Rengastusvuosi Jari Valkama & Jukka Haapala. näiden rengastajien työpanoksen ja toivottaa voimia heidän omaisilleen, läheisilleen

Transkriptio

1 Valtakunnallinen linnustonseuranta Jari Valkama & Jukka Haapala Talitiainen Parus major oli vuoden eniten rengastettu lintulaji, vaikka sen rengastusmäärä väheni tuntuvasti edellisvuotisesta. Kuva: TAPIO SOLONEN Rengastusmäärillä mitattuna vuosi jäi selvästi keskitasoa vaatimattomammaksi (kuva 1). Syksyn ja talven mittaan oli pitkään jopa epäselvää, että ylitetäänkö edes maaginen rengastuksen raja. Lopulta se nipin napin ylittyi ja kokonaisrengastusmääräksi kirjautui (kuva 1, liite 1). Viimeisten 20 vuoden aikana huonompia rengastusvuosia ovat olleet vain 1987 ja Poikasina ja täysikasvuisina rengastettujen lintujen määrät on rengastustilastoissa voitu eritellä vuodesta 1968 lähtien. Tässä 40 vuoden aineistossa vuosi sijoittuu kokonaisrengastusmäärissä 27. sijalle. Vuosien 1913 kokonaisrengastussumma vuoden lopussa oli runsaat 9,5 miljoonaa. Poikasrengastusten määrä jäi reippaasti alle sadan tuhannen, mutta sijoittuu silti keskitasolle. Poikasrengastusmäärän lasku selittyy etupäässä joidenkin petolintujen normaalia pienemmillä rengastusmäärillä, joiden taustalta löytyy koko Etelä- ja Keski- Suomea riivannut myyrälama (ks. Honkala & Saurola 2008). Kokonaisrengastusmäärän romahtamisen perussyy löytyy täysikasvuisina rengastettujen lintujen puolelta. Huonompia vuosia jaksolla 1980 ovat olleet vain jo Taulukko 1. Lintuasemarengastukset Suomessa Table 1. Numbers of birds ringed at Finnish bird observatories Lintuasema Bird observatory 2004 Ringings in Ringings in 2005 edellä mainitut 1987 ja Vuoteen 2006 verrattuna etenkin seuraavien lajien rengastusmäärät laskivat rajusti: pajulintu (-6 000), talitiainen (-3 000), haarapääsky (-4 500) ja punarinta (-2 000). Haarapääskyn kohdalla laskua selittää ainakin se, että lajin rengastus (pesäpoikaset, pesivät emot ja syksyn ruovikkopyynti) on keskittymässä yhä selvemmin pelkästään Kanta-Hämeeseen, kun taas muualla lajiin kohdistunut kiinnostus on valitettavasti hiipumassa. Muiden lajien pudotuksia selittänee etupäässä niiden huono poikastuotto; tämä puolestaan heijastui sekä SSP-tuloksiin että myöhemmin syksyllä lintuasemarengastusten määriin (taulukko 1). SSP:n tulosten mukaan etenkin nuorten pajulintujen määrä romahti vuoteen 2006 verrattuna, mikä kertoo että pajulintujen pesinnät menivät laajalti pieleen (ks. Haapala, Heikinheimo & Valkama 2008). On vielä yksi murheellinen seikka, jolla oli vaikutusta myös rengastusmääriin. Vuonna menehtyi peräti kuusi rengastajaa: Heikki Arppe, Mikael Bäck, Jukka Grönlund, Unto Järvinen, Vesa Nieminen ja Veikko Tamminen. Esimerkiksi Arppe rengasti vuosittain lähes lintua tätä aukkoa tuskin kukaan pystyy hetkessä paikkaamaan. Rengastustoimisto muistaa suurella kiitollisuudella näiden rengastajien työpanoksen ja toivottaa voimia heidän omaisilleen, läheisilleen ja ystävilleen. Eniten rengastetut lintulajit tuntuvat vuodesta toiseen pysyvän samoina (taulukko 2). Tällä kertaa kärkikolmikon muodostivat tutut pönttölajit talitiainen, sinitiainen ja kirjosieppo. Pajulinnun sijoitus tällä listalla putosi, mutta se pysyi juuri ja juuri kymmenentenä. Ilahduttava tulokas listalla oli tilhi, joka oli vuoden viidenneksi eniten rengastettu laji merkityllä yksilöllä. Vuosi olikin toiseksi paras tilhivuosi sitten ennätysvuoden 2003, jolloin merkittiin yli tilheä. Tilhistä on saatu jo 309 ulkomaanlöytöä, joista merkittävä osa on kertynyt ennätysvuonna 2003 tai sen jälkeen rengastetuista linnuista (kuva 2). Yksi esimerkki on kaukaisin (ja samalla itäisin) tilhilöytömme Irkutskin liepeiltä, km päästä rengastuspaikalta. Tuon tilhen (P ) rengasti Ismo Kreivi Rovaniemellä Tieteen kannalta linnun venäläinen löytäjä teki ikävän karhunpalveluksen, sillä hän otti linnulta renkaan pois ja päästi linnun jatkamaan matkaansa ilman rengasta. Huonosta myyrävuodesta huolimatta myös tuulihaukka sinnitteli kärkikymmenikön mukana (taulukko 2). Vuoden surkeus näkyy kuitenkin siinä, että tuon 2006 Ringings in 2006 Ringings in Aspskär Hanko Höytiäinen Jurmo Kangasala Lågskär Rauvola Rönnskär Signilskär Säppi Tankar Tauvo Valassaaret Total LINNUT VUOSIKIRJA

2 Valtakunnallinen linnustonseuranta kärkikymmenikön rengastussumma oli vain lintua, kun se vuonna 2006 oli Koko rengastuskertymää vuosilta 1913 kuvaavan kärkikymmenikön sijoituksissa ei sen sijaan muutoksia tapahtunut. Näiden lajien osuus koko Suomen rengastusmäärästä on noin 44 %. Vaikka vuosi olikin niukkuuden vuosi, niin jotain mieleenpainuvaa rengastusrintamallakin tapahtui. Ylitorniolla rengastettiin yksi lyhytnokkahanhi ja Kemijärvellä peräti yhdeksän tiibetinhanhea, joka oli myös uusi rengastuslaji Suomelle. Tuomo Ollila pääsi rengastamaan Utsjoella kaksi tunturipöllön poikasta (edelliset poikasrengastukset olivat lähes kahden vuosikymmenen takaa vuodelta 1988). Harvinaisemmista linnuista kannattaa mainita rusorintakerttu, joita rengastettiin yksi sekä Lågskärin että Hangon lintuasemilla. Kuusamossa rengastettiin Suomen toinen valkopäätiainen, se edellinen rengastettiin Asikkalassa Tavallisemmista linnuista kottaraisella oli ilmeisen hyvä vuosi, sillä poikasia rengastettiin peräti Tämä on toiseksi paras tulos sitten vuoden Rengastusmäärien kasvu saattaa kuitenkin osaksi selittyä muutamien rengastajien organisoimalla tehopöntötyksellä, mutta toivottavasti ilmassa on myös merkkejä kottaraiskannan elpymisestä. Jos meni kottaraisella hyvin, niin löytyy useita lajeja joilla tuntuu menevän huonosti. Osa näistä on lajeja, joita jostain syystä rengastetaan vähän, mutta myös lajeja, jotka todellisuudessakin ovat vähentyneet. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat mm. vesilinnut, rantakanat ja kahlaajat. Esimerkiksi härkälintuja, jouhisorsia, punasotkia, mustalintuja, nokikanoja, merisirrejä ja mustavikloja ei Suomessa rengastettu ensimmäistäkään ja silkkiuikkuja, tukkakoskeloita ja jänkäkurppiakin vain yksi kutakin. Tukkasotkan rengastusmäärät vuosina 1952 on esitetty Taulukko 2. Eniten rengastetut lintulajit Suomessa vuonna ja vuosina Table 2. Species with the highest ringing totals during and Species Ringings Species kuvassa 3. Parhaina ja 1980-luvun vuosina rengastettiin tukkasotkaa, mutta 2000-luvulla vuosittaiset rengastusmäärät ovat jääneet noista luvuista alle kymmenenteen osaan. Rengastusmäärien hiipuminen näkyy tietenkin myös löytömäärissä: kuvasta 4 nähdään, että tuoreita löytöjä sotkista on vähän. Toiseen ryhmään kuuluu joukko lajeja, jotka ilmeisesti ovat todellisuudessakin vähentyneet joko tilapäisesti tai sitten väheneminen on jatkunut jo pitkään. Mehiläishaukoille vuosi oli äärimmäisen kehno (kuva 5, katso myös Honkala & Saurola 2008), sillä poikasia rengastettiin vain 12, mikä on pienin määrä sitten vuoden Kuvassa 6 on esitetty mehiläishaukoista kertyneet löydöt. Valitettavan suuri osa haukoista on tapettu tai löydetty kuolleena, ja on luultavaa, että jälkimmäisistäkin osa on todellisuudessa tapettu. Muuttomatkoilla tapahtuva metsästys ei varmuudella ainakaan lisää Suomen pesimäkantaa olipa kannanlaskun suurin syy sitten mikä tahansa. Kiurun rengastusmäärät ovat 1960-luvun puolivälin huippuvuosista pienentyneet miltei olemattomiksi: vuonna rengastettiin vain 14 kiurua (kuva 7). Viime vuosikymmenen alkupuolelle sijoittuva (matalampi) piikki ajoittuu sopivasti yhteen silloin käytössä olleeseen peltojen velvoitekesannointiin (ks. myös Piha ym. ). Kiuruja kuitenkin edelleen peltomaisemassa näkyy, mutta niiden pesimistuloksesta tiedetään edelleen kovin vähän. Tuhoutuuko pesiä paljon maataloustöissä? Mikä on petojen merkitys pesimistuloksen kannalta? Ulkomaisia löytöjä kiuruista ei ole paljon, mutta kuva 8 kertoo selvästi, että suurin osa kiuruista löytyy tapettuna Ranskasta, jossa ne edelleen ovat suurta herkkua. Elävänä on ulkomailta tavattu vain yksi kiuru. Tässä yhteydessä on kuitenkin taas kerran pidettävä mielessä, että metsästetyt rengaslinnut tulevat helpommin raportoiduiksi kuin esimerkiksi petojen saaliiksi joutuneet tai sairaat linnut. Projektit porskuttavat Ringings Talitiainen Parus major Talitiainen P. major Sinitiainen P. caeruleus Kirjosieppo F. hypoleuca Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Pajulintu P. trochilus Viherpeippo Carduelis chloris Sinitiainen P. caeruleus Tilhi Bombycilla garrulus Hippiäinen R. regulus Haarapääsky Hirundo rustica Punarinta E. rubecula Rautiainen Prunella modularis Naurulokki Larus ridibundus Tuulihaukka Falco tinnunculus Ruokokerttunen Acrocephalus sch Punarinta Erithacus rubecula Haarapääsky H. rustica Pajulintu Phylloscopus trochilus Urpiainen Carduelis flammea Rengastustoimiston projektit jatkuivat vanhaan malliin. Sääksestä, petolintuseurannasta ja sisämaan seurantapyynnistä (SSP) Kuva 1. Vuosittaiset rengastusmäärät Suomessa Pylväiden alaosa kuvaa poikasina ja yläosa täysikasvuisina rengastettujen lintujen määrää. Fig. 1. Annual ringing totals in Finland in Numbers of nestlings and full-grown individuals are separated (see legend). Kuva 2. Suomessa rengastetuista tilhistä saadut ulkomaiset löydöt. Fig. 2. Recoveries found abroad of Bohemian Waxwings Bombycilla garrulus ringed in Finland. LINNUT VUOSIKIRJA 99

3 Valtakunnallinen linnustonseuranta Yksi vuoden tusinasta rengastetusta mehiläishaukan Pernis apivorus pesäpoikasesta, Vantaa Kuva: TAPIO SOLONEN on omat katsauksensa toisaalla tässä vuosikirjassa (Saurola 2008, Honkala & Saurola 2008, Haapala, Heikinheimo & Valkama 2008). Pahiten tuntuu yskähtelevän EURIN- Gin alullepanema haarapääskyprojekti. Laajemmassa määrin haarapääskyyn jaksetaan panostaa enää vain Kanta-Hämeessä, jossa kuitenkin edelleen rengastetaan tehokkaasti poikasia, pyydystetään pesiviä emoja ja vietetään loppukesän iltoja ruovikkopyynnin merkeissä. Toivottavasti Heikki Lokki, Pekka Pouttu ja monet muut jaksavat edelleen jatkaa tätä hienon aineiston keräämistä. Olisi upeaa, jos myös muualla jaksettaisiin uudelleen innostua haarapääskyistä. Syksyinen rautiaispyynti jatkui suunnilleen entisin voimin ja entisillä paikoilla. Koko vuoden rengastusmääräksi tuli Projektista on nyt kertynyt sen verran aineistoa, että siitä toivon mukaan saadaan tehtyä alustavia analyysejä lähiaikoina. Turkulaisten Esa Lehikoisen ja Petri Suorsan alullepanema ruokintavakioprojekti (RUOVAK) on kunnolla pääsemässä käyntiin. Projektissa satsataan erityisesti ruokintapaikkojen linnuston mitta- ja sulkasatoaineiston keräämiseen ja samalla rengastuksen (ja rengastajien) laadun parantamiseen. Tulevaisuudessa uudet rengastajat saavat luvan talvilintupyyntiin ainoastaan mikäli osallistuvat ruokintavakioprojektiin. Myös rengastustenttijärjestelmää tullaan uusimaan siten, että perinteinen talvilintutentti jää kokonaan pois. SSP-tentti uudistetaan niin, että hyväksytyllä tuloksella voi osallistua sekä ruokintavakioon että sisämaan seurantapyyntiin. Rengastusluvat ja rengastajat Rengastajien lukumäärä vuoden lopussa oli 688. Näistä aktiiveja (eli sellaisia, jotka rengastivat kuluneena vuonna vähintään yhden linnun) oli kuitenkin vain 516. Jostain syystä aktiivirengastajien määrä laski 28:lla vuodesta 2006, liekö sitten huonon myyrävuoden syytä. Rengastajien sukupuolijakauma ja heidän lupatyyppiensä jakauma säilyivät suunnilleen samanlaisina kuin 2006 (Valkama & Haapala ). Taulukossa 3 on perinteiseen tapaan esitetty ne 10 rengastajaa, jotka rengastivat eniten lintuja Suomessa v.. Kärkipaikka näyttää vakiintuneen Tatu Hokkaselle, joka rengasti eniten sekä poikasia että täysikasvuisia