INVESTOINTILASKELMAT JA PÄÄTÖKSET Toivo Koski 2011

Transkriptio

1 INVESTOINTILASKELMAT JA PÄÄTÖKSET Toivo Koski Copyright Toivo Koski Sivu 1

2 SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT 1. INVESTOINTIPÄÄTÖKSET JA LASKELMAT INVESTOINTILASKELMIIN LIITTYVÄÄ TEORIAA Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa Riskin karttajan tuottovaatimus ERI INVESTOINTILASKENTAMENETELMÄT MIKSI NYKYARVOMENETELMÄ JOHTAA OPTIMAALISEEN INVESTOINTIPOLITIIKKAAN VASTAUKSIA LUVUSSA YKSI ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN REAALIOPTIOT OSANA INVESTOINTIPÄÄTÖKSIÄ YHTEENVETO INVESTOINTIPÄÄTÖKSISTÄ JA LASKELMISTA Copyright Toivo Koski Sivu 2

3 ALKUSANAT Tämän monisteen tarkoitus on luoda sekä teoreettinen pohja että antaa käytännön työkaluja yritysten ja yhteisöjen (investointi)päätösten tekoon. Useimmat lukijat saattavatkin jo entuudestaan tuntea keskeisiä laskentamenetelmiä kuten nykyarvomenetelmä, sisäisen korkokannan menetelmä ja takaisinmaksuajan menetelmä. Usein ongelmana ei olekaan menetelmien tuntemattomuus tai työkalujen puute (esimerkiksi valmisohjelmistot), vaan menetelmien väärä käyttö ja tulkinta. Tässä monisteessa esitetyn melko vankan teoriapohjan tarkoitus onkin aluksi tutustuttaa lukija päätöksentekoon epävarmuuden vallitessa, riskin käsitteeseen sekä riskin hinnoitteluun. Ilman tätä teoriapohjaa emme pysty esittelemään eri päätöksentekoon liittyvien laskentamenetelmien heikkouksia ja vahvuuksia. Muutenkin edellä mainittujen käsitteiden ja niihin liittyvän teoriapohjan tunteminen antaa valmiuksia pohtia kaikkia keskeisiä talousteorian osa-alueita (mm. ajankohtaista EU:n velkakriisiä). Voidaankin sanoa, että päätöksenteko epävarmuuden vallitessa ja riskin hinnoittelu on koko liiketaloustieteen ydinteoria. Tässä monisteessa edellä mainittua teoriaa siis sovelletaan erääseen osa-alueeseen: investointilaskelmiin ja johdon päätöksentekoon (luvusta 3 alkaen). Tässä käytännön osiossa rakennetaan Excel -pohjainen työkalu investointilaskelmia varten sekä pohditaan eri laskentamenetelmien antamaa informaatiota. Samalla perustellaan, miksi yritysten ja yhteisöjen tulisi suosia enemmän nykyarvolaskentaa sisäisen korkokantalaskennan ja takaisinmaksuajan sijasta. Valitettavasti takaisinmaksuaika taitaa edelleen olla se tärkein investointikriteeri, vaikka se on varmin tapa tehdä heikkotasoisia investointipäätöksiä. Moniste päättyy ns. reaalioptio -pohdintaan. Kun yrityksessä tehdään päätöksiä, vaikkapa investointipäätöksiä uuteen teknologiaan tai menetelmiin jne. niiden yhteydessä syntyy osaamista ja tieto-taitoa, joka antaa mahdollisuuden tehdä edelleen uusia jatkohankkeita ja mennä yrityksen ja organisaation kehityksessä eteenpäin. Tästä tieto-taidosta käytetään nimitystä reaalinen optio ja se on olennainen osa nykyaikaista investointilaskentateoriaa. Tyypillinen ja yksinkertainen esimerkki reaalioptio ajattelusta on pilotti-investointien tekeminen ja niistä oppiminen. Esimerkiksi ennen kuin teemme päätöstä jostain mittavasta hankkeesta, teemmekin oppimistarkoituksessa pilottihankkeen nähdäksemme kannattaako alun perin tehtyä mittavaa hanketta tehdä. Reaalioptioihin liittyy siis Copyright Toivo Koski Sivu 3

4 mahdollisuus myös hylätä investointeja, jos opimme, että alkuperäiset oletukset eivät olekaan oikein. Toivon lukijoille antoisia hetkiä ja kärsivällisyyttä vaivata ajatuksia myös matemaattisten kaavojen ja perustelujen tullessa vastaan tässä monisteessa Toivo Koski Copyright Toivo Koski Sivu 4

5 1. INVESTOINTIPÄÄTÖKSET JA LASKELMAT Aina välillä jopa tämän monisteen kirjoittajakin kysyy itseltään, että tarvitaanko investointilaskelmia yrityksissä. Eikö se riitä, että yrityksen johto tekee uusille liiketoimintainvestoinneille tuloslaskelmaennusteet, joista mahdollisesti ilmenee, että onko hanke kannattava tai eikö se riitä, että aiottu hanke tuo rahat takaisin esimerkiksi kahdessa vuodessa. Vastauksena voidaan todeta, se että yritys / organisaatio ylipäätänsä tekee uusille hankkeille tuloslaskelmaennusteet, on jo enemmän kuin millä perusteilla usein todellisuudessa investointipäätöksiä tehdään. Mutta investointipäätökset ja - laskelmat ovat myös paljon muutakin kuin vain keinoja osoittaa, että jokin hanke on kannattava. Investointipäätöksiin ja laskelmiin liittyvä teoria on ennen kaikkea tapa ajatella, joka on taustalla päätöksenteossa, vaikka itse laskelmia ei aina tehdäkään. Investointipäätöksiin liittyvä teoria voi jopa antaa vastauksia ja näkökulmia myös muihin elämän osa-alueisiin liittyviin päätöksiin kuin vain liiketaloudelliseen päätöksentekoon. Ohessa on esitelty kysymyksen asetteluja sekä liike-elämän että liike-elämän ulkopuolelta olevista päätöksentekotilanteista, joihin investointipäätöksiin ja laskelmiin liittyvä teoria voi antaa uudenlaista näkökulmaa: - Yrityksellämme on useita mahdollisia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta resurssit eivät riitä kuin yhdelle liiketoiminta-alueelle. Mihin liiketoimintamahdollisuuteen resurssit kannattaa panostaa? - Onko yritystoimintaan sitoutunut euro yhtä arvokas kuin omistajan tilillä oleva euro? - Kannattaako kouluttautuminen? Onko nuoren ihmisen järkevää opiskella muutama vuosi ilman palkkaa, jotta myöhemmin palkkataso olisi korkeampi? Onko tutkinto hyvä investointi? - Kumpi on parempi sijoituskohde valtion obligaatiot vai sijoitusasunto? Tulisiko sijoitusasunnolle asettaa korkeampi tuottovaade kuin valtion obligaatiolle? - jne. Copyright Toivo Koski Sivu 5

