikajoessa tapahtuvasta merkittävästä lisälaimentumisesta johtuen Hourunnevan kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuusmuutokset Kärähtämänojan alapuolella ovat vähäisiä. Kiintoaineen ja COD Mn :n lisäys on kaikissa tarkastelluissa tilanteissa selvästi alle 0,1 mg/l ja fosforipitoisuuden lisäys alle 0,1 µg/l. Typpipitoisuuden lisäys Siikajoessa Kärähtämänojan kohdalla on kaikissa virtaamatilanteissa alle 1 µg/l. Hourunnevan pohjoisen alueen, Rahkon Kupukkanevan ja Pahanevan turvetuotantoalueiden yhteenlasketun kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Kärähtämänojan suulla ovat selvästi suuremmat kuin pelkästään Hourunnevan pohjoisen alueen kuormituksen aiheuttamat pitoisuusmuutokset. Kiintoainepitoisuuden laskennallinen lisäys on enimmillään noin 1 mg/l, mikä on noin 7 % Kärähtämänojan keskimääräisestä pitoisuustasosta. Nettokuormituksen aiheuttama COD Mn :n lisäys on suhteellisen vähäinen, mutta bruttokuormitusta tarkasteltaessa lisäys on alkuvaiheessa noin 3 mg/l. Ravinnekuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat alkuvaiheessa noin 3 7 µg/l fosforia ja µg/l typpeä. Fosforin lisäys on alle 10 %, mutta typen osalta yli 10 % Kärähtämänojan pitoisuustasosta. Hourunnevan, Rahkon Kupukkanevan ja Pahanevan turvetuotanto lisää jossain määrin Kärähtämänojan ravinnepitoisuuksia, mutta vaikutukset kiintoainepitoisuuteen ja kemialliseen hapenkulutukseen jäävät suhteellisen vähäisiksi. Koko Kärähtämänojan valuma-alueen turvetuotannon laskennalliset yhteisvaikutukset Siikajoessa Kärähtämänojan alapuolella ovat suhteellisen vähäiset Siikajoessa tapahtuvasta huomattavasta lisälaimentumisesta joh-

18 tuen. Kiintoainepitoisuuden laskennallinen lisäys on kaikissa tarkastelluissa tilanteissa selvästi alle 0,1 mg/l ja COD Mn :n lisäys on enimmillään noin 0,1 mg/l. Fosforipitoisuuden lisäys on enimmillään noin 0,2 µg/l. Kärähtämänojan valuma-alueen turvetuotanto nostaa aluksi Siikajoen typpipitoisuutta noin 1,5 3 µg/l ja myöhemmin noin 1 µg/l. Kärähtämänojan valumaalueen turvetuotanto ei siten vaikuta oleellisesti Siikajoen ravinnetasoon. Rahkon Kupukkanevan ja Pahanevan turvetuotannon on arvioitu päättyvän vuoteen 2010 mennessä, kun taas Hourunnevalla tuotanto jatkuu osalla aluetta vuoden 2010 jälkeenkin. Erityisesti Rahkon Kupukkanevalla ja Pahanevalla tuotantopinta-ala tulee tulevaisuudessa pienentymään selvästi, jolloin myös Kärähtämänojan valuma-alueen turvetuotannon vaikutukset vedenlaatuun vähenevät huomattavasti. Kurranojassa Hourunnevan turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttama kiintoainepitoisuuden ja COD Mn :n lisäys on vähäinen suhteessa ojan vedenlaatuun. Kesällä 2000 Kurranojan keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 8,4 mg/l ja COD Mn 33 mg/l. Hourunnevan kuormituksen aiheuttama kiintoainepitoisuuden laskennallinen lisäys on enimmillään 0,2 mg/l ja COD Mn :n lisäys 0,7 mg/l. Hourunnevan kuormituksen aiheuttama fosforipitoisuuden laskennallinen lisäys on kaikissa tarkastelluissa tilanteissa alle 1 µg/l, mitä voidaan pitää vähäisenä verrattuna Kurranojan keskimääräiseen fosforipitoisuuteen (kesällä µg/l). Hourunnevan turvetuotannon kuormitus lisää enimmillään Kurranojan typpipitoisuutta noin 30 µg/l, mikä on noin 5 % Kurranojan kesän 2000 keskimääräisestä kokonaistyppipitoisuudesta. Arvion mukaan Hourunnevan kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät Kurranojassa ovat vuosina 2003 ja 2005 samaa tasoa. Nykyisin tuotannossa olevan alueen arvioidaan poistuvan