lintuja, yhteensä Tänäkin vuonna taulukossa esitetty kymmenikkö rengasti noin neljänneksen koko maassa rengastetuista linnuista. Vuosittainen rengastajakokous pidettiin Forssassa Kokouksessa palkittiin Pertti ja Helmi-Irene Saurolan lahjoittamalla Strix pokaalilla porilainen Asko Eriksson, joka on pitkään toiminut mm. Säpin lintuaseman asemanhoitajana. Hän on rengastanut paljon mm. kahlaajia sekä osallistunut aktiivisesti sisämaan seurantapyyntiin. Risto Juvasteen ja Olavi Liukkosen lahjoittama ansioituneen uuden rengastajan pokaali myönnettiin Mikko Hakaselle. Hänen erikoisalaansa ovat olleet petolinnut, esimerkiksi vuonna Mikko rengasti peräti 127 kanahaukan poikasta! Lintuasemarengastukset Lintuasemilla rengastusmäärät jatkoivat laskuaan (taulukko 1). Eniten rengastusmäärät vähenivät Höytiäisen, Lågskärin ja Signilskärin asemilla. Muutamalla asemalla lintuja rengastettiin hieman enemmän kuin vuonna 2006, mutta tämä ei riittänyt kompensoimaan edellä mainitun kolmen aseman aiheuttamaa pudotusta. Vuonna Suomen lintuasemilla kertyi rengastuspäiviä (eli rengastettiin Kuva 3. Tukkasotkan rengastusmäärät Suomessa Fig. 3. Numbers of Tufted Ducks Aythya fuligula ringed in Finland in Kuva 4. Suomessa rengastetuista tukkasotkista saadut löydöt. Kustakin yksilöstä vain viimeinen tapaaminen on otettu mukaan. Fig. 4. Recoveries of Tufted Ducks ringed in Finland. Only the last encounter of each individual has been included. 100 LINNUT VUOSIKIRJA

4 Valtakunnallinen linnustonseuranta vähintään yksi lintu) 198, kun vuotta aiemmin vastaava luku oli 213. Tuttuun tapaan lintuasemilla rengastettiin eniten lintuja syksyllä. Kevätkaudella kertyi 27 % vuoden asemarengastusmäärästä (2006: 32 %). Vuoden alkupuoliskolla lintuja merkittiin eniten Lågskärillä (2 809; mikä on vain vähän yli puolet vuoden 2006 rengastusmäärästä), Jurmossa (2 493) ja Tauvossa (1 584). Kevään eniten rengastetut lajit olivat pajulintu ja punarinta (1 963 ja yks.). Pajulintujen rengastusmäärä on suunnilleen sama kuin vuonna 2006, mutta punarintojen määrä putosi jostain syystä alle puoleen. asemilla rengastettiin 1 279, mikä on runsas 400 enemmän kuin edellisenä vuonna. Syyskaudella asemilla rengastettiin eniten hippiäisiä (7 738), talitiaisia (3 034), sinitiaisia (2 818) ja punarintoja (2 169). Hippiäisiä ja sinitiaisia saatiin enemmän kuin edellisenä syksynä, mutta talitiaisia vähemmän. Pyrstötiaisia rengastettiin runsas tuhat, mikä on enemmän kuin syksyllä 2006, mutta jää kuitenkin kauas hyvistä vaellussyksyistä. Tikkoja oli edelleen kovin niukalti liikkeellä: kuudesta tikkalajista rengastuksia kertyi vain 42. Pöllösyksykin oli niukka, sillä helmipöllöjä rengastettiin 85, sarvipöllöjä 16 ja varpus- ja lehtopöllöjä kumpiakin yksi. Kaikista syksyllä asemilla rengastetuista linnuista oli nuoria, kesällä syntyneitä 87 %, mikä on kuusi prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Näin ollen asema-aineistokin antaa sivustatukea sille, mitä SSP:ssä havaittiin, eli monilla lajeilla kesän poikastuotto oli ilmeisesti huono. Asemarengastajien terävimmän kärjen muodostivat Tatu Hokkanen (4 010 rengastusta), Sampo Laukkanen (2 427), Jukka Hintikka (2 102), Juhani Virtanen (2 059) ja Matti Tynjälä (2 025). Tulevaisuuden kannalta on lupaavaa, että viiden kärjessä oli mukana kaksi suhteellisen tuoretta rengastajaa, Laukkanen ja Hintikka. Heistä jälkimmäinen rengasti yli 60 % kaikista Rönnskärillä merkityistä linnuista. Muita lähes yhden miehen yrityksiä olivat Tauvo, jossa Matti Tynjälän osuus oli 65 % sekä erityisesti Aspskär, jossa Jarmo Ruoho rengasti kahta lukuun ottamatta kaikki linnut. Löytöjen määrä lähestyy jo miljoonaa Rengastustoimiston löytörekisterissä oli yhteensä Suomessa rengastettuun lintuun liittyvää tapaamistietoa, joista mielenkiintoisia (ks. liite 1) oli Vuonna tapaamisilmoituksia kirjattiin yhteensä , ja näistä em. kriteerein mielenkiintoisia oli Eniten löytöjä kertyi harmaalokeista (1 858), talitiaisista (1 804), selkälokeista (1 577), sinitiaisista (1 121), haahkoista ja viherpeipoista (kummastakin 648) sekä merikotkista (532). Kuvassa 9 on esitetty kaikki vuoden aikana kertyneet mielenkiintoiset löydöt suomalaisista linnuista. Ikäennätyksiä Rengastaja Ringer Nestlings or fledglings Lähes 19-vuotiaaksi elänyt ikäennätyslehtopöllö Strix aluco viimeisellä tapaamisella vielä elämänsä kunnossa Helsingissä. Kuva: TAPIO SOLONEN Vuonna muuttui jälleen monen lajin ikäennätys. Osa alla olevista linnuista on löydetty jo aiemmin, mutta Rengastustoimiston tietokantaan ne ovat päätyneet vasta vuonna (tai muutamat vuonna 2008). EURING (Euroopan rengastuskeskusten unioni) ylläpitää koko Euroopan kattavaa ikäennätysluetteloa, joka on löydettävissä EURINGin kotisivuilta (ks. Staav & Fransson 2006). Merimetso (MM-401). Pekka Rusasen Tammisaaressa rengastama merimetson poikanen löytyi kuolleena Inkoosta Rengastuksesta löytöhetkeen ehti kulua 8 vuotta ja 11 kuukautta. Kyhmyjoutsen (E-3297). Tämä Juhani Virtasen Turussa rengastama 2-kv kyhmyjoutsen löytyi kuolleena Sottungasta Aikaa rengastuksen ja löydön välillä kului 18 vuotta ja 29 päivää. Valkoposkihanhi (DT-28283). Juhani Virtanen rengasti tämän linnun pesivänä Turussa Jarmo Laine onnistui tunnistamaan linnun sen värirenkaista lähellä rengastuspaikkaa 20.8., ja näin siitä tuli Suomen vanhin valkoposkihanhi: 19 vuotta, 1 kuukausi ja 26 päivää. Selkälokki (HT-38864). Timo Kairesalo rengasti tämän selkälokin poikasena Kangasalla Markku Kangasniemi onnistui lukemaan sen renkaan Tampereen kaatopaikalla Aikaa rengastuksesta löytöön kului mahtavat 30 vuotta, 2 kuukautta ja 4 päivää. Lehtopöllö (D ). Tämä Tapio Solosen Espoossa rengastama lehtopöllön poikanen lensi viimeisen kerran tien yli Helsingissä Aikaa rengastuksesta autoon törmäämiseen kului 18 