6 Sen lisäksi, että investointipäätöksiin ja -laskelmiin liittyvä teoria on tapa ajatella, ne liittyvät myös yrityksen johdon osakeyhtiölain mukaiseen huolellisuusvelvoitteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liiketoiminnallisiin päätöksiin pitää liittyä pyrkimys voiton tekoon (tai muuhun tarkoitukseen, joka yhtiöjärjestyksessä määrätään) ja liiketoiminnallisten päätösten taloudellinen kannattavuus pitää pystyä perustelemaan. Yksi tapa perustella päätöksiä ovat investointilaskelmat ja niiden pohjaksi kerätty tieto. Myös kirjanpidon kirjausperiaatteissa törmäämme investointilaskelmien käsitteisiin kuten nykyarvo ja laskentakorkokanta (diskonttauskorko). Lopuksi on hyvä myös korostaa investointilaskelmien erittäin tärkeä tehtävää pääoman allokoitumismekanismina. Vaikka yritys / organisaatio ei tavoittelisikaan voittoa (esimerkiksi julkisella sektorilla), oikea investointilaskelmien käyttötapa varmistaa, että rahoitus (pääoma) allokoituu hyviin ja järkeviin hankkeisiin ja päätöksiin. Tätä teemaa käsitellään tarkemmin luvussa neljä: Miksi nykyarvomenetelmä johtaa optimaaliseen investointipolitiikkaan. Copyright Toivo Koski Sivu 6

7 2. INVESTOINTILASKELMIIN LIITTYVÄÄ TEORIAA 2.1. Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa Rahoitusteoriassa taloudellisen toimijan - meidän tapauksessa esimerkiksi omistajan, rahoittajan, yritysjohtajan tai yrittäjän - hyötyfunktio voi olla muodoltaan joko niin sanotusti konkaavi, lineaarinen tai konveksi varallisuuden suhteen. Edellä mainitut hyötyfunktion muodot ilmaisevat sen, kuinka taloudellinen toimija suhtautuu riskiin (tuoton hajontaan) ja näin ollen asettaa tuottovaatimuksensa eri taloudellisille päätöksentekotilanteille eri riskiluokissa. Seuraava kuva esittää riskiä karttavan taloudellisen toimijan -konkaaviahyötyfunktiota. Hyöty, U(W) U(W3) U(W2) U(W1) } } du2 du1 W1 W2 W3 Varallisuus W Kuva 1. Konkaavi hyötyfunktio. Copyright Toivo Koski Sivu 7

8 Konkaavi hyötyfunktio ilmaisee, että mitä suurempi on lähtövarallisuus, sitä pienemmän lisähyödyn lisävarallisuus tuo. Tämän seurauksena taloudellinen toimija nostaa odotettua tuottovaatimustaan riskin kasvaessa (esimerkki alaviitteenä) 1. Riippumatta hyötyfunktion muodosta, varallisuuden kasvu nostaa taloudellisen toimijan hyötytasoa (= taloudellisen toimijan varallisuudesta kokema hyöty), mutta mikäli taloudellinen toimija käyttäytyy riskiä karttavasti, niin se on edellä esitetyn kuvan mukaisesti konkaavi, jolloin riskin kasvaessa myös vaatimus odotetulle tuotolle kasvaa. Tämä johtuu siitä, että riskin karttaja kokee menetetystä varallisuudesta aiheutuvan hyödyn menetyksen suurempana kuin mitä olisi vastaavan varallisuuden kasvun tuoma lisähyöty. Tästä käytetään nimitystä vähenevä rajahyöty. Mielenkiintoista edellä esitetyssä tarkastelussa on se, että vähenevä rajahyöty eli hyötyfunktio on muodoltaan konkaavi, tuntuu melko inhimilliseltä käyttäytymismallilta. Toisin sanoen, mikäli taloudellisella toimijalla on vähän varallisuutta, lisävarallisuus tuo varmasti suuren lisähyödyn. Vastaavasti, mikäli varallisuutta on paljon, ei vastaavan suuruinen lisävarallisuus enää "hetkauta" niin paljon kuin tilanteessa, jossa varallisuutta on vähän. Jokainen lukija voi omalta kohdaltaan miettiä edellä kuvattua tilannetta: kasvaako lukijan onnellisuus (tai hyöty) lisäeuroista enää merkittävämmin, jos tietty varallisuustaso on jo saavutettu verrattuna tilanteeseen, jolloin varallisuutta ei ole. Kuten pian huomaamme tämä inhimillinen, ihmisen käyttäytymiseen perustuva olettamus 1 Oletetaan, että taloudellisella toimijalla on kaksi sijoitusmahdollisuutta; toinen riskitön ja toinen riskipitoinen. Riskittömän sijoituksen jälkeen varallisuuden arvo on W 2. Riskisijoituksen jälkeen varallisuuden arvo on 50 % todennäköisyydellä W 1 ja 50 % todennäköisyydellä W 3. Näin ollen kummankin sijoituksen jälkeen varallisuuden odotusarvo on W 2 ( = 0.5 W W 3 riskisijoitukselle ). Riskisijoituksen hyötyfunktion odotusarvo voidaan määrittää seuraavalla tavalla: 0.5 U (W 1 ) U (W 2 ) = 0.5 (U(W 2 )-du 1 ) (U(W 2 ) + du 2 ) = U(W 2 ) (du 2 - du 1 ) Koska edellä olevassa yhtälössä tekijä du 2 - du 1 on negatiivinen (kts.kuva 1), seuraa tästä se, että riskin omaavan sijoituksen jälkeen hyötyfunktion odotusarvo on pienempi kuin riskittömän sijoituksen hyötyfunktion odotusarvo [ U(W 2 ) ]. Rationaalinen riskiä karttava toimija valitsee tässä tapauksessa riskittömän vaihtoehdon tai hän asettaa riskipitoiselle sijoitukselle korkeamman tuottovaatimuksen. Copyright Toivo Koski Sivu 8

9 vähenevästä rajahyödystä on perustana kovaksi tieteeksi sanotuille rahoitus- ja investointilaskelmien teorioille. Mikäli emme olettaisi, että lisääntyvä varallisuus toisi vähenevän rajahyödyn, vaan olettaisimme, että lisävarallisuus toisi sitä suuremman hyödyn kuin, mitä isompi on lähtövarallisuus, olisimme niin sanotusti riskihakuisia eli hyötyfunktiomme olisi muodoltaan konveksi. Tällöin valitsisimme kahdesta vaihtoehtoisesta sijoituskohteesta sen, johon sisältyy suurempi riski, vaikka sijoituskohteiden tuotto-odotus olisi sama; tai valitsimme sen sijoituskohteen, jossa tuotto olisi pienempi, jos riski on sama. Esimerkki tämän tyyppisestä käyttäytymisestä on uhkapelit, joissa kertoimet ovat pelaajaa vastaan kuten esimerkiksi lotto. Vaikka yksilöinä käyttäydymmekin silloin tällöin riskihakuisesti pelaamme esimerkiksi lottoa, joudumme taloustieteessä olettamaan, että olemme riskin karttajia (myös yritysjohtajina) ja valitsemme kahdesta vaihtoehtoisesta sijoitus- tai päätöksentekokohteesta samalla varallisuuden odotusarvolla (eli tuotolla) sen jolla on pienempi riski. Mikäli emme olisi riskinkarttajia, tekisimme tarkoituksella investointeja, jotka olisivat tappiollisia. Toisin sanoen, koska olemme riskin karttajia, asetamme riskille hinnan eli tuottovaateen. Tästä eteenpäin oletamme, että myös omistajat ja sitä kautta heidän tavoitettaan toteuttavat yritysjohtajat ovat riskin karttajia. Toisin sanoen, yritysjohtajat kyllä voivat ottaa korkeaa riskiä liikkeenjohdon päätöksenteossa, mutta vastineeksi riskinotolle päätökseen pitäisi liittyä korkeampi tuottovaade kuin pienempi riskisessä päätöksessä. Investointiteorioiden ja rahoitusteorioiden kirjallisuudessa korostetaan pääoman tuottovaatimuksen kasvattamista riskin kasvaessa sekä pääoman tuottovaatimuksen asettamista vaihtoehtoisen vastaavan riskiluokan omaavan sijoitus- / päätöksentekokohteen tuoton mukaisesti. Tämä voi tapahtua tarkastelemalla Copyright Toivo Koski Sivu 9