kokonaan tuotannosta vuoteen 2010 mennessä, jolloin tuotannossa olisi ainoastaan lisäalue, jolle nyt haetaan lupaa. Lisäalueen pinta-ala on selvästi nykyistä tuotantoalaa pienempi ja lisäksi vesiensuojelutaso tulee olemaan parempi, mistä johtuen vuonna 2010 Hourunnevan aiheuttamat pitoisuuslisät Kurranojassa ovat selvästi nykyistä tilannetta pienempiä. Siikajoessa tapahtuvasta merkittävästä lisälaimentumisesta johtuen Hourunnevan kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuusmuutokset Kurranojan alapuolella ovat vähäisiä. Kiintoaineen ja COD Mn :n lisäys on kaikissa tarkastelluissa tilanteissa selvästi alle 0,1 mg/l ja fosforipitoisuuden lisäys alle 0,1 µg/l. Hourunnevan kuormituksen aiheuttama laskennallinen typpipitoisuuden lisäys Siikajoessa Kurranojan kohdalla on aluksi noin 1 2 µg/l ja myöhemmin alle 0,5 µg/l. Sekä Kurranoja että Kärähtämänoja olisivat ravinteikkaita ja humuspitoisia myös ilman Hourunnevan turvetuotantoalueen kuormitusta. Merkittävin vaikutus turvetuotantoalueen kuormituksella on ojien typpipitoisuuteen. Siikajoessa tapahtuvasta huomattavasta lisälaimentumisesta johtuen Hourunnevan kuormituksen aiheuttamat pitoisuusmuutokset jäävät vähäisiksi. Enimmillään typpipitoisuus nousee 2 3 µg/l, kun otetaan huomioon koko tuotantoalueen kuormitus. Kärähtämänojan valuma-alueen koko turvetuotannon kuormitus nostaa jossain määrin Kärähtämänojan ravinnepitoisuuksia, mutta vaikutukset kiintoainepitoisuuteen tai kemialliseen hapenkulutukseen jäävät vähäisiksi. 18

19 19 Vaikutus kalatalouteen Siikajoen lisääntyvä kalasto Rantsilan alueella koostuu pääasiassa vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista lajeista kuten hauki, ahven, lahna ja särki, joiden kantoihin hankkeen suorat haitalliset vaikutukset ovat vähäisiä. Talvikutuinen made kärsii kuormituksesta kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Kärähtämänojaoja on kaivettu oja, jolla ei ole kalataloudellista merkitystä. Kevätkutuisista kalalajeista vedenlaadun suhteen vaateliain on harjus, jota esiintyy Siikajoessa Sipolan koskialueilla. Harjus todennäköisesti lisääntyy näillä koskialueilla luontaisesti ainakin jonkin verran. Myös Kurranojan alaosalla on heikko luontaisesti lisääntyvä harjuskanta, jonka elinolosuhteita turvetuotanto osaltaan heikentää. Hourunnevan aiheuttama ravinne- ja kiintoainekuormitus vaikuttaa osaltaan Siikajoen vedenlaatuun. Siikajoella lisääntyvän kuormituksen kalataloudelliset haitat näkyvät selvimmin erilaisina kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen liittyvinä haittoina kuten veden tummuutena, pyydysten likaantumisena, kalojen makuvirheinä ja pohjan liettymisenä. Näitä haittoja on esiintynyt Siikajoella jo pitkään ja niitä esiintyisi myös ilman Hourunnevan kuormitusta, joka kuitenkin osaltaan vahvistaa niitä. Vastaavia haittoja aiheutuu myös Kurranojassa. Käytännössä Hourunnevan turvetuotantoalueen vaikutuksia ei voida täsmällisesti eritellä muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä kuten maa- ja metsätalous, muut turvesuot ja asutus. Hourunnevan kuormitus ja kalataloudelliset haitat tulevat jatkossa olemaan edellisessä lupahakemuksessa arvioitua selvästi pienempiä. Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantoalueella ei aiheudu päästöjä maaperään eikä pohjaveteen. Pölyn vaikutus Hourunnevan turvetuotanto ei aiheuta pölyhaittaa alueen asutukselle tai vesistöihin. Suon ympäristö on pääosin metsää, mikä myös vähentää pölyhaitan esiintymistä ympäristössä. Alueella vallitsevat tuulensuunnat ovat lännestä ja etelästä, mikä osaltaan vähentää pölyhaitan esiintymisen mahdollisuutta asutukselle tai vesistöihin. Melun vaikutus Hourunnevan tuotantoalueen meluhaitta keskittyy suon läheisyyteen ja kuljetuksen aiheuttama meluhaitta paikallistielle. Suon lähiympäristössä ei ole asutusta, johon tuotantotoiminnalla voisi olla vaikutusta. Paikallistien varressa on yksi rakennettu kiinteistö ennen valtatietä. Paikallistien jälkeen turpeen kuljetus tapahtuu valtatie 4:ää pitkin, missä kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi.

20 20 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Hakija on esittänyt, että alueen käyttö- ja päästötarkkailua sekä vesistötarkkailua jatketaan nykyisellään vuoden 2003 loppuun asti. Hakija on esittänyt, että päästö- ja vesistötarkkailua tehtäisiin vuodesta 2004 lähtien hakijan esittämän periaatteen mukaisesti. Kalataloudellinen tarkkailu tehdään Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Esitetyn tarkkailun periaatteena on, että Siikajoen alueen turvesoiden käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailut yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuotantovaiheen tarkkailussa olisi 8 10 suota vuosittain ja kohteet vaihtuisivat kahden vuoden välein. Kuormitustarkkailun ohella myös vesistötarkkailupaikat vaihtuisivat kahden vuoden välein siten, että tarkkailussa olevien soiden aiheuttamat vedenlaatumuutokset voitaisiin havaita mahdollisimman hyvin. Sivu-uomissa tapahtuvan vedenlaatutarkkailun lisäksi mukana olisi myös muutama Siikajoen pääuoman tarkkailupiste. Tarkkailusoita on tarkoitus vaihtaa sivujoittain siten, että kaikki sivujoen alueen suot olisivat samaan aikaan tarkkailussa. Kuntoonpanovaiheessa olevien soiden osalta tarkkailu hyväksytettäisiin aina tapauskohtaisesti. Hakija on katsonut, että pöly- tai melutarkkailuun ei ole tarvetta. Mikäli kuitenkin myöhemmin ilmenee tarvetta käynnistää tarkkailu, hakija käynnistää alueella tarkkailun Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi kuormitustarkkailuun. Sen tarkoituksena on antaa kuormitustarkkailulle taustatietoja. Siihen kuuluu kuormitukseen liittyvien tietojen hankinta sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta. Käyttötarkkailu on erittäin tarpeellinen poikkeuksellisten kuormitustilanteiden raportoinnissa. Käyttötarkkailun piiriin kuuluvat kaikki suot riippumatta niihin kohdistuvasta päästö- ja vaikutustarkkailusta. Käyttötarkkailun apuna pidetään tuotantoalueella säilytettävää käyttöpäiväkirjaa, johon merkitään kaikki tuotannon ja sen ympäristövaikutusten kannalta merkittävät tiedot. Päästötarkkailu Tarkkailun periaatteena on, että osa soista kuuluu tarkkailun piiriin ja lopuille soista lasketaan kuormitukset tarkkailusoiden ominaiskuormituslukujen perusteella. Kaikilta tarkkailusoilta mitataan vesistöön purkautuva vesimäärä jatkuvatoimisin mittalaittein viikkojen aikana. Vesinäytteet otetaan tarkkailussa olevilta soilta kahden viikon välein viikkojen aikana. Näytteistä määritetään COD Mn, kiintoaine, kok. P ja kok. N. Lisäksi kolme kertaa kesässä määritetään eräorgaanisten ravinteiden ja raudan pitoisuudet. Kaikki analyysit tehdään SFS-standardeja noudattaen. Yksi Siikajoen alueen suo on lisäksi ympärivuotisessa tarkkailussa. Suolla on jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Talviaikana näytteitä otetaan kuukauden välein, kevättulvan aikana viikon välein ja muulloin kahden viikon välein. Tehtävät määritykset ovat samat kuin muilla tarkkailusoilla.