vuotta, 10 kuukautta ja 9 päivää. Ennen kuolemaansa tämä naaras oli kontrolloitu pesivänä 12 keväänä. Pohjantikka (A ). Lokakuun 1. päivä vuonna 2006 pohjantikan uudeksi ikäennätykseksi kirjattiin 8 vuotta, 3 kuukautta ja 16 päivää, kun Hannu Huuskosen Enossa rengastama vanha naaras tunnistettiin värirenkaista lähellä rengastuspaikkaansa. Tiltaltti (NL-29247). Martin Helinin Espoossa rengastama täysikasvuinen tiltaltti löytyi kuolleena Urjalasta Tämän myötä lajin uusi ikäennätys on 3 vuotta, 10 kuukautta ja 12 päivää. Pikkusieppo (YL-46705). Markku Heinonen rengasti Vantaalla vanhan pikkusieppokoiraan, jonka hän kontrolloi 2.7. kilometrin päässä Helsingin puolella. Aikaa rengastuksesta kontrolliin kului 1 vuosi, 11 kuukautta ja 28 päivää. Pyrstötiainen (FL-52698). Rengaslöytöjen Taulukko 3. Eniten lintuja Suomessa v. rengastaneet rengastajat. Table 3. The total ringing numbers for the ten most active ringers in Finland in. Full-grown Total Hokkanen Tatu Pasanen Esko Tanner Jukka Kolunen Heikki Lokki Juhani Pouttu Pekka Nurmi Jorma Laukkanen Sampo Karlson Rolf Kärkkäinen Timo LINNUT VUOSIKIRJA 101

5 Valtakunnallinen linnustonseuranta Kuva 5. Rengastettujen mehiläishaukan poikasten lukumäärä Suomessa vuosina Fig. 5. Numbers of nestlings of Honey Buzzard Pernis apivorus ringed in Finland in Kuva 6. Suomessa rengastetuista mehiläishaukoista saadut löydöt. Kustakin yksilöstä vain viimeinen tapaaminen on otettu mukaan. Fig. 6. Recoveries of Honey Buzzards ringed in Finland. Only the last encounter of each individual has been included. mukaan Suomen vanhimman pyrstötiaisen ikä on 4 vuotta, 11 kuukautta ja 26 päivää. Juhani Topp rengasti kyseisen linnun Espoossa ja Aleksi Lehikoinen kontrolloi sen niin ikään Espoossa Närhi (B-61647). Närhen uusi ikäennätys on 13 vuotta, 8 kuukautta ja 3 päivää. Sen sai haltuunsa Aarto Tuomisen Hauholla rengastama lintu, jonka hän kontrolloi rengastuspaikalla Pajusirkku (X ). Maaliskuun 5. päivä 2004 kontrolloitiin Italiassa pajusirkku, jonka Tatu Hokkanen oli rengastanut Vehkalahdella Rengastuksen ja kontrollin välillä ehti kulua 8 vuotta, 5 kuukautta ja 22 päivää. Muita mielenkiintoisia löytöjä Merimetso (MM-15061). Aleksi Lehikoisen Tammisaaressa merkitsemä lintu tunnistettiin värirenkaastaan Ison Britannian Kentissä kuudesti välillä Tätä ennen ei suomalaisia merimetsoja ole tavattu Brittein saarilla. Merimetsoista tulleet ulkomaiset löydöt on esitetty kuvassa 10, josta ilmenee, että niitä tavataan pesimäkauden ulkopuolella varsin laajalla alueella. Kartta kertoo myös, että vain pieni osa ulkomailta löydetyistä merimetsoista tavataan elossa. Tiibetinhanhi. Pirkka Aalto rengasti Kemijärvellä 9 tiibetinhanhea ja merkitsi ne myös lukurenkain. Vain 11 päivää myöhemmin kaksi niistä onnistuttiin lukemaan Ruotsi Norrbottenissa, 215 km rengastuspaikalta. Kuva 7. Kiurun rengastusmäärät Suomessa Fig. 7. Numbers of Skylarks Alauda arvensis ringed in Finland in Varpushaukka (S ). Eino Salon Jokioisilla merkitsemästä varpushaukkapoikueesta tämä yksi naaras päättikin lentää todella pitkälle talvea pakoon: se pyydystettiin 1.4. Tunisiasta. Kyseessä on ensimmäinen suomalaista varpushaukkaa koskeva löytö Afrikan mantereelta. Nuolihaukka (S ). Viime kesänä traagisesti nuolihaukkarengastusmatkalla menehtynyt Vesa Nieminen ehti saada tästä suosikkilajistaan todella ikimuistoisen löydön: hänen Pälkäneellä rengastama nuolihaukka löytyi sähköiskuun kuolleena Etelä-Afrikasta Tämä ei ollut pelkästään Suomen, vaan mitä ilmeisimmin koko Euroopan ensimmäinen Etelä-Afrikasta löytynyt nuolihaukka. Merikihu (ST ). Hans Hästbacka rengasti merikihun poikasen Närpiössä. Se tavattiin elävänä, mutta heikkokuntoisena Brasiliassa. Matkaa Atlantin toiselle puolelle kertyi km. Tämä on toinen suomalainen rengaslöytö Etelä- Amerikasta. Ensimmäinenkin löytö tuli merikihusta ja niin ikään Brasiliasta: kyseessä oli Pentti Forsténin Föglössä rengastama kihu, joka löytyi huonokuntoisena Räyskä (CT ). Risto Juvaste rengasti tämän linnun poikasena Maksamaalla Lintu tunnistettiin värirenkaasta syysmuuttonsa aikana ensin Saksassa ja viisi päivää myöhemmin Itävallassa km rengastuspaikalta. Talitiainen (VL-85407). Teemu Lehtiniemi rengasti tämän talitintin Signilskärin lintuasemalla klo 9, ja Karri Kuitunen kontrolloi sen samana päivänä Lågskärin lintuasemalla klo 16. Päivän aikana lintu ehti matkata 52 km. Urpiainen (HL-76020). Tämä lintu oli matkalla tyystin toiseen suuntaan, sillä Vesa Tuominen rengasti sen Signilskärillä , ja Juhana Niittylä kontrolloi sen jo seuraavana päivänä Espoossa. Matkaa rengastuspaikalta löytöpaikalle kertyi 301 km. Hömö- x lapintiainen (JL ). Risteymätkin voivat luonnossa pärjätä: Heik- 102 LINNUT VUOSIKIRJA

6 Valtakunnallinen linnustonseuranta Kuva 8. Suomessa rengastetuista kiuruista saadut ulkomaiset löydöt. Fig. 8. Ringing and recovery sites of Skylarks ringed in Finland and later found abroad. Kuva 9. Suomessa rengastetuista linnuista vuoden aikana saadut mielenkiintoiset rengaslöydöt. Fig. 9. Recovery sites of birds ringed in Finland and found during. Only interesting recoveries are included (see the inclusion criteria for this in appendix 1). ki Eeronheimo rengasti tämän linnun Rovaniemellä , ja Antti Aholainen kontrolloi sen lähellä rengastuspaikkaa Aikaa rengastuksesta ehti kulua siis yli 4 vuotta ja 3 kuukautta. Rengastuslupakäytäntö hankaloitui Luonnontieteelliselle keskusmuseolle myönnetyt lintujen merkintäluvat umpeutuivat Viime vuoden loppuun saakka voimassa ollut lupakäytäntö oli toimiston ja rengastajien kannalta erittäin yksinkertainen ja toimiva ja joustava. Nykysysteemistä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa samaa. Nykytilanteeseen jouduttiin, koska pari henkilöä teki jo pitkään käytössä olleesta