10 vaihtoehtoisia sijoitus- /päätöksentekokohteita 2 pääomamarkkinasuoraa (Capital Market Line; jatkossa CML) hyödyntämällä Riskin karttajan tuottovaatimus Tarkasteltaessa yritystoimintaa ja oletettaessa, että omistajat tai liikkeenjohtajat ovat riskinkarttajia, voidaan soveltaa perinteisessä rahoitusteoriassa käytettyä pääomamarkkinoiden tasapainomallia, minkä mukaan voidaan hinnoitella riski. Seuraava kuva esittää pääomamarkkinoiden tasapainomallia. Käyrää HA sanotaan tehokkaaksi sijoitusalueeksi, kun sijoitukset (esimerkiksi yritystoiminta ja siihen liittyvät investoinnit) eivät ole riskittömiä. Kun mukaan tarkasteluun lisätään riskitön sijoitusmahdollisuus (Rf), saadaan ns. Pääomamarkkinasuora (CML). Pääomamarkkinasuora kuvaa siis tehokkaiden sijoitusten joukkoa, kun mukana ovat kaikki sijoitusmahdollisuudet; niin riskittömät kuin riskillisetkin sijoitukset. Kuvassa 2 piste M on niin sanottu markkinaportfolio, josta on hajautettu kaikki ylimääräinen (= epäsystemaattinen) riski pois. Tuottovaade CML M A H Rf Riski Kuva 2. Pääomamarkkinoiden tasapainomalli. 2 Jatkossa, kun puhumme mistä tahansa päätöksentekokohteesta (sijoitukset arvopapereihin, liiketoimintoihin, tuotekehitykseen, kiinteistöihin jne.), käytämme lyhyesti termiä: sijoitus tai sijoituskohde. Copyright Toivo Koski Sivu 10

11 Luonnollisesti yritystoiminta ja siihen liittyvät investoinnit ovat osa pääomamarkkinoita ja näin ollen rationaalisesti toimiva yritysjohtaja asettaa eri tuottovaatimuksen eri riskiluokissa oleville sekä aineettomille että aineellisille investoinneille kuvassa olevan pääomamarkkinasuoran (CML) mukaisesti. Tässä on syytä tuoda korostuneesti esille se, että pääomamarkkina on eräänlainen hypoteettinen suora, johon liittyy paljon oletuksia mm. koskien markkinoiden tehokkuutta. Kuitenkaan tämä ei estä pääomamarkkinoita toimimasta. Esimerkiksi pienellä varauksella suomen valtion obligaatioiden tuottoa (n. 2-4% p.a.) voidaan pitää esimerkkinä riskittömän sijoituskohteen tuotto-odotuksesta ja pörssiosakkeiden pitkänajan tuottoa (n. 10% p.a.) voidaan pitää esimerkkinä markkinaportfolion keskimääräisestä tuotosta (tai tuotto-odotuksesta). Vastaavasti yksittäisille investoinneille tulee asettaa tuottovaade riippuen niiden riskipitoisuudesta. Edellä esitetyn tasapainomallin tarkastelun tarkoitus on toimia tässä viitteellisenä kehikkona, kun pyritään tuomaan esille se, että yritystoiminta ja siihen liittyvät investoinnit ovat osa rahoitusmarkkinoita ja omistajan tai liikkeenjohtajan toimiessa rationaalisesti eli riskiä karttavasti, hän asettaa riskin kasvaessa suuremman tuottovaateen investoinnille kuin pienempi riskiselle investoinnille. Todettakoon vielä kertaalleen, että riskihakuisuus liiketaloustieteessä tarkoittaa sitä, että teemme investointeja ja muita liiketaloudellisia päätöksiä asettamatta riskille vastineeksi tuottovaadetta (= positiivista voiton odotusarvoa). Esimerkkinä riskihakuisesta käyttäytymisestä on lotto. Siinä pelaaja tekee investointipäätöksen kohteeseen, jonka voiton odotusarvo on negatiivinen. Mitä suuremmalla panoksella lottoa pelaamme, sitä suurempi on tappion odotus. Yritysten omistajat ja heidän puolestaan toimiva yritysjohto tulisi olla päätöksentekijöinä riskin karttajia ja näin ollen heidän tulisi asettaa liiketaloudellisille päätöksille korkeampi tuottovaade (= esimerkiksi voiton odotusarvo) riskin kasvaessa. Toisin sanoen riskin karttaminen ei tarkoita sitä, ettei voisi ottaa riskiä, vaan sitä että riskille asetetaan hinta positiivisen tuottovaateen (= esimerkiksi voitto-odotuksen) muodossa. Copyright Toivo Koski Sivu 11

12 Todettakoon, että empiirisissä tutkimuksissa on havaittu, että melko usein yritysjohto tietämättään käyttäytyy riskihakuisesti. Toisin sanoen, ovat tekemässä esimerkiksi investointipäätöstä, jonka tuoton odotusarvo on negatiivinen, vaikka se ei olisikaan johdon tarkoitus. Tämä johtuu siitä, että jotkin investointilaskentamenetelmät väärinkäytettynä johtavat tappiollisiin hankkeisiin (=päätöksiin). Muun muassa tätä käsittelemme tarkemmin seuraavassa luvussa 4. Riskin karttaminen ja sitä kautta tuottovaateen asettaminen eri päätöksentekotilanteille on erittäin tärkeää, jotta eri riskiluokissa olevat hankkeet saadaan vertailukelpoisiksi, vaikkakin organisaatio ei olisi voittoa tavoitteleva. Edellä mainittu riskin hinnoittelu edistää myös voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden pääoman allokoitumista hyviin ja järkeviin hankkeisiin. Copyright Toivo Koski Sivu 12