21 21 Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu muodostuu vaihtuvan tarkkailun pisteistä ja vuosittain toistuvasta tarkkailusta. Vaihtuvan tarkkailun havaintopaikat sijoitetaan kuormitustarkkailun mukaisesti siten, että vesistötarkkailupisteitä on 2 3 kutakin kuormitustarkkailupistettä kohden. Ne sijaitsevat turvetuotantoalueiden välittömässä läheisyydessä ja kulloinkin tarkkailussa olevan sivujoen suulla. Näytteet otetaan samanaikaisesti päästötarkkailuun kuuluvien näytteiden kanssa. Näytteet otetaan päästötarkkailusta poiketen kuitenkin vain kerran kuukaudessa. Vuosittain toistuvat tarkkailupisteet (6 kpl) sijaitsevat turvetuotannon voimakkaimmin kuormittamilla alueilla. Pohjaeläinnäytteet otetaan sähkökoekalastusalueilta koekalastuksen yhteydessä viidestä pisteestä. Habitaattitarkastelu tehdään sähkökoekalastuksen yhteydessä 36 alueelta. Tarkastelussa määritetään vesisyvyys, pintavirran nopeus, pohjan laatu, vesikasvien ja levien peittävyysprosentti ja pohjalle kertyneiden sakkautumien määrä. Sähkökoekalastuksen ja habitaattitarkastelun toteuttamisväli on 2 5 vuotta. Raportointi Päästötarkkailun tulokset toimitetaan viimeistään kolmen viikon kuluessa tarkkailuvelvollisille, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja ympäristökeskukselle. Turvetuotannon päästötarkkailusta laaditaan erillinen koko ympäristökeskuksen alueen kattava raportti. Hakemuksen liitteenä on Siikajoen vesistön yhteistarkkailuohjelma vuosiksi kalataloustarkkailun osalta. Hakija on esittänyt, että kalataloustarkkailu tehdään Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Hakija on liittänyt hakemukseen päivätyn Siikajoen turvetuottajien yhteisen esityksen Siikajoen vesistöalueen turvetuotannon kuormitusja vesistötarkkailuohjelmaksi. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Työmaan paloturvallisuus Turvetuotantotoiminnan keskeisimmät riskit liittyvät paloturvallisuuteen. Turvetuotantoalue on pelastustoimilain (561/1999) 31 :n tarkoittama kohde, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat palo- tai henkilöturvallisuudelle tai ympäristölle tavanomaista suuremman vaaran. Sisäasiainministeriö on antanut ohjeen turvetuotantoalueen paloturvallisuudesta. Ohjeessa on määräykset mm. toiminnan aloittamisen ilmoitusvelvollisuudesta, turvetuotantoalueen yleisjärjestelyistä, palotarkastusten suorituksesta, turvetuotantoalueen turvallisuussuunnitelman laadinnasta, tuotantohenkilöstön koulutuksesta sekä vaadittavasta sammutuskalustosta. Hourunnevan turvetuotantoalueelle on laadittu sisäasianministeriön ohjeiden mukainen turvallisuussuunnitelma. Turvallisuussuunnitelma sekä tar-