lupamenettelystä kanteluita eri oikeusviranomaisille. Vanha systeemi todettiin epäselväksi ja joiltakin osin luonnonsuojelulain vastaiseksi. Tämän vuoksi museo ei enää voi myöntää lupia rengastajille, vaan luvat luonnonsuojelulain perusteella rauhoitetuille lajeille myöntää alueellinen ympäristökeskus. Tästä seuraa, että periaatteessa jokainen uusi rengastuslupahakemus ja vanhan rengastusluvan laajennushakemus lähetetään päätöskierrokselle 13 alueelliseen ympäristökeskukseen ja maa- ja metsätalousministeriöön. Tällä päätösmallilla on ainakin kahtalaisia seurauksia: byrokratian hillitön lisääntyminen etenkin museolla, mutta myös ympäristökeskuksissa ja toisaalta rengastajan kannalta kenties ikävin mahdollinen seuraus eli päätöksen viipyminen. Siinä, missä rengastaja aiemmin saattoi saada päätöksen lupahakemukseensa jopa samana päivänä, ollaan nyt tilanteessa, jossa hakemuksen käsittely voi kestää viikkoja, jopa kuukausia. On myös erittäin harmillista, että alueellisissa ympäristökeskuksissa ei mitenkään voi olla rengastuksesta sellaista asiantuntemusta kuin on Rengastustoimistossa. Koska rengastuksen tärkein tehtävä on kerätä aineistoa tieteellistä tutkimusta ja lintujen suojelua varten, olisi äärimmäisen tärkeää, että lainsäädäntöön sen kirjoittamisen yhteydessä päässeet selvät lapsukset voitaisiin korjata mahdollisimman pian. Suomen Rengastusatlas tulee! Pitkään haudottu ja suunniteltu kirjaprojekti, Suomen Rengastusatlas nytkähti lopultakin eteenpäin kun Koneen Säätiö antoi rahoituksen kirjan ensimmäistä osaa varten. Kirja on tarkoitus tehdä kaksiosaisena siten, että ensimmäiseen osaan tulee ei-varpuslinnut ja toiseen osaan varpuslinnut. Hankkeen aikataulu on tiukka: ensimmäinen osa on määrä saada painokuntoon jo tänä syksynä ja toinen syksyllä Kirjan tekijätiimin muodostavat Pertti Saurola, Jari Valkama ja Koneen Säätiön myöntämän apurahan turvin työskentelevä William Velmala. Kirjaprojekti pääsi liikkeelle tavallaan viime tingassa, sillä monet muut Euroopan rengastuskeskukset ovat jo omat atlaskirjansa julkaisseet tai ainakin sellaisia on työn alla monella taholla. Rengastustoimiston evakkoaika päättyi Pohjoisella Rautatiekadulla sijaitseva Eläinmuseon rakennus oli pari vuotta täysremontissa. Museon työntekijät pääsivät palaamaan takaisin täysin uusittuihin työtiloihinsa loppuvuodesta. Virallisesti museorakennus näyttelyineen avataan toukokuussa Rengastustoimisto sijaitsee museon toisessa kerroksessa. Käynti Rengastustoimistoon tapahtuu Arkadiankadun varrella olevan kävelyportin kautta, mutta mahdollisista vierailuista on aina parasta sopia etukäteen, sillä sisään museorakennukseen on pääsy vain henkilökunnalla. Rengastustoimiston yhteystiedot ovat seuraavat: postiosoite: Rengastustoimisto PL Helsingin yliopisto sähköposti: elmu_ren@cc.helsinki.fi puhelin: , Kiitokset Suuret kiitokset katsausvuoden aikaisille työtovereillemme: Juha Honkala, Seppo Niiranen, Johanna Oja, Markus Piha, Pekka Puhjo ja Jarmo Ruoho. Kiitokset myös Pertti Saurolalle, joka on aina auliisti auttanut ongelmatilanteissa. Kiitokset myös lähimmille esimiehillemme Risto A. Väisäselle, Olof Biströmille ja Juhani Lokille hienon ja tuottavan työilmapiirin luomisesta ja tuesta vaikeina hetkinä. Heidi Kinnunen ja Tiina Puolakoski ovat taitavasti auttaneet hallinnollisissa kiemuroissa. LINNUT VUOSIKIRJA 103

7 Valtakunnallinen linnustonseuranta Kuva 10. Suomessa rengastetuista merimetsoista saadut ulkomaiset löydöt. Fig. 10. Recovery sites of the Great Cormorant Phalacrocorax carbo ringed in Finland and later found abroad. Jan Lindström, Heikki Lokki ja Visa Rauste on jo aiemmin julistettu toimistolle korvaamattomiksi henkilöiksi, suurkiitokset heille jälleen kerran! Jarno Lehtimäki paranteli Rengas99:ä vielä entistäkin paremmaksi ja Petrus Repo rakensi loppuvuodesta rengastus- ja kontrollitiedostoille sähköisen arkistointijärjestelmän. Keväällä HY:n tietojenkäsittelytieteen laitoksen ohjelmistotuotantoryhmä paranteli tietokantamme käyttöliittymää tehokkaasti ja menestyksellä. Jörgen Palmgren on varmistanut, että tietotekniikka pelaa myös Rengastustoimiston koneissa. Kiitokset heille kaikille. Vanhoja rengastustietoja ovat etätöinä tallentaneet Seppo Holtari ja Rauno Pohja. Pirjo Hätönen on tallentanut suuren määrän rengastus- ja kontrollilomakkeita virheettömään ja tehokkaaseen tyyliinsä. Suuret kiitokset kaikille rengastajille tekemästänne suunnattoman arvokkaasta työstä. Ilman teitä meillä ei olisi töitä eikä mitään raportoitavaa. Kirjallisuus Haapala, J., Heikinheimo, M. & Valkama, J. 2008: Sisämaan seurantapyynti. Linnut-vuosikirja : Honkala, J. & Saurola, P. 2008: Petolintuvuosi. Linnut-vuosikirja : Piha, M., Lindén, A., Pakkala, T. & Tiainen, J. : Linking weather and habitat to population dynamics of a migratory farmland songbird. Annales Zoologici Fennici 44: Saurola, P. 2008: Suomen sääkset. Linnutvuosikirja : Staav, R. and Fransson, T. 2006: EURING list of longevity records for European birds ( euring.org/data_and_codes/longevity.htm). Valkama, J. & Haapala, J. : Rengastusvuosi 2006 ikäennätyksiä ja haamulöytöjä. Linnut-vuosikirja 2006: Summary: Bird ringing in Finland Bird ringing was initiated in Finland in Since then, more than 9,53 million birds have been ringed. In, the number of birds ringed was of which were nestlings and full-grown individuals (Appendix 1). During the 40-year period since 1968, was in the 27th position in terms of total ringing numbers (Fig. 1). The total number of ringings in was approximately 14 % lower than in 2006, mostly due to the fact that catches of full-grown birds dropped with more than individuals from 2006 to (Appendix 1). The most frequently ringed species in were the Great Tit Parus major, the Blue Tit P. caeruleus, the Pied Flycatcher