13 3. ERI INVESTOINTILASKENTAMENETELMÄT Edellä todettiin, että riskin karttajalla tuotto-odotuksen pitää kasvaa riskin kasvaessa. Tätä tuotto-odotusta voidaan arvioida eri investointilaskelmilla, joista käytetyimmät ovat nykyarvo-, sisäisen korkokannan ja takaisinmaksuajan menetelmä. Nettonykyarvomenetelmä Nettonykyarvomenetelmässä lasketaan ylittääkö investoinnit tulevien tuottojen nykyarvo alkuinvestointikustannuksen. Koska tuleviin tuottoihin liittyy inflaation lisäksi epävarmuus eli riski, joudutaan tulevat tuotot diskonttaamaan (ts. alentamaan niiden arvoa) tarkasteluhetkeen. Matemaattisesti nettonykyarvo lasketaan seuraavalla tavalla: NKA = C 0 C1 C i (1 + i) 2 Cn (1 + i) n = C 0 + C n t t= 1 (1 + i) t Missä: - C 0 = alkukustannus C 1,2,3, jne. =tulevat tuotot vuosina 1,2,3 n. i = investoinnille asetettava tuottovaade riippuen investoinnin riskistä. Investoinnin alkukustannusta ei saa diskontata, koska se on jo tämän päivän varmassa rahassa oleva summa. Vastaavasti myöskään mahdollisesti tulevaisuudessa saatavia negatiivisia nettotuottoja ei saa diskontata, koska negatiivisilla tuotoilla on taipumus toteutua, ja jopa suurempina kuin alun perin odotettiin. Diskonttaaminen puolestaan alentaa rahan arvoa, johtuen epävarmuudesta. Jos negatiivinen tuotto halutaan diskontata, tulisi se tehdä riskittömällä korolla. Tällöin ajatus kulkee siten, että tulevaisuudessa varmasti menetettävä raha laitetaan jo nyt sivuun riskittömälle korolle. Usein kuitenkin laskelmissa laitetaan negatiivinen tuotto suoraan alkukustannukseksi ja kyseisen ennustejakson (esimerkiksi ennustevuoden) kohdalle nolla. Copyright Toivo Koski Sivu 13

14 Mikäli investoinnin nettonykyarvo on suurempi kuin nolla, kannattaa investointi tehdä. Yritysten / organisaatioiden tekemille investoinneille yleensä riittää, että asetettu tuottovaade on suurin piirtein oikein. Tällä tarkoitetaan sitä, että ei ole mielekästä laskea tai määritellä tuottovaadetta edes prosentin tarkkuudella, vaan mieluummin ehkä prosenttien tarkkuudella. Esimerkiksi, jos kyseessä on korvausinvestointi, jonka tarkoituksena on lisätä tuotteiden kapasiteettia, joilla on valmiit tunnetut asiakkaat ja joille tuotetta jo myydään, voisi tuottovaade olla esimerkiksi 10-15% p.a. Jos taas kyseessä on investointi uusiin tuotteisiin tai jopa uusille markkina-alueille, tulisi tuottovaateen olla esimerkiksi yli 20% p.a. ja jossain tapauksissa kuten uusissa bioteknologian hankkeissa jopa 100% p.a. Kuten luvussa 4. huomataan, tärkeää on, että korkeariskisille investoinneille asetetaan korkeampi tuottovaade kuin pienempiriskisille, koska muutoin yrityksen investointipolitiikka painottuu riskipitoisiin hankkeisiin. Alla on jaoteltu esimerkinomaisesti yrityksille tyypilliset investoinnit viiteen luokkaan tuottovaateen mukaisesti: 1. Korvausinvestoinnit: Näillä tarkoitetaan investointeja, joihin ei liity markkina- eikä teknologiariskiä. Tällä tarkoitetaan sitä, että tuotteilla on kysyntää ja ne menevät kaupaksi. Korvausinvestointiin ei liity kysynnän (myynnin) kasvattaminen, vaan kyseessä on enemmänkin kapasiteetin ylläpito ja tuotanto- / palvelukyvyn varmistaminen jatkossa. Teknologiariskittömyydellä tarkoitetaan sitä, että tuote ja tuotteen valmistaminen tai palveluprosessit osataan ja siihen ei liity edes potentiaalisia teknologisia ongelmia. Tämän tyyppisille korvausinvestoinneille sopiva tuottovaade olisi noin 6-8 % tuottoa vuodessa sijoitetulle pääomalle (p.a.), jos vertailuna käytetään valtion obligaation tarjoamaa noin 2-4 % p.a. riskitöntä tuottoa riippuen yleisestä taloudellisesta tilanteesta. 2. Kapasiteetin laajennusinvestoinnit: Näihin investointeihin liittyy jo osittain markkinariskiä. Organisaatiolla (tuotteella / palvelulla) on jo vakiintunut asiakaskunta, mutta yritys / organisaatio tekee investointeja lisäkapasiteettiin, joihin liittyy myös tarve lisämyyntiin. Edelleenkään tuotteeseen ja tuotantoon ei liity teknologiariskiä. Kapasiteetin laajennusinvestointien tuottovaade vaihtelee välillä 8-15 % p.a. riippuen, kuinka suuri on Copyright Toivo Koski Sivu 14

15 lisäkysynnän epävarmuus ja lisämyynnin tarve, jolla kapasiteetin käyttöaste pysyy korkealla. 3. Uudet toimipisteet kotimaassa (Suomessa): Nämä investoinnit ovat muuten luonteeltaan samoja kuin edellä, mutta lisäriskinä ovat uusien toimipisteiden käynnistämiskustannukset ja käynnistämiseen liittyvät mahdolliset muut ongelmat (henkilöstön saanti, maantieteelliset etäisyydet esimerkiksi muista toimipisteistä, johtamisen monimutkaisuuden kasvaminen jne). Uuden toimipisteen käynnistämiselle tuottovaateen tulisi olla % p.a. 4. Uudet liiketoiminnot ja kansainvälistyminen: Näille investoinneille tyypillistä on se, että markkinariski on erittäin korkea. Yritys / organisaatio joutuu luomaan uutta kysyntää tai yritys on tunkeutumassa markkinoille, joissa on kova kilpailu ennestään. Uusille liiketoiminnoille ja kansainvälistymiselle pitäisi asettaa vähintään 20 % tuottovaade p.a. olettaen, että teknologiariskiä ei kuitenkaan ole. 5. Investoinnit uusiin teknologioihin: Tuote- ja tuotantotekniikkainvestoinneille, joihin liittyy uuden teknologiankehittämistä ja mahdollisuus, että teknologiaa ei saada toimimaan tai sen kilpailukyky on epävarmaa, tulisi näille investoinneille asettaa vähintään 30 % vuotuinen tuottovaade (p.a.). Kone- ja laiteinvestointien lisäksi investointilaskentamenetelmiä kannattaa käyttää myös muihin taloudellisiin päätöksentekotilanteisiin, kuten esimerkiksi eri markkinasegmenttien tai tuotekehityshankkeiden vertailuun. Kokenut investointilaskelmien tekijä saattaa huomata, että edellä tuottovaateet on asetettu perustuen yleiseen kokemukseen eikä tiukkaan matemaattiseen kaavaan. Matemaattisesti tuottovaade voidaan kuitenkin laskea käyttäen pääomakustannusten painotettua keskiarvoa (ns. WACC = Weighted Average Cost of Capital). Tässä kaavassa huomioidaan miten investointi rahoitetaan (joko omalla pääomalla ja/tai vieraalla pääomalla) ja mikä on rahoituksen hinta (erikseen omanpääoman ja vieraanpääoman tuottovaade verohyöty huomioiden). Copyright Toivo Koski Sivu 15