Ficedula hypoleuca, the Greenfinch Carduelis chloris, and the Bohemian Waxwing Bombycilla garrulus (Table 2). As a pleasant surprise for, the number of nestlings of European Starlings Sturnus vulgaris ringed (4 517) was the highest since the early 1970s. We hope that this result indicates that the Starling populations are really increasing, and not only that the ringers have put up a considerable amount of new nest boxes for the species. There are several species whose ringing numbers have distinctly decreased during the last few years. Particularly some duck and wader species have suffered from this phenomenon. For example, no Red-necked Grebes Podiceps grisegena, Northern Pintails Anas acuta, Common Pochards Aythya ferina or Eurasian Coots Fulica atra were ringed in! This is probably not a consequence of a decline of these species, but rather it indicates that at the moment there are no ringers who would have been specialized in ringing them. There are, however, some species which appear to have declined in Finland and this decline has also been reflected in ringing numbers. In, the Honey Buzzard Pernis apivorus had a very poor breeding success, and only 12 nestling were ringed in the whole country (Fig. 5). The ring recovery map (Fig. 6) indicates clearly that Honey Buzzards are heavily persecuted during their migration and in the wintering areas in Central Africa. Another example is the Skylark Alauda arvensis whose ringing numbers have constantly decreased since the top years in the mid 1960 s (Fig. 7). Only 14 Skylarks were ringed in, which is the lowest number since 1952! Most of the recoveries of this species arrive from France and northwestern Italy, where the birds were killed by hunters (Fig. 8). In total, birds were marked at Finnish bird observatories during (Table 1). Traditionally, the majority of the ringing took place during autumn, as only 27 % of the birds were marked during the first half of the year. The most numerous species during the autumn period were the Goldcrest Regulus regulus (7 738), the Great Tit (3 034), the Blue Tit (2 818) and the Robin Erithacus rubecula (2 169). Owls and all woodpecker species were rather infrequent visitors at bird observatories, which was the case also during the previous autumn The proportion of firstyear birds was only 87 % (normally it has been more than 92 %), which supports the finding that some passerines had poor breeding success (see Haapala, Heikinheimo & Valkama 2008). The total number of valid ringing permits at the end of was 688. The majority of ringers are still men, as the proportion of women amongst Finnish ringers is only 7 %. Table 3 shows that a very small fraction of the ringers is responsible for a considerable share of the total annual ringing numbers (3 % and 24 %, respectively). Sadly, six ringers died during. One of them had ringed almost birds every year and therefore his absence was also reflected in the total ringing numbers. Another tragedy took place when another ringer drowned on his way to a Hobby Falco subbuteo nest. Only some four months earlier this ringer had got a recovery of one of the Hobbies he ringed in This recovery was certainly extraordinary since it came from South Africa. To our knowledge, it is still the only European Hobby found in that country. The total number of ring recoveries in our database in March, 2008 was Of these, the number of interesting recoveries (see Appendix 1 for clarification) was During we got recoveries of which were interesting (for their spatial distribution see Fig. 9). New longevity records were obtained from several species, including the Great Cormorant Phalacrocorax carbo (8 years and 11 months), the Mute Swan Cygnus olor (18 years and one month), the Barnacle Goose Branta leucopsis (19 years and 2 months), the Lesser Black-backed 104 LINNUT VUOSIKIRJA

8 Valtakunnallinen linnustonseuranta Gull Larus fuscus (30 years and 2 months), the Tawny Owl Strix aluco (18 years and 10 months), the Three-toed Woodpecker Picoides tridactylus (8 years and 3 months), the Common Chiffchaff Phylloscopus collybita (3 years and 10 months), the Red-breasted Flycatcher Ficedula parva (2 years), the Long-tailed Tit Aegithalos caudatus (almost 5 years), the Eurasian Jay Garrulus glandarius (13 years and 8 months) and the Reed Bunting Emberiza schoeniclus (8 years and 5 months). In addition to the new longevity records, we also got some other interesting recoveries. A Great Cormorant ringed as a nestling last summer was identified from its colour rings several times in Kent, southeast UK between October and January A Sparrowhawk Accipiter nisus ringed as a nestling in southern Finland in 2006 was caught in Tunis, North Africa in April. This is the first recovery of a Finnish Sparrowhawk from the African continent. An Arctic Skua Stercorarius parasiticus ringed as a nestling in Western Finland in 2005 was found alive but in poor condition in Brazil in March. This was the second recovery of a Finnish bird in South America. The first one was An Arctic Skua, too, and it was found in poor condition in 1970 in Brazil! The preparations for the Finnish Bird Ringing Atlas have now been started, as we got a grant for that from the Kone Foundation. Our ambitious plan is that the first, non-passerine part of the book will be available by the end of this year and the second, passerine part would be ready by the end of Liite 1. Suomessa rengastetut linnut ja niistä saadut löydöt vuonna ja vuosina Rengastuspaikalla pian rengastuksen jälkeen kontrolloidut yksilöt eivät ole mukana löydöissä. Löytö on kelpuutettu mukaan, mikäli lintu on löydetty kuolleena tai rengastuksesta tai edellisestä tapaamisesta on kulunut vähintään 3 kk tai matkaa rengastus- tai edelliseltä tapaamispaikalta kertynyt yli 10 km. Huom! en ja alalajien osalta on noudatettu EURINGin käyttämää lajiluetteloa (ks. Appendix 1. Numbers of birds ringed and recoveries reported in Finland in, and total numbers of ringed birds and recoveries (only those in which (i) the bird was found dead or (ii) the bird was found alive but time elapsed from ringing or previous capture was more than 3 months, or the distance between the ringing site and site of recovery was at least 10 km) in Finland Please note that species and subspecies list follows that of EURING (see A = number of nestlings ringed in, B = number of full-grown birds ringed in, C = total ringing number for, D = number of birds recovered during, E = number of ringings in 1913, F = number of recoveries in LINNUT VUOSIKIRJA Kaakkuri Gavia stellata Kuikka Gavia arctica Amerikanjääkuikka Gavia immer Jääkuikka Gavia adamsii Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis Silkkiuikku Podiceps cristatus Härkälintu Podiceps grisegena Mustakurkkuuikku Podiceps auritus Suula Sula bassana Merimetso Phalacrocorax carbo Kaulushaikara Botaurus stellaris Harmaahaikara Ardea cinerea Kymyjoutsen Cygnus olor Pikkujoutsen Cygnus columbianus Laulujoutsen Cygnus cygnus Metsähanhi Anser fabalis Lyhytnokkahanhhynchus Anser brachyr Tundrahanhi Anser albifrons Kiljuhanhi Anser erythropus Merihanhi Anser anser Tiibetinhanhi Anser indicus Kanadanhanhi Branta canadensis Valkoposkihanhi Branta leucopsis Sepelhanhi Branta bernicla Punakaulahanhi Branta ruficollis Ristisorsa Tadorna tadorna Aix galericulata vuosina Mandariinisorsa vuosina Haapana Anas penelope Harmaasorsa Anas strepera Tavi Anas crecca Sinisorsa Anas platyrhynchos Jouhisorsa Anas acuta Heinätavi Anas querquedula Lapasorsa Anas clypeata Punasotka Aythya ferina Tukkasotka Aythya fuligula Lapasotka Aythya marila Haahka Somateria mollissima Kyhmyhaahka Somateria spectabilis Allihaahka Polysticta stelleri Alli Clangula hyemalis Mustalintu Melanitta nigra Pilkkasiipi Melanitta fusca Telkkä Bucephala clangula Uivelo Mergus albellus Tukka koskelo Mergus serrator Isokoskelo Mergus merganser Mehiläishaukka Pernis apivorus Haarahaukka Milvus migrans Merikotka Haliaeetus albicilla Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinisuohaukka Circus cyaneus Arosuo- Circus haukka Niittysuohaukka macrourus Circus pygargus

9 Valtakunnallinen linnustonseuranta vuosina Kanahaukka Accipiter gentilis Varpus haukka Accipiter nisus Hiirihaukka Buteo buteo Piekana Buteo lagopus Viiriäinen Coturnix coturnix Fasaani Phasianus colchicus Luhtakana Rallus aquaticus Luhtahuitti Porzana porzana Pikkuhuitti Porzana parva Kääpiöhuitti Porzana pusilla Ruisrääkkä Crex crex Pikkukiljukotka Aquila pomarina Kiljukotka Aquila clanga Maakotka Aquila chrysaetos Kalasääski Pandion haliaetus Tuulihaukka Falco tinnunculus Punajalkahaukka Falco vespertinus Ampu haukka Falco columbarius Nuolihaukka Falco subbuteo Tunturihaukka Falco rusticolus Muuttohaukka Falco peregrinus Pyy Bonasa bonasia Riekko Lagopus lagopus Kiiruna Lagopus mutus Teeri Tetrao tetrix Metso Tetrao urogallus Peltopyy Perdix perdix Liejukana Gallinula chloropus Nokikana Fulica atra Kurki Grus grus Meriharakka Haematopus ostralegus Aropääskykahlaaja Glareola nordmanni Pikkutylli Charadrius dubius Tylli Charadrius hiaticula Mustajalkatylli Charadrius alexandrinus Keräkurmitsa Charadrius morinellus Kapustarinta Pluvialis apricaria Tundrakurmitsa Pluvialis squatarola Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus Isosirri Calidris canutus Pulmussirri Calidris alba Pikkusirri Calidris minuta Lapinsirri Palsasirri Calidris temminckii Calidris melanotos vuosina Kuovisirri Calidris ferruginea Merisirri Calidris maritima Suosirri Calidris alpina Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus Tundravikla Tryngites subruficollis Suokukko Philomachus pugnax Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus Taivaanvuohi Gallinago gallinago Heinäkurppa Gallinago media Lehtokurppa Scolopax rusticola Mustapyrstökuiri Limosa limosa Punakuiri Limosa lapponica Pikkukuovi Numenius phaeopus Isokuovi Numenius arquata Mustaviklo Tringa erythropus Punajalkaviklo Tringa totanus Lampiviklo Tringa stagnatilis Valkoviklo Tringa nebularia Metsäviklo Tringa ochropus Liro Tringa glareola Rantakurvi Xenus cinereus Rantasipi Actitis hypoleucos Karikukko Arenaria interpres Vesipääsky Phalaropus lobatus Isovesipääsky Phalaropus fulicarius Leveäpyrstökihu Stercorarius pomarinus Merikihu Stercorarius parasiticus Tunturikihu Stercorarius longicaudus Pikkulokki Larus minutus Naurulokki Larus ridibundus Kalalokki Larus canus Selkälokki Larus fuscus Harmaalokki Larus argentatus Isolokki Larus hyperboreus Merilokki Larus marinus Pikkukajava Rissa tridactyla Räyskä Sterna caspia Kalatiira Sterna hirundo Lapintiira Sterna paradisaea LINNUT VUOSIKIRJA

10 Valtakunnallinen linnustonseuranta Pikkutiira Sterna albifrons Mustatiira Chlidonias niger vuosina Etelänkiisla Uria aalge Ruokki Alca torda Riskilä Cepphus grylle Pikkuruokki Alle alle Lunni Fratercula arctica Kesykyyhky Columba livia Uuttukyyhky Columba oenas Sepelkyyhky Columba palumbus Turkin kyyhky Streptopelia decaocto Turturi kyyhky Streptopelia turtur Idänturturikyyhky Streptopelia orientalis Käki Cuculus canorus Tornipöllö Tyto alba Huuhkaja Bubo bubo Tunturipöllö Nyctea scandiaca Hiiripöllö Surnia ulula Varpuspöllö Glaucidium passerinum Minervanpöllö Athene noctua Lehtopöllö Strix aluco Viirupöllö Strix uralensis Lapinpöllö Strix nebulosa Sarvipöllö Asio otus Suopöllö Asio flammeus Helmipöllö Aegolius funereus Kehrääjä Caprimulgus europaeus Tervapääsky Apus apus Kuningaskalastaja Alcedo atthis Harjalintu Upupa epops Käenpiika Jynx torquilla Harmaapäätikka Picus canus Palokärki Dryocopus martius Käpytikka Dendrocopos major Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos Pikkutikka Dendrocopos minor Pohjantikka Picoides tridactylus Ylänkökiuru Melanocorypha bimaculata Lyhytvarvaskiuru Calandrella brachydactyla Töyhtökiuru Galerida cristata Kangaskiuru Lullula arborea Kiuru Alauda arvensis Tunturikiuru Eremophila alpestris Törmäpääsky Riparia riparia Kalliopääsky Ptyonoprogne rupestris Haarapääsky Hirundo rustica Räystäspääsky Delichon urbica Isokirvinen Anthus richardi Mongoliankirvinen Anthus godlewskii Nummikirvinen Anthus campestris Taigakirvinen Anthus hodgsoni Metsä kirvinen Anthus trivialis Tundrakirvinen Anthus gustavi Niittykirvinen Anthus pratensis Lapinkirvinen Anthus cervinus Luotokirvinen Anthus petrosus Keltavästäräkki Motacilla flava Sitruunavästäräkki Motacilla citreola Virtavästäräkki Motacilla cinerea Västäräkki Motacilla alba Tilhi Bombycilla garrulus Koskikara Cinclus cinclus Peukaloinen Troglodytes troglodytes Rautiainen Prunella modularis Taigarautiainen Prunella montanella Mustakurkkurautiainen Prunella atrogularis Alppirautiainen Prunella collaris Punarinta Erithacus rubecula Satakieli Luscinia luscinia Etelänsatakieli Luscinia megarhynchos Sinirinta Luscinia svecica Sinipyrstö Tarsiger cyanurus Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Leppälintu Phoenicurus phoenicurus Vuorileppälintu Phoenicurus erythrogaster Pensastasku Saxicola rubetra Mustapäätasku Saxicola torquata Arotasku Oenanthe isabellina Kivitasku Oenanthe oenanthe Nunnatasku Oenanthe pleschanka Rusotasku Oenanthe hispanica vuosina Aavikkotasku Oenanthe deserti LINNUT VUOSIKIRJA 107

11 Valtakunnallinen linnustonseuranta Kivikkorastas Monticola saxatilis Kirjorastas Zoothera dauma Sepelrastas Turdus torquatus Mustarastas Turdus merula Taigarastas Turdus obscurus Mustakaularastas Turdus ruficollis Räkättirastas Turdus pilaris Laulurastas Turdus philomelos Punakylkirastas Turdus iliacus Kulorastas Turdus viscivorus Viirusirkkalintu Locustella lanceolata Pensassirkkalintu Locustella naevia Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Ruokosirkkalintu Locustella luscinioides Sarakerttunen Acrocephalus paludicola Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus Kenttäkerttunen Acrocephalus agricola Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus Vaaleakultarinta Hippolais pallida Pikkukultarinta Hippolais caligata Kultarinta Hippolais icterina Ruskokerttu Sylvia undata Rusorintakerttu Sylvia cantillans vuosina Kääpiökerttu Sylvia nana Kirjokerttu Sylvia nisoria Hernekerttu Sylvia curruca Pensaskerttu Sylvia communis Lehtokerttu Sylvia borin Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Lapinuunilintu Phylloscopus borealis Hiippiäisuunilintu Phylloscopus proregulus Taigauunilintu Phylloscopus inornatus Siperianuunilintu Phylloscopus schwarzi vuosina Ruskouunilintu Phylloscopus fuscatus Vuori uunilintu Phylloscopus bonelli Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix Tiltaltti Phylloscopus collybita Pajulintu Phylloscopus trochilus Hippiäinen Regulus regulus Tulipäähippiäinen Regulus ignicapillus Harmaasieppo Muscicapa striata Pikkusieppo Ficedula parva Sepelsieppo Ficedula albicollis Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Viiksitimali Panurus biarmicus Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Viitatiainen Parus palustris Hömötiainen Parus montanus Lapintiainen Parus cinctus Töyhtötiainen Parus cristatus Kuusitiainen Parus ater Sinitiainen Parus caeruleus Valkopäätiainen Parus cyanus Talitiainen Parus major Pähkinänakkeli Sitta europaea Puukiipijä Certhia familiaris Pussitiainen Remiz pendulinus Kuhankeittäjä Oriolus oriolus Punapyrstölepinkäinen Lanius isabellinus Pikkulepinkäinen Lanius collurio Mustaotsalepinkäinen Lanius minor Isolepinkäinen Lanius excubitor Punapäälepinkäinen Lanius senator Valko-otsalepinkäinen Lanius nubicus Närhi Garrulus glandarius Kuukkeli Perisoreus infaustus Harakka Pica pica Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes Naakka Corvus monedula Mustavaris Corvus frugilegus Varis Corvus corone Korppi Corvus corax Kottarainen Sturnus vulgaris Punakottarainen Varpunen Sturnus roseus Passer domesticus LINNUT VUOSIKIRJA

12 Valtakunnallinen linnustonseuranta vuosina Pikkuvarpunen Passer montanus Peippo Fringilla coelebs Järripeippo Fringilla montifringilla Keltahemppo Serinus serinus Sitruunahemppo Serinus citrinella Viherpeippo Carduelis chloris Tikli Carduelis carduelis Vihervarpunen Carduelis spinus Hemppo Carduelis cannabina Vuorihemppo Carduelis flavirostris Urpiainen Carduelis flammea Tundraurpiainen Carduelis hornemanni Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus Punavarpunen Carpodacus erythrinus Taviokuurna Pinicola enucleator Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes Valkokurkkusirkku Zonotrichia albicollis Lapinsirkku Calcarius lapponicus Pulmunen Plectrophenax nivalis Taigasirkku Emberiza leucocephalos Keltasirkku Emberiza citrinella Peltosirkku Emberiza hortulana Kultatöyhtösirkku Emberiza elegans Pohjansirkku Emberiza rustica Pikkusirkku Emberiza pusilla Kastanjasirkku Emberiza rutila Kultasirkku Emberiza aureola Pajusirkku Emberiza schoeniclus Harmaasirkku Miliaria calandra Sateenkaarikardinaali Passerina ciris Risteymät / Hybrids vuosina Acrris x Acrdum Pasdom x Pasmon Galmed x Galgal Hirrus x Delurb Hirrus x Riprip Ficalb x Fichyp Tetrix x Teturo Parmon x Parcin Motfla x Motcit Saxtor x Saxrub Parmon x Parate Luslus x Lusmeg Denmaj x Denleu Cirmac x Cirpyg Sylatr x Sylbor Carhor x Carmea Phopho x Phooch Carchl x Carspi Parmon x Parcri Riprip x Delurb Circya x Cirmac / Total Tilhi Bombycilla garrulus oli vuoden viidenneksi eniten rengastettu lintulaji. Kuva: JUKKA HAAPALA LINNUT VUOSIKIRJA 109