16 Matemaattisesti tuottovaade pääomakustannusten painotettuna keskiarvona (WACC) voidaan esittää seuraavalla tavalla: Tuottovaade OPO = WACC = i OPO + VPO OPO VPO + i OPO + VPO VPO ( 1 T ) Missä OPO = oman pääoman määrä hankkeen rahoituksessa (tai yrityksen rahoituksessa) VPO = vieraanpääoman määrä hankkeen rahoituksessa (tai yrityksen rahoituksessa) i OPO = oman pääoman tuottovaade i VPO = vieraan pääoman tuottovaade T = yhteisöveroaste (1-T) = velan käytön hyöty verotuksessa, kun velan korot ovat verovähennyskelpoisia yhteisölle Vaikka matemaattisesti ja taloustieteen näkökulmasta WACC on oikea tapa määritellä investointien ja hankkeiden tuottovaade, niin käytännössä sitä käytetään usein pahasti väärin. Koska vieraan pääoman tuottovaade on matalampi kuin oman pääoman tuottovaade, niin investoinnin rahoituksen (tai usein yrityksen) velkaisuusasteen nousu pienentää investoinnille asetettavaa tuottovaadetta, jos investoinnin rahoituksen (tai usein yrityksen) oman pääoman tuottovaade säilyy ennallaan. Tämän seurauksena hankkeen arvo (houkuttelevuus) nousee velkaisuusasteen noustessa. Tässä on kuitenkin ristiriita! Koska velkaisuusasteen nousu lisää myös liike- ja jopa konkurssiriskiä etenkin suhdanneherkillä toimialoilla tai jos yritys on jo ennestään toimialaan nähden velkainen, tulisi velkaisuusasteen nousun nostaa myös oman pääoman tuottovaadetta. Oman pääoman tuottovaateen nousun tulisi olla verran voimakasta, että koko hankkeelle asetettava tuottovaade (WACC) nousee velkaisuusasteen noustessa, koska konkurssi- ja rahoitusriski kasvavat. Käytännössä hankkeiden valmistelijat ja päättäjät eivät usein kuitenkaan toimi näin, vaan velkaisuusasteen kasvaessa oman pääoman tuottovaade pidetään ennallaan, vaikka konkurssi- ja rahoitusriski kasvavat. Esimerkiksi tämän monisteen kirjoittaja on nähnyt laskelman, missä uusille teknologiahankkeille on asetettu vain n. 6% p.a. tuottovaade, koska velkarahan korko on ollut n. 5% ja tuottovaade on Copyright Toivo Koski Sivu 16

17 laskettu em. WACCia käyttäen, kun hankkeen rahoitus on perustunut lähes kokonaan velkarahaan. Jokainen tämän monisteen alkuosan lukenut tajuaa, että 6% p.a. tuottovaade on aivan liian vähän uudelle teknologia hankkeelle. Itse luottaisin mieluummin kokeneiden yritysjohtajien hiljaiseen tietoon, minkä tyyppinen tuottovaade pitää asettaa erityyppisille hankkeille kuin käyttäisin tiukkaa pilkun tarkkuuteen tähtäävää matemaattista kaavaa. Kun on hahmotettu minkä tyyppisestä investoinnista on kysymys, voidaan investointien nettonykyarvoa herkistellä esimerkiksi Excel-taulukkolaskimen avulla. Herkisteltävinä muuttujina voi olla investoinnin tuottovaade ja investoinnit synnyttämät nettokassavirrat esimerkiksi seuraavalla tavalla: Taulukko1. Nettonykyarvon laskeminen Excelin NNA funktiolla, jonka arvoksi saadaan euroa. Copyright Toivo Koski Sivu 17

18 Excel taulukkolaskentaohjelmalla nykyarvo saadaan laskettua käyttäen NNA funktiota. NNNA funktiota käytettäessä tulee ensimmäisen vuoden alkukustannus jättää pois funktiolle syötetyistä arvoista, koska muuten NNA funktio diskonttaa myös ensimmäisen vuoden alkukustannuksen, mikä ei ole tarkoitus. Englannin kielisessä Excelissä NNA funktiota vastaa NPV funktio. Kansan kielellä voidaan todeta, että saatu ratkaisu nettonykyarvo kertoo mikä on investoinnin (esimerkiksi kiinteistön ostoinvestoinnin) arvo tämän päivän varmalla rahalla mitattuna 3. Nettonykyarvomenetelmä on tapa laittaa eripituisia ja eri riskiluokissa olevia investointeja ja hankkeita vertailukelpoiseksi, koska mittayksikkö on tämän päivän varma raha, jossa riskin hinta on huomioitu tuottovaateen muodossa. Sisäisen korkokannan menetelmä Sisäisen korkokannan menetelmässä ratkaistaan tuotto (i), jolla nettonykyarvo on yhtä kuin nolla. Eli matemaattisesti merkitään: NKA = C 0 C1 C i (1 + i) 2 Cn (1 + i) n = C 0 + C n t t= 1 (1 + i) t = 0 Mikäli saatu ratkaisu (i) ylittää asetetun tuottovaateen, niin investointi kannattaa tehdä. Yleisesti ottaen sisäistä korkokantaa pidetään taloustieteessä aitona kannattavuuden mittarina. 3 Excel taulukossa 1 on laskettu todellinen kiinteistön ostoinvestointi, jossa vuokralla olleelle yhteisölle tarjottiin mahdollisuus ostaa kiinteistö hintaan euroa. Tiedossa oli, että ostolla saatava vuokrasäästö olisi nettona euroa 1. vuonna ja siitä eteenpäin säästö olisi kasvanut 2% säästettyjen vuokran korotuksien ansiosta. Jäännösarvo on laskettu pääomittamalla viimeisen ennustevuoden vuokrasäästö 10% tuottovaateella (eli 17,319 / 0,1 = ). Tällöin investoinnin nettonykyarvoksi muodostuu euroa 10% tuottovaateella. Koska nykyarvo on positiivinen 10% tuottovaateella, niin ostoinvestointi kannattaa tehdä. Copyright Toivo Koski Sivu 18

19 Mikäli sisäisen korkokannan laskemiseen ei käytetä esimerkiksi Excel taulukkolaskinta, on sisäisen korkokannan laskeminen usein työlästä, koska ratkaistavana on n-asteen (n= vuosien lukumäärä) yhtälö, jolla saattaa olla useita ratkaisuja. Excel taulukkolaskimella sisäisen korkokannan saa laskettua helposti käyttämällä sisäinen.korko-funktiota esimerkiksi seuraavan kuvan osoittamalla tavalla (Kyseessä on ravintolan laajennusinvestointi, jonka sisäinen korko on 9,24% p.a. korkoa korolle) Taulukko 2. Sisäisen koron laskeminen Excelin sisäinen.korko funktiolla. (Huomaa piste funktion nimessä). Englanninkielisessä Excelissä sisäinen.korko funktiota vastaava funktio on IRR. Jälleen kansan kielellä voidaan todeta, että saatu ratkaisu sisäinen korko (i) kertoo, kuinka paljon investointi tuo alkuperäiselle sijoitetulle pääomalle vuotuista korkoa tulevilla nettokassavirroilla. Koska edellä oleva esimerkki on oikea esimerkki ravintolan Copyright Toivo Koski Sivu 19

20 laajennusinvestoinnista, niin mielestäni 9,24 % sisäinen korko ei ehkä ihan ole riittävä tuotto otettuun riskiin nähden. Itse tavoittelisin n. 15% tuottoa. Takaisinmaksuajan menetelmä Takaisinmaksuajan menetelmässä lasketaan kuinka nopeasti investointi maksaa itsensä takaisin (vuosina tai kuukausina). Copyright Toivo Koski Sivu 20

21 4. MIKSI NYKYARVOMENETELMÄ JOHTAA OPTIMAALISEEN INVESTOINTIPOLITIIKKAAN Vertaillaan aluksi nettonykyarvo menetelmää ja takaisinmaksuajan menetelmää. Oletetaan, että yrityksellä on kaksi vaihtoehtoista investointia, joihin liittyy seuraavanlaiset kassavirtaodotukset: C 0 C 1 C 2 C 3 A B Eli kummankin investoinnin alkukustannus on sama euroa. Mikäli investointipäätös tehtäisiin pelkästään takaisinmaksuajan perusteella, yritys toteuttaisi investoinnin B. Kuitenkin esimerkiksi 10% tuottovaateella investoinnin A nettonykyarvo olisi euroa ja vastaavasti investoinnin B nettonykyarvo olisi -438 euroa. Toisin sanoen, takaisinmaksuajan menetelmä saattaa johtaa investointeihin, joiden nettonykyarvo on jopa negatiivinen, koska takaisinmaksuajan menetelmä ottaa huomioon vain ne tuotot, jotka syntyvät takaisinmaksuajan toteutumiseen saakka. Takaisinmaksuajan jälkeen syntyneet tuotot eivät vaikuta investointipäätökseen. Toiseksi takaisinmaksuaika päätöksentekokriteerinä ei huomioi (eli hinnoittele) mitenkään tuottoihin liittyvää riskiä. Toisin sanoen, mikäli nettonykyarvomenetelmä ja takaisinmaksuajan menetelmä antavat ristiriitaisia tuloksia eri investointien paremmuutta vertailtaessa, tulisi päätöksen perustua nettonykyarvonmenetelmän antamaan tulokseen. Takaisinmaksuajan menetelmän hyvä puoli on se, että se ohjaa hankkeisiin, jossa tuotot (nettokassavirrat) käynnistyvät nopeasti. Valitettavasti kolikon toinen puoli on se, että takaisinmaksuajan menetelmä hylkää pitkäjänteisiä usein kärsivällisyyttä vaativia - hankkeita, joiden nettonykyarvo on positiivinen, mutta hankkeiden kassavirrat kohdistuvat pitkälle ajalle tai käynnistyvät viiveellä, kuten edellä olevan taulukon esimerkissä käy. Vertaillaan seuraavaksi nettonykyarvomenetelmää ja sisäisen korkokannan menetelmää ja tarkastellaan kahta seuraavan taulukon mukaista investointivaihtoehtoa. Copyright Toivo Koski Sivu 21

22 C 0 C 1 C 2 C 3 A B Laskemalla kummankin investoinnin sisäinen korko huomataan, että investoinnin A sisäinen korko (45%) on suurempi kuin investoinnin B sisäinen korko (43%). Nyt, jos investointipäätös tehtäisiin puhtaasti sisäisen korkokannan menetelmään perustuen, toteuttaisimme investoinnin A. Kuitenkin, jos laskemme kummankin investointivaihtoehdon nettonykyarvon esimerkiksi 10% tuottovaateella, saisimme investoinnin A:n nettonykyarvoksi euroa ja investoinnin B nettonykyarvoksi euroa. Toisin sanoen, investointi B tuo yritykseen enemmän rahaa. Tämä lisäraha saadaan aikaan euron lisäinvestoinnilla ja tämän lisäpanostuksen tuomien tuottojen nettonykyarvo olisi 2460 euroa 10% tuottovaateella euron lisäinvestointimme sisäinen korko olisi peräti 36%. Ei mikään huono tuotto sekään ole. Toisin sanoen sisäisen korkokannan menetelmä ei kerro, mikä eri investointivaihtoehdoista tuo yritykseen eniten tuloa, kun huomioidaan myös tuloon liittyvä riski. Tämän takia ainoastaan sisäisen korkokannan menetelmän käyttö investointikriteerinä saattaa johtaa hyvien investointimahdollisuuksien hylkäämiseen, jotka tuottaisivat paremmin kuin vaihtoehtoiset sijoituskohteet vastaavassa riskiluokassa. Viime kädessä ratkaisevaa on kuitenkin se, kuinka paljon yritykseen tulee tuloa rahavirtana; korkoa ei voi syödä. Sen lisäksi, että yritys hylkää hyviä investointimahdollisuuksia, sisäisen koron käyttöön ainoana investointikriteerinä saattaa liittyä jopa vaara tehdä liian riskipitoisia investointeja. On hyvin tyypillistä, että yrityksen hallituksessa / johdossa on asetettu kiinteä tuottovaade, jota käytetään rajana tehdäänkö investointi vai ei. Toisin sanoen investointi tehdään, jos investoinnin sisäinen korko ylittää hallituksen asettaman yleisen tuottovaateen. Tämän tyyppinen investointiperiaate johtaa seuraavan kuvion 3. mukaiseen riskipitoiseen investointikäyttäytymiseen. Oletetaan, että yrityksen hallitus asettaa yleisen ohjesäännön investoinnin tuottovaateelle. Esimerkissämme se on 12%. Ensinnäkin tämä johtaa siihen, että yritys alkaa hylkiä investointeja, jotka tuottaa paremmin kuin vaihtoehtoiset sijoituskohteet vastaavassa riskiluokassa (kuvassa 3. alue P). Toiseksi yrityksen investoinnit painottuvat kohteisiin, jotka tuottavat liian vähän otettuun riskiin nähden (kuvassa 3 alue K). Yleisesti Copyright Toivo Koski Sivu 22

23 ottaen yrityksen investointipolitiikka muodostuu liian riskipitoiseksi ja samalla riskiin nähden odotettavissa oleva tuotto on liian alhainen. Tuottovaade CML K 12% P M A H Rf Riski Kuva 3. Talousteoria esittelee muitakin sisäiseen korkoon liittyviä ongelmia, joista lyhyesti voidaan mainita mm. mahdollisuus saada useampi ratkaisu sisäiseksi koroksi, joista talousteoria ei pysty sanomaan, mikä ratkaisuista on oikea. Toinen esille tuotu ongelman on oletus tuottojen (=kassavirtojen) uudelleen sijoitus samalla sisäisellä korolla (eli oletus korkoa korolle) ja sen käytännön mahdottomuudesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikkien kolmen edellä mainitun investointilaskentamenetelmän antama informaatio on tärkeätä ja investointilaskelmat tulisi tehdä kaikkia kolmea edellä mainittua menetelmää käyttäen. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että nettonykyarvomenetelmä on viime kädessä se menetelmä, joka kertoo, mikä investoinneista tuo eniten yritykseen tuloa samalla kun se huomioi myös tuloon liittyvän epävarmuuden. Toisin sanoen, yhtä suuret tulevaisuuden tuotot eivät ole samanarvoisia riskiä karttavalle investoijalle. Riskiä karttavalle investoijalle kahdesta samansuuruisesta Copyright Toivo Koski Sivu 23

24 tulo-odotuksesta se on arvokkaampi, johon liittyy pienempi riski. Nykyarvomenetelmä on myös talousteoreettisessa kirjallisuudessa todettu teoreettisesti oikeimmaksi menetelmäksi. Yritysjohdon kannattaa arvioida eri päätösvaihtoehtoja kaikilla kolmella menetelmällä: takaisinmaksuajan, sisäisen koron ja nykyarvomenetelmällä. Nykyarvomenetelmän suosiminen johtaa viime kädessä optimaaliseen investointipolitiikkaan. Copyright Toivo Koski Sivu 24

25 5. VASTAUKSIA LUVUSSA YKSI ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN Kysymys 1: Yrityksellämme on useita mahdollisia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta resurssit eivät riitä kuin yhdelle liiketoiminta-alueelle. Mihin liiketoimintamahdollisuuteen resurssit kannattaa panostaa? Vastaus 1: Lasketaan eri liiketoimintamahdollisuuksien käynnistyskustannukset ja niiden kyky synnyttää tulevaisuudessa voittoa tai vapaata kassavirtaa. Jos käynnistyskustannuksiin on laskettu rakennus-, kone-, laite- ym. investoinnit, niin tulevia voittoja laskettaessa ei huomioida poistoja, koska ne ovat huomioitu jo käynnistyskustannuksissa. Vastaavasti tulevien vapaiden kassavirtojen laskennassa ei huomioida investointeja, jos ne on huomioitu käynnistyskustannuksissa. Tämän jälkeen arvioidaan kunkin liiketoimintamahdollisuuden riskiluokka ja asetetaan sen mukaan kullekin liiketoiminnalle tuottovaade. Periaatteessa yrityksen kannattaa tarttua siihen liiketoimintamahdollisuuteen, jonka nykyarvo on suurin, kun eri liiketoimintamahdollisuuksien riskit ovat huomioitu (eli riskit hinnoiteltu) niille asetetuilla tuottovaateilla. Kysymys 2: Onko yrityksen toimintaan sitoutunut euro yhtä arvokas kuin omistajan tilillä oleva euro? Vastaus 2: Investointilaskelmien näkökulmasta ei ole. Yritystoimintaan sitoutuneen euron arvoa laskee aika ja epävarmuus. Tulevaisuudessa omistajan henkilökohtaisesti käytettävissä euro on vähemmän arvokas kuin, jos euro olisi heti käytettävissä. Toisaalta, jos tulevaisuudessa henkilökohtaiseen käyttöön saatavaan euroon liittyy lisäksi yritystoiminnan aiheuttama epävarmuus, siihen kohdistuu myös epävarmuuden aiheuttama tuottovaatimus. Kysymys 3: Kannattaako kouluttautuminen? Onko järkevää opiskella muutama vuosi ilman palkkaa, jotta myöhemmin palkkataso olisi korkeampi? Onko tutkinto hyvä investointi? Copyright Toivo Koski Sivu 25

26 Vastaus 3: Yleensä kannattaa. Jos koulutuksen kautta saatava palkan nousu verrattuna vähemmän koulutuksen saaneen henkilön palkkaan ja sen nykyarvo ylittää menetetyn palkan arvon, niin koulutus on järkevä investointi. Vastaavasti, jos yrityksen henkilöstön koulutus ylläpitää tai jopa nostaa pitkällä aikavälillä yrityksen tuloksentekokykyä ja koulutuksen kautta saatavan tuloksen nousun nykyarvo ylittää koulutuksesta aiheutuvat kustannukset, niin henkilöstön kouluttaminen on järkevä investointi. Tutkimuksien mukaan näin näyttäisi olevan. Kysymys 4: Kumpi on parempi sijoituskohde valtion obligaatiot vai sijoitusasunto? Tulisiko sijoitusasunnolle asettaa korkeampi tuottovaade kuin valtion obligaatiolle? Vastaus 4: Aloitetaan jälkimmäisestä kysymyksestä. Kyllä sijoitusasunnolle tulisi asettaa korkeampi tuottovaade kuin valtion obligaatioille, koska valtio on todennäköisesti varmempi lainan ja koron takaisinmaksaja kuin yksittäinen henkilö vuokran maksajana. Näin ollen asunto sijoituskohteena on parempi, mikäli asunnosta odotettavissa oleva vuotuinen tuotto vähennettynä kaikilla kustannuksilla myös vuokraajan työajan arvolla - ylittää merkittävästi valtionobligaation tuoton. Asunnon tuottovaateen riskipreemiona voisi olla noin 4-6% vuotuista tuottoa yli suomen valtion obligaation tuoton. Copyright Toivo Koski Sivu 26

27 6. REAALIOPTIOT OSANA INVESTOINTIPÄÄTÖKSIÄ Perinteisesti laskentatoimi ja rahoitusteoria lähtevät siitä, että investointi kannattaa tehdä vain, jos investoinnin nykyarvo on suurempi kuin nolla. Toisin sanoen investoinnin tulevien tuottojen diskontatut nykyarvot ovat suurempia kuin hankintakustannus. Kuitenkin varsinkin ns. strategisessa laskentatoimessa korostetaan investointiin liittyvää tieto-taitoa, joka mahdollistaa uusien investointien tekemisen, ja jolla on näin ollen arvoa. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita mm. tuotekehitysinvestoinnit ja tuotantoteknologiset investoinnit. Tuotteeseen, tuotantoteknologiaan ja ylipäätänsä liiketoimintaan liittyy usein optiomaisia piirteitä. Liiketoiminnan kehittyminen on siis eräänlainen evoluutio; jossa jokainen liiketoiminnan kehitysvaihe, esimerkiksi uusi tuoteparannus, perustuu edeltävään esimerkiksi tuotteeseen liittyvään tietoon ja kokemukseen. Liiketoiminnan kehittymiseen liittyviä vaiheita kuten teknologista osaamista ja siihen liittyvää tietoa voidaan ostaa myös yrityksen ulkopuolelta. Näin ollen tämä tieto-taito omaa optiomaisen luonteen ja se voidaan hinnoitella osto-optioiden hinnoitteluperiaatteiden mukaisesti. Usein tästä liiketoimintaan liittyvästä tieto-taidosta käytetään nimitystä strategiset optiot tai reaaliset optiot, koska ne muodostavat kasvualustan uusille liiketoimintamahdollisuuksille kuten uusille tuotteille ja palveluille. Vastaavalla tavalla myös asiakkaisiin, jakelukanaviin, brändiin jne. liittyvä tieto-taito antavat mahdollisuuden uusiin jatkoinvestointeihin ja näin muodostavat reaalisen option uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Esimerkiksi samaa jakelukanavaa käyttäen voidaan myydä uusia tuotteita, tai alun perin yhden tuotteen tai palvelun ympärille syntynyt brändi antaa mahdollisuuden myydä saman brändin alla uusia tuotteita ja palveluita, jotka sopivat alkuperäisen brändin muodostamiin arvoihin ja mielikuviin. Sen lisäksi, että yritykseen syntyvä tieto-taito on optio uusiin tuotteisiin ja palveluihin, yksi investointilaskelmiin liittyvä reaalinen optio on mahdollisuus jättää investointi tekemättä tai lykätä investointia. Toisin sanoen, yrityksen kannattaa tehdä eräänlainen pilotti-investointi ja sen avulla tarkastella kannattaako investointia laajentaa mahdollisen uuden tiedon näkökulmasta. Näin ollen pilotti-investointiin liittyy optio, tutkia ja oppia lisää Copyright Toivo Koski Sivu 27

28 investointikohteesta ja mahdollisesti jättää kallis laajennusinvestointi tekemättä. Seuraava kuva esittää, tuotteen ja teknologian evoluutiota ja miten aikaisemmat tuoteversiot ja ideat sekä niihin liittyvä tieto-taito ovat reaalisia optioita uusille tuoteversioille ja palveluille. Tuotteen ja teknologian evoluutio Tuotteen arvo asiakkaalle Matala Idea 1. versio 2. versio Korkea uusi tuote versio X Aika Kuva 4. Tuotteen ja teknologian sekä niihin liittyvän tieto-taidon kehityksen optioluonne. Edellä olevassa kuvassa esitetään, miten tietyllä tasolla tuotteeseen ja teknologiaan liittyvä tieto-taito (laatikko) muodostaa option seuraavalle vaiheelle. Tämä vaihe saattaa avata mahdollisuuksia uusiin tuoteversioihin ja jopa uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Tietotaito voi myös olla luonteeltaan teknistä, asiakkaisiin, brändin hallintaan jne. liittyvää. Reaalisia optioita syntyy yritykseen aina joko tietoisen strategisen suunnittelun seurauksena tai ilman systemaattista suunnittelua. Toisin sanoen reaalisten optioiden syntyä voidaan edistää systemaattisella strategisella suunnittelulla. Kuten Harvard Business Schoolin rahoituksen professori Luehrman 4 (1998) onkin todennut: Business strategy is much more like a series of options than it is like a series of static cash flows. 4 Luehrman Timothy A (1998), Strategy as a Portfolio of Real Options, Harvard Business Review, Sebtember-October Copyright Toivo Koski Sivu 28

29 Tällä lauseella hän viittaa siihen, että strategiset päätökset ovat itse asiassa reaalisia optioita, joita voidaan hinnoitella rahoitusteorian työkaluilla. Seuraavaksi on lueteltu joitakin syitä, miksi reaalioptio ajattelu on tärkeätä osana investointipäätöksiä: 1. Reaalioptiot auttavat tunnistamaan yrityksen ydinosaamisen ja toimivat yrityksen kasvun lähteenä Systemaattinen reaalisten optioiden hyödyntäminen yrityksessä edellyttää omistajalta tai johdolta näkemystä siitä, mitkä ovat yrityksen ydinosaamisalueet. Säännöllisin väliajoin esimerkiksi hallitustyöskentelyssä tulisi kartoittaa, mitä osaamista yrityksessä on, ja mitä uusia markkinamahdollisuuksia ydinosaamiseen liittyy. Tunnistetun ydinosaamisen tarjoamat uudet liiketoimintamahdollisuudet eli reaaliset optiot toimivat usein yrityksen kasvun lähteenä. On paljon helpompaa ja kustannustehokkaampaa kasvaa olemassa olevaan osaamiseen perustuen kuin hakea täysin osaamisalueen ulkopuolella olevia uusia liiketoimintamahdollisuuksia. 2. Reaalioptiot toimivat yrityksen arvonnousun lähteenä Sitä mukaan kun liiketoimintaan kertyy tieto-taitoa, joka mahdollisesti avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, nousee myös yrityksen arvo. Voidaan sanoa, että jopa tappiota tekevällä yrityksellä on arvo, jos sillä on tieto-taitoa, jonka avulla toinen yritys kykenee tekemään voittoa tai yritys itse kykenee synnyttämään uutta voitollista liiketoimintaa. 3. Reaalioptiot ovat osa liikeriskien hajautusta Laaja osaamispohja hajauttaa yritystoiminnan riskiä, joka liittyy yksittäiseen tuotteeseen tai liiketoimintaan. Tieto-taidon pohjalta voidaan siis synnyttää uutta liiketoimintaa hätätilanteessa. Esimerkiksi monet valmistavat yritykset konepajaliiketoiminnassa ovat synnyttäneet rinnalle myös vuosisopimuksiin perustuvaa huoltoliiketoimintaa. Copyright Toivo Koski Sivu 29

30 4. Reaalioptiot ovat osa henkilöstöstrategiaa Kun tarkastellaan liiketoimintaan liittyvää osaamista, joudutaan tietenkin pohtiman ketkä ovat yrityksen osaajia. Osaaminenhan on usein ihmisten korvienvälissä. Kun yrityksellä on selkeä näkemys siitä, mitä osaamista yrityksellä on ja mitä uusia liiketoimintamahdollisuuksia on tarjolla em. osaamiseen perustuen, voidaan saman tien löytää vastauksia kysymyksiin: - keitä ovat yrityksemme ydinosaajat - mitä uutta tieto-taitoa joudumme rekrytoimaan uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittämiseksi - miten avainhenkilöiden korvien välissä oleva osaaminen tulisi dokumentoida tai muuten siirtää osaksi yrityksen osaamista, jolloin yksittäiseen avainhenkilöön liittyvä riski pienenisi. Yrityksen johdon tulisikin säännöllisesti kartoittaa yrityksen nykyinen osaaminen ja sen avaamat uudet liiketoimintamahdollisuudet esimerkiksi henkilöstön kehittämiskeskustelujen yhteydessä. Yrityksen johtamisen näkökulmasta reaalioptiot ovat ennen kaikkea tapa ajatella ja systemaattisesti kehittää yritystä, luoda kasvua ja arvonnousua sekä johtaa henkilöstön osaamista. Tämän takia yrityksen johdon tulisi säännöllisin väliajoin tarkistaa mitä reaalisia optioita omaan yritystoimintaan liittyy. Copyright Toivo Koski Sivu 30

31 7. YHTEENVETO INVESTOINTILASKELMISTA JA -PÄÄTÖKSISTÄ Yritysten omistajat ja yritysjohtajat ovat taloustieteen näkökulmasta riskin karttajia, ja heidän tulisi asettaa riskipitoisemmalle hankkeelle tai taloudelliselle päätökselle korkeampi tuottovaade kuin pienempi riskiselle. Käytetyimmät investointilaskentamenetelmät ovat nykyarvo-, sisäisen korkokannan ja takaisinmaksuajan menetelmä. Mikäli eri investointilaskentamenetelmät antavat ristiriitaisia tuloksia eri investointien paremmuudesta toisiinsa nähden, tulisi päätöksenteon kriteerinä suosia nykyarvomenetelmää. Investointien yhteydessä syntyy usein myös tieto-taitoa (reaalisia optioita), joka avaa uusia jatkoinvestointi ja -liiketoimintamahdollisuuksia. Edellä mainittu tieto-taito voi olla luonteeltaan teknistä, asiakkaisiin, jakelukanaviin, brändiin jne. liittyvää tieto-taitoa. Yrityksen johdon tulisi säännöllisesti kartoittaa yrityksen osaamispohja ja pohtia miten yrityksessä voidaan jatkohyödyntää yrityksessä olevaa tieto-taitoa. Investointilaskelmat ja päätöksenteon valmistelu on osa yrityksen johdon huolellisuusvelvollisuutta. Copyright Toivo Koski